Kun kansanauto syntyi Aatun ajatuskuplasta .Das Auto-kirja 2.

1939 Kansainvälisen auto-ja moottoripyöränäyttelyn
postimerkki

Hitlerin piti nyt saada uusille Autobahnoilleensa sopivan uudentyyppinen auto.
Auto ei enää ollut rikkaiden lelu,vaan koko kansan saatavissa.
Yhdysvaltojen presidentin Herbert Hooverin lausuttua "kana joka kattilassa,auto joka tallissa" Hitler muutaman vuoden perästä keksi oman saksalaisen iskulauseeeensa vastineeksi "Ein  Volksauto und Volkseigenheim für Jedermann"( kansanauto ja kansanomakotitalo jokaiselle).

Hitlerin ajatuspoikanen oli lähtöisin jo 20-luvulta istuessaan Landsbergin vankilassa ,missä hän oli lukenut erään artikkelin "Automobilisierung Deutschlands" eli Saksan autoistamisen,missä ehdotettiin pienen ja halvan auton valmistamista a la Henry Ford..
Toisaalta Henry Ford juutalaisvastaisuudessaan oli Aadolfin sydänsukulaisia,kummankin pitäessä juutalaisia syypäinä rahavallan kaappaamiseen maailmassa.
Henry Ford syytti Wall Streetin juutalaispomoja syyllisiksi vuoden 1932 pörssiromahdukseen sekä talouslamaan omassa lehdessään Dearborn Gazettessa.
Taskumuistikirjaansa Henry oli kirjoittanut maalaispojan käsialalla ja kielivirheillä oman mietelauseensa:
"No shareholders
Money is the root of all eval (sic)
Unless used for good purpus (sic)
eli
Ei osakkeenomistajia
Raha on kaiken pahan juuri,
jollei sitä käytetä hyvään tarkoitukseen"

Henry Ford
Genuine Farm Boy

                             Juhart 2001

Amerikkalainen lentäjäsankari Charles Linbergh,ensimmäinen v.1927 Atlantin poikki lentänyt soolopilottti Spirit of St.Louis-koneella ystävystyi Hitlerin kanssa vierailullaan III valtakunnassa.

Amerikassa häntä pidettiin natsisympatioistaan maanpetturina sekä langenneena sankarina.

Silti häntä juhlittiin lentäjäsankarina,joka oli aloittanut uransa postilentäjänä ja hänet palkittiin mm. uudella 1927-mallisella ilmajäähdytteisellä Franklin-autolla.

Amelia Erhart,ensimmäinen naispilotti,joka ylitti Atlantin samoin sai palkkioksi Franklin-auton.

Pienenä kuriositeettina voidaan mainita,että ensimmäinen amerikkalainen takamoottorinen ja ilmajäähdytteinen auto Tucker Torpedo kulki Franklinin ilmajäähdytteisen helikopterimoottorin voimalla v.1948.Valitettavasti Detroitin kova kolmikko Ford,GM ja Chrysler onnistui viemään juonitteluillaan sekä varaosaboikotillaan Tuckerin autotehtaan konkurssiin pelätessään niin edistyksellisen ja aerodynaamisen auton ottavan johdon automarkkinoilla,missä vielä tarjottiin sotaaedeltävistä malleista kromiosilla prameammiksi koristeltuja malleja.

Franklinin ilmajäähdytteinen vastaiskumoottori pohjautui paljolti Volkswagenin eli KdF-Wagenin boxermoottoriin.

Tom McCahill testasi Tuckerin 1948

Charles Lindberg ja Spirit of St.Louis

28.1.1936 Lindbergh saa valtakunnan marsalkka
Göringiltä Hitlerin myöntämän ansiomitalin 

Lindbergh sai rintaansa III valtakunnan Valtakunnankanslerilta jopa ansiomitalin.

Lindbergh oli myös antisemitisti..

Silti ironisesti Lindberghien v.1932 tapahtuneen lapsen kidnappaus-ja murhajutun pääsyllisenä FBI:n päällikkö Hoover syytti saksalaista emigranttia Hauptmannia.

Hauptmann sai siitä kuolemantuomion sähkötuolissa..

V.1935-1939 Lindberghit olivat Englannissa maanpaossa,pelätessään kolmannen lapsensa puolesta samaa kohtaloa kuin esikoislapsen.

Jos mennään historiassa taaksepäin KdF-Wagenin syntyyn,niin vielä ennen kansanauton ajatuksenpoikasen syntyä Hitler osti Mein Kampf-kirjansa myyntituloilla ison avo-Mercedesin,joka ei autona niinkään kiinnostanut häntä,vaan sen esteettisesti kauniisti muotoiltu kori.

1929-34 Mercedes-Bemz Typ Stuttgart 260 Cabriolet

1936 Ledwinka Tatra T87

Jakob Werlin ja Hitler tutustumassa autotaiteeseen

Vuonna 1932 Hitler tapasi Daimler-Benzin toimihenkilön Jakob Werlinin,jolle hän vilautti luonnostaan pienestä ja halvasta  tsekkiläisen Ledwinkan Tatraa muistuttavasta autosta,jota tuore valtakunnankansleri toivoi saavansa markkinoille.

Auto saisi saksalaiset autoistumaan ja samalla lieventämään työväenluokan työttömyyttä.

Saksassa oli v.1928 1.25 miljoonaa työtöntä ja vuonna 1930 4 miljoonaa.

Saksalainen autoteollisuus epäili massamotorisoitumista,mutta eräs itävaltalaissyntyinen insinööri Ferdinand Porsche,joka oli työskennellyt tsekkiläisellä Tatra-tehtaalla,oli myös leikkinyt ajatuksella rakentaa takamoottorisen pikkuauton.

Kummatkin herrat esiteltiin toisilleen v.1928 eräissä autokilpailuissa ilmeisesti Berliinin Grand Prixissä ja kuukauden perästä Hitlerin astuessa III valtakunnan johtoon,pari tapasi toisensa uudelleen.

1928 Berliinin Grand Prix ja ajojen voittaja Rudolf Carraciola

Jakob Werlin:

(10.5.1886 Andritz-23.0.1965 Salzburg)

Jakob Werkin oli itävaltalainen automyyjä,joka pääasiassa työskenteli Saksassa.

Varhaisen Hitleriin tutustumisen perusteella hänestä tuli SS:n kunniajohtaja sekä Hitlerin välimies Mercedes-Benz-yhtiön välille.

1921 hän työskenteli Benz-autotehtaan tiliin Münchenissä ja tutustui Hitleriin v.1923,

Benzin myymälän sijaitessa kansallisosialistisen puolueen äänenkannattajan Völkischer Beobachter-sanomalehden painotalon naapurissa.

Samana vuonna hän myi yhden Benzin Hitlerille natsipuolueen käyttöön ja siitä lähtien puolue tulisi ostamaan Werliniltä umpiautoja.

Benzin ja Daimlerin yhdistymisen jälkeen v.1926 hän oli jo Daimler-Benzin haaraliikkeen johtajana avattuaan Mercedes-myymälän Münchenissä (Niederlassung München).

1934 Werlinistä tuli natsipuolueen jäsen sekä Hitlerin uskottu mies. 

Ferdinand Porschen kanssa Werlin osallistui Hitlerin kansanauton kehittämiseen,vaikkakin suhtautui kriittisesti sen syntyyn.

Sodan jälkeen hän joutui amerikkalaiselle internointileirille vuoteen 1948 asti selviydyttyään sodasta.

II maailmansodan jälkeen Werlin aloitti Mercedesin myynnin nimellä Vertriebsgeneinschaft Werlin Münchenin numero 14 Hochstrassella.

Liike antoi Werlinin puolesta turvapaikan juutalaissyntyiselle Wilhelm Haspelin, Daimler-Benzin vuosien 1942-1952 johtajan Bimbo-vaimolle.

Jakob Werlin on haudattu Waklfriedhofin hautausmaalle Traunsteinissä.

Hän oli kuollessaan 79-vuotias.Hänen poikansa jatkavat Mercedesin liikettä Traunsteinissa.

Hitler,Werlin,ja tohtori Porsche sekä KdF-Wagenin pienoismalli

Vuoden 1933 kesän lopuilla Hitlerillä oli jo luonnos yksinkertaisesta saksalaisesta pikkuautosta saksalaiselle keskivertoperheelle,mihin vanhempien lisäksi kuului kolme lasta.

Sen piti myös olla taloudellinen polttoaineen kulutuksessa sekä korjauskuluissa.

Auton tulisi maksaa 990 Reichsmarkkaa ja Porsche nieltyään vastahakoisesti hinnan otti projektin vastaan Hitleriltä.

Hitler rahoitti projektin ammattiliitoilta takavarikoiduilla varoilla päättämällä,että kansanauto esiteltäisiin   natsipuolueen vapaa-ajan komitean tilaisuudessa v.1938,jolloin auto ristittiin KdF-Wageniksi Hitlerin III Valtakunnan kansallissosialistisen lempiprojektin mukaan (Kraft durch Freude--Iloa voimasta) 

Adolf olisi yhtä hyvin voinut kastaa kansanautonsa vaikka Hitlerwageniksi oikeutettuna auton isänä.

Yksikään minkään demokraattisen maan rivipoliitiikko ei olisi pystynyt samanlaiseen auton synnyttämiseen kuin diktaattori ja harvalla olisi ollut pientäkään kiinnostusta yrittämäänkään.

Vuonna 1937 Hitler kävi suunnittelukonttorissa ympyrää kuin odottava isä vilkuillen tohtori Ferdinand Porschen  mahdollista ilmoitusta,että tälle oli syntynyt terve KdF-Wagen.

Prototyyppi oli vihdoin syntynyt ja koeajettu!

Eva Braunin syntymäpäivänä 1939 tuotantolinjalla esiteltiin ensimmäinen valmis kansanauto Hitlerin suureksi iloksi.

1939 KdF-Wagenin ensiesittely

Hitler julisti tilaisuudessa :

--Tapa,millä nämä autot pörisevät Obersalzbergiä ylös kuin mehiläiset ja ohittavat suristen Mercedesin,on todella vaikuttava kokemus.

--Tämä on tulevaisuuden auto!

Ja Hitler sattui olemaan siinä oikeassa. Hän halusi valmistaa miljoonan kansanautoa vuodessa.vuodessa.

Ennen kuin auto meni sarjatuotantoon valitettavasti sota syttyi ja tehtaalla alettiin valmistaa KdF-Wagenin soitamallivariaatioita,kuten Kübelwageneita ja Schwimmwageneita.

Vasta sodan päätyttyä ja Saksan hävittyä,englantilaiset  liittoutuneiden brittivalloittajat panivat tehtaan ja tuotantolinjan pystyyn,nimeämällä uuden tehdaskaupungin Wolfsburgiksi.

Kansanautoa valmistusta oltiin tarjottu jopa loordi Rootesillekin,joka oli torjunur tarjouksen sanomalla,ettei moisesta rumasta ankanpoikasesta koskaan tule myyntimenestystä.

Toisin kävi...ja Volkswagenista tuli vuosisadan auto.

1938 KdF-Wagen

1944 Volswagen Type 844

1936 KdF-Wagenin prototyyppi ilman takaikkunaa

Vuonna 1942 Hitler oli lausunut päällystölleen viimeiset nauhoitetut sanansa Autobahneista ja KdF-Wagenista:

--Enemmän kuin persoonattomat rautatiet ,autot tulevat yhdistämään kansoja.

--Mikä askel uuteen Eurooppaan!

--Samoin kuin Autobahnit hajautuvat eri suuntiin Saksan rajojen sisällä,autot tulevat ylittämään jokaisen Euroopan maan rajoja.

Oliko Hitler lausunut vahingossa jo vuonna 1941 uuden Euroopan Unionin perustussanat?

Ja yhdistikö Nokia uudella vuosituhannella Kiinan Suomen eteläisimmäksi lääniksi Shanghain kännykkätehtaallaan?

Tohtori Ferdinand Porsche

.

Number 18 Molave Avenue.Filippiiniläiskirjeet

18 Molave Avenue ja Jussin Brasilia-kupla.
Puu on mahonkipuu.

Number 18 Molave Avenue
----------------------------------------------------------
Syyskuun 10. päivä 2005

Jussi  istui lanaiateljeensa vääntörautatuolilla väistelemässä aaltopeltikatosta tippuvia vesipisaroita,joita tippui useasta reiästä kaakeloidulle työpöydälle.
Lanai on sellainen filippiiniläinen sivuterassi,mitä yleensä pidetään varastona,vaikka sitä voitaisiin käyttää perhejuhlissa takorautaisella puutarhakalustolla ekstraverantana.
Jussi oli tehnyt siitä oman pakopaikkansa ja ateljeensa.mihin kellään muulla ei ollut asiaa.
Nyt monsuunisateiden aikana hän oli huomannut,että katto oli alkanut vuotamaan ja hänen pitäisi aurinkoisella säällä tiirata lanain sisältä taivasta vasten,jos niitä reikiä näkyisi ja kiivetä katolle Vulcasil- kattopaikkauskitti- purkin kanssa ja voidella reiät kunnolla umpeen. Kookospalmuluudasta irroitetuilla kapeilla säleillä hän olisi sitä ennen merkannut reiät,tökkimällä ne lävistä sisään alumiinitikkailla seisten.
Näin hän oli nähnyt filippiinokatonkorjaajien tekevän,kun talon peltikatto oli alkanut vuotamaan  kymmenistä pienistä rei'istä.
Nyt hän ei nähnyt reiän reikää lanain katossa uskomalla,että kyseessä olisi jonkinlainen kapillaari-ilmiö.
Jos hän olisi ollut filippiinomies,niin katon korjausta oltaisiin työnnetty hamaan tulevaisuuteen ja reikien kohdalle lattialle sekä pöydälle asetettu kippoja ja vateja,elämän jatkuessa vanhaan malliin tippoja väistellen.
Jussia oltiin kutsuttu puolifilippiinoksi puhuessaan melko sujuvasti tagalogia sekä taglishin hybridikieltä,.ystäväpiirinsä ollessa pesunkestäviä manilalaisia.
Siitä huoliimatta hän ei tietänyt oliko hänen filippiinopuolikkaansa ylä-vai alavartalossa tai ehkä vasemmalla taikka oikealla puolella kroppaa..

--Siitä oli kulunut tismalleen 11 vuotta,kun Johanna-tyttären kanssa tultiin takaisin Saudista.
Jussi muisteli.
--Ja  tytär täytti toukokuussa 18 vuotta suuriin debyyjuhlin Manila City-hotellissa.
Riitta-kuopus samoin täytti 12 vuotta toukokuussa .
--Johanna tuli Riyadhiin kuusivuotiaana ja pääsi King Faisal-sairaalan MCV:n (Medical Compound Village) brittiläiseen esikouluun,mikä sijaitsi perheen rivitaloasunnosta noin 30 metrin päässä.
Tytär piti Saudissa olemisesta,koska compoundilla oli oma uima-altaansa,samoin kuin Saudin pääajanvietteestä osotoskeskuksissa käynneistä sekä Popeye Chicken nuggeteista Riyadhin Olaya Streetin kanapaikasta..
--Nyt kun kyselee Johannalta jotain Saudista,tytär ei paljoakaan muista niistä ajoista,vaikka Manilaan saapuessaan hänen englanninkielestään paistoi lontoolainen aksentti.

Molaven Lukkariset sekä Dominique-pikkuserkku talon etuverannalla v.2005.
Taustalla osa Jussin tekemää mobilistifreskoa autotallissa.

 Jussin vaimo oli työskennellyt vuodesta 2001 asti itä-Lontoossa Bethnal Greenin London Chest- sydänsairaalassa kirurgisena tehosairaanhoitajana ja saanut residenssiviisumin.
Ensi vuonna hänen käsissään olisi brittipassi.
Jussi oli saanut vuonna 2002 filippiinoresidenssistatuksen,mikä vaati puolen vuoden jalkatyön eri virastojen jonoissa seisomisesta tuntitolkulla.
Filippiineillä yksikään virastossa käyminen ei suju päivässä kuten Euroopassa ja virastoreissulle pitää ottaa mukaan vararahaa tyypilliseen asioiden nopeampaan hoitoon.
Vaimolla oli suuri hyppäys Riyadhin King Faisal-sairaalan amerikkalaisesta hoitomenetelmästä brittiläiseen NHS-hoitomenetelmään (NHS--National Health Care System),joka kylläkin oli tehokasta,mutta sairaalalaitteiden suhteen paljon jäljessä saudiamerikkalaisesta teknologiasta.
Erona oli se,että öljyrahoilla sai ostettua viimeistä tietokoneohjattua sairaalatekniikkaa,kun taas Britanniassa NHS:n budjetti joutui parlamentin seulottavaksi.
Toisena erona hoitosysteemien välillä oli se,että Saudiin värvättiin hoitajia pätevyyden perusteella eri maista.
Britanniassa Labour-hallituksen ajaman etnisen ja kulttuurillisen tasa-arvoisuuden pohjalla sairaaloihin valitut hoitajat olivat opinnollisesti ja teknisesti huonommin koulutettuja ja tekivät potilastyötä kellokortin mukaan kylmästi ilman mitään empatiaa potilaita kohtaan.
Muunmuassa vanhuskuolemat olivat lisääntyneet hoitajien kiireissään jättäessä potilaita ruokkimatta,jolloin nämä kuolevat hiljakseen dehydraatioon ja jopa nälkään.

Vuodesta 1997 lähtien Jussi ryhtyi keskittymään latentiksi jääneeseen taideharrastukseen.
Saudissa suomalaisfirmojen johtoportaan pallilta ei liiennyt aikaa taiteentekoon,yhtiöiden taloudellisten ongelmien pyöriessä päässä jopa unissakin.
Joitain sketsejä hän oli kylläkin tehnyt.
Hän teki parisensataa filippiinoaiheista maisema ja potrettiakryyli-ja öljytöitä komissiopohjalla Manilassa Molaven talonsa lanaiateljeessa mesenaatilleen ja naapurissa asuvalle Don Mario Penyalle,jolla oli oma galleriansa compoundinsa sisällä.
Don Mario lupaili vielä näyttelyn avaamista,mutta tämä vei lupauksensa hautaan v.2003 haimasyövän takia.

Igorot cigar lady

Ilonggot tribesman

Igorot Scooterista

Igorot policeman

Lopulta hän vaihtoi  pensselit pastelliliituihin ja vesivärikyniin taiteilun helppouden ja siisteyden takia ja viimeiseksi taidemuodoksi hän valitsi digitaalitaiteen tietokoneella,missä ei tarvinnut pestä pensseleitä ja käsiään tärpätissä kämmenien ollessa aina sateenkaaren väreissä ja kynnenalukset mustina kuin suruadressin reunat.
Aikamoinen osa Jussin kuvista keskittyi Ilocos Norte-provinssiin ja Cordillera-vuoriston igorot-alkuasukkaisiin,vaimon kotimaakuntaan.Tämähän oli syntynyt Baguio Cityn puolentoista kilometrin korkeudessa merentasosta sijaitsevassa vuoristokaupungissa,mitä monet maan presidentit pitivät kesäkaupunkinaan.

Lontooseen palattuaan v.2005 Jussin automobiliataidetta näkyi muunmuassa v. 2008 Classic Commercials-veteraanikuorma-autolehdessä.
Ensimmäinen hänen mobiilikuvansa oltiin julkaistu suomalaisessa Mobilisti-lehdessä jo vuonna 1998,.

Classic Vans 2011

Retro-lehti 2011

Classic Vans  2011

Classic Vans  2011

Classic Vans  2011

Classic Commercials 2008

Classic Commecials-lehden päätoimittajana oli silloin Nick Larkin,joka vuodesta 1989 asti oli ollut toimittajana ja kolumnistina Everyday Classics-lehdessä.Jussi on ostanut lehteä sen perustamisesta alkaen melkein joka numeron tähän päivään asti,vaikka lehden nimi muuttui Practical Classiciksi v. 2008.
Vuodet 2010- 2011 Jussille olivat melko tuottoisia. 
Portofolioon ja tietokoneen kovalevylle oli kerääntynyt yli 600 teosta .
Hän teki Suomen Checker-kerholle vuoden 2011-kalenterin ja Classic Vans-lehti julkaisi hänen My Story-palstalla  Jussin stoorin kuvineen.
Molaven talosta Jussin muutettua itälontoolaiseen Forest Gaten numero 42 Shrewsbury Roadin taloon,hänellä oli mukanaan matkalaukussa vain 300:n teoksen portofolio.

Aasinsiltaa literaalisesti väärinkäyttämällä Jussi voi sanoa,että paljon on vettä ja roskia juossut Mervillen asuinalueen paskakanaalisillan alta.
Paljon oli nesteitä valunut taiteilijan kurkustakin alas ja yhden katkaisuhoidon ja hepatiitin jälkeen vuonna 1994 Jussi hyvin harvoin enää tarttui pullonkaulaan taikka oluttölkkiin,joskus itälontoolaisissa filippiinopippaloissa ja synttäreillä sekä siskosten vierailulla Lontoosssa Suomesta ja Södertäljestä.
Vuonna 2005 hän Manilassa ollessaan oli vielä liian nuori päästäkseen eläkkeelle Suomen Kelan mielestä,elleivät eurokraatit alenna eläkeikärajaa.
Lontoolaisten markettien hyllyjä täyttää ja kassoilla pussittaa yli seitsemänkymppisiä pappoja,joiden työ-ja kansaneläkkeet ovat surkean alhaisia elämiseen.
Jussilla ei ole mitään aikomusta hankkiutua eläkeiän saavutettuaan  B & Q-rautakauppamarketin patteriporakonemyyjäksi Parkinsonin vapisuttavin käsin.,vaan jatkaa talomaalausta urakkapensseleillä laajoin sivellyksin. 

Vuonna 2010 hän pääsi sairaseläkkeelle välilevyrikon pohjalta.Välilevyrikko todettiin jo Suomessa 
Jussin v.1995 asuttuaan pakolaisena  poissa Molaven talonsa residenssipirun Fhelyn silmien alta lounaissuomalaisessa kotikaupungissa<n.
Kirurgin puukon alle hän ei koskaan halunnut,koska se jäykistäisi selkäruodon pystyyn,jolloin ei pääsisi enää kumartamaan Kelan virkailijoille sekä isoimmille herroille.
Vuonna 2011 sairaseläke vaihtui vanhuuseläkkeeksi,vaikka rinnassa asuu 8-vuotias pojankloppi ja selässä asuu taas vanha taata.
Eläkkeiden nimissä eikä summissa ole mitään eroa.
Rahassa Kela korvaa eikä oravannahoissa.
Oravanahkoja kun on vaikeata saada ulos pankkiautomaateista debitkortilla.

Jussi oli pitkään kärsinyt toisesta taudista kroonikkona eli AAS-syndroomasta. (Akuutti Automobiliasyndrooma) 
Jussi oli myynyt Beirutin taksimersunsa v. 2005,josta konvertotuna jossain pikkukaupungin autoverstaassa syntyi hautausauto.
Mersu tällöin pääsi jatkamaan Jussin rovasti-isän ja hautausurakoitsija-Arvon mantteleissa ja perinteissä.

Jussin entinen  v.1980 Mercedes 200

AAS-taudin kytemisaika kesti kauan Mersun lähtiessä Molaven tallista,oireiden pulpahtessa pinnalle arvaamattomasti,jopa aukaisemalla hanttimiehen oven pienille perheriidoille.
Autottomana eläminen tuntui tuskaiselta.
Sairaanhoitajana vaimo osti ja lähetti lääkkeeksi Lontoosta brittiläisiä autolehtiä,taudin tasaantuessa hetkeksi.
Sitten oireet taas pulpahtivat uudelleen pintaan arvaamattomina jostain ärsykkeestä,ehkä jonkun vanhan Mersun näkemisestä Manilan liikenteessä.
Jussi lopulta ryhtyi lääkitsemään itseään mobiilitaiteella ja mobiiliparafernalian keräämisellä,jolloin autotalli alkoi täyttymään huoltamoalan öljykanistereista,tippa- ja vesikannuista,bensiinimittareiden lasikuupista sekä vanhoista öljyalan emaloiduista peltimainoksista. Autotallin seinälle hän oli maalannut vanhan BP-aseman mittarikenttineen.
Lisäksi Lontoosta sekä Pasay Cityn Evangelista-kadun antikvaareista hankitut mobiilialan kirpparikirjat, 50-lukuiset Life- ja National Geographic-lehdet täyttivät makuuhuoneen seiniä peittäviä kirjahyllyjä..
Jussin makuuhuoneesta tuli kirjastosali,missä sai myös nukkua. 

V.1999 Jussin käydessä vierailulla Suomessa,hän tapasi kotikaupunkinsa kirjaston lukusalissa vanhan inttikaverinsa Elosen Maukan,joka heti armeijan jälkeen v.1968 päätyi ammattialkoholistiksi.
Maukka luki pyöreän koivuviilupöydän ääressä paikallissanomia sinipunaisin ja turvonnein sänkikasvoin
Jussi tervehti Maukkaa,joka vastasi lehden takaa lyhkästen ja keltaisten hampaan nysiensä välistä:
--Moro vaan papinpoik!
--Mistäs sää siihe ilmestysi?
--Viimeks mää näjin sunt Irman paaris vuan yhreksänkymmentviis.
--Muistaksää sillon vuaren kuuskytseittemän marraskuus kussää pyärtysi Öröön paraatikentäll ,kun palattii Tst-harjotuksist kassull?
--Sää olis sillon eksyny väärää ryhmäänki...
Jussi muisti kyllä tapauksen,nyökkäämällä Maukalle,kysäisemällä tältä niinkuin muistitestauksena:
--Muistaks sää Maukka,mitä sää eilen teit?
--Kylmää  aamupäivä muistan oikken hyvin,kun Koskisen Manun kanss lährettii  pualiltpäivilt Irman paarist.
--Muistaksen me erehrytti Halmen Väiskin lua Esterinkarul,kusse ol ostanu lastin kossuu..
--Lindemannin kreiviki tul pyärätualill muijas mersul heittämän pari lisäpottuu fölisäs.
--Ja sit mun muisti katkes!

Jussillakin nykyään on erittäin tarkka kaukomuisti,pystymällä detaljein muistamaan tapahtumia jopa lapsuudestaan.
Lähimuisti taas pätkii niin paljon,että tuskin tahtoo muistaa edellispäivän tapahtumia.

Salo-postikortti

Vetypommi.Papinpojan II elämä

Tulipalo pappilassa
Juhart 2010

Vetypommi
----------------------------------
Puolifiktio
Jussin muistissa vuoden 1955 kesä oli kuuma,sellainen oikea intiaanikesä.
Pieniä intiaaneja kyllä näkyi korttelin kulmilla kiipeilevän Pelkosen mamman lankkuaidan yli ja niitä piileksi Pelkosen pihan ikitammen juurella ja jopa pihanpuolisen Uuden Autokoulun lasiverannan takanakin.
Puisia intiaanitotemipatsaita ei kylläkään näkynyt kauppalan siirtomaatavarakauppojen edustalla,kuten Amerikassa tupakkakauppojen edustalla  muistuttamassa suomalaisista intiaaneista..
Pappilan sivutoimisen talonmiehen ja Sähkötehtaan hitsaajan Hota-särkypulveripussissa oli yksi sulkapäähineisen intiaanin kuva.Torin kioskistakin tupakkamiehille myytiin Broadway-savukeaskeja,joidenka seinämainoksissa näytteli tuttejaan upea sulkapäähineinen intiaanityttö.
Silti Jussi ei ymmärtänyt,miksi Suomessa kuumaa kesää voitiin kutsua intiaanikesäksi.

Vanhempi sukupolvi eli ukit ja mummit pelkäsivät kuumuutta aivohalvauksen ja järtslaagin pelossa yhtä paljon kuin lapsia peloteltiin lapsihalvauksella eli poliolla,mikä oli sitonut monet lapsiraukat pyörätuoleihin ja jalkarautoihin.
Jussi oli nähnyt kauppalan pääkadulla muutaman lapsipoliouhripojan,jotka vanhempien taluttamana kävelivät lattarautaisissa jalkaraudoissa robottimaisesti kuin Disneyn Pinocchio.
Poliobasilli oli kuulema sellainen,että se lentää ilmassa ja basillin saa syljestä,vedestä, ovenkahvoista ja vaikka mistä tarttumalla salakavalasti uhriiin,rampauttamalla tämän loppuiäkseen..
Jotkut uhrit jopa päätyvät isoon höyryveturin boilerin kokoiseen rautakeuhkoon lusikalla syötettäväksi ikiajoiksi.
Jussi oli kuullut Fammu-tädiltä,että samassa asunnossa,mitä papinperhe nyt piti kotinaan,asui ennen sotaa kirkkoherra Ingmannin perhe,jonka poika oli myös poliouhri.
Tämä oli saanut poliotartunnan jostain saksalaisesta yleisestä uimalasta,kirkkoherran tai silloisen pastorin opiskeltua Lutherin reformaatiota ja Calvinin oppeja tohtorin väitöskirjaansa varten.

Kauppalan puutalokeskuksen asuntojen keittiönikkunoista kuului perheenäitien kutsuhuutoja ulkona leiikkiville lapsille illalliselle ja käskyjä käsien pesuun ennen ruokailua,ettei lapsihalvausbasilli kulkisi huusholliin. Siitä huolimatta suurin osa lapsista,jotka lian mustuttamina ja paljain jaloinkin leikkivät pihoilla ja kaduilla,todettiin koululääkärin tarkastuksessa lukuvuoden alussa erittäin terveiksi,tiettyjen hyvien likabakteerien suojellessa pieniä lapsenkroppia.
Ne lapset,joidenka äidit olivat basillikauhuisia ja lotrasivat lastensa kännyjä ja jalkoja desinfiointiaineilla ja alituisilla saippuapesuilla,saivat kaikki maailman tartunnat,aina sairastellen jotakin virusta tai flunssaa suojabakteerien puutteesta.

Poliotyttö rautakeuhkossa

Pappilan Jussi seurasi aikaansa isälle tulevasta Uudesta Suomesta sekä Suomen Kuvalehdestä  lukemalla  uteliaana muistakin vaarallisista ja maapalloa uhkaavista asioista,kuten vetypommikokeista ja ydinsodasta sekä kylmästä sodasta kuumana ja hiostavana vuoden 1955 intiaanikesänä..
Amerikassa pelättiin Neuvostoliiton aloittavan ydinsodan lähiaikoina.
Miljoonia amerikkalaisia peloiteltiin atomisodan uhalla ja kansalaisille jaettiin atomipommisuojapiirustuksia,joidenka ohjeiden mukaan amerikkalaisessa suburbiassa perheenisät kaivelivat talojensa takapihoille maanalaisia betonibunkkereita.Supermarkettien hyllyt tyhjenivät ,pommisuojien hyllyjen täytyttyä säilykepurkeista tulevan ydinsodan ja kylmän sodan uhassa..
Jussin isä oli kertonut,että kylmin ja kauhein sotatalvi oli vuosien 1939-40 Talvisota,jolloin kuulema pissakin jäätyi kaarelle.
Isä oli kertonut Jussille,että tämä uusi kylmä sota tulisi olemaan sellainen abstraktinen eli kuviteltu käsite,kuten Neuvostoliiton itä-.ja länsi-.Euroopan välille laskema rautaesirippu.,joka jakoi uudessa kylmän sodan teatterissa Euroopan kahtia.
Jussi vilkkaalla mielikuvutuksellaan kuvitteli,miten se rautaesirippu nousi ja laski sotateatterissa näytösten välillä,kolahtelemalla teatterilavalle kuin joku panssarilaiva Ilmarisen panssaroitu nosto-ovi..

Vuoden 1955 vetypommikoeräjäytys Nevadassa

Vetypommissa Jussista oli jotain peloittavaa ja jopa jännittävää sekä salaista vetovoimaa..
Kaikki vaarallinenhan aina kiinnostaa pikkupoikia.
Jussi oli lukenut Mitä-Missä-Milloin-kirjasta,että amerikkalaiset ja venäläiset olivat koeräjäyttäneet vuonna 1946 vetypomminsa,jenkit heinäkuussa Uudessa Meksikossa ja venäläiset Uzbekistanissa saman vuoden syksyllä.
Maailmansota oli päättynyt Tyynellä Merellä elokuun 6. päivänä 1945 vaaralliseen vetypommiräjäytykseen.
Amerikkalainen B-26-pommikone Enola Gay oli tiputtanut vetypommit kahteen japanilaiseen kaupunkiin Hiroshimaan ja Nagasakiin,pyyhkimällä tuhoisin seurauksin kaupungit ja niiden asukkaat Nipponin saaren kartalta.
Japanin keisari Hirohito oli melkein heti kapituloinut imperiuminsa pommituhon jälkeen.
Amerikkaisten seuraava ydinpommikoe tapahtui vuonna 1952 Tyynenmeren Eniwetokin atolleilla.
Salaisia ydinpommikokeita jenkit olivat tehneet toistamiseen Arizonan ja Nevadan autiomaissa.
Kuuluisin oli se vuoden 1955 Nevadan autiomaan koeräjäytys.

Enola Gay ja pilotti Tibbits

Pappilan pihan pojat olivat usein keskustelleet vetypommeista.
Kirkkoherra Savolaisen poika Seppo,nuorisopastorin poika Jussi ja naapurin isätön ja äiditön Pelkosen mamman poika ,myöskin Seppo maallikkojäsenenä olivat niin kiinnostuneita pommista ja sen komeasta sienipilvestä,että päättivät papinpoikien kellariliiterikokouksessa räjäyttää oman versionsa.
Pommi ei tulisi olemaan tuhoisa eikä tappava,vaan näkyvä.
Pommin räjäytyksen piti myös olla varoituksena itäkauppalan Salmisen sekä Voiton pojille,joidenka terroriretket keskikauppalan Hornin kortteliin Muurlan tullista stoppaisivat yhdellä laakilla. 
Jussin ja Sepon nokat aina läikkyivät verestä itäkauppalan jengin kostoreissuista. 
Revanssit kohdistuivat myös Pelkosen Seppoon,jonka työläiskodin kasvattina suurimpana syntinään itäkauppalan jengi piti patamustien porvareiden poikien perien nuolemista.
Pappilan kasvatit yleensä leikkivät Pelkosen talon nurkissa ja pihalla,koska siellä oli jännempää piiloutua puhelinlaitoksen puhelinkaapelivaraston isojen kaapelirullien taakse inkkari-cowboy-leikeissä,pyöreän ja mustakolttuisen Pelkosen mamman joskus ajaessa meluisia taistelijoita harjanvarrella pois nurkista ja samalla julistamalla välirauhan .

Kuurupiilolla Pelkosen talon edessä.
Piilopaikkana Uuden Autokoulun 1934
Chevrolet Master.
Juhart 2004

Intiaanikesä Pelkosen
notkoseläisen verannan
 kulmalla
Juhart 1997
Taustalla kirkkokonttori

Basillipelosta huolimatta kolmikko etsi sopivaa ja komean sienipilven tekevää vetyainetta pommiinsa.
Pappilan pönttöuunien ja salin kakluunin nokipesätkin tarkastettiin,mutta Jussi ei uskaltanut äidin alinomaa kontrolloivien silmien seuratessa tyhjentää uuneja tuhkasta.
Maanäytteitäkin otettiin omenhapuutarhasta,Savolaisen Sepon astuessa muutamaan valkoiseen maamunaan.jotka tussauttivat ilmaan valkoisia tomupilvviä.
Ne olivat Jussista vetypommeja pienoiskoossa.
Jussi oli ehdottanut äidin uuden putki-Hooveri-pölynimurin pölypussinkin tyhjentämistä,mutta siinä oli tomua pommimateriaaliksi liian vähän.Lopulta pojat äkkäsivät uteliaisuudessaan kiivetä hellatehtaan lankkuaidan yli tehtaan ja aidan väliselle käytävälle,mikä oli täynnään sekundaksi katsottuja ruostuneita hellaluukun rattaita.
Rataskasojen välistä nousi  puolen metrin korkuisia pajakuonakasoja,joita laitossiivoojat olivat kantaneet konkiin laiskuudessaan eikä roska-auton lavalle.
Ruosteenpunainen kuonatomu kelpaisi varmaan komeaksi punaiseksi sienipilveksi.ja pojat näkivät silmissään tomukasoihin kirjoitettuna tikkukirjaimilla sanan POMMI.
Kolmikko sillä hetkellä päätti liittyä kahden suurvaltion atomipommikokeilulittoon kolmantena pienenä Hornlandin jäsenvaltiona. 


Varhaiset kokeet olivat alullaan.
Kaikki ympäriinsä heitetyt tomukakut liesitehtaan kongissa eivät saaneet aikaiseksi sienimäisiä pilviä.
Pojat päättivät kerätä pajakuonatomua kellarin paperikeräysvarastosta löytämiin paperipusseihin ja Alkon ruskeisiin voimapaperipusseihin.
Varovaiseti täytettyinä ne nostettiin hellatehtaan aidan yli ja kannettin ylös pappilan vintille,missä Jussin äiti talvisin kuivatti pyykkejä narulla.
Nyt kesällä onneksi siellä ei kuivunut valkopyykkiä narujen roikkuessa tyhjinä.

Liesitehtaan lankkuaita ja pappilan
 pihan
 mukuloita
Kallion sedän riippukeinussa.
Juiis oikealla antamassa vauhtia
Kuva ehkä vuodelta 1952

Muutama pajakuonapussi kantomatkalla repesi punaruskean pölypilven painosta,mutta loput varovasti kantaen pääsivät jyrkkiä puurappuja ylös vintille. Savolaisen Seppo löysi heidän perunakellarista tyhjän juuttisäkin,missä luki Rekord potatisar---Rekord perunoita,johon pajakuonatomu kipattiin Alkon paperikasseista.
Pojat virnistelivät ,että juuttisäkin tekstin mukaan pian tultaisiin tekemään oikeata rekordia eli ennätystä.
Täysien paperipussien kannossa oli myös oma vaaransa,kirkkokonttorin kaiken näkevä ja kuuleva vanhapiikakanslisti Salli..
Kaksi kanttorilan albiinopoikaa oltiin värvätty lakritsipalkalla kuleiksi eli kantajiksi.
Pojista tuli yhdessä päivässa kuonatomusta Tiernapoikien mustia murjaaneja.
Salli-täti oli nähnyt poikien kantavan pulleita paperikasseja pihan poikki ja pysäyttänyt nämä kuin tullitarkastaja kuulusteluun,mitä paperikassin sisältönä saattoi olla.
Pojat olivat yksiäänisesti vastanneet,että he olivat kantamassa kukkamultaa Fammu-tädin tulppaanipenkkiin vanhan rouvan pyynnöstä.
Salli-täti oli melkein herkistynyt sanomalla,että ompas niin sööttiä,että kanttorilan pojat auttavat vanhuksia,poikien päästyä pälkähästä syvään huokaisemalla.
Yhtenä iltana poikien täytellessä paperikasseja välikäytävässä hellatehtaan vanha ja puolisokea yövartija                               käräytti poja kuonakasalta kierroksellaan.
Jaloviinan kangistamalla virkaäänellä vartija kysäisi mitä pojat häärääväät luvattomasti hellatehtaan tontilla näin yönselkään.
Jussi äkkäsi vastaamaan ,että he ovat niinkuin tekemässä ilmaista taksvärkkiä liesitehtaan takapihan siivouksessa tehtaan johtaja E. & J. Leinon pyynnöstä..Nimen hän oli lukenut hellatehtaan konttoritalon vihreistä neonvaloista.
Yövartija oli paksujen linssiensä takaa ihmetellyt ja mumissut,että ovatpa ne iltatuurin hellan kokoojat kovin pieniä kavereita.
Yövartija lähti länkisäärillä taapertamaan tehtaan kulmalle kuittaamaan kelloansa avaimella kuittauslaatikkoon.
--Emmää kyl usko,ett mää olin nähny pikku-ukkoi,kummää olen vast ottanu pari huikkaa lekkerist..
Yövartija oli mutissut itsekseen hävitessään kulman taakse.

1950
Hellatehtaan Leino-liesi

Koelaukaus oltiin suunniteltu kesäkuun viimeiselle lauantai-illalle kello kuusi.
Kauppalan elämän ja liikenteen hiljennetyä illaksi perheenisien palattua jo kello kahdelta lauantaitöistään ja odotellessa illallista pojat nousivat pappilan vintille.
(Silloin vielä tehtiin launtaitkin töitä vielä melkein 60-luvun loppuun saakka).
Monissa talouksissa radiot oltiin avattu lauantain toivotuille levyille sekä iltauutisille että säätiedotuksille.
Perheenisät illallisen jälkeen löysäsivät vöitään parilla reiällä sytyttäessään puuholkeissaan ruokatupakoitaan.
Perheenäidit olivat korjaamassa lautasia tiskialtaaseen ja ruokia keittiön pöydistä takaisin kattiloihin ja ruokakomeroihin.
Harvassa huushollissa oli jääkaappi.
Kirkkoherra Savolaisen Seppo oli jäänyt kauppalaan miniskuulisen ja pallonpyöreän tätinsä diakonissa Hilma Monosen hoitoon kirkkokonttorin taloon,muun perheen matkustettua kesälomille Kuopioon.
Jussi oli myös jäänyt kauppalaan partioleirille menoa odottelemaan isän kanssa.
Jussin isä oli mennyt saunomaan Lammijärvelle yhden Lions-tuttunsa mökille.
Pelkosen mamma oli vetäytynyt kamariinsa kuuntelemaan mielikuunnelmaansa "Hyvää iltaa,nimeni on Cox".
Kaikki olivat valmistautumassa pyhään täysin vatsoin.

Pojat aloittivat lähtölaskennan avaamalla vintin erkkeri-ikkunan viittä vaille kuusi,nostamalla juuttisäkin ikkunalaudalle.
Savolaisen Seppo laski Leijona-kellonsa sekunttiviisarista kuudestakymmenestä sekunnista nollaan,kun säkki kaatui suu edellä vihreämiranoolista talon seinälaudoitusta nuollen alas,sylkäisemällä punaruskean pajakuonatomusisältönsä jalkakäytävälle.
Kadulta nousi yhdessä pussahduksessa punaruskea pilvi ihan pappilan talon punatiilisen katon korkeudelle.
Kadun muissa talouksissa pidettiin helteen takia ikkunoita auki,jolloin pajakuonapilvi tuli imaistuksi ristivedossa huoneistoihin sisään kuin jollain jätti-Hoover-pölynimurilla,kaiken pilaantuvan ruokatavaran vielä ollessa keittiön pöydillä.

Poikien laskennasta oli jäänyt pois kuonapilven hinta.
Huoneistojen huonekalut,vuoteet ja  ruokatavarat olivat paksun laavanokipölyn peitossa kuin Vesuviuksen tulivuoren purkauksesta.
Joku oli soittanut palokunnankin paikalle jostain tulipalosta ja VPK:n pojat ruiskuttivat lisäksi pruutillaan vettä sisään savuaviin huoneistoihin vahingon lisäämiseksi.
Poikakolmikko oltiin pantu istumaan mustamaijaan vanhemman konstaapeli Kaljusen ristikuulusteltavaksi.
Koko kadunpätkä Torikadulta Helsingintielle kaikui perheenäitien voivotteluista ja huokailuista, nokinaamaisten.perheenisien kiroiluista ja huudoista sekä uhkailuista tuhotyöntekijöille elinkautista Turun Kakolassa.
Isäpastori oli saapunut paikalle saunanpuhtaana sovittelemaan asiaa konstaapeli Kaljusen kanssa lupaamalla rahallista korvausta vahingoista.
Kirkkoherra Savolaiselle oltiin soitettu Kuopioon tapahtuneesta ja Seppo pantiin seuraavaan junaan Helsinkiin ja Lentävällä kalakukolla Kuopioon kotiarestiin.
Kirkkoherra samoin lupasi korvauksia.
Pelkosen Sepon mamma antoi pojalle varsiluudalla kunnon selkäsaunan lähettämällä tämän Perttelliin sukulaistilalle harventamaan aluksi juurikkaita,mistä saadut tulot menisivät korvauksiin.
Jussi pantiin partioleirin sijasta seuraavassa Pekka Laineen onnikassa kesämökille äitilottavääpelin komennukseen ja edessä tulisi olemaan loppukesä työtä vuorotta.
Lisäksi hän joutui auttamaan agronomi Varista heinänkorjuussa,hakemaan postin Laidikkeelta kahdella veneellä ja noutamaan mökkivieraita merihankaista venettä soutamalla Salmensillalta ja sieltä takaisin Katavasaareen.
Useasti Jussin tukanjuuriin sattui äidin tukkapöllyistä ja takamusta kirveli pyykkikepin sivalluksista,koska lottavääpelin mielestä poika oli liian hidas ja uppiniskainen työkomennuksissa, ja joka nurkan takana kapinoi äänekkäästi voimasanoin saaren auktoriteetille.
Rikos silti oli rankaistu.

.  

Heinässä Varisten tilalla

. 
.

Raamatunkuvia valkokankaalla ja kuvaputkessa.Puusepänpoika ja pappi-sarja.

2 UFOa ja 10 käskyä
Juhart 1995

Raamatunkuvia valkokankaalla ja kuvaputkessa
-------------------------------------------------------------------------------------

Anno domini 1968
---------------------

Kappalainen makasi olohuoneen sohvalla television kuvaputken siniharmaassa kajeessa.
Tämä pyyhki yhdellä kädellä maapähkinän kuoria paidan rinnukseltaaan yrittäessään toisella kädellä kopata kouraansa koivuisen teeveepöydän päällä olevasta posliinikulhosta lisää rusinoita pähkinöiden kuivattamaan suuhunsa.
Kappalainen oli aina ollut perso makean perään.
Syynä oli se lapsuuden aikainen pula-aika.
Iisalmen Sandelsinkadulla Kalle Kauppisen puodin takaportailla hän oli Edvin Laineen ja tämän veljesten kanssa käynyt kerjäämässä nälkäänsä "kuivoo leipee".Kerjuureissujen kunniaksi hän lopulta oli kihlannut Kauppisten nuorimman Sannan,joka oli olllut hänen lapsuuden leikkitoverinsa iät ajat.Kalle Kauppinen oli pannut naimaehdoksi,että pojan pitää lukea itsensä papiksi.Oikeastaan Kallen oli pannut näin sanomaan körttiläinen paras puoliskonsa Riitta os.Niskanen.

Kallen puoti 1926

Varallisuuden lisääntyessä 50-luvulla hän papin palkastaan pani aina syrjään jotain makeiden leivosten ja kräämikakkujen ostoon läheisestä Kastun leipomosta Turuntiellä tai  Schmandtin konditoriosta Helsingintiellä.
Joskus hän patikoi makean nälässään Helsingintien Koskisen kulmaan asti,minkä vastapuolella oli Lydmanin kahvila ja konditoria.

Entinen  "Lyti" eli Lydmanin  kahvila-konditoria rakennuksen kulmassa

Kappalainen oli jo pikkupojasta kärsinyt huonoista hampaista ja vasta 60-luvun alussa pastorskan käydessä buukkaamassa pappilan hovihammaslääkärin Inkeri Linnan vastaanotolta ajan,pastorin oli mentävä hammashoitoon.
Kappalainen vapaa-ajallaan oli innokas TV:n katselija,koska näytteleminen ja teatteri sekä elokuvat olivat aina kiinnostaneet jo 30-luvulta asti.Olihan hän pyrkinyt teatterikouluunkin Helsingissä,vaikkakin huonoin tuloksin.  
Tohtori Linna oli vetänyt rapeat ylähampaat papin suusta ja pannut Anttilan katalogista itsestään hymyilevät senioriproteesit tilalle,vaikka ne tekohampaat ajan mittaan saivat kellertävämmän sävyn Boston-tupakan tervasta.
Tupakan aiheuttamasta ja ammattipuhujalle tyypillisestä halitoosista hän ei itse tuntunut kärsivän,mutta pappilan muu väki kyllä haisti ja aisti hammaskiven ja vatsanpohjasta tulleet manalan höyryt.
Kappalaiska oli käynyt kemikaliosta ostamassa papille vessan peilin lasihyllylle Vademecum-suuvesipullon suun kurlaamiseski. ja tuoksujen tappamiseksi.Pastori oli heti kielinerona käynyt kääntämässä Vademecumin latinasta...Kulje kanssani..Vademecum seurasikin häntä parranajovehjepussissa mökille,partioleireille ja jopa lippukunnan Hvalilla Norrtäljeen saakka.

Sohvalla hän oli katsomassa Cecil B .Demillen mammuttimaista Mooses-elokuvaa 10 käskyä.missä Charlton Heston näytteli pääosaa. Ensimmäisen kerran hän oli nähnyt sen elokuvateatterissa v.1956 ollessaan luokanvalvojana lyseon 6B-luokalle,jonka hän oli vienyt katsomaan filmiä kirkkohistorian lisäopetuksena.
Kappalainen 50-luvulla katsoi raamatunhistoriallisen elokuvan palvelevan monelle nuorelle jonkinlaisena pienenä herätysliikkeenäkin,mikä herättäisi Cinerama-laajakankaalla oppilaita katsomaan mielenkiinnolla vanhan testamentin tapahtumia kuvainnollisesti Jenkki-purkkaa jauhamalla.
Erikoisella tavalla raamatunhistorialliset suurkuvat toivat teatterisaleihin elokuvissa kävijöiden eteen aidon kuvaraamatun samoin kuin antiikin Rooman historian tapahtumat Technicolor-väreissä 146-asteisessa laajakulmassa.

1956 Kymmenen käskyä

Muutettuaan Viitasaarelta kauppalaan vuonna 1949,silloinen nuorisopastori oli käynyt Keskuksen talon vieressä sijaitsevassa Tähti-Kinossa katsomassa Simson ja Delila-elokuvan,missä Neandertal-urhon  kasvoinen Victor Mature menetti pitkät öljytyt kutrinsa Hedy Lamarin keritsimillä.
Filmi oli yksi deMillen suurkuvista.
Charlton Hestonin Mooses 10:ssä käskyssä  oli vaikuttava Herran ilmestymisessä palavana pensaana tälle Gazan erämaassa.
Yul Brynner hänestä näytteli faarao Ramsesta samanlaisella kivikasvoisuudella kuin Siamin poikamieskuninkaana Kuningas ja Minä-filmissä,Deborah Kerr vastanäytteliänään.
Juudean kansan vaellus Punaisen Meren pohjalla pakomatkalla Egyptistä luvattuun maahan,veden seistessä kahta puolta  korkeina seininä kuin kaksi Niagaran putousta, oli kappalaisesta filmitekninen suurtyö.

Vuonna 1959 pastori oli käynyt katsomassa elokuvateatterissa Bill Wylerin ohjaaman Ben Hurin.
Charlton Heston jälleen oli päänäyttelijänä.
Filmi hänestä oli raskaahko paatoksellisuudessaan,mutta vaikuttavin kohtaus siinä oli hevossotavaunukilpailut Colosseumilla.
Raamatunhistoriallisesti Ben Hur-filmi oli syvempi,kristittyjen ollessa aitiossa istuvalle Rooman keisarille ja senaattoreille pelkkää sirkushuvia leijonien raatelevissa hampaissa.
Jerusalemilainen Ben Hur,jolla Anno Domini 25 oli roomalaisessa hierarkiassa orjan status,pantiin gladiaattoritaisteluun pelastamaan kristityn kansansa sekä oman nahkansa.
Ben Hurin ensimmäinen mykkäfilmiversio tuli teattereihin vuonna 1925.

1959 Ben Hur

Eräs amerikkalainen raamatunhistoriallinen filmi "Salome" vuodelta 1953 sai pastorin heräämään pienessä irstaudessaan Salomen riisuuduttua kirkonmiehen silmien edessä valkokankaalla.
William Dieterlen ohjaaman löysämoraalisen raamatullisen kuvaeepoksen katseleminen teatterisalin plyyshistuimella sai pastorin vetämään arkieedeninsä lieriä syvemmälle silmille,ettei kukaan katsojista tunnistanut seurakunnan hengenmiestä.
Filmissä paksu Charles Laughton näytteli paksua Juudean  maaherraa Herodesta ja komea Stewart Granger roomalaisena gladiaattorina suuteli tulisesti raamatullista stripparia Rita Hayworthiä.
Romanssikohtaukset silti eivät pelastaneet elokuvaa,vaikka Rita Hayworth yritti pelastaa Johannes Kastajan.
Filmi ei suoranaisesti seurannut raamatullisia tapahtumia keisari Tiberiuksen ollessa Rooman imperiumin keisarina.
Tapahtumien oletettiin tapahtuneen Galileassa.
V.1923 Salomen ensimmäinen mykkäkuvaversio tuli teattereihin.

1953 Salome

Samana vuonna,siis 1953 pastori katseli toisenkin historiallisen filmin kinossa,aidon Rooma-filmin Julius Cesarin. Hän meni katsomaan filmiä oikealla mielenkiinnolla  ja tarkastamaan Rooman historian eksperttinä olivatko Hollywoodin studioiden kulissimestarit onnistuneet rakentamaan antiikin Rooman rakennukset yhtä tarkasti kuin kansakoulujen opetusvälinevaraston värillisiset ja pahvisiset  Rooman historiankuvat.
Tämä  Joseph Mankiewitchin ohjaama suurkuva seurasi uskollisesti alkuperäistä Shakespearen näytelmäversiota,vaikka filmin tähtikaarti oli melko sekavaa.
Brittiläinen hovimestarityyppi ja tunnettu Shakespeare-tulkkaaja John Gielguld näytteli pätevästi Cassiusta.
Louis Cilbern taas näytteli mukiinmenevästi Cesaria ja James Mason yllättävän hyvin Brutusta.
Etu mi Brute?,Cesar kysyi Brutuksen pistäessä tikarin keisarin sydämeen (Sinäkin Brutukseni?)
Pastorin mielestä Masonilla taisi olla aikamoinen roolihyppäys Rommelista vuoden 1951 Bill Wilderin ohjaamasta filmistä Erämaan kettu..
V. 1943 Bill Wilderin  ohjaamassa filmissä "Viisi hautaa Kairoon" ohjaaja-näyttelijä saksalaissyntyinen Erich von Stroheim esitti Rommelia.
Pastori oli lukenut jostain,että Wilder pelonsekaisesti kunnioitti von Stroheimia perfektionistina.
Emigranttiohjaaja oli eräässä otoksessa huutanut saksalaisesta puolitelavaunusta tarvitsevansa kuvaukseen kaulalleen aidot saksalaiset Zeiss-kiikarit sekä aidon Leica-kameran aidolla Agfa-filmillä varustettuna.
Wilder oli ihmeissään kysynyt syytä,von Stroheimin vastatessa,ettei katsojia voida vetää huulesta epäaidoilla varusteilla.
Joku pikkutarkkana voisi huomata eron.

1953 Julius Cesar

1943 Viisi hautaa Kairoon

James Masonille yleensä tarjottiin konnamaisia osia,mutta Rommelia hän näytteli aidosti.
Pastorille entisenä kenttätykistön vänrikkinä ja sotilaspastorina kunnioitti etäisyydeltä oikeata panssarikenraali Rommelia.
Amerikkalainen panssarikenraali Pattonkin arvosti Rommelia vastustajaansa korkealle.
Rommel pakotettiin Hitlerin käskystä tekemään itsemurhan epäiltynä osallisuudesta valtakunnan kanslerin murhayritykseen.
Julius Cesar-filmiin oltiin kutsuttu brittinäyttelijätär Deborah Kerr Cary Grantin syleilystä "An Affair to Remember"-elokuvasta (1957) näyttelemään seksikästä Portiaa.
Greer Carson näytteli Calfuriaa.
Pastori oli nähnyt Helsingin Kinopalatsissa sotaa ennen ensimmäisen version myöhemmin v.1957 tehdystä Kerrin ja Grantin filmistä "An Affair to Remember",missä makuukamariääninen Charles Boyer ranskalaisesti englantia murtaen näytteli rakastajamiljonääriä,Hedy Lamarrin näytellessä filmin loppuvaiheissa auto-onnettomuudessa rampautunutta rakastajatarta.

1957 An Affair to Remember

Julius Cesar-filmin vastakohtaisin näyttelijä oli metodinäyttelijä Marlon Brando Antoniuksena.
--Ystävät,roomalaiset ja maan miehet!
Brando aloitti vuoropuhelunsa tyypillisellä puolikuiskaavalla ja käheällä muminallaan loppusuorituksen sähköistäessä katselijat.
Brando New Yorkin Greenwich Villagessa metodikoilun käyneenä ja Hollywoodia vihaavana näyttelijänä kaappasi neljännestä filmistään Oscarin.
Pastori oli lukenut Life-lehdestä,että Brando tunnettiin erittäin vaikeana näyttelijänä etenkin metodinäyttelemisen takia. Brando näytteli kerran Frank Sinatran kanssa vuonna 1955 valmistuneessa Guys and Dolls-elokuvamusikaalissa ,vaikeuttamalla ja pidentämällä filmin tekoa kymmenillä lisäotoksilla,yhdenkään tyydyttäessä näyttelijää.Frank puolestaan oli vain yhden kerran käsikirjoituksen luettuaan tehnyt ensiotoksella mahtavan suorituksen,Brandon yhä uudestaan korjatessa detaljeissa omaa suoritustaan.
Tarvittiin kokonaista 34 otosta Brandon takia metodinäyttelijän mutistessa vuorosanojaan.
Brando oli kehoittanut Frankiä menemään yhdessä harjoittelemaan kaksistaan pukuhuoneeseen käsikirjoitusta.
Frank oli vastannut,ettei enää ottaisi metodistudion paskaa silmilleen huutamalla,että jollei Brando saa osaansa purkkiin,niin hän pakkoyöttää Brandolle joka palasen käsikirjoituksesta.
Brando hymyili tyypillisellä vinolla irvistyksellään Frankille,pilaamalla uudelleen otoksen.
Frank ja puolet näyttelijöistä marssivat protestiksi studiosta ulos.

1955 Guys and Dolls

Vuonna 1951 filmattua Quo Vadis-filmiä pastori ei kerinnyt näkemään virkakiireittensä ja partiolippukunnan kesä-ja talvileirien takia.
Hän kyllä eräissä ompeluseuroissa oli kuullut sukkapuikkoja kilistäviltä matruunoilta,että elokuva oli erittäin "Pärverssi".
Peter Ustinov keisari Nerona oli kuulema rouvien mielestä itsesaastuttava ja irstaileva kristittyjen lahtaaja.
Pastori oli kysäissyt rouvilta,pitikö näiden sitten katsoa elokuva loppuun,jos se oli ollut niin "pärverssi".
Rouvat osasivat selostaa pikkutarkasti kaikki saastaiset detaljit Neron dekadenssista sekä ekshibitionistisestä käyttäytymisestä sukkapuikkojen kilinässä ja Paula-kahvin ryystämisessä.

1951 Quo Vadis

Kappalainen heräsi sohvalta ulko-oven avauduttua.
Kappalaiska astui sisään vierailultaan Lukkarinmäen lehtori Irja Vesterä-Bernoullin ja kaupungin arkkitehti Paul Bernoulli-Vesterän alppitalossa.
--Halluutkos haakata ruisjleivän piällä sveitsiläistä vahvoo juustoa?
Kappalaiska kysäisi unenpöpperöiseltä kappalaiselta kaivaessaan torikassistaa pyöreän pahvilaatikon,mikä sisälsi kymmeniä erilaisia alumiinifolioon pakattuja juustoviipaleita.
Kappalainen vastasi mennessään sammuttamaan Salora-kaappiteeveen virtanappulasta:
--Minulla ee kyllä uop mielj minkäänlaesen huikopalan perrään,kunnoon syönynnä ihan tarpeeksi muapähkinöitä ja Sunmaid Raisins-rusinoita.
--Ne arkkitehin sveitsiläesjuustot haesee varpaanväliltä..
Kappalaiska jatkoi:
Noh..mittee elokuvvaa sinä kahtelit?
Kappalainen vastasi haukotellen kaivellessaan etusormella yläproteesin takahampaaseen littaantunutta naapähkinäpalaa:
--Noh..alussa kahtelin kymmentä käskyvä,mutta taesin torkahtaa jo Punnaesella Merellä ja kun heräsin niin kahtelin tanskalaesta pukkija silimiin paratiisissa.
--Satkos siellä alappitalossa oekeeta alappiaarinkoa?
Kappalainen kysäisi ivallisesti.
--Sinnunj ee tarvihe mennä kosmetoloogille alappiaarinkoa ottamaan talavella.
Vilkaistessaan eteisaulaan kappalaiska oli hävinnyt kuullessaan äkäisen makuuhuoneen oven paukauksen.
Kappalaiska oli ottanut nokkiinsa kommentista.
Kappalainen ei koskaan ollut pitänyt Bernoullien pariskunnasta,jotka teeskentelivät höveliä sekä sivistynyttä ja kesäisin pakkautuivat ilmaishoitoon pappilan mökille.
Nytkin Kaisa oli mennyt ilmaiseksi piiaksi niiden alppitaloon,kun Irja-lehtori makasi flunssassa paksun sveitsiläisen höyhentäkin alla.

--Quo vadis...minne menet?