tiistai 24. maaliskuuta 2015

Brown-out.Filippiiniläinen sähkökatkos.Filippiiniläiskirjeet.

2013 Yolanda-taifuunin tuhoa
Tacloban Cityssä


Baguion vuoristokaupungissa syntynyt rouvani kertoi minulle,miten 50-60-luvuilla heidän Catalina-äitinsä osti kotiin paikalliselta palenketorilta vain yhden päivän ruoka-aineet vihanneksin ja lihoin.
Syynä oli,ettei heillä kotona ollut sellaista luksusta kuin jääkaappi ja radiovastaanottimenakin toimi pieni kidekone johon Papa Anteron eräs radioasentajakaveri oli taikonut pienen kovaäänisenkin.
No..meillä vanhassa Rumpalinkadun puupappilassakaan ei samoin ollut 50-60-luvuilla jääkaappia,vaan kaikki pilaantuva ruokatarpeisto pidettiin keittiön kyljessä olevassa kylmässä kommuutissa.
Maitokin pysyi talvella kylmänä kannussa keittiön sisärappujen ylätasanteella.
Silloin äitipastorskakin osti vain yhden päivän ruokatarpeet...eli jotain yhteistä meillä savolaisella papinperheellä oli baguiolaisen apteekkariperheen kanssa.
Meillä kyllä oli radio..iso v.1956 hankittu Saloran ularadio,minkä vihreään virityssilmään pappilan pesueen silmät upposivat fantasiareissuille isoon maailmaan.
Se oli meille sellainen ensimmäinen näköradio,mitä tiirattiin vain sisäsilmällä.

Baguion lihatori 50-luvulla
Samanlaiseen tilanteeseen jouduin jo 1980-luvulla Manilan Molaven uudessa talossani.
Tarkoitan sitä,että meidän piti käydä ostamassa vain yhden päivän ruoat Balagbagin lähitorilta.
Elettiin silloin uuden naispresidentin Cory Aquinon aikaa,jolloin kaikki Filippiinien voimalat konkkasivat yhtaikaa taikka peräkkäin huollon puutteesta sekä toukokuun kuuman kesäajan aiheuttamasta ylikulutuksesta että voimaloiden ylikuormituksesta.
Sähkökatkot silloin kestivät 8-12 tuntia ja yleensä iltaisin kello kuuden jälkeen,jolloin työkansa oli palannut koteihinsa ja iltasuihkun jälkeen kerääntyivät syömään ja katsomaan illan TV-ohjelmia tuulettimen viileydessä tai käymään jääkaapilla nakkaamassa kylmän San Miguel-oluen verannalle nautittavaksi.
Sähköttömissä talouksissa kaljapullot kylläkin piti hankkia sähkökatkoksen takia lähi-sarisarikaupan kylmäboksista ja ruoan korttelin carinderia-ruokalasta.Ruoanvalmistus kyllä kävi vielä kaasuliedellä ja jos kaasupullo sattui olemaan tyhjänä,niin talon piika köksäsi takapihan Dirty Kitchenissä traditionaalisella Ulin-eli hiilinuotiolla.
Molaven talon naisväki verannalla n.v.2000
Iltahämärissä hiki alkoi tippua otsalta kaulalle ja sitten koko kropalle.
Verannallakin illan viileyttä ei tuntenut iholla,koskei edes palmupuiden oksat heiluneet milliäkään pienestäkään tuulenvireestä.
Suomalaisesta tuntui erinomaiselta,miten oma aviosiippani ryhtyi viheltämään verannalla ja johon liittyivät talon muutkin naispuoliset sukulaiset.Viheltämisen syynä oli vanhan kansan myytti,että viheltämällä saadaan tuulen jumala hereille.
Vihellyskonsertista huolimatta palmupuuoksat eivät liikahtaneet.
Joku oksa kyllä kuivuneena romahti tussahtaen alas Molave Avenuen vastapuolella kadunviereen.
Iltamyöhällä sänkypatjakin tuntui kuumilta hiililtä eikä nukkumisesta tullut mitään hien peittäessä kaulan,rinnan ja vatsan lammikkoina.
Patjakin oli läpikostea hiestä.
Filippiinojen kuuluisasta ja abakakuidusta tehdystä Pamaipai-viuhkastakaan ei ollut apua,kun torkahduksissa sen tuuletus lopahti,käden tiputtaessa sen lattialle.
Yöt olivat yhtä kuumaa helvettiä ja kun aamukahdeksalta vihdoin sähköt tulivat päälle,yli yön puolivalvonta pisti takaisin petiin,jolloin tuulettajan viileys ja hurina tuntui erikoiselta luksukselta.

Bataanin ydinvoimala
Rouvapresidentti Aquino syytti voimaloiden konkkaamisesta edellistä hallitusta ja Marcosia,jonka hän oli ajanut v.1986 maanpakoon Havaijille Malacananin presidentinlinnasta .
V.1987 kostoksi Aquino oli jäädyttänyt Marcosin v.1976 suuren energiakriisin jälkimainingeissa aloittaman,Westinghousen urakoiman ja satojamiljardeja pesoja maksaneen  (2.3 miljardia dollaria) Bataanin ydinvoimalan rakentamisen jatkamisen...Voimala oli jo melkein luovutuskunnossa v.1984.
Ydinvoimasta silloin jo tapeltiin eikä uskottu edes Bataanin maaperän kestävän moista kolossimaista voimalaa..ydinuhasta puhumattakaan.
Yhdeksi syyksi laskettiin Chernobylin ydinvoimalan katastrofi sekä Bataanin läheisyydessä sijaitsevan ja nukkuvan Mt.Pinatubon-tulivuoren mahdollinen purkaus.
Filippiinien hallinto pani lisäksi syytteen Westinghouselle ylihinnoittelusta sekä lahjonnasta,mutta Yhdysvaltojen oikeus hylkäsi lopulta syytteen.
Myöhempien hallitusten kongresseissa ja senaateissa keskusteltiin myös Bataanin ydinvoimalan muuttamista hiili-,öljy- tai kaasukäyttöiseksi,mutta kukin vaihtoehto olisi tullut maksamaan enemmän kuin uuden voimalan rakentaminen.Pääkysymykseksi jäikin hallitukselle ydinvoimalan velkamaksujen maksamisaikataulu.

Fidel Ramos
Vasta seuraavan presidentin Fidel Ramosin aikana v.1991 Luzonin kaikki Napocor:in (National Power Corp.,valtion omistama sähkön tuottaja) voimalat pääsivät kokoremonttiin ja saarivaltakunta pääsi hiljalleen takaisin normaaliin elämään.
Ramos oli allekirjoittanut 48 IPP-sopimusta (Independent Power Producers),joista puolet toteutuivat hänen hallintokaudellaan sähkön tuotannon ja -jakelun parantamiseksi suureen Aquinolta perittyyn energiapulaan..
Sanottiin sähkökatkosten aiheuttaneen markkinataloudelle ja valtiolle kymmenien miljardien pesojen tappioita.
Napocor myös joutui nostamaan käyttö-sekä huoltotaksoja voimaloissaan itsenäisten jakelijoiden  (IPP) taksojen tasolle,vaikka usea voimala tuskin oli edes toimintakelpoinen.
Ramosia syytettiin kyllä siitä,että hän oli kovassa kiireessä (Fast Track Measures) allekirjoittanut hallitukselta saamillaan hätätilavoimillaan liian kalliita sopimuksia,jotka voisivat vaikuttaa sähkön jakelun kuluttajahintoihin.
Ramos myöhemmin puolusteli tekojaan sanomalla,että hän vain oli antanut hallitukselle visiota sekä ohjausta sopimuksiin itsenäisten jakelijoiden kanssa.Kuluttajahintojen ja sähkönjakelukustannusten nousuun ovat syypäitä hallituksen korruptioidut virkamiehet eikä hän itse.

1985 presidentti Cory Aquino ja
varapresidentti Salvador
Laurel voitonhuumassa
Napocor oli jo v.1987 menettänyt sähkötuotannon monopolioikeuden Aquinon lakisäännöksellä,että jopa tehtaat ja ostoskeskukset voivat toimia energian tuottajina,jolloin myös Manilan suurin sähkönjakelija Meralco menetti ison joukon asiakkaitaan.
Aquinon hallitus kieltäytyi rakentamasta uusia voimaloita Bataanin ydinvoimalaurakan peruuttamisesta johtuneeseen 600 Megawattin tyhjiöön,jolloin Filippiinit sukelsivat syvälle Pimeyden valtiattaren aikakauteen.

Brown-out on filippiinojen itse keksimä sanonta säädellyille sähkökatkoksille voimaloiden huoltosesonkien aikana. Varsinainen Black-out voi johtua jännitteen laskemisesta tai taifuunien aiheuttamista sähkönjakelun katkeamisista.Yleensä taifuuniuhan edellä sähkönjakelufirmat katkaisevat sähköt kokonaan kansalaisten iloksi.
Ja juuri näiden sähkökatkosten,taifuunien rikkoman sähkönjakeluverkoston,kuumien kesähelteiden sekä lokakuulla aloitetun joulumyyntisesongin tuotantolisäysten takia paikallisilla energiantuottajilla on tapana nostaa kilowattituntitaksoja piirulla ylemmäksi.
Kaikkien näiden pääomavallan sekä luonnon aiheuttamien vahinkojen maksajiksi pantiin kuluttajat,mikä modus operandina vastasi hyvin filippiinokiinalaisten riisikauppiaiden mentaliteettia: jos riisistä on pulaa,niin hinnat sitä myöten nousevat.
Riisitukkukauppiaat yleensä varastoivat ns. tekopulassa riisiä satojatuhansia tonneja, kieltäytymällä myymästä sitä ennen ,kunnes hinnat nousevat.

riisikauppias
Eräs Ramosin IPP-sopimus nostikin kovaa kritiikkiä Benguetin Bingan vesivoimalan kunnostamiseksi.Sopimus allekirjoitettiin Catalino Tanin (filippiinokiinalaisen) ja Ramosin entisen armeijan varustetoimittajan kanssa.
Sopimus katsottiin täysin hävyttömästi ylihinnoitelluksi.
Ramosille Tan oli ollut hyvin läheinen Ramosin liiketuttu palvellessaan Marcosin hallinnon aikana Philippine Constabularyn komentajana.

1990-luvulla Ramosin hallintokaudelle olikin tyypillistä,että kiertävien sähkökatkosten aikana Metro Manilassa jyrähtivät käyntiin tuhannet dieselgeneraattorit,joita isot ostoskeskukset,tavaratalot,hotellit jne olivat hankkineet varavoimaloikseen. Generaattoribisneksestä moni liikemies tuli äkkirikkaaksikin. Pientalouksiinkin omalla Molaven asuinaluellani ilmestyi pihoille hyrräämään pieniä kannettavia Honda-bensiinigeneraattoreita ja samaan aikaan polttoaineiden hinnatkin nousivat kuin sattumalta paikallisella Caltexin huoltamolla.
Toisaalta kaikki Napocorin kyljessä toimivat IPP-voimalayritykset vetivät dollareja liiveihinsä,saatuaan Ramosin lahjana Napocorin polttoainevarastoista hankittua verotonta polttoainetta.

Makati Cinema Square
1991 naapurini batangaslainen insinööri pyysi minua liittymään firmaansa ns.Associate Manageriksi ja edistämään vaihtoehtoenergiatuotteiden myyntiä.
Hänen Ace Automation-firmansa piti pääliikettä Makati Cinema Squaerin toimitiloissa .Firman päämyyntiartikkelina silloin olivat kännykät eli cellphonet ja joidenka kylkeen ympättiin vaihtoehtoenergiaa australialaisvalmisteisissa aurinkopaneeleissa sekä vesi- että tuuligeneraattoreissa.
Firman OZ-maalaiset Aussie-osakkaat,kolme alan insinööriä olivat johtamassa sekä etsimässä etenkin aurinkoenergialle hyviä markkinoita mm. maaseudulle kaukaisiin barrioihin,joihin sähkölinjojen veto olisi taloudellisesti kannattamatonta.Aussiet kylläkin joutivat tekemisiin alinomaan korruptoituneiden paikallishallintoviranomaisten välisissä keskusteluissa.,jolloin kyseeksi aina tuli.."How much for Us,Sir?
Siihen yleensä tyssäsivät myyntineuvottelut,
Photovoltaic-aurinkopaneelien myynti Manilassakin ontui,koska yhdestä 10.000 pesoa maksavasta 20-
Photovoltaic-aurinkopaneelit
wattisesta paneelista 30.000 pesoa maksavan ja kalliin inverterin kanssa sai syttymään puolisen tusinaa pieniwattista hehkulamppua tai sitten yhden pienen pöytätuulettimen kuivattamaan hikeä iholta. Ideaalisena sovellutuksena yhden perhetalouden jokapäiväiseen sähköntarpeeseen pitäisi hankkia vähintään 10-15 paneelia katolle.
Itse sain koko markkinointi-ideasta ja pitkistä provinssimatkoista tuskin itselleni edes kahvirahoja taskuuni,koska isäntäni,batangaslainen insinööripomoni pisti vähäisetkin myyntivoitot omiin liiveihinsä.
Aussiet pyysivät minua liittymään joukkoihinsa ja muuttamaan jopa Ozin maahan,mutta kieltäydyin kunniasta.
Viimeisinä kuukausina ja ilmiriidoissa batangilaisen osaomistajan kanssa Aussiet päätyivät kaatamaan kurkkuunsa lähipubeihin "Schoonereita" eli kaljatuoppeja verenpainepillereiden kyytipoikina.
Aussit,kuten minäkin olimme saaneet tarpeeksemme salaviehkaisesti hymyilevästä sekä ksenofobisesta filippiinosponsoristamme.
Käsityksemme mukaan filippiinot eivät olleet vielä valmiina omaksumaan vaihtoehtoenergiaa,mutta vaihtoraha kyllä kelpasi...
Vielä tänäpäivänäkään v.2015 vaihtoehtoenetgia ei myy Manilassa.
Itsekin Aussien tapaan päädyin silloin pienelle San Miguel-kuurille.
Filippiinojeepneykuskikin on varautunut aina 100 peson seteliin ajokortin välissä poliisipartion pysäyttäessä hänet..Hän kutsuukin filippiinopoliisia nimellä Asim..suolainen..mikä tekee hänet todella janoiseksi.
Cheers Mates!

British Geordie Newcastle Schooner