 |
| Jussi partiopoikana 1963 Juhart 2012 |
Kielikoulussa
-------------------
Pappilan Jussi tutki Yhteiskoulun pihalla kevättodistustaan.
Englanti kahdeksan,suomi seitsemän ja ruotsi kuutonen...
Matikkakin oli kuutonen,historian,maantiedon ja biologian keikkuessa seitsemässä...
Kirkkohistorian kuutonen harmitti,koska Jussi tunsi olevan syytön isän ja kirkkoherran välisiin riitoihin.Sattumoisin keväällä pappiskolleegat olivat enemmän skismoissa seurakunnan talousasioista...siitä kuutonen hengenmiesten mittelöiden ilmapuntarina.
Eniten häntä harmitti ruotsin kuutonen siirtyessään lukiossa kielilinjalle,valittuaan pitkän ruotsin ja englannin lisäksi saksan ja ranskan lyhyiksi kieliaineikseen.
Isäkappalainen kyllä nousisi taas kirkkopatinoidensa kannoille ruotsin numerosta kielinerona opettaessaan lyseossa kirkkohistorian ja kirkkolatinan lisäksi tuntiopettajana ruotsia.
Äitikappalaiska olisi kyllä vain naurahtanut savonruotsalaisilla kommenteillaan kuutosesta,että "Kom bort sanoi kuolema ruohtalaisella" ja Tack så mykky..mykky bra..ottaesinj vielä,mutten suaa".
Joku kumma siinä ruotsinkielessä oli tympäisevänä pakkoruotsina,koska savikaupungissakin vain viisiprosenttia vanhoista kanta-asukkaista enää puhui ruotsia..ja suurin osa niistäkin asui lusikalla syötettävinä huru-ukkoina ja- akkoina Länsirannan ja Vilhonkadun kulmassa seisovassa Åbo Akademis äldershemmetin vanhainkodissa,jota äitikappalaiska kutsui pelkäksi hemmetiksi.
Toinen syy koko luokan huonojen arvosanojen saamiseksi oli ruotsinkielen lehtorin ja pippurisen Raili Raunion pedagoogisesti esimerkillinen käytös hirmuvaltiattaresta,joka huonoista kokeiden tuloksista aina heitti koevihot luokan ovesta ensin sisään,tanssimalla jotain woodoota niiden päällä piikkikorkoisten stilettojensa kanssa.
Luokan koevihot näyttivät tikkatauluilta sen perästä.
Kotiin saapuessaan isäpastori tavan mukaan ei ollut pitkään kotona,mentyään lyseon päättäjäisjuhlien perään suoraan kaupunginvaltuuston kokoukseen.Yleensä isä kävikin kotona vain kääntymässä ja vaihtamassa pukua taikka kaftaania toiseen kokoukseen tai papin virantoimituksiin lähtiessään.
Kotipedagogiksi ja kasvattajaksi hänestä ei ollut,koska äiti hoiti sen kasvatuksen lottavääpelimäisellä displiinillään.
Isä oli sellainen etäiskasvattaja,joka papinroolissaan halusi olla kaiken edessä ja yläpuolella mestarikasvattajana ja sielunpaimenena. Kotikaupungissaan Iisalmessa hänen naapurin kasvukaverinsa Edvin Laine,myöhemmin kuuluisa teatteriohjaaja ja Tuntematon sotilas-elokuvan ohjaaja olikin kerran lausunut isän teatraalisista lahjoista,että " Antti,sinun pittää lukeva papiksi!"
Edvin tiesi hyvin,että papinvirassa tarvittiin näyttelijän lahjoja.
 |
| Kappalaiska rekolissa 1959 Juhart 2003 |
--No poeka...et uo iissäesj tullunna ruohtin ossaajana..etkä Puavo Ruohtalaesen tuohivirsujen jäläkijä kulukenna,kun kirkkohistorijakin keikkuupi seihtemässä..siitäkin issäesj kirkastuesi..
Äiti oli vain tokaissut pyyhkiessään puukapustan varrenpäällä otsalle valahtanutta harmaata hiuskiehkuraa.
--Mutta minä uon keskustellu Bernoullin Irja-täjin kanssa,että Ruohtissa olis sinulle vappaana kesätyö,kun Bernoullin Maka syksyllä astuupi armeijjaan..
--Maka on siellä ollunna kesätöessä..ja nyt piästyvään yljoppilaaksi se astuupi syksyllä armeijjan harmaesiin..
--Irja-täti kehotti sinuva kirjoettammaan Karl Andersson-isännälle,että uot halukas sinne kesätöehin...ruohtiksi kirjoetat!
--Se Anderssonnin Kalle pittää muutaman saan röhkijän sikalaa Uppsalan lähistöllä ja kyllä siellä sinnuenj ruohtinkielentaetos petraantuu sijanlannan hajussakin,jolleij jopa pittuuttakin suatat kasvoo lantapatterin kylyjessä
--Vanaha savolaenen sanontahan kertoopi,että hajussa kasvoo,jos vuan oltua suaa.....
 |
| Nordea-autoalutta 1962 |
Mikä Åland se pieni demilitarisoitu ja ruotsia puhuva pieni ja Ruotsin kyljessä sijaitseva suomalaissaarivaltakunta voisi olla,koskei sieltä löydy joen jokea..
Å:nhan piti vastata jokea finskiksi kuten Åbossa eli Turussa,minkä läpi virtaa oikea joki..!
Silti monilla Ahvenanmaanreissuilla meripartiolaisten paateista Antti-kappalainen pyyti virveleillä Ahvenanmerestä pelkkiä haukia eikä yhtään ahventa.
Hauki on Gädda på svenska...Gäddaland!
 |
| Ruotsin merireissulla Antti-isän pyytämiä haukia |
Samalla reissulla Maarianhaminan pikkuvenemarinan kaijalla Jussi kavereineen yrittivät iskeä ummikkoruotsalaisia ahvenamaalaisia teinimimmejä,jotka tahallaan nirppanokkaisina puhuivat takaisin tukholmalaisella kurkkugutteraalislangilla...."Näj..det passar inte..satans finska djävlor!"(Ei käy saatanan suomalaispirut!).
Kemiön saaressa,mikä myöskin oli enemmistöltään ruotsinkielinen,sijaitsi pappilan viimeinen kesämökki 1967-1987.
 |
| 1964 Volvo PV 544..ei standardi Favorit |
Kerran muutamaa vuotta myöhemmin v.1969 Jussi oli kaverinsa Hallbergin Torstenin,jonka etu-ja sukunimet olivat ruotsikielisiä, olivat ostamassa saunalenkkimakkaraa ja mellankaljaa Jussin mökille saunareissullaan.
Pojille kassaneiti puhui paikallista rantaruotsia,jolloin Jussi ja Torsten tahallaan kävelivät kaupasta ulos maksamatta Hallbergien valkoiselle kupla-Favorit Volvolle ostokset kainalossaan.
Pojat pärjäsivät suhthyvin kouluruotsillaan,mutta pikkukiusaksi eivät halunneet ymmärtää rantaruotsia..
Jussinkin ruotsinkielestä myöhemmin paistoi lievä upplannin murre..
Favorit oli Volvon PV 544-kuplamallin halvempi versio kumitiivisteikkunoin ja kolmin vaihtein.
Auto oli Torstenilta lainassa eläinlääkäri-isältään ja jolla kaveripari kesäisin kulki Kemiönsaaressa Taalintehtaalle (Dalsbruk) saakka Jose Felicianon laulaessa Rain-biisiä halvan Clarion-kasettinauhurin takaikkunahyllykaiuttimista..
Kassaneiti juoksi suomea huutaen perässä,että "Maksakaa kanss taikka soitan "puliisin!"
Jussi oli kassalla maksaessaan tokaissut neidille:
--No tulihan se sieltä ulos ihan finskiksi!
--Eikä maksa vaivaa!
Kumpikin poika osasi ainakin välttämättömästi asioida ruotsinkielellä kaupassa,mutta piruuttaan testasivat "svenska talande bättre folkin" suomenkielen taitoa.
Silloin ruotsinkielisellä saaristoasujamistolla oli isompi hajurako suomenkielisen mannerasujamiston kanssa. Kemiön kirkolle oli vajaat 20 kilometriä matkaa kotikaupungista.
Nykyisin Salon kaupunkiin kuuluvan Perniön (Bjärnå) takaisessa Tenholassa eli Tenalassa vanhemmat alkuasukkaat eivät osanneet sanaakaan suomea.
 |
| Panu |
V.1963 kesällä hän oli isänsä perustaman partiolippukunnan meripartiolaisten reissulla seilannut Ahvenanmeren poikki kolmimetrisessä aallokossa.
Jussilla oli kyllä tapana liioitella myrskyaaltojen korkeutta,mutta siltä ne tuntuivat Panu-sisälaitamoottoriveneen pressun alta,meriveden pyyhittyä kajuutan pressukatteen yli. Venekunnan mahonkisesta v.1905 valmistetusta Saaristo-purjevenestä välistä ei näkynyt aallonpohjissa mastonkärkeäkään ja sen reivattu pääpurjekin näytti repalaisiltä riekaleilta,purjelattojen lennettyä myrskyssä Ahvenanmereeen.
Panu-moottorivenekin Norrtäljen kaijaan kiinnitettyään oli puolillaan vesilastissa,patjojen ja ruokatarvikkeiden kelluessa moottoripetroolisessa vedessä. Ylhäisten Näkkileipätehtaan vanikkasäkin sisältökin olisi kelvannut pehmeänä hampaattomille Åbo Akademis Äldershemmetin vanhustentalon asukkaille syötäväksi..
Isän ja samassa papinpersoonassa ruotsinkielen opettajan taitoja tarvittiin,kun venekunta marssi Norrtäljen kävelykadun katukapakkaan syömään ruotsalaista sinappimakkaraa (senapkorv) ja huuhtomaan sen kurkustaan Carlsbergin kaljalla. Kyyppari eli miestarjoilija oli udellut venekunnan päälliköltä,mitä juotavaa herrat niinkuin ostaisivat,jolloin papille alkoholijuomia tuntemattomana tuli ajatuspysähdys eli Tänka på,vastaamalla,että " Fyra svagdricka och 3 citronsoda,var så goda!" (4 vaarinkaljaa ja 3 sitruunasoodaa,olkaa hyvä!)
Tarjoilija oli kysäissyt:
--Va sa ni..svagdricka...menar ni kanske öl? (Mitä sanoitte--vaarinkaljaa...tarkoitatte kai olutta?
Vaarinkalja siihen aikaan oli alkoholitonta perhejuomaa Suomessa,jota pappilassakin ryypättiin joulun aikaan.
Pullon kyljessä lukikin teksti suomen ja ruotsin kielellä.."Vaarinkaljaa..Svagdricka" (mietojuomaa).
 |
| 1936 Antti Campo Mussolinilla |
V.1936 hän oli Akateemisen kansallijärjestön mustapaitojen kanssa matkustaneet Berliinin olympialaiset katsottuaan Italiaan Campo Mussolinille aatetreenaukseen.Bussimatkalla Baijerin kautta reissaajat olivat pysähtyneet paikallisessa Gasthausissa eli oluttuvassa murkinoimassa.
Punanaamainen oluttuvan omistaja oli kysäissyt saksaa taitavalta isältä ruokajuomia,jolloin isä oli tilannut "Fünf Milch,bitte!" (Viisi maitoa,olkaa hyvä").
Kapakan omistaja oli tuohtuneena vastaannut mustapaidoille:
--Sie sind mächtige Soldaten..fünf Bier..nur kleine Knaben trinken Milch!!" (Olette mahtavia sotilaita..viisi olutta..vain pikkupojat juovat maitoa!"
Isä ei koskaan kertonut pappilan kersoille,oliko porukka olutkolpakoita kaadellessaan laulaneet "Trink,trink Brüderlein trink..lass doch die Sorgen heraus!" (Juo,juo veliseni ja päästä surut ulos!")
Isän bravuurina kesämökillä puunhakkuussa oli yksi saksalainen juomalaulu "In eine kleine Konditorei..sassen wir und tranken Kaffe.." (Istuimme yhdessä pienessä konditoriassa ja joimme kahvia).
Hänhän aamutoimekseen joi litran vahvaa mustaa ja sokeritonta kahvia,startatakseen itsensä virkeäksi...polttamalla perään pajuholkissa filtterittömän North Staten kahvisavuikseen.
 |
| 1965 Ruotsalainen Volvo Amazon perhe |
Autokannelta ajoi maihin suomalaisia SF-tunnuksisia autoja kattotelineet pakattuna leirintävälineillä.
Joukossa oli suomalaisten pikku-Fiatien ja Volkswagen-kuplien lisäksi komeampia ruotsalaisia Opel Kapitäneja ja Mercedes-Benz 220S-malleja,joidenka S-maantunnuksista eroitti paljaalla silmällä sinikeltaiset Sveariikin liputkin.Jussi hyräili jo pieni pelonpoikanen rinnassaan Ruotsin kansallilaulua "Du gamla.du fria,du fjäll höga nord..Och så vidare"...astuessaan lautalta lasitettuun terminaalikäytävään,josta hän näki alhaalla asvalttipihalla suomalaisten kiitolinjojen ja ruotsalaisten Spedition TIR-rekkojen jonottavan tullitarkastusta.Kuskit kuin Lemans-lähdössä juoksivat rekkojen hyteistä kuormakirjapinot kourissaan tullirakennuksen ovelle leimauttamaan rahtidokumenttejaan.
Jussin sydän hakkasi kuin lampaansaparo näyttäessään Suomen passia terminaalin ala-aulan tullikioskilla,passintarkastajan vain kivikasvoisena leimatesssa passiin Sveariikin kruunuleiman.
Jenkkikassiaan kanniskellessaan terminaalin ovesta ulos hän hoki itsekseen ensimmäistä ruotsinkielistä ja ruotsinkielen oppikirjasta lainattua lausetta ,lähestyessään taksitolppaa,minkä kärjessä seisoi 1953-mallinen Ruotsin ANA-tehtaalla Norrköpingissä valmistettu haaleansininen Desoto Diplomat-droska (pirssiauto).mikä koriltaan oli puhdas Plymouth.
Desoton perässä seisoi sysimusta hirvikeulainen Volga,jonka ovenkahvaan Jussi ei edes aikonut koskea,ihmetellessään miten svenssonit yleensä olivat sortuneet itäauton hankintaan pirssikäyttöön. Ilmeisesti svenssonien sosiaalidemokraattisessa liberalismissa ei ollut mitään raja-aitoja,vaikka länsiautoja sai ostaa valikoimasta roppakaupalla.
--Vad kostar det resan till Örsundsbro by i Upplands län? (Mitä maksaa matka Örsundsbron kylään Upplannin läänissä?)
 |
| 1953 Kanadan Desoto Diplomat |
Hänen rakkaat alamaisensa samoin kutsuivat kuningastaan "Vingmutter"-lempinimellä,koska tällä oli luisen kallonsa ulottimina isot hörökorvat.
Jussi lausui suustaan jo monet kerrat tentanneensa lauseen kuskille,joka vastasi tukholmalaisen gutturaalisen käheästi:
--Femti kroner..och hopp in..gosse! (50 kruunua..ja hyppää sisään poika!")
Jussi pisti kiittimensä ristiin Desoton mohairkankaisella takapenkillä,ettei pirssi matkalla päätyisi ojaan.
Kuski näytti kuitenkin sompaavan rattia tyynen rauhallisena,panemalla Blaupunkt Stockholm-autoradion päälle valkoisesta FM-nappulasta.
Kojetaulun kovaäänisestä kuului ruotsalaisen naiskruuneri Siw Malmkvistin uusi vuoden 1965 hitti,joskin saksaksi "Columbus fand Amerika",Kolumbus löysi Amerikan..
Jussi oli löytämässä ruotsalaista Ruotsia ja Upplannin lääniä...
 |
| 1960 Chrysler Valiant-takseja Tukholmassa |
Jussi pli aiemmin nähnyt Desoton vihreäksi tummennettujen lasien läpi Skeppsbron terminaalin taksitolpan hännillä seisomassa jopa mustan neuvostovalomisteisen Volgan. Kotikaupungin takseina moista ei näkynyt,maalaistakseina kylläkin.Taksijonon hännille Volgan perään ajoi musta 1960-mallinen Chrysler Valiant-taksi,jollaista Suomessa pidettiin jo luksuspirssinä.Ensimmäisen kokemuksensa hän oli saanut ihkasamanlaisen Valiantin takapenkiltä vuoden 1960 kesällä,kun naapurin Lammervon setä ja housutehtaan omistaja oli saanut sellaisen koeajettavaksi kuopiolaiselta Turon housutehtaan omistajalta Turuselta.
Silloin hän ei vielä tietänyt,että ruotsalainen ANA-yritys kokosi Dodgeja ja Plymoutheja tai oli koonnut jo 30-luvulta asti. V.1961 Valiant muuttui Plymouthiksi.
Vuoden 1965 ANA:n kokoamia valkoisia ja mustaovisia Polis-Valianteja partioi jo silloin Tukholman katuja.Kotikaupungissakin Valianteja löytyi,kuten Jussin voimisteluopettaja Pentti Perksalon valkoinen ja punasisustainen ja Salon Auto-Osan Saaristen Veljesten punainen punaisella sisustalla.
Autohulluna hän myös oli ihmetellyt vanhan Desoto-taksin vihreäksi tummennettuja ikkunoita ikään kuin olisi katsellut maisemia akvaarion sisältä taikka aurinkolasien lävitse.
Kotikaupungin kaikissa jenkkitakseissa oli kirkkaat lasit.
 |
| 1964 Plymouth Valiant.. Manilassa |
Desoto saavuttuaan Örsundsbron kylän keskustaan käänsi Enköpingin tienviitan kohdalla oikealle.
Tie sattuikin olemaan santatie kuulumatta pääteihin.Noin varttitunnin ajon perästä taksi ajoi kiviportin lävitse suuren maatalon pihalle,jossa seisoi komea kaksikerroksinen puutalo,korkea viljasiilorakennus sekä pitkä harkkotiilinen sikalarakennus.Mäessä seisoi kuin ripoteltuna erikokoisia suulivajoja.
Kitkerä sianpaskan haju iski Jussin sieraimiin ensimmäisenä,astuttuaan taksista pihalle.
Kustaan näköinen taksikuski ei hienonokkaisena tukholmalaisena astunut ulos,jolloin papinpoika sai maksaa 50 kruunun taksan takapenkiltä.Kuski oli hokenut jotain bajs'ista,mikä ei kuulunut keskikoulun ruotsinkielen kurssin sanavarastoon,mutta Jussi tajusi ensimmäisellä ruotsin tunnilla Ruotsin maaperällä sanan vastaavan suomalaista paskaa..
 |
| 1953 Desoto Diplomat takaa |
Peppiä ei oltu vielä silloin filmattu elokuvaksi,kun vasta myöhemmin 1969,mutta Jussin muistissa oli tuoreena Olle Helbomin ohjaama ja Astrid Lindgrenin kirjoittama sekä v.1964 Suomen televisiossakin esitetty lastenelokuvasarja Vi på Saltkråkanin saaren lapsista "Tjorven,Båtsman och Moses".
Båtsman oli sarjassa saarella asuvan Pelle-pojan bernhardilaiskoira.
 |
| Peppi Pitkätossu |
 |
| Vi på Saltkråkan |
Meripartiolaisena ja merikarttaakin lukevana Jussi ei koskaan löytänyt Saltkråkanin saarta Tukholman saaristosta,samoin kuin nuorempana American Atlas-karttakirjasta Devon-nimistä pikkukaupunkia Uudesta Englannista,etsiessään Stan Draken Juliet Jones-piirrossarjassa kuvattua kaupunkia..
Keskikoulun pakkoruotsilla Jussi pärjäsi ruotsalaisleffojen katselussakin,vaikka nykypäivänä 50 vuotta jälkeenpäin ollaan mesottu tiedotusvälineissä toisen kotimaisen kielen tarpeellisuudesta tai tarpeettomuudesta.Ummikkona hän ei olisi tullut pärjäämään Ruotsissa yksikseen,vaikka svenssonit osasivat kyllä puhua hyvää aksentillista englantia.Jotenkin hävetti puhua niille naapurimaan eläville kaukaisemman saarikuningaskunnan kuningattaren englanniksi,kun kotimaan rannikkokin oli umpiruotsalaista.
Elintaso 60-luvun Ruotsissa oli paljon edellä Suomea,mikä aiheutti kotimaassakin maalta- ja maastapakoa.Suomeen he jättivät taakseen pakettipeltonsa sekä kylmätilansa,mutta eläkeiän siintäessä horisontissa tai eläköityään haikailivat takaisin kotikonnuilleen entisöimään vanhoja ränsistyneitä kotitilojaan kesäasunnoikseen tai eläkekodeikseen.Silti monet vanhemman polven siirtolaiset olivat oppineet pitkän ruotsalaisen työtingin tehtyään vain välttämättömästi puhumaan ruotsia.
60-luvulla suomalaisilla oli hyvä maine Ruotsissa hyvinä ja uutterina työntekijöinä,mutta maineen vaakakupissa painoivat myös Tukholmaan rantautuneet ja työtävieroksuvat suomalaiset Slussenin sissit..
Jussin kyllä piti puhua ruotsia Saudi Arabiassakin projektityömailla 80-luvulla ruotsalaisten putki-ja sähkömiesten kanssa ja joista monesta tuli hänelle parempi kaveri kuin jostain lounassuomalaisesta ja hidassanainesta putkirunkkarista.Tukholmalaisesta Göran Petterssonista,gotlantilaisesta Göte Liljegrenistä ja sundsvallilaisesta Janne Nilssonista hän sai ikuiset kaverit huulenheitossa ja vapaa-ajan vietossa.Kolmikko oli erittäin "lunki"(iisi--easy) töissä sekä vapaalla. Savolaisen velmun ja ruotsia sekä englantia taitamattoman rantasalmelaisen putkimies "Pöhheikön" eli Koiviston Jussi laskisi porukkaan neljänneksi pyöräksi,ollessaan itse tehty sataprosenttisesti savolaisista aineksista.
Pöhheikkö opetti Jubailin paskimon (vedenpuhdistuslaitos) työmaalla filippiinoalaisilleen työkalutkin savonkielellä.
Anderssonien päärakennuksen rapuilla Desoto-taksin perävalojen hävitessä takaisin Uppsalaan vievälle santatielle talon rouva huusi viljasiiloon päin:
--Kalle..kom snart hit...Johan har ankomt från Finland! (Kalle tule vikkelään tänne..Johan on saapunut Suomesta!)
Hetken kuluttua Jussi tunsi olevansa halattuna Anderssonin rouvan pehmeässä sylissä ja syrjäsilmällä hän rouvan rinnusten alta pystyi näkemään,miten siilon ovesta harppoi sinisissä henkselihaalareissa pitkänlaihahko isäntä,joka kiroskeli tyypillisessä isännän punanaamassaan jotain faaneja (piruja) ikään kuin keskeytettynä tärkeistä maatilan töistä.
Kalle-isäntä ojensi Jussille jämerän kouransa faanien sulaessa suussa mieroihin tervetulon toivotuksiin:
-Hejssan..jag heter Karl--eller Kalle och här är min fru Karin och mina två barn Sixten ..sex år..och Kerstin fyra år..Välkommen till Anderssons gård--Johan!
Lauseen Jussi ymmärsi täysin,joskin isännän ruotsinkielestä kieli upplantilainen murre.
Anderssonin lapset kihisivät äitinsä helmoissa Jussin saadessa niiltä tervehdykseksi sormilla tehtyjä pitkiä. neniä...
Vaaleakiharapäinen Sixten-poika ja isänsä pienempi versio hoki kihitellen äitinsä selän takana etuhampaattomasta suustaan finsk bajs'eja (suomalaisia paskoja),jolloin Jussi katsoi tulleensa tervetulleeksi taloon lastenkin puolesta.Pienempi punapäinen Kerstin kaiveli etusormellaan nokkamörköjä suuhunsa sanomatta mitään.Kerstin muistutti ruskeatukkaista Karin-äitiään,jonka Jussi tiesi olevan ammatiltaan myös sairaanhoitajan.
 |
| Kalle Anderssonin isä Juhart 2012 |
Seuraavana ensimmäisenä työaamuna kahvittelun perästä Kalle-isäntä näytti hänelle tulevan kustannuspaikkansa sikalan,missä asusteli parisensataa röhkijää.Päärakennuksen eteisestä isäntä antoi hänelle kumisaappaat jalkoihin,jotka kuulema suojaisivat sianpaskanlietteestä ja mahdollisilta sikojen varpaiden pureksimisilta.
Työpäivä alkoi sikalan paskalietteen kärräämisellä ulos ja kippaamisella rakennuksen takaiseen lantalan paskapatteriin.
Vahva sianlannan haju kirveli Jussin silmiä,vesikellojen alkaessa tykyttämään kämmenissä lapioimisesta ja kärräämisestä.Lopullisen siivoussilauksen hän antoi karsinoiden ja betonilattian puhdistuksessa painepesurilla,mikä irroiti kuonautuneen lannan laattoina pinnoista.Suurimmaksi sankariteoksen hän katsoi selviytyessään hengissä ison lehmänkokoisen siitoskarjun karsinan pesusta.Karju oli huvikseen melkein syönyt karsinan betoniseinän lautavuorauksenkin.Karjun vihaiset lähestymiset hän lamautti kovalla painepesurin suihkulla pakaroihin,pitääkseen torahampaista ja sikamaista hyökkääjää loitommalla.Sikalan emakot olivat huomattavasti rauhallisempia.
Nämä aamuverryttelyt tulivat Jussille joka arkisiksi toimiksi.
 |
| Emakkokarsinat |
Äitikappalaiskan arkinen läskisoosikin eli fläsksås kuului ruotsalaispöydän menyihin.
Maatyöt Jussille eivät olleet outoja.
Jo 50-luvun puoliväistä papinperheen kakarat joutuivat kesämökin vuokraisännän heinäpelloille pieneen pakkotyöhön.Sitä katsottiin silloisessa maalaiskulttuurissa vapaaehtoiseksi talkootyöksi.
Useista isännistä hän oli saanut omaleimaisen kuvan puolihermostuneina ja sodankäyneinä rääkkeinä,joille jokaisen cumuluspilven ylle nouseva tumma ukkospilvi ennusti turmiota. Suomusjärveläisen vuokraisännän ja entisen viipurilaisen suurtilan pojan hermostuneisuus näkyi selvästi maatilan päärakennuksen tuvan pöydän päästä,missä tämä seinäpuhelimen alla tärisytti kumiteräsaappaitaan räsymaton päällä,hörppiessään kahvia ja vilkuillessaan riihen taakse nousevia ukkospilviä.
Kalle Anderssonissakin näkyi hermostuneisuuden vikaa,vaikkei ruotsalaisisännät olleet kärsineet eturintaman taisteluhaudoissa kranaattikammosta,lukuunottamatta ruotsalaisia vapaaehtoisia,jotka valkoturkeissaan ja valkoisissa karvahatuissaan näyttivät valkoisilta huutomerkeiltä etulinjassa lökäpussipöksyisen suomalaisen kiväärikomppanien silmissä..
Kalle-isännällä oli suurempi huoli sikalan ja rypsipeltoviljelmien tuotosta.
Paljon ennen suomalaisia ruotsalaisisännistä oli tullut sopimusviljelijöitä .Erikoistuminen oli silloin maataloudessa ruotsalaisvalttina,verrattuna suomalaisten maanviljelijöiden sekatalouksiin,missä pidettiin kanoja,lypsykarjaa,sikoja ja lampaita sekä viljeltiin maita kaurasta vehnään.
60-luvun alussa Jussin paiskiessa kesätöitä kotikaupunkinsa liepeillä sijaitsevalla Inkereen kylän Elomaan maatilalla,nuori punaniskainen isäntä samoin tiiraili alinomaan taivaalle mahdollisen kaatosateen pilatessa sokerijuurikaspellon harvennuksen,heinätyöt taikka perämetsän laidalla sijaitsevan takapellon salaojituksen.
 |
| Pikku Zetor 3045 |
 |
| Volvo BM Bison |
Fordson Super Major-salaojitustraktorin savisen takapyörän varjossa Jussi oppi tupakanpoltonkin,maatyömiesten sytytellessä kourakupeissaan holkki-Fennioitaan ja-Työmiehiä.
Jussin teinitupakkamerkkinä oli kylläkin Partner,minkälainen merkki seisoi myös yhden moottorisahan bensatankissa.
Örsundsbron kirkonkylän Andelshandelissa käydessään tupakkaostoksilla hän ei "pannut Partneria suuhunsa,vaan ruotsalaista Princeä".Samoin ruokapaussien suomalainen Paula-pannukahvi muuttui ruotsalaiseksi Gevalia-filtterikahviksi.
Ruotsi ajoi silloin brittiläisittäin vasenta puolta ja vasta kahden vuoden perästä 1967 maassa siirryttiin mannermaiseen oikeanpuoliseen liikenteeseen.Liikenteen vasenkätisyydestä huolimatta henkilöautojen kuljettajat sompasivat vasemmanpuolisella ratilla ojanpuolella.Vain bussit ja jotkut kuorma-autot olivat varustettuina oikeanpuolisella ohjauksella. Vasurina Jussi oli kylläkin tottunut oikeanpuoliseen liikenteeseen.
Sikalan hoidon lisäksi hänet pantiin muokkaamaan rypsipeltoja isolla Volvo BM (Bolinder-Munktell) Bison-traktorilla,jota pidettiin Enköpingiin vievän tien varrella sijaitsevan pellon pientareella kesäöisinkin.
Silloin ei maaseudulla pelätty traktorien anastuksista.
 |
| 1958 VW |
 |
| 1961 MB 220S |
 |
| 1958 Volvo PV544 |
Enköpingin torin reunalla Jussi sai ensikertaa tutkiskella paikallisen ruotsalaisnuorison kokoontumista autoillaan torinvarren pysäköintiruutuihin.Pillifarkkuiset ja nappikauluksiset pojat mokkaloufereissaan ja vanhempimallisten 50-lukuisten Volvo PV544-mallien ja VW kuplien lokasuojiin nojaten muistuttivat amerikkalaisia high-school-poikia.Teinityttöjen ponnaripäät (poninhäntä) heiluivat vilkkaassa keskustelussa teinipoikien viimeisistä kärryjen eli kärran'eiden kustomoinneista,jotka siihen aikaan keskittyivät pölykapselien poistamiseen,hopealla maalattuihin vanteisiin ja mustavalkoruudullisiin ralliteippeihin.
Jussin kotikaupungissa Salossa nuoriso vielä keskittyi Vespa-skoottereilla ajeluun ja kokoontumiseen Helsingin ja Horninkadun kulmassa seisovan Hornin baarin eteen ja suhauttamaan poninhäntäinen teinimimmi satulassa kartsa-ajolle.Vain varakkaampien pappojen pojat ajoivat lauantai-iltaisin kaupungilla isiensä autoilla ja hyvin harvalla teinipojalla oli oma auto.
 |
| 1965 Hot rod lehti-kansi |
Hänen aikaisempana lukulehtenään olivat olleet vuodesta 1959 ruotsalainen Populär Mekanik- ja amerikkalainen Mechanix Illustrated-lehti.
Yläkerran makuuhuoneessaan hän tutustui ensimmäisen kerran amerikkalaiseen Hotrod-harrastukseen kuolaamalla Enköpingistä ostamiensa Hot rod-lehtien Drag race-kuvista Dodgejen lasikuitukeulojen nousuja ja takaläskien burn outeja varttimailin lähdöissä. Taisi jokunen lyijykynäpiirroskin tulla luonnnostelluksi kirjepaperiarkille hotrodmaailmasta.
 |
| 60-luvun suomalaisraggarit Juhart 2012 |
 |
| Antti Hurven 1959 Chrysler Windsor Salon torilla |
Jussi ei ollut koskaan mikään kirjeiden sepustaja,joutumalla kirjoittamaan äidilleen ruusuhajustetulle paperille suomenkielisen aineen ruotsalaisesta sianpaskanhajuisesta maalaiselämästä anteeksipyyntöineen. Örsundsbron paperikaupasta löytyi ruusulta tuoksahtava kirjepaperilehtiö,jonka lievähkö aromi peitti sikalan hajun kirjekuoreen pistettynä.
Polis,polis,potatis,gris...
 |
| Saluutti veteraaneille Juhart 2004 |
Yhdessä maatilan mäen kupeessa sijatsevassa isossa suulissa hän säilytti harvinaisia 20-30-luvun höyrytraktoreita,piikkipyöräisiä petroolitraktoreita,puimakoneita ja maamoottoreita.Maatalouskoneiden merkkikirjo oli erikoinen sekoitelma brittiläisistä Royston-höyrytraktoreista saksalaisiin Lanzeihin ja amerikkalaisiin Olivereihin.
Suomessa vielä v. 1965 kukaan silloin ei ollut ajatellut tallentaa vanhoja traktoreita tai perustaa traktorimuseota,koska osa vanhasta museokalustosta mönki vielä maatöissä ja metsissä hevosvoiman korvaajana.
Kallen niinsanotun suulimuseon vanhat traktorit olivat kunnostettuja ja entisöityjä sekä käyttökuntoisia ja joita hän oli haalinut suuliinsa ympäri Ruotsin kuningaskuntaa.
 |
| 1950 Patanokka Volvo-bussi |
Jussi pääsi hakureissulle Kallen mukaan ässämersun etupolsterille.
Mersulla he halkoivat vehreän ja viljavan kuningaskunnan vyötärön kohdalta,missä hyvin hoidettujen talojen rekolien eli puutarhojen manikyröyidyille nurmikoille nostettiin tankoon keltaristilippuja ja haravoiduille pihoille pystytettiin koristeltuja majstångeja eli juhannuspylväitä keskikesän juhlintaan.
Arvikaan saavuttuaan Jussi ensimmäisen kerran näki paljaalla silmällä oikeat vuoretkin.
Suomen maantietokirjasta tutut Lapin tunturit tuntuivat vaivaisilta mäiltä näiden vuorten rinnalla, Jussin tuntiessa pientä pelkoakin niitä kohtaan,koska moneen varjoisaan laaksoon eivät auringonsäteet pääsisi ikuna kuuna päivänä. Vuorten varjoisat ja synkät rinteet tuntuivat uhkaavilta tummanvihreinä jättiläisen paidanhelmoilta.
Mielenvireeksi mersu kaarsi yhden autokorjaamon pihaan,missä seisoi lyhytakselinen ja postinkeltaiseksi maalattu "Patanokka" Volvo,jonka perään oltiin kytketty se "caterpillartraileri".Patanokka oli rekisteröity EPA-traktoriksi ja minkä kolmosvaide oltiin hitsattu kiinni vauhdin hillitsemiseksi,jolloin Jussille paluumatka takaisin Örsundsbohon tulisi kestämään ikuisuuden 30 kph:n vauhdilla. EPA-traktoria sai kuljettaa 16 -vuotiaskin traktorikortilla,jolloin Kalle-isäntä pisti Jussin Volvon ratin taakse,seuraamalla kävelyvauhdilla itse mersunsa kanssa perässä. Etanan vauhtisella matkalla ei yksikään poliisi-Valiant eikä -Volvo Amazon pysähtynyt kyselemään nuoren veteraani-Volvon kuskin ajokorttia. Sveariikki oli jo juhannusjuhlatunnelmissa.
 |
| 1961 Polis Valiant |
Jussin jalat olivat puuduksissa lukemattomista kaksoispoljennoista ja välikaasuista,käsivarsilihaksienkien tuntuessa paatuneen tehostomattomassa ja hulahoop-renkaan kokoisessa ratissa.Siihen aikaan ei ohjaustehostimia löytynyt kuin kuskin käsivarsissa.
Aamukuudelta maatalossa huudettiin herätys Kalle-isännän pantua keittiössä Luxor-radiosta Sveriges Radion aamu-uutiset päälle täydellä volyymillä.
Uutisissa Jussi ei ollut paljoakaan ajantasalla,kuultuaan kylläkin USA:n presidentti Johnsonin lisänneen joukkoja Vietnamiin,missä napalmiskuja lisättiin..
Ruotsalaisissa lehdissä ei ollut suurempia otsikoita rapakon takaisen Suomenkaan tapahtumista.kuten Rolling Stonesien vierailusta Yyterin juhannusjuhlille tai Maalaisliiton muuttumisesta Keskustapuolueeksi.
Kotimaan uutisissa kuningas Kustaa VI oli vihkinyt Örebrossa yhden kulttuurikauppalan ja kuuluisassa kuningas Kustaa V:den Kungens kurvassa,Tukholmassa avattiin järjestyksessä toinen IKEA:n huonekaluliike.
Jussin mielessä olivat kylläkin päällimmäisinä kotikaupungissa heinäkuussa pidettävät elinkeinomessut,joidenka suojelijana oli toista kertaa vanha maalaisliittolainen poliitikko,ministeri ja presidentti Urho Kaleva Kekkonen.
 |
| 1965 30.5-8.8 Salon messut |
Possuassistentti toivoi näkevänsä messut sekä nauttivansa kuukauden vapaasta ennen kouluvuoden alkamista syyskuun alussa.
Aamukahvit hörpättyään Kalle-isäntä komensi Jussia menemään alkutöikseen siilon toiseen kerrokseen lapioimaan rehuviljaa ränniä pitkin alakertaan,josta hänen piti kuuppakottikärryillä syöttää kaikki sikalan röhkijät.
Silmät sirrissä ja rättiväsyneenä Patanokan ratista hän kiipesi yläkertaan,missä ei ollut minkäänlaista keinovaloa pientä ilmaräppänää lukuunottamatta, lapiourakkaansa. Pienessä hiessä hän tunsi kasvojensakin lämmenneen,pyyhkimällä rukkaskäden syrjällä otsaansa. Yllätyksekseen rukkanen oli tummunut verestä.
Pienessä paniikissä hän juoksi rappusia alas pihalle,missä hän havaitsi koko sinivalkoraidallisen kipparipaitansa edustan olleen punastuneen omasta verestä. Hän aina oli pelännyt veren näkemistä ja kerran partioleirillä veistettyään uudella lapinleukullaan peukalonsakin avohaavalle,hän oli kuullut honkien huminan kovenevan ja pienen sielunsa häviävän johonkin tunneliin..enkelienkin soitellessa harpuilla tervetuliaisvirsiä..
Korvissaan hän kuuli omituisen heinäsirkkojen sirinän kovenevan kuin keittiön ularadion ollessa viritettynä asemien välille juostessaan maatalon portaat ylös keittiöön,minkä räsymaton päällä taju pimeni kokonaan.
 |
| "Osta Kentti, paskaa joka sentti!" |
Karin-emännän sairaanhoitajan koulutuksella ehdotettua Jussille päivän sairasvapaata,Kalle-isäntä ehdotti pojalle keveämpää työtä,kuten hukkakauran poimimista vehnäpellolta..Isäntä oli katsonut pojan kelpaavan töihin,jolloin pariskunta kiipesi yläkertaan kinastelemaan Jussin työkelpoisuudesta.
Jussi lopulta päätyi sideharsopäisenä hukkakauran harventamiseen lähipellolle naapuritalosta apuun kutsutun teini-ikäisen Kent-pojan kanssa.Kent-etunimeä ei lausuttu kovalla K:lla kuten Teräsmiehen aliasta Clark Kenttiä,vaan ruotsalaisittain "Shentiksi".Kent harvensi kylläkin hukkakauraa Prince-sätkä yhdessä suupielessään kiroillessaan toisella suupielellään fittaneja ja djävloja paskahommiin pistettynä.
Jussikin oli kokeillut joskus Bisonin ratissa Kent-savuja,mutta vaihtanut Princeen ja sen perästä raikkaasen naistenkin suosimaan karamellitupakkaan Menthol Meiliin.
Kalle-isäntä oli kerran tavannut Jussin sikalan nurkalta salapoltosta mentoltupakka suussa ja sanonut,että niiden polttaminen olisi samanlaista teeskentelyä kuin tissin imeminen teepaidan läpi..
Vitsi oli yksi hyvin harvinaisista Kallen suusta ulostulleista letkauksista.
 |
| 1963 Jallu ja Tabe Sliior |
Ensimmäisen kerran venereissullaan 1963 Norrtäljessä Jussi partiopoikakavereineen pällistelivät paikallisten lehtikioskien vitriinien takana "kovat piipussa" ruotsalaisten lukemattomien pornolehtien kansikuvia. Suomalainen nakulehtivalikoima oli siveellistä Jalluin ja Kallein verrattuna riskeeraviin ruotsalaisiin julkaisuihin.
Jussin naapurissa pöksytehtaan tukun vintillä Jussi oli kaveriensa kanssa pääseet salaa katselemaan poikien johtajaisän vanhoja Jalluja ja Kalleja,jotka panivat kovan hihittelyn mukana piilossa olevat hormoonit juoksemaan nivusiin.
 |
| 1965 I'll Take Sweden |
Filmi oltiin kuvattu San Berdardino Valleyn luonnonpuistossa ja Bear Laken eikä Sveariikin Mälare-järven rannalla.Ajan tanssina esiteltiin ympäri maailmaa levinnyttä Watusitanssia.Filmiin oltiin saatu kerätyksi paljon ruotsalaista Volvo-kalustoa ja ajan hengen mukaan kalifornialaisissa kuvauksissa ajettiin vasenta puolta.Tarkkasilmäisempi voisi kyllä bongata kuvasta,että paikallisen pikkuvenemarinan veneet olivat rekisteröity Kaliforniassa.
Tukholmalaisen hotellin sisäkuvauksissa huoneiden ovet samoin avautuivat amerikkalaisesti sisälle pyöreistä Yale-nuppikahvoista kielimällä kalifornialaisista kuvauspaikoista.
Jussi opetti kummallekin ruotsin alkeiskirjasta oppimiaan sanaleikkejä lasten kielikoulussa,kuten Ulla,Ulla,lilla Ulla bakar bullar..sekä Ö,ö..Hö-ö (Ulla.Ulla, pikku Ulla leipoo pullia ja Saari,saari,Heinäsaari..)
 |
| High Chaparral teemapuiston Western Show |
Aamiaisilla Anderssonit saivat ihmetellä lastensa omituista hoentaa kaurapuuron lusikoimisen keskeltä.
Kerran hän oli kuullut Anderssonien keskustelevan lastensa uusista sanaleikeistä,jolloin Kalle oli sanonut Karinille,että pääsyynä on se finskdjävel..(suomalaispiru)
 |
| 1961Suomalaiset Hot Rod-vetimet |
Heinäkuun 28. päivänä Kalle Andersson laski peukaloaan mällisuuhunsa kastaen possuassistentin kesäpalkan 700 kruunua,mikä Suomen markoissa laskettuna oli tulevan lukiolaispojan taskussa huomattava summa n. 1557 markkaa..
Jussi oli pakannut jenkkikassinsa itselleen ostetuilla tuliaisilla kuten punaisen amerikkalaismallisen nappikauluksisen nailonpaidan ja kasan amerikkalaisia Hot Rod-lehtiä.Äitipastorskalle hän oli ostanut puolen kilon paketin Gevalia-kahvia. Kalle Andersson kätteli Jussia ihmeen veltolla puristuksella,katselemalla ylös keittiön kuuppalamppuun,Karin-emännän halatessa lämpimän emomaisesti.
Sixten ja Kerstin saattoivat Jussin kädestä pitäen pihalle,missä seisoi tyhjäkäynnillä tummansininen 1953 mallinen Plymouth Belvedere-maalaistaksi.
Uppsalaan johtavalla santatiellä Plymouthin kiitäessä kohti Tukholmaa Jussi haistoi matkavaatteistaan lievän sikalan hajun,jonka hän veisi tuliaisiksi kotiin.Kaikesta pesemisestä huolimatta haju näytti kaikkoavan vain kulumalla nahasta ja vaatteista.
"Hajussa kasvaa,kun oltua saa!"
..oli äitipastorskakin monasti lausahtanut.
Jussi oli kasvanut komeaan 167 senttimetrin pituuteen!
 |
| 1953 Plymouth Belvedere |
 |
| Suomalainen viikko Salossa n.1915 Juhart recolored 2012 |
Pappilan Jussi oli käynyt muutaman kerran elämässään messuilla.
Edellisen kerran hän oli käynyt isäpastorin kanssa Helsingin messuhallissa vuoden 1962 syksyllä eräillä messuilla. Kuljettajaksi he olivat saaneet isän partiolippukunnan yhden johtajan ja uuden seurakuntatalon talonmiehen Toivosen Jorkun,joka oli lainannut reissuun Horninkadun taloustavarakappa Axelssonin farmarmallisen Donau Universalin. Kaksitahtinen DKW:n jälkeläinen kuljetti melko sutjakkaasti messuvieraat Helsinkiin ja takaisin.Donau-merkin auto oli saanut vain Suomen markkinoille,koska Isoveli Venäläinen vielä katsoi DKW:n viittaavan natsi-Saksaan.50-luvun lopulla Donau muuttui Auto Unioniksi.
Salon kauppalassa oltiin pidetty messuja sekä näyttelyitä jo vuosisadan alusta ja ensimmäiset oikeat messut hän muisti vuoden 1955 kesältä,jolloin messujen suojelija ja maalaisliittolainen pääministeri Urho Kaleva Kekkonen vieraili messualueella.Vierailusta oltiin tehty oikea mustavalkoinen lyhytkuvakin näytettäväksi elokuvateattereissa alkukuvina.
 |
| 1955 Salon Maatalousmessujen pääportti |
 |
| Turun Tuomiokirkko ja Someron Liikenteen bussi |
Väsynyt matkaaja nukahti laivareissusta tummanpunaiselle plyysi-istuimelle jo ennen Turun Tuomiokirkkosiltaa,heräämällä hätkähtäen Piikkiön suoralla siihen,että bussi ajoi väärää puolta tietä.
Äkättyään olevansa Suomessa hän vaipui syvään sikalauneen,missä hän oli syöttämässä tuttipullolla pientä sianpoikaa,jonka emo oli hyljännyt aliravittuna.
Hän heräsi unistaan vasta Salon sillalla painamalla bussin pysähdysnapista,jolloin pikavuorobussi pysähtyi Helsingintien pikavuoropysäkillä Kastun leipomon edessä.
Bussikäytännön mukaan hänen piti antaa matkalippu takaisin kuskille,muttei löytänyt sitä samettijakkunsa taskuista.Pieni lappunen oli ilmeisesti pudonnut jonnekin bussin lattialle. Kuljettaja vänkäsi Jussin olleen ilmaismatkustajan kysymällä rahastajattareltakin,joka ei muistanut mitään.
 |
| 60-lukuinen bussi sisältä |
--Välkommen till fattiga,fittiga Finland! (Tervetuloa vanhaan vittumaiseen Suomeen!).
Tapauksesta sielunvamman saaneena hän ei koskaan käyttänyt Pohjolan Liikennettä Turun ja Helsingin matkoillaan,vaan Someron Linjaa,Paraisten Autoa taikka Valtion rautateitä.
Pohjolan Liikennekin oli osittain valtion omistuksessa.
 |
| 1965 Salon silta ja Kastun leipomo 3. rakennus oikealta. Hornin baari vasemmalla Salonnen yläkerrassa. |
Saavuttuaan pappilaan äitipastorska oli keittiönrapuilla ottamassa vastaan ainukaista poikastaa tapansa mukaan perä edellä harjatessaan kivirappusia.
Poikansa nähtyään äitipastorska laukoi tervetuliaisiksi nenäänsä nyrpistäen:
--Vie sika Saksaan,tuo sika Saksasta..Sika se on tullessaankin..hajunkin puolesta!
--Kääppäs poeka ensjtöeksesj kuuraamassa kylypyhuoneessa nahastasj poesj nuo sikalätinj hajut,kun uot saapununna oekeitten immeisten ilimoelle ja paneppa kaekki haesevat vuatteesj pyykkikorriin..niin hurrautan ne puhtaeksj Huuverilla..
 |
| 1959 Pulputtajakahviperkolaattori |
--No maksoevatkos ne Anderssonnit sinulle hyvvää palakkaa?
--Issäesj on männynnä mökille siskojes kanssa ja minnäenkinj uon menossa ilitapäeväbussissa sinne..
--Olinj tullunna vaen kaapuntiin vuottamaan sinuva,kun olit kirjoottanna suapuvas tänä päevänä..
--Voesit kyllä antoo minulle tallouteen pikkasen rahhhoo ylläpivostas,kun pittee ostoo leekkeleitä ja lihhoo Kallijon lihakaapasta ja muita ruokatarpeita Vikströmiltä mökille...
Jussi kaivoi taskustaan palkkapussinsa ,antamalla sen äidilleen sanomalla:
--Toss on sull sitä talousrahaa ja pidä sitä säästöss mull,ettei tulis tuhlattuu turhuuksiin...
Äiti pisti palkkapussin essuntaskuun..ja rahoista ei sitten kuulunutkaan mitään Jussin syksymmällä kysellessä stipendiä pikkuostoihinsa.
Äitipastorska oli vain lausunut:
--Minnäenj olen vuan miinustanna sinnuenj ylläpitova eekä niistä rahoestasj uoj palajon jälellä...
--Kaapunnissa eläminen on kallistunna...
Enempää Jussi ei kysellyt katsoessaan sikalatyönsä menneen helminä sioille...
Äidilleen hän kertoi jäävänsä kaupunkiin viikoksi messujen takia ja tulevansa kesämökille pariksi viikoksi ennen koulun alkamista.Palkastaan hänelle oli jäänyt taskuun 50 kruunua kulutusrahaksi.
 |
| Messualuetta ammattikoulun edessä |
"Metsäsian hommaa!"
Oli seurakuntatalon talkkarikin sanonut elukoiden astuttamisesta..
 |
| Tasavallan presidentti maistamassa Ylhäisten vanikkaa |
Jussi kavereineen pakeni yhden Valion jäätelökioskin parasolin alle sateensuojaan.Pöksytehtaan pojat kävivät ostamasta luukulta vaniljatötteröt Jussin kieltäydyttyä ostamasta taskurahan puutteesta,äitinsä pidätettyä Ruotsin ansionsa. Hän kirosi itsekseen omaa hölmöyttään anteliaisuudestaan.
Jukka pisti hänelle säälistä yhden vaniljatötterön ja sadekuuron loputtua pojat talssivat eteenpäin messualueelle tiiraamaan paikallisten autoliikkeiden osastoja. Paikallisten elinkeinoelämän edustajien myyntikojut eivät heitä niinkään kiinnostaneet,koska niiden tuotteita sai pällistellä joka päivä näyteikkunoiden vitriineistä.
Tasavallan presidentti ja näkkileipäteollisuuden suojelija Kainuun pettupitäjästä kylläkin oli käynyt maistamassa Ylhäisten näkkileipätehtaan vanikkaa suu mutrussa.
 |
| Ylhäisten vanikkamainos |
Kotikaupunkilaisen Koulukaluston osaston hän sivuutti kahnattuaan peräänsä jo vuodesta 1954 tehtaan tekemissä pulpeteissa Alhaisten kansakoulusta Yhteiskoulun keskikoulun päättymiseen saakka.Vanhat pystyselkäiset pulpetit olivat kahdenistuttavia suoraselkäisiksi kasvattavia malleja,kun taas uudet vuonna 1960 valmistuneen yhteiskoulun "pulsat" olivat moderneja putkirunkoisia malleja erillisin koivuvaneri-istuimin.
Uusista malleista puuttuivat jopa sellaiset ihanuudet kuten mustepulloreiät sekä kynäurat kansissa.
Jussi tulisi vuoden 1966 kesällä työskentelemään Koulukaluston pulpettivarastossa Tehdaskadun maneesimaisessa rakennuksessa ja pakkaamaan aaltopahviin näitä koulukaluja puuruuvisista höyläpenkeistä voimistelusalien hevosiin.
 |
| 1910-1960 Koulukalusto 50 vuotta. Kuvassa moderni pulpetti |
 |
| 1863 Salora Finlandia |
Pappilaankin ostettiin v.1956 Saloran vihreävirityssilmäinen ularadio ja nyt pappilan salissa töllötettiin Bonanzaa uudesta 1964-mallisesta Salora Finlandia- mustavalkokaappiteeveestä.
Äitipastorskan hangoittelusta huolimatta pappilasta oltiin menty turhuuden markkinoille,jolloin körttiläinen pieteettisyys pantiin komeron hyllylle piiloon,talon emännän ihastellessa Bonanzan Little Joen eli Michael Landonin ruskeita ja pitkäripsisiä silmiä.
 |
| 1959-73 Bonanzan Ponderosa |
 |
| Pääministeri Virolainen tarkistamassa salolais- valmisteisia traktorihyttejä Salon messuilla |
Siniseen Fordson Major-traktoriin tarjottiin paikallisten pikkupajojen sekä Salon Automyynnin Ford-edustuksen valmistamia hyttejä.
Jussiakin puolivirallisena maataloustyöntekijänä kiinnostivat traktorit ensiksi kuolailtuaan uusia Fiat Millecincocentoja (1500-malleja).Hänen luokkakaverinsa Mäkilän Karin papalla oli samanalainen viininpunainen,Karin Jussia vuotta vanhempana ja ajokortin ajaneena otettua painpojan joskus kyytiin liukumaan kartsalle sillä. Karilla oli jonkinlaista ralliverta suonissaan tykätessään kaahailla Fiatilla Jussin mielestä vähän liiankin kanssa takapyöriä sutimalla.Kari oli jopa liimannut italialiattaren pyllyyn oikean skorpionilogoisen Abarth-tarrankin vauhdin lisäämiseksi,ruuvaamalla lisäksi kromiset rallipeilitkin likasiipien päälle.
 |
| Hankkijan Fiatit ja Taavetin Ukkomestari Salon messuilla |
Osuuskaupalla oli jakeluautoinaankin pieni fliitti paketti-Fiateja ja jollaisen yhden kyytiin Jussikin pääsi muutaman kerran,kun eräs hänen kaverinsa oli kesätöissä tavaratalon ruokaosaston tsupparina. Sen isä oli tavaratalon yhtenä osastopäällikkönä. Silloin oltiin jo keksitty sellainen palvelu kuin osuuskaupan jäsenperheenäitien ruokaostosten kotiinkuljetus,jolloin talon uudella ja pienellä takamoottorisella Fiat 850-pakettimallilla tsuppari toimitti ostokset kotiosoitteisiin.
 |
| 1965 Fiat 850T Familiare ikkunabussi |
Samainen kaveri tuli hänen pomokseen v.1968 KOP:n pankkitalon pohjatöihin ammattikoulusta juuri valmistuneena mittamiehenä,papinpojan ollessa lattamiehenä.
Jussi oli silloin päässyt rantapyssystä alikessuna siviilin ja päättänyt pitää luppovuoden ennnen opiskeluja.
Heidän kaveruutensa päättyikin v.1969,kaverin Jussin kovasta kinaamisesta palauttaessa vuoden lainauksesta Beatlesien Abbey Road-LP-levyn täysin notkoisena,kundin pidettyä sitä säilössä auringonpaisteessa ikkunalaudalla.
 |
| 1969 August 8 Abbey Road |
 |
| 1962 Rambler Classic maalaistaksi Juhart 2010 |
Autoilija Oksasella oli taas valkoinen Ford Fairlane keskikokoluokan taksina,koska valmistajan Falconia katsottiin kompaktiautoksi.
Oksanen oli ajanut ammatikseen Fordeja jo vuodesta 1937 asti.
Horninkadun varrella seisoi samoin 1962 Rambler American-farmari erään vaatelikkeen omistajan autona.Ramblerit yleistyivät v.1963-64 Salonseudulla taksi-Classiceina ja v.1965 Plymouth Valiant V-100 perusmallien kilpailijaksi tuli samanlainen riisuttu Rambler American.Kokoluokassaan ne olivat paljon halvempia kuin Opel Kapitänit ja Merecedes-Benz 220S:t,antamalla pehmeätä kyytiä kuskeille sekä matkustajille.
 |
| 1964 Rambler Classic |
 |
| 1962 Rambler American |
 |
| 1965 Rambler Marlin |
 |
| 1965 AMC Marlin Salon messuilla |
Kotikaupungista löytyi silloin yksi pronssinvärinen 1965 Plymouth Barracuda miestenvaateliike Eino Heinon omistajalta,jota Heinon Pekka enimmäkseen sompasi näytteeksi kaupungilla.
Pöksytehtaan nuorempi perillinen Hessu lausui oman mielipiteensä Rambler Marlinista,että hänestä Pyhimyksen Volvo P1800 muistuttaa suultaan enemmän ahventa kuin Marlin mitään petokalaa lisäämällä,että Göteborgissa oltaisiin voitu ristiä urheilumalli Volvo Abboreksi,inttämällä lisäksi,että Ahvenanmerikin on Abboretshavet ruotsiksi.
 |
| 1960 amerikkalaismallinen Prince Gloria |
Sade tuntui vain kovenevan Jussin tarjotessa kavereilleen Prince-tuontitupakka-askista filtterisätkät.
Hessun vanhempi veli Jukka tokaisi ensihenujen perään,että jos huomenna olisi sateetonta,niin voitaisiin porukassa ajaa houstukun punaisella Angliamallisella Thames-pakulla heidän Hirsjärven kesämökille.
Järvessä kuulema kuha jää hyvin verkkoon...
 |
| 1965 Ford Thames Van |
--Oltiin isän kanssa viimesyksynä Messuhallin autonäyttelyssä Hesassa ja siellä esiteltiin aivan uutta japanilaista Prince Gloria-autoa...
--Sitä ei kyllä saa farmarimallina,mutta isä lupasi vaihtaa "Temssin" uuteen Toyota Corona-farmariin..
Jussi leukaili:
--Sic transit gloria mundi...Gloriassa on kuusi transistoria!
Hessu hihkaisi perään;
--Toi ota,jolles muuta saa!
--Mää ehrotin kyl iskäl,ett ostais Keskusautohallist Horninkarult Volvo Duettin,kosk siihen saa tuplaten enämpi housulaatikoit kuin meirän Temssiin (Thames) ja sen Toyotan keulakin muistuttaa kummast joltain puutarhapenkilt,minkä selkänoja on repsahtanut kallelles...
 |
| 1966 Toyota Corona farmari |
Kuhakeitosta Jussi ei koskaan ollut tykännyt eikä isäpastorin pyytämästä jokaviikkoisesta uunihauesta,kumpienkin ollessa täynnä pikkuruotoja.
Marlinissa olisi isommat ruodot ainakin V8-koneen venttiilikoppien päällisinä kromiripoina.
 |
| 1960 Ford Thames van |
 |
| 1960 Volvo Duett Van |
