JÄÄTYNEET PIHLAJANMARJAT JA LÄMPIMÄT LUUMUTORTUT
----------------------------------------------------------------------------------------
Pommitettua Helsinkiä 30.11.1939
Marraskuun 30. päivänä alkoi Helsinkiin tippumaan venäläisiä palopommeja.
Antti oli vielä palannut Iisalmesta pääkaupunkiin jumaluusopin välitentteihin ja sinä ensimmäisenä pommituspäivänä hän oli juuri lähtenyt Yliopiston kirjaston edestä ratikalla,kun palopommi sytytti rakennuksen palamaan.
Kaupungin keskustassa oli syntynyt paniikki sairasautojen ja paloautojen sireenien vinkuessa keskustaa ristiin rastiin pelastustöissä.Kuolleita siviilejä lojui pommikraatereissa ja kaduilla tuhoutuneita autoja oli paalautunut tuntemattomiksi peltikasoiksi kivitalojen seinien kaaduttua päälle..
Yliopiston kulmalle oli kerääntynyt joukko ihmisiä katukäytävällä makaavan miehen ympärille.Tämän toinen jalka housunlahkeineen ja kenkineen polvesta alaspäin oli lentänyt kadun vastapuolelle.
Mies oli saksaksi,ilmeisesti sveitsiläisaksenttisesti huutanut Hilfejä ja samalla Scheissejä,ambulanssimiesten nostellessa miestä paareilla valkoisen Packard-ambulanssin takaosaan.
Tässä vaiheessa teologian ylioppilaalla oli kiire Lönnrootinkadun Körttikotiin täysin tietämättä lähitulevaisuudestaan,puhumattakaan kaukaisemmasta tulevasta,että hänen ja tämän haavoittuneen sveitsiläisen elämät tulisivat liittymään ylempien naisvoimien kautta yhteen..
Packard-ambulanssipostimerkki vuodelta 1944 2:-+ 50p
----------------------------------------------------------------------------------------
Marraskuun 30. päivänä alkoi Helsinkiin tippumaan venäläisiä palopommeja.
Antti oli vielä palannut Iisalmesta pääkaupunkiin jumaluusopin välitentteihin ja sinä ensimmäisenä pommituspäivänä hän oli juuri lähtenyt Yliopiston kirjaston edestä ratikalla,kun palopommi sytytti rakennuksen palamaan.
Kaupungin keskustassa oli syntynyt paniikki sairasautojen ja paloautojen sireenien vinkuessa keskustaa ristiin rastiin pelastustöissä.Kuolleita siviilejä lojui pommikraatereissa ja kaduilla tuhoutuneita autoja oli paalautunut tuntemattomiksi peltikasoiksi kivitalojen seinien kaaduttua päälle..
Yliopiston kulmalle oli kerääntynyt joukko ihmisiä katukäytävällä makaavan miehen ympärille.Tämän toinen jalka housunlahkeineen ja kenkineen polvesta alaspäin oli lentänyt kadun vastapuolelle.
Mies oli saksaksi,ilmeisesti sveitsiläisaksenttisesti huutanut Hilfejä ja samalla Scheissejä,ambulanssimiesten nostellessa miestä paareilla valkoisen Packard-ambulanssin takaosaan.
Tässä vaiheessa teologian ylioppilaalla oli kiire Lönnrootinkadun Körttikotiin täysin tietämättä lähitulevaisuudestaan,puhumattakaan kaukaisemmasta tulevasta,että hänen ja tämän haavoittuneen sveitsiläisen elämät tulisivat liittymään ylempien naisvoimien kautta yhteen..
Nyt iivanan pommit eivät erotelleet neutraalien maiden kansalaisia suomalaisista. Useassa tapauksessa myöhemmissä pommituksissa pääkaupungin IT-pattereiden kovasta ja tarkasta tulituksesta venäläiset pommikoneet joutuivat pudottamaan pommilastinsa merijäälle tai kaupungin reuna-alueille,aiheuttamalla vain vähäisiä tuhoja.
Antin saapuessa Lönnrootinkadulle Körttikoti näytti vahingoittumattomalta,vaikka kadun muita taloja paloi ilmiliekeissä. Oliko se körttiläisen Herran johdatusta papinalku ei voinut kylläkään sanoa,Herran,joka rakkaudessaan ja armeliaisuudessaan antoi viattomien ja vanhurskaiden kuolla ateistien pommeista. Kysymyksiä pyöri nuoren teologin päässä useitakin,mutta nyt hänen sisällä velloi aanaus,että pian hänelläkin olisi lähtö rintamalle.
Avatessaan Körttikodin oven, köynnöspunoisella eteismatolla näkyi hämärässä valkoinen sähkösanoma- kirjekuori..Hän repäisi kiireessä kuoren auki ja luki sähkeestä komennuksen välittömästi Kajaanin kenttätykistöpatteriston esikuntaan.
Antilla oli edessä pikainen pakkaaminen.
Pakkanen oli kiristymässä yli neljänkymmenen miinusasteen.
Kuopion pikajunan III luokan vaunu oli tupaten täynnä siviilejä,jotka olivat matkustamassa pois pääkaupungista maalle matkalaukkuineen ja nyytteineen sekä harmaamanttelisia ,kohmeloisia että nukkuvia sotilaista,joidenka matkalitteroiden päämäärät olivat leimattu useisiin komentopaikkoihin.
Puheet tuntuivat olevan vähissä ja moni näistäkin sotilaista tulisi jäämään palaamatta, kuopattuina rajan taakse ristittömien ja lumenpeittämien kumpujen alle pakanamaan puolelle.
Iisalmen rautatieasemalla pakkanen paukkui nurkkalaudoissa,kun Antin nuorempi veli Arvi oli paksussa turkissaan vastaanottamassa jäistä ja lumenkuorruttamaa paikallisjunaa Kuopiosta.
Kaisakin oli häntä vastassa aseman takana autoa lämmittämässä pukeutuneena lottamantteliin sekä valkoiseen mannerheimkarvalakkiin,jaloissaan ruskeat lapikkaat. Hän oli jo viikon seissyt Iisalmen vesitornin katolla kiikaroimassa niitä punatähtisiä Gutzeitin koneita pikaisen ilmavalvontalottakurssin jälkeen suojeluskuntatalolla.Hänen päähänsä oli jäänyt pänttäytyneinä kaikkien viholliskoneiden mustat silhuettikuvat kuin kananpojalla kanaemon opettamat haukanvarjot.
Arvi-veli oli tervehtinyt laiturille astunutta siviilipukuista pappiskokelasveljeään:
--Noh..sinulle sitten taesj tulla komennus Kajjaaniin ja sieltä sittenniinj kohti sitä tuntematonta?!
--Noh..niinj tulj,,ja tällaesella kelillä kyllä hyppyheekkiennii lukot ovat umpijiässä,vaekka kuinniin ovat vaseliinilla ympärjrasvattuja.
Antti vastasi henki pakkasilmassa höyryten hakatessaan ohuita siannahkasormikkaitaan kylmästä yhteen ja välistä peitellessään niillä mustia korvalappujaan.
--Istuppas sinä jonniin närreen takana luupit silimillä tulenjohtajana!
--Sinnee olet oekeen onnenpekka,että suat istuva valatijon raatateijen aseman pönttöuunin kylyjessä lämmittelemässä käsijäs pilliklubi huulessa torottäen.
Antti ähkäisi pakkasilmaan.
Arvi vastasi takaisin loukkaantumatta isoveljensä tokaisusta:
Niin..se Kaesahan on jo ollunna siellä vesjtornin katolla jo viikon tiiraelemassa ja sano uottavansa sinuva tuolla aseman takana aatossa,ettee uoppelj sammuesj.
--No uoppa site ihmisiksj siellä tuntemattomassa uuvessa ossootteessasj!
--Minnuenj pittöö tästä lutviutva junan lähtöön Lapinlahelle.
Mulanniemessä Antti oli vaihtanut kaupunkivaatteensa pussihousuihin,villapaitaan ja heittänyt niskaansa Kalle Kauppisen vanhan lammasnahkaturkin sekä suojeluskuntakarvalakin päähänsä.
Hän halusi itse lämmittää Mulan rantasaunan viimeisiksi kylvyiksi siviilissä eikä Kallesta ollut muutenkaan apua ,koska kauppias istuisi myöhään Riistakadun puotinsa konttorissa tilinpäätöspapereita tekemässä.
Sytytettyään kiukaan tervaskannon juuresta veistämillä sytykkeillä ja käydessään ulkona rannan puolella katsomassa,että savu nousisi piipusta,hän huomasi,että rantapihlajan marjat olivat jäätyneet ryppyisiksi jääpuikoiksi.
Kaisa ei siis ollut uhallakaan kerännyt marjoja viimeisen mykkäkoulunsa jälkeen.
Itse Kaisa oli aina ilkkunut hänelle Lukkarisen suvun itsepäisyydestä,että "se joka uhan kanssa ellää, se pierun kanssa hauvataan" ja nyt tulisi oikea totuuden hetki Antillekin kiusata morsiantaan,kun ensin saisi kerättyä rohkeutta pieneen pilantekoon.
Saunan jlkeen illalla Antti lämmitteli jalkojaan Kauppisten tuvan kuuppahellan ääressä kiikkustuolissa Kaisan topakkana hääriessä pöydän ääressä Riitta-äitinsä kanssa leipomassa luumutorttuja.
Antti touhuja seuratessaan kysäisi:
--Etkös vuan tie jo joolutorttuja aekaesin marraskuulla?
Kaisa vastasi takaisin ripotellessaan vehnäjauhoja pirttipöydälle pussista:
--Sittee ee koskaan tiijä koska jaahot ja luumut loppuu kaapasta.
--Uon kuullunna,että pijan männööpi kaekki suuhunpantava kortille...ongenkookkuja ja huulipunnoo myöten!
--Oliskohan tulevalla sotaherralla muuta kysyttävvää?
Antti kokosi rohkeuttaan sisällään ja kysäisi pirullisesti:
--Noh..mihinkäs uot piilottanna ne Kallen pihilajamarjamehut,kun rantapihilajasta voes kurottamalla panna suuhusa jäesijä ja kääneitä pihilajamarjatikkunekkuja?
Kaisan kaulinta pysähtyi toviksi ja hän vastasi lopulta:
Noh...Kalle se olj popsinna yhtenä saanailtana niitä poskiinsa,kun olj kuullunna,että hienot engelsmannittiin pannoo ginniinsä katajanmarjoja maasteeksi.
--Se olj pistännä niitä emaljmukkiinsa pohojalle koorallisen ja lorraattanna vuakunnaa piälle.
--Sinä ilitanna olj isännän perä käännä kun moottorjhaalikko ja minulle olj iessä kalasonkijen ja äejän perän pesu.
--Korkin olisin lykännä sen perrään!
Seuraavana aamuna kello viideltä kihlapari seisoi pimeähköllä rautatieaseman laiturilla,missä pari yksinäistä ja keltaista kuuppalamppua tolpan nokassa heilui vihurisessä itätuulessa.
Kajaanin junan veturi päästeli raiteille sylintereistään höyrypilviä,boilerin sytkäytellessä kuin painekattilan venttiili sykäyksittäin.
Junanvaunuihin oli lastautumassa melkein ainoastaan sotilaista,harmaiden manttelien täyttäessä kaikki III luokan puupenkit.
Morsiamia,äitejä,tyttöystäviä ja yhden illan tuttavuuksia sekä unilta herätettyjä pyöreäksi pakattuja pikkulapsia itkeskeli laiturilla hyvästelyissä.
Kaisa vetäisi lottamanttelinsa taskuläpän alta pienen ruskean paketin Antin hansikaskäteen.Vänrikki nyt upseerinmanttelissaan ja upouudessa karvalakissaan seisoi asennossa kuin valtakunnanrajan vartiosotilas.
Hän kopsautti saappaittensa kantoja oikealla frunzelaisella äksiisillä ja kiitti paketista.
--En pannunna mukkaan mittee isompoo,kun aeka tahto loppuva leepomisen ja taevaantähystelyn välissä.
Kaisa tokaisi.
--Kuvoen sinulle oekeet villasomikkaat..sellaset pässinpökkimät kun Iisalamen torjmyyjillä on käsissään talavella..iliman näpinpäetä.
--Niillä pittäesj olla helepompaa pijellä kiikarija käessä ja avvaella karttalaakun läppijä.
Juna vihelsi pystysuoran ja valkoisen höyrypilven veturinpiipun vaaleanharmaan savupilven läpi taivaalle.Antti katsahti hansikkaansa alta Eterna-kelloaan ja sitten pillin höyrypilveä ikäänkuin uskomalla,että vihellyshöyry jäätyisi patsaaksi kuin parooni Münchausenin torven töräys.
Vänrikki sitten puristi morsiantaan paksun mantteli vyötärön ympäri kaksin käsin saamatta sormikkaitaan yhteen.
--Pittee lähtöö..kirjoettelen sitten kun suan uuven kenttäpostiosotteeni.
Antti hyvästeli Kaisaa kädestä yrittäessään kömpelösti possauttaa pusun morsiamensa poskelle.
Kaisa samalla veti äkillisessä puuskassaan kätensä otsalleen yrittäessään hermostuneena pyyhkäistä hiussuortuvaa karvalakin läpän alle..
Suudelma osui Kaisan kihlasormukselle.
Antti hämillään lausui pakkaseen:
--Minnee näätän pussaavan käelle kunniin oekeen punakalottinen kardinaali Puavija Pietarin kirkon portaella..oekeen sormukselle!
Sytytettyään kiukaan tervaskannon juuresta veistämillä sytykkeillä ja käydessään ulkona rannan puolella katsomassa,että savu nousisi piipusta,hän huomasi,että rantapihlajan marjat olivat jäätyneet ryppyisiksi jääpuikoiksi.
Kaisa ei siis ollut uhallakaan kerännyt marjoja viimeisen mykkäkoulunsa jälkeen.
Itse Kaisa oli aina ilkkunut hänelle Lukkarisen suvun itsepäisyydestä,että "se joka uhan kanssa ellää, se pierun kanssa hauvataan" ja nyt tulisi oikea totuuden hetki Antillekin kiusata morsiantaan,kun ensin saisi kerättyä rohkeutta pieneen pilantekoon.
Saunan jlkeen illalla Antti lämmitteli jalkojaan Kauppisten tuvan kuuppahellan ääressä kiikkustuolissa Kaisan topakkana hääriessä pöydän ääressä Riitta-äitinsä kanssa leipomassa luumutorttuja.
Antti touhuja seuratessaan kysäisi:
--Etkös vuan tie jo joolutorttuja aekaesin marraskuulla?
Kaisa vastasi takaisin ripotellessaan vehnäjauhoja pirttipöydälle pussista:
--Sittee ee koskaan tiijä koska jaahot ja luumut loppuu kaapasta.
--Uon kuullunna,että pijan männööpi kaekki suuhunpantava kortille...ongenkookkuja ja huulipunnoo myöten!
--Oliskohan tulevalla sotaherralla muuta kysyttävvää?
Antti kokosi rohkeuttaan sisällään ja kysäisi pirullisesti:
--Noh..mihinkäs uot piilottanna ne Kallen pihilajamarjamehut,kun rantapihilajasta voes kurottamalla panna suuhusa jäesijä ja kääneitä pihilajamarjatikkunekkuja?
Kaisan kaulinta pysähtyi toviksi ja hän vastasi lopulta:
Noh...Kalle se olj popsinna yhtenä saanailtana niitä poskiinsa,kun olj kuullunna,että hienot engelsmannittiin pannoo ginniinsä katajanmarjoja maasteeksi.
--Se olj pistännä niitä emaljmukkiinsa pohojalle koorallisen ja lorraattanna vuakunnaa piälle.
--Sinä ilitanna olj isännän perä käännä kun moottorjhaalikko ja minulle olj iessä kalasonkijen ja äejän perän pesu.
--Korkin olisin lykännä sen perrään!
Seuraavana aamuna kello viideltä kihlapari seisoi pimeähköllä rautatieaseman laiturilla,missä pari yksinäistä ja keltaista kuuppalamppua tolpan nokassa heilui vihurisessä itätuulessa.
Kajaanin junan veturi päästeli raiteille sylintereistään höyrypilviä,boilerin sytkäytellessä kuin painekattilan venttiili sykäyksittäin.
Junanvaunuihin oli lastautumassa melkein ainoastaan sotilaista,harmaiden manttelien täyttäessä kaikki III luokan puupenkit.
Morsiamia,äitejä,tyttöystäviä ja yhden illan tuttavuuksia sekä unilta herätettyjä pyöreäksi pakattuja pikkulapsia itkeskeli laiturilla hyvästelyissä.
Kaisa vetäisi lottamanttelinsa taskuläpän alta pienen ruskean paketin Antin hansikaskäteen.Vänrikki nyt upseerinmanttelissaan ja upouudessa karvalakissaan seisoi asennossa kuin valtakunnanrajan vartiosotilas.
Hän kopsautti saappaittensa kantoja oikealla frunzelaisella äksiisillä ja kiitti paketista.
--En pannunna mukkaan mittee isompoo,kun aeka tahto loppuva leepomisen ja taevaantähystelyn välissä.
Kaisa tokaisi.
--Kuvoen sinulle oekeet villasomikkaat..sellaset pässinpökkimät kun Iisalamen torjmyyjillä on käsissään talavella..iliman näpinpäetä.
--Niillä pittäesj olla helepompaa pijellä kiikarija käessä ja avvaella karttalaakun läppijä.
Juna vihelsi pystysuoran ja valkoisen höyrypilven veturinpiipun vaaleanharmaan savupilven läpi taivaalle.Antti katsahti hansikkaansa alta Eterna-kelloaan ja sitten pillin höyrypilveä ikäänkuin uskomalla,että vihellyshöyry jäätyisi patsaaksi kuin parooni Münchausenin torven töräys.
Vänrikki sitten puristi morsiantaan paksun mantteli vyötärön ympäri kaksin käsin saamatta sormikkaitaan yhteen.
--Pittee lähtöö..kirjoettelen sitten kun suan uuven kenttäpostiosotteeni.
Antti hyvästeli Kaisaa kädestä yrittäessään kömpelösti possauttaa pusun morsiamensa poskelle.
Kaisa samalla veti äkillisessä puuskassaan kätensä otsalleen yrittäessään hermostuneena pyyhkäistä hiussuortuvaa karvalakin läpän alle..
Suudelma osui Kaisan kihlasormukselle.
Antti hämillään lausui pakkaseen:
--Minnee näätän pussaavan käelle kunniin oekeen punakalottinen kardinaali Puavija Pietarin kirkon portaella..oekeen sormukselle!
