keskiviikko 26. elokuuta 2015

Jäiset pihlajanmarjat ja tulikuumat luumutortut.Puusepänpoika- ja pappisarja

JÄÄTYNEET PIHLAJANMARJAT JA LÄMPIMÄT LUUMUTORTUT
--------------------------------------------------------------------------------


                            Pommitettua Helsinkiä 30.11.1939

Marraskuun 30. päivänä alkoi Helsinkiin tippumaan venäläisiä palopommeja.
Antti oli vielä palannut Iisalmesta pääkaupunkiin jumaluusopin välitentteihin ja sinä ensimmäisenä pommituspäivänä hän oli juuri lähtenyt Yliopiston kirjaston edestä ratikalla,kun palopommi sytytti rakennuksen palamaan.
Kaupungin keskustassa oli syntynyt paniikki sairasautojen ja paloautojen sireenien vinkuessa keskustaa ristiin rastiin pelastustöissä.Kuolleita siviilejä lojui pommikraatereissa ja kaduilla ja tuhoutuneita autoja oli paalautunut tuntemattomiksi peltikasoiksi kivitalojen seinien kaaduttua päälle..
Yliopiston kulmalle oli kerääntynyt joukko ihmisiä katukäytävällä makaavan miehen ympärille.Tämän toinen  jalka housunlahkeineen ja kenkineen polvesta alaspäin oli lentänyt kadun vastapuolelle.
Mies oli saksaksi,ilmeisesti sveitsiläisaksenttisesti huutanut Hilfejä ja samalla Scheissejä,ambulanssimiesten nostellessa miestä paareilla valkoisen Packard-ambulanssin takaosaan.
Tässä vaiheessa teologian ylioppilaalla oli kiire Körttikotiin täysin tietämättä lähitulevaisuudestaan,puhumattakaan kaukaisemmasta tulevasta,että hänen ja tämän haavoittuneen sveitsiläisen elämät tulisivat liittymään ylempien naisvoimien kautta yhteen..

                          Packard-ambulanssipostimerkki vuodelta 1944 2:-+ 50p

Nyt iivanan pommit eivät erotelleet neutraalien maiden kansalaisia suomalaisista. Useassa tapauksessa myöhemmissä pommituksissa pääkaupungin IT-pattereiden kovasta ja tarkasta tulituksesta venäläiset pommikoneet joutuivat pudottamaan pommilastinsa merijäälle tai kaupungin reuna-alueille,aiheuttamalla vain vähäisiä tuhoja.
Antin saapuessa Lönnrootinkadulle Körttikoti näytti vahingoittumattomalta,vaikka kadun muita taloja paloi ilmiliekeissä.Oliko se körttiläisen Herran johdatusta papinalku ei voinut kylläkään sanoa,Herran,joka rakkaudessaan ja armeliaisuudessaan antoi viattomien ja vanhurskaiden kuolla ateistien pommeista.Kysymyksiä pyöri nuoren teologin päässä useitakin,mutta nyt hänen sisällä velloi aanaus,että pian hänelläkin olisi lähtö rintamalle.
Avatessaan Körttikodin oven, köynnöspunoisella eteismatolla näkyi hämärässä valkoinen sähkösanoma- kirjekuori..Hän repäisi kiireessä kuoren auki ja luki sähkeestä komennuksen välittömästi Kajaanin kenttätykistöpatteriston esikuntaan.
Antilla oli edessä pikainen pakkaaminen.
                                     Pikajuna Kuopioon.Juhart 2011

Pakkanen oli kiristymässä yli neljänkymmenen miinusasteen.
Kuopion pikajunan III luokan vaunu oli tupaten täynnä siviilejä,jotka olivat matkustamassa pois pääkaupungista maalle matkalaukkuineen ja nyytteineen sekä harmaamanttelisia ,kohmeloisia että nukkuvia sotilaista,joidenka matkalitteroiden päämäärät olivat leimattu useisiin komentopaikkoihin.
Puheet tuntuivat olevan vähissä ja moni näistäkin sotilaista tulisi jäämään palaamatta, kuopattuina rajan taakse ristittömien ja lumenpeittämien kumpujen alle pakanamaan puolelle.

Iisalmen rautatieasemalla pakkanen paukkui nurkkalaudoissa,kun Antin nuorempi veli Arvi oli paksussa turkissaan vastaanottamassa jäistä ja lumenkuorruttamaa paikallisjunaa Kuopiosta.
Kaisakin oli häntä vastassa aseman takana autoa lämmittämässä pukeutuneena lottamantteliin sekä mannerheimkarvalakkiin,jaloissaan ruskeat lapikkaat.Hän oli jo viikon seissyt Iisalmen vesitornin katolla  kiikaroimassa niitä punatähtisiä Gutzeitin koneita pikaisen ilmavalvontakurssin jälkeen suojeluskuntatalolla.Hänen päähänsä oli jäänyt pänttäytyneinä kaikkien viholliskoneiden mustat silhuettikuvat kuin kananpojalla kanaemon opettamat haukanvarjot.

Arvi-veli oli tervehtinyt laiturille astunutta siviilipukuista pappiskokelasveljeään:
--Noh..sinulle sitten taesj tulla komennus Kajjaaniin ja sieltä sittenniinj kohti sitä tuntematonta?!
--Noh..niinj tulj,,ja tällaesella kelillä kyllä hyppyheekkiennii lukot ovat umpijiässä,vaekka kuinniin ovat vaseliinilla ympärjrasvattuja.
Antti vastasi henki pakkasilmassa höyryten hakatessaan ohuita siannahkasormikkaitaan kylmästä yhteen ja välistä peitellessään niillä mustia korvalappujaan.
--Istuppas sinä jonniin närreen takana luupit silimillä tulenjohtajana!
--Sinnee olet oekeen onnenpekka,että suat istuva valatijon pönttöuunin kylyjessä lämmittelemässä käsijäs pilliklubi huulessa torottäen.
Antti ähkäisi pakkasilmaan.
Arvi vastasi takaisin loukkaantumatta veljensä tokaisusta:
Niin..se Kaesahan on jo ollunna siellä vesjtornin katolla jo viikon tiiraelemassa ja sano uottavansa sinuva tuolla aseman takana aatossa,ettee uoppelj sammuesj.
--No uoppa site ihmisiksj siellä tuntemattomassa uuvessa ossootteessasj!
--Minnuenj pittöö tästä lutviutva junan lähtöön Lapinlahelle.

Mulanniemessä Antti oli vaihtanut kaupunkivaatteensa pussihousuihin,villapaitaan ja heittänyt niskaansa Kallen vanhan lammasnahkaturkin sekä suojeluskuntakarvalakin päähänsä.Hän halusi itse lämmittää Mulan rantasaunan viimeisiksi kylvyiksi siviilissä eikä Kallesta ollut muutenkaan apua ,koska kauppias istuisi myöhään Sandelsinkadun puotinsa konttorissa tilinpäätöspapereita tekemässä.
Sytytettyään kiukaan tervaskannon juuresta veistämillä sytykkeillä ja käydessään ulkona rannan puolella katsomassa,että savu nousisi piipusta,hän huomasi,että rantapihlajan marjat olivat jäätyneet ryppyisiksi jääpuikoiksi.
Kaisa ei  siis ollut uhallakaan kerännyt marjoja viimeisen mykkäkoulunsa jälkeen.
Itse Kaisa oli aina ilkkunut hänelle Lukkarisen suvun itsepäisyydestä,että "se joka uhan kanssa ellää. se pierun kanssa hauvataan" ja nyt tulisi oikea totuuden hetki Antillekin kiusata morsiantaan,kun ensin saisi kerättyä rohkeutta pieneen pilantekoon.

Saunan jlkeen illalla Antti lämmitteli jalkojaan Kauppisten tuvan kuuppahellan ääressä kiikkustuolissa Kaisan topakkana hääriessä pöydän ääressä Riitta-äitinsä kanssa leipomassa luumutorttuja.
Antti touhuja seuratessaan kysäisi:
--Etkös vuan tie jo joolutorttuja aekaesin marraskuulla?
Kaisa vastasi takaisin ripotellessaan vehnäjauhoja pirttipöydälle pussista:
..Sitte ee koskaan tiijä koska jaahot ja luumut loppuu kaapasta.
--Uon kuullunna,että pijan männööpi kaekki suuhunpantava kortille...ongenkookkuja ja huulipunnoo myöten!
--Oliskohan tulevalla sotaherralla muuta kysyttävvää?
Antti kokosi rohkeuttaan sisällään ja kysäisi pirullisesti:
--Noh..mihinkäs uot piilottanna ne Kallen pihilajamarjamehut,kun rantapihilajasta voes kurottamalla panna suuhusa jäesijä ja kääneitä pihilajamarjatikkunekkuja?

Kaisan kaulinta pysähtyi toviksi ja hän vastasi lopulta:
Noh...Kalle se olj popsinna yhtenä saanailtana niitä poskiinsa,kun olj kuullunna,että hienot engelsmannittiin pannoo ginniinsä katajanmarjoja maasteeksi.
--Se olj pistännä niitä emaljmukkiinsa pohojalle koorallisen ja lorraattanna vuakunnaa piälle.
--Sinä ilitanna olj isännän perä käännä kun moottorjhaalikko ja minulle olj iessä kalasonkijen ja äejän perän pesu.
--Korkin olisin lykännä sen perrään!

Seuraavana aamuna kello viideltä kihlapari seisoi pimeähköllä rautatieaseman laiturilla,missä pari yksinäistä ja keltaista kuuppalamppua tolpan nokassa heilui vihurisessä itätuulessa.
Kajaanin junan veturi päästeli raiteille sylintereistään höyrypilviä,boilerin sytkäytellessä kuin painekattilan venttiili sykäyksittäin.
Junanvaunuihin oli lastautumassa melkein ainoastaan sotilaista,harmaiden manttelien täyttäessä kaikki III luokan puupenkit.
Morsiamia,äitejä,tyttöystäviä ja yhden illan tuttavuuksia sekä unilta herätettyjä pyöreäksi pakattuja pikkulapsia itkeskeli laiturilla hyvästelyissä.
Kaisa vetäisi lottamanttelinsa taskuläpän alta pienen ruskean paketin Antin hansikaskäteen.Vänrikki nyt upseerinmanttelissaan ja upouudessa karvalakissaan seisoi asennossa kuin valtakunnanrajan vartiosotilas.
Hän kopsautti saappaittensa kantoja oikealla frunzelaisella äksiisillä ja kiitti paketista.
--En pannunna mukkaan mittee isompoo,kun aeka tahto loppuva leepomisen ja taevaantähystelyn välissä.
Kaisa  tokaisi.
--Kuvoen sinulle oekeet villasomikkaat..sellaset pässinpökkimät kun Iisalamen torjmyyjillä on käsissään talavella..iliman näpinpäetä.
--Niillä pittäesj olla helepompaa pijellä kiikarija käessä ja avvaella karttalaakun läppijä.

Juna vihelsi pystysuoran ja valkoisen höyrypilven veturinpiipun vaaleanharmaan savupilven läpi taivaalle.Antti katsahti hansikkaansa alta Eterna-kelloaan ja sitten pillin höyrypilveä ikäänkuin uskomalla,että vihellyshöyry jäätyisi patsaaksi kuin  parooni Münchausenin torven töräys.
Vänrikki sitten puristi morsiantaan paksun mantteli vyötärön ympäri kaksin käsin saamatta sormikkaitaan yhteen.
--Pittee lähtöö..kirjoettelen sitten kun suan uuven kenttäpostiosotteeni.
Antti hyvästeli Kaisaa kädestä yrittäessään kömpelösti possauttaa pusun morsiamensa poskelle.
Kaisa samalla veti äkillisessä puuskassaan kätensä otsalleen yrittäessään hermostuneena pyyhkäistä hiussuortuvaa karvalakin läpän alle..
Suudelma osui Kaisan kihlasormukselle.
Antti hämillään lausui pakkaseen:
--Minnee näätän pussaavan käelle kunniin oekeen punakalottinen kardinaali Puavija Pietarin kirkon portaella..oekeen sormukselle!










Mustapaitaressut matkalla Roomaan.Puusepänpoika- ja pappisarja



Kaikki tiet johtavat "Ruumaan"

Puolifiktio


Mustapaitojen matka jatkui Berniin Sveitsin pääkaupunkiin ensiksi junalla  III valtakunnan rajalle ja sitten kapearaiteisella junakuljetuksella taas alppimaan läpi Italian rajalle.Saksasta ei voinut junateitse matkustaa suoraan Sveitsin pääkaupunkiin raidevälien takia eikä Saksassa ollut eikä vielä tänäpäivänäkään ole vakiintunutta bussiliikennettä isompien kaupunkien välillä hyvien junalinkkien takia.Nykyään kyllä Sveitsinkin päärautatiet ovat eurooppalaista raideleveyttä,mutta kantonien väliset privaattiyhtiöiden junat kulkevat vielä kapearaiteisina.
Bern tulisi teologian ylioppilasta koettelemaan 30:n vuoden jälkeen kappalaisen perhe-elämää savikauppalan berniläisen arkkitehdin ja hänen viipurilaissyntyisen voimistelumaisterivaimonsa ansiosta ja tämän kirjailusarjan papinpojallakin oli siitä vielä kirjallinen muistokappale vielä 60-luvulla kirjahyllyssään..Kirja oli arkkitehdin oma luomus nimeltään "Skitzenbuch Bernoulli",mikä kuvasi silloisen arkkitehtiylioppilaan luonnoksia kotikaupungistaan Bernistä.
Italian puolella  mustapaidat vaihtoivat taasen junaa,nyt sähköjunaan,joka lähti aseman kellon lyödessä  täsmälleen aikataulussa.Mussolini oli aloittanut 30-luvun alussa kampanjan,jossa junat kulkisivat ajassa,mikä oli suuri yllätys samassa vaunussa matkustavalle amerikkalaispariskunnalle,jotka äänekkäästi ylistivät "Aiteilian Reilweisiä".Junaan astui myös 20-päinen brittipoikaryhmä,joka suomalaisten tapaan oli pukeutunut mustiin paitoihin.Nämä kuuluivat brittiläiseen Oswald Mosleyn fasistiliiton poikajärjestöön,joka  vuoden 1936 kesällä oli jo treenannut mustapaitakolkkapoikia Felixstowin Campo Duxin poikaleirillä aatteellisen sekä sotilaallisen valmiuden tielle...
Fasismi oli saanut 30-luvulla paljon äänenkannattajia Isossa Britanniassa aivan Pohjois-Irlantia myöten. Liiton sponsoreiksi kuuluivat muunmuassa Britannian Italian suurlähetystön sotilasasiamies eversti Locke sekä Lontoon Sohossa (South Holborn) vaikuttava italialainen fasistijärjestö Fascio Londra,joka oli kaapannut siipiensä alle Lontoon kaikki italialaiskahvilat.Brittien MI5 eli sotilaallinen tiedusteluosasto oli erittäin kiinnostunut Mosleyn ja Lontoon italialaisten liikkeistä.
Elokuun 27. päivän illalla suomalainen mustapaitadelegaatio saapui Rooman keskusrautatieasemalle italiaksi Stazione di Roma Terminiin,jsota Antti ensimmäiseksi kerkisi jo valistamaan  latinankielen mestarina,että terminisana on lähtöisin thermose-sanasta,mikä merkitsee kylpyä.Hänhän lisäksi itse oli jo kaikkien makoisten kylpyjen mestari.
Rautatieaseman paikalla oli entisaikoina sijainnut roomalaisten diokletialainen kylpylä ja v-1880 rakennettun aseman purkausta oltiin suunnitelemassa vuoden 1942 maailmannäyttelyn ja uuden fasistimodernisen aseman tieltä. Sota kuitenkin siirsi suunnitelmat hamaan tulevaisuuteen.Projekti otettiin pölyttymymästä vasta maailmansodan jälkeen.
Rautatieasemaa ollaan käytetty myös myöhemmin v. 1952 hollywoodilaisen tuottajan Selzniskyn ja Vittorio de Sican ohjaamasssa filmissä,italiaksi Stazione Termini ja englannninkielisessä versiossa Indiscretion of an American Wife.Pääosia näyttelivät Selznickin vaimo Jennifer Jones ja Montgomery Clift.
Käsikirjoituksen filmiin oli laatinut kuuluisa Truman Capote.


Stazionin pääsisänkäytävän edessä nytkytteli 3 Fiat-linja-autoa,joihin suomalaiset sekä englantilaiset fasistinuoret pakkaantuivat.Erikoista busseissa oli oikeanpuolinen ohjaus,kuten Sveeariikissä,mikä ihmetytti ,koska liikenne kulki oikealla.Bussien lähdessä kolonnassa Rooman lounaista ulosmenotietä Via Nomentanaa kohti suomalaiset olivat ihmeissään kaupungin sekasortoisesta liikenteestä,missä uskaliaimmilla ja eniten äänimerkkiä tööttäävällä oli aina etuoikeus.
                                    Fiat Topolino

Autoistumisessa Italia oli Suomea valovuoden edessä jopa tienvarsimainoksin,missä myytiin Fiatin kansanhrnkilöautoa Balillaa sekä uutta pientä Topolinoa,jonka Antti taas kielineroa käänsi Mikki-Hiireksi.Omituisesti amerikkalaisen Walt Disneyn sarjakuvahenkilö oli iskenyt autostradoilla huristelevan fasistiautoilijan makuun.Saksassa samanaikaisesti kehiteltiin Hitlerin omaa kansanautoa KdF-Wagenia itävaltalaisen tohtori Ferninad Porschen johdolla. Auton piti maksaa alle 1000 Reichsmarkia,jotta koko Saksa pääsisi pian pyörille uusille betonikatteisille autobahnoille.Valitettavasti sota siirsi auton valmistusta ja vasta 1946 brittiläisten valloittajien hankkeesta Wolfsburgin tehdas ryhtyi valmistamaan mallia.Brittiläiselle loordi Rootesillekin (Hillman,Sunbeam) oltiin tarjottu autoprojektia,mutta loordi katsoi kovakuoriaisen näköisen auton olevan liian ruman kenellekään myytäväksi.

KdF Wagen 1938
                                       

Via Nomentana
                                           
Campo eli Campeggio Mussolini sijaitsi Monte Sacron (Pyhä Vuori) vuoren rinteen juurelta leviävällä tasangolla kymmenisen kilometriä Roomasta lounaaseen  ja bussin ikkunasta mustapaitoja tervehti korkea betoninen ja bunkkerimainen porttirakennelma,mihin oltiin valettu italialaisia panssarivaunuja.Monte Sacren rinteessä palveli päärakennuksena Villa Madaman fasistiarkkitehtooninen ja kulmikas rakennus,mitä pidettiin myös konferenssitilana.Fasistinuoret ohjattiin laajalle teltta-alueelle ja majoitettiin yhteen italialaismalliseen sotilastelttaan,jonka Malmivaara risti ja siunasi Campeggio Fascismo Finlandeseksi.
     Campeggio Mussolini italiani d'estero.Virallinen pressifoto 24.8.1936
 Campeggio Mussolinin kenttäkeittiö ja muonituskeskus eli italialainen Töpinä
                                 Antonio di Luca... carabinieri finlandese
                         Suomalaiset mustapaidat oikean carabinierin seurassa

Kokonainen viikko syyskuun 5:een päivään saakka oli mustapaidoille yhtä paraatia,esitelmiä ja valistustilaisuuksia sekä tutustumista italialaisiin fasistinuoriin. ll Duce valtakunnan ensimmäinen marsalkkana samoin kävi fasistinuorten ja sotilaiden paraatikatselmuksessa,missä esiteltiin italialaista sotakalustoa ja jopa moottoripyöräpataljoona,minkälaista suomalaiset eivät eläissään olleet nähneet.Suomalaisethan marssivat polkupyörillä.
Vasta 60-luvulla Antin mieli lensi takaisin Monte Sacren tasangoille nähtyään uudesta mustavalkoisesta Salora-televisiostaan italialaisen Federico Felliinin neorealistisen vuonna 1954 valmistuneen elokuvan La Stradan,missä Anthony Quinn näytteli kolmipyöräisellä Moto-Guzzi-moottoripyörällä maata kiertävää Zampano-kahlekuningasta.Avustajanaan hänellä oli matkassa Giulietta Masina (Federico Fellinin vaimo),vähä-älyinen maalaistyttö Gelomina,joka sirkusesityksissä oli pukeutunut chaplinimaiseen  pelleasuun ja knalliin.
Toisena filmin tuottajana oli Dino Di Laurentiuksen rinnalla Carlo Ponti,joka tunnettiin Sofia Lorenin Alfred Hitchcockin näköisenä miehenä.


                                                              La Strada-juliste

Leirin vihdoin päätyttyä mustapaitamatkailijoilla oli vielä pari päivää aikaa vierailla Napolissa ja Vesuviuksella.
Antti osasi historiasta kertoa porukalle Vesuviuksen tuhoamasta Pompeijista, mustapaitojen syödessä matkaeväitään kraaterin reunalla seuratessaan toisella silmällä paikalle saapuneita merimiespukuihin sonnustautuneita tyttömarineroja,joita Malmivaara irvaili fasistilaivatytöiksi,joilla on permanenttilaineet päässä ja Välimeren vettä polvessa.

                                         Vesuvius-Vesovio
                                           Laivatytöt
Siviilipukuiset mustapaidat Vesuviuksen kuumilla lähteillä

--Veni,vini ,vici!
Antti huokaisi seilorityttäret nähtyään näpsättyään näistä kuvan Kodak Brownie-laatikkokamerallaan.
--Alettaanpas poejjaat pakkaatuva linjuriin.että ehitään junalle Ruumassa!
--Pelekään.että tyttäret sullaa teijän kuumissa silimissänne moesesta tuijottamisesta!

Jatkuu punaisten pihlajoiden 2. osassa ja komennuksella Kajaaniin.