Kunnon mies.Tappotanner.

 Kansuri ja poliisi-Transit kohtaavat kylätiellä.
Juhart 2010

Rikosetsivä istui puukenkä-Austinissaan,minkä hän oli pysäyttänyt mäennyppylälle.
Alhaalta edestä avautui maisema notkelmaan,missä oikealla puolella risuaita oli kaatunut lappeelleen ojanpenkalle. Suonäreissä roikkui vaatteita ja räsymattoja kuin pyykkilauantaina.
Yhdessä matalassa kuusessa kiilsi krominen miestenpyörän Solifer-lamppu ainoana valonheittäjänä rikospaikalla.
Mäen päältä,missä Arska paraikaa tiiraili maisemia ,oli muori alhaalta kilometritolpalta havainnut mustan hautausauton happaman näköisen keulamaskin.
Alhaalla notkelmassa seisoi ojanpientareella kaupungin hautausurakoitsija Saustilan musta Volvo-ruumisauto takaovi avoinna.
Mustan hautausauton edessä kumppanina oli kaupungin sairaalan valkoinen Bintz-korinen Mercedes-ambulanssi.
Näkymä oli Arskalle tuttu onnettomuus- ja rikospaikoilta.
Viimeksi hän oli tavannut Saustilan Arvon Halikon kirkonkylän tasoristeyksessä,missä eräs rattijuoppo oli ajanut pikajunaa päin piikkinokka-Mossella.Auto oli yhteentörmäyksessä katkennut kahtia radan molemmille puolille.Saustila ja ambulanssikuljettaja olivat kilpaa varisten kanssa noukkineet rattijuopon palasia maantieltä...tai mitä hänestä oli jäljellä.
Saustila oli silloin tullut keruupaikalle uudella Plymouth Suburban-hautausautollaan paikalle.Se oli koko maassa ensimmäinen uusi 61-mallinen amerikkalainen auto,minkä Saustila oli tilannut suoraan Hollannista Chryslerin Antwerpenin tehtaalta.
Autoon oltiin jouduttu tekemään pieniä muutoksia hauturiksi,kuten takapuskurin alentaminen keskeltä  arkkulavetin takia.Erikoisuutena siinä oli pakkomustista ruumisautoista poiketen valkoinen katto,jota seurakunnassa katsottiin melkein pyhäinhäväistykseksi.

Arskan Puukenkä-Austin A35
Juhart 2011

Saustilan uusi Plymouth Suburban-hauturi
Juhart 1992

Arska liukui Austinillaan vapaalla alas notkelmaan aivan kuin Hulttio aamupäivällä. Hän pysäköi autonsa ruumisauton perään.
Noustuaan autosta tielle housujensa upslaakeja sannasta ravistellen hän tapasi tien pellon puolisella kantilla tyypillisen yleisön,mikä oli kerääntynyt pällistelemään uteliaana rikostapahtumaa.
Ilmeisesti paikalla oli koko kyläkunta.
Pikkupoikia kävi kurkkailemassa ojanpenkalla muorivainaata,jonka Saustila oli peitellyt harmaalla viltillä.
Paikalle pyöräillyt konstaapeli Lundkvist hätisteli poikia takaisin muotoon.
Pyöriinsä nojaavia paikkakuntalaisia seisoskeli holkkitupakan savussa ratkomassa rikosmysteeriä..
Eräs pronssimaskisen Ferguson,se kuuluisa juhlamalli,päkätti diiselillään mummoköörin takana tyhjäkäynnillä.
Traktorin pukilla läheisen Pyölin maitotilan isäntä vekslaili ferguaan tien poikki,puskemalla takanostolaitteella erään keskusteluun syventyneen mummon munakoriin reiän.
--Onkun maatalousnäyttelys ja väkkee tuppaa paikal kun palkintosonnin kattelmukses!
Arska tuhahti.
--Konstaapeli....!
Etsivä huusi tiellä yhden isännän kanssa juttusilla seisovalle haitarijatsariselle poliisille.
--Pitäkääss sitä yleisöö siäl tiänposkes kuris,jottei kukkaan ei pääsis sotkemaan toristusainestoo!!!
--Eiks kellään tääll kyläss ol mittään töitä tänäpänä??

Arska sitten käveli Austininsa nokan kiertämällä ojanpenkalle tutkimaan rikospaikkaa.
Ojanreunalta hauturi-Volvon takaa kiipesi pitkäntukeva ja mustatukkainen pohjalaismies,hautausurakoitsija Saustila kumisaappaissaan,jonka suihin tämä oli tunkenut mustat virkahousunsa lahkeet.
Saustilan suussa paloi Panatella-sigariljo,mitä hän aina poltteli ruumiinhajun peittämiseksi hauturissaan.
Hautausurakoitsijan housujen takamus näytti likaantuneen savesta liukastuttuaan ojaluiskassa.
--No sieltäpä se ehtivä saapuukiin!
Saustila tervehti ajellun sinisen leukansa välistä.
--Tuossa penkereellä makkoo se Lindruusin muori  sieltä omakotialueelta....

--Ruumisse ei kait olla kajottu?
Arska kysäisi pannessaan tervaleijonapastillin suuhunsa .Hänellä oli ollut viikon tupakkalakko päällä ja nyt kuoppaajan sikarinhaju kirpaisi sieraimissa.
--Mitä ihmmee varppankynnenpaloi sää poltas sikaarisas?
--Haisse kun krematorios!
Arska tuhahti.
--Me kakaroin poltettiin samanhajussii merisikareit tai mitä ne oli jottan osmankäämii Vuahensaarentiän varres ja oksennettiin ett melkke pääss huippas.......

Osmankäämä

--Minä kuule Arska oon parvuoskymmentä rallannu rikos- ja onnetomuuspaikoilla ja tiijän,ettei kuolleihin saa koskeva ennen virkavallan tulloo...
Saustila vastasi sytyttäessään kourakupissa sammunutta sigariljoaan.
--Ja nämä panatellat ovat priimaluokan sigariljoja eivätkä niitä sinun klubejas eli ruumisarkunnauloja....

--Meinaakkos sää Arvo,ett me virkavallan erustajat sitte tultas tärveleen...?
--Sun hommashan on vaan panna vainaat kauniiseen pakettiin ja askin kansi kiine ja ett saniteettiset vierä kirkost monttuun,ettei omaset eres nää ruhjotui pläsei ja irtpoikkissi raajoi....
Arska leukaili tervaleijonapastillin lentäessä suusta paidanrinnukselle.
--Vaikk kyll sellastkin tärvelemist on tapahtunu muutaman nuaren just poliisiopistost valmistunnen konstaapelin kanss,kute siin rouva Suamisen jutus..jos muistas sen pöksytehttaan kanslistin,joka ol kavaltanu kassast satoitonneei hissuksess....
--Mää meni kahren nuaren konstaapelin kans Suamisill,miss teknikko makas olohuanee paimentolaismatul seljälläs ja haulikoll ammuttu reikä jussipairan rinnas.
--Frouva Suamine ol karonnu kokonas...ja munt panttiin myähemmin Helsinkin keskusrikospoliisin yhren nuaren ettivän kanss hakemaan se ihan Lontoost asti.
--Se kyl ol kualnu siäl väkivaltasel tavall...ja sää kais muistas,ett pöksytukun kuski oli olnu frouvan kans pakomatkall ja joutus syyttesse murhast...
--Mutt asjaan palataksen....
--Se toinen nuaremp konstaapel ol menny Suamiste köksään syämää aamuhuikopalaks farilt possumunkei  ja ryyppäs kaffetki korvakupist sotkemall kaikk sormenjäljet sokurisil ja rasvasill tassuillas...
--Sanos vaa,ettei kerinny aamukiiresäs eres haukkaman aamiast....

Kuvitusta rva Suomisen petokseen
Juhart 2001

Arskan katse kierteli penkereellä ja maantiellä kuin jotain etsien.
--Mikkä renkkaa sull on Volvosas?
Etsivä kysäsi.
--Mitäs sinä sellaisia utelet?
Saustila uteli.
--Minulla on uuvet kuustoistatuumaset gutjöörin sijekuvosrenkaat allan!

--Nokkun mää vaa näjin,ett toll ampulanssil on miseliinin vyärenkkaat ja tääl penkereell näkkyy virestonen kesärättirenkkaan kuvijoit...ja tualt ojast tulee kappijat renkkan jäljet tiäll....
--Tääl ollaan hinattu jottan piänemppää piilii ojast tiälle jollan isommall koslall!

Volvo P831-taksi 1950
Juhart 2011

Hautausurakoitsija ja Arska laskeutuivat muorin viereen Saustilan nostaessa vilttiä ruumiin kasvoilta.
--Jaaha...viimeksmää olen nähny Lintruusin muarin joskus vuaren viiseittemän Vappumarssil..
--Se ol vanhoill päivilläski kova tyäväjenaattee kannustaja,vaik toissaalt kävi atventistije kokouksiss yht uutterast...
--Eine kaikk kommarit ol ateistei!!
Arska lausui kuin muistopuheen pidossa kyljellään makaavalle muorille.
--Jelppaisiksää Arvo hiukka ja käännetäs muari seljälle?

 Muori makasi seljällään ojanpenkalla katselemalla avonaisilla silmällä ylös sinitaivaalla tirskuville leivoille,suun ollessa pienessä hymyntapaisessa rigor mortiksesta.
--Muari on saanu napakymin ottasas ja katos Arvo...sillon reikä toss rintarossikin..ikkäänkus armolaukauksena...
Arska selosti.
--Kylmä telottaja on olnu kysees!
--Ja mist kummast mull tulee miälesän,ettse Hultjo oli vappaehtosen siin panttipataljoonas..eli SS-Wiikinkis siäl Ukraina aroil ja Keorkijan öljykentill...
--Joku unterscharffürer se tais olla telotuskomppanijas eli niinkus arvoltas finskiarmeijas vastaava kessu  ...

Suomalaisia SS-Wiking-pataljoonalaisia

--Mää muistan melko hyvin,ett täält kauppalast ol muitakin menny vappaehtosen niihi joukkoihin,kuten se kaikkije tuntema punatukkanen Mantereen Reiska,joka viälkin panee hanhenmarssii Tähkän raflan alakerttaan juaman sitä "biirijäs"..
--Reiska on muute ihan harmiton,vaikk kaik sellane niksmannien äkseeraus ja kantojen yhtten hakkamine on pilannu sen enemmäskin surkkiaks natsipilakuvaks....
--Kahreksantoistvuatias räkänokka se ol kusse meni ilmottautumma vappaehtoseks vuaren nelkytyks kevääll Helsinkin Temppelikarul insinööritoimisto Ratakseen,missä värväys tapahtus...
--Nevalinna tais tykätä sellasist Hultjon tapasist ammattitappajist....
--Eisil Reiskal olnu eikä Hultjollakaan palmittään faskistissii kannaotoi,vaankus pääsi seikkalemma ja äirin essunhelmost veks näyttämmä miahuuttas.......
--Kapakastkin se Reiska nauretaan nykysin ulos hassust koikkaroimisestas!
--Hultjon värväämine pohjautus se erinommaiseen tarkkampujakoulutukseen,mitä sekotti enämpi sen nuppiin iskeytynny saalistajaveri....

Ravintola Tähkän kulmalla v. 1939 pääkadun asvaltointia.
Juhart 2011.

jatkuu...

Kunnon mies. Etsivä aina löytää.

Ford F-100 Mustamaija

Rikosetsivä Arvo Ansio retkotti työhuoneensa konttorituolissa taaksepäin presidentti Kekkosen raamikuvan alla miettimässä,mitä mökin muonalistasta vielä puuttui.
Mökille meno vaati aina kiireistä valmistelua, rouva Ansionkin jo viikolla valmisteltua korit ja kassit valmiiksi Sepänkadun omakotitalossa.
Rikosetsivä Arvon tai kaupungissa paremmin tunnetun "Ettivä-Arskan" mielessä keikkui ostoslistalla korillinen Lahden A-olutta sekä  puolisen tusinaa saunalenkkimakkaraa plus pari tuubia Turun vahvaa sinappia. Hän kerkiäisi hakemaan vielä hankintansa ennen neljää kotiin ajaessaan.
Ansioiden kesämökki sijaitsi Mathildedalin ja Teijon välisen rantakaistaleen yhdessä kallion kupeessa,minkä vastapuolelta pystyi näkemän hyvällä ilmalla Kemiönsaaren Kiilan kylän talojen tervapahvi- ja peltikattoja mäntyisestä rinteestä.
Arska piti Mathildedalin eli Matildan ruukkimaisesta kylämiljööstä ja mökkinsä laiturilta hän yleensä kiikaroi
salmeen päin telakalle,minne edellisvuoden lokakuussa oltiin hinattu  vuonna 1958 Naantalin jalostamossa räjähtänyt Nesteen tankkeri M/T Tupavuori.
Romuttamotelakalta kaikui vettä myöten kovaa pauketta,Tupavuoren muuttuessa lekoilla ja polttopilleillä romuraudaksi.
Rikosetsivänä ja jo muutenkin lapsesta asti uteliaana Arskaa kiinnosti vastarannalla asuvan ja telakalla työskentelevän asentaja Mickelssonin touhut.
Iltaisin Mickelsson käväisi useita kertoja pienellä Alli-sisälaitakajuuttaveneellään Matildan rannassa hakemassa lastillisia romualumiinilevyjä ja muuta romurautaa omaan rantaansa .

Allin tapainen moottorivene särkisalolaisesta veneveistämöstä

Erikoisella tavalla Mickelssonin rinnetontille oli noussut alumiininen työkaluvajakin,mikä kiilteli häikäisevästi ilta-auringossa vastarannan mökkiläisen uteliassa silmäparissa.
Arska ei kyllä tietänyt,että Mickelsson samoin oli kiikaroinut rinnetalonsa ikkunasta hänenkin touhujaan Matildan salmen laiturilla.
Arska uskoi Mickelssonin varastavan alumiinia myös myyntiä varten ja oli jopa soittanut Perniön vallesmannille asiasta.
Kuitenkaan Perniön nimismies ei ollut tehnyt asialle mitään valittamalla muista kiireistään ja kaluston sekä miehistön puutteesta.
Arska ajatteli,että tänä heinäkuuna hän käräyttäisi Mickelssonin rysältä ihan omin nokkineen.

Tupavuori hinauksessa Matildan telakalle 10.10.1959

Arska havahtui mietteistään,että pitäisi soittaa vielä vaimolle,että hän voisi kotiin ajaessaan käydä kaupoissa,jos ostoslistasta sattuisi puuttumaan jotain.
Ottaessaan puhelinkuuloketta käteensä hän kuuli ulkorapuista kovaa kiroilua ja vastaanpenäämistä.
Hän laski kuulokkeen takaisin mustan bakeliittipuhelimen päälle ja meni raottamaan ikkunan sälekaihtimia uteliaisuudessaan.
Kamarin kuusi vuotta vanhasta Amerikan Ford-maijasta nuoremmat konstaapelit Eskolin ja Lunden yrittivät vetää kaupungin kuuluisaa rantojen naista Hurja-Helmiä poliisilaitoksen rappuun.
--Olsiste voineet panna mua jo maijass!!
Helmi huusi täyttä kurkkua harottaen jaloillaan ja käsillään maijan oviin päin.
--Kuiteskin te panes mua pahnoill!
Nuorempi konstaapeli Lunden yritteli rauhoitella humalaista Helmiä:
--Eimme nyt kulta sellast voiras tehrä Helmil!
--Me vaan niinkus jelpataan sua tohon meirän yähotelliin vähäkun leppämään....
--Älä kuules Helmi nyte kuse amarsukilles....mun virkapöksyk kuules kasttu litimäriks!!
Konstaapelit lopuksi yhteisvoimin repivät Helmin vängällä kamarin lasiovesta sisään,jolloin pidätetyn toinen kengänkorko tipahti rapuilta kesähelteen kellastamalle nurmikolle.
-Helmi kirkui:
--Te maksas myäs mull kenkänkorjauksenkin Hotakan suutarliikkees!!
--Mites mää huamenis kävele Sirkan Baariin?
Konstaapeli Eskolin rauhoitteli suikkaansa korvilta suoristaen:
--Meillon kuule ystävällinen poliisipalvelu täs yähotlellis!
--Huamenaamull frouvan kenkäpari seissoo sellinoven eres korjattun ja poksattun ku viiren tähren luksushotellis!
--Palvelut kuuluu huaneen hinttan ilman tipsei!
Helmi kirosi:
--Emmää ol kuulnu vitunvitunperkkala kun kolmen tähren jallust!!

Topparin ja Helmin juhannus
Juhart 2003

Arskaa hymyilitti Helmin alituinen raijaaminen kamarille.
Kesäaikaan näitä kuljetuksia tuli kamarin päivystyskirjaan enemmän kuin muina vuodenaikoina.
Talvisin Helmi pysyi poissa jokirantakuvioista katkaisussa Perniön alkoholiparantolassa.
Arskan tarttuessa uudelleen kuulokkeesseen puhelin soi.
--Rikosetsivä Ansio,päivää!
Arska vastasi.
--Täällä Turun lääniosaston ylikomissaario  Kivelä..Gunnar...päivää--!
Puhelimesta vastattiin.
--Minulla olisi vähän asiaa siitä Turun keskusvankilasta eilen karanneesta elinkautisvangista Raine Voitosta,joka on sieltä kaupungistanne alunperin kotoisin...
--Joo ..kylmää Rainen tunnen hyvinkin..!
Arska vastasi.
--Mää ninkus sen sain kiine vuaren viisseittemän syksyl kahrest taposta ja yhrest taponyrityksest...
--Mullon tullu jo teilt pöyrällen raportti sen karkkaamisest!

--Niin asiani koskeekin häntä ja näyttää,että hän on päässyt poliisiverkon läpi tai oikeastaan vältellyt ne pakomatkalla sivuteitä ajellen...
Ylikomisaario vastasi.
Kiikalan poliisista ollaan soitettu,että kirkolle johtavan tien varrelta on löydetty vanhemman naisen ruumis ja vainajan papereista löytyi tieto,että tämä on kotoisin kaupungistanne....Aune Serafiina Lindroos...Reininkatu viisi...
--Erittäin vakava ja verinen henkirikos...!
Komissaario vastasi värisevällä virkabaritoonillaan.
--Muistuttaa kylmäverisyydellään kesäkuista Espoon Bodomjärven kolmoismurhaa,mutta tämä verityö ollaan tehty ampumalla,mikä viittaa Raine Voiton käsialaan...
--Siltavuoren Jammuakaan eli sitä kuuluisaa Näätää ei voida panna epäilyksen alle,koska tämä istuu paraikaa elinkautista Turun keskusvankilassa.
--Ja se Näätä jättää aina oman hajunsa rikospaikalle.
--Näätä ja Raine elikkä se Hulttio olivat olleet kyllä kimpassa muissa aiemmissa pakoyrityksissä...
--Olen keskustellut esimiehenne nimismies Somerikon kanssa jo hetkistä aiemmin tästä kysymyksestä ja yhdessä päätimme,että te vanhempana rikosetsivänä voisitte aloittaa tutkimukset tämän verityön selvittämiseksi...
--Me tullaan perässä rikoslabran miesten kanssa henkirikospaikalle..
--Että lykkyä vaan tykö!

--Joo...jäljet taittaa johtaa sin sylttytehtaall.....
Arska vastasi.
--No tavataan siellä Kiikalassa...Kuulemiin...klik!
Kuului langan päästä.

1939 Nash Lafayette 2-door

 1951 Ford Custom

Ovelta kuului koputus nimismies Somerikon astuessa sisään.
Nimismies oli oikea niinsanottu vanhan kansan vallesmanni,järkkymätön ja suora päätöksissään.
Somerikko oli vartaloltaan lyhyt ja tanakka,jonka koko komeutta koristi harmaa siilitukka.
Virkaansa hän oli astunut jo ennen Talvisotaa,jolloin kauppalan poliisipirssinä oli ollut musta ja komea Nash Lafayette,jota kauppalalaiset kutsuivat hainnenäksi erikoisen eteenpäin työntyvän kromimaskinsa takia.
Suomen poliisivoimilla oli niinä aikoina ihmeen paljon Nash Lafayettejä,mitkä olivat ostohinnaltaan halvempia kuin Fordit ja Chevroletit.
Lafayettehan olikin Nashin halvin malli.
Vielä v.1960 hän käytti virka-ajoissaan omaa 1951-mallista vaaleanvihreätä Ford Customia,mikä yleensä nähtiin kiertelemässä keskustan kaduilla tarkastellessaan nimismiespiiriänsä .
Arska taas käytti virka-ajoissaan omaa pientä Austiniaan,jota haukuttiin kauppalassa Arskan puukengäksi ja yleensä senkin näkemisestä kaupungin pikkukonnat ja pultsarit pyhässä allianssissaan vetäytyivät omiin koloihinsa kuin hiiret kissan nähdessään.
Paikallisia poliisivoimia kutsuttiinkin silloin sydämellisesti Kissalan pojiksi kuuluisan sarjakuvan mukaan (Englanniksi Katzenjammer Kids).

Helmiä talutetaan maijaan
Juhart 2004

--No Arska..sinulle tais tulla veikkauksessa oikein miljoonapotti!
Somerikko onnitteli Arskaa.
--Jos selvität tämän jutun,niin pistän sinut ylennyslistalleni!
--Taisivat sinun lomasuunnitelmasi mennä vähän ristiin tämän jutun kanssa,mutta käväseppä aluksi siellä Kiikalassa tutkailemassa ja pääset viikonlopuksi mökillesi...
--Maanantaina voit jatkaa jutun selvittelyjä---.

--Eisse nyt niin paljoo sotkenu mun lomasuunnitelmii..
Arska vastasi kätkemällä pettymystään.
--Mää kyl viäl kerkkiin kotia kuuren mais ja pakkautuu mökill..
--Mää soita vaan muijal....meinaan vaimol,ett ollaan hiukkavähän myähäs...

Nimismiehen lähdettyä Arska rojahti konttorituolilleen synkkänä,jolloin yksi tuolin pyöristä jalustassa särkyi palasiksi,etsivän joutuessa ottamaan käsillään tukea pöydänreunasta.
--Perkala kun nää valtijon vehkkeet ei eres kestä istumist!
Arska kirosi vihastuksissaan tyrkkäämällä tuolin altaan kolisten lämpöpatterin kulmaan.
Etsivä meni istumaan konttorin vierassohvalle miettimään synkkänä kesälomansa lykkääntymistä.
--Ai niin..piräs soittaa muijal,et mökil lähtö siirttyy paril kolmel tunnil!
--Saaterin Hultjo kun sotkee kaikk suunnitelmat!!
--Kylmää luule,ett sill pijan uuresttan häkki heilahtaa!

Somerikon Paavoa Arska ei syytellyt ekstratehtävästä,koska Paavo oli alaisiaan kuten kaupunkilaisiakin kohtaan erittäin solidaarinen.
Arska muisteli sodanjälkeistä aikaa,jolloin koko maa eli säännöstelykorteilla ja etenkin hänet oltiin pantu tutkimaan paikallisten kauppiaiden pimeää myyntiä eli ns. mustan pörssin kauppaa.
Hän oli saanut vihiä joltain kateelliselta,ilmeisesti myös kauppiaalta,että Salaistentiellä eräs kauppias nimeltään Pihakiven Paavo myi takaovesta kahvia ja margariinia ilman ostokorttia.
Itse Paavo kertoi 1990-luvulla tapauksesta seuraavaa:


"Maamiesten kauppa:
-----------------------------------------------
Oltiin kolme vuotta siinä omakotitalossa ja tehtiin kauppaa,kun rupesin miettimään uutta paikkaa,mikä nykyään on Sokoksella (silloin Salon Seudun Osuuskauppa).Siinä oli 3 tonttia.
Asia jäi kylläkin odottamaan.
Menin asiakkaaksi Maamiesten kauppaan ,joka otti (asiakkaakseen)
Pauling otti (Paulig).
Meillä oli siellä kiintiötilaus ja pieneen kauppaan ne toimittivat tavaraa ja kyllä minulla oli ilo siitä.
Ostamani varasto oli niin suuri,että minä 3 vuoden aikana myin sitä pikkuisen pussin kerrallaan.
Täältä me saatiin tukkuhintaan kahviakin.
(Kahvilaiva Herakles toi ensimmäisen kahvilastin Brasiliasta sodan jälkeen v.1948 ja Paulig oli mukana hankkeessa)
Siitä me kärysimme.
Somerikko sanoi syyttäjälle,että pannaan kaikki (kauppiaat) yhteen nippuun ja annetaan sakkoja kaikille.
Saimme kaikki 5000 mk sakkoa.
Se oli halpa.
Meitä oli 51 yrittäjää ja siihen kuului maaseutu ja kaikki.
Näin saimme kahvia ja margariinia ja "Paulingilta" hedelmiä. Aina ne hoitivat hyvin asiakkaansa.Kun osuusliikkeelle tuli annokset,niin henkilökunta (ensimmäiseksi) jakoi keskenään.
Ei riittänyt asiakkaille.
Mutta me pyrimme antamaan kaikille asiakkaille saman osuuden.
Pääsin näin hyviin kirjoihin.


Nimismies Somerikko:
-----------------------------------------
Vielä reiluudesta.
Opettajapari Hänniset kuuluivat asiakaspiiriini.
Myymäläni oli omakotitalossa...se puoti.
Miesopettaja Heikki Hänninen sanoi kerran:
--Onko tämä joku mustan pörssin kauppa?
Ihmettelin ,että kuinka voi olla.
Tässä oli ennen sellainen puukyltti,jossa luki kauppa eikä sitä ole enää. Vaimo puhui jälkeenpäin jutun olleen hirtehishuumoria.
Hän (Hänninen) oli ajatellut peljättää Paavon. Rouva Hänninen oli kerran antanut oppilailleen vapaa-aineen.
Eräs poika oli kirjoittanut:
--Kyllä se Pihakivi on reilu kauppias. 
--Se antaa margariinia ilman korttia.
Siitä Hänninen näki aiheelliseksi kysyä,onko minulla mustan pörssin kauppa. Silloin kahvipaketin hinta oli 1.75 mk. Me emme tunteneet pimeän kaupan hintoja ja myimme kaikki normaaliin hintaan.
Poliisi kokivat vesiperän,luullessaan meidän myyneen pimeänä.
Oikeudenkäynti pidettiin ainoastaan margariinijutusta,mutta se oli omaa hölmöyttämme.
Jouduimme käräjille,mutta nimismies Somerikko oli sen verran reilu,ettei me siitä mihinkään kiipeliin jouduttu.

Sodanjälkeinen säännöstelykortti

Sodan päätyttyä täällä oli yksi mies (Metsävirta),joka vihasi minua kovin.
Hänen takiaan jouduin Raumalle pakkotöihin (rattijuoppouden takia) vähäksi aikaa.
Mutta pääsin pois ja menin Sementtivalimoon Alijoelle. Olin siellä jonkun aikaa.
Näin kerran sen vihamiehen jälkeenpäin ollessani yrittäjänä.
Olin ostanut ensimmäisen auton,Letukan (Chevrolet),mikä oli kaikille varmaan täällä tuttu.
Sillä miehellä oli korvat kuin Poutiaisella (Eino).
Sanoin flottakorvat (hörökorvat) ja uhkasin ajaa hänen päälleen.
Se meni Somerikolle kantelemaan,että minä pilkkaan ihmisiä. Somerikko soitti kotiini ja käski tulla luokseen. Olin kuulema pilkannut ihmisiä jossain.
Menin sinne.
Annoin Somerikolle kättä.
Olimme molemmat Paavoja. Ajattelin,että olin ivannut Metsävirtaa flottakorvaksi.
Somerikko sanoi:
--Oikeudessa on parempiakin asioita kuin tuo.
--Sopikaa asianne!
Ojensin käteni (Metsävirralle) ja sanoin:
--Tossa on käsi!
Sitten se sanoi,että jos en koskaan sano sitä flottakorvaksi,niin hän nostaa hattua.
Kun lähdettiin poliisiasemalta,ei sen jälkeen koskaan nostettu hattua eikä paljon muutakaan.
Mutta näin se meni pehmosesti Somerikon ansiosta."

Salon vanha poliisikamari ja lainasto 20-30-luvun taitteesta.Takaoikealla pappila.
Edessä olevalle tyhjälle tontille rakennettiin Ravintolahotelli Rauhala.

Osuuspankin logo.
60-luvulla logo kuulema kuvasi Eino Poutiaista puun takana 

"Mopetisti" Eino Poutiainen nuorempana

jatkuu...

Kunnon mies.Väliaikaista.

Mauno ja Markku tömistelivät pellolta tielle.
Make piti vyöllään Paavon veristä havaijinpaitaa kuin siouxurho skalpattua päänahkaa voitonmerkkinään.
--Heitäs Make mull toi paita,kun tua frouva tual alhhall ei löytäny muut kun alupaitoi!
Hulttio huudahti.
Paita lensi vyöltä Hulttion luisille olkapäille.
Hulttion napittaessa sitä juoponnappiin,muori katseli tylsästi paidan ruskistuneita palmuja sekä Tyynenmeren iltaruskoista iltataivasta. Rintataskun kookospähkinässä näkyi verinen luodinreikä,jonkä ympärille oli tarttunut norttitupakan ruskeata poroa.
Hulttio jatkoi synninpäästöään:
--Eisse ittesäs hyvä frouva paljoo merkkaa,mitä rikoksi on tehny....
--Sitä voi tehrä kaikenlaist,kuten ehkä tappaa jonkun jätkän tais sitte varastaa autonrenkkaan,kosk piremmän pääll sää unohras koko homman.....ja sitte sua rankaisttan siit!

Lasten äiti alkoi hengittämään raskaasti aivan kuin astmakohtauksessa Hulttion puhutellessa tätä ojantörmällä:
--Jos te frouva olsis niin hyvä ja astelisis ton flikkas kans ton mettänreunal ,kun noil pojil olsis teill jottan asjaa!
Äiti jopa kiitteli Hulttiota psykoosissaan:
--Ja kylmaar me...kiitti vaan kehotuksest!
Maurin ottaessa Kerttua kädestä kiinni,tyttö alkoi kirkumaan puremalla poikaa kämmeneen:
--Sun pärstäs onkun siall ja emmää pan mun kännyyn sun sorkkasas!
Mauri puristi otettaan ,vaikka kämmenen hampaanjäljistä punersi verta,jolloin tyttö kulki perässä puolilennossa.
Äiti seurasi perässä puristaessaan vauvaa sylissä yhdellä kädellä,toisen heiluessa puolihervottomana kyljessä.

Muori tajusi  menettäneensä täysin äänensä halutessaan kertoa Hulttiolle rukouksen voimasta.
Hänen kurkustaan kuului vain korppimainen krähäys:
--Jeesus..Jeesus...!------sanojen tullessa ulos kuin kirouksina.
Muorin oli pitänyt sanoa "Jeesus pelastaa!" ,loppulauseen  jäätyä poikittain kurkkuun,kankean kielen pystymättä muotoilemaan sanoja.
--Hyvä frouva...
Hulttio ryhtyi todistamaan kuin jehovalaisten saarnamies ovella.
--Evankelisluterilaisen kirkon Kiasus ol viskannu kaiken toivos ulos takaovest kaikkien kraviteettilakijen mukkaan pihall ----aivaskun munkin kohral----kun sekkään ei tiatojes mukkaan olnu tehny mittään väärää...
--Ja ne juutalase panivas sen roikkumaan ristill..ja kertosivat,ett niilläkin ol paperit kaikest...
--Näin munkin kohrallan virkavallal ja lääkäreill on must paperit sellasist asjoist,mitä mää kuuleman mukkaan olen tehny ...
--Mun olsis pitäny saara jokasest tekosest kopio ittellen..meinaan sellasen kalkkerikopijon ja kumpastenkin osapualten allekirjottaman...kunne väittivät etmää olen tehny aikamoisen litanian pahoi..
--Mää ehrotinki niit hankkima oikken parakoonikuittilehtiön juaksevil nummeroil,ett mull olis sillon toristuskappalee fölisän,mist mää voisis verrata rikost rankastuksen kans ja kollata rankastuksen istuttuan,ett onks mua kohreltu oikkiamiälisest...

Metsästä kuului jälleen laukaisuja...nyt kolme eri laukausta ja tieltä korviarepivä parkaisu:
--Jeesus...Jeesus!
Hulttio kysäisi muorilta:
--Onks teist sitte reiluu,ett yht miäst rankastaan samast rikoksest oikken mätkäyksell ja toist ei sit millään?
Muori ryhtyi haukkumaan Hulttiota ääni käheänä:
--Te oles site oikkeen kylmäverine tappaja!
--Etteste senttään raskis amppuu vanhaa frouvaihmist?
--Mää voisis anttaa teitil kaiken,mitä mää omistan!
Muori lisäsi hädissään avaamalla mustan käsilaukkunsa.
Hulttio eväsi tarjouksen honottamalla:
--Mun ammatissan mää en ol koskkaan ottanu vasttaan juamarahoi vainailt,enkä ol koskkaan tehny niil muunlaissikaan ihmistöit..ei ennen eikä ampumisen jälkkeenkään!
--Niin kylmäverine konna mää en ole,vaan kunnioitan hameväkkee etäsyyrelt oikken käsisaluutil!

--Noi tual mettänreunas eivät nouse ennään kualleist!
Hulttio todisti totisena katsellessaan vilttihatun lierin alta metsänreunaan päin.
--Sitä Jeesust kehutaa ainooks,joka olsis noussu kualleist..
--Olsis olnu pare,ettei olsis noussu,kun sen ylosnousun jälkkeen koko maalima on tehny häränpyllyy...
--Jos se teki miten saarnas,niin sulla ei ollu muut vaihtoehttoo,kun seurata sitä...
--Ja jos se ei ollu tehny miten se saarnas,niin sulla ei olnu kun pari minuuttii ventata ja nauttii siit ajast,mitä sull oli käsissäs jäljell ja tehrä olos oikkeen mukavaks------eli tappaa joku äijä tai polttaa jonkun mökki tai jottan muut oikkeen ilkkiätä....

Muori pudottuaan polvilleen maantielle laukaukset kuultuaan vastasi Hulttiolle epäröivänä:
--Kaisse Jeesus sittenkkän ei noussu ylös kuolleist?
Hulttio löi nyrkkillään tiesantaan ja huudahti räkäisellä äänellä:
--Mullei ol mittän mieltekko tehrä pahaa kellekkä ihmisel!
Vanhuksen päässä alkoi jälleen suhista mäntyjen latvat tuhansien sudenkorentojen siipien surinana kuunnellessaan Hulttion yksinpuhelua:
--Mää en kyll olnu paikall toristamas hänen ylösnousemusttan,mutt olisin kyl miäliste olnu siäl....
Muori kuultuaan konnan tunnustuksen pani kätensä Hulttion luiselle olalle,jolloin mies kuin kyynpistosta hypähti taaksepäin ja ampui lonkalta vanhusta keskelle otsaluuta sekä toisen laukauksen rintarossin lävitse.

Muori oli nähnyt kuollessaan vain miehen vääntyneet ja itkunsekaiset kasvot,mitkä olivat häviämässä usvaan.

Muori makasi ojanpenkalla kyljellään jalat kääntyneinä linkkuun kirkkomekon alle kuin nukkuvalla pikkutytöllä.
Hulttio laski aseensa maahan alkaessaan hinkata lasejaan havaijinpaidan helmaan.
Tämän silmät näyttivät haaleilta ja vetisiltä,melkein kuin uunissa paistetun lampaanpään silmiltä.
Ne näyttivät myös punareunaisilta kuin pitkän surun tatuoimina.
Muorin kollikissa oli ilmestynyt jostain kahnaamaan Hulttion sukatonta nilkkaa vasten,konnan silittäessä sen harmaaraitaista selkää.
Hulttio puhui kissalle:
--Eläimet ovat paljon viksumppii kun ihmiset ja olsis sääli tappaa viattomi elukoit...!
Sitten hän huusi karkurikavereilleen ,että alkaisivat kantamaan muoria metsänreunaan muun ruokakunnan luokse.
Mauno roikottaessaan muoria käsistä kysäisi Hulttiolta:
--Tää mummo tais olla oikken lörppäsuu?
--Tuntuiks hyvält pistää sill kuti ottaan?
Hulttio asetellessaan raamittomia lasejaan puolustuskyvyttömien, paljaiden ja ohranjyvän muotoisten silmiensä suojaksi rääkäsi :
--Kuules Manu..piräs sää lärvis kiine ja jatka vainajan kantamistas tonne tuanelan kummul!
--Tuo muari ol ihan OK,jos sen elon aikan olsis joku ain olnu ampumas sen ottaan kutin jokasell täysminuutil....
--Tään elon aikkan mää en ole koskkan pystynyt nauttimaan kunnollisest misttän hyvänolon tuntteest!

Kauempaa maantieltä kuului pikkufergusonin papatusta.
Hulttio huusi pojille:
--Hei ...lopettakaas se ruumiin kantamine hetpaikall ja jättäkää se muari siihe ojanpenkall!
--Hinataas äkiste toi folkkari maantiäl ja suariuduttaa uurel reissul!
Hulttio jäi katselemaan muoria ojanpenkalla ,poikien kiinnittäessä manilaköyden päitä kummankin auton puskureihin.
Hulttio kuiskasi kesäilmaan, katsellessaan muorin hämmästyneitä ja aukinaisia silmiä:
--Elo ihmise hualines ja murheines...väliaikkast kaikki on vaan....

                                  Väliaikainen. M.A. Numminen

Kunnon mies.Hulttio

 Kunnon mies X
Juhart 2004

Mari-muori alkoi avunpyynnöissään viittoilla mäen päälle pysähtyneelle autolle.
Vaunu kuulosti käyvän hiljaisesti tyhjäkäynnillä ,kunnes melkein äänettömän aavemaisesti lähti lipumaan kohti muoria.
Suuri pakettivaunu pysähtyi melkein muorin neppikenkien eteen,moottorin suurratessa vielä tovin,kunnes kuljettaja käänsi virran pois koneesta....
Sitten taas tuli hiljaisuus.
Kuljettajan ovi avautui hiljaa,muorin seuratessa katseellaan paidattoman ja farmarihousuisen miehen nousevan tielle.
Harmaaohimoisen miehen luisilla hartioilla takakenossa lepäsi vilttihatun lieri ja auringossa kiiltelivät nenän päällä raamittomat trumansilmälasit.
Linssien takaa tuijotti pieni jyvänsoikea silmäpari.
--Hyvää päivää hyvä frouva!
Mies avasi suunsa tervehdykseksi.
--Näkkyy että olette ollees pienes ojaanajos!?
Muori helpottuneena avun saapumisesta vastasi kysymyksellä:
---Kuulkkaa hyvä herra...voisitteks tee jelpata meittii ja vettää toi meirän auto ojast,ett päässtäs mökil...ja meirän piräs viäl viärä mun poikan frouv kunnalääkäril sirottavaks ton olkans kans?
--Emmää paljoo pyyrä..muutkun saara auto tiäl!

--Kylmaar!
Mies vastasi hatun lierin alta melkein kuin itselleen puhellen.
--Sanassaki sanotaan,ett piräsis lähimmäist jelpata härän tullen...
--Hei Maukka ja Manu!
Mies korotti ääntään autoon päin katsellen.
--Tulkkaas nyt jelppimää siält autost tätä herrasväkkee!
Hanttimiehen ovesta astui ojanpenkalle peräkanaa kaksi nuorta miestä,yksi pitkänlaiha ja toinen keskikokoisen pyylevä. Kummallakin istui syvällä päässä harmaat vilttihatut. Laihalla oli niskassaan ylisuuri liituraitatakki sekä kuluneet verkkarit jaloissa. Tukevammalla taas punainen villapaita,minkä rinnuksessa seisoi takajaloillaan valkoinen ori ja jaloissa löysät pussihousut.
Molemmilla oli jaloissa sukattomat puolikengät.
Muorista kolmikko muistutti Kiljusen herrasväkeä.

--Hei Maukka...menessää kurkkamaa ton folkkarin takapellin all,jos kone lähtis käimään..ja ota föliis ton mustan piilin takaplakkarist manilaköysnippu niinkus vetonaruks!
Mies huusi  laihalle pojalle.
--Ja Manu..menes Maukan kaveriks!

Kerttu ja Pekka miesten laskeutuessa ojanreunalle huusivat hysteerisesti melkein kuorossa:
--Miks teill näkkyy reukunperät pöksyjen kauluksist?
Vanhempi mies tieltä huusi pojille alas:
--Voisittekste vettää noit kakaroit vähän sivummal!
--Niiren kirkumine hermostuttaa munt!
Poikien hätistellessä siskoksia sivummalle Pekka kysäisi rohkeana:
--Olettekste karannee jostan sirkukset tai lännenkuvast?
--Eiks teirän pitäny jelppii meit pois ojast?

Perheen äitikin oli herännyt transsistaan kysäisemään pojilta:
--Ei yleensäkkä avunantajatkaa tul ensteks huutamaan appuu pyytävil pitämään turpaas kiine!
Paavo-isäkin oli tokeentumassa shokistaan ja huusi perään:
--Voi perkal senttää....ettekste tajuu,ettme ollaan torellisis vaikeuksis tääl ojan pohjall!

Muori havahtui ,seuratessaan vanhemman miehen komenteluja tiellä,huudahtamaan:
--Mää tairankin tunttee teirät naamast...te olesse Voiton vanhin klossi..se joka karkas eile ehttool Kakolast!?
--Kakaran sää varastis meirän papan Harrikanki ja ajos sen mäsäks Hajalan ahttees!
--Te olessse Voiton Hultjo!

--Kylpä vaan...!
Mies vastasi melkein suu korvissa,melkein kuin mielissään tunnistamisesta.
--Mutt olis olnu palpare,ettes olsis tunnistanneet!

Isä sanoi äidille ojanpenkalta:
--Must tunttuu,ett Hultjol on jottan muut miäles kun meirän auttaminen....se vois yht hyvin nitistää meirät tänn ojanpohjall...
Hulttio kuuli isän kommentin vastaamalla tieltä äidille:
--Älkkääs te hyvä frouva menettäkö malttian,jos miähet joskus laussuu jottan hätiköittyy ja asjaankuulumatont,mitä ne ei tarkota iha oikkeest!

Muori kilometritiolpan juuresta Hulttion selän takana huudahti:
--Meinaattekste tosissanne amppuu meirät kualiaks täll paikall?
Hulttio vastasi:
--Emmää nyt oikkeest tykkäis amppuu naissii,jollei ihan olis pakko...
Muori aneli:
--Kulkkaas Raine...se kai oli teirän oikkee ristimänimes....mää kyll uskon,ett te oles pohjimmiltas iha kunnon miäs.
--Teirän mamma ja pappa ja mun eresmenny miähen Aukusti oliva yhres samas punakaartiosastoss....
--Meirän molempije tausta on tyäläiskorist ja samast aatteest..ja mää tiärän jämptist,ett teirän vanhemppan ja isovanhempan oliva hianoi tyäväjenihmissii..
Hulttio vastasi mietteliäänä piirrellessään santaan kengänkärjellään ympyrää:
--Joo..kylmaar olivakkin....
--Eik se yläkerran tuamar olsis voinu tehrä paremppaa äittii  kusse mun mamman..ja sittsill mun ukollaki ol syrän pelkkää puhrast kulttaa....

Siskosten taas uudelleen alettua nahistelun ojanpenkalla Hulttio huusi autoa katsastaville pojille:
--Kattokaas hiukka noiren kakaroire perään!
--Ne saavam mun verenpainen hyppämän melkkes taivaasseen!
Hulttio, seurattuaan muun perheen reaktioita, katsahti samalla taivaalle ja totesi:
--Ei eres pilvenhattaraa taivaan kannel!!
--Täst päiväst taitta tulla oikken hiano mettästysilma?
Muorikin vanhojen ihmisten tapaan kiinnostuneena säästä lausui:
--Kylvaan onkin uppija ilma!
--Mut asjast toisseen...miks teittii kuttutaan Hultjoks..se mua on ain niinkus askarruttanu!?
--Pohjimmiltas te kyl ihan varmana oles kunnon miäs?

Jokainen kantakoon ristinsä
Juhart 2004

Paavo-isä alhaalta huusi Hulttiolle kärsimättömänä:
--Ettekste tajuu ettme ollaan tosihäräss!?
--Eiksme lopult voitais saara toi folkkari pois ojast?
Hulttio vastasi hätääntyneelle Paavolle:
--Ei kestä kun kymmenisen minuuttii kun pahnapuhallin ruppee käymään ja sit veretään toll Pakkartil kupla maantiäll!
--Olkkaas vain siäl alhaal iha tyynen!

Mauri huusi jo konepeiton alta:
--Hei..mää sain koneen jo käymään!

Hyvä juttu Make!
Hulttio huusi takaisin.
--Voisitkos sää site olla niin höveli,ett taluttasis ton  hermon perheenisän ja ton utelijaan pojan ton mettänreunaan tiän toisel pualell?
--Sull oli muuten jotta tährellist puhuttavaa niille jostan asjast?!

Mauri marssi pistooli kädessään isän ja pojan perässä timotein vartta imien kohti tien vastapuolella sijaitsevaa niittyä ja pian nämä hävisivät petäjien tummaan syleilyyn.
Kaukaa metsästä kului Pekan huuto:
--Äitee....mää tulen pian takasin!
Mari-muori alkoi parkumaan kilometritolpalla hädissään:
--Paavo..Paavo..mun ainukanen poikan...!!
Itkun muuttuessa nokkatohotukseksi.

Hulttio piirteli kyykyssä pistoolin piipulla kuvioita tienvierisantaan.
Hän muistutti kiinalaista  katukauppiasta,leveän hatunlierin levätessä luisilla olkapäillä.
Muori jatkoi itkunsekaista valitustaan:
--Mää tiärän,ettette ol mittään rupusakkii,vaan kunnon miähii....pohjimmiltas...
Hulttio vastasi kyykystä:
--Emmää tiärä ollaanks täsä kunnon vai kunnan miähii,mut mun isäukkon kerran sanos mulle,ett mää saatan kuuluu eri koirarottuun kun muut velipojat...
--Se viäl lisäs,ett sitä mää saisin kyssyy koko elinikän itteltän,ett miks näin on asjan laita.
--Mää kyl luulen,ett mää kuulun johkiin verikoirien alarotuun.....

Hulttio kohotti päätään mietteistään ryhtymällä puhumaan muorille kohteliaasti:
--Mää pyyrän antteeks huanoo pukeutumistan kunnäin pualalastoman esiinnyn frouvien seurass.,,
--Me jouruttiin reissul kuappaamaa valtijon vormut...
--Oliskos teitill lainata jottan röijyy niskaan,kun näkky niin pal vaatetavaraa roikkuva oksil kun helppoheikin toritiskil?
Kysyessään Hulttio köyristi hartioitaan ikään kuin nolona anelustaan.
Muori kehotti äitiä alhaalla ojanpenkalla katsomaan jotain sopivaa paitaa Paavon kamppeiden joukosta.
--Kattoisik sää Hellevi siält näreist jottan sopivaa vaihtopaittaa..?
Paitaa etsiessään ja vauva sylissä äiti niiskutti itkunsekaisella äänellä Hulttiolle:
--Mihin te raijasit mun miähen ja pojan?

Metsässtä kajahti kaksi laukausta ja suolle laskeutui uudestaan täysi hiljaisuus.
Hulttio katkaisi äänettömyyden:
--Mun isäukkon ol aikkonas aikmoinen peluri ja filuri eik virkavaltakaan koskaan saanu sitä kiine misttän vilpist...
--Se osas hoitaa asjas oikken hianost...
Muori keskeytti pelokkaana Hulttion lauseen:
--Kyl mää uskosisin,ett teist vois viäl tulla ihan kunnon miäs,jos vaan asettautusitte korin lämppöön ettei ain tarvis peljätä ett joku jahtikoira olsis nälvimäs kantapäiren luit alvariins...
Hulttio jatkoi piirtelyään tienvierussantaan aseenperällään ikään kuin harkitsemassa muorin kehoitusta.
Muori kysäisi Hulttion paljaan ja kuhmuisen selkäruodon takaa:
--Oottekste koskkan rukoilleet?
Hulttio vastasi miettiessään:
--Emmää taira ihan heti muistaa...

              Liisa pien' ja Kodin kynttilät 1942.Harmony Sisters

Metsästä kuului taas kaksi laukausta,kaikumalla mäenrinteestä suolle saakka,muorin kääntyessä katsomaan metsänreunaan päin.
Hänen korvissa tuntui kohisevan mäntyjen latvojen suhina tuulessa yhä voimakkaampana kuin äänekkäänä uloshengityksenä pitkän hengenpidätyksen jälkeen.
Muori alkoi kirkumaan:
--Voi hyvä Luaja----auta meittii härässä!

Hulttio jatkoi tunnustustaan huolettomasti:
--Kuulkkaas muari.....olemmää kerran kuulunu kirkkokurooonkin ja mää olen tuunannu vähän kaikkee..
--Mää kävin armeijankin sekä maall ett merell...kotimaas ett ulkomaill...
--Kahrest mää olen olnu naimisissakin ja kerran hautaustoimiston tirehtöörinäkkin....
--Sen jälkken mää pääryin kylmist huaneist veturinlämmittäjäks...
--Siin kylmäkuljetushommas mää kannoin kylmii ja kankeit vainait krematorioon ja veturinlämmittäjän jäissii koivuhalkoi pessään...
--Kerran merill mää olin pyörremyrskyn silmäss ja sitten mää toisen kerran näjin miehen palavan elävälttäns...
Hulttio katseli puhuessaan sivusta perheen äitiä alhaalla pitämässä isän aluspaitaa käsissään. Äiti pyyhki otsalle valahtanutta hiussuortuvaa mustelmaiselta poskeltaan.
Hulttio jatkoi:
--Kerran mää näin yhren muijan hakattavan ihan sinipunaseks...
Perheen äidin katse oli jäätynyt lasimaiseksi tuijotukseksi Hulttion kaneetista,reagoimatta siihen sen kummemmin .
Muori keskeytti taasen anelullaan:
--Rukoilkkaa...rukoilkkaa...kyl Jeesus anttaa teitil kaiken antteeks!
Hulttio jatkoi tunnustustaan:
--Emmä ol koskaan olnu mikkän pahantekijä siit pahemmast pääst,jos mun muistin nyten ei kovinkaan paljoo präkäis...
Hulttion kasvoit tuntuivat näyttävän jopa haaveellisilta muistikuvista.
--Mutt jossan elontiäll mää olen varmaan tehny jottan väärin,kun jourusin istumaa linnas...ja siäll kiven sisäss munt hauratiin elävälttäs...
Muori keskeytti:
--No..sillon teitin piräs rukoilla....ja mikäs teirät sit pani linnaa?
Hulttio jatkoi suojaamalla kädensyrjällään raamittomia lasejaan pilvettömälle taivaalle tiiratessaan:
--Kyll mull siell sellis oli vaikkiat....jos kääntys vasemmal,ol seinä eres...ja oikkial niin samoin....
--Jos taas kattos yleskäsin,niin sisäkatto alko tippuman niskaan...
--Se katto rupes roikkumaan liijan matalall ja permanto rupes nousseen liikkaa ylöskäsin,ett mua alkos ahristaa koko koppi...
--Mää olen yrittäny muistella kappaleit mun matkan varrelt sielt sun täält ja panna kassaan paloi kun putslepelis----enkmää tahro sit muistta mittän!
--Kerran mää löin ahristuksesan nuppian tiiliseinäänkkin ja muisti alkos palata pelkäst kivust takasin...mutse kaikkos noppiast kun kamelinpiaru aroll----ja kipu senkus paheni...
Muori keskeytti:
--Luuletteks te ett teittii on niinkus vahinkos tuamittu?.
Hulttio vastasi mietteliäänä pyyhkiessään sormillaan hiekkaa pistoolinperän kaiverruksista:
--E--ei siin mittää vahinko olnu!
--Niil oli munst yks iso paffimapilline papereit..
Muori kysäisi:
--Oletteks te sit tehny muutaki kun varastannu?
Hulttio vastasi vienolla äänellä:
--Kellään ei ol olnu mittän sen arvost,mitä mää olsin halunnu varastaa tai olsis himonnu...
--Se Kakolan kallonkutistaja kerto mull,ett se tiättää ihan jämptist,mitä mää olen tuunannu...ja ett mää olsisin tappanu kuulema isäukon.
--Jos te muari muistas oikke,nii isäukko kual teitin velipojan kans kimpas punatauttiin, keripukkiin ja nälkkään Lahren punavankileirill,samaan aikkaan kun Mannerheimi ratsast valkone karvalakki korvillas voitonparaatisas Senaatintoril...vuan kahreksantoist..
--Sen kualeman kanss mullei ol mittän tekemist...ja itte kukin epäleväne voisis mennä kollamaan sen kualleire punavankijen hautapaarest Lahress...
Muori keskeytti kuunneltuaan Hulttiota:
--Jos te nyt eres hiukka rukoilisit,niin kylse Jeesus auttaa!?
--Ja onkse sit eres totta,mitä kauppalas juaruttiin,ett teitin isä olsis olnu karoksis kapina jälkkee?
Hulttio kääntyi kyykyssä muoriin päin vastaamalla äkäisenä:
--Enksmää jo sanonu yhren kerran,ett isäukko kual tauteihi ja nälkkän lahren Leiril!

--Aivan oikken!
Hulttio huudahti.
Muori äännähti ilahtuneena Hulttion tunnustuksesta:
--No..miksette voisis yrittää rukoilla eres hiukkaa?
Hulttio pännäsi vastaan:
--No..kummää en ol koskkan tarvinu siin kenkään ulkpualisen apuu!
--Mää olen sovittanu omat tekon mun pääkoppan sisäs ihan itteksen..
Hulttio lisäsi osoittamalla pistoolin piipulla harmaantunutta ohimoaan.

Tulipahan se marski nähtyä!
Juhart 2011

jatkuu..

Kunnon mies.Loppumatka.

Taitoajoa Simca Arianella Helsingin eläintarhassa 1960.

Folkkari kääntyi Kitulan ahteessa säästöpankin alapuolella oikealla santatielle.
Auto kiihdytti vauhtia päästelemällä cumulusmaisia pölypilviä kuivalta tienkannelta maailmalle.
Ojanpenkkojen villimansikat sekä tienvarsien mummonmökkien yrttimaat peittyivät vaaleanharmaaseen pölyvilttiin,muutaman mökinmummon hampaattoman suun ilmestyessä ovenläpeen huutamaan perään suhuässäisiä saatanoita..
Rastaatkin lensivät pölypilven läpi puutarhamansikoiden raakileet nokassa kuusikkoon puolisokkoina.
Matkan edistyessä ja mutkien alkaessa jyrkistyä, mäkien kasvaessa jyrkemmiksi kansuri syöksähteli notkelmiin kuin tummanruskea sittisontiainen lantakasan muhivalle pohjalle.
Tienvarsien kuusikot olivat tihentymässä ja luonto alkoi muistuttamaan korpimaisemaa.
Kiemurteleva hiekkatie laaksoissakin näytti tummuvan suovedestä ja useaa vetelää kohtaa oltiin paikattu TVH:n kuormurista kipatulla soralla.

                             Hiljainen kylätie.Metrotytöt 1953.

Pekka ja Kerttu olivat taas nahistelemassa takapenkillä jostain,mummon torkkuessa syvässä unessa lasten välissä.
Äiti tuudutteli vauvaa sylissään hyräilemällä aatuutilullaa ja anna sen pissan tullaa, poikalapsen päästellessä rättivaippaansa kireitä sarjapaukkuja,jotka Pekan mielestä kuulostivat nallipyssyn pamauksilta.
Auto oli kiivennyt jyrkän mäen päälle,jonka alapuolelta näkyi vasemmalla peltoaukeata ja oikealla puolella levisi suoaukeata.
Isä antoi folkkarin liukua vapaalla vauhdin hurmassa ilman moottorijarrutusta alas ahteeseen yrittäessään elvytellä mielessään samanlaista lapsenomaista jännitystä,mitä oli kerran pikkupoikana kokenut kauppalan Eläintorilla syysmarkkinoiden aikana tivolin vuoristoradalla.
Samalla hän halusi hiukan peloitella jälkikasvua takapenkillä vauhdin hurmassaan.
Äiti kehoitti isää hiljentämään vauhtia monin varoituksin,mutta isän silmiin oli lasittunut sellainen omituinen kiilto,mitä äiti ei ollut koskaan ennen nähnyt Paavon ollessa selvinpäin,kansurin vain lisätessä kiitoaan alas laaksoon.
Auto oli kiitänyt pienelle siltarummulle,jolloin Pekka rääkäisi pahan kerran,Kertun pistettyä muovisella pääskyrintaneulan piikillä veljeään takakankkuun kinastelun voittajana.
Kivusta Pekka potkaisi muorin rottinkisen kissankorin nurin jalkatilassa.
Yhtäkkiä isän niskalihoissa roikkui kynsillään sähisevä kollikissa,folkkarin heittelehtiessä tiellä isän yrityksistä repiä kiroilemalla villieläintä niskakarvoistaan pois.
Folkkari kaatoi tien vasemmalta puolelta lahon maitolavan, syöksymällä sitten oikealle puolelle risuaidan läpi ja tekemällä ilmalennon avo-ojan pohjalle.

Kansuri laskeutui nelinpyörin ojasyvänteeseen,etupuskurin kyntäessä ruskeata suovettä kuin satamabukserin kokka..
Kaikki kattotelineen tavarat olivat tehneet ilmalennon eri suuntiin suolle.
Isän ookapyörä roikkui takatarakastaan yhdessä kuusenoksassa ja äidin mökille pestäväksi tarkoitetut räsymatot olivat levinneet mättäille,matkalaukkujen sisältöjen koristellessa tienoota kuin isomman perheriidan jäljiltä.
Auton kattoteline kiilsi vääntyneenä modernin taiteen veistoksena yhden katajan juuressa.

Suolle oli laskeutunut hiljaisuus.
Edes metsän linnut eivät viserrelleet kutsulaulujaan ja metsän käkikin oli katkaissut kukkumisensa ja hädissään laskenut munansa omaan pesään.
Jotain ihmiseloa kuitenkin näkyi auton ympäriltä .
Muori istui ojanpenkalla olkihatun lierin koristaessa pitsikaulusta,ruskeiden tukisukkien roikkuessa rullalla neppikenkien päällä.
Kollikissan kori makasi mättäällä avoinna eikä kissasta näkynyt jälkeäkään. Mummon rintarossi seisoi pystyssä korsetin valanruototuessa kuin humalassa heitetty pubitikka.

Kansuri suo-ojassa
Juhart 2011 

Äiti istui sinertävä kuhmu otsassa ojanpenkalla vauva sylissään.Vasen käsi roikkui hervottomana mättään päällä.Äiti oli ilmalennosta ja äkkipysäytyksestä nyrjäyttänyt olkansa.Vauva löperteli sylissä täysin vahingoittumattomana.
Isä-Paavo istui ojantörmällä jalat vedessä havaijinpaita edustasta verestä otsasta vuotavasta avohaavasta .
Paidan trooppinen sinitaivas oli muuttunut verestä sinitaivaasta iltaruskoksi,kookospähkinöiden muistuttaessa isoilta retuliinisilta viinirypäleiltä.
Sisarukset nahistelivat kolhiintumattomina ojanpenkalla toisiaan tyrkkimällä

Muori ensimmäisenä perheestä oli toipunut shokista ja heittänyt kaulastaan olkihatun lierin ojaveteen seilaamaan puolipystyssä kuin pikkupoikien kaarnalaivan tuohipurje.
Lieri hävisi nopeasti virran mukana siltarummun alle.
Muori kiipesi nelivedolla ojapengertä ylös maantielle ja rintaansa kädellä pitäen sekä huohottaen istuutui kivisen kilometritolpan päälle lepäämään.
Tolppaan oli meislattu numero kolmetoista.
Sisarukset alhaalla ojanpenkalla alkoivat huutamaan duona, tajuttuaan olleensa onnettomuudessa:
--Me ollaan oltu onnettomuures,mut ykskään ei meist ole kualnu viälä!
Kaukaa korpimetsästä kaiku vastasi:
--Lllu--lllu---llu.... käenkin alkaessa kukahtelemaan jossain salossa.
Muori mutisi kilometritolpan nokassa,että jostain pitäisi saada apua,ehkä lähitalosta traktori tai sitten pysäyttää ohikulkeva auto.
Paavon vaimo oli loukkaantunut pahimmin ja tarvitisi ensiapua.Toistaiseksi tämä oli vielä shokissa tajuamatta vammaansa.
Perheen nuorille muorista ei koko tällistä ole vielä tullut tajua päähän,kun huutelivat päättömiä.
Muori havahtui, kun heidän tulosuunnastaan mäenpäältä kuului soratien murinaa,ikään kuin pyöränkumi oli painamassa soraa alleen.
Hän jopa kuuli muutaman soramurikan sinkoavan suhahdellen ojaheinikkoon,mutta ei nähnyt vielä mitään autoa mäennyppylällä.
Vanhaksi ihmiseksi hänellä oli erittäin hyvä kuulo,vaikka muorin edesmeneen miehen Augustin mielestä Marin kuulosta oli vanhemmiten muokkautunut enemmänkin valinnainen.
--Mari se vaa kuulee,mitä se vaa haluu kuulla!
--Josmää sil praattaa korvan juures,niisse ei kuule sit mittään,mut josmää avaa kaljapullon puuliiteris,niisse kuulee joka poksauksen köksään saakka!
Augusti oli kerran kehaissut Marin 70-vuotissyntymäpäivillä.

Kauempaa pellolta kuului petroolifordsonin pörötystä,ojaveden solistessa alhaalla.
Idyllisempää maalaismaisemaa muori ei ollut pitkään aikaa nähnyt ja koko postikorttimainen autereisuus  tuntui hiljaisuudessaan jotenkin rauhoittavalta...
Muori katsoi uudelleen mäen päälle,missä nyt näytti kiiltävän korkea ja kiiltävä auton maski,minkä happaman näköinen yläosa muistutti lahnan ylähuulta.
Auto oli suuri musta pakettiauto,minkä etupenkiltä hän erotti häikäisysuojien alta kolmen miehen sinertävät alaleuat.

 Packard Twelve 1938

jatkuu..."Hulttio"