JOHAN ON MARKKINAT!. Teltta-ammuntaa ja Rockolaa..Ekin kiero elämä.1

TELTTA-AMMUNTAA JA ROCKOLAA
--------------------------------------------------------

Marlon.Jawasakin idoli.Juhart 2004

Poikakaverukset,yksi kerninahkatakissa ja toinen partiolaisanorakissa,päättivät pääsyliput taskussaan koluta markkinatorialueen,koska sirkusalueelle tunkeutunut kirkuva ja hattarakäsinen lapsilauma täytti jokaisen huviteltan,karusellin ja maailmanpyörän sekä sähköautoradan..He olivat edellissyksynä käyneet sirkuksen joka teltassa ja härvelissä ja säästäisivät liput maanantaille,jolloin koulu antaisi koko iltapäivän markkinalomaa.
Markkinakojuja pystytettiin torilla  ja helppoheikit purkivat pakettiaustoistaan nahkarukkasia,naisten vaaleanpunaisia aluspöksyjä sekä honkongilaista rihkamaa pahvilaatikkokaupalla.Viipurintinkelien ja paistetun makkaran tuoksut levisivät torin ylle huumaavina.
Jokasyksyinen keltamusta Suurarpa-EMW-kabrioletti seisoi torinkulmassa myymässä arpoja onnekkaille,jotka sattuman kaupalla saivat pikavoittoina kiliseviä herätyskelloja sekä itsestäänriisuutuvia pinuppikuulakyniä,kun vain käänsi kuulakärkipennan ylösalaisin.
Kukaan ei vielä ollut voittanut pääpalkintoa eli samaa EMW:tä,jonka Jussi oli nähnyt kauppaavan arpoja vuoden 1958 kesällä Kuopion torillakin.Auto oli 1952-mallinen eikä kellekään Onnetar ollut potkinut perään  seitsemään vuoteen tai kukaan ei halunnut vastaanottaa päävoittoa auton itäsaksalaisen huonon maineen takia.
Huonoa mainetta lisäsi toisen eisenachilaisen autovalmistajan IFA-auto,jonka puukorinen ja pegamoidikatteinen F8-malli oli sotaaedeltäneen DKW:n kopio.DKW tuli sanoista Das Kleine Wunder eli pikkuihme
Jussista EMW:-kupeet ja avoautot se olivat komeita kaaroja...oikeita Das Auto'ja..
Autohan pohjautui yksiyhteen sotaaedeltävään BMW 327-malliin.
EMW-merkki (Eisenacher Motorenwerke) syntyi sodanjälkeisessä Itä-Saksassa BMW-n kopiona,kun iivanat raahasivat kaikki BMW-tehtaan koneet ja muotit rajan itäpuolelle.Aluksi autoja myytiin BMW-logolla,kunnes baijerilainen tehdas haastoi itäveljensä kansainväliseen kauppaoikeuteen.Itä-BMW muutti merkkinsä punavalkoiseksi sinivalkoisesta ja Baijerin B muuttui Eisenachin E:ksi.
Arpamyynnissä  kilpaileva sotainvaliidien tukiarpajaisten lankkukylki-Moskvitshista torin soittolavan edustalla myytiin samoin onnea ,vaikkakin vanhemmalla markkinaväelle,jos joku unettomuudesta kärsivä tai töistä myöhästyvä varttuneempi henkilö sattuisi saamaan palkinnoksi  peltisen herätysvekkarin.

 1952 EMW Cabriolet

 EMW-arpa-auto Kuopion torilla 1958.Juhart 1998.

 Lankkukylkinen arpamosse.Juhart 2000.

Poikien päästessä aivan sillankorvaan asti tunnustelureissullaan, he tapasivat Luikon nakkikipsan edessä pitkän jonon.Liuko oli punaposkinen ja melkein kasvoiltaan nakkisämpylän näköinen kauppias,joka aina iltaisin työnsi poikansa kanssa nakkarikipsansa Turuntietä pitkin sillankorvaan.
Liukon barvuurikysymyksenä oli aina nakin tai lihapiiraan ostajalle alituisesti hymyileänä:
--Tuleeks sinappii kans?
Sinappihan oli ilmaista, ja kerran eräs vetku illan mahallisen kaljaa latkinut ostaja kysäisi Liukolta onko sinappi todella ilmaista.
Liukon nyökättyä mies pyysi kilon sinappia...pliis.
Nakkikioski joutui kerran liikenneonnettomuuteenkin yhden rekan työnnettyä sen rantatörmää alas Salonjokeen.,.
Pelastajia Liukolle ja nakkikipsalle löytyi paljon,nokkelimpien kerätessä ilmaisia keitettyjä nakkeja rantapenkalta.

 Sillankulma v.1958.Liukon nakkikipsan
 paikkana
 oli lehtikioskin ja siltakaiteen välinen  väli

Jussi osti kolme keitettyä nakkia sinapilla ja Eki lihapiiraan ketsupilla Liukolta. Huikopaloja nauttien he palasivat  Salon Sementtivalimon tekemiä katulaattoja pitkin torin puoleista katukäytävää pitkin Torikadun kulmaan ja ylittivät Taljan opettamina suojatien Axelssonin talouskaupan pihalle,missä markkinoiden toinen ampumateltta sijaitsi.
Talja nykynuorisolle merkitsee jotain eläimen karvaista nahkaa,mutta vuonna 1959 Talja eli Tapaturmantorjuntayhdistys järjesti kouluille liikenneviikon syyslukukaudella.
Kauppalassa Turuntiellä avattiin myöhemmin oikea Talja-ravintola,jota lyskan ja yhteiskoulun 18-vuotta täyttäneet abiturientit suosivat ns. "liikeenneravintolana". Taljan omistajana kylläkin oli eräs karjalaisrouva.
Jussi oli voittanut yhteiskoulussa liikenneviikkojulistekilpailun,kuvaamataidon opettajattaren pannessa ylpeänä pojan tekeleen koulun käytävävitriiniin näytteille.
Posteri kuvasi ankkaperhettä ylittämässä katua suojatiellä,jonka takana autoilijat hyvässä järjestyksessä saluteerasivat ankkalampia vaihtavia räpyläjalkaisia jalankulkijoita.
Koulussa oli aina aikamoinen tappelu siitä.kuka pääsisi viikoksi suojatiepoliisiksi,jolla oli valkoinen leveä rähinäremmi rinnuksellaan ja valkoiset liikennepoliisin hansikkaat.Koululiikennepoliisilla oli silloin kova status koulukavereiden keskuudessa..
Kansallisteatterissa v.2011  Vihan veljien esittämällä Koululiikennepoliisi-näytelmällä ei ole mitään tekemistä liikennekurin,.vaan koulukiusaamisen kanssa.

 Taljan liikenneviikon julisteita syksyllä 1958

Torikadun ampumateltta ja
Kortsu poikakavereineen
 plus Jawa 250cc.Juhart 2011.

Ampumatelttapiha oli täynnä markkinakauppiaiden pakettiautoja ja poikien tunkiessa portista sisään Eki sai otsaansa yhdestä avonaisesta Renault Prairie-pakettiauton takaovesta,josta helppoheikki oli purkamassa rukkaskuormaansa. Ekin otsa vuoti verta Jussin tarjotessa anorakin rintataskusta paperinenäliinaa ensiavuksi.
Jussi oli aina äitinsä opissa joutunut aviisista kantamaan teryleenipöksyntaskussaan ainakin yhtä paperinenälinaa,mikä ei tuntunut yhtään naiselliselta,jos nokka vuotaa..oli se äkillinen koivun siitepölyallergia taikka tykkimontussa seisominen tykinjohtajana harjoitusammunnoissa.
Kummastakin saa ilmaiset nokkanäytteet rinnukselle.
Jussi taas autohulluna vehkoi kaverilleen,joka etuvinkkelissä vuosi verta nenäliinatuppo otsallaan,että :
--Kuules Eki,että tossa Prairiessa on Fregaten kone ja että Fregate taas on isompi ja pulleampi Dauphine,mutta Dauphinessa on takamoottori ".
Eki voihkiessaan vastasi ,että Renaulteista hän tuntee vain "Ryppypepun" eli takamoottorisen Rellun ja hän kyllä tuntee ne peppuasiat paremmin,kun istuu melkein joka toinen lauantaiehtoo vaippaihottumaisen pikku-Ellin lastenpiikana.
Eki kyllä sisässään arvosti Jussia sotapyörällä polkevana autotietosankirjana,vaikkei pappilassa ollut muuta konetta kun kappalaisen Miele-mopedi.
Eikä myöskään Ylängön rappusten edessä päätoimittajaisä ollut ehtoisin puunaamassa uutta Opel Rekordia,mikä palveli kauppalassa melkein jokaisen keskiluokan perheenisän lompakon ja  peniksen jatkeena.
Muuten ei ollut kukaan eikä mikään Rotary-klubilla, vapaamuurareiden loosheissa eikä Lions-veljien silmissä...
Ekin isä sai kyllä toimituksesta käyttöönsä panoraamalasisen Opel rekord Delivery-pakettiauton kuskeineen käyttöönsä aina kun halusi.
Shaföörin ajamana hänet yleensä tuotiin kotiin jalattomana raskaiden lehtihaastattelujen jälkeen Osulan tai Tähkän ravintolan vinteiltä..Sanomalehden kuljettaja ylitöikseen talutti pomonsa Ylänköjen olohuoneen Asko-sohvalle nukkumaan prinssinuntaan litsinnapit auki illan viimeiseltä kusikourulta...paistomargariinifläkkisessä ja vaaleanpunaisessa aamutakissa ovella seisovan ja Monopol-konjakista hikkaavan Tellervon sanomatta mitään muovisen papiljotti-ja hiuspinnikypärän alta.

Pojat seisoskelivat kurkkujaan kurotellen punavalkoraitaisen ampumateltan markiisikaton alla seuraamassa pienoiskiväärien paukkujen osumisia pahvisille tauluille.Ilmakiväärien kudit kilahtelivat toistamiseen maalipahvitaulujen peltisellä takalevyllä.
Heidän näkösektoriaan peitti tiivis nahkarotsinen muuri,mikä tuoksui Brylcreemiltä, Castrol-kaksitahtiöljyltä ja Wrigleyn piparminttupurkalta.
Rotsikundien välissä pillifarkkuisista ja angorapuseroisista pimuista huokui sekaan Pondsin meikkipohja, L'Aimantin kakkupuuteri pienellä kolinan ripauksella korvien takaa sekä Elizabeth Ardenin huulipunan pomelo.
Teinipimujen suusta purkanlässytyksen välistä mieroiltiin mon amiilla ja mon amoureilla,mitkä olivat ajan lukiolaistyttöjen mieli-ilmauksia lyhyellä ranskalla.
Teltan markiisikankaasta takaisin kaikuvat teinipimujen ranskalaiset "kesköseet" vaimenivat nahkarotsisten sorsanperälettien miesmäisiin Okei-laukaisuihin,kun joku kilautti pahvitauluun napakympin samaan aikaan, teltan edessä kaksijapuolikkaisen Jawa-kuskin koneen päräyttäessä pari jälkipotkua,modarin pannessa rasvalettinsä päältä Okei-kypäräänsä bensatankin päälle.
Nahkarotsimuurin napakymppihurrauksista ja hutimokailuista kuului sekä haisi aina perään kirkas suomalainen norttikossuperkele.

Musiikki pauhasi täysillä teltan vanhasta juustokupuisesta Rockolasta ja Eki Jussin vetämänä työntyivät grammaria kohti, pystymättä seuraamaan ammuntoja muuten kuin korvakuulolla,milloin hutilaukaukset osuivat kilisten taulujen takapeltiin.
Pojat tiirasivat loistelammppujen häikäisystä kiiltävän pleksilasikuvun läpi uusia hittejä.
Viimeisimpiä hittejä olivat Put Your Head On My Shoulder,Take Me Along,Lipstick On My Collar sekä Sixteen Going On Seventeen...
Ainut suomalainen biisi oli käännös Put Your Head On My Shoulderista...Pääsi rinnalles painan,mikä kuulosti liian  mössöltä poikien mielestä ja Eki pani viidenkymmenen pennin kolikon koneeseen painamalla G9:n..
Toosasta alkoi raikumaan Bill Haley  and Cometsien See You later Alligator...
Nahkarotsimuurista irtaantui jukeboksin viereen angorapuseroinen teinityttölauma,joka heitti käsiveskansa sahanpurulattialle ja pienessä ringissä mimmit panivat lantionsa ja jalkansa käärmemäisesti kiemurtelemaan musiikin rytmissä.
Vasta parin vuoden v.1961 päästä pimujen tanssityyli tulisi maailmalla suosioon twistinä.
Silloin tulevaisuudessa Jussi katselisi mustavalkotelevisiosta Nelsonin perhettä ja Rickyn sompaamaa upouutta Plymouth Furyä sekä Broderick Crawfordin Highway Patrolia Mainos-TV:stä Esson ja Bolinder-jääkaappimainosten katkomina.
Savikaupunkiinkin saatin muuten samanlainen Plymouth jo vuoden 1960 syksyllä,mutta farmarimalli Hautausliike Saustilan kylmäkuljetusautoksi.

 1961.Saustilan hauturit Volvo 1951 ja
 Plymouth Suburban 1961.Juhart 2011.

Teltan takaa Eki kuuli lauta-aidan narinaa ja nahkavyön soljen kolinaa sekä omituisia kiljahteluja.
Eki sanoi kaverilleen,että se jawakuski polkee käyntiin toista konetta,Karjalan Kalan lahnanmyyjää Kortsua teltan ja Axelssonin varaston välissä .
Paikka oli suosittu monelle markkinahuumaiselle parille ja kiinteistön talkkari joutui joka ilta ylitöikseen harjaamaan kuuppalapioonsa kymmeniä Venuksia sekä Amirosseja
Kerran talkkari oli käryttänyt yhden lemmenparin lauta-aidalta ja säikyttänyt ne pahemman kerran huomauttaessaan,että "sitä  kallist gummitavaraa ei tarttis joka kerta heittää veks,vaan vierä Salon Kummikorjaamoon vulkanoitavaks."

Highway Hill.Juhart 2011

Jatkuu...

JOHAN ON MARKKINAT!.Markkinapalloilua.papinpoika ja pakanamaasarja.

 Salon markkinat

Helppo-Heikki Salon markkinoilla.Tämän Helppo-
Heikin Jussi muisti
jo myyneen rukkasiaan 60-luvun alusta asti.

Markkinapalloilua
----------------------------------------
Jussi ja Eki olivat sopineet treffeistä pyhäaamuna kello 10.00 torin R-kioskin vieressä.
Pappilan Jussi oli sinisessä partio-anorakissa ja Lammervon pöksytehtaan uusissa sottaposkateryleeneissä kävellyt korttelivälin torille.  Hän malttamattomana käveli kipsan ja paikallislinja-autopysäkin väliä edestakaisin odotellessaan Ekiä,joka tavanomaisesti oli aina myöhässä Ylängön huushollin erilaisten aamutoimien takia.
Jussi kävi ostamasssa ventatessaan lehden kotiluettavaksi Rautatiekirjakaupan hehkeältä mimmiltä ,joka tiskin takana näytti virkkaavan villapuseroa pallillaan.
Katsellessaan joen vastapuolelle Länsirantaan hän näki Ekin keinuvalla kävelytyylillään ja sokerivedellä otsalle liimatussa Bill Hayley-otsakiehkurassaan ohittavan Traktoauton myymälän näyteikkunoita,joissa esiteltiin vuoden 1960 uusia Triumph Herald-autoja.
Vielä kymmenisen vuotta aiemmin liikehuoneisto oli palvellut elokuvateatteri Tähti-Kinona,mutta kilpailusta uusien Bio-Jännän,Bio-Salon sekä Kivan teatterien kanssa kiinteistön omistaja oli luopunut elokuva-alasta ja remontissa purkanut neoklassis-funkkistyylisen kolmiomaisen fasaadin alas.Nyt rakennus näytti pelkältä valkorapatulta pakkilaatikolta,edustaessaan uusien rakennustyylien uranuurtajana 60-luvun alun mieletöntä silloin suojelemattomien nikkarityylisten pitsipuuleikkaustalojen purkuintoa...ja tilalle nousi keskustaan mitä mielenkiinnottoman näköisempiä betonibunkkerikerrostaloja.
Grynderit hieroskelivat silloin käsiään..

 Bio-Salo ja.Marlon Brando Waterfront-filmissä.Juhart 1987.

 1936.Piknikki sillankorvassa.Taustalla
Tähti-Kinon kolmiomainen fasaadi.Juhart 2010.

Eki lompsi solkikengissään treffipaikalle kaverusten jatkaessa Sariolan sirkuksen sinivalko-oranssisen lipunmyyntivaunun luukulle,jonka edessä seisoi kiemurteleva jono syysnuhasta neniään niiskuttavia lapsia vanhempien käsissä roikkuen.
Sirkusalueella koekäytettin jo karusellia sekä maailmanpyörää.
Ketjuilla ja Sariolan väreihin mallatuilla peltitynnöreillä rajattua teltta-aluetta kiertelivät sirkuksen vartiomiehet estelemässä liputtomien lasten ja nuorten pujahtamista sisälle.
Lippujonossakin syntyi kähinää yhden aamuhumalaisen maalaisukon yritellessä ohittaa luukulle.Ukko työnnettiin porukalla tönien sivuun ja käsiään huitomalla mies hoipparoi jokirantaan tyhjentämään aamulastinsa lehtiään tiputtavan poppelin rungolle
Eki kysäisi Jussilta mikä lehti papinpojalla oli kainalon alla.
Jussi näytti lokakuun Life-lehden kantta,missä Nikita Hrustshev Amerikan reissullaan piti maissintähkää hyppysissään pystyssä.
Kannen ylätekstissä luki...Joan Crawford at 51.

 Life October 5 1959

Jussi Amerikan ihailussaan osti kuukausittain taskurahoillaan Lifen pelkästään komeiden automainosten takia.
Maailmanpolitiikastakin hän tiesi jotain,että Kuubassa kiehui ja että saarimaan diktaattorilla Batistalla oli pupu housuissa nuoren ja parrakkaan vasenvallankumousksellisen Fidel Castron häiritessä kapitalistista amerikkalaista elämänmenoa Havannassa.
Jenkkilässä oli myös tulossa muutosta tulevien presidenttivaalien "primaryissä",missä nuori demokraattisen puolueen senaattori John F.Kennedy kilpaili republikaanisenaattori Richard Nixonin kanssa maan valtapaikasta..Poliittisella areenalla nosti päätään myös nuori "Whizz Kid" Robert McNamara,jonka Henry Ford II oli napannut  järkeistämään automallistoa vuodelle 1960 suuren Edsel-ja Lincoln-fiaskon jälkeen.
Edselin sitruunaa pureva koninkaulamaskinen mallisto ei myynyt ja Lincolnin tankkimainen ns. raskaana oleva Continental-elefantti oli jäänyt luksusautojen myyntitilastoissa Cadillacin ja Chryslerin alle rutkasti.
McNamara sai Henry Ford II lanseeraamaan uuden kompaktiauton Ford Falconin firman tilien tasaukseksi samaan aikaan kun, Chevroletilla esiteltiin takabokserimoottorinen Corvair ja Chryslerillä "Slant Six"-Valiant ..

Lammervon pöksytehtaan pihalle ilmestyi lokakuussa musta Chrysler Valiant,jolla Jussikin pääsi liukumaan   housuperillisten kanssa niiden Hirsjärven mökille.Oikeastaan auto oli lainassa kuopiolaisen Turon omistajalta Turuselta,joka oli Savon suurin Lammervon diagonaalipussipöksyjen myyjä.
Salolainen sarkadiagonaali ja savolainen isäntämiehen perä sopivat ihmeen hyvin yhteen.

 Pöksytehtaan laina.Valiant 1960.Juhart 1991

Lipunmyyntivaunun katolla räsähti kovaääninen päälle.
Katolle kiivennyt frakkipukuinen ja silinterihattuinen sirkustirehtööri alkoi suklaakuorrutuksella kuvailemaan ja kehuskelemaan taiteilijoitaan ja päivän ohjelmistoa.
Jussista kyllä kauppalan huutokauppamestari Klenberg osasi puhua paremmin palturia kuolinpesähuutokauppojen pihoilla.
Vaunun päätytikkaita pitkin kiipesi keijumaisen kevyesti se Ekin valkoperuukkinen unelma ja perässä punamaalattu pula-ajan irokeesi,jonka puoli päätä oli ajettu kaljuksi.
Pitkänhuipea zulupäällikkö leijonankallopäähineessään keihäineen jäi seisomaan katolle yhdellä jalallaan kuin musta flamingo rantaveteen ämyrin soitellessa taustalla kirskuen viidakkorumpujen kuminaa, apinoiden rääkäyksiä. sekä Johnny Weismüllerin Tarzan- huutoja ,kun kahlekuningas leopardiuikkareissa astui pullistelemaan hauiksiaan.
Alhaalla lippuluukulla klovni pepitaruudullisissa leveäkauluksisissa housuissaan ja chaplinkengissään jakeli ilmaisia kovakarkkeja lasten kurottaviin käsiin kuin Punaisen Ristin riisijakelussa jossain Afrikan Limpopolla.
Varttitunnin verran esiteltiin katolla irokeesin irvistyksiä ja tomahawkin heilutusta,zulupäällikön tanssimista kuihtuneella koivellaan sekä trapetistytön takavoltteja,että pikkupöksyt paljastuivat,kun ämyristä loppui musiikki.
Esinäytös oli vasta alkuruokaa päivämenyystä.
Katto tyhjeni kylmästä tärisevistä esiintyjistä koleassa syysaamussa ja lapsiparvet työntyivät portista sisään lipunrepijöitä puskemalla kuin keväiset mullikat paimenpoikia.

Syysmarkkinat katonharjalta 20-luvulla.Juhart 1992.

.Jatkuu....".teltta-ammuntaa ja Rockolaa".

JOHAN ON MARKKINAT!.Ekin psykoosi.Alustusta Ekin kieroon elämään.

EKIN PSYKOOSI 

------------------------

Jussin hanhiuni.Näkymä pappilan yltä markkinoille ja sirkukseen päin.Juhart  1999.

Sirkuskenttä ympyrään paikoitetuin vaunuin ja teltoin Jussin fantasioissa vastasi lännenkuvien pioneerien Conestoga-vankkureiden preeriaparkkipaikkaa,mitä palominoponeilla ratsastavat punanahat ampuivat jousilla ja winchestereillä.Uudisasukkaat vastasivat tuleen kaadettujen vankkureiden pyörien puupinnojen välistä luikkimalla kuulia silmittömästi tai ainakin toinen silmä kiinni ja tiputtivat melkein jokaisen kiljuvan inkkarin ratsailta.Ne punanahat,jotka selviytyivät tulesta,roikkuivat mokkasiineistaan kannustimista ja raahautuivat poniensa perässä,että preeria pöllyi.

Elokuvakriitikkona papinpoika ei käsittänyt ,miten filmeissä inkkarit roikkuivat konteistaan jalustimissa,koskeivät punanahat koskaan käyttäneet satuloita,vaan ratsastivat pelkän viltin päällä.

 Conestoga

Pyöriä talutellessaan pojat ihailivat yhden asuntovaunun veturia, Studebaker Conestoga-farmariautoa,mikä oli autohullulle Jussille kauppalan katukuvassa suuri harvinaisuus.Hän oli nähnyt kyllä Studebakereita kauppalassa muutaman ja tutuin oli Marttilan sedän retuliinin värinen Champion,mikä oli vuoden nuorempaa mallia kuin papinpoika eli 1948-mallinen.
Kiskosta kyllä ajeli kauppalaan joskus punainen torpeedonenäinen Studebaker, 1950-mallinen Commander-rättikatto,mikä  näytti melkein lentoon lähtevältä suihkarilta kromatuin propellimaskein..Studebakerin kuskia pojat kutsuivat Cisco Kidiksi  suositun lännensarjakuvalehden mukaan.Se lehti oli kapeata takataskuun pistettävää mallia,mitä pystyi koulussa suomen tunnillakin lukea ainevihon välistä.

Cisco Kidistä oltiin tehty saman nimiseen länkkärielokuvaan perustuva iskelmäkin,mitä pojat huulet törössä yrittivät matkia Bio-Salon teatterin plyyshisillä eturivin tuoleilla.Pikkupoikia pilkattiin alle 15-vuotiaille sallituissa kuvissa hylsyjen ja nuolenpäiden kerääjiksi...
Poikien mielikuvitus oli kehittänyt suomalaisen Kisko Kidin tyttökaveriksi Toijan Helenan (Kiskon Toijasta).

" The Cisco Kid was friend of mine.
The Cisco Kid was friend of mine.


He drink whiskey,Poncho drink the wine,
He drink whiskey,Poncho drink the wine.


We went down on the Fort of Rio Grande,
We went down on the Fort of Rio Grande.


Eat the salted peanuts of can,
Eat the salted peanuts of can..."

Studebakerin veljeksethän olivat perustaneet autopajansa kärrypajaansa,missä he ensiksi valmistivat hienompia hevoskärrylandauletteja kuin ne lännen pioneerien maalaismalliset conestoga-vankkurit.
Studebakerin hevosrattaita näkyi samoin monissa länkkäreissä.
Conestogat olivat saaneet nimensä Yhdysvaltojen itärannikolla sijaitsevasta Conestogan pikkukaupungista.

 1955 Studebaker Conestoga STW

Pappilassa ei omistettu autoa,mutta vuoden kohokohtana Jussille ja siskoille oli,kun Timo-setä saapui Kuopiosta vaaleanpunaisella 1953-mallisella Nash Statemanilla pappilan portille.Silloin papinkakarat pääsivät liukumaan nenät pystyssä sen  kernisellä takapenkillä ympäri kauppalaa ja Jussikin kerran sai kehaista naapurin pöksytehtaan pojille.että meidän  pinkki Amerikan kaara oli "pal' pare" eli suomeksi paljon parempi kuin housudirikan 56-mallinen ja tummansininen Mercedes-Benz 220S.

Timo-sedän Nash Statesman 1953. Juhart 2011.

Auton ihailusta poikapari eteni kohti lipunmyyntivaunua,jonka toinen päätyovi näytti olevan puoliraollaan.
Syysillan hämärtyessä he näkivät vilauksen klovnin valkoiseksi maalatuista kasvoista ja mustan kiiltävästä brylkreemitukasta kattovalon kajeessa.
Klovni asetteli lakkatukalleen kumista kaljuperuukkia,minkä valkoiset ja villisti harottavat ohimohiukset muistuttivat Harpo Marxin kuontaloa aivan kuin surullisella Jimmy Stewartin näyttelemällä klovnilla Cecil B.DeMillen sirkuselokuvassa.
Vaunun vastapuolisen vaunun peräaovi oli myös raollaan ja kurkittuaan lähempää pojat äkkäsivät päästä klanitun komeatuttisen trapetsitytön vaaleanpunaisessa kreppimekossa asettelemassa gingerrogersimaista blondipermanenttiperuukkia  klaninsa peitoksi.
Ekille iski teryleenihouihin Hedy Lamar-elosalamat.
Jussi sai repiä Ekiä kernipusakan hihasta vaunulta pois eikä pyörää taluttaessakaan poika saanut käännettyä päätänsä pois näkymästä.
Hedyn kuva oli hitsaututunut Ekin aivoihin vain öisin avattavaksi muistinsa korulokerosta ,mikä salli trapetsitytön painamaan valkoisen kiharapäänsä pojan punaiselle lakanakangastyynylle.
Tyynynpäällinen oli punaantunut kerran, kun äiti oli pistänyt kankkusenkorjauspaukkuja nautittuaan punaisen ravintolaleninkinsä valkopyykin sekaan huushollin uuteen Hoover-pulsaattoripesukoneeseen.

Torin ampumateltta.Juhart 2011.

Pojat erosivat torin lankkuaitaan rakennetun ampumateltan edessä.
Katuvalot olivat jo syttyneet ja kauempana Horninkadun ja Helsingintien kulmassa HOP:in pankin punamaalatulta peltikatolta kajoitti vihreän klubimiehen fosforimaisen kuulaat neonvalot.
Huomenna olisi se suuri päivä,jolloin sirkus avaisi porttinsa.
Kaverukset olivat sopineet treffit torikioskin kulmalle aamulla kello 10.00.
Jussi suunnisti kotiinsa Rumpalinkadulle,mihin oli vain korttelin pituinen patikkamatka torilta.
Eki jäi toviksi pyyhkimään tihkusateen suttaamia silmälaseistaan nenäliinaansa.
Pojan vasen kiero silmä näki koko teltta-alueen vain harmaana kaihimaisena massana .
Hänen kernitakkinsakaan ei kauaa kestäisi lisääntyvää vesisadetta,jolloin hän potkaisi läskärinsä kärjellä pyörän etuhaarukan dynamon rengasta vasten rullaamaan ja hyppäsi kinttuaan korkealle miesmäisesti nostaen ookalle ja kyyryssä kuin TT-ajaja polki vimmatusti rautatiesillan kautta Asemakadulle Hotelli Salon viereisen asuintalon pääovelle.
Hotellin tanssiravintolasta kuului Onni Gideonin orkesterin Hei mambon italialaista jumputusta.

Ekin kotiintuloa jo odoteltiin,koska hänen piti jäädä lastenlikaksi Yrjö-isän ja Tellervo-äidin lähtiessä sanomalehden 40-vuotisjuhliin Osulan eli osuuskaupan ravintolan vintille.Ekin pikkuvauvasisko Elli oli vasta puolivuotias tytönpallero,mitä piti syöttää tuttipullosta,jos se rääkyisi kitarisat punaisina pinnavuoteestaan.
Astuttuaan kaksion alkoviin äiti oli jo joutuissaan pannut poskipunaa silmäkulmaansakin oikein reippaasti,koska isältä oli eilen illalla osunut vahingossa rystyset siihen..
Ne tappelivat aina jostain,enimmäkseen kyllä isän saapumisesta aamuyöstä kotiin kännissä nelivedolla.
Sehän oli toimittajien ammatinkuva ja äiti ei ymmärtänyt isän vaikeuksia,paljonko sitä piti paahtaa toimituksessa,kunnes lehti saatiin painoon.
Äiti oli alkanut lihoamaan viimeisen lapsenpäästön jälkeen vyötäröltään ja hänen uusi silkille hohtava musta iltapukunsa pullisteli mahan seudulta kuin uudelleen tiinenä ja tämän imetyksestä venyneet tissinsäkin ulottuvat melkein navan seudulle,vaikka nyt mustilla rintaliiveillä korotettuna ne osoittivat kahdella asteella karttapohjoiseen.
Tellervo-äiti tai isän kutsumana Tellu oli heittänyt hartioilleen valkoisen pitsishaalin peittämään olkavarsien mustelmien sormenjälkiä siksi,etteivät ne huutaisi ulos homssuisen kotiväkivallan äitiuhrin olemuksesta liikoja.
Vanhempien poistuessa maitolasi-ikkunaisen oven sulkeuduttua rappukäytävään Eki haisti isän Mennenin ja Armiron aromit sekä äidin laimeahkon ruusuveden tuoksun kaurapuuron ja lapsenoksennuksen hajuisessa alkovi-ilmassa.

Hän ripusti kernitakkinsa naulakkoon isän toimittajapoplarin päälle ja painui olohuoneeseen,minkä tiikkisellä teeveepäydällä oli puoliksi juotu White Horse-ginipullo ja Koffin vihreä peltinen tuhkakuppi täynnään ruskeafiltterisiä Armiron tumppeja. Eki ei viitsinyt mennä keittiöön tarkastamaan siivouskomeron hyllyltä pesurättipinon,juuriharjan ,Vim-purkin ja Spick & Span-laatikon takaa äidin piiloittamaa Monopol-konjakkipulloa,mikä samoin olisi puoliksi juotu.
Hän meni napsauttamaan Loewe Opta-mustavalkotelkkarin päälle ja heitti itsensä selälleen sohvalle,kuten isänsä,potkimalla solkikenkänsä tupakankekäleen polttamalle karvalankamatolle.
Teeveestä tuli Me Tammelat ja sama Tammeloiden nuorin mössömahapoika puhui stadia olkkarissa.
Se kesäisin tuli pääkaupungista kauppalaan vierailulle Horninkadun Hurstin sekatavarakaupan omistajaperheeseen.Kadulla se ei puhunut stadin slangia,vaan yritteli puhua ymmärrettävää suomea ja hiukan paikallismurrettakin,ettei saanut turpaansa..
Makuuhuoneesta kuului vauvan itkua ja Eki ponnahti pystyyn juoksemalla varpaankärjistä rikkinäisillä sukilla panemaan apinahäkin kaiteen yli Ellille suuhun tutin,minkä vauva oli puklannut tyynylle.
Pikkusiskon mussutellessa tuttiaan ja päästeltyään veteliä pierukuplia rättivaippaansa Eki palasi sohvalle.
Hän oli vannonut jo äidille,ettei vaihtaisi Ellin kuravellisiä vaippoja.

Eki heräsi rappukäytäväoven lukon rapinaan ja avainnipun putoamisikilinään kivialttialle.
Ovella hyssyteltiin ja hoippuva pariskunta astui eteiseen.
Isä pisti täydet valot päälle eteisalkovissa ja pyoräytti äitiä vyötäröstä kahmaisten parilla tangon kierroksella.
Eki vilkaisi rannekellonsa fosforitaulusta,että oli kello kaksi kaksikymmentä aamulla.
Äiti kävi vilkaisemassa makuuhuoneesta Elliä ja juoksi Ekin nenän alle heristämään paskaista vaippaa kädessään ja sanomaan,että vauva voisi saada ihottumaa sekä näppyjä pyllyyn moisesta laiminlyönnistä.
Äiti ei kuulostanut vihaiselta pienessä punssissa ja isä kävi stereokaapilla kaatamassa yhdet White Horse-paukut lasiinsa ja suunnisti kylpyhuoneeseen kohmimaan sormillaan äitiä pakaroista,vauvankakan höyryjen noustessa kuumasta lavuaarista ylös.

Eki riisuttuaan pani pitkälleen laverisängylleen jäämällä tuijottamaan Hedy Lamarin kuvaa kirjotuspöytänsä puoleisella seinällä.
Seinän takaa hän kuuli isän maireita maanittelua ja äidin kikatusten katkaisemia tekaistuja vastaanpanoja
Pian seinän takaa kolisi putkinen parisängyn pääty rytmikkäästi seinää vasten Ekin tukkiessa korvansa molemmilla etusormillaan.
Eki nukahti ja huikkasi hyvänyönsuukon Hedyn poskelle puristaessaan punavärjättyä lakanakangastyynyään tiukasti poskeaan vasten...

 Hedy Lamar--The Dishonored lady

.

JOHAN ON MARKKINAT!. The Greatest Show on Earth?.papinpoika ja pakanamaasarja.

 Konsertti toripuiston soittolavalla.Juhart 2001.

THE GREATEST SHOW ON EARTH?
---------------------------------------------

Ylängön Ekistä markkinakenttä muistutti paljolti The Greatest Show on Earth-elokuvan kuvaamaa Saksanmaalla reissaavaa amerikkalaista troupesirkusta,minkä mallin ohjaaja Cecil.B. DeMille oli lainannut amerikkalaiselta Ringling Bros and Barnum & Bailey-sirkukselta.
Eki oli pihkaantunut elokuvan trapetsitytöihin Hedi Lamouriin ja Barbabra Huttoniin ja keräillyt salaa idoliensa kuvia Seura-lehdestä ja Elokuva-Aitasta vihkokansioonsa samalla lailla kuin Jussin siskot Taina Elgin ja Audrey Hepburnin kuvia.
Ekistä ei huokunut siitä huolimatta mitään naismaisia eikä hinttimäisiä erikoispiirteitä,ei edes aamukahvilla pikkurillin suorana sojottamista kupinkorvasta ulospäin. .Tyttömaailmassa hän ei olisi pärjännyt lainkaan toisella kierolla silmällään,mikä tiirasi itsepäisenä nokanvarteen vahvoista oikaisulaseista huolimatta.
Pappilan pihassa asui puolitoiminen talonmies ja sekatyömies Laine,jonka perheessä kasvoi kaksi punapäistä tytärtä Eija ja Elina. Jussi oli pihkassa pikkaisen punalettiseen Eijaan.Elinasta taas papinpoika ei välittänyt niin paljoa,koska tyttö katsoi molemmilla silmillään kieroon nokanvarteensa ja lisäksi puhui vahvalla savikauppalan murteella pahalla ärrävialla kuin müncheliläinen oluttuvan tarjoilija..
Tytärten isä lauloi kirkkokuorossa ja perheen elämäntyyli täydessä absolutismissa sekä kristillisessä hengessä oli hyveellisempää kuin monissa papinperheissä.
Laineen sedän kierosilmäinen katse kyllä sai silmäkosketuksessa vastapuolen arvailemaan,että tuijottiko hän suoraan silmiin vaiko olan yli Onni Ojan piirustusopaskirjan luonnoslehtiön häviävään horisonttipisteeseen.
Setä oli muuten ystävällinen ja miellyttävä sekä mukava kuin mikä muukin vanhempi pystykorva,mutta mihinkään ryyppyporukkaan häntä ei mielellään oltaisi hyväksytty,koska suomalainen jermu haluaa katsoa kaveriaan suoraan silmiin,kun muistellaan kovia paikkoja kannaksella.
Lisäksi Laineen papan soraärrällä ei pyydettäisi karhuviinaa ilman porukan höröttelyjä.


Pikkupoikana Jussi pelkäsi kauppalan torille saapunutta sirkusta ja tivolia.
Häntä ei saatu vängälläkään ulos pappilan kellarin puuliiteristä kuin vasta iltaruoalle,kun sirkuksen lipunmyyntivaunun katolle oli kiivennyt esiintymään pari mustaa ja puolipukeista zulua keihäät käsissä sekä yksi sotamaalattu ja puolelta päästä kalju sioux-inkkari.
Mustien miesten viidakkorumpujen kumina ja inkkarin sotakiljunta saivat pojan pötkimään piiloon.
Nyt isompana kollina hän ei ollut ulkoisesti moksiskaan moisesta.
Jussin sisälle oli pienempänä kasvanut jotain ksenofobiaa jo silloin,kun äiti oli uhkaillut mustalaisilla,jotka hänet veisivät mukanaan,jollei totellut ylempää keittiövaltaa..
Ulkolaispelostaan hän oli vasta päässyt naituaan tummatukkaisen kaunottaren suoraan persialaselta torilta sekä myöhemmin toisen filippiiniläisestä barriofiestasta.

Jussi ja Eki olivat pysähtyneet munanmuotoisen asuntovaunun viereen katselemaan,jos Suomen vahvin kahlekuningas Kaarle Hautamäki pistäytyisi ulkona.Vanhasta vuoden 1949 Suomen Kuvalehdestä hän oli katsellut Hautamäen urheutta ja voimaa,kun 1939-mallinen sodan käynyt Chevrolet Master Deluxe oltiin ajettu  voimamiehen rintakehän päälle.Nyt vanhempana Hautamäki kierteli sirkuksen mukana katkomassa vain kahleita menneiltä ajoilta kuin La Strada-filmin Anthony Quinn,jolla oli kiertuekumppaninaan Federico Fellinin rouva Giulia Masina,..
Hautamäkeä ei nyt näkynyt mailla eikä halmeilla ja pojat uskoivat muskelimiehen menneen torinvarren ravintola Aikalaan keräämään voimia huomiseen esitykseensä leveäharteisista pilseneipulloista.
Asuntovaunun edessä murisi ketjussa kiinni vasikan kokoinen musta ja vaahtosuinen rotweileri.

Kaverukset päättivät siirtyä edemmäs,kun rotweileri oli nykimässä itseään irti kahleista kavereiden pysähtyessä seuraamaan puisista lieriörenkaista rakennetun surmankirnun viereen.
Maan kuuluisin surmanajaja Onni Suuronen istui harallaan haalareissa lokasuojattoman ja jarruttoman moottoripyörän päällä.Modarin kaksitahtinen JAP-kone säkätti Suurosen kaasukahvan väännöllä kuin vihainen paarmaparvi.
Jussista pyörä näytti prikuulleen Halikonlahden jäärata-ajoissa kaahanneilta speedwaypyöriltä .
Ainoastaan renkaiden jääpiikit puuttuivat.

 Jawa speedway bike

 Suurosen surmankirnu

Suuronen kiepautti pyöränsä yhdellä räpättävällä pyrähdyksellä kirnun luukusta sisään  ja sisältä alkoi kuulua hakkapeliittarenkaiden juminaa lautaseiniltä JAP-koneen kirinän kovetessa ja vaietessa kaarroksien mukaan.
Pojat olivat kuulleet kauhutarinoista,miten surmanajajia oltiin viety ambulanssilla sairaalaan koneen pysähdettyä.Pyörä kuljettajineen oli pudonnut graviteettilain annettua periksi  kuin hohtimet kaivoon.
Eki kertoi kuullensa jutusta,että Suuronen oli Italiassa Riminin sisrkusfestivaaleilla juuri tällä tavalla pudonnut surmankinun ylälieriöltä alas maahan ja viety paikalliseen lasareettiin paikattavaksi.
Suuroselle oltiin takaraivoon pantu pianosaranainen hopeinen luukku murtuneen kallonpalan tilalle ja annettu föliin pieni hopeinen jakoavain,millä mies saisi kalibroida aivojaan,kun pään rattaiden pyörintä jumiintuu.
Eki vielä väitti,että juttu oli tosi kuin vesi.
Jussi penäsi vastaan,ettei Ylängön huushollissa tunneta muuta vettä kuin leijonaviskiin blandattu soodavesi ja vessanpytyn Teho-ylätankin voda.

 Markkinanäkymää Torikadulta. Edessä Marttilan sedän 1948-
mallinen
Studebaker
Champion..
Jussi oikealla tulossa maitokaupasta. ja marttilan alsatialainen
 jyrsimässä soppaluuta. Juhart 2003

Jatkuu...Ekin psykoosi ja ampumatelttailua

   

JOHAN ON MARKKINAT!.papinpoika ja pakanamaasarja,

SS Salo 1910-luvulla.Juhart 2011.

 Markkinahulinaa Eläintorin kulmalla 1952.Juhart 2010. 

JOHAN ON MARKKINAT!
---------------------------------

Johan on markkinat...!!!
Näin Kaisapastorska kirkastui villiintyneelle pesueelleen vuodenajoista riippumatta,vaikka kauppalan markkinat pidettin joka vuoden syys-lokakuun vaiheilla. Pappilan lapsilla oli lääniä kotonaan juosta aivan päästä huippaamiseen asti vuonna 1899 rakennetun 7-huoneisen lukaalin ympäri,koska huoneet oltiin rakennettu paksun keskihormin ympärille.
Markkinoita alunperin kutsuttiin silakkamarkkinoiksi sekä Piritan markkinoiksi,vaikkakin muualla sisämaassa silakkaa pidettiin kissankalana.
Rannikolla silakka kuului jokaiseen ruokapöytään paistettuna,halstrattuna sekä eri mausteilla pikkelsöityinä veneistä myydyistä silakkanelikoista.
Kalastajaveneitä oli saapunut jo satoja vuosia kauppalan sillankorvaan markkinoille ja jopa oikelle onkipaateille eli höyrylaivoille oli rakennettu omat laiturinsa vielä 1900-luvun alussa.
Teräksinen rautatiesilta oltiin rakennettu alemmaksi alajuoksulle vuosisadan vaihteessa ja se kääntösilta päästi höyrylaivat kiinnittymään aivan kauppatorin viereen.

Vuonna 1918 kansalaissodan aikana punaiset kyllä räjäyttivät sillan kierouksissaan kapitalistisen maailman esikuvana.Punaisissa mielissä ilmeisesti höyryvoima oli jotain saatanallista  proletariaatin alistamista. Oikeasti punaiset olivat vetäytymässä räjäyttämällä rantaradan kaikki rautatiesillat.Punaisten ja valkoisten väliset viimeiset taistelut sen perästä pidettiinkin Tampereella ja Viipurissa.
50-luvulla jokiuoman mutapohja oli ollut jatkuvassa nousussa ja joen maantiesillan sekä junasillan välin voisi kahlata melkein yli,vaikkei teko olisi ollut kovin suositeltavaa Farmoksen saippuatehtaan ja teurastamon yläjuoksulla päästäessä jätevedet vesiin.Kauppalan rantojen miehet kesäisin kyllä Vinetto-pullon hinnasta kahlasivat joen poikki suoraan läheisen Vilhonkadun Alkoon.
Jussi oli kyllä kerran melkein hukkumassa siinä jäteviemärin suulla,kun uskalikkona jokijäällä kävellessään pulskahti paskaveteen.Siskojen eräs tyttökaveri Holmaksen Sirkka oli saanut vedettyä märän ja haisevan pojan niskasta takaisin jäälle.
Eikä se ollut ensimmäinen kerta,milloin poika on paskasta pelastettu.
50-luvun alussa Jussi oli Kemiön Kiilan Ornäsin-lahden maatalon "monisylinterisessä meridiiselissä" eli monireikäisessä puuseess' tipahtanut emännän reiästä paskapatterin päälle ruumassa..
Äitipastorska oli pelastanut pojan ruumanluukusta ja tiskannut haisevan kersan rantavedessä.
Yllytyshulluna Jussin silloinkin piti istua aikuisten reiällä...siskojen yllyttäessä,että et uskalla...et uskalla!
Samalla tavalla hän oli nikkelimarkasta syönyt Pax-pastillirasiasta Maija-siskon tarjoamia lampaanpapanoita.

Ennen sotia markkinat pidettiin Eläintorilla suojeluskuntataloa ja silloista yhteiskoulua sekä Rauhalan hotelliravintolaa rajaavalla tontilla,mikä nykyään on Sibeliuspuisto. En usko,että Sibeliuksella ole mitään tekoa entisen kuraisen torin kanssa,missä syyssateella kirkkopatinat upposivat hevosenpaskan sekaiseen mutavelliin,josta näpeistä tippunutta viipurinrinkeliä kukaan,puhumattakaan kauppalan puluista sekä naurulokeista, ei käynyt kilpaa noukkimassa niinsanottuna ilmaispalana.
Ehkä 30-luvulla kauppalan pieni suuri mies Korppu-Vihtori olisi plokannut sen hevoselleen.

 Korppu-Vihtori sekä Illusioni 20-luvun Eläintorilla.
Hän oli oikealta nimeltään  Frans Viktor Gallenius (1870-1930) joka myi tehtaalta tai leipomosta ostamiaan korppuja kauppalaa ymäröiviin lähikyliin ja jopa Turkuun.asti.Vihtori kantoi myytäviä korppujaan selässä kannettavasta tuohikontista.
Turussa on näytteillä v. 1983 veistetty Korppu-Vihtorin patsas.Korppu.Vihtori-sanaa käytetään myös miehestä,joka asuu susiparina.

Syyskuu 1959
-----------------

Pappilan Jussi ja luokkakaveri Ylängön Erkki,Salon Seudun Sanomien eli Kunnanvaivaisen päätoimittajan poika ,nojailivat kauppatorilla polkupyöriinsä seuraamassa Sirkus Sariolan pääteltan keskitangon nostamista.
Jussilla oli isän vanha ja musta perinnöksi saatu sotapyörä,minkä ohjaustanko oli maalattu hopeisella Horna-kiuasmaalilla.
Erkillä eli Ekillä taas oli ihkauusi valkovihreä Pyrkijä,missä kaiken lisäksi oli vaihdekappa,Soliferin kromattu lamppu sekä dynamo.
Jussin pyörän ookaa oltiin kustomoitu vain muutamalla Esson,Castrolin ja Shellin tarralla vaudin lisäämiseksi ja vaihteita oli yksi raskas,kun taas Ekillä oli 3 kappaletta kromatun ohjaustangon käsivaihdevalitsimessa.
Silti Eki ei ollut pärjännyt Jussille asemapuiston kuraisilla krossipoluilla vaihteillaan ja dynamoillaan,papinpojan voitettua vanhan kivisen sirpalesuojan ympäriajon kahdella kierroksella..
Eki kun oli pihi pyorästään eikä antanut kuraistaa sitä.
Ekin isän toimittama lehti oli kauppalan ainoa ja vähäsivuinen sanomalehti,jota ei edes toimitettu eikä painettu maanantaisin,koska silloin oli kaikkien lehtitoimittajien honkkelipäivä ja nytkin lauantai-iltana Jussin haettua kaveriaan torille,päätoimittajaisä ei ollut kotona,vaan kuulema viereisen Hotelli Salon kabinetissa liikemieselounaalla,mitä on jo kestänyt aamuyhdeksästä asti.

Pojat päättivät tehdä muutaman rundin torin ja sirkusalueen ympäri ja kurkkia asuntovaunujen väleistä.minkälaista elämää sirkuslaiset viettivät ennen sunnuntaisia avajaisia.
Toripuiston laidalla vanhan soittolavan edessä seisoi sirkustirehtöörin lankkukylkinen Ford Country Squire-farmariauto ja sen perässä hohtavan kirkas alumiininen Airstream-asuntovaunu.
Samanlaisia asuntovaunuja Jussi oli vain nähnyt Fammu-tädin vintillä keltaisista National Geographic-lehdistä.
Amerikkalainen Willy Byam oli aloittanut jo 40-luvulla karavaanareiden kokoontumisajot ja-leirit eri puolilla Yhdysvaltoja.
Papinpojasta sellainen leireily olisi vasta poikaa jenkkiauton ratissa hohtava Airstream-perässä jossain Yellowstonen  jättiläismäntymetsässä.

Toripuiston soittolavalla seisoi pari rantojen miestä kippaamassa denaturoitua spriitä kurkkuihinsa.
Pularit olivat heittäneet siisteinä puistomiehinä puolikkaan ranskanleivän soittolavan roskakoriin..
Poisheitto ei johtunut täysinäisestä vatsasta,vaan sitä oltiin käytetty spriin suodattamiseksi puhtaammaksi näköä haittaavista sivuaineista.
Toinen pulareista joikui lavalla näkymättömän mikrofonin ääressä,eleillen käsillään kuin rohkaisupaukut ottanut Suomen tanssilavojen kuningas, "laulava lihapulla" Olavi Virta..
Miehen spriinpuhdistama kultakurkku kähisi torille päin:
---"Ja kyllä liekki lämmittää!!"
Jussi oli kerran äidin lähettämänä mennyt ostamaan Leinon rautakaupan maalipuolelta tapettiliisteriä ja joutunut jäämään odottamaan vuoroaan tiskillä yhden tenulle haisevan rantojen miehen taakse.
Mies oli ostamassa litran pulloa denaturoitua spriitä eli tenua.
Tiskin takana oli silloin myyjänä neidoneleinen Asser,joka laukaisi tenun ostajalle ässiään suhautellen,että;
--"Tänää meill on penffelpakko!",tarkoittamalla sitä,ettei rautakaupat voi enää lain mukaan myydä talousspriitä kuin ammattikäyttäjille eli maalareille.
Spurgu oli rähissyt jotain vastaan,mutta ostanut taskusta löytyvillä kolikoilla tuuman pensselin, pistämällä sudin ylähuuleensa ja laukonut Asserille:
--Meinaak sää tehrä musta oikke pellen?
---Katos peilist omaa Shapliinin kuvaas oikke tarkast!
Asser oli nakellut niskojaan kuin ärtynyt maitokaupan myyjätär ja huutanut tiskin yli Jussille:
--Ja feuraava afiakaf...mitäf faif olla?

 Elokuu 1938.Soittolava Salon 50-vuotisjuhlissa.

Elävää musiikkia soittolavalta ei enää kuultu edes palokunnan messinkipumpun töräyttämänä.Ainoa,mitä vapaapalokunta teki torilla kerran vuodessa oli palosammutusharjoitus,jossa poltettiin joku Eklundin romuttamosta raahattu autonromu tai lahonnut paskahuusi.
Vuoden 1960 Uudenvuoden yönä kauppalan sai kaupunkitittelin ja soittolavalle annettiin puoli vuotta armonaikaa.Se purettiin roskalaudoiksi sekä kaatopaikalle vietäväksi.
Laudat kipattiin lähimmälle kaatopaikalle Vuohensaaren tien päähän,missä paloi ikuinen tuli.
Alueelle myös kaadettiin muutakin kauppojen paperiroskaa kuorma-autojen ja traktorin peräkärryjen lavoilta.
Kaatopaikka oli suosittu pultsarien aarreaita ja sen ikuista tulta kutsuttiin Tuntemattoman pultsarin haudaksi.

Jatkuu..The Greatest Show on Earth...

 Olavi Virta ja Jussi Salon torilla 1956.Juhart 2011.

TUNTEMATON KOLKKAPOIKA. Stalag 13.Desantteja ja viimeinen puukotus..Papinpoika ja pakanasarja

 Mä vartiossa seison ja piirrän nimes lumeen...Juhart 2011.

DESANTTEJA JA VIIMEINEN PUUKOTUS
----------------------------------------------------
Vartiossa
-------------
Säveltänyt Lassi Utsjoki
Sanoittaja Elli Tuomisto
1942
"Mä vartiossa seison,nyt yössä yksinäin.
On seuranain vain tähti kirkas.Ja usein ajatukset mulla samat näin.
Oi taivaan tähti sama on sun virkas.


Te rauhas olla saatte,mä teitä vartioin,
ei tuhota voi vainolainen meitä.
Ja kentälle jos jäisin mä iäks uinumaan,
niin viime hetkelläkin muistan teitä.


Näin yksin yössä seison ja teitä muistelen.
Ja rukoilen mä suojaa puolestanne.
Te isät,äidit,veljet ja siskot rakkahat,
mä olen täällä teidän turvananne."

 Partiopoikavartio 30-luvulla

Lauantain iltanuotio kolkkapojille ja varttuneimmille partiopojille oli sodankokeneiden jermujen tarinointia sekä osittaista tapahtumien sekä kokemusten liioittelua.
Sodan käyneitä taikka sota-ajan kokeneita oli kourallinen lippukunnanjohtaja-pastorin lisäksi.
Partionjohtaja Kasse Suominen oli 20-luvun loppupuolella syntynyt eikä ilmeisesti ollut edes asevelvollinen talvisodan syttyessä,mutta hänen tarinansa kyllä peittasivat fantasioillaan kaikki rintamamiesten tarinat.
Jorkku Toivonen ja Alijoen Antsa olivat 30-luvulla syntyneitä vanhempia partiolaisia ja liittyivät lippukuntaan ,Antsa jo sen perustamisvuonna 1949 ja Jorkku 50-luvun alussa.

1958 ca.Antti Leiriveikkoineen

Antti jakamassa tehtäviä kolkkapojille
Lippukalliolla

Antsa oli seurannut kolkkien sukeltelua lippukalion kylkeen väsätyltä "prykyltä" eli ponnahduslaudalta,mikä oltiin kasattu kahdesta yhteen partiolaisten solmuopin mukaisessti sidotusta männynrungosta ja ankkuroitu kalliolla kasvavan vaivaismännyn runkoon.
Ponnahduslaudalta alas kylmään lampiveteen oli viitisen metriä eikä leirillä ketkään muut uskaltaneet hypellä siitä kuin kolkat,joilla ei muutenkaan ollut mitään tajua vedenalaisista vaaroista.
Anttipastori oli kyllä käynyt sukeltamassa ennen prykyn rakentamista varmistukseksi,että lammenpohja oli turvallinen ilman mitään uppotukkeja ja kivelohkareita.
Antsa kyllä kerran näytti sukeltamistaitojansa kelokämpän saunan viereiseltä keittiölaiturilta.
Lammen ranta oli siltä kohti matala ja hiekkapohjainen,mikä oli houkutellut sammakotkin urakalla kutemaan vedenalaisien kasvien varsille..
Lampivesi oli juomakelpoista ja usein janoiset partiolaiset koppasivat kourillaan suihinsa veden mukana muutaman siimahäntäisen sammakonpoikasenkin.
Isäpastori oli vain hekotellut perään.että kevyen kenttäkeittiön rantaravintolan menyyn kuului ruokajuoman kanssa liharuoka-annokset.
Antsa oli juossut saunanhöyryävänä silloin keittiölaiturin päähän näyttämään rannalla seisoville kolkille oikeata taitohyppysukellustaan kehumalla vielä olleensa oikea uimamaisteri.

Poikien katseet seurasivat Antsan ilmassa tekemää 90-asteista linkkua ja miesvartalon syöksymistä pää edellä rantaveteen.
Vedestä nousi Antsan verinen naama,mistä nenäluun valkoinen rusto pilkoitti.
Vettä siinä kohtaa laiturin päässä oli vain kolkkapojan vyötäröön asti.
Sen enempiä urheilusukellussuorituksia laiturilta ei enää koskaan tehty.
Isäpastori paikkasi Antsan nokan ensiaputarpeistaan sideharsolla ja rullalaastarilla.,jota Jussikin myöhemmin tulisi tarvitsemaan.

1952 ca.Antti ja
Pesosen Pertti
kolmantena
pyörävaelluksella
 Riitukselle

Suomisen Kasse nuotioiltojen huippukohtana kertoi aina Lapinreissuistaan.Hän oli jopa pyörällä partiokaverinsa polkenut Pesosen Pertin ja parin muutaman partiokaverin kanssa Sveitsiinkin asti..
Pertti seurakunnan puutarhurin poikana kuului myös Leiriveikkojen perustajajäseniin. Hän taas leiritulilla ei paljoakaan puhunut.vaan kähätteli naama punaisena Kassen jutuille.
Pertin harvat sanat tulivat ajatuspaussien mukana aidolla Salon murteella eikä edes kolkkapojat katsoneet häntä kovaksi ruudinkeksijäksi.Uuttera ja uskollinen Pera oli partioaatteelle sekä isäpastorille kuin suomalainen työhevonen isännälleen.

 Pertti vasemmalla ja Kasse oikealla
opettamassa
 kolkille solmuoppia kololla
50-luvun lopulla

Kasse oli ollut nuorempana soukka,mutta iän mukana saanut vyörenkaita uumalleen hyvästä elämästä.
Pyöräilynsäkin hän oli jättänyt vähemmälle käyttäessään kauppalassa asioidessaan vanhaa naistenpyörää ruokakaupan ja kodin välillä.Hänen loputon ruokahalunsa oli kaikille tunnettu...miten tiernapojatkin jouluna lauloivat..."Hoo-oo vaikka sinä olet musta...oolet kaaikille tuhunnehettu..".
Leirinuotion rätistessä ja punoittaessa poikien poskilla Kasse kertoili niitä tositarinoitaan Lapin noidista,kullankaivajista sekä yhdestä kullanhuuhtojan mielenvikaisesta koirasta,joka aina selvitti päätään kelomökin seinää päin juosteessaan.
Samoin hän kehui nähneensä  vaelluksillaan saksalaisten itse tuhoamaa sotakalustoa Lapin soilla sekä Norjan rajan tuntumassa vuonojen pohjilla.
Hän kehoitti kolkkia ja partiopoikia olemaan valppaina vartijoina keskuudessamme vaanivista Kremlin ,CIA:n ja brittiläisen MI5:n agenteista
Kasse kehaisi tietävänsä,että aivan partioleirin takana sijaitseva Kiikalan pienkonekenttä oli ollut venäläisten desanttien tiputuspaikkana ja kuulema Neuvostoliitto käyttää sitä yhä agenttiensa maalipaikkana,koska asekätkentäjutun seulominen oli vielä kommunistisella Valpolla kesken.
Desantit olivat ottamassa kiinni kadonneita suomalaisia asekätkentäupseereja lähetettäväksi Siperiaan.
Kassen jutuista säikähtäneinä kolkat päivätouhuistaan leirillä heittivät maihin,kun Kiikalan kentältä nousi kartoituslennolle yksinäinen Piper Cup- tai Lysander-pikkukone.

Marttiinin lapinleukku

Puukonkäyttötaidot kuuluivat kolkkien koulutukseen.
Isäpastori oli ostanut Helsingin Partio-Aitasta ainokaiselle pojalleen aidon veriuraisen Marttiinin lapinleukun,mitä Jussi kantoi leirillä ylväänä partiovyön lenkusta.
Puukonkäsittely oli taitoa,mitä suomalainen on aikojen alusta kehitellyt aivan taiteeksi.Puukko oli työkalu ja riistamiehen sekä kalastajan että erämiehen tärkein apuri.
Sirkuksien puukonheittäjän esitykset ovat vain halpaa kansanhuvia ja isäpastorinkin mielestä työkalun väärinkäyttöä. Kauppalan reunakorttelien katupojat puukonheitollaan lankkuaitoihin kuuluivat samaan väärinkäyttäjien kastiin,joka kasvettuaan päätyy isoimpiin puukkotöihin ja linnan kaltereiden taakse.
Puukko kuuluu suomalaismiehen asuun kädenjatkeena,mitä pitää osata käyttää järkevästi eikä viinasumujen kirvoittamana.
Näin isä oli opettanut poikaansa.
Pohjanmaalla häjyillä oli omat isot puukkonsa kolmipuukkoisessa tupessa aikuisten erimielisyyksien selvittämiseksi.
Keskikokoista puukkoa käytettiin naisväen ojentamiseksi ja sarjan pienimmällä taasen kuritettiin lapsia.
Sanotaan,että "pohoojalaanen" kulkee mieluummin puukko seljässä,kuin myöntää olleensa väärässä.

 Kauhavalainen puukko

Eräänä iltapäivänä yksin jäätyään telttaan Jussi oli  vetänyt leukkunsa ulos tupesta ja ihaili sitä sormellaan silittäen sen teräpuolelta.
Puukko lipsahti kahvaotteestaan ja liipaisi syvän haavan peukaloniveleen.
Nähtyän valkoisen peukalonsa ruston pulppuavan punaista hurmetta papinpoika alkoi kuulla yhä kovenevaa petäjien huminaa ja lopulta hänen silmissään katkaistiin valot pois päältä.Hiljalleen hännen aivoissa kohisi ja elämänliekki tuntui häviävän pienestä tunnelinpäästä ulos,minkä suulla valkolakanaan pukeutunut isosiipinen ihmislintu....hänen makuukamarinsa seinätaulun suojelusenkeli..oli vinkkaamassa papinpoikaa luokseen.
Äidinkin hän kuuli kuiskaavan omalla sanonnallaan:
--Kom bort..sanoi kuolema ruotsalaiselle!!

Jussi heräsi teltassaan iso sideharsotuppo peukalossaan.
Isä oli pakannut pojan repun ja Jorkun volkkari sätkätti teltan edessä lähtövalmiina viemään poikaa Kiikalan tien bussipysäkille..
Näin päättyi Jussin Stalag itsepuukotettuna.
Veitsentarjoajia papinpoika vihaa vielä tänäänkin,etenkin terä edellä.

Puukotuksestaan Jussi oli aloittamassa uutta maalla elämistä..katajaisen kansan saarella äitivääpelin komennuksessa.

 Kaisalotta oikealla Tuulentyttöjen kesäleirin kokkina.
Irja Bernoulli vasemmalla.Juhart 2011.

.

TUNTEMATON KOLKKAPOIKA. Stalag 13.Korvenpeikkoja.Papinpoika ja pakanasarja

KORVENPEIKKOJA

---------------------------

"Mikki-Hiiri mättähältä mättähälle käy ja pikkujalka pilkahtaa...

"...Kompikampi,kompikampi..nyt mä panen sun poskehen.."

Mikki-Hiiri ja Korvenpeikko

Georg Malmsten

Partiojohtaja ja vaeltajat

Jalkapartiolaiset taistelupakkaukset selässään marssivat kolonnassa metsälampea päin,mutta päätyivät kuin sotaharjoituksissa väistymään kankaalle ihan kuin oikeassa ilmavaarahälytyksessä,kauppalan isompien patukoiden tööttäillessä uusien ja vahattujen Opel Rekordien ja Ford Taunusten torvia.

Eurooppalaisilla jenkkiautoilla tuotiin pullamössöpoikia oppimaan partiotaitoja sekä selviytymistä kesäleirillä.

Moinen paraatikatselmus sai jalkapartiolaisten jälkijoukot keräämään metsätieltä autonikkunoista ulosheiteltyjä Fazerin Sinisen-suklaapapereita sekä Laku-Pekka-lakritsipatukan jämiä,

Joku marssikolonnassa murisi,että eliittiluokan partiolaiset ajetaan metsään limusiinilla ja kolmas luokka kerää niiden rikkauden symboolien roskia perässä.

Paksu-Kasse kolonnan partiojohtajana kommentoi pojan murinoille,että mielenosoittaja voisi liittyä vihreäpuseroisiin pioneereihin,minkä riveistä kuuluu samanlaisia huutoja Vappuparaateissa punalippujen alta.

Siellä tykättäisiin samanlaisesta fraseologista...

Murisija vielä uhallakin intti takaisin jostain fazerolofiasta.

--Turpa rullalle ja rulla taskuun!

Kasse kiekaisi,jolloin marssi jatkui tuppisuisena eteenpäin..

--Kyllä se muakin kaivelee,että jotkut tuodaan autoilla perille kuin jalkavammaisia...

Kasse lisäsi.

--Minä taidan antaa jalattomille pankinjohtajan pojille lisäsantsia vaikka paskariu'un teossa ja montun kaivamisessa ,jotta luulisivat kaivavansa omaa hautaansa ennen teloitusta.

--Ja sen perästä saisivat juosta lammen ympäri joka ehtoo..niinkuin iltajumpaksi...

1957 Ford Taunus 17M

 1958 Opel Rekord 1700 L

Iltapäivällä leirialueen mäntymetsästä kuului kirveiden kolketta,kaarisahan kirskutusta ja kenttälapioiden kalketta. 

Paikattujen sotilastelttojen keskitolppia pystytettiin vartioiden telttaplaaneilla ja pian jokaisen telttatontin ympärille oltiin kyhätty karahkoista solmuopilla karsina-aita.Ulkopuolisen silmissä näky muistutti tiibetiläistä aroyhteiskuntaa telttoineen ja hevosaitoineen.

Kauempana lammenrannassa lippukunnanjohtaja touhuili soppakanuunan äärellä hernerokan keitossa ja heittelemässä koossikalla mustapippureita pataan yhtä laajaeleisesti kuin rappari laastia tiiliseinään  urakkakauhalla...

Lammen kuusikkorannoilta kaikui pastorin soppavirsi Kesäilta Kangasalla.

Ennen iltakuutta rantaan johtavan neulaspolun tanner jytisi askeleista,pakkien kolinan ja lusikkahaarukkayhdistelmien kilinöiden myötä.

Puoliseitsemältä kanuuna oli tyhjä, samoin säkillinen vanikkaa ja pari kiloa nappimyllyllä meijerivoista sorvattuja vanikanvoiteluita  oli hävinnyt sisuksiin sekä tonkallinen maitoa kaatunut janoisiin kurkkuihin.

 Leiriveikkojen päämajan upseerit

Jussi sai vihdoin partiopuseronsa niskaansa Jorkun tultua kauppalasta pahnapuhaltimellaan .Pusakka tuntui uudenkarhealta niskassa,mutta melko nopeasti sen hihavekitkin oikenivat hiestä leiritalkootöissä.

Taitomerkit vielä puuttuivat hihasta eikä papinpoika ajatellutkaan niiden ompelemisia,vaikka oli Kaisa-äidin komennuksessa joutunut opettelemaan housujensa langanpäästä roikkuvat litsinnapitkin ommella karhulangalla kiinni.

Silloin ei eletty vielä vetoketjuaikaa pöksykulttuurissa.

Jussi piti silti ompelemista naisten töinä,vaikka prässäsi housunsa ja ruudullisen tukkilaispaitansa paraatikuntoon ..tietenkin äidin käskystä.. silityslaudalla pyykkilauntaisin .

Alakoulussa hän käsityötunneilla joutui opettajansa Seija Simolan superviisauksessa virkkaamaan patalapun.

Opettajatar Jussin isosilmäisen tuloksen nähtyään käski poikaa patalapun sijasta virkkaamaan vaikka sipulipussin..

Ompelun hän katsoi kuuluvan vielä naisväelle tai kerran vuodessa pappilaan tulleelle hoviräätälille Närhen Uunolle.,joka pöydällä risti-istunnassa harsoi isän sotamanttelista lapsille kevätpalttoiden aineksia.

Uuno oli jalkavammainen kävelykeppimies,jonka yhden kuihtuneen jalan varpaat tuskin ulottuivat permannolle.

Jussia aina ihmetytti Uunon taitavuus,miten kraatari neuloessaan piti suunsa yhdessä kulmassa nuppineuloja ja toisessa pilliklubia,nielaisematta niitä..

Jos Jussi oli puolitaitoinen ompelutöissä,niin isäpastorilta puuttui miesten tekniset perustyötaidot,joista aiemmin ollaan hyvänmielisesti mainittu.

Kaisapastorska oli se pappilan tekninen ihme ja pihan poikien mielestä korttelin paras puunainen,joka korjasi kaiken rikkoutuneen,oli se keittiötuolin irronnut jalka tai ruokakommuutinoven lukon vaihto.Lisäksi Kaisa vuoli Kalle-isältään perimällä hopeahelaisella kalanperkauspuukolla pojille Sherwoodin veijarien puumiekat sekä jouset.

Pastori otti hoidettavakseen huushollin helpommat työt kuten ovensaranoiden voitelun Singerin ompelukoneöljyä tippakannaulla ruikkimalla.

Papin työkaluboksi eli papin kenkälaatikko siivouskomerossa käsitti vain peruskalut..lattapääruuvimeisselin,hohtimet sekä kuulapäävasaran,jolla ei edes voinut vetää salin puulattiasta ylös kantojaan itsepäisesti työntäviä nauloja.

Nauloja hakatessaan lattiaan kiinni manausperkeleiden siivettäminä, korkkimatto muistutti perunamaata kuhmuineen sekä koloineen.

 Kaisa puunaisena 30-luvulla
.Juhart 2011.

Partiotaidoissa sekä -johtajana pastori taas oli mestari.

Eräänä kesäkuun aamuna partiopojat pantiin vartioittain suunnistuskilpailuun Riitusjärven ympäristöön. 

Kisat menivät sanamukaisesti metsään,karttalaukkujen kastuessa ja karttojen muuttuessa lukemattomiksi pakanamaan kartoiksi sekä kompassien hävitessä ranteista suonsilmiin . 

Maalissa kallion päällä sijaitsevalla leirinuotio-ja komentopaikalla,mitä koristi koivuinen risti, lippukunnanjohtaja haroi tummia kiharoitaan toivottomasta tuloksesta,päättämällä olla lähettämättä yhtään vartiota valtakunnallisiin lippukuntien välisiin suunnistuskilpailuihin Pieksanmäelle tulevana syksynä.

 Pastori komentokalliolla

.

 Kraatari-Uuno ja arkkiatri Paul Bernoulli
 sveitisläiskarjalaisessa  jalkavammaisten
 räätälisymposiumissa pappilan mökillä

Lippukunnanjohtaja piti puheen suunnistajille komentokalliolla:

"No poejjaat..unohtukos ne talaven opit sinne suonsilimiin?

Häviskö jollaen karttapojojonen silimistä hijen tippuessa ohtalta?

Ja että kopassittiin kattoilivat suionsilimiin?!

Ennuo elläessäen nähänä näen toevotonta poppoota.paihti kerran talavosoassa,kun iivanat votkassa ylittivät yhen kaaheen aakeen laakeen.

Siinä meijän konekivvärriryhymät suolaelivat parisattoo piippalakkija kettoon.

Vilttitossuva ja vihreetä manttelija olj koko tanner täännään.

Tosjtillaanteessa teille poejjaat olisj käänynnä aevan samalla laella!

Yinkysymyksnä suunnistuksessa on se,ettei jouvu eksyksiin muamerkkejä seuroomalla iliman kompassejakin.

Toinen merkittävä asija onniin se,ettee lähe juosta hölökyttelemmään silimittömästi etteenkäsin tyhymän piällikkönsä käskystä.

Josson jottaen korjattavvoo piällikön miäräyksiin,,niin on vappaus sanova taej kysyvä empimättä.

Venäläesessä komentohierakijassa ja propagandaupseerijen käskyessä ee tunneta samanlaesta demokratijaa kun meillä partiossa.

No...poejjaat...alakeepas lutviutva siitä murjottelemasta telettasaanaan ja kylyvetään pierun ja suonhajut ulos nahoesta---Mars..mars!!"