 |
| Tuntematon kolkkapoika by Juhart Kuvassa puretaan Rakisaaren onnikasta Riitusjärven kesäleirin kamppeita. Itse vasemmalla ja isä-Antti lippukunnanjohtajana pitämässä Leiriveikkojen lippua. |
TUNTEMATON KOLKKAPOIKA
-------------------------------------------
"OLLOS HUOLETON, POIKAS VALVEILL' ON.."
(Vala.Unkarilainen sävelmä)
Spekuloitua ja sormeiltua partiohistoriaa
--------------------------------------------------
Jussin isä oli kiihkeä partioliikkeen kannattaja sekä loordi Robert Baden-Powellin ihailija.
Eräänä yhdistävänä tekijänä isäpastorilla ja loordilla oli se,että B-P oli pastorin poika ja Antilla oli yksi oma papinpoika,josta yritettiin puolipakolla tehdä ensiksi kolkkapoikaa ja sitten rivipartiolaista.
Armeijakin heitä kaukaisesti yhdisti,koska isä oli reservin luutnantti ja B-P evp. kenraaliluutnantti.
Sotilaspastorilla oli joukko vapausmitaleita partiopukunsa rinnuksessa Kannaksen taisteluista ja B-P:llä mitalisadon joukossa Victoria- risti sekä brittiarmeijan nuorimman kenraalimajurin täkyt epoleteissa toisen buurisodan (1899-1902) Mafekingin pikkukaupungin puolustuksen sankarina.Pienellä puolustusjoukolla hän oli pystynyt desimoimaan ylivoimaisia buurihyökkääjiä ovelin harhautustoimin.
Kaupungin piiritys kesti 261 päivää.
Mafekingin valtauksen takana kummitteli ikävimpiä toisen buurisodan puolia,missä mm. eversti B-P:n komentamat brittijoukot saivat aikaan aikamoisia verilöylyjä.Brittiläinen lehdistö ei asiasta maininnut sanallakaan,mutta taisteluissa mukana ollut nuori rintamareportteri Winston Churchill olisi voinut muistelmissaan mainita veritöistä.
Koko sodan tappiolista kaatuneista oli lähes 70.000,joka jakaantui melko tasaisesti neljään osaan brittisotilaiden,buurisotilaiden,siviilien seka etnisten zulualkuasukkaiden välillä.Jakoa ollaan myös arvioitu lähes 20.000:een kaatuneeseen per väkiluokka.
Isäpastorilla loordin kanssa oli muitakin yhteisiä ominaisuuksia,kuten uskon pietismi , elämisen askeettisuus,luonnon tutkimus, säiden haisteleminen sekä taivaan tähtien että planeettojen tähyily .
 |
| Eversti Baden-Powell. Mafekingin sankari esikuntineen 1900 |
Pastorilla pietismi ja vaatimattomat elintavat lähtivät savolaisesta körttiläiskodista ja Robertilla anglikaanisen kirkon Plumsteadin maaseutupappilasta Kentin maakunnassa..
Erämaissa elämisestä kummatkin tuhansia kertoja sijasivat säitä kaihtelematta laavun alle kenttävuoteensa rakovalkean tai nuotion ääreen.
Siviilielämässä pastori talvisinkin nukkui ikkuna raollaan pappilan makuuhuoneessa ja loordi oman maaseutuchaletinsa makuukamarin parvekkeella. lumituiskussa.Yhteisistä puolisojensa välisistä vuodekanssakäymisistä kummankaan partiojohtajan tapauksessa ei olla päästy todistamaan niinsanotussa lihallisten halujen muodossa,vaan pelkästään suvun jatkamisessa.
50-luvulla sodan jaloista selvinnyttä isänmaatamme rakennettiin lippukunnissa partiovalan hengessä solmuopein ja taitomerkein.Vieläkään tänä päivänä pappilan Jussi ei voi käsittää,miksi kaikki partiokyhelmät piti rakentaa erilaisilla solmuilla,kun rautakaupasta olisi saanut ennen leirille lähtöä edullisesti hamarapäävasaran ja laatikollisen puolentoista tuuman nauloja.Ilmeisesti partiopoikia valmennettiin johonkin pula-aikahenkeen,mitä heidän isänsä olivat lapsuudessaan kokeneet jonkinlaisena "saatpas istekin kokea"-revanssina.
Kesäleirit kyllä tuntuivat papinpojasta helpommilta,vaikka sielläkin armeijan mallisesti partiopomot santsasivat vartioita juoksemaan Riitusjärven ympäri upottavassa suomaastossa Suunto-kompassit ranteessa ja karttalaukut suovettä täynnä etsimässä rasteja,joita oltiin erivärisillä kreppipapereilla merkitty petäjien runkohin..
 |
| LIPUNNOSTO RIITUSJÄRVEN TALVILEIRILLÄ 1963.JUHART 2011 |
Jollain tavalla kokemus oli Jussille jonkinlaista valmennusta tulevan varusmiespalvelun vastaavaan TsT-treeni- infernoon,missä alikersantit ja reservialiupseerikoulun santsarit ottivat viimeisetkin hikikarpalot kropasta ulos alokkaan sekä oppilaan lopulliseen uupumiseen asti..
Suomalainen partiojärjestö sekä puolustusvoimat perustuivat fyysiseen ja henkiseen masokismiin,mitkä kuulema tekivät pojista puolustuskykyisiä miehiä..Ilman hikeä,verta ja kipua ei kasveta miehiksi ja lisäksi piiskattin uskoa armeijaan sekä sen kirkkoon aitolutterilaisessa ja pietistisessä hengessä.
Itsensä verille hakkaamiseen ketjuilla Ramadanin aikaan ovat vain iranilaiset tottuneet sekä filippiinokatoliset ristiinnaulitut,saadakseen syntinsä ja rikoksensa kertaheitolla anteeksi.
Pappilan Kaisapastorska olisi savolaisena "viäräleukaisena" siihen tokaissut,että "synninannon piälle on heleppo tehä tuoreita syntejä".
Jollain tavoin sekä armeija että partioaate omassa ihanteellisuudessaan kehitti poikien kasvamista miehiksi militaristisessa displiinissä syyllisyyden tunnon,katumuksen sekä rangaistuksen päälle.
TUNTEMATON KOLKKAPOIKA KESÄLEIRILLÄ
------------------------------------------------------------------
 |
| Pappila oikealla ca. 1957.,Kuvan otsikko "Palo pappilassa".Juhart 2011 |
Jussi oli valmistautunut kesäleirille lähtöön pappilan makuuhuoneessaan.
Satulareppu lojui hetekan vieressä täyteen pakattuna.
Hänen oli lukemassa putkihetekan päällä istuessaan lippukunnan omaa Lippi-partiolaislehteä,joka oli päivätty Uudenvuoden päivälle 1957.
Jussi uskoi lehden valavan häneen uutta uskoa sekä voimaa tulevan keäleirin koetuksille.
Pappilan Rummunlyöjänkadun puoleisen paraatioven edessä jyskytti Pekka Laineen viistonokka-Volvo-linjuri takaosan rahtiovien haukotellessa apposen auki ottamaan sisäänsä sotilastelttapusseja,Ylhäisten tehtaiden vanikkasäkkejä,lapioita,kirveitä sekä muonalaatikoita.Lisäksi katukiveykseltä nousi mahtava partiopoikien satulareppu- ja rinkkavuori odottamassa lastaamista.
Onnikan katollekin nostettiin osa leiritarpeista,joidenka määrästä voisi uskoa bussin lähtevän ainakin Pohjoisnavalle asti tai ainakin Lappiin..
Onnikan katollekin nostettiin osa leiritarpeista,joidenka määrästä voisi uskoa bussin lähtevän ainakin Pohjoisnavalle asti tai ainakin Lappiin..
 |
| Pekka Laineen Volvo-linja-auto. Juhart 2011. |
Lippi-lehti kirjoitti:
"Päämaja tervehtii teitä,partiolaiset!
Partiolaiset eri puolella maatamme!
Olette tällä tavalla kokoontuneet vastaanottamaan uutta partiovuotta.
Tuhannet partiolaiskumppanit omistavat ajatuksensa alkavalle vuodelle,jona voimme jatkaa toimintaamme isänmaallemme iloksi...."
Jussi heitti lehden sängylle aivan henkilökohtaisesti itselleen tarkoitetusta ilosanomasta,minkä isäpastori oli kirjoittanut laajemmin osoitettavaksi kaikille maan partiolaisille.
Isäpastorihan oli tervehdyksen itse kirjoittanut.
Hänellä olisi ollut paljon parempaa tekemistä kesämökillä poissa rivipartiolaisten lipunnostoista,marsseista,aamu-ja iltahartauksista ja vartioiden teltta-alueiden paremmuuskilpailusta .
Samanlaista komennusta hän sai jo kotona äidin äkseerauksessa,missä oma makuuhuone piti siivota,sänky laittaa armeijanmalliseksi tiiliskiveksi,hakea puita hellaan ja viiteen pystyuuniin liiteristä ja kuunnella pakosta niitä ikuisia hartauksia,joita vielä jatkettiin piinassa sunnuntaisin isän pitämissä pakkojumalanpalveluksissa kauppalan kivikirkossa.
Mökillä lisäksi äiti piti omaa displiiniään jatkuvissa talkootöissä ja ne kuuliaisesti hoidettuaan,Jussi pääsi omiin touhuihinsa mökkisaaren tontilla...sellaisiin mihin vain pojan vilkas mieli usutti.
Papinpoika otti kirjahyllystään vuoden 1956 Yrjö Karilaksen Pikkujättiläisen sekä saman vuoden sinivalkokantisen Mitä-Missä-Milloin-kirjan avaamalla kummastakin vuoden automallisivut..unohtamalla itsensä kokonaan aivan muuhun maailmaan..automaailmaan...autohullu kun oli.
Kirjat hän työnsi reppunsa pohjalle,ettei isä vain löytäisi niitä,päättämällä lukea niitä teltassa illalla Airamin latuskataskulampun valossa.
Kirjat olivat täysin kerettiläistä ja modernia humpuukia isän mielestä ja aidon partioaatteen oppien vastaisia. Silti Jussi ihmetteli,että Mitä-Missä-Milloin kirjan autokatsaukset olivat toimittaneet Ilmo ja Mauri Kurki-Suonio,jotka taisivat olla läheistä sukua isän läheiselle kaverille Jatkosodasta,silloiselle sotilaspastorille ,siviilipapille ja virsientutkijalle Erkki Kurki-Suoniolle. E.Kurki-Suonio,Ilmari Krohnin poika oli ollut Iisalmen seurakunnassa pappina v.1936-52 ja 16 vuotta isää vanhempana oli ilmeisesti kannustanut häntä lukemaan teologiaa Helsingin yliopistossa v.1936. Kurki-Suoniot (Krohnit) papillisena ja musikaalisena sukuna olisivat olleet Jussille valtteina autokirjoitusten lukemiseen,isän sattuessa yllättämään poikansa jenkkiautojen hienouksien sisäänsä imemisestä Petromaxin valossa. Ilmari Krohin opastuksella isä oli oppinut liturgian laulamisen taitonsa sekä ihailunsa mieskuorojen laulantaan. Naiskuorojen kalkkunamaisesta hoilaamisesta hän ei niinkään paljon välittänyt.
Kurjeksi isä aina kutsui sotilaspappikaveriaan ja hänen herännäissaarnaajakaverinsa Aku Räty usein kävi vierailemassa pappilassa tuohikontti selässä kotikutoisessa sarka-asussa ja nahkalapikkaissa,joidenka voidellut pohjat narisivat ilkeästi salin puunatulla korkkimatolla.
Pappilan salin Wirth-flyygelin nuottitelineestä Jussi aina tapasi isänsä soittamasta ja polkemasta lakerikengillään kullattuja pedaaleja mustakantisesta Koraalikirjasta herännäispoljentaisia virsiä.Niistä pedaaleista isä oppi myöhemmin polkemaan ensimmäisen Volkkarinsa rullakaasutinpoljinta.
V. 1943 Erkki Kurki-Suonio oli ollut Koraalikirjatoimikunnan puheenjohtajana.
Jussi oli disleksikkona lukenut virsiopuksen kannesta "Kolarikirja".
Tuhannet partiolaiskumppanit omistavat ajatuksensa alkavalle vuodelle,jona voimme jatkaa toimintaamme isänmaallemme iloksi...."
Jussi heitti lehden sängylle aivan henkilökohtaisesti itselleen tarkoitetusta ilosanomasta,minkä isäpastori oli kirjoittanut laajemmin osoitettavaksi kaikille maan partiolaisille.
Isäpastorihan oli tervehdyksen itse kirjoittanut.
Hänellä olisi ollut paljon parempaa tekemistä kesämökillä poissa rivipartiolaisten lipunnostoista,marsseista,aamu-ja iltahartauksista ja vartioiden teltta-alueiden paremmuuskilpailusta .
Samanlaista komennusta hän sai jo kotona äidin äkseerauksessa,missä oma makuuhuone piti siivota,sänky laittaa armeijanmalliseksi tiiliskiveksi,hakea puita hellaan ja viiteen pystyuuniin liiteristä ja kuunnella pakosta niitä ikuisia hartauksia,joita vielä jatkettiin piinassa sunnuntaisin isän pitämissä pakkojumalanpalveluksissa kauppalan kivikirkossa.
Mökillä lisäksi äiti piti omaa displiiniään jatkuvissa talkootöissä ja ne kuuliaisesti hoidettuaan,Jussi pääsi omiin touhuihinsa mökkisaaren tontilla...sellaisiin mihin vain pojan vilkas mieli usutti.
 |
| 1956 Mitä-Missä-Milloin |
 |
| Pikkujättiläinen |
Kirjat hän työnsi reppunsa pohjalle,ettei isä vain löytäisi niitä,päättämällä lukea niitä teltassa illalla Airamin latuskataskulampun valossa.
Kirjat olivat täysin kerettiläistä ja modernia humpuukia isän mielestä ja aidon partioaatteen oppien vastaisia. Silti Jussi ihmetteli,että Mitä-Missä-Milloin kirjan autokatsaukset olivat toimittaneet Ilmo ja Mauri Kurki-Suonio,jotka taisivat olla läheistä sukua isän läheiselle kaverille Jatkosodasta,silloiselle sotilaspastorille ,siviilipapille ja virsientutkijalle Erkki Kurki-Suoniolle. E.Kurki-Suonio,Ilmari Krohnin poika oli ollut Iisalmen seurakunnassa pappina v.1936-52 ja 16 vuotta isää vanhempana oli ilmeisesti kannustanut häntä lukemaan teologiaa Helsingin yliopistossa v.1936. Kurki-Suoniot (Krohnit) papillisena ja musikaalisena sukuna olisivat olleet Jussille valtteina autokirjoitusten lukemiseen,isän sattuessa yllättämään poikansa jenkkiautojen hienouksien sisäänsä imemisestä Petromaxin valossa. Ilmari Krohin opastuksella isä oli oppinut liturgian laulamisen taitonsa sekä ihailunsa mieskuorojen laulantaan. Naiskuorojen kalkkunamaisesta hoilaamisesta hän ei niinkään paljon välittänyt.
 |
| Aku Räty.Juhart |
Pappilan salin Wirth-flyygelin nuottitelineestä Jussi aina tapasi isänsä soittamasta ja polkemasta lakerikengillään kullattuja pedaaleja mustakantisesta Koraalikirjasta herännäispoljentaisia virsiä.Niistä pedaaleista isä oppi myöhemmin polkemaan ensimmäisen Volkkarinsa rullakaasutinpoljinta.
 |
| 1941.08.15 Saarnaaja Aku Räty ja asessori Kurki-Suonio jututtamassa sotilaita jossain Kannaksella |
V. 1943 Erkki Kurki-Suonio oli ollut Koraalikirjatoimikunnan puheenjohtajana.
Jussi oli disleksikkona lukenut virsiopuksen kannesta "Kolarikirja".
 |
| Brewster-pienoismalli |
Solkikenkänsä hän potki hetekan alle villakoirien joukkoon, kiinnittämällä ähkiessään sandaalinsa soljilla jalkoihinsa.
--Nymmää olen valmiin kaikkiin maaliman koetuksiin!
Poika huudahti sulkiessaan sinisten molskihousujensa partiovyön kiinni.
Partiosoljessakin luki ennustavasti kahdella kotimaisella: "Ole valmis--Är redo!"
Ennen lähtöään Jussi sanoi hyvästit huoneelleen,minkä tapetilla yhä hakaristiset brewsterit syöksyivät kannaksen yllä Tshaika-viholliskoneiden niskaan. Pahvikuvien alakulmat olivat pehkaantuneet pudottuaan usein tapetilta nastojen varasta hetekan ja seinän väliin.
Nastat kuin eivät halunneet pysyä kiinni pappilan vanhoissa ja läpikuivuneissa hirsiseinissä.
Naapurin 90-vuotias Fammu-täti kyllä oli talon seinähirsiä ja tappuratilkkeitä melkein kolmekymmentä vuotta vanhempi .Täti Jussista oli niin vanha,että käytti ennen sotaa ostettua tekohammaspulveriakin hammaslääkäri Eklund-Äyhön 30-luvulla asentamien itsehymyilevien tekareidensa kiinnitykseen.
Leiriltä palattuaan Jussi päätti liimata brewsterkuvat erikeeperliimalla pysyvästi tapetille.
Jussi sanoi huoneesta lähtiessään samoin hyvästit sinivalkoiselle Revellin 1955-malliselle Buick Roadmaster Rivieralle.Se seisoi kunniapaikalla kirjahyllyssä vuoden 1955 Mitä-Missä-Milloin-kirjan ja saman vuoden Pikkujättiläisen välissä.
Kirjoituspöydällä sanomalehden päällä oli kuivumassa Humbrolin maaleista penslattu punavalkoinen Revellin 1959 Ford Galaxie Retractable Top,minkä katon pitäisi laskeutua oikeasti takakonttiin.
Katon nosto-ja laskumekanismit olivat kylläkin juuttuneet kiinni polystyreeniliimasta.Ihan oikeassa täyskokoisessa Galaxiessa oli samoin ollut häikkää katonnostolaitteiden sähkömoottoreissa,että pienoismalli oli täydellinen vikoineen...
Vuoden 1958 syksyn yhdessä Kuva-Postissa oli ollut kuva samasta Galaxiesta Brysselin maailmannäyttelyn Atomium-rakennuksen edestä,missä kellomekkoinen ja isotuttinen neiti poseerasi sen likasiipeen..
Jussi oli leikannut sen mimmin kuvan lehdestä ja liimannut kenkälaatikkopahville sekä klipsinyt siitä Uuno-sedältä pihistämillä kraatarinsaksilla itseseisovan paperinuken.
Buick-pienoismallin Jussi oli pannut niin korkealle kirjahyllyyn,etteivät pikkusiskot ylettäisi nappaamaan sitä paperinukkejen kotikutsuleikkeihinsä.
Kerran Jussi pelasti sen siskojen leikkikutsuista,missä nämä olivat yrittäneet panna auton ikkunasta sisään pieni muovisia teekuppeja- ja vateja sekä joulukuusen koristelaatikosta vahanaamaisia ja valkopartaisia tonttu-ukkoja.Hän oli sitten kostoksi karhulangalla tehnyt hirttosilmukat kunkin tontun kaulaan ja ripustanut ne pikkusiskojen koulupöydän lampun varteen roikkumaan ja kirjoittanut ruutupaperille lyijykynällä.."Joulupukki hirtettynä ompi kuusen oksalla!"
Isompien siskojen kulmakarvapinsetillä Jussi oli joutunut vielä poistamaan teekutsuserviisin Buickin takapenkiltä.Viimeisimmän kevytmetalliosista kootun Hubleyn A Ford Phaetonin Jussi asensi kirjoituspydän eteen ikkunalaudalle.Sitä pikkusiskot eivät pääsisi lainaamaan,koska ne oltiin pantu kesämökille työpalveluun äitipastorskan komennukseen..
Naapurin 90-vuotias Fammu-täti kyllä oli talon seinähirsiä ja tappuratilkkeitä melkein kolmekymmentä vuotta vanhempi .Täti Jussista oli niin vanha,että käytti ennen sotaa ostettua tekohammaspulveriakin hammaslääkäri Eklund-Äyhön 30-luvulla asentamien itsehymyilevien tekareidensa kiinnitykseen.
Leiriltä palattuaan Jussi päätti liimata brewsterkuvat erikeeperliimalla pysyvästi tapetille.
Jussi sanoi huoneesta lähtiessään samoin hyvästit sinivalkoiselle Revellin 1955-malliselle Buick Roadmaster Rivieralle.Se seisoi kunniapaikalla kirjahyllyssä vuoden 1955 Mitä-Missä-Milloin-kirjan ja saman vuoden Pikkujättiläisen välissä.
Kirjoituspöydällä sanomalehden päällä oli kuivumassa Humbrolin maaleista penslattu punavalkoinen Revellin 1959 Ford Galaxie Retractable Top,minkä katon pitäisi laskeutua oikeasti takakonttiin.
Katon nosto-ja laskumekanismit olivat kylläkin juuttuneet kiinni polystyreeniliimasta.Ihan oikeassa täyskokoisessa Galaxiessa oli samoin ollut häikkää katonnostolaitteiden sähkömoottoreissa,että pienoismalli oli täydellinen vikoineen...
Vuoden 1958 syksyn yhdessä Kuva-Postissa oli ollut kuva samasta Galaxiesta Brysselin maailmannäyttelyn Atomium-rakennuksen edestä,missä kellomekkoinen ja isotuttinen neiti poseerasi sen likasiipeen..
Jussi oli leikannut sen mimmin kuvan lehdestä ja liimannut kenkälaatikkopahville sekä klipsinyt siitä Uuno-sedältä pihistämillä kraatarinsaksilla itseseisovan paperinuken.
 |
| 1959 Ford Galaxie 500 Retractable Top in Brussels |
Kerran Jussi pelasti sen siskojen leikkikutsuista,missä nämä olivat yrittäneet panna auton ikkunasta sisään pieni muovisia teekuppeja- ja vateja sekä joulukuusen koristelaatikosta vahanaamaisia ja valkopartaisia tonttu-ukkoja.Hän oli sitten kostoksi karhulangalla tehnyt hirttosilmukat kunkin tontun kaulaan ja ripustanut ne pikkusiskojen koulupöydän lampun varteen roikkumaan ja kirjoittanut ruutupaperille lyijykynällä.."Joulupukki hirtettynä ompi kuusen oksalla!"
Isompien siskojen kulmakarvapinsetillä Jussi oli joutunut vielä poistamaan teekutsuserviisin Buickin takapenkiltä.Viimeisimmän kevytmetalliosista kootun Hubleyn A Ford Phaetonin Jussi asensi kirjoituspydän eteen ikkunalaudalle.Sitä pikkusiskot eivät pääsisi lainaamaan,koska ne oltiin pantu kesämökille työpalveluun äitipastorskan komennukseen..
 |
| Revellin 1955 Buick Roadmaster Riviera |
 |
| Hubleyn Model A Phaeton |
 |
| Revellin 1959 Ford Galaxie retractable top |
Isän työhuoneessa soi puhelin.
Jussi harppoi äkäisenä salin poikki isän pyhäkköön,mikä antoi kuvan jostain kirkollisesta kirjamuseosta nahkaisn , kulunein sekä antikvakirjaimisin kirjanselin.
Osa huoneesta oli omistettu sotamemorabilialle. Siinä sitten kirkko ja armeija elivät sovussa rintarinnankuin Uuden Suomen pilapiirtäjä Karin kokoomuslaisen ja paksun papin kaftaanissa sotilaskypärä päässä.
 |
| Karin kokoomuslainen pappikarikatyyri |
Poika vastasi puhelimeen,missä kysyttiin kappalaista lapsenkastamiseen.
Jussi vastasi,ettei kappalainen ole kotona,vaan lähtenyt rintamalle...
Puhelimen luurista kuului vain keittiön kellon tikitystä ja....Klik.
Jussi lyötyään puhelinluurin kiinni jäi hetkeksi katselemaan isänsä työpajaa,missä sorvattiin saarnoja,kastajais-,vihkimis- ja siunauspuheita,jos isän kirjahyllystä löytyisi yhtään mielenkiintoista luettavaa leirille.
Kerran hän oli löytänyt vuoden 1939 Reserviupseerikoulukurssijulkaisun ja Lähetysseuran Tuolla puolen Limpopon-kirjan välistä isän ja äidin yhteisen asennusopaskirjan "Avioliiton onni".
Hän oli jäänyt lukemaan sitä vessaan lukkojen taakse ainakin tunniksi, päästämättä oven takana jalat ristissä saksaavia pikkusiskojaan sisälle.
Kirja osaksi kiihotti papinpoikaa kaikilla omituisilla voimisteluasennoilla ja yhtä lähetyssaarnaaja-asentokuvaa hän vilkkaasta mielikuvituksestaan huolimatta ei osannut yhdistää isän Lähetysseuran kirjan Tuolla puolen Limpopon kanssa..
Lähetystyön hän katsoi vain suuntautuvan Afrikan köyhille mustille,vaikkakin isä oli manaillut sunnuntaisten jumalanpalvelusten kolehtihaavien saaliista,että pakanalähetykseen tarkoitetuissa keräyksissä 70-prosenttia kolikoista oli nappeja.Jussikaan ei tajunnut,mitä lannevaatteiset antiloopin metsästäjät zulumaassa tarvitsivat nappeja...ilmeisesti korvakoruiksi taikka kenttäkoronapelin napeiksi?
Kirjan erikoiset räjäytyskuvat pappilassa erittäin harvoin oikealla nimellä mainitusta pojan ulokkeesta ja tytön kunniasta olivat Jussista kauheata katseltavaa,missä nuolia oltiin pistetty latinankielisin tekstein osoittamaan ihmisen alapään sisäkaluihin.
Jotensakin kuvat muistuttivat Kallion lihakaupan seinälle nastoilla ripustettua ja veren tahraamaa kahtia halkaistua siankuvaa,Jussin käydessä äidin lähettämänä ostamassa lasivitriinistä sormella osoittamalla sata grammaa lauantaimakkaraa.Virkkeen sata grammaa lauantaimakkaraa hän oli harjoitellut kymmeniä kertoja korttelin pituisella matkalla,kun yleensä suunsa aukaistuaan vanhempen edessä hän alkoi änkyttämään.
Sen takia hän aina osoitti etusormellaan lihatiskille ja laukaisi nopeasti ..sa-sata gram-mmaa,silmänsä tuijottaessa tappeina lihakaupan myyjättären pulskia brigittetutteja.
Kaupasta poistuttuaan hän joutui pitämään kylmää puotipaperiin käärittyä makkarasiivupakettia sepaluksensa edessä peittona. Hän oli kuullut partiossa,että vain avantoon pulahtaneella kylmä kangistaa nopeasti.
Moneksi vuodeksi papinpoika pisti isän kirjan kuvat hautumaan mielessään siihen asti,kun pääsi ensimmäisiä kertoja pyörittämään luokkaihastuksiaan yhteiskoulun teinitansseissa kainalot ja kämmenet hikisinä.Silloin vasta nuolella osoitettuun ulokkeeseen eli libidovektoriin syntyi nuolen suuntaan oikeita amppeereja.
Poika päättikin panna makuuhuoneensa kirjahyllyltä reppuunsa Aku Ankka-lehden viimeisen numeron Aku ja metsäpalo.
Etsinnän lopetettuaan hän jäi katsomaan isänsä memorabiliaseinää,mistä raamien sisässä ja lasin takana marsalkka Mannerheim katseli tuimana työpöydän nurkalla seisovaa bakeliittipuhelinta puh.no 3356, ikään kuin ylipäällikkö oli odottamassa tärkeätä puhelinsoittoa kenraali Airolta Mikkelin päämajasta.
 |
| Marski rintamalla by Juhart |
Marskin kuvan alapuolella luki :
YLIPÄÄLLIKÖN PÄIVÄKÄSKY
13.4.1940
"Suomen kunniakkaan armeijan sotilaat!
Rauha on tehty maamme ja Neuvosto-Venäjän välillä, ankara rauha , joka Neuvosto-Venäjälle on luovuttanut melkeinpä jokaisen taistelutantereen, jolle te olette vuodattaneet vertanne kaiken sen puolesta, mitä pidämme kalliina ja pyhänä..."
Jussia puistatti selkäpiistä ja käsivarsien nahka meni kanalihalle tekstin verisyydestä.Marskin tiukkoja silmiä väistellen papinpoika vilkaisi seinällä roikkuvaa kivääribajonettia,sitten Rukajärven puista R-plakaattia ja sitten päiväkäskyn yläpuolella alpakkaista ristillä kärsivän Kristuksen kuvaa,missä Mestari katseli surullisesti Marskin venelakin leijonakokardiin päin.
--Ei kyl mun on parast mennä makuukammariin pakkaamaan!
Jussi mokelsi hieroessaan käsivarsiaan kuin pakkasvihurin kylmettämänä ja lähti huoneesta hakemaan reppuansa leirille lähtöä varten.
LEIRINTÄÄ STALAGISSA
-----------------------------------
Jussi oli nähnyt vuonna 1953 valmistuneen Stalag 17-filmin kotikauppalan elokuvateatterissa Bio-Jännässä edellisvuonna..
Tämä Billy Wilderin ohjaama filmi kuvaa sotavankien elämää Luftwaffen Stalagissa.Pääosan esittäjänä oli William "Billy" Holden,joka näytteli kyynistä ja epäsosiaalista amerikkalaista sotavankia.
Holden teki kauppaa munilla,silkkisukilla,huovilla ja savukkeilla leirin vartioiden kanssa,järjestelemällä lisäksi rottakisoja luksustavaroiden hankkimiseksi.Hän kokosi myös itselleen mahtavan tupakkavuoren yhdestä pakoyrityksen vedonlyönnistä.Holdenin näyttelemä sotavanki oli Stalagin aito Wheeler-Dealer.
Elokuvan uutena tähtenä näyttelijä Otto Preminger,joka tunnetaan neorealistisena ohjaajana 60-luvulla.
Jussi oli nähnyt Holdenin aiemmankin elokuvan A Day to Remember vuodelta 1952,missä Bill näytteli sotakirjeenvaihtajaa Korean sodassa. ja Lili Palmer honkongilaista lääkäriä.
Vasta 1990-luvulla papinpoika osasi yhdistää Holdenin ja Hongkongin yhden toisen elokuvan yhteydessä,kun hänen filippiinoalaisensa ostokonttorissa Riyadhissa Saudi Arabiassa naureskelivat taglishiksi eli Tagalog-Englishiksi....."William is holdin' Suzie's Kwan !" katsellessaan Sonyn Betamax-videolta Suzie Wongia.
Papinpoika oli ollut silloin jo naimisissa filippiinovaimonsa kanssa kymmenisen vuotta ja ymmärsi aika hyvin tagalogia..
Filippiinot vihjasivat v.1960 filmattuun filmiin "The World of Suzie Wong",missä honkongilaissyntyinen Susie Kwan esitti pääosaa.
Kwan tagalogiksi merkitsee suomeksi naisen "sitä" eli Jussin näkemää tytön " kunniaa" isän Avioliiton Onni-kirjassa.
Bussin takaluukut roikkuivat auki sivulle partiolaisten ristikalottien heiluessa auton ympärillä ja katolla leirikuorman purkamisessa.
Jussi oli jäänyt seuraamaan toimia isänsä käskystä,kun hänellä ei ollut päällään partiopuseroa,minkä piti saapua postissa Helsingin Partio-Aitasta jo alkuviikolla.
Poika sai sitten luvan saapua leirille siviiliasussa ja tupsupipo päässä.Muut partiopojat kyllä naureskelivat,ettei lippukunnanjohtajan pojalla ole vaatteita,mutta isäpastori oli korottanut ääntään kuultuaan suitten suhinoita ,käskemällä pitää murinat mahassa.
Isä oli myös katsonut,ettei Jussi osallistuisi leirin toimiin kunnes sitten,kun lippukunnan toinen partiojohtaja Jorkku saapuu ovaali-ikkunaisella kuplallaan kauppalasta partiopusakka mukanaan.
Telttoja lastattiin vihreään seurakunnan balluunikumiseen maitokärryyn muiden muonalaatikoiden kanssa partiolaisten työnnettäväksi puolen kilometrin taipaleen lammen rantaan.
YLIPÄÄLLIKÖN PÄIVÄKÄSKY
13.4.1940
"Suomen kunniakkaan armeijan sotilaat!
Rauha on tehty maamme ja Neuvosto-Venäjän välillä, ankara rauha , joka Neuvosto-Venäjälle on luovuttanut melkeinpä jokaisen taistelutantereen, jolle te olette vuodattaneet vertanne kaiken sen puolesta, mitä pidämme kalliina ja pyhänä..."
Jussia puistatti selkäpiistä ja käsivarsien nahka meni kanalihalle tekstin verisyydestä.Marskin tiukkoja silmiä väistellen papinpoika vilkaisi seinällä roikkuvaa kivääribajonettia,sitten Rukajärven puista R-plakaattia ja sitten päiväkäskyn yläpuolella alpakkaista ristillä kärsivän Kristuksen kuvaa,missä Mestari katseli surullisesti Marskin venelakin leijonakokardiin päin.
--Ei kyl mun on parast mennä makuukammariin pakkaamaan!
Jussi mokelsi hieroessaan käsivarsiaan kuin pakkasvihurin kylmettämänä ja lähti huoneesta hakemaan reppuansa leirille lähtöä varten.
 |
| Marski ja sotilaspoika. Juhart 2001. |
-----------------------------------
Jussi oli nähnyt vuonna 1953 valmistuneen Stalag 17-filmin kotikauppalan elokuvateatterissa Bio-Jännässä edellisvuonna..
Tämä Billy Wilderin ohjaama filmi kuvaa sotavankien elämää Luftwaffen Stalagissa.Pääosan esittäjänä oli William "Billy" Holden,joka näytteli kyynistä ja epäsosiaalista amerikkalaista sotavankia.
Holden teki kauppaa munilla,silkkisukilla,huovilla ja savukkeilla leirin vartioiden kanssa,järjestelemällä lisäksi rottakisoja luksustavaroiden hankkimiseksi.Hän kokosi myös itselleen mahtavan tupakkavuoren yhdestä pakoyrityksen vedonlyönnistä.Holdenin näyttelemä sotavanki oli Stalagin aito Wheeler-Dealer.
Elokuvan uutena tähtenä näyttelijä Otto Preminger,joka tunnetaan neorealistisena ohjaajana 60-luvulla.
Jussi oli nähnyt Holdenin aiemmankin elokuvan A Day to Remember vuodelta 1952,missä Bill näytteli sotakirjeenvaihtajaa Korean sodassa. ja Lili Palmer honkongilaista lääkäriä.
 |
| The World of Suzie Wong |
Papinpoika oli ollut silloin jo naimisissa filippiinovaimonsa kanssa kymmenisen vuotta ja ymmärsi aika hyvin tagalogia..
Filippiinot vihjasivat v.1960 filmattuun filmiin "The World of Suzie Wong",missä honkongilaissyntyinen Susie Kwan esitti pääosaa.
Kwan tagalogiksi merkitsee suomeksi naisen "sitä" eli Jussin näkemää tytön " kunniaa" isän Avioliiton Onni-kirjassa.
Bussin takaluukut roikkuivat auki sivulle partiolaisten ristikalottien heiluessa auton ympärillä ja katolla leirikuorman purkamisessa.
Jussi oli jäänyt seuraamaan toimia isänsä käskystä,kun hänellä ei ollut päällään partiopuseroa,minkä piti saapua postissa Helsingin Partio-Aitasta jo alkuviikolla.
Poika sai sitten luvan saapua leirille siviiliasussa ja tupsupipo päässä.Muut partiopojat kyllä naureskelivat,ettei lippukunnanjohtajan pojalla ole vaatteita,mutta isäpastori oli korottanut ääntään kuultuaan suitten suhinoita ,käskemällä pitää murinat mahassa.
Isä oli myös katsonut,ettei Jussi osallistuisi leirin toimiin kunnes sitten,kun lippukunnan toinen partiojohtaja Jorkku saapuu ovaali-ikkunaisella kuplallaan kauppalasta partiopusakka mukanaan.
 |
| Jorkku.Cezeta ja ovaalikupla. Juhart 2011.kollaashi |
Onnikan perästä poikavoimin irtaantui armeijan vanha soppatykki,joka kiinnittyi ketjuilla maitotalon notkoselkäisen tamman perään. Poikien täysien reppujen sekä rinkkojen alta vilkkui sinisiä koripallotossuja,mitkä olivat silloin suurta huutoa ja aiheuttivat umpinaisina teltoissa jaloista potkaistuna pahemman katkun kuin yhteiskoulun voimistelusalin pukuhuoneessa.
Jussi käveli kolonnan perässä soppakanuunan katveessa väistelemässä neulasten kattamalla polulla tamman tiputtamia munkkikasoja.isäpastorin istuessa kanuunan päällä siniristipipossa,käsi otsallaan visiirinä kuin suomalaisen Vickers-panssarin komentaja, tähystelemässä sopivia leiripaikkoja metsästä.
Aikuisilla oli aina etuoikeus mukavuuksiin.
Leiriveikkojen tienviitta,josta joku nokkela oli pihistänyt yhden kapula I-kirjaimen (Liriveikot) tien varrella hävisi männikköön ,Jussin vilkaistessa sitä taakseen .
Viitan roskapuista kootut kirjaimet alkoivat hiljalleen muuttua pojan sisäsilmissä Stalag 13 portin puiseen kylttiin poltetuiksi kirjaimiksi.
Jussi oli itse valinnut numeron 13 fantasiavankileirilleen,koska se oli taikauskoisten epäonnen numero..
Taikaa ja uskoa,ehkä pientä valehtelua ja lisäksi pientä muunneltua totuutta tultaisiin vielä kuulemaan leirinuotioilla.
Lippukunnan toinen partiojohtaja Kasse Suominen tulisi pitämään huolen totuuden hengen vääristämiseksi suolla liitäviksi lakanapäisiksi vihulaishaamuiksi.
Se toinen partiojohtaja Jorkku taasen puhui asiat suoraan,mutta pisteli iltanuotioilla aina omiaan.kaivettuaan volkkarinsa keulapellin alta korillisen lahtelaista olutta,minkä hän raahasi lammen kylmään rantaveteen jäähtymään.
"Totuuden henki..johda sinä meitä..! ..Isäpastori iltanuotiolla aina nuotiotarinoiden jälkeen kehoitti laulamaan iltahartauden päätteeksi.
Pubereettifalsettinen poikakuoto joikasi virren niin kovaa,että naapurin kesämökillä pantiin ularadiota täysille Onni Gideonin orkestein "Hei mambon" tahtiin .
Mambo italiano
Poikakuoro lauloi telttoihinsa palatessaan Mambo italianon kirkkain eunukkiäänin lastensarjan muunnoksena.."Hei mambo..tehdäänkö Kekkosesta luuranko?"
Silloin saatiin vielä ääneen haukkua jopa tasavallan presidenttiä.
Vanhempia ihmisiä pidettiin silloin esimerkkeinä ja niiden puheet olivat täyttä totta sekä käskyjä noudatettava kirjaimellisesti..olivat ne sitten oikeata taikka vääriä..
--Pulinat rivistä pois!
Olisi aina joku vanhemmista partiojohtajista karjaissut,jos joku muodossa sattui vähänkin kuiskaamaan suunsa sivuun.
Samanlainen äkseeraus tulisi seuraamaan armeijan harmaissa eli kertauksena nuorena opitusta.
Jussi käveli kolonnan perässä soppakanuunan katveessa väistelemässä neulasten kattamalla polulla tamman tiputtamia munkkikasoja.isäpastorin istuessa kanuunan päällä siniristipipossa,käsi otsallaan visiirinä kuin suomalaisen Vickers-panssarin komentaja, tähystelemässä sopivia leiripaikkoja metsästä.
Aikuisilla oli aina etuoikeus mukavuuksiin.
Leiriveikkojen tienviitta,josta joku nokkela oli pihistänyt yhden kapula I-kirjaimen (Liriveikot) tien varrella hävisi männikköön ,Jussin vilkaistessa sitä taakseen .
Viitan roskapuista kootut kirjaimet alkoivat hiljalleen muuttua pojan sisäsilmissä Stalag 13 portin puiseen kylttiin poltetuiksi kirjaimiksi.
Jussi oli itse valinnut numeron 13 fantasiavankileirilleen,koska se oli taikauskoisten epäonnen numero..
Taikaa ja uskoa,ehkä pientä valehtelua ja lisäksi pientä muunneltua totuutta tultaisiin vielä kuulemaan leirinuotioilla.
Lippukunnan toinen partiojohtaja Kasse Suominen tulisi pitämään huolen totuuden hengen vääristämiseksi suolla liitäviksi lakanapäisiksi vihulaishaamuiksi.
Se toinen partiojohtaja Jorkku taasen puhui asiat suoraan,mutta pisteli iltanuotioilla aina omiaan.kaivettuaan volkkarinsa keulapellin alta korillisen lahtelaista olutta,minkä hän raahasi lammen kylmään rantaveteen jäähtymään.
"Totuuden henki..johda sinä meitä..! ..Isäpastori iltanuotiolla aina nuotiotarinoiden jälkeen kehoitti laulamaan iltahartauden päätteeksi.
Pubereettifalsettinen poikakuoto joikasi virren niin kovaa,että naapurin kesämökillä pantiin ularadiota täysille Onni Gideonin orkestein "Hei mambon" tahtiin .
Mambo italiano
Poikakuoro lauloi telttoihinsa palatessaan Mambo italianon kirkkain eunukkiäänin lastensarjan muunnoksena.."Hei mambo..tehdäänkö Kekkosesta luuranko?"
Silloin saatiin vielä ääneen haukkua jopa tasavallan presidenttiä.
Vanhempia ihmisiä pidettiin silloin esimerkkeinä ja niiden puheet olivat täyttä totta sekä käskyjä noudatettava kirjaimellisesti..olivat ne sitten oikeata taikka vääriä..
--Pulinat rivistä pois!
Olisi aina joku vanhemmista partiojohtajista karjaissut,jos joku muodossa sattui vähänkin kuiskaamaan suunsa sivuun.
Samanlainen äkseeraus tulisi seuraamaan armeijan harmaissa eli kertauksena nuorena opitusta.
 |
| Presidentti Kekkonen. Juhart 2011. |
KORVENPEIKKOJA
---------------------------
"Mikki-Hiiri mättähältä mättähälle käy ja pikkujalka pilkahtaa...
"...Kompikampi,kompikampi..nyt mä panen sun poskehen.."
Mikki-Hiiri ja Korvenpeikko
Georg Malmsten
 |
| Partiojohtaja ja vaeltajat |
Jalkapartiolaiset taistelupakkaukset selässään marssivat kolonnassa metsälampea päin,mutta päätyivät kuin sotaharjoituksissa väistymään kankaalle ihan kuin oikeassa ilmavaarahälytyksessä,kauppalan isompien patukoiden tööttäillessä uusien ja vahattujen Opel Rekordien ja Ford Taunusten torvia.
Eurooppalaisilla jenkkiautoilla tuotiin pullamössöpoikia oppimaan partiotaitoja sekä selviytymistä kesäleirillä.
Moinen paraatikatselmus sai jalkapartiolaisten jälkijoukot keräämään metsätieltä autonikkunoista ulosheiteltyjä Fazerin Sinisen-suklaapapereita sekä Laku-Pekka-lakritsipatukan jämiä,
Joku marssikolonnassa murisi,että eliittiluokan partiolaiset ajetaan metsään limusiinilla ja kolmas luokka kerää niiden rikkauden symboolien roskia perässä.
Paksu-Kasse kolonnan partiojohtajana kommentoi pojan murinoille,että mielenosoittaja voisi liittyä vihreäpuseroisiin pioneereihin,minkä riveistä kuuluu samanlaisia huutoja Vappuparaateissa punalippujen alta.
Siellä tykättäisiin samanlaisesta fraseologista...
Murisija vielä uhallakin intti takaisin jostain fazerologiasta.
--Turpa rullalle ja rulla taskuun!
Kasse kiekaisi,jolloin marssi jatkui tuppisuisena eteenpäin..
--Kyllä se muakin kaivelee,että jotkut tuodaan autoilla perille kuin jalkavammaisia...
Kasse lisäsi.
--Minä taidan antaa jalattomille pankinjohtajan ja meijerinjohtajan pojille lisäsantsia vaikka paskariu'un teossa ja montun kaivamisessa ,jotta luulisivat kaivavansa omaa hautaansa ennen teloitusta.
--Ja sen perästä saisivat juosta lammen ympäri joka ehtoo..niinkuin iltajumpaksi...
 |
| 1957 Ford Taunus 17M |
 |
| 1958 Opel Rekord 1700 L |
Iltapäivällä leirialueen mäntymetsästä kuului kirveiden kolketta,kaarisahan kirskutusta ja kenttälapioiden kalketta.
Paikattujen sotilastelttojen keskitolppia pystytettiin vartioiden telttaplaaneilla ja pian jokaisen telttatontin ympärille oltiin kyhätty karahkoista solmuopilla karsina-aita.Ulkopuolisen silmissä näky muistutti tiibetiläistä uiguriyhteiskuntaa telttoineen ja hevosaitoineen.
Kauempana lammenrannassa lippukunnanjohtaja touhuili soppakanuunan äärellä hernerokan keitossa ja heittelemässä koossikalla mustapippureita pataan yhtä laajaeleisesti kuin rappari laastia tiiliseinään urakkakauhalla...
Lammen kuusikkorannoilta kaikui pastorin soppavirsi Kesäilta Kangasalla.
Ennen iltakuutta rantaan johtavan neulaspolun tanner jytisi askeleista,pakkien kolinan ja lusikkahaarukkayhdistelmien kilinöiden myötä.
Puoliseitsemältä kanuuna oli tyhjä, samoin säkillinen vanikkaa ja pari kiloa Pesosen Pertin nappimyllyllä meijerivoista sorvattuja vanikanvoiteluita oli hävinnyt sisuksiin sekä tonkallinen maitoa kaatunut janoisiin kurkkuihin.
 |
| Leiriveikkojen päämajan upseerit |
Jussi sai vihdoin partiopuseronsa niskaansa Jorkun tultua kauppalasta pahnapuhaltimellaan .Pusakka tuntui uudenkarhealta niskassa,mutta melko nopeasti sen hihavekitkin oikenivat hiestä leiritalkootöissä.
Taitomerkit vielä puuttuivat hihasta eikä papinpoika ajatellutkaan niiden ompelemisia,vaikka oli Kaisa-äidin komennuksessa joutunut opettelemaan housujensa langanpäästä roikkuvat litsinnapitkin ommella karhulangalla kiinni.
Silloin ei eletty vielä vetoketjuaikaa pöksykulttuurissa.
Jussi piti silti ompelemista naisten töinä,vaikka prässäsi housunsa ja ruudullisen tukkilaispaitansa paraatikuntoon ..tietenkin äidin käskystä.. silityslaudalla pyykkilauntaisin .
Alakoulussa hän käsityötunneilla joutui opettajansa Seija Simolan superviisauksessa virkkaamaan patalapun.
Opettajatar Jussin isosilmäisen tuloksen nähtyään käski poikaa patalapun sijasta virkkaamaan vaikka sipulipussin..
Ompelun hän katsoi kuuluvan vielä naisväelle tai kerran vuodessa pappilaan tulleelle hoviräätälille Närhen Uunolle.,joka pöydällä risti-istunnassa harsoi isän sotamanttelista lapsille kevätpalttoiden aineksia.
Uuno oli jalkavammainen kävelykeppimies,jonka yhden kuihtuneen jalan varpaat tuskin ulottuivat permannolle.
Jussia aina ihmetytti Uunon taitavuus,miten kraatari neuloessaan piti suunsa yhdessä kulmassa nuppineuloja ja toisessa pilliklubia,nielaisematta niitä..
Jos Jussi oli puolitaitoinen ompelutöissä,niin isäpastorilta puuttui miesten tekniset perustyötaidot,joista aiemmin ollaan hyvänmielisesti mainittu.
Kaisapastorska oli se pappilan tekninen ihme ja pihan poikien mielestä korttelin paras puunainen,joka korjasi kaiken rikkoutuneen,oli se keittiötuolin irronnut jalka tai ruokakommuutinoven lukon vaihto.Lisäksi Kaisa vuoli Kalle-isältään perimällä hopeahelaisella kalanperkauspuukolla pihan pojille Sherwoodin veijarien puumiekat sekä jouset.
Pastori otti hoidettavakseen huushollin helpommat työt kuten ovensaranoiden voitelun Singerin ompelukoneöljyä tippakannaulla ruikkimalla.
Papin työkaluboksi eli papin kenkälaatikko siivouskomerossa käsitti vain peruskalut..lattapääruuvimeisselin,hohtimet sekä kuulapäävasaran,jolla ei edes voinut vetää salin puulattiasta ylös kantojaan itsepäisesti työntäviä nauloja.
Nauloja hakatessaan lattiaan kiinni manausperkeleiden siivettäminä, korkkimatto muistutti perunamaata kuhmuineen sekä koloineen.
 |
| Kaisa puunaisena 30-luvulla .Juhart 2011. |
Partiotaidoissa sekä -johtajana pastori taas oli mestari.
Eräänä kesäkuun aamuna partiopojat pantiin vartioittain suunnistuskilpailuun Riitusjärven ympäristöön.
Kisat menivät sanamukaisesti metsään,karttalaukkujen kastuessa ja karttojen muuttuessa lukemattomiksi pakanamaan kartoiksi sekä kompassien hävitessä ranteista suonsilmiin .
Maalissa kallion päällä sijaitsevalla leirinuotio-ja komentopaikalla,mitä koristi koivuinen risti, lippukunnanjohtaja haroi tummia kiharoitaan toivottomasta tuloksesta,päättämällä olla lähettämättä yhtään vartiota valtakunnallisiin lippukuntien välisiin suunnistuskilpailuihin Pieksanmäelle tulevana syksynä.
 |
| Pastori komentokalliolla |
.
 |
| Kraatari-Uuno ja "arkkiatri" Paul Bernoulli sveitisläiskarjalaisessa jalkavammaisten räätälisymposiumissa pappilan mökillä |
Lippukunnanjohtaja piti puheen suunnistajille komentokalliolla:
"No poejjaat..unohtukos ne talaven opit sinne suonsilimiin?
Häviskö jollaen karttapojojonen silimistä hijen tippuessa ohtalta?
Ja että kompassittiin kahtoivat suionsilimiin?!
Ennuo elläessäen nähänä näen toevotonta poppoota,paihti kerran talavisoassa,kun iivanat votkassa ylittivät yhen kaaheen aakeen laakeen.
Siinä meijän konekivvärriryhymät suolaelivat parisattoo piippalakkija kettoon.
Vilttitossuva ja vihreetä manttelija olj koko tanner täännään.
Tosjtillaanteessa teille poejjaat olisj käänynnä aevan samalla laella!
Yinkysymyksenä suunnistuksessa on se,ettei jouvu eksyksiin muamerkkejä seuroomalla iliman kompassejakin.
Toinen merkittävä asija onniin se,ette lähe juosta hölökyttelemmään silimittömästi etteenkäsin tyhymän piällikkönsä käskystä.
Josson jottaen korjattavvoo piällikön miäräyksiin,,niin on vappaus sanova taej kysyvä empimättä.
Venäläesessä komentohierakijassa ja propagandaupseerijen käskyessä ee tunneta samanlaesta demokratijaa kun meillä partiossa.
No...poejjaat...alakeepas lutviutva siitä murjottelemasta telettasaanaan ja kylyvetään pierun ja suonhajut ulos nahoesta---Mars..mars!!"
 |
| Riituksen talvileirin lipunnosto |
Talvileirit olivat rankempia kokemuksia.
Kolkkapojasta kasvettuaan oikeaksi partiopojaksi ja muutaman partiotaitomerkin neulomisella partiopusakan hihaan pappilan Jussi vedettiin hiihtolomalla mukaan hiihtovaelluksille,missä porojen sijasta partiopojat vetivät sotilasteltoilla ja kamiinoilla täyteen pakattuja ahkioita kolmisenkymmentä kilometriä umpihangessa Kiikalan Riitusjärven partiokämpälle.
Hiihtovaelluksella yövyttiin paljon paikatuissa vanhoissa sotilasteltoissa ja koettiin pakkastaivaan alla oikeata erämiesten elämää jäätyneillä eväillä ja hampparimakkaran mustiksi käristämisellä telttakamiinan päällä.
Kamina kyllä lämmitti jalkoja,mutta kipinämikon nukahdettua poikien narulla kuivuvat hiihtomonot käristyivät pohjistaan kippuraan.Vastaavanalaisesti vaeltajat heräsivät tukat jäässä teltan alta sisään puhaltavasta puhaltavasta pakkailmaista.
Kolkkapojasta kasvettuaan oikeaksi partiopojaksi ja muutaman partiotaitomerkin neulomisella partiopusakan hihaan pappilan Jussi vedettiin hiihtolomalla mukaan hiihtovaelluksille,missä porojen sijasta partiopojat vetivät sotilasteltoilla ja kamiinoilla täyteen pakattuja ahkioita kolmisenkymmentä kilometriä umpihangessa Kiikalan Riitusjärven partiokämpälle.
Hiihtovaelluksella yövyttiin paljon paikatuissa vanhoissa sotilasteltoissa ja koettiin pakkastaivaan alla oikeata erämiesten elämää jäätyneillä eväillä ja hampparimakkaran mustiksi käristämisellä telttakamiinan päällä.
Kamina kyllä lämmitti jalkoja,mutta kipinämikon nukahdettua poikien narulla kuivuvat hiihtomonot käristyivät pohjistaan kippuraan.Vastaavanalaisesti vaeltajat heräsivät tukat jäässä teltan alta sisään puhaltavasta puhaltavasta pakkailmaista.
Isäpastori katsoi sitä vain pojankroppien karaistumiseksi..
Riituksen talvileirillä Sarparannan Sampsa sladasi Opelillaan kesärenkailla Riitusjärven liukkaalla metsätiellä kovaa vauhtia,että lumi pöllyi Timo Mäkisen tyyliin kaikille partiokavereillensa näytöksi.
Muut Jussin isäpastorin partiolippukunnan partiopojat olivat tulleet kaupungista Riituksen talvileirille nuoskakelin paaduttamin suksin ja täyteen pakatuin ahkioin rättiväsyneinä ja hiestä märkinä.
Eränkäynnissä ja autonkäynnissä oli pitkä hajurako.
Muut Jussin isäpastorin partiolippukunnan partiopojat olivat tulleet kaupungista Riituksen talvileirille nuoskakelin paaduttamin suksin ja täyteen pakatuin ahkioin rättiväsyneinä ja hiestä märkinä.
Eränkäynnissä ja autonkäynnissä oli pitkä hajurako.
Taidettiin olla silloin vähäsen kateellisia partiolaisraggarille!
Sampsan vanhemmalla broidilla oli liukuautona yhtenä kesänä 60-luvun puolessa välissä 1948-mallinen kesäpirssi Austin 16.
Se oli maalattu ruusunpunaiseksi ja sen pieni kaksiosainen takaikkuna oltiin suurennettu peräpeilin levyiseksi akvaarioksi ajan hengen mukaan.
Se oli maalattu ruusunpunaiseksi ja sen pieni kaksiosainen takaikkuna oltiin suurennettu peräpeilin levyiseksi akvaarioksi ajan hengen mukaan.
Auton radioantenniin oli ripustettu oravanhäntä kuten senaikaisissa Hotrod-lehden kuvien jenkkirodeissa ja lyijyreissä (leadsled).
Auton oveen oli valkoisella Panu-ulkolateksilla kirjoitettu Mäystin.
Auto eli sen kesän kesäperhosena eli silloisen kinoiluajan hengen mukaisena Belle de Jourina, päätymällä konerikkoisena Eklundin romuttamoon ja sulatusuuniin.
Auton oveen oli valkoisella Panu-ulkolateksilla kirjoitettu Mäystin.
Auto eli sen kesän kesäperhosena eli silloisen kinoiluajan hengen mukaisena Belle de Jourina, päätymällä konerikkoisena Eklundin romuttamoon ja sulatusuuniin.
Nykyään moisesta pyhäinjäännöksen raiskaamisesta saisi fundamentalistimobilistien jihadin päällensä.
 |
| 1948 Austin 16. 16hp merkitsee brittiläisiä verohevosvoimia |
 |
| 1954-1955 Opel Kapitän raggarikoslana |
 |
| Porilainen raggariauto by Juhart |
