perjantai 16. joulukuuta 2022

Vanhan roddarin muistelmia. Partiolaisten autoja. Ovaali-Kuplista raggari-Kapitäneihin.2. osa.

 

Tuntematon kolkkapoika by Juhart
Kuvassa puretaan Rakisaaren onnikasta
Riitusjärven kesäleirin kamppeita.
Itse vasemmalla ja isä-Antti
lippukunnanjohtajana pitämässä
Leiriveikkojen lippua.

Alkukirjoitus

TUNTEMATON KOLKKAPOIKA
-------------------------------------------
"OLLOS HUOLETON, POIKAS VALVEILL' ON.."


(Vala.Unkarilainen sävelmä)

Spekuloitua ja sormeiltua partiohistoriaa
--------------------------------------------------
Jussin isä oli kiihkeä partioliikkeen kannattaja sekä loordi Robert Baden-Powellin ihailija.
Eräänä yhdistävänä tekijänä isäpastorilla ja loordilla oli se,että B-P oli pastorin poika ja Antilla oli yksi oma papinpoika,josta yritettiin puolipakolla tehdä ensiksi kolkkapoikaa ja sitten rivipartiolaista.
Armeijakin heitä kaukaisesti yhdisti,koska isä oli reservin luutnantti ja B-P evp. kenraaliluutnantti.
Sotilaspastorilla oli joukko vapausmitaleita partiopukunsa rinnuksessa Kannaksen taisteluista ja B-P:llä mitalisadon joukossa Victoria- risti sekä brittiarmeijan nuorimman kenraalimajurin täkyt epoleteissa toisen buurisodan (1899-1902) Mafekingin pikkukaupungin puolustuksen sankarina.Pienellä puolustusjoukolla hän  oli pystynyt desimoimaan ylivoimaisia buurihyökkääjiä ovelin harhautustoimin.
Kaupungin piiritys kesti 261 päivää.

Mafekingin valtauksen takana kummitteli ikävimpiä toisen buurisodan puolia,missä mm. eversti B-P:n komentamat brittijoukot saivat aikaan aikamoisia verilöylyjä.Brittiläinen lehdistö ei asiasta maininnut sanallakaan,mutta taisteluissa mukana ollut nuori rintamareportteri Winston Churchill olisi voinut muistelmissaan mainita veritöistä.
Koko sodan tappiolista kaatuneista oli lähes 70.000,joka jakaantui melko tasaisesti neljään osaan brittisotilaiden,buurisotilaiden,siviilien seka etnisten zulualkuasukkaiden välillä.Jakoa ollaan myös arvioitu lähes 20.000:een kaatuneeseen per väkiluokka.
Isäpastorilla loordin kanssa oli muitakin yhteisiä ominaisuuksia,kuten uskon pietismi , elämisen askeettisuus,luonnon tutkimus, säiden haisteleminen sekä taivaan tähtien että planeettojen tähyily .


Eversti Baden-Powell.
Mafekingin sankari esikuntineen 1900

Pastorilla pietismi ja vaatimattomat elintavat lähtivät savolaisesta körttiläiskodista ja Robertilla anglikaanisen kirkon Plumsteadin maaseutupappilasta Kentin maakunnassa..
Erämaissa elämisestä kummatkin tuhansia kertoja sijasivat säitä kaihtelematta laavun alle kenttävuoteensa rakovalkean tai nuotion ääreen.
Siviilielämässä pastori talvisinkin nukkui ikkuna raollaan pappilan makuuhuoneessa ja loordi oman maaseutuchaletinsa makuukamarin parvekkeella. lumituiskussa.Yhteisistä puolisojensa välisistä vuodekanssakäymisistä kummankaan partiojohtajan tapauksessa ei olla päästy todistamaan niinsanotussa lihallisten halujen muodossa,vaan pelkästään suvun jatkamisessa.

50-luvulla sodan jaloista selvinnyttä isänmaatamme rakennettiin lippukunnissa partiovalan hengessä solmuopein ja taitomerkein.Vieläkään tänä päivänä pappilan Jussi ei voi käsittää,miksi kaikki partiokyhelmät piti rakentaa erilaisilla solmuilla,kun rautakaupasta olisi saanut ennen leirille lähtöä edullisesti hamarapäävasaran ja laatikollisen puolentoista tuuman nauloja.Ilmeisesti partiopoikia valmennettiin johonkin pula-aikahenkeen,mitä heidän isänsä olivat lapsuudessaan kokeneet jonkinlaisena "saatpas istekin kokea"-revanssina.
Kesäleirit kyllä tuntuivat papinpojasta helpommilta,vaikka sielläkin armeijan mallisesti partiopomot santsasivat vartioita juoksemaan Riitusjärven ympäri upottavassa suomaastossa Suunto-kompassit ranteessa ja karttalaukut suovettä täynnä etsimässä rasteja,joita oltiin erivärisillä kreppipapereilla merkitty petäjien runkohin..


 LIPUNNOSTO RIITUSJÄRVEN
 TALVILEIRILLÄ
1963.JUHART 2011

Jollain tavalla kokemus oli Jussille jonkinlaista valmennusta tulevan varusmiespalvelun vastaavaan TsT-treeni- infernoon,missä alikersantit ja reservialiupseerikoulun santsarit ottivat viimeisetkin hikikarpalot kropasta ulos alokkaan sekä oppilaan lopulliseen uupumiseen asti..
Suomalainen partiojärjestö sekä puolustusvoimat perustuivat fyysiseen ja henkiseen masokismiin,mitkä kuulema tekivät pojista puolustuskykyisiä miehiä..Ilman hikeä,verta ja kipua ei kasveta miehiksi ja lisäksi piiskattin uskoa armeijaan sekä sen kirkkoon aitolutterilaisessa ja pietistisessä hengessä.
Itsensä verille hakkaamiseen ketjuilla Ramadanin aikaan ovat vain iranilaiset tottuneet sekä filippiinokatoliset ristiinnaulitut,saadakseen syntinsä ja rikoksensa kertaheitolla anteeksi.
Pappilan Kaisapastorska olisi savolaisena "viäräleukaisena" siihen tokaissut,että "synninannon piälle on heleppo tehä tuoreita syntejä".
Jollain tavoin sekä armeija että partioaate omassa ihanteellisuudessaan kehitti poikien kasvamista miehiksi militaristisessa displiinissä syyllisyyden tunnon,katumuksen sekä rangaistuksen päälle.

TUNTEMATON KOLKKAPOIKA KESÄLEIRILLÄ
------------------------------------------------------------------

 Pappila oikealla ca. 1957.,Kuvan otsikko
 "Palo pappilassa".Juhart 2011
Jussi oli valmistautunut kesäleirille lähtöön pappilan makuuhuoneessaan.
Satulareppu lojui hetekan vieressä täyteen pakattuna.
Hänen oli lukemassa putkihetekan päällä istuessaan lippukunnan omaa Lippi-partiolaislehteä,joka oli päivätty Uudenvuoden päivälle 1957.
Jussi uskoi lehden valavan häneen uutta uskoa sekä voimaa tulevan keäleirin koetuksille.
Pappilan Rummunlyöjänkadun puoleisen paraatioven edessä jyskytti Pekka Laineen viistonokka-Volvo-linjuri takaosan rahtiovien haukotellessa apposen auki ottamaan sisäänsä sotilastelttapusseja,Ylhäisten tehtaiden vanikkasäkkejä,lapioita,kirveitä sekä muonalaatikoita.Lisäksi katukiveykseltä nousi mahtava partiopoikien satulareppu- ja rinkkavuori odottamassa lastaamista.
Onnikan katollekin nostettiin osa leiritarpeista,joidenka määrästä voisi uskoa bussin lähtevän ainakin Pohjoisnavalle asti tai ainakin Lappiin..
 Pekka Laineen Volvo-linja-auto.
Juhart 2011.




Lippi-lehti kirjoitti:
"Päämaja tervehtii teitä,partiolaiset!
Partiolaiset eri puolella maatamme!
Olette tällä tavalla kokoontuneet vastaanottamaan uutta partiovuotta.
Tuhannet partiolaiskumppanit omistavat ajatuksensa alkavalle vuodelle,jona voimme jatkaa toimintaamme isänmaallemme iloksi...."


Jussi heitti lehden sängylle aivan henkilökohtaisesti itselleen tarkoitetusta ilosanomasta,minkä isäpastori oli kirjoittanut laajemmin osoitettavaksi kaikille maan partiolaisille.
Isäpastorihan oli tervehdyksen itse kirjoittanut.
Hänellä olisi ollut paljon parempaa tekemistä kesämökillä poissa rivipartiolaisten lipunnostoista,marsseista,aamu-ja iltahartauksista ja vartioiden teltta-alueiden  paremmuuskilpailusta .
Samanlaista komennusta hän sai jo kotona äidin äkseerauksessa,missä oma makuuhuone piti siivota,sänky laittaa armeijanmalliseksi tiiliskiveksi,hakea puita hellaan ja viiteen pystyuuniin liiteristä ja kuunnella pakosta niitä ikuisia hartauksia,joita vielä jatkettiin piinassa sunnuntaisin isän pitämissä pakkojumalanpalveluksissa kauppalan kivikirkossa.
Mökillä lisäksi äiti piti omaa displiiniään jatkuvissa talkootöissä ja ne kuuliaisesti hoidettuaan,Jussi pääsi omiin touhuihinsa mökkisaaren tontilla...sellaisiin mihin vain pojan vilkas mieli usutti.

1956 Mitä-Missä-Milloin

Pikkujättiläinen
Papinpoika otti kirjahyllystään vuoden 1956 Yrjö Karilaksen Pikkujättiläisen sekä saman vuoden sinivalkokantisen Mitä-Missä-Milloin-kirjan avaamalla kummastakin vuoden automallisivut..unohtamalla itsensä kokonaan aivan muuhun maailmaan..automaailmaan...autohullu kun oli.
Kirjat hän työnsi reppunsa pohjalle,ettei isä vain löytäisi niitä,päättämällä lukea niitä teltassa illalla Airamin latuskataskulampun valossa.
Kirjat olivat täysin kerettiläistä ja modernia humpuukia isän mielestä ja aidon partioaatteen oppien vastaisia. Silti Jussi ihmetteli,että Mitä-Missä-Milloin kirjan autokatsaukset olivat toimittaneet Ilmo ja Mauri Kurki-Suonio,jotka taisivat olla läheistä sukua isän läheiselle kaverille Jatkosodasta,silloiselle sotilaspastorille ,siviilipapille ja virsientutkijalle Erkki Kurki-Suoniolle. E.Kurki-Suonio,Ilmari Krohnin poika oli ollut Iisalmen seurakunnassa pappina v.1936-52 ja 16 vuotta isää vanhempana oli ilmeisesti kannustanut häntä lukemaan teologiaa Helsingin yliopistossa v.1936. Kurki-Suoniot (Krohnit) papillisena ja musikaalisena sukuna olisivat olleet Jussille valtteina autokirjoitusten lukemiseen,isän sattuessa yllättämään poikansa jenkkiautojen hienouksien sisäänsä imemisestä Petromaxin valossa. Ilmari Krohin opastuksella isä oli oppinut liturgian laulamisen taitonsa sekä ihailunsa mieskuorojen laulantaan. Naiskuorojen kalkkunamaisesta hoilaamisesta hän ei niinkään paljon välittänyt.
Aku Räty.Juhart
Kurjeksi isä aina kutsui sotilaspappikaveriaan ja hänen herännäissaarnaajakaverinsa Aku Räty usein kävi vierailemassa pappilassa tuohikontti selässä kotikutoisessa sarka-asussa  ja nahkalapikkaissa,joidenka voidellut pohjat narisivat ilkeästi salin puunatulla korkkimatolla.
Pappilan salin Wirth-flyygelin nuottitelineestä Jussi aina tapasi isänsä soittamasta ja polkemasta lakerikengillään kullattuja pedaaleja mustakantisesta Koraalikirjasta herännäispoljentaisia virsiä.Niistä pedaaleista isä oppi myöhemmin polkemaan ensimmäisen Volkkarinsa rullakaasutinpoljinta.
1941.08.15 Saarnaaja Aku Räty ja asessori
Kurki-Suonio jututtamassa sotilaita jossain Kannaksella

V. 1943 Erkki Kurki-Suonio oli ollut Koraalikirjatoimikunnan puheenjohtajana.
Jussi oli disleksikkona lukenut virsiopuksen kannesta "Kolarikirja".


Brewster-pienoismalli
Hetekan päältä hän vaihtoi niskaansa viikatu keltamustan kesäpaidan sekä mustat Ingo-farkkushortsit jalkaansa.
Solkikenkänsä hän potki hetekan alle villakoirien joukkoon, kiinnittämällä ähkiessään sandaalinsa soljilla jalkoihinsa.
--Nymmää olen valmiin kaikkiin maaliman koetuksiin!
Poika huudahti sulkiessaan sinisten molskihousujensa partiovyön kiinni.
Partiosoljessakin luki ennustavasti kahdella kotimaisella: "Ole valmis--Är redo!"
 Ennen lähtöään Jussi sanoi hyvästit huoneelleen,minkä tapetilla yhä hakaristiset brewsterit syöksyivät kannaksen yllä Tshaika-viholliskoneiden niskaan. Pahvikuvien alakulmat olivat pehkaantuneet pudottuaan usein tapetilta nastojen varasta hetekan ja seinän väliin.
Nastat kuin eivät halunneet pysyä kiinni pappilan vanhoissa ja läpikuivuneissa hirsiseinissä.
Naapurin 90-vuotias Fammu-täti kyllä oli talon seinähirsiä ja tappuratilkkeitä melkein kolmekymmentä vuotta vanhempi .Täti Jussista oli niin vanha,että käytti ennen sotaa ostettua tekohammaspulveriakin hammaslääkäri Eklund-Äyhön 30-luvulla asentamien itsehymyilevien tekareidensa kiinnitykseen.
Leiriltä palattuaan Jussi päätti liimata brewsterkuvat erikeeperliimalla pysyvästi tapetille.
Jussi sanoi huoneesta lähtiessään samoin hyvästit sinivalkoiselle Revellin 1955-malliselle Buick Roadmaster Rivieralle.Se seisoi kunniapaikalla kirjahyllyssä vuoden 1955 Mitä-Missä-Milloin-kirjan ja saman vuoden Pikkujättiläisen välissä.
Kirjoituspöydällä sanomalehden päällä oli kuivumassa Humbrolin maaleista penslattu punavalkoinen Revellin 1959 Ford Galaxie Retractable Top,minkä katon pitäisi laskeutua oikeasti takakonttiin.
Katon nosto-ja laskumekanismit olivat kylläkin juuttuneet kiinni polystyreeniliimasta.Ihan oikeassa täyskokoisessa Galaxiessa oli samoin ollut häikkää katonnostolaitteiden sähkömoottoreissa,että pienoismalli oli täydellinen vikoineen...
Vuoden 1958 syksyn  yhdessä  Kuva-Postissa oli ollut kuva samasta Galaxiesta Brysselin maailmannäyttelyn Atomium-rakennuksen edestä,missä kellomekkoinen ja isotuttinen neiti poseerasi sen likasiipeen..
Jussi oli leikannut sen mimmin kuvan lehdestä ja liimannut kenkälaatikkopahville sekä klipsinyt siitä Uuno-sedältä pihistämillä kraatarinsaksilla itseseisovan paperinuken.

1959 Ford Galaxie 500 Retractable
 Top in Brussels 
Buick-pienoismallin Jussi oli pannut niin korkealle kirjahyllyyn,etteivät pikkusiskot ylettäisi nappaamaan sitä paperinukkejen kotikutsuleikkeihinsä.
Kerran Jussi pelasti sen siskojen leikkikutsuista,missä nämä olivat yrittäneet panna auton ikkunasta sisään pieni muovisia teekuppeja- ja vateja sekä joulukuusen koristelaatikosta vahanaamaisia ja valkopartaisia tonttu-ukkoja.Hän oli sitten kostoksi karhulangalla tehnyt hirttosilmukat kunkin tontun kaulaan ja ripustanut ne pikkusiskojen koulupöydän lampun varteen roikkumaan ja kirjoittanut ruutupaperille lyijykynällä.."Joulupukki hirtettynä ompi kuusen oksalla!"
Isompien siskojen kulmakarvapinsetillä Jussi oli joutunut vielä poistamaan teekutsuserviisin Buickin takapenkiltä.Viimeisimmän kevytmetalliosista kootun Hubleyn A Ford Phaetonin Jussi asensi kirjoituspydän eteen ikkunalaudalle.Sitä pikkusiskot eivät pääsisi lainaamaan,koska ne oltiin pantu kesämökille työpalveluun äitipastorskan komennukseen..

Revellin 1955 Buick Roadmaster Riviera

Hubleyn Model A Phaeton

Revellin 1959 Ford Galaxie retractable top



Isän työhuoneessa soi puhelin.
Jussi harppoi äkäisenä salin poikki isän pyhäkköön,mikä antoi kuvan jostain kirkollisesta kirjamuseosta nahkaisn , kulunein sekä antikvakirjaimisin kirjanselin.
Osa huoneesta oli omistettu sotamemorabilialle. Siinä sitten kirkko ja armeija elivät sovussa rintarinnankuin Uuden Suomen pilapiirtäjä Karin kokoomuslaisen ja paksun papin kaftaanissa sotilaskypärä päässä.

Karin kokoomuslainen pappikarikatyyri

Poika vastasi puhelimeen,missä kysyttiin kappalaista lapsenkastamiseen.
Jussi vastasi,ettei kappalainen ole kotona,vaan lähtenyt rintamalle...
Puhelimen luurista kuului vain keittiön kellon tikitystä ja....Klik.




Jussi lyötyään puhelinluurin kiinni jäi hetkeksi katselemaan isänsä työpajaa,missä sorvattiin saarnoja,kastajais-,vihkimis- ja siunauspuheita,jos isän kirjahyllystä löytyisi yhtään mielenkiintoista luettavaa leirille.
Kerran hän oli löytänyt vuoden 1939 Reserviupseerikoulukurssijulkaisun ja Lähetysseuran Tuolla puolen Limpopon-kirjan välistä isän ja äidin yhteisen asennusopaskirjan "Avioliiton onni".
Hän oli jäänyt lukemaan sitä vessaan lukkojen taakse ainakin tunniksi, päästämättä oven takana jalat ristissä saksaavia pikkusiskojaan sisälle.
Kirja osaksi kiihotti papinpoikaa kaikilla omituisilla voimisteluasennoilla ja yhtä lähetyssaarnaaja-asentokuvaa hän vilkkaasta mielikuvituksestaan huolimatta ei osannut yhdistää isän Lähetysseuran kirjan Tuolla puolen Limpopon kanssa..
Lähetystyön hän katsoi vain suuntautuvan Afrikan köyhille mustille,vaikkakin isä oli manaillut sunnuntaisten jumalanpalvelusten kolehtihaavien saaliista,että pakanalähetykseen tarkoitetuissa keräyksissä 70-prosenttia kolikoista oli nappeja.Jussikaan ei tajunnut,mitä lannevaatteiset antiloopin metsästäjät zulumaassa tarvitsivat nappeja...ilmeisesti korvakoruiksi taikka kenttäkoronapelin napeiksi?
Kirjan erikoiset räjäytyskuvat pappilassa erittäin harvoin oikealla nimellä mainitusta pojan ulokkeesta ja tytön kunniasta olivat Jussista kauheata katseltavaa,missä nuolia oltiin pistetty latinankielisin tekstein osoittamaan ihmisen alapään sisäkaluihin.
Jotensakin kuvat muistuttivat Kallion lihakaupan seinälle nastoilla ripustettua ja veren tahraamaa kahtia halkaistua siankuvaa,Jussin käydessä äidin lähettämänä ostamassa lasivitriinistä sormella osoittamalla sata grammaa lauantaimakkaraa.Virkkeen sata grammaa lauantaimakkaraa hän oli harjoitellut kymmeniä kertoja korttelin pituisella matkalla,kun yleensä suunsa aukaistuaan vanhempen edessä hän alkoi änkyttämään.
Sen takia hän aina osoitti etusormellaan lihatiskille ja laukaisi nopeasti ..sa-sata gram-mmaa,silmänsä tuijottaessa tappeina lihakaupan myyjättären pulskia brigittetutteja.
Kaupasta poistuttuaan hän joutui pitämään kylmää puotipaperiin käärittyä makkarasiivupakettia sepaluksensa edessä peittona. Hän oli kuullut partiossa,että vain avantoon pulahtaneella kylmä kangistaa nopeasti.

Moneksi vuodeksi papinpoika pisti isän kirjan kuvat hautumaan mielessään siihen asti,kun pääsi ensimmäisiä kertoja pyörittämään luokkaihastuksiaan yhteiskoulun teinitansseissa kainalot ja kämmenet hikisinä.Silloin vasta nuolella osoitettuun ulokkeeseen eli libidovektoriin syntyi nuolen suuntaan oikeita amppeereja.

Nyt isän kirja oli hävinnyt kirjahyllystä,mutta sen tilalle oltiin pantu körttisaarnaaja Aku Rätyn muistelmat,mitä Jussi ei halunnut ottaa leirilukemiseksi,koska oli kuunnellut kerran isän kanssa Seinäjoen herättäjäjuhlilla Aku-sedän pitkiä,mutta isälle "niin sielua keventäviä" saarnoja.
Poika päättikin panna makuuhuoneensa kirjahyllyltä reppuunsa Aku Ankka-lehden viimeisen numeron Aku ja metsäpalo.
Etsinnän lopetettuaan hän jäi katsomaan isänsä memorabiliaseinää,mistä raamien sisässä ja lasin takana marsalkka Mannerheim katseli tuimana työpöydän nurkalla seisovaa bakeliittipuhelinta puh.no 3356, ikään kuin ylipäällikkö oli odottamassa tärkeätä puhelinsoittoa kenraali Airolta Mikkelin päämajasta.



Marski rintamalla by Juhart





Marskin kuvan alapuolella luki :              

YLIPÄÄLLIKÖN PÄIVÄKÄSKY


13.4.1940
"Suomen kunniakkaan armeijan sotilaat!
Rauha on tehty maamme ja Neuvosto-Venäjän välillä, ankara rauha , joka Neuvosto-Venäjälle on luovuttanut melkeinpä jokaisen taistelutantereen, jolle te olette vuodattaneet vertanne kaiken sen puolesta, mitä pidämme kalliina ja pyhänä..."


Jussia puistatti selkäpiistä ja käsivarsien nahka meni kanalihalle tekstin verisyydestä.Marskin tiukkoja silmiä väistellen papinpoika vilkaisi seinällä roikkuvaa kivääribajonettia,sitten Rukajärven puista R-plakaattia ja sitten päiväkäskyn yläpuolella alpakkaista ristillä kärsivän Kristuksen kuvaa,missä Mestari katseli surullisesti Marskin  venelakin leijonakokardiin päin.
--Ei kyl mun on parast mennä makuukammariin pakkaamaan!
Jussi mokelsi hieroessaan käsivarsiaan kuin pakkasvihurin kylmettämänä ja lähti huoneesta hakemaan reppuansa leirille lähtöä varten.

 Marski ja sotilaspoika.
Juhart 2001.
LEIRINTÄÄ STALAGISSA
-----------------------------------
Jussi oli nähnyt vuonna 1953 valmistuneen Stalag 17-filmin kotikauppalan elokuvateatterissa Bio-Jännässä edellisvuonna..
Tämä Billy Wilderin ohjaama filmi kuvaa sotavankien elämää Luftwaffen Stalagissa.Pääosan esittäjänä oli William "Billy" Holden,joka näytteli kyynistä ja epäsosiaalista amerikkalaista sotavankia.
Holden teki kauppaa munilla,silkkisukilla,huovilla ja savukkeilla leirin vartioiden kanssa,järjestelemällä lisäksi rottakisoja luksustavaroiden hankkimiseksi.Hän kokosi myös itselleen mahtavan tupakkavuoren yhdestä pakoyrityksen vedonlyönnistä.Holdenin näyttelemä sotavanki oli Stalagin aito Wheeler-Dealer.
Elokuvan uutena tähtenä näyttelijä Otto Preminger,joka tunnetaan neorealistisena ohjaajana 60-luvulla.
Jussi oli nähnyt Holdenin aiemmankin elokuvan A Day to Remember vuodelta 1952,missä Bill näytteli sotakirjeenvaihtajaa Korean sodassa. ja Lili Palmer honkongilaista lääkäriä.

 The World of Suzie Wong
Vasta  1990-luvulla papinpoika osasi yhdistää Holdenin ja Hongkongin yhden toisen elokuvan yhteydessä,kun hänen filippiinoalaisensa ostokonttorissa Riyadhissa Saudi Arabiassa naureskelivat taglishiksi eli Tagalog-Englishiksi....."William is holdin' Suzie's Kwan !" katsellessaan Sonyn Betamax-videolta Suzie Wongia.

Papinpoika oli ollut silloin  jo naimisissa filippiinovaimonsa kanssa kymmenisen vuotta ja ymmärsi aika hyvin tagalogia..
Filippiinot vihjasivat v.1960 filmattuun filmiin "The World of Suzie Wong",missä honkongilaissyntyinen Susie Kwan esitti pääosaa.
Kwan tagalogiksi merkitsee suomeksi  naisen "sitä" eli Jussin näkemää tytön " kunniaa" isän Avioliiton Onni-kirjassa.

Bussin takaluukut roikkuivat auki sivulle partiolaisten ristikalottien heiluessa auton ympärillä ja katolla leirikuorman purkamisessa.
Jussi oli jäänyt seuraamaan toimia isänsä käskystä,kun hänellä ei ollut päällään partiopuseroa,minkä piti saapua postissa Helsingin Partio-Aitasta jo alkuviikolla.
Poika sai sitten luvan saapua leirille siviiliasussa ja tupsupipo päässä.Muut partiopojat kyllä naureskelivat,ettei lippukunnanjohtajan pojalla ole vaatteita,mutta isäpastori oli korottanut ääntään kuultuaan suitten suhinoita ,käskemällä pitää murinat mahassa.
Isä oli myös katsonut,ettei Jussi osallistuisi leirin toimiin kunnes sitten,kun lippukunnan toinen partiojohtaja Jorkku saapuu ovaali-ikkunaisella kuplallaan kauppalasta partiopusakka mukanaan.

 Jorkku.Cezeta ja ovaalikupla.
Juhart 2011.kollaashi


Telttoja lastattiin vihreään seurakunnan balluunikumiseen maitokärryyn muiden muonalaatikoiden kanssa partiolaisten työnnettäväksi puolen kilometrin taipaleen lammen rantaan.
Onnikan perästä poikavoimin irtaantui armeijan vanha soppatykki,joka kiinnittyi ketjuilla maitotalon notkoselkäisen tamman perään. Poikien täysien reppujen sekä rinkkojen alta vilkkui sinisiä koripallotossuja,mitkä olivat silloin suurta huutoa ja aiheuttivat umpinaisina teltoissa jaloista potkaistuna pahemman katkun kuin yhteiskoulun voimistelusalin pukuhuoneessa.
Jussi käveli kolonnan perässä soppakanuunan katveessa väistelemässä neulasten kattamalla polulla tamman tiputtamia munkkikasoja.isäpastorin istuessa kanuunan päällä siniristipipossa,käsi otsallaan visiirinä kuin suomalaisen Vickers-panssarin komentaja, tähystelemässä sopivia leiripaikkoja metsästä.
Aikuisilla oli aina etuoikeus mukavuuksiin.
Leiriveikkojen tienviitta,josta joku nokkela oli pihistänyt yhden kapula I-kirjaimen (Liriveikot) tien varrella hävisi männikköön ,Jussin vilkaistessa sitä taakseen .
Viitan roskapuista kootut kirjaimet alkoivat hiljalleen muuttua pojan sisäsilmissä Stalag 13  portin puiseen kylttiin poltetuiksi kirjaimiksi.
Jussi oli itse valinnut numeron 13 fantasiavankileirilleen,koska se oli taikauskoisten epäonnen numero..
Taikaa ja uskoa,ehkä pientä valehtelua ja lisäksi pientä muunneltua totuutta tultaisiin vielä kuulemaan leirinuotioilla.
Lippukunnan toinen partiojohtaja Kasse Suominen tulisi pitämään huolen totuuden hengen vääristämiseksi suolla liitäviksi lakanapäisiksi vihulaishaamuiksi.
Se toinen partiojohtaja Jorkku taasen puhui asiat suoraan,mutta pisteli iltanuotioilla aina omiaan.kaivettuaan volkkarinsa keulapellin alta korillisen lahtelaista olutta,minkä hän raahasi lammen kylmään rantaveteen jäähtymään.
"Totuuden henki..johda sinä meitä..! ..Isäpastori iltanuotiolla aina nuotiotarinoiden jälkeen kehoitti laulamaan iltahartauden päätteeksi.
Pubereettifalsettinen poikakuoto joikasi virren niin kovaa,että naapurin kesämökillä pantiin ularadiota täysille Onni Gideonin orkestein "Hei mambon" tahtiin .

                                                          Mambo italiano

Poikakuoro lauloi telttoihinsa palatessaan Mambo italianon kirkkain eunukkiäänin lastensarjan muunnoksena.."Hei mambo..tehdäänkö Kekkosesta luuranko?"
Silloin saatiin vielä ääneen haukkua jopa tasavallan presidenttiä.

Vanhempia ihmisiä pidettiin silloin esimerkkeinä ja niiden puheet olivat täyttä totta sekä käskyjä noudatettava  kirjaimellisesti..olivat ne sitten oikeata taikka vääriä..
--Pulinat rivistä pois!
Olisi aina joku vanhemmista partiojohtajista karjaissut,jos joku muodossa sattui vähänkin kuiskaamaan suunsa sivuun.
Samanlainen äkseeraus tulisi seuraamaan armeijan harmaissa eli kertauksena nuorena opitusta.

 Presidentti Kekkonen.
Juhart 2011.

KORVENPEIKKOJA

---------------------------

"Mikki-Hiiri mättähältä mättähälle käy ja pikkujalka pilkahtaa...
"...Kompikampi,kompikampi..nyt mä panen sun poskehen.."

Mikki-Hiiri ja Korvenpeikko
Georg Malmsten

Partiojohtaja ja vaeltajat
Jalkapartiolaiset taistelupakkaukset selässään marssivat kolonnassa metsälampea päin,mutta päätyivät kuin sotaharjoituksissa väistymään kankaalle ihan kuin oikeassa ilmavaarahälytyksessä,kauppalan isompien patukoiden tööttäillessä uusien ja vahattujen Opel Rekordien ja Ford Taunusten torvia.
Eurooppalaisilla jenkkiautoilla tuotiin pullamössöpoikia oppimaan partiotaitoja sekä selviytymistä kesäleirillä.
Moinen paraatikatselmus sai jalkapartiolaisten jälkijoukot keräämään metsätieltä autonikkunoista ulosheiteltyjä Fazerin Sinisen-suklaapapereita sekä Laku-Pekka-lakritsipatukan jämiä,
Joku marssikolonnassa murisi,että eliittiluokan partiolaiset ajetaan metsään limusiinilla ja kolmas luokka kerää niiden rikkauden symboolien roskia perässä.
Paksu-Kasse kolonnan partiojohtajana kommentoi pojan murinoille,että mielenosoittaja voisi liittyä vihreäpuseroisiin pioneereihin,minkä riveistä kuuluu samanlaisia huutoja Vappuparaateissa punalippujen alta.
Siellä tykättäisiin samanlaisesta fraseologista...
Murisija vielä uhallakin intti takaisin jostain fazerologiasta.
--Turpa rullalle ja rulla taskuun!
Kasse kiekaisi,jolloin marssi jatkui tuppisuisena eteenpäin..
--Kyllä se muakin kaivelee,että jotkut tuodaan autoilla perille kuin jalkavammaisia...
Kasse lisäsi.
--Minä taidan antaa jalattomille pankinjohtajan ja meijerinjohtajan pojille lisäsantsia vaikka paskariu'un teossa ja montun kaivamisessa ,jotta luulisivat kaivavansa omaa hautaansa ennen teloitusta.
--Ja sen perästä saisivat juosta lammen ympäri joka ehtoo..niinkuin iltajumpaksi...

1957 Ford Taunus 17M


 1958 Opel Rekord 1700 L


Iltapäivällä leirialueen mäntymetsästä kuului kirveiden kolketta,kaarisahan kirskutusta ja kenttälapioiden kalketta. 
Paikattujen sotilastelttojen keskitolppia pystytettiin vartioiden telttaplaaneilla ja pian jokaisen telttatontin ympärille oltiin kyhätty karahkoista solmuopilla karsina-aita.Ulkopuolisen silmissä näky muistutti tiibetiläistä uiguriyhteiskuntaa telttoineen ja hevosaitoineen.
Kauempana lammenrannassa lippukunnanjohtaja touhuili soppakanuunan äärellä hernerokan keitossa ja heittelemässä koossikalla mustapippureita pataan yhtä laajaeleisesti kuin rappari laastia tiiliseinään  urakkakauhalla...
Lammen kuusikkorannoilta kaikui pastorin soppavirsi Kesäilta Kangasalla.
Ennen iltakuutta rantaan johtavan neulaspolun tanner jytisi askeleista,pakkien kolinan ja lusikkahaarukkayhdistelmien kilinöiden myötä.
Puoliseitsemältä kanuuna oli tyhjä, samoin säkillinen vanikkaa ja pari kiloa Pesosen Pertin nappimyllyllä meijerivoista sorvattuja vanikanvoiteluita  oli hävinnyt sisuksiin sekä tonkallinen maitoa kaatunut janoisiin kurkkuihin.

 Leiriveikkojen päämajan
upseerit
Jussi sai vihdoin partiopuseronsa niskaansa Jorkun tultua kauppalasta pahnapuhaltimellaan .Pusakka tuntui uudenkarhealta niskassa,mutta melko nopeasti sen hihavekitkin oikenivat hiestä leiritalkootöissä.
Taitomerkit vielä puuttuivat hihasta eikä papinpoika ajatellutkaan niiden ompelemisia,vaikka oli Kaisa-äidin komennuksessa joutunut opettelemaan housujensa langanpäästä roikkuvat litsinnapitkin ommella karhulangalla kiinni.
Silloin ei eletty vielä vetoketjuaikaa pöksykulttuurissa.
Jussi piti silti ompelemista naisten töinä,vaikka prässäsi housunsa ja ruudullisen tukkilaispaitansa paraatikuntoon ..tietenkin äidin käskystä.. silityslaudalla pyykkilauntaisin .
Alakoulussa hän käsityötunneilla joutui opettajansa Seija Simolan superviisauksessa virkkaamaan patalapun.
Opettajatar Jussin isosilmäisen tuloksen nähtyään käski poikaa patalapun sijasta virkkaamaan vaikka sipulipussin..
Ompelun hän katsoi kuuluvan vielä naisväelle tai kerran vuodessa pappilaan tulleelle hoviräätälille Närhen Uunolle.,joka pöydällä risti-istunnassa harsoi isän sotamanttelista lapsille kevätpalttoiden aineksia.
Uuno oli jalkavammainen kävelykeppimies,jonka yhden kuihtuneen jalan varpaat tuskin ulottuivat permannolle.
Jussia aina ihmetytti Uunon taitavuus,miten kraatari neuloessaan piti suunsa yhdessä kulmassa nuppineuloja ja toisessa pilliklubia,nielaisematta niitä..

Jos Jussi oli puolitaitoinen ompelutöissä,niin isäpastorilta puuttui miesten tekniset perustyötaidot,joista aiemmin ollaan hyvänmielisesti mainittu.
Kaisapastorska oli se pappilan tekninen ihme ja pihan poikien mielestä korttelin paras puunainen,joka korjasi kaiken rikkoutuneen,oli se keittiötuolin irronnut jalka tai ruokakommuutinoven lukon vaihto.Lisäksi Kaisa vuoli Kalle-isältään perimällä hopeahelaisella kalanperkauspuukolla pihan pojille Sherwoodin veijarien puumiekat sekä jouset.
Pastori otti hoidettavakseen huushollin helpommat työt kuten ovensaranoiden voitelun Singerin ompelukoneöljyä tippakannaulla ruikkimalla.
Papin työkaluboksi eli papin kenkälaatikko siivouskomerossa käsitti vain peruskalut..lattapääruuvimeisselin,hohtimet sekä kuulapäävasaran,jolla ei edes voinut vetää salin puulattiasta ylös kantojaan itsepäisesti työntäviä nauloja.
Nauloja hakatessaan lattiaan kiinni manausperkeleiden siivettäminä, korkkimatto muistutti perunamaata kuhmuineen sekä koloineen.
 Kaisa puunaisena 30-luvulla
.Juhart 2011.
Partiotaidoissa sekä -johtajana pastori taas oli mestari.
Eräänä kesäkuun aamuna partiopojat pantiin vartioittain suunnistuskilpailuun Riitusjärven ympäristöön. 
Kisat menivät sanamukaisesti metsään,karttalaukkujen kastuessa ja karttojen muuttuessa lukemattomiksi pakanamaan kartoiksi sekä kompassien hävitessä ranteista suonsilmiin . 
Maalissa kallion päällä sijaitsevalla leirinuotio-ja komentopaikalla,mitä koristi koivuinen risti, lippukunnanjohtaja haroi tummia kiharoitaan toivottomasta tuloksesta,päättämällä olla lähettämättä yhtään vartiota valtakunnallisiin lippukuntien välisiin suunnistuskilpailuihin Pieksanmäelle tulevana syksynä.

 Pastori komentokalliolla
.

 Kraatari-Uuno ja "arkkiatri"
 Paul Bernoulli
 sveitisläiskarjalaisessa
 jalkavammaisten
 räätälisymposiumissa
pappilan mökillä

Lippukunnanjohtaja piti puheen suunnistajille komentokalliolla:

"No poejjaat..unohtukos ne talaven opit sinne suonsilimiin?
Häviskö jollaen karttapojojonen silimistä hijen tippuessa ohtalta?
Ja että kompassittiin kahtoivat suionsilimiin?!
Ennuo elläessäen nähänä näen toevotonta poppoota,paihti kerran talavisoassa,kun iivanat votkassa ylittivät yhen kaaheen aakeen laakeen.
Siinä meijän konekivvärriryhymät suolaelivat parisattoo piippalakkija kettoon.
Vilttitossuva ja vihreetä manttelija olj koko tanner täännään.
Tosjtillaanteessa teille poejjaat olisj käänynnä aevan samalla laella!
Yinkysymyksenä suunnistuksessa on se,ettei jouvu eksyksiin muamerkkejä seuroomalla iliman kompassejakin.
Toinen merkittävä asija onniin se,ette lähe juosta hölökyttelemmään silimittömästi etteenkäsin tyhymän piällikkönsä käskystä.
Josson jottaen korjattavvoo piällikön miäräyksiin,,niin on vappaus sanova taej kysyvä empimättä.
Venäläesessä komentohierakijassa ja propagandaupseerijen käskyessä ee tunneta samanlaesta demokratijaa kun meillä partiossa.
No...poejjaat...alakeepas lutviutva siitä murjottelemasta telettasaanaan ja kylyvetään pierun ja suonhajut ulos nahoesta---Mars..mars!!"

Riituksen talvileirin lipunnosto



Talvileirit olivat rankempia kokemuksia.
Kolkkapojasta kasvettuaan oikeaksi partiopojaksi ja muutaman partiotaitomerkin neulomisella partiopusakan hihaan pappilan Jussi vedettiin hiihtolomalla mukaan hiihtovaelluksille,missä  porojen sijasta partiopojat vetivät  sotilasteltoilla ja kamiinoilla täyteen pakattuja ahkioita kolmisenkymmentä kilometriä umpihangessa Kiikalan Riitusjärven partiokämpälle.
Hiihtovaelluksella yövyttiin paljon paikatuissa vanhoissa sotilasteltoissa ja koettiin pakkastaivaan alla oikeata erämiesten elämää jäätyneillä eväillä ja hampparimakkaran mustiksi käristämisellä telttakamiinan päällä.
Kamina kyllä lämmitti jalkoja,mutta kipinämikon nukahdettua poikien narulla kuivuvat hiihtomonot käristyivät pohjistaan kippuraan.Vastaavanalaisesti vaeltajat heräsivät tukat jäässä teltan alta sisään puhaltavasta puhaltavasta pakkailmaista.
Isäpastori katsoi sitä vain pojankroppien karaistumiseksi..
Riituksen talvileirillä Sarparannan Sampsa sladasi Opelillaan kesärenkailla Riitusjärven liukkaalla metsätiellä kovaa vauhtia,että lumi pöllyi Timo Mäkisen tyyliin  kaikille partiokavereillensa näytöksi.
Muut Jussin isäpastorin partiolippukunnan partiopojat olivat tulleet kaupungista Riituksen talvileirille nuoskakelin paaduttamin suksin ja täyteen pakatuin ahkioin rättiväsyneinä ja hiestä märkinä.
Eränkäynnissä ja autonkäynnissä oli pitkä hajurako.
Taidettiin olla silloin vähäsen kateellisia partiolaisraggarille!
Sampsan vanhemmalla broidilla oli liukuautona yhtenä kesänä 60-luvun puolessa välissä 1948-mallinen kesäpirssi Austin 16.
Se oli maalattu ruusunpunaiseksi ja sen pieni kaksiosainen takaikkuna oltiin suurennettu peräpeilin levyiseksi akvaarioksi ajan hengen mukaan.
Auton radioantenniin oli ripustettu oravanhäntä kuten senaikaisissa Hotrod-lehden kuvien jenkkirodeissa ja lyijyreissä (leadsled).
Auton oveen oli valkoisella Panu-ulkolateksilla kirjoitettu Mäystin.
Auto eli sen kesän kesäperhosena eli silloisen kinoiluajan hengen mukaisena Belle de Jourina, päätymällä konerikkoisena Eklundin romuttamoon ja sulatusuuniin.
Nykyään moisesta pyhäinjäännöksen raiskaamisesta saisi fundamentalistimobilistien jihadin päällensä.

1948 Austin 16.
16hp merkitsee brittiläisiä verohevosvoimia

 1954-1955 Opel Kapitän raggarikoslana
Porilainen raggariauto by Juhart


torstai 15. joulukuuta 2022

Vanhan roddarin muistelmia.Partiolaisten autoja: Ikipartiolaisen Pappa Ollilan Austinista loordi Robert Baden-Powellin Rollsiin.

1954 Austin A40 Somerset

 

Pappilan Jussi oli v. 1960 kesällä lähtenyt Salon kauppalasta isänsä kanssa junalla Helsingin kautta Savonlinnaan,josta matka jatkui Savonlinjan onnikalla Sulkavan Tapiola partio-opistolle. Isä-Antti partiojohtajana ja Suomen partiojärjestön ylähierarkiaan kuuluvana oli kutsuttu järjestelemään tulevia kansainvälistä partiolaisten jamboreeta Sulkavalla Pappa Olliln kanssa..

Katkelma kirjoituksestani Linnavuoren ikipartiolaiset:

Antti-pastori katseli ja ihaili onnikan ikkunasta ohivilahtavia kannaksia,Pihlajaveden  kilottavia järvenselkiä ja salmia,pappilan Jussin inventoidessa autohulluna kaikki kumipyörillä ja ottomoottoreilla kulkevat vempeleet linjurin peräpölyssä.

--Ei tääll Savoss ol eres kunnon piilei,vaikk Savonlinnas ol pari dollarihymyy.....
--Näis nurkis pillottaa vaa pihan perilt piikkinokkamossei ja pobedoire ruastuneit ruplahymyi....
Jussi totesi pettyneenä.



Venäläinen Pobeda-mainos
Pian maisema alkoi muuttua kuivaksi metsäkankaaksi Savonlinjan onnikan jättäessä peräänsä sankan pölypilven roikkumaan kannaksen ylle.
Isäpastori painoi bussin summeria nähtyään vasemmalla puolella Sulkavan Tapiola-partio-opiston mustapohjaisen tienviitan.
--Näättäpi maesemat tiällä kunniin meijän lippukunnan Riitusjärven partijoleirialuveella siellä Kiikalassa.
--Yhtä kuivoo on se kannas tiälläkin ..
Pastori totesi.

Isä ja poika  seisoivat tienposkessa seuraamassa bussin perän nostamaa pölypilveä. Isä kantoi köhien pahvilaukkuaan kädessä ,Jussin kiskoessa täyttä jenkkikassia perässään maantien yli partio-opiston tienviitalle.missä heitä oli vastassa isokokoinen ja isovatsainen mies sinivalkoinen partiokalotti kaljun peittonaan ja ilman paitaa puoli-ilkosillaan.
Miehen mahtava vatsa peitti haalistuneiden molskihousujen partiovyön soljenkin.
Jussin mieltä askarrutti,miten moisissa tamineissa voisi olla valmiina...tai Är Redo..toisella kotimaisella,mitä partiosolki mahapoimun piilossa mainosti.
Kookas ja paksu partioupseeri nojasi vaaleanvihreän Austin Somersetin yhtä pulleata lokasiipeä vasten tervehtimällä käsi ojossa, piilottamalla pastorin pienen virkakäden mahtavaan ruskettuneeseen kouraansa:

 Austin A40 Somerset
--No mittäes se Antti tietää:?!
--No mittees se Pappa..?
Isäpastori vastasi,hieroskellessaan sormiaan,missä hänen keskisormensa kultainen papin Pax tecum-sormus oli jättänyt kädenpuristuksesta punaisen renkaan pappislihaan.
.--Mahasj roekkuu kunniinn oekeella kinkerjlampaalla valamiina teerastukseen..Pappa!
--Koskas viimeksi tappaeltiin...on männä vuosija siitä.?
Antti vastasi kysymyksellä..

--Noh..tämä taitaa olla se sinun ainuu poikas.kuten se Raamattukin sannoo...ja nimi oli kai Jussi?
Pappa kysäisi Antilta katsellessaan alas papinpoikaan?!
--Ja minnoon Pappa Ollila..isäs partijokavereita Vaasasta jo ennen sotija..ja kutu minua vain Papaksi..



Matkalla Tapiola-nimiselle partio-opistolle kuivan mäntynummen läpi Jussi oli keskittynyt takapenkillä silittelemään auton kromisia ovikampia ja upottavaa punaista nahkaseslonkia..isäpastorin ja Papan keskustellessa tapaamisestaan loordi Baden-Powellin kanssa 20.8 1933 yksillä Suomessa pidetyillä jamboreilla .Kummatkin ikipartiolaiset olivat korkeita johtavia hahmoja Suomen partioliikkeessä osmankäämineen, sudenhampaineen,hopeasusineen ja tähtineen.Isäpastori tuskin kooltaan ulottui Papan hartioille,mutta aatteessahan ei koolla mitata arvoasteikossa. 
20.8.1933 Loordi Robert Baden-Powell
vierailulla Suomessa jamboreella.
Hän oli tullut Suomeen Unkarissa 3-12.1933 
pidetyltä partiolaisten kansainväliseltä jamboreelta.



Pappa Ollilan oikea nimi oli Bruno W. (Walfrid) Ollila (1898-1970) ,joka oli liittynyt partioliikkeeseen jo vuonna 1917. Hän oli lähtenyt muuttanut Käkisalmesta Vaasaan.
Vaasa-lehdessä hän vuosina 1934-35 julkaisi partioaiheista palstaa Hehkuva hiillos ja julkaisi jopa partioaiheisen kirjankin nimeltään Kiertävä kärppä.Pappa julkaisi myös omaa partiolehteä Papan kiljahdus.
Ilmeisesti osa Ollilan suvusta Käkisalmeta päätyi myös Satakuntaan.
Harjavallan Cedercreuz-museossa on Walfrid Ollila-Nordlingin suvun evakkoesineitä talletettuna..
Bruno W. Ollilan kaljupään päälle ollaan pantu lujasti kiinni partiolaisten siniristikalotti,mutta tämä insinööri ja 40-luvulla vaasalaisen koulun lupsakka rehtori on saanut jälkipolvet spekuloimaan hänen mainettaan myös naistenmiehenä .Salaiset lähteet ovat kuiskailleet hänellä olleen suhde Bertta Niskaseen,rovasti Leo.R.Böökin lesken kanssa.
Rovasti Böök oli samoin Suomen partioliikkeen perustajahahmoja vuodesta 1919.
Hänen vaimonsa Bertta Böök os. Niskanen os. Ahrenberg sai vuonna 1951 partiotyttöjen Hopeajoutsenen vuonna 1951..
Lisäväriä seurapiirikolumnit ovat antaneet Brunon suhteesta entisen Akateemisen Kirjakaupan johtajattaren Doris Stockmannin kanssa.Tämä salainen suhde saa kyllä yllensä pientä kritiikkiä,koska Doris tuli ylioppilaaksi vuonna 1957,Papan jo ollessa silloin 59-vuotias...
Kuka senkin tietäisi lupsakan ikipartiolaisen suosiosta naisseurassa?
1930-lukuinen partiojohtaja.
Voisi olla juuri itse Pappa Ollila.

 Gilwell-kurssilaiset Tapiolan partio-opistolla
helmikuussa 1949


NOVAYA ZEMLYA JA LINNAVUOREN VALTAUS
------------------------------------------------------------------

TAPIOLAN LAULU
Sävel: Röhön rantaan


"Ylös hereille nyt miehet,
pojat suuret ja pienet,
sinäkin kuka lienet.
Sulle kutsu soi,
Sulkavalle tiemme johtaa,
veli veljen siellä kohtaa.
Into katseessa hohtaa,
sen tunnet oi.


Hei Sulkavalle Tapiolan tanhualle..."



Pappa pysäytti Austininsa laajan ja harvan mäntymetsän reunassa sijaitsevan kelokämpän eteen.Kooltaan se vastasi jotain varuskunnan pienempää ruokalarakennusta.
Isä ja poika Papan kehoituksesta astuivat kelokämpän ovesta sisään murkinoimaan aluksi,koska illalla olisi partiojohtajien kokous jamboreen suunnittelussa.
Pari lotannäköistä leveäperäistä keittiöröökynää seilaili kelopöytien välissä korjaamassa astioita kyökin puolelle ja laiskanlaisesti,vaikkakin rutiinilla pyyhkivät räteillä pöytävahakankaita puhtaaksi.
Keittiöstä kuului heleätä naisenlaulua jostain Olavinlinnan verisestä pihlajasta kattiloiden paukkeessa..
Jussi muisti käydessään edellispäivänä Olavinlinnassa nähneensä linnan muurissa kasvavan kituvan pihlajan,josta myös Annikki Tähti lauloi radiossa.
Jussi kyllä tykkäsi enemmän Annikin Monrepos-kappaleesta,vaikkei ollut Viipurista evakkoon joutunut.
 Annikki Tähti
Ruokalan keloseiniä oltiin koristeltu antiikkisilla piilukirveillä muilla maatyökaluja menneiltä ajoilta.Salin pitkän seinän vieressä makasi lahonnut sianruokakaukalon tapainen yhdestä puusta veistetty,kuuleman mukaan tuhansia vuosia vanha vene.Se oltiin löydetty joltain läheiseltä suolta.
Yksi leveäperäisitä lottanaisista kantoi pöytään hernekeittoa ja ruisleipää sekä kannullisen maitoa.
Pappa ja isäpastori ryhtyivät lusikoimaan rokkaa oikein innolla,mutta Jussilta oli kadonnut ruokahalu täysin kämpän seinälle naulatun eltaantuneelta haisevan hirventaljan takia.
Partiojohtajien suurta ruokahalua hän kyllä ihmetteli,vaikka tiesi hyvin,ettei isä lounais-Suomessa Riitusjärven kesäleirillä maistanut kuin lusikallisen itsetekemää rokkaansa.Eväsrepustaan hän kyllä kaiveli Schmandtin kräämileivoksia ja savupotkaa nisuleivän päälle.
Hänellähän oli oma tapansa köksäillä rokkansa Riitusjärven rannassa,ripottelemalla mustapippurikourallisia soppakanuunan pataan ja huuliaan P-kirjaimia piereskellen hoilaaamalla..."panepppa sopppaan pipppuria...ettei se sopppa happpane..." Kesäyö Kangasalla-sävelellä.

Armeijan soppakanuuna

Ruokailun perästä Pappa ja isäpastori täysin mahoin ja Jussi vatsa kurnien suuntasivat Papan osoittamalle lautarakenteiselle mökille,mikä tulisi olemaan kesävierailijoiden kämppänä.Pieni huusholli käsitti kaksi laverisänkyä,mäntypöydän ja pari pinnatuolia.Sisävessaa ei ollut,jolloin opitun partiotavan mukaan piti käydä metsään piilotetulla riu'ulla Serlachiuksen vessapaperiarkkipino kainalossa.Silloinen paperilaatu vastasi nykyistä hienoa vesihiontasantapaperia,minkä piti kelvata herkälle prinssiniholle.
Isä keräsi ruskeasta paperisalkustaan kasan papereita pöydälle ja sanoi pojalleen:
--Määppäs sinä tuonne Ollilan talolle!
--Siellä on ikkäestäsj lapsjseuroo!
--Minä tästä jouvan kohta kokkookseen insinööri Ollilan..tarkoetan Papan ..kanssa,että kipaseppas siitä Olliloille!
Isäpastori ei koskaan katsonut olevansa lastensa virallinen holhooja ja huoltaja,muuta kuin tilipäivinään,koska lapset oltiin tehty Kaisa-pastorskan kasvatettaviksi.


Novaya Zemlyan kiwit
----------------------------
 Timo Mäkisen Mini
Cooper-hyppy
Jyväskylän rallissa 1963.
Juhart 2003.
Kesäkuun päivät juoksivat yhtä nopeasti kuin Ollilan samanikäiset liinatukkaiset lapset,joista yksi oli poika ja toinen tyttö.Jussi taisi olla siihen likkaankin pikkaisen pihkassa.
Papinpoika kyllä tänä päivänä ei jaksa muistaa lasten nimiä.Kuitenkin Jussi juoksi rinnan kaikissa kasvavien kakaroiden keksimissä piiloleikeissä ja lahon venelaiturin päällä keikkumisissa.Hän uhallakin tahtoi näyttää Ollilan pesueelle yllytyshulluna,ettei pelkäisi mennä vetteiselle suolle piiloon tai hyppiä yhdellä jalalla laiturilla,mistä joka toinen kansilankku oli lahonnut pois..

Eräänä kesäkuun loppupäivänä keloruokalan eteen pysähtyi punainen koirankopin mallinen auto,minkä rattikin sattui olemaan pelkääjän puolella.
Jussin tarkastellessa uteliaana autoa ympäri kiertämällä hän äkkäsi takaluukussa kromisen merkin,missä luki Austin Se7en.Takaluukun vasemmassa alakulmassa näkyi olevan liimattuna ovaalinen tarra,missä luki isoilla mustilla kirjaimilla NZ.
Ollilan poika disleksikkona väitti auton olevan itäsaksalaisen tai ainakin sitten tsekkoslovakialaisen ,koska niillä on sellaisia modarimerkkejä kuin MZ,CZ sekä Jawa CZ.
--Toi NZ vois kyllä olla "Neukku Zeta" tai sitten Novaya Zemlya,missä meidän ikioman Kekkoslovakian presidentti Kekkonen kävi tapaamassa Nikita Hrustsevia.
Ollila Junior lisäsi.

 Tsekkiläinen CZ-moottoripyöränäyttely.
Juhart 2001
Punaisesta autosta nousi täyteen pituuteen laiha khakipartiopuseroinen ja punapartainen mies,jonka leveälierisen hatun toinen lieri oli nepattu pystyyn sivulle,ikäänkuin mies oli ajanut paikalle ikkuna auki kovassa sivutuulessa.
Jussi kouluenglannillaan kysäisi,mistä vieraat on kotoisin,jolloin punainen parta vastasi omituisella englannilla:
We are New Zealanders.... Mite!
Jussin nojatessa kuskinoven karmiin uusiseelantilaisen punakarvainen käsi työnsi papinpojan kyynärpään tylysti ovenkarmin päältä.ikään kuin se olisi rikkoutunut lapsen painosta.
Jussi ihmetteli tylyä kohteluaan,mutta jäi lauhduttuaan ihmettelemään,että auto oltiin vasta vuosi sitten esitelty Lontoon Earls Courtin autonäyttelyssä.Hän itse oli nähnyt siitä väläyksen pappilan naapurin pöksytehtaan dirikan uudesta Loewe Opta-mustavalkotelevisiosta Kamera kietää-ohjelmassa.
Papan tullessa tervehtimään kiwejä,Jussi tajusi englanninkielisestä keskustelusta,että tylyt kaukopartiolaiset olivat kotoisin Wellingtonista.
1930-luku. B-P ja uusiseelantilaiset
partiopojat lierihattuineen

1959 Austin Se7en-mainos


Kiwit olivat lentäneet Lontooseen ja hakeneet auton BMC:n Longbridgen tehtailta.Uudessa Seelannissa oltiin aloitettu myydä Austin Seven Minejä ja Morris Mini Minoreja jo 3 kuukautta v.1959 Lontoon ensiesittelyn jälkeen ja ennen Australian kokoonpanoa. Minejä alettiin koota CKD-pohjalta (Completely Knocked Down) Aucklandin Dominion Motorsin,Wellingtonin Petonen ja Christchurchin tehtailla.Ennen kokoonpanotehtaita Minien ostovaatimuksena suoraan Iso-Britanniasta oli uusiseelantilaisten ostajien todiste ulkomaisista talletuksista,joita oli mm. Britannian ex-patriooteilla tai niillä,joilla oli perhesidonnaisuuksia Iso-Britanniaan ja muihin siirtomaihin.

Näitä kiwipartilaisia minillään en tavannut enempää partio-opistolla,koska isäni ja Pappa Ollilan agendoissa oli muita ekskursioita,kuten venematka Linnavuorelle..

B-P:n Rolls-Royce 20
--------------------------- 
1929 Loordi Robert Baden-Powellin lahja-
Rolls Royce 20
ja Jam Bell-asuntovaunu.

Kansainvälisen partiojärjestön perustajan loordi Robert Baden-Powellin Suomen vierailusta jamboreella 20.8.1933 on vähän tietoa. Omista isäni jättämistä partiolaiskuva-albumeista minulla on kuvia samasta jamboreesta,mishin isänikin oli osallistunut Iisalmen Siniveikot-partiolippukunnan kanssa.
Isäni oli saman vuoden keväänä valmistunut ylioppilaaksi Iisalmen lukiosta. B-P oli vierailemassa Suomessa 3-12-8. 1933 Unkarissa pidetyn kansainvälisen partiolaisjamboreen jälkeen ja saapunut Helsinkiin SS Galcaric-laivalla ilmeisesti Gdyniasta Puolasta.Suomea ennen B-P ja hänen Olave-vaimonsa olivat vierailleet Liettuassa,Latviassa ja Virossa. Suomen ja Helsingin vierailun jälkeen Baden-Powellit seurueineen kävivät Tukholmassa Itämeren-kiertueellaan,joka pidettiin 12-29.8.1933.

Tiedossani ei ole toiko hän mukanaan laivalastina v.1929 lahjaksi saadun vihreän Rolls Royce 20:n ja Jam Bell-asuntovaunun,joilla hän olisi voinut suorittaa kiertomatkan Suomessa. Baltian maiden vierailun aikana Baden-Powellit rantautuivat rediltä pääkaupunkeihin motorisoidulla pelastusveneillä...
B-P ja Olave B-P sekä 1913 Standard
Landaulette.

 

1929 B-P:n Rolls Royce ei ollut hänen ensimmäinen lahja-autonsa. V.1912 partiolaisten piti lahjoittaa 1 penni per nokka ja partiojohtajien 1 shillinki B-P:n lahja-auton hankintaan. V. 1913 saatiin lahjarahastoon kootuksi £411 14s 1d,jolla ostettiin 1913-mallinen 20 H.P. 6-sylinterinen Standard Landaulette ,joka oli maalattu partioliikkeen vihreäksi.Jäähdyttäjän päälle oltiin asennettu partioliikkeen Fleur de Lise-koriste,joka myöhemmin siirrettiin Rolls Royce 29 keulaan.


V. 1929 oli partioliikkeen perustamisen 21. juhlavuosi ja 3. koko maailmaa kattava jamboree,joka pidettiin Arrowe Parkissa Liverpoolin ulkopuolella.
21. vuosijuhlan kunniaksi B-P sai lahjaksi kuningas Yrjö V:ltä paroonin arvonimen Gilwellin paroonin tittelillä,muita lahjoja yksi henkselipari mukaanluettuna sekä 50,000 vierailevaa partiolaista ympäri maailmaa....ja uuden Rolls Roycen asuntovaunun kanssa.

Jam Roll ja Eccles-hedelmäkakku
------------------------------------------
B-P:n Rolssin partiolilja-
keulakoriste,,Be prepared..
Ole valmis..

Ennen Arrowe Parkin jamboreeta Tanskan partiopoikajärjestön johtaja Christian Holm kirjoitti jamboreellle osallistuvien koko maailman partiojärjestöille ehdotuksen,että kukin partiopoika lahjoittaisi yhden brittiläisen pennin arvoisen rahasumman omassa valuutassaan partioliikkeen 21-vuotisjuhlan kunniaksi. Holm oli ollut yhteydessä rouva Baden-Powelliin saadakseen ehdotuksia lahjaan.
Varsinaisessa lahjansaantitilaisuudessa B-P oli lausunut olevansa maailman rikkain mies...ei rahallisesti,vaan mies,jolla on vähemmän pyynteitä. Vaimoni oli kovin tivannut minun haluavan ainakin jotain..ja oli vastannut,että..uudet henkselit..
Leidi B-P ei antanut periksi helpolla ja lopulta loordi B-P oli vastannut ettei uusi autokaan ollut pahasta.Vanha Standard oli mennyt kahdesti rikki jamboreella ja joutunut hinattavaksi.
B-P:n Rolls tänään Derbyshiressä

Kiitospuheessaan B-P oli lausunut olevansa täysin sanaton miten voisi kiittää ja jäävi vastaanottamaan kaikkia saaneita lahjoja viime päivinä..ja etenkin tätä ihanaa lahjaa kaikilta pojilta ympäri maailmaa. Toivottavasti tämä uusi auto edesauttaa minua tapaamaan enemmän partiopoikia maailman eri kolkissa kiitokseksi.
(Ilmeisesti v.1933 Unkarin jamboree sekä Itameren valtioiden vierailut olivat hänen kiitollisuuden osoituksensa kaikille partiolaisille. Kirjoittajan huomautus.)
B-P-maalaus.
David Jagger
Lahjanantotilaisuuteen kuuluivat Rolls Roycen, Eccles-asuntovaunun sekä shekin että David Jaggerin maalauksen luovutukset. Auton lempinimeksi tulu Jam Roll Jamboreesta ja Rolls Roycesta.Eccles taas oli asuntovaunun valmistajan nimi,mutta Eccles samoin oli eräänlaatuinen hedelmäkakku.Jamboreella liikkuii vitsi,että Jam Roll vetää Eccles-hedelmäkakkua..
2007 Jam Roll ja Eccles Gillwell Parkissa

Jam Roll on 20 verohevosvoiman Roll Royce alustanumerolla GVO-40..viimeisiä sarjan alustoja v.1929. Kori oli D-peräinen Page & Huntin koritehtaan valmistama limousine ja ainoa lajissaan yhdenkään koritehtaan valmistamana Rolls Roycelle.
Jam Rollin valmistusta pidettiin kiireellisenä runkotäkyyn merkittynä 6-8 viikkoa.. Tilaus oltiin tehty 21 kesäkuuta 1929 ja valmis koottu runko toimitettu Page & Huntille 19 heinäkuuta.Lisähuomautuksena runkotäkyyn oltiin kirjoitettu,että jos auto ei olisi valmis Jamboreelle Rolls Roycen pitää tarjota toinen laina-auto tilaisuuteen.
Auto toimitettiin B-P:lle 10. elokuuta 1929  eli 50 päivää Rolls Roycen saaman tilauksen jälkeen.
 Auton erikoispiirteenä oli jäähdytinkoriste,joka ei ole perinteinen Spirit of Ecstasyn kromineitonen,vaan Jam Rollin partiolaisaiheinen Fleur de Lise-motiivi Be Prepared-kirjoituksella.

Jam Rollin luovutuksen jälkeen seuraavana päivänä Irlannin partiolaisjärjestö piti juhlallisen luovutustilaisuuden antamalla B-P:lle lahjaksi "Henkseliritarikunnan" symboolin eli uudet henkselit. Tapahtuma aiheutti suurta naurua yleisöltä samoin kuin aploodeja B-P:n ottaessa henkselit vastaan samoin fanfaarein kuin Jam Rollin ja Ecclesin luovutustilaisuudessa.

Jam Roll oli mukana v.1929 alkaen 1930-luvun loppuun monessa partiolaistilaisuudessa. Se tunnettiin kuuluisasta jäähdytinkoristeesta. Autoa käytettiin B-P:n perhetilaisuuksissa ja -matkoilla.
Leidi B-P myi sen v. 1945 ja sen jälkeen autolla oli ollut yhdeksän omistajaa kunnes Ben Grew osti sen
v.1986 50,000 mailia mittarissa.
B-P muutti v.1938 jo sairaana ja irtaantuneena sosiaalisesta elämästä Keniaan ja kuoli siellä v.1941. Samana vuonna 1938 Eccles-asuntovaunu lahjoitettiin Gillwell Parkille,jossa se on ollut entisöitynä tähän päivään asti.
Jam Roll ja Eccles-asuntovaunu esiintyivät Gillwell Parkissa v. 2007 partiotoiminnan 100-vuotisjuhlissa.

1929 Jam Roll ja Eccles Jamboreella.

Eccles-asuntovaunu