 |
| Hyvän kaverin Happy Hour Juhart 2005 |
"Jos ystäväni on yksisilmäinen,katson hänen profiiliaan."
Joseph Joubert
Kauppalan kasvuvuosien kaverukset
-----------------------------------------------------------------------
Jussin kaveripiiriin 50-luvulla kauppalan hellatehtaan korttelissa kuului naapurin pöksytehtaan perijäpojat,Rumpalinkadun Pelkosen mamman poika Seppo ja "toistpualt jokke" kunnanvaivaisen päätoimittajan poika Eki alias Erkki Ylänkö.
Pöksytehtaan yläkerroksen lukaalissa Jussi sai nauttia ensikertaa 50-luvun lopulla mustavalkotelevision huumaavista sarjoista kuten Highway Patrolista.Leave it to Beaveristä ja Isä tietää kaikesta sekä kuunnella stereokaappilevarista Elviksen Love me Tenderiä ja Paul Ankan Delilaa.
Pöksytehtaan pojilla sattui aina olemaan parhaimmat joululahjoiksi saamat leluautot ja Airfixin koottavat autot,joita Jussikin sai ostaa kukkakaupan lähettinä ansaitsemillaan fikkarahoilla Keskuksen talon Suvannon Urheilu- ja Lelukaupasta.
Niitä kyllä myytiin silloin muovipusseihin pakattuna,toisin kuin kuvan 1990-VW:n pahvilaatikkoversio.
 |
| Airfix VW Beetle |
Koottavia Jussikin osti,ei isän stipendillä,vaan ansioistaan kukkakupan lähettinä ja isän Sotainvaliidiliiton muovisten rintamerkkien pakkomyynnistä.
Silti Jussi oli taitavampi kokooja kuin Jukka ja Hessu,jotka töhrivät koottunsa valuvilla Humbrolin väreillä.
Papinpoika synnynnäisenä taivaanrannanmaalarina sai koottaviinsa pensselillä yhtä sileän pinnan kuin automaalaamon ruiskusta.
Toisen Jussin kateuden kohteena olivat veljesten uudet ja kiiltävät Tunturi-vaihdepyörät,joidenka takakapat naksuttivat kuulalaakereisa.Jussi puolestaan joutui äänitehostukseksiksi panemaan pyykkipojilla isältä perimänsä sotapolkupyörän takahaarukkaan Klubi-seiskan kannesta saksilla leikatun pahvikannen räpsyttämään pinnojen väliin.
60-luvuna alkupuolella pöksytehtaan poikien fillarit vaihtuivat vinokissansilmäisiin Tunturimopoihin eikä Jussi isältä vinkumallakaan saanut ostaa edes käytettyä Pyrkijä-mopoa.
Kappalainen kyllä osti itselleen koteloidun Miele-mopon,johon Jussi ei saanut edes näpeillään koskea.
Isäkappalaista Jussi ei pitänyt mopoasiassa kirkon pöntössä saarnaamanaan lähimmäisen ystävänä!
 |
| Pöksytehtaan poikien Tunturi 1965 |
 |
| Kappalaisen hengenviholliset Aldell ja Miele. Juhart 2010 |
Pöksytehtaan perillisillä Jukalla ja Hessulla kyllä oli Suvannolta ostetut kromatut kuuden hengen nalli-Coltit ja paidanrinnassa muoviset ,pimeässä fosforilta kiiltävät sheriffintähdet,filttihuopaiset cowboyhatut jenkkitukkien päällä ja valkokerniset pistoolikotelot vyöllään.
Jussi ja Pelkosen mammanpojan Seppo saivat leikkiä sotaa pelkissä siviileissä eivätkä ne pöksytehtaan poikien kalliit länkkärikuteet kauaa kestäneetkään rajuimmissa leikeissä sekä tönimisissä, vilttihattujen tippuessa kuralätäköihin ja paukkunallien kastuessa vesibrunneissa..
Jussilla oli laudasta sahattu Suomi-konepistoolin kopio,minkä hän oli Kas-Kasin mustalla kenkäplankilla maalannut Tuntemattoman Rokan privaattihyökkäysaseeksi ja kaksintaistelussa Jukan nallien loputtua Jussi huusi kuten kinttuväen alokkaat Tst-harjoituksessa paukkupatruunoiden loputtua,että "Sarrrja perrrkele!"
Hän ei tuhlannut aikaansa laukaus-laukaus-huutoihin.
 |
| Kuurupiilolla Pelkosen talon edessä. Juhart 2002 |
Pöksytehtaan kolleista tulikin Jussille vain murros-ja teini-ikään saakka frendejä,kunnes intin jälkeen lännen tiet erosivat lopullisesti ja jäivät lopulta vain hyvänpäivän tutuiksi.
Pelkosen mammanpoika Seppo meni ammattikoulun käytyään Högforsin venttiilitehtaalle sorvariksi eikä Jussi häntäkään sen koommin enää tavannut.
Paikallisen sanomalehden päätoimittajan pojan Ylängön Ekin kanssa koetut markkinat ja salatupakanpoltot sekä tupakantumpin keräilyt torin sannasta loppuivat samoin vuonna 1965 Ekin isän saatua "Kunnanvaivaisesta" potkut huonosta toimittajanelämästä ja perhe muutti Kajaaniin Yrjö-isän saatua Kajaanin Sanomista päätoimittajan viran.
Yrjö taisi kuolla jo 80-luvulla.
Kerran 70-luvun alussa Eki ilmestyi pappilan ovelle kaatohumalassa. Eki ilmeisesti kantoi kropassaan isänsä geenejä. Hän oli tullut tapaamaan lapsuudenkaveriaan Kajaanista asti,päätymällä ensin kunnon kapakkakierrokselle.
Jussin äiti tottuneena Ville-veljensä humalaisiin vierailuihin Rantasalmelta sikakaupoissa pani pappilan sisäsaunan lämpimään Ekin humalan poistamiseksi..
Lauteilla kovassa löylyssä pojat muistelivat menneitä ja myöhemmin iltasella Ekin häivyttyä hissillä alas Torikadulle,Jussi näki ikkunasta vanhan kaverinsa hoipertelevan kulman ohi Kirkkokadulle ja Penan Saluunaan päin.
Sen koommin Jussi ei ollut kuullut Ekistä,
Eki oli saanut veriperintönä toimittajaisänsä geenit.
Tänään vuoden 2011 Jussi uskoo Ekin katselevan pilvenlonkalta kierolla silmällään häntä alas Lontoon sumuun ja huutelevan Jussin äidin bravuurikommentilla,että.."Kom bort..sanoi Kuolema ruotsalaiselle!"
Pappilan Jussi oli kyllä lopettanut alkoholilla lotraamisen vuosia aiemmin.
Opiskeluajan naiskaveri ja toverit(tar)
---------------------------------------
Jussin opiskelut alkoivat Turun Nummenbackan Opettajakorkeakoulussa vuoden 1969 syksyllä ja päättyivät vuoden 1970 keväällä rehtori Nurmelan kultadubleekelloranteiseen eropuristukseen koulun ulko-ovella.
Ville-enonsa levottomat jalat perineenä Jussi oli päätynyt enimmäkseen opiskelemaan osakuntatieteitä Moselin merimieskapakan ruutuliinaisten pöytien ääressä. Jussin geeneissä pulputtivat ukkinsa Kalle Kauppisen ja setänsä Ville Kauppisen persous väkijuomiin,
Samaan aikaan hän oli vielä suuressa työväenluokan rakkaudessaan pihkaantunut säkyläläiseen poliittista historiaa opiskelevaan Santalan Sinikkaan,jonka koko perhe oli peruskommareita
Sinikan isä oli Säkylän sokeritehtaan pääluottamusmiehenä..
Sinikka kaikesta vänkäämisestä huolimatta ei saanut Jussia barrikaadeille eikä punalippujen alle ja papinpoika lauloi iltaisin mosiamelleen äitinsä kansalaissodasta oppimaa revanssilaulua iltaserenaadiksi:
"Jumalauta..meitä ammutaan.
Siskot,veljet tulkaa auttamaan.
Kun barrikaadin teemme,sen eestä taistelemme...
Sen me punaveljet vannomme...
Saatana,Perkele,Jumalauta...!"
 |
| Sosialistista realismijulistetaidetta |
Jussilla oli kyllä aiemmin ollut kokemusta kotikaupunkinsa Tähkän vinttiravintolan yhden tarjoilittajaren kanssa edellisvuodelta,jolloin hän oli työskennellyt INT:in jälkeisenä ja opiskelun välisenä luppovuotena KOP:n pankkirakennuksen mittamiehen apulaisena Perusyhtymällä.
Hän venttaili aina keksiyöhön asti pubissa istuttuaan Tähkän raflan takaovella,kunnes tarjoilijatatar oli saanut viinakassan loppubongaukset ja tilitykset loppuun.
 |
| Tähkän ravintolan kulma v. 1950 |
Öisessä huumassaan Jussista tuntui lähimmäiseen liittymisen olevan tarjoilijattarelle vain ajantappoa,kun tämä selällään katseli välikaton halteksilevyiltä yläkerrassa lattialle kaatuneen pissapotan jättämiä pissarinkuloita.
Palveluammattilaisena tarjoilijatar aktin jälkeen hiihti varpaillaan keittiön kurkkaamaan puoliverhojen välistä öistä myöhäissyksyistä taivasta lausumalla kiitokset papinpojan laupeudentyöstä perniöläisellä murteella:
--Siellon pakanen ulkkon!
Taistolais-Sinikan kanssa Jussi taas oli ajanut pappilan tummansisinsellä Neckarilla Säkylään tapaamaan uutta taistolaisperhettään.
Pihaan ajettuaan talon saunarakennuksen vieressä hääräili sinisissä pannuhuonehaalareissa iso miehenköriläs purkurauta kädessä. Tämä oli ilmeiseti irroittamassa saunan märäntyneitä vuorilautoja.
Sinikka esitteli uuden sulhasensa isälleen,joka veti rukkasestaan ison kämmenen,jolla tämä vatkasi kovalla puristuksella Jussin pientä papinpojan kennua,että päässä humisi.
Sinikan isä vain murahti poskiinsa jotain Paavo Santalaa ja ryhtyi jatkamaan perkeleiden saattamana purkutyötään.
Talon sementtirapuilla seisoi berioshkahuivipäinen tukeva nainen kädet puuskassa kutsumassa paria sisään juomaan ooteekolaista pöönäkahvia.
Keittiössä seisoi Sinikan isoveli vetämässä ruskean ja kuluneen nahkapuseron vetoketjua kiinni murahtamalla myös jotain epäselvää sivumennen.
Tämä kovalla kolinalla evässalkku kädessään poistui portuasta ulos pihalle,mistä pian kuului satapiikkisen MZ-moottoripyörän kiljuntaa.
Pihasantaan oli jäänyt vain kymmenen metrin pituinen vana Sinikan broidin lähdettyä sokeritehtaalle iltatuuriin.
 |
| 1963 MZ ES300 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti