 |
| Pettäjättären tie. Juhart 1995 |
KANSLISTI KATOAA
----------------------------------------
1965.Perjantai heinäkuun 15. päivä
------------------------------------------------------
Housutehtaan johtaja Laakso istui konttorinsa jakarandapöydän ääressä ymmällään.
Hänen kultamansettinen kätensä lepäsi bakeliittipuhelimen kuulokkeella valmiina soittamaan poliisiasemalle puntaroidessaan tapahtunutta.
Johtaja katseli mietteissään Castrol-seinäkalentetia,mihin hän oli töihin saavuttuaan ensimmäiseksi kruksannut perjantain, 15. päivän punaisella merkkarirtushilla.
Tushikynästä lemahtanut kirpeä haju oli saanut hänet aivastamaan ja paidan kalvosin oli suttaantunut ranteesta punaiseksi kuin jollain itsemurhakandidaatilla.
Kalenterin vähäpukeinen Castrol-missi oli vain katsonut takaisin punaisella potrettihymyllään vihreä HD-öljypurkki somassa punakynsikännyssään.
--Ei täsä nyt mikkään virnuilut jelppaa!
--Rahat ovak karonnee ja sill siisti!
--Varkaus se on!
Johtaja mutisi kalenteritytölle,alkaessaan vääntämään mustan bakeliittipuhelimen kiekosta poliisin numeroa.
Ulkoa pihasoralta kuului autonkumien rutinaa sekä käsijarrun raksahtavaa päälle vetäisyä ikäänkuin joku olisi kiristänyt lompakkotaljaa ojaanajaneen auton puskuriin.
Housutukun portaista kuului läskärikenkien pohjien narinaa puuaskelmilta,tukun autonkuljettajan ja pakkaamon esimiehen astuessa kansliaan.
Johtaja kuuli kilahduksen,autonkuljettajan viskattua avainkimpun kanslian kahvipöydän Nokian kumiseen Hakkapeliitta-rengasmainostuhkakuppiin.
Jouko Lammion tummakiharainen pää ilmestyi oviaukkoon.
--Noh..mitässää Eki oles noin synkkän?
--Eiks oo perjantaaki ja pia sää pääses Hirsjärve mökilles leppämän ja saunoman!?
Johtaja Erkki Laakso ja Jouko Lammio olivat serkuksia Kuusjoen Rekijoelta ja lähteneet suureen maailmaan eli kauppalaan jo 40-luvun lopulla.
Erkki oli palvellut Talvisodassa ensiksi Valtion vaatetehtaalla vaatturina ja Jatkosodan kauppalan ja lähiseutujen pojista kootussa divisioonassa Kannaksella autokomppanian korjaamopäällikkönä.
Hänet oltiin pistetty alikessuna korjaamon vääpeliksi,edellisen kaaduttua.
Hän oli palvellut varusmiesaikansa ennen sotaa Turun Autokomppaniassa ja käynyt sen jälkeen vaatturikoulun Kotkassa.
Ammatti oli kulkenut isältä pojalle.
Erkin edesmennyt isäkin oli ollut kyläräätälinä kymmenet vuodet.
Joukolla oli takanaan kauppalan kauppakoulu ja varusmiespalvelus Turun Autokomppaniassa.
Jouko oli tullut kuuluisaksi kauppalan naisten keskuudessa komeista italiaanokasvoistaan ja tummasta kiharatukastaan.
Häntä kutsuttiinkin Rekijoen Umbertoksi kuuluisan italialaisen iskelmälaulaja Umberto Marcaton mukaan.
Jouko oli saanut osakseen jopa varttuneenkin kauppalan naisväen ihailua. Housutehtaan naapuripappilan kappalaiskakin oli ihaillut komean urhon pitkiä silmäripsiä,vaikka samaan aikaan oli ihaillut rakennusmestari Henton uneliaita ja ruskeita kauriinsilmiä.
Kappalaiskankin silmät ymmärsivät mieskomeuden päälle.
Kappalainen itsekin näytti kiharatukkaiselta ja lyhytvartiselta italiaanolta,vaikka sukujuuret lähtivät Pohjois-Savosta.
Erkki taas näytti siltä,mitä johtajan piti näyttääkin tynnyrivatsansa lisäksi,taaksepäin kammatun ohuen tukan leskenlovien ohimoilla vetäytyessä kohti päälaen kaljun alkua kuin merirantakallio laskuvedessä.
Erkin kasvot olivat komehahkot ja hymyillessään hänen etuhampaidensa välinen lovi toi mieleen brittiläisen koomikon Therry-Thomasin,joka näytteli surkuhupaista lentäjä-ässää vuoden 1965 filmissä Those Magnificent Men in Their Flying Machines..Mainiot miehet lentävissä koneissaan.
 |
| Therry-Thomas vasemmalla |
Rekijokilainen tumma Annikki ja nykyinen johtajan rouva oli ihastunut häneen jo teini-iässä.
Tummaa ja kaunista Annikkia kutsuttiin 30-luvulla Rekijoen senjoritaksi.
Silloin Erkki oli vielä ollut komea Henry Theelin näköinen solakka poika ,joka osasi romanttisesti laulaa mutkille kuin kaale..
Jouko oli vielä lisännyt ovensuusta:
--Eissun nyte tol pallillas piräs olla suuremppaa hualt ellei sit sun tehttaas olis palanu poroks maantasal tai et sää olsis tappanu jonkun!
--Mää justiins Temssipakul vein rauttiäasemal ison lähetyksen täryleenihousulaatikoit Kuapijon Turol ja tehttaan Sinkeriompelukoneet surraavaa tikei tiakonaalipöksyje sepaluksii,ett rahan tuloo ei est mikkää muu,kun sähkökatko taik kesälomat.
Erkki Mont Blanc-mustekynällään kanslian kassakaappia osoitellen vastasi:
--Kurkkaas ton kassakaapi sissän!
--Sielt on karonnu kuustonnii uutteen pakettiauttoon varatui rahoi kirjekuaress!
--Ton vanhan Temssin pir mennä vaihttoon uutteen Toyota Corona-varmariin..
Jouko katsoi kansliaan päin kysymällä:
--Onks kaapin avain tallel ja misse Seijakin oikke luuraa?
--Kyl Seija on voinu panna rahat vaikk pankkiin..mut outoo on,ettei se ol tullu töihin ilmoittamat eres, jos ols vaikk kippijä...
Erkki tovin mietittyään vastasi:
--Joo..Seija kyl ain on olnu jämptti ja pirun tarkka kanslist..
--Jottan on tapahtunut..mää tunnen sen nahoissan...
Jouko otti puhelimen luurin Erkin kädestä sanomalla:
--Mää soitan Suamisill ja kysäsen..
Kuuloke korvallaan ja vaihtaessaan sen jo toiselle korvalle pitkän tuuttauksen perästä Jouko laski luurin alas:
--Kumma kun kettään ei vastta!
--Suamisen Reiskakin on varmaan menny jo puhelinlaitoksel ja seinätiuku näyttää pualt kymment..
Huoneessa vallitsi pitkähkö hiljaisuus.
Johtaja oli kääntynyt nahkaisessa konttorituolissaan katselemaan kadunpuolisesta ikkunasta totisena ulos,missä keltarapatun lyseon ikkunalaseista peilasi sininen heinäkuinen taivas kymmeninä samanlaisina sarjakuvaneliöinä.
Pumpuliset pilvenlonkerot seisoivat niissä tyhjinä puhekuplina.
Erkki puhui konttorinsa ikkunalle:
--Kuules Jouko...ehk on parast,ett sää ajas Siilinkuja viitteen kollamaan..
--Vois olla sattunu,ett Seija on loukannu ittens,kussen pukilistimiäs joskus näyttää koton polkupyäräilijän suuntaviittaa kännipäisäs..
--Mää soitan autokauppaan ja kerron,ett mää käyn pankis nostamas ne välirahat siihen Toyota-pakuun.
--Muuten...muistaksää kussää alotis meitill autokuskin täss ures tehttaas ja panttiin tää tukku tän vanhan puutalon päätyyn?
--Mehän yhres mun siskonmiähen Eikan kanss puulis käytettiin niiren vaatelikkeen Foortson Temssii,ajoihin ja jonk Eikka ol ostanu vuan viiskyt.
--Niil viäläkin on sama pakettibiili koton tallis,vaikk Eikka ost uuren Taunus-varmarin vuan viiskytkahreksan..
--Mää olen jo vaihtamas kolmantteen..
 |
| Fordson Thames linjuriaseman lastauslaiturin kyljessä Juhart 2004 |
--Joo..se Eikka on muuteskin olnu pirun tarkk koslastaan,ettei henno luappuu rakkaastas..
--Niiren nuarin flikkakin kun on kuulema tehty sen takaosass..ett pakus on liikkaa tunnearvoo myytäväks saakka..
--Sen Taunuksen Eikka kyl myi,kun niiiren vanhin poik Hannu vaatis,ett puljus piräs olla paremp kaara niinkus liikkeen reklaamin.
--Niiren uuren Barracudan takalasikin on isomp kun sun poikijes akvaario..olsis sopinu paremmin kalakauppijas Kiven Kallun mainosautoks..ja silakka rintataskus.
--Eimaar...mun piräs ajaa Suamisill!
Lauantai,heinäkuun 16. päivä
-------------------------------------------
Etsivä Arska Laaksonen istui johtaja Laakson konttorin epämukavan kovalla Isku-puutuolilla vaihtelemassa kankkujaan herkkien peräpukamiensa takia.
Hän oli selostamassa johtajalle:
--Noh..siit varkausasjast tais tulla tinkkisemp kun teitin autokuski löys sen puhelinasentaja Suamisen kualleen olohuaneen paimentolaismatult ja niiren Kunnar-nimisen ajokoiran hirtettyn kylppärin verhotankost...
--Se Suamisen Reiska ol olnu kova amatöörinyrkkeilijä ja sen koiranki pir ristittämän Kunnariks..Gunnar Bärlundin mukkaan...
--Siit teirän kanslistist Suamisen frouvast ei ol jälkkekään huushollist..hävinny kun piaru Saharaan...
--Meitin rikospoliisin pojat on paraikkaan kollaamas asunttoo oikke tiuhapiikkisell kammall mahrolliste rikosjälkijen varalt..
--Mää tämän haastattelu jälkkeen meinaan ajaa Siilinkujal johtamaan tutkimuksii..
--Mullon kyl jonklanen aaninki,ett täll kassakaappivarkaurell on jottan tekemist Reiskan kualemisen kanss..meinaan ett yhtessii tekijöit..
--Konstaapeli Lunteliini on ottanu teirän kaikkien sormenjäljet kassakaapist teirän kauniin frouvan näppinäytteet mukkaanluettun..ett huameniss saaraan jottan valastust asjaan..
--En itte ol tavannu frouvaanne henkilökohtasest,mutt en voi poislaskekkaan hänt..mut kaiken varalt...
Samalla housutukun porstuan rappusilta kuului korkokenkien kopinaa, toimiston pian täyttyessä Pariisin keväästä johtajan rouvan parfyymin lehahduksen tuomana.
Johtaja oli kuunnellut etsivää hiukan poissaolevan näköisenä ja joutunut jopa löysäämään kravattiaan.
Hän oli kuunnellessaan alkanut hieroskelemaan oikeaa käsivarttaankin,mikää tuntui puutuneen jostain syystä.
Kuukautta aiemmin hän oli käynyt tohtori Paloniemen vastaanotolla lääkärintarkastuksessa.
Lääkäri oli kehoittanut johtajaa tekemään isometrisiä harjoituksia ylipainon ja mahdollisten sydänsuonien kalkkeutumisen tähden,muuten edessä olisi joko angiogrammi tai ohitusleikkaus.
Hän oli lopettanut jopa tupakoimisen.
Nyt Erkistä tuntui kuin hänet oltaisiin sylkäisty heinäpaalikoneesta peltosängelle, teräslangan kiristäessä rinnasta.
Hänen isometrinen harjoittelunsa oli unohtunut viikoksi työpaineiden takia ennen kesälomia.
Joka-aamuinen isometrinen katuosuuden lakaiseminen varsiluudalla oli toistaiseksi delegoitu johtajan kahdelle teini-ikäiselle pojalle.
--No mitäs tääll konttoriss oikkeen murjotettaan?
--Sää Ekikin näytät pläsiltäs ihan harmaalt!
--Ai..antteeks vaan kauhiast..meill taittaa olla ihan virkavalt paikall!
Kuului rouva Laakson heleä ääni etsivän takaa.
Arska nousi herrasmiehenä vaikeasti ylös tervehtimään ,koska hänen kesähyvoniensa lahjesauma painoi kankkuvakoa juuri ärtyneisiin peräpukamiin.
Rouva oli pukeutunut kukalliseen kesäleninkiin,mikä oli kuristettu mustalla lakerivyöllä ampiaisuumalle.
Valkoisen leveälierisen kesähatun alta näkyi heilumassa kaksi isoa sonninrenkaan kokoista kultakorvarengasta..
Etsivän kätellessä,rouvan kultarannekkeet kädessä kilisivät heleästi.
Arskaa hymyilytti yrittäessään pitää naamaansa peruslukemilla.
--Antteeks vaan frouva Laakso tahrittomuuttan,mutkun mull tuli miäleen noist kilisevist rannerenkkaist yks tapahtuma....
--Mullon rikosettivän sellanen paha tapa yhristää asioit erillisten tapahtumien kanss..
--Viimeviikoll mää kattelin telkust mun teini-ikäsen tyttären kanss Beatlesien Lontoon Palladium-teatteris pirettyy konserttii...
--Sen bändin johtaja John Lennon puhus konsertin aluss yleisöl mikrofoniin,ett siel takapenkeill halvemmil penkeil saa ihan vapaast taputtaa käsiäs..ja kalleimmill etupenkeil taas kilistellä kultarannekeitas...
Rouvan kasvot tummuivat vetäessään hansikaskämmenensä nopeasti etsivän hikisestä kädestä.
Rouva ohitti etsivän hartioitaan kohauttamalla kävellessään ärsyttävästi lantioita heiluttaen miehensä työpöydän ääreen.
--Kuules Eki-kulta..antaisksää mull parisataa markkaa ostoksiin,kosk mökil tarvittais krillattavaa lihakaupast..jas sull Lahren keskiolutkori plus pojil hartwallin jaffaa..
--Mun piräs käyrä Asemakarun kampaajalki..
Johtaja veti kasvot harmaina lompakon puvun povitaskusta ojentamalla kaksi sadanmarkan seteliä pöydän yli rouvansa käteen.
--Kyll sun olsis maall paras levätä,kun näytät noi harmaalt naamsatas!
Rouva sanoi viikatessaan setelit valkoiseen olkalaukkuunsa.
Ovella poistuessaan hän lisäsi :
--Emmää millään millään pahall..eik vainajist sais puhuu pahaa...mut mitä tulee siihen Suamisen Reiskaan,nii itte se ansaitti kohtalosas!
--Sill oli ain nyrkit pystys muittii vastaan..
--Kaupunkis sill oli melkken joka ravintolas kiärtävä porttikialto,ett viikottan piti vaihtaa kuppilaa..
Rouvan poistuttua, tukun toimiston ovelle asteli viereisetä housuprässirakennuksesta tullut neulomon esimies vaatturi Ketamo,jonka kaulassa roikkui keltainen mittanauha.
Käsivarrellaan tämä piti prässättyä teryleenihousuparia.
Ketamo oli pyytänyt anteeksi kansliassa vastaan tulleelle johtajan rouvalle,tönäistyään mietteissään tätä olkapäähän.
Ovella Ketamo oli kysäissyt johtajalta,mihin hän voisi panna syyssesongin mallihousut,mitkä pitäisi lähettää johtaja Turuselle Kuopion Turoon.
Johtaja Laakso vinkkasi pistämään ne tukun pakkauspöydälle.
Johtajan rouva oli poistuessaan huutanut miehelleen katseltuaan ovelta etsivän polvipussillisia ja poikkirypyllisä flanellihousunlahkeita:
--Kuules Erkki...eiks meill olis aika tarjota meirän sheriffill ihkauusii sottaposkan värisii teryleenipöksyi!
Johtaja kysyi rouvaltaan:
--Jaa,ett iha ilmaseksko..no mikä ettei!
--Mää kyl pirän hualen,ett kuitti tulee fölis tukkuhinnal..ettei vallesmanni tul haastamaan oikkeuteen virkavallan lahjomisest..
Vaatturi Ketamo ammattimiehen ottein alkoi mittaamaan keltaisella kraatarinmittanauhallaan etsivän strategisia mittoja ja säkäkorkeutta,häviämällä pikaisesti ovesta pihalle ja sunnistamalla pihan poikki ompelimoon päin.
Mittauksen perästä Arska istuutui taas vaivalloisesti tuolille jatkamaan haastattelua.
Hän ei tiennyt rouvan palanneen takaisin portaista kuuntelemaan keskustelua kanslian sohvalle,vaikka oli kuullut bensiinisytyttimen kilahduksen ja haistanut tupakansavun.
--Ihan alustaviss tutkimuksiss kassakaapin ovest on löytynyt kolmet eri sormenjälkinäytteet...
--Mää käsitin,ett rouva Suamisen lisäks vain teill johtaja on avaimet kaappiin.
--Ovest on löytynyt teirän frouvan sormenjäljekkin..
Kanslian sohvalta kuului rouva Laakson kuuluva huomautus:
--Mitä mun sormenjälkkiin tulee,niin mää olen joskus jelpannu Erkkii ja Seij...meinaan rouva Suomist inventaareiss,tilinpäätöksiss ja joskus käsikassan laskemisisiss..
--Siit syyst ehkä on mun näpinjäljet jääneet oveen,mutt mull ei ole siihen minkäänalaist avainkopioo...
--Ei maar..mullon kiirus mennä kaupoill...ne sulkevat lauantain kello kolmelt..
Rouva tumppasi valkoisen ja filtteristä punatun Kentsavukkeen Nokiarengastuhkakuppiin ja poistui kengänkorkojen kovalla kopinalla tukun ovesta pihalle.
Arska vilkaisi rannekelloaan tokaisemalla:
--Jaahas,mun on kait parast suariutuu sin Siilinkujal päite lisätutkimuksiin...
Samassa vaatturi Ketamo sattui astumaan tukun ovesta höyryävät ja prässätyt teryleenihousuparit käsivarrellaan.
Kraatarilla oli erikoinen virne naamassaan pistäessään viikatut housut Laakso Oy:n ruskeaan paperikassiin sanoessaan Arskalle:
--Noh..täss on sun uuret sottaposkapöksys,aivan uutt ja virtaviivast syksyn mallii,joit ei viäl kellään muull ol kintuisas..
--Sanotaan,ett vaatteet vast tekkee miähen... ja poliisimiähenkin!
--Sää Arska voisis koton heittää nua piarunpolttamat vanhat flanellipöksys pannuhuaneen polttimen luukust sissään ja näytellä kammarill Kissalan pojil uussii vekkipöksyjäs kehumal,ett täss seissoo oikke muarin mukanen könsikäs..
Arska kiitti johtajaa sekä vaatturia hämillään ja lausui lähtiäisiksi:
--Mää tulen käymään haastattelemas teittii joskus myähemmin...
--Te ette oikke näytä kovin terveelt naamast..enemmäski kalppialt...
--Mää ehrottasin teill kunnon lepoo viikonlopuks ja kohtuullisest annosteltuin grogein..
--Näkemisiin...johtaja Laakso!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti