 |
| 1957 Katavasaaren ponttoonilaituri ja keskisuomalainen veneemme.. By Juhart |
Papinperheessämme ollaan aina veneilty tai ainakin aluksi soudeltu.
Muuttaessamme v.1949 Viitasaarelta Keiteleen rannalta lounaissuomalaiseen savilaaksokaupunkiin muuttokuormaan kuului suippoperäinen keskisuomalaisvene.
50-luvun alkupuolella ensimmäinen kesäpaikkamme sijaitsi Kemiön saaren Kiilan kylän Ornäsin lahden rannalla paikallisen isäntäparin Editin ja Konradin tilan pikkumökissä.
Kuuluisa elokuvaohjaaja ja taiteilija Kalle Kaarna on maalannut siitä kuvankin Ornäsin rannasta.
Tauluaiheen romanttisuudesta huolimatta me pappilan kakarat jouduimme vuoronperään veneen kaleeriorjasoutajiksi,isäpastorin kokiessa katiskoja sekä verkkoja.
--Soua soua..eläkä..huopoo huopoo..no voe helevetinhelevetti..nyt mänj koko verkko kölin alle!
Kaikui Ornäsin lahden rantakallioilta,isäpastorin pinnan palaessa,kun verkko sattui menemään kölipuun alle.
Pappismies ulkoisesta ja rauhallisesta saarnamiehen olemuksestaan huolimatta oli hätäinen kalamies..
Harvoin kukaan lapsista kähti vapaaehtoisesti isän soutajaksi.
Äitipastorskan kanssa verkkojen ja katiskoiden kokeminen oli säyseämpää ainakin sanallisissa nuhteluissa,mutta äidin takatuhdolla istuessa perämelojana satakiloisessa olemuksessaan, nuorella soutajalla keskituhdolla oli suuria vaikeuksia kiinteähankaisissa airoissa minkäänlaiseen soutamiseen ja huopaamiseen, lapojen tuskin koskettaessa meriveden pintaa,veneen kokan noustua pystyyn kuin Titanicin uppoamisessa.
 |
| Pienet Katavasaareen soutajat By Juhart |
Jussi otti kassinsa pykälään ja laskeutui sillankorvasta poukamaan,missä isä oli jo pesemässä maantiepölyistä Miele-mopoaan.
Isä oli jo viittoillut veneestä ottamalla kiuaskauhalla Jussille suoriutua pikaisesti rantaan.
Isäkappalainen oli jo kerinnyt siirtämään mopon satulalaukut merihankaveneen kokkaan Jussin soudettavaksi,että saisi kepeänä päristellä Salitun tietä Varisten tilalle ja sieltä alas kesämökkisaaren vastaiseen leppärantaan.
Istuessaan harallaan haalarihousuissa ja räpsiessään niiden elastisia henkselejä olalleen isä lausui pojalleen:
--Noh...nähhään siellä lepikkorannassa,eläkä anna vuottoo..että puappa aeronlappoo vetteen tihheeseen tahtiin!
Mopon häivyttyä mäkeen sinisessä savussa Jussi huusi äkäisenä perään:
--Laiva on lastattu ja yksi orjakuli airoissa!
Työntäessään raskasta venettä kokasta ulos salmeen mutapohjaisesta rannasta Jussi mumisi Suomen lasten rakastamaa Markus-setää matkimalla:
--Ja pikku-Pekka...missäs sinä asut?
--Puhuppas kovempaa tähän mikrofooniin!
--Ai,että Rantasalmella..!
--Ai,että teillä siellä kotona Rantasalmella vesi ylettyy ihan rantaan asti?
Jussi oli kuullut lasten salaisilta asiamiehiltä,ettei Markus-setä oikeasti rakastanut paljoakaan Suomen lapsia ja tykkäsi enemmän napata kabineteissa snapseja kitaansa ainakin tunnin verran jokaisen yleisradion lastentunnin jälkeen.
Kuulema herra Markus Rautio oli turhautunut tyhmien kakaroiden tenttaamisesta mikrofooniin..
Se mikrofooni toi muitakin kuuluttajien saloja julki yli Suomenmaan.
Yleisradion pääkuuluttaja kreivi Creutz oli kerran uutistenluvun perästä sattumalta jättänyt mikin päälle ja sanonut kaiken kansan kultavaksi:
--Ja nyt tämä poika menee paskalle!
 |
| Markus-sedän lastentunti Juhart 1989 |
Jussi oli kerinnyt soutamaan sillan ali kapeaan salmeen,mihin kaislarintaman väliin oli jäänyt tiukasti veneenlevyinen väylä.Noin kilometrin rankan soutelun perästä,missä merihankaimet kiusasivat, lapojen pyöriessä miten sattuivat ja niihin tarttuvia kaisloja kirotessaan Jussi veti airot sisään ja jäi katselemaan suvista maalaismaisemaa.
Jenkkikassin sivuvetoketjun alta hän kaivoi ulos pienen Partner-tupakka-askin, sytyttämällä miesmäisesti Perttelin Inkereen Elomaan maatilan salaojittajilta oppimassa kourakupissa sampotikulla sätkän.
Jussi oli edelliskesänä ollut tilalla maatöissä ja Elomaan täti,joka myös oli agronomi, oli ollut isän oppilaana lyseossa.
Elomaiden tiluksilta Jussi oli oppinut salaojamiesten tavat,miten kahvitauolla sytytettiin sätkät rasvaisen ja diiselikuonan peittämän Fordson Supermajorin isoon tuplapyörään nojaamalla.
Traktorin salaojakoneen kauhat olivat pyörineet tyhjäkäynnillä takanostolaitteessa ylhäällä kuin Chaplinin Nykyaika-filmin konevempeleet,Jussin yskiessä salaojamiehiltä pois kääntyen elämänsä ensimmäisistä Työmies-savuista.
Salaojamiehet olivat sivussa virnuilleet puuholkit suupielissä pojan ottaessa ensiaskeliaan raavaiden diagonaalipöksymiesten maailmassa.
 |
| Fordson heinäpellolla Juhart 2004 |
Jostain kauempaa kuului kosken huminaa ja Jussi muisti kerran koko pappilan poppoon soudelleen kosken postikorttimaiseen lehvämaisemaan.
Valjastetun kosken mädän puurännin laudanrei'istä oli suihkinut ulos satoja vesikaaria kuin Havis Amandan hyljepatsaiden suusta..
Veneen kokan lähellä näytti heiluvan ruosteinen katiska ja sen merkkikapulakin näkyi menevän monasti jopa umpisukkeloon saakka.
Jussi uskoi katiskassa potkivan vähintään kymmenen kilon hauen,joka väkivoimalla yritti päästä nielun sisästä vapaisiin vesiin.Hauen terävähampaisen nokan hän näki hakkaavan kiukussa vankeudestaan pullistumia katiskaverkkoon.
Leijonarannetiukuansa vilkaistuaan hän päätti jatkaa soutamista omaa Volgaansa pitkin heittämällä partneritumpin ulpukan lehdelle,sinisiipisten päivänkorentojen syöksyessä siivet sulaen kuin Ikaruksella järviveteen.
--Ette te olis päivänkorentoin muuteskaa koko päivää eläneet!
Jussi puheli pistäessään airoja hankaimiin, kääntämäessään veneen kokkaa salmen suuta päin.
Ulpukan lehden vieressä kellui kaksi palanutta sampotikkua ristissä muistona kristillisistä hautajaisista.
Korennoista pojan mieleen tuli Suomusjärven tien varressa punaisessa mummonmökissä asuva Korennon Olavi,joka tiesi kaiken itämoottoripyöristä sekä itäautoista.
Olavilla oli aina kintuissaan lyhkäset uloskasvetut rippiteryleenit ja suunpielessä Killalta haiskahtava dollaripiippu.Tämä oli Variksen Epsan kavereita ja varmaankin nyt juhannusaattona oli kaahaamassa MZ-pyörällään Varisten rantasaunalle litkimään kaljaa.
Olavi puheliaana lausahti yleensä kaksi sanaa tunnissa "Kyl maar"-etusuffikseilla.
Lepikkorannassa isä oli jo heiluttelemassa käsiään vanhan partioviestittäjän signaaleilla Jussin kääntäessä veneen kokan savipohjaista poukamaa kohti.
Isän maastonvihreä mopo nojasi lepänrunkoon ketjutettuna kuin myöhempien aikojen viherpeukalo atomivoimalan porttiin ja rantanurmella seisoi Bernoullien tuskanpunainen vanna-Taunus-farmari tervaleppien suojassa.
--Jaaha...kupparmäkeläise lederpöksyt ovas saapunne kotkanpesästäs ja sivistyksen keskelt sivistämää pappila moukkii!
Poika äksyili,meripaatin kokkakölin juuttuessa matalan rannan mutapohjaan....
50-luvun puolivälin tienoilla pappilan mökille saapui tekninen vallankumous ihkauuden Aldell-perämoottorin muodossa,jolloin papinpesue huokasi helpotuksesta,että viimeisetkin soutureissut jäisivät lopullisesti taakse...
Niin sitä lapsenmielisesti uskottiin..
Juhannustanssit II-osan Pyhä pyromaani-kirjoituksessa olen kuvannut sitä perämoottorilla ajelun ihanuutta Enäjärven Katavasaaren mökillämme seuraavasti:
 |
| Hengenmies ja mekaaninen hengenvihollinen.. By Juhart |
-----------------------------------------------
Jussin lopulta kiskottua viimeisillä aironvedoilla veneen mökkisaaren ponttoonilaiturin kylkeen, rannassa kakkosnelosparrun nokassa könötti tervehtimässä mökin Aldell-perämoottori ...taas kerran.
Äiti oli ilmeisesti perheen mekaanikkona vaihtanut siihen potkurin sokkanaulan ,katkottuaan ensin rantakiven päällä hohtimien hampaissa sinkityn puolentoista tuuman rautalaunan originaalisena rantavaraosana.
Vaasalaistekoinen ja ruotsalaislisenssinen Aldell ei lähestulkoonkaan vastannut laadultaan amerikkalaista Johnsonia ja Evinrudea.
Perämoottorin pehmeät messinkimutterit ja- pultit isä sai ympäripyöreiksi teologisena mekaanikkona hengenvihollisten kutsumanimien kaikuessa vastarannoilta .
Teknisesti haasteellisena hän agronomi Variksen "jären" vastaisesti käytti raakaa savolaista voimaa kiinni juuttuneiden pulttien avaamisessa tongeillaan sekä jakoavaimillaan.
Alituisesti pissaavan kaasuttimen ja kastuneen Lodge-tulpan äiti yleensä puhdisti essunkulmaansa jo rannassa ennen reissulle lähtöä.Isän käsissä kaasuttimen huolto ja tulpan puhdistus järvenselällä oli papinpesueelle pahempaa piinaaa kuin katkismuksen kuulustelu.
Aldell oli vielä niin vanhanaikainen,ettei siinä ollut edes kahvakaasua,vaan vauhtihirmua piti nopeuttaa sekä hidastaa pallopäisestä liukuhanasta moottorikopan etupaneelista.
 |
| Aldell A2 ja A3 1954.Pappilan Aldell oli väriltään vaaleanvihreä. |
Lisäksi Enäjärveltä löytyi vaarallisia salakareja,joidenka päälle papillinen kippari yleensä karautti veneen mahalleen.
Vesillä nähtävästi hänellä ei ollut mukanaan taivaallista kakkosperämiestä.
Auton ostettuaan 60-luvun puolen välin jälkeen hän luotti aina taivaalliseen kartanlukijaansa mökkipikataipaleellaan, ajamalla enimmäkseen uudelle mökille mutkaisen Kemiönsaaren santatien vasenta puolta ruotsalaisittain.
Ruotsissa äkättiin kyllä v.1967 siirtymään eurooppalaisittain oikealle,mutta vesillä Suomessakin ohitettiin kansainvälisten meriliikennelakien mukaisesti vastaantuleva paatti vasemmalta.
Lainkuuliaisena papille riitti laki kuin laki.
Papinlapsetkin saivat kuulla äidin ja isän lukemaa lakia,mikä merkitsi pikarangaistuksia taikka -sakkoja pahanteoista.
Isän puolustuksena olikin ollut,ettei järvistä olla koskaan tehty merikarttoja eikä niihin kukaan ole ajatellut panna reimareita,koska järviliikenne käsitti vain vapaa-ajan veneilijöitä.
Isän yleensä rytkiessä kastunutta moottoriaan käyntiin, keskituhdolla istuvat saivat ylimääräisen selkäsaunan vetonarun solmusta,koskei Aldell edes kuivanakaan suostunut käyntiin kuin viidennellä vedolla.
Moottorin käynnistyessä koko vene tärisi kuin tärypora ja tuupparin kipparin ohjainkahvakäsi tuntui turtuvan tunnottomaksi kuin kätensä päällä yön yli nukkujalla.
 |
| British Seagull 40 |
Aldellista kärsineitä on löytynyt muualtakin maasta.
Eräs jyväskyläläinen Aldellisti oli ennen kuolemaansa määrännyt testamenttinsa klausuulin,että hänen haudalleen olisi pystytettävä parrun päähän perheen Aldell-tuuppari.
Omaisten tulisi käydä käynnistämässä se kerran viikossa.
jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti