sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Raggareista roddareihin.Vanhan roddarin muistelmat.2.

1965 June  Hotrod magazine 


Lehtimaniaa
-------------------------
Olin kai ns. varhaisherännyt hotrodaatteeseen,kun jo v. 1965 kesällä possuassistenttina Karl Anderssonin tilalla Örsundsbrossa ollessani ostin Enköpingin yhdestä lehtikioskista aidon amerikkalaisen Hot Rod-lehden.
Mielessäni lehteä ostaessani ei ollut mikään kustomointikiima eikä gasserkilpailu,vaan kiinnostus amerikkalaisiin autoihin.
Polis.polis,potatis,gris -kirjoituksen II osassa kuvailin v.1965 raggari- ja hotrod-aatetta seuraavasti:
Penkkariajelua Hornin baarin edustalla
Jussin kotikaupungissa Salossa nuoriso vielä keskittyi Vespa-skoottereilla ajeluun ja kokoontumiseen Helsingin ja Horninkadun kulmassa seisovan Hornin baarin eteen ja suhauttamaan  poninhäntäinen teinimimmi satulassa kartsa-ajolle.Vain varakkaampien pappojen pojat ajoivat lauantai-iltaisin kaupungilla isiensä autoilla ja hyvin harvalla teinipojalla oli oma auto.
Enköpingistä Jussi osti ensimmäisen amerikkalaisen Hotrod-lehtensäkin.
Hänen aikaisempana lukulehtenään olivat olleet vuodesta 1959 ruotsalainen Populär Mekanik- ja amerikkalainen Mechanix Illustrated-lehti.
Anderssonien päärakennuksen yläkerran makuuhuoneessaan hän tutustui ensimmäisen kerran amerikkalaiseen Hotrod-harrastukseen kuolaamalla Enköpingistä ostamiensa Hotrod-lehtien Drag race-kuvista Dodgejen lasikuitukeulojen nousuja ja takaläskien burn outeja varttimailin lähdöissä. Taisi jokunen lyijykynäpiirroskin tulla luonnnostelluksi kirjepaperiarkille hotrodmaailmasta.

Vasta 70-luvulla Suomen autoileva nuoriso heräsi samanlaiseen hotrod-aatteeseen,vaikka Jussin yksi hyvä kaveri ajeli jo 60-luvun alussa 1957-mallisella siipi-Chrysler Royal Lancerillä.
Isoimmissa kaupungeissa oltiin matkittu raggariaatetta,missä nuoriso ajeli eli liukui kaupungilla ja huvipaikoille vanhoilla amerikkalaisilla autoilla. Pahamaineista raggariaatetta ei pidä sekoittaa oikean harrasteajoneuvokulttuurin kanssa.Raggariaate oli vain autoharrastuksen lieveilmiö.Kotikaupungin ns. raggarit päristelivät vielä vanhojen brittimoottoripyörien kanssa korttelirallissa.
1965 Dodge Polara

Jo aiemmin olin Suomessa tehnyt Kansasin Topekasta itselleni Mechanix Illustrated-lehden vuositilauksia vuodesta 1961. Kesäansiotilini maatöissä Perttelin Inkereen yhdeltä maatilalta säästin MI:n vuositilauksiin.
Suuri idolini oli MI:n autotestaaja Tom McCahill..Uncle Tom..jonka suorasanainen ja iskevästi allegoroiva jenkkihuumori sananmukaisesti iski bensasuoneeni.
Uncle Tom oli todellinen Chrysler-friikki.
Hän oli aloittanut uransa MI:n palveluksessa v.1946.
1961
Uncle Tom
ja Imperial
Tom McCahillin rajusta autotestaustyylistä olen kirjoittanut seuraavanlaista tekstiä Uncle Tomin talli-stoorissa:
Uncle Tom taas ajoi jokaista autoa kuin Kummisedän Don Corleonen gangsterit hälytysajoissa. Uransa 600:n auton rääkkäämisessä ei ollut rajoja usean vuosikymmenen ajalta ja hän vielä eli kertoakseen niistä.
Mafiapomon Don Corleonen ajoista kuvaili Scorcese filmissään shokeeravasti verisin hevospäin.
Useat Tomin koeajoautoista olivat muutaman vuosikymmenen nuorempia kuin Fordin T-mallin tekniikka.
Tomin helvetinkirnumainen ajotyyli pisti nämä dinosaurukset melkein sukupuuton partaalle..tai kuten joissain hänen koeajoissaan...tyhjiöön.
1966 Dodge Coronet 440 Hemi
Eräässä hassuimmassa Uncle Tomin testissä oli koeautona 1966-mallinen Dodge Coronet 440 Hemi -rättikatto.
Tom pieksi villieläintä 144:n mailin vauhtiin ovaaliradalla.
Hän pieksi autoa kaasujalallaan huolimatta siitä,että oli luvannut olla astumatta siihen.
Koelennon aikana Dodgen kangaskatto näytti pullistavan kuin kolkkapoikien teltta syysmyrskyssä,Tomin vain katuessa,ettei voinut päästä vielä mielettömiinpiin nopeuksiin.
Miehellä oli housuissaan vähintään messinkiset pallit.




Setä Tuomo ja Uncle Tom
--------------------------------------------------------
1961 MI


Uncle Tom ja 1963 Chrysler
New Yorker
Jussi tapasi setä Tuomon eli Tuomo-sedän ensimmäisen kerran linjuriaseman Rautatiekirjakaupan kioskilla vuoden 1961 keväällä ostettuaan ensimmäisen Mechanix Illustrated-lehden.
Ensimmäisen setä Tuomon hän oli tavannut Harriet Beecher Stowen kirjoittamasta Setä Tuomon tupa-kirjan sivuilta,jonka ensimmäinen painos oltiin julkaistu v.1896.
Kirjan alkuperäinen nimi oli Uncle Tom's Cabin.Life along the Lowly.
Setä Tuomon orjuusajoista ja muulien vetämistä vankkureista oli pitkä hyppäys vuoden 1946 Mechanix Illustratedissa julkaistuun Tom McCahillin Fordin koeajoon.
Kirjalla ja lehdellä ei ole muuta yhteyttä Tuomo-setien kanssa kuin nimellä.
Mechanix Illustrated-lehden Uncle Tom oli nykyajan Tuomo-setä,joka oli keksinyt ensimmäisenä lehdissä julkaistun autotestauksen ,vaikka amerikkalainen autoteollisuus oli pistänyt aluksi hanttiin väittämällä,että autot on jo testattu koeajoradoilla.
Oikeastaan lehden setä Tuomoa olisi voinut kutsua raamatulliseksi epäileväksi Tuomaaksi lonkalta heitettyjen kommenttiensa puolesta.


The Annotated Uncle
 Tom's Cabin
Jostain syystä Populär Mekanik-lehteä ei ollut ilmestynyt enää silloin vuoden 1961 keväällä rautakirjakipsan vitriinin lehtivalikoimaan.
Sen sijasta virtiinissä näkyi uusi amerikkalainen Mechanix Illustrated-lehti,jonka kannessa mainostettiin Buickin uutta V-6-moottoria.
Tämä sama vinkkelimoottori myöhemmin päätyi englantilaisen Rover P5B -mallin konehuoneeseen.
B- mallinimikkeessä vastaa Buickia.






3 vanhaa MI-lehteä vuosilta
1946,1956 ja 1961.
Vuoden 1961 numero oli
Jussin ensimmäinen MI.



















Siitä numerosta lähtien Jussi osti ja luki jokikisen Mechanix Illustrated-lehden kannesta kanteen Tom McCahillin artikkelein seuraavat toistakymmentä vuotta.
Hän ei enää käynyt ostamassa lehteä Rautatiekirjakaupan kipsalta,vaan tilasi sen suoraan Fawcett Publicationsin painotalosta Topekasta,Kansasista.
Lehti tippui pappilan paraatioven postiluukusta ruskeassa voimapaperikuoressa joka kuukausi..
Jussista myöhemmällä pappaiällä alkoi tuntumaan,että hänellä oli ollut montakin hyvää syytä kuulua siihen katoavaan tai osittain kadonneeseen suureen sukupolveen.
Vanhenemisen myötä hän myös myönsi viettäneensä väärin pari seuraavaa vuosikymmentä roikkuttuaan pubien tynnyrituoleilla ja baaritiskeillä.
Niinä aikoina tehtiin ikonisia autoja,joissa myös vapaa seksi pääsi valloilleen.
Ajeltiin 60-70-luvuilla jenkkipirsseillä,missä vakiovarusteena oli AM-FM-nappularadiot.
Yhdellä salolaisella radiolaatikkotehtaan omistajan pojalla oli 70-luvun puolessa välissä pari vuotta vanha Dodge Dartin kaksiovinen hardtoppi,minkä kasettisoittimesta kuului nauhoitettua jenkkiradioaseman musiikkia puheripulin saaneen disc jockeyn pippuroimana.
Ajettiin kaupungin ja Halikon Esson Iso Kissa-baarin välistä rundia countrymusan soidessa.
Essolla pelattiin flipperiä moneen tilttiin asti.
Mutta kaiken kartsalla liukumisen ja bacchuksen evankeljumin julistuksen sijasta Jussilla oli Tom McCahill eräänlaisena esimerkkinä ja puolijumalana sekä sanaseppona.
Tom kävi pappilassa joka kuukausi autotestaajana ja kirjoittajana.
Pappilassa kyllä kävi puolivuosittain pianonvirittäjä Somerolta uudella tulipunaisella Jaguar XK-E:llä testaamassa vanhaa englantilaista Wirth-flyygeliä.
Äitikappalainen sai näyttää 20-luvun steppitaitojaan kirkkopatinoillaan salin korkkimatolla,virittäjän soittaessa vanhoja kupletteja,kaivamalla siannahkalaukustaan viritystyökalujen seasta taskumatin huulilleen hengenvirittimeksi.

Pappilan somerolainen
pianonvirittäjä
Juhart
V.1959 sain oikean jenkkiautoherätyksen.kun syksyllä esiteltiin uudet amerikkalaiset kompaktiautot.
Naapurin pöksytehtaan omistaja oli saanut koeajaettavakseen uuden mustan Chrysler Valiantin kuopiolaiselta Turon omistajalta Turuselta. 
Uncle Tomin talli-stoorissa kirjoittelin siitä näin:


PM 3 1960
Pappilaan ei tullut muita lehtiä kuin Salon Seudun Sanomat (Kunnanvaivainen),Uusi Suomi,Kotimaa,Herättäjä sekä ruskea Suomen Kuvalehti.
Autohullun Jussin piti sitä ennen käydä korttelin päässä lainastossa lukemassa satoja kertoja uudelleen Tekniikan Maailman nidottuja vuosikertateoksia sekä amerikankielestä suomennettua Tekniikan Ihmeet-kirjaa.
Lainastosta ei löytynyt silloin ulkolaisia autolehtiä
Tekniikan Ihmeet-kirja paljasti hänelle sellaisenkin ihmeen kuin 1950-mallisen Nash Airflyten kaatuvat penkit sekä lentoauton.
Papinpoikaa kiinnosti eniten vuoden 1960 keväällä kaikki amerikkalaiset autot.
Suureksi hämmästyksekseen hänen kaverinsa pöksytehtaan perilliset Jukka ja Heikki kertoivat isänsä saaneen koeajettavaksi uuden mustan 1960-mallisen Chrysler Valiantin.
Auton oli ostanut johtajan kolleega kuopiolaisen Turon housutehtaan johtaja Turunen.
Jussi oli päässyt uuden "Valiaanon" koeajokyytiin pöksytehtaan johtajan Hirsjärven mökille.
Auto kulki kuin silkki kallistetun kuutoskoneen vetämänä kuuluisalla Chryslerin vääntövarsijousituksella.
Siitä kai Jussille oli iskenyt jonkinlainen ikuinen Valiant-kuume. Niitä halpoja perus-Valiantteja tulikin myöhemmin vuodesta 1964 eteenpäin pikkukaupunkiin roppakaupalla.Jussin yhteiskoulun voikkamaikalla ja myöhemmin oopperalaulaja Pentti Perksalollakin oli sellainen valkoinen kaksiovinen punaisella kernisisustalla.Salon Auto-Osan Chrysler-diilerin toisella Saarisen veljeksellä oli täyspunainen 1965 Valiant..siis sisältä ja ulkoa.
Tekniikan Maailman numerossa 8,1960 esiteltiin uusi Chrysler Valiant pienenä ja suurena Amerikan ihmeenä eli kompaktiautona.

TM 6 1960

TM no 8 koeajaa uuden Chrysler Valiantin
Pappilan Jussista Valiant oli muotoilultaan erikoinen ihme pseudoteutoonisella mersumaskillaan.Hänestä silloin oli melkein synti ja pyhäinhäväistys mennä kopioimaan mersun maskia.Saman tempun oli tehnyt jo Studebaker Larkeillaan sekä Hawk-malleillaan.
Amerikkalaisena pikkuautona Valiant ei ollut mikään uutuus.
Jo 50-luvun alussa esiteltiin ehkä vääränä ajankohtana,jolloin amerikkalaiset halusivat isompia autoja nousubuumissa,Henry J,Nash Rambler sekä Hudson Jet,uusina jenkkipikkuautoina.
Vain Nash Rambler selvisi keskosena lastentaudeista hengissä.
Valiantia ennen jopa suomalaisilla taksitolpilla näkyi Studebaker Larkeja,amerikkalaisina "pikkuautoina".
Tekniikan maailma koeajoi uuden Valiantin kehumalla sitä compact carista kapulakielisellä käännöksellä "kokoonpuristetuksi" autoksi .
Pitkällä tähtäimellä suurin osa Valianteista kokoonpuristettiin eli paalitettiin.
Messuhallissa oltiin esitelty kaikki vuoden 1960 3 kompaktiautoa,Ford Falcon,Chrysler Valiant sekä Chevrolet Corvair.
Artikkelin kirjoittaja päätyi kylläkin koeajossa toteamaan,ettei yksikään niistä ollut mikään pikkuauto suomalaisessa mittapuussa. Kooltaan ne vastasivat eurooppalaisia  6-hengen autoja kuten Ford Zephyr,Opel Kapitän ja Vauxhall Velox.
Rakenteeltaan Valiant ei ollut vallankumouksellinen.Kolmikosta ainoastaan Corvair eroittui joukosta takatuupparina.
Aasinsiltaa käyttämällä TM:n testaajan "silmään pisti" Valiantin hyvä amerikkalismallinen kiihtyvyys,ajamisen helppous,moottorin sitkeys ,hidas ohjaus ,tilavuus sekä pehmeä jousitus.
Suomalainen autotestaaja kertoi koeajostaan kaikki faktat sen paremmin lapertamatta mitään kuvallista proosaa kuten Jussin myöhemmin sivuilla tapaama Uncle Tom eli Tom McCahill,Mechanix Illustrated-lehden koeajaja.Tom Mc Cahill puolestaan kertoi vuoden 1959 syksyn numerossaan uusista v.1960 autoista,että Valiant,jos se olisi varustettuna "tehopakkauksella" olisi kuumin auto koko maailmassa alle 2500:n dollarin hintaluokassa.
--Se saa ääneni parhaimpana ostona 3:n kompaktin joukosta ja sen haluaisin omistaa...
1962 Plymouth Savoy
V.1962 hän mainitsi uudesta isosta Plymouthista,joka näytti täyteen puhalletulta Valiantilta:
--Satoi poskille kyyneliä kuin sipulitölkkitehtaalla koeajettuani uuden Plymouthin.En tiedä sen kokoluokasta muuta autoa,mikä päihittäisi Plymouthin.Se tarjoaa parasta ajettavuutta luokassaan hyvillä jarruilla,mitkä tekevät siitä turvallisimman..lievästi teutoonisella valianttimaisella ulkonäöllään... ja se näkyy joukosta kuin taskumatti bikinipöksyistä..



1949.Salon ensimmäiset Ford Custom-pirssit



















Jussi oli aina ollut pikkupojasta Ford-poikia jo siitä asti, kun sai istua pussihousuisen ja haitarijatsarisen pirssimiehen Oksasen vieressä etusohvalla 1949-mallisessa Ford Customissa.
Uudet 52-malliset Customlinet tulivat hänen lempiautoiksi,koska pirssitolpalla ne eroittuivat tummansinisistä ja pulleista Chevroleteista suorakylkisinä sekä pyörein että punaisin rakettiperävaloin.
Vuoden 1960 Fordit verrattuna Chrysler-malleihin muistuttivat maskeiltaan raukeilta ja nukahtamaisillaan olevilta silmäpareilta,ikään kuin lapsi olisi taistelemassa unta vastaan.
Pappilan korttelin  E. & J. Leinon liesitehtaan omistajapojilla oli ihkauusi vaaleansininen Ford Courier-farmari,minkä peräsiivet muistuttivat saman vuoden Chevroletin typistetyiltä siiventyngiltä.
Ensimmäistä kertaa sinä vuonna Fordin tunnetut pyöreät valot oli vaihdettu Fazerin sinisen tangon neliömuotoisiksi suklaanapeiksi.
V. 1961 Fordin pyöreät valot tulivat takaisin,kuten Salonnen ompelimon omistajan Kivimäen Taukan uudessa valkoisessa Courierissa.

Leinon Kuriiri ja Armi (Ford Courier ja Armstrong- Siddeley)
Juhart 2010


Tom McCahill ja v.1960
 autot MI:ssä

1970-luvulla Jussi oli löytänyt Rappulasta kerrostalojen takaisesta metsästä 1960-mallisen Valiantin takaluukun metsästä hölkkälenkillään.Hän ei tiennyt,miten ja miksi takaluukku oli heitetty metsään,mistä löytyi muutama heitteille jätetty autonraatokin.
Luukun hän pisti olohuoneeseen kunniapaikalle näytille.
Mustaan luukkuun,minkä päällä makasi pesuvatimainen varapyörän kuva hän oli maalannut Humbrolin emaleilla nevadalaisen kaktusmallisen autiomaamaiseman,mitä halkaisi musta pikitie.
Autiomaa-aiheen hän oli saanut päähänsä löydettyään Fammu-tädin vintiltä vuoden 1939 New York Herald-lehden.missä oli uuden Lincoln Zephyrin mainos.Kuvassa uusi sulavalinjainen ja vesiputousmaskinen Zephyr oli nousemassa autiomaatietä mäkeen
Valiantin takakansimaalauksessa tiellä tietysti kiiti Chrysler Valiant...
Vuonna 1961 Chrysler Valiantista tuli Plymouth Valiant..ja pesuvatikin häipyi takaluukulta



Teknikens värld 3 1960
Jussi oli ollut keräilijä jo molskipolvihousuisesta rekisterinumeroiden bongaajasta asti.
Kun pappilan kellariin isäpastorin perustaman lippukunnan partiolaiset varastoivat paperinkeräykseen sanoma- ja aikakausilehtiä,Jussi vietti tunteja pimeydessä latteapatterisen Airam-taskulampun valossa lukemassa vanhoja autolehtiä.
Parhaimmat hän vei kainalossaan talteen oman huoneensa kirjastoon monivärikantisten Mitä-Missä-Milloin-kirjojen ja nahkaselustaisten Pikku Jättiläisten seuraan.
Evakuoitu lehtivalikoima jakautui 1950-luvun autolehdistä saksalaisista Das Auto,Motor und Sport-julkaisuista amerikkalaisiin Popular Mechanics- ja Popular Science-lehtiin.
Useimmat lehdet olivat kannettomia ja osa sivuista oli revitty pystyuunien sytykkeiksi.
Se ei haitannut pojan lukuintoa.
1954 helmikuu.Das Auto
Motor und Sport
V.1958 yhteiskoulun ekaluokalta hän alkoi oppimaan ruotsinkieltä ja vuonna 1960 englantia.
Pakkoruotsi kyllä kangerteli alkuun,mutta englanti sujui paremmin pojan päätyessä luokan ehkä parhaimmaksi brittienglantilingvistiksi.
Lehtiä oli kerääntymässä Jussin huoneeseen niin paljon,että äitipastorska käski pistämään osan jo roskiin satakertaa läpiluettuina.
Hän nielaisi pelon helpotuksesta,ettei äiti ollut ryhtynyt heittämään itse lehtiä hellan pesään taikka pystyuunien sytykkeiksi,koska painetun median seasta löytyi pöksytehtaan tukun vintiltä kannettuja Jalluja,Kalleja sekä Coctaileja,sen ajan piilopornolehtiä,aikuisten miesten parturi-sekä vessalukemistoa.
Jussia kyllä ihmeytti miksi housutehtaan johtaja luki sellaisia julkaisuja,kun kotona oli aina odottamassa hehkeä ja tumma rouva.


1957 Mimi ja Ford Fairlane
Mechanix Illustratedin Mimi-missiä olisi voinut verrata peittävämmässä ranta-asussa konservatiiviseksi amerikkalaiseksi kotirouvaksi.
Äidin Kotiliesi-lehdestä löytyneet Figura-rintaliivimainokset kiihdyttivät enemmän tämän nupuille pulpahtaneita hormooneja.
Poika ei uhallakaan pistänyt lehtiään uuninpesään.
Jussin pannessa vastaan lehtiensä poisheittämisestä,äitipastorska oli vain lakonisesti vastannut savonkielellä,että "se joka uhalla ellää,niin se pierun kanssa hauvataan".
Jussi oli perään mutissut.että "hauhau vaan itelles".
Vielä tänäpäivänä Jussin vaimo hermostuu itälontoolaisen asunnon yhä lisääntyvistä autolehdistä-sekä kirjoiista sanomalla:
--"Again a new magazine!
--Where are you going to store all of them?
Jussi:
--I might need to buy a new book-case again,love!

Ei kommentteja: