Pendong-Brasilialainen kupla Molaven autotallissa. Autossa debutantin äiti. |
Toukokuun 14. päivänä Jussin Johanna-tytär täytti 18 vuotta.
Filippiiniläisten perimän amerikkalaisen hapatuksen mukaan filippiinotyttären täyttäessä 18,perheen pitää kustantaa tälle näyttävät debutgaalajuhlat.
Varat filippiinotyylillä näyttävään tilaisuuteen hankitaan varallisuuden mukaan omalla rahalla,lainalla tai vaikka varastamalla.
Jussin Geraldine-vaimo katsoi Lontoosta käsin,että tyttären piti saada parasta,pistämällä tuhat puntaa juhlan kunniaksi.(P 110.000)
Jussi oli jo pari pitkän Saudin lusimisen jälkeen asettunut Manilaan freelanceartistiksi,vaimon muutettua Lontooseen Riyadhista sairaanhoitajaksi Bethnal Green-sydänsairaalan tehohoitajaksi.
Jussi oli samoin vuonna 2003 ryhtynyt talomaalariksi itä-Lontoon Forest Gateen.
Taiteilijan pensselit olivat vaihtuneet maalirullaan ja urakkapensseleihin.
Vuonna 2005 maalari oli jäänyt Manilaan vuoden karenssilomalle ja valvomaan tytärtensä koulunkäyntiä ja huushollinpitoa.
Debutantin äiti sanoi olevansa estettynä saapumasta tilaisuuteen työskeduulin takia,mutta Jussin vatsanpohja kieli murinallaan jostain,että jutussa oli jonkinlainen manilalainen katukoira haudattuna.
Puhelimessa Jussi oli kylläkin luvannut lähettää dvd-kiekon postitse juhlista.
Manila Midtown Hotel.Makati City |
Koko papinpojan porukka Molave Avenuen residenssistä vaimon siskon perheen ja ottoinsinööripojan Don D:n perheen myötä saapui Makati Cityn Manila Midtown -hotelliin,mistä vaimo oli buukannut bankettihallin kovalla rahalla.Hintaan kuului hotellihuoneet perheelle ja ruoat sekä juomat vieraille.
Jussin perheen ja debutantin hotellihuoneissa oli yksi lisäbunkka vieraille,mutta filippiniläistavan mukaan huoneissa nukkuisi kymmenisen lähisukulaista maalaisserkut mukaan luettuna..Maan tavan mukaan suurperheiden asunnoissa jokainen neliösenttimetri pitää käyttää hyväksi samaan hintaan.Samalla tavalla jopa filippiinoartisti juuri maalatun jeepneynsä koristemaalauksessa täyttää jokaisen neliömillin taiteiluihinsa.
Ainoa tyhjä paikka manilalaisessa kotikorttelissa on perhesuunnittelukonttori.
Jussin koirat Boxer ja Cheapie juoksussa jeepneyn vieressä Juhart 2002 |
Jussi irtaantui vaimonsa puristuksesta hoipperoimalla parivuoteelle vetämään henkeä yllätyksestä.
Pumppu hakkasi toistasataa hengityksen salpautuessa,vaimon leveän virneen alkaessa sulaa pelosta,että papinpoika olisi saanut sydänkohtauksen....
Tämähän oli sydäntehohoituri ja tunsi oireet pelkällä okulaarisella diagnoosilla!
Jussin nupissa huimasi ,oikean käsivarren puutuessa..
Hän oli vaimonsa opetuksessa oppinut infarktin oireet,prepatessaan tämän valmistautumista Riyadhin King Faisal-sairaalan kardiologian hoituritentteihin joka puolen vuoden väleillä,jolloin testattiin hoitajattarien kykyjen tasoa..
Sairaala testasi hoitajien pätevyyttä vähän väliä,että ansaitsivat praktikumissa palkkaluokkansa ja mahdollisuuden palkankorotukseen pätevyyden perusteella.
Jussi kyllä paniikkihäiriössään viittoili vaimolleen,ettei kyseessä ollut suurempi hätä..ehkä lievää hypokondriaa eli luultua sairautta..pystymättä lausumaan sanaakaan.
Gerry-vaimon Lita-siskon mies Billy Boy ja sairaseläkkeellä oleva insinööri oli koko työikänsä sairastanut hypokondriaa.Tällä oli aina vyöllään kerninahkainen tyräreppu,mistä inssi otti oletettuihin oireisiinsa kymmeniä eri kalkkitabuja ja vitamiinipillereitä.
Lopulta Billy Boy itse sai sen odotetun infarktin,mikä ei kielinyt millään oireilla.
Hypokondrian aiheuttama psykosomaattinen stressi oli tehnyt tepposet!
Vuoden Billy Boy kulki alumiinikehikkowalkeriin nojaten,kasvojen oikea puoli paatuneena pysyvään irvistykseen,kunnes ajan mukaan naama suli filippiinojen perushymyyn 400 vuoden kolonaliasmin aiheuttamassa kansallisessa ksenofobiassa..filippiinojen ulkolaispelossa..tavatessaan suomalaisen taiteilijasukulaisensa.
Filippiinot silti osaavat nauraa kolonialismipelolleen vertauksella:
"400 Years Spanish Conquistadores Sword.
40 Years Hollywood.
4 Years Japanese Samurai
40 plus Years as Slaves of our own Filipino Lords."
Jussi vanhan salamaiskutraumansa takia,jonka tämä oli saanut 50-luvun lopulla kesämökillä,sai änkytettyä lyhyillä morsekoodeilla vaimolleen toipuvansa koko älläkästä.
Silloin pikkupoikana ukkosalama oli iskenyt mökkiverannan viereiseen koivuun kovalla rämäyksellä ja leikannut sen pystysuoraan kahtia.
Siitä lähtien kaikissa yllätyksissä Jussi pystyi vain änkyttämällä ilmaisemaan itseänsä.
Vaimo oli pelästynyt todella,että hänen ja Don D-poikansa yhdessä keksimä Practical Joke olisi vienyt maalarin ennenaikaiseen hautaan.
Bankettisalissa GJ-tyttöjen (Gala Jockeys) eli Johannan seremoniajuontajien ilmoitettua yllätyksestä Jussi ja Gerry-vaimo kävelivät salin parkettilattian poikki tyttärensä eteen kuin hääkulkueessa.
"Hanna" mykistyi liikuttuneena kuten pöydissä istuva sukulaismummoväki,mikä parkui nenäliinoihinsa kuin poismenneen rakkaan serkkunsa hautajaisissa..
Vaimon residenssipirusiskon Fhelynkin puuteriposkilta kyyneleet paljastivat pakkelin alta mustat silmäpussit.
Tämä käänsikin pian päätään sivulle salamavalojen välkkeestä,alkamalla sutimaan kompaktipuuterilla uutta naamaria paikalleen.
Debutantti ja vanhemmat |
Yleensä filippiinovierastyöläiset Manilaan saapuessaan taputtavat ilosta koneen koskettaessa isäinmaansa maaperää.
Jussi kyllä kymmenet kerrat Manilaan laskeutuessaan Saudian tai Philippine Airlinesin jumbolla pelkäsi koneen laskeutuvan South Super Highwayn liikenteen päälle, koneen balluunikumipyörien melkein
kosketteaessa kentän harkkotiiliraja-aitaa.
Syystäkin piti taputtaa käsiään!
Debutantin syöttö |
18 vuoden ikää pidetään filippiinotraditiossa laillisen aikuisuuden rajamittana.
Suomessa alle 18 vuotiasta tyttöä aikoinaan 60-luvulla poikaporukoissa kutsuttiin sakkotavaraksi.
Pappilan Jussi kuitenkin oli vapaamielisenä kasvattajana antanut Hannan seurustella jo 16-vuotiaana.
Tyttö kyllä oli vaihtanut poikakavereita kuin oma isänsä teepaitoja..
Jussi kyllä oli saanut päässään hälyttimet soimaan,tyttären näytettyä tälle kerran kännykästään filippiinoipornoa ikäänkuin vapaan kasvatuksen kukkasena.
Puheiden ja 18 ruusun sekä 18 kavaljeerin tanssattua debutantin kanssa parketilla,yleisö pääsi pitkään odotettuun ruokapöytään,jolloin saliin laskeutui täysi hiljaisuus.
Vain lusikoiden ja haarukoiden kilinä kaikui seinistä kuin sadat tuulikellot verannoilla taifuunin alkutuulahduksissa.
Ruokailuhan saarilla pidetään pyhempänä tilaisuutena kuin lauantairukousvesperiä korttelikirkon messussa!
Kolme lämmintä ateriaa päivässä on miljoonille filippiinoille vain saavuttamaton unelma.
Valtaosahan saarien keskiluokasta ja varakkaista on lähtöisin köyhistä oloista.
Ruokailun jälkeen sallittiin keskustelu ja teiniväki pääsi vetkuttamaan parketilla hiphoppiaan,varttuneimpien sukulaisten ja vieraiden ryhtyessä keskustelemaan kaukaisten sukulaisten kuolemista Guamissa,Havaijilla sekä Los Angelesissa..samoin kuin lastenlasten syntymistä synttäreistä ja käynneistä Disneylandissä.
Värikuvia näyteltiin todistukseksi käsiveskoista.
Jokainen Amerikkaan päässyt oli rikas Manilan mittapalmupuun mukaan,oli hän sitten Mount Sinai sairaalan siivoojana opettajan papereilla tai Doomsvillen MacDonaldsin kassana insinöörin diplomi taskussa.
Jokainen Saudista palannut taas ei ollut yhtä onnellinen,koskeivät työmarkkinat imeneet eivätkä halunneet petrodollareita ansanneita,vaikka näiden maahan vuosittain lähettämät taalat kohosivat yli valtion vuosibudjetin.
Useimmat päätyivät yrittäjiksi pienellä sarisari-kaupan "(pikkumarketti) pidolla tai pienellä "hole-in the-wall"-kodinkonekorjausverstaalla.
Silti sukulaiset olivat ylpeitä kotimaahan palanneista,kehumalla,että näillä oli "Bisness"..
Jussiakin yleensä otti päähän vaimon Fhely-siskon kehunta naapureiden bisneksistä,joilla oli joku petrorialeilla ansaittu bisnes kadun varressa tai niiden poika on merillä norjalaisessa tankkerissa konemestarina ja tyttö sairaanhoitajana Jeddassa tai kampaajana Abu Dhabissa.
Bisness on sellainen salaperäinen sana Filippiineillä ja sillä rummutetaan menestyksestyä,vaikka myisi walis tingting-lattiaharjoja kadunvarrella...
Se on lattiatason bisnestä!
Walis tingting-pikkumyyjätär Juhart 2004 |
Filippiinoille on tärkeätä kerskailla,että serkkumies kuoli Cedar Hillin syöpäosastolla LA:ssa Visakortilla ja että Juan dela Cruzin lapsenlapsi parkaisi maailmaan San Fransicon General Hospitalin synnytysosastolla Medicardilla.
Teinit tanssin keskellä nauroivat uusille kännykkätekstiviesteille huudelleen jääkkejä sekä hellouta taglishiksi (Tagalog-English),tyttöjen ihaillessa Amfil-poikien (American Filipino) komeita ja kalpeita babyface-kasvoja kännykkäruutujensa valossa,kutsumalla näitä geenimutaatioita metroseksualeiksi.
Nuoret Jenkkilässä syntyneet filippiinomiehet pistivät kaiken mallitienestinsä ihon ja kehon hoitoon Makatin Glorietta-mallin David-salongissa ja Greenbeltin punttisaleilla.
Miestenmuoti näkyi vaatteissa sekä tukkalaitteissa teräväkärkisin paidankauluksin ja grafiittikynäpulisongein.
Jussista nykynuorison muoti muistutti oudosti vuoden 1974 muotia,jolloin hän aloitti Saloran televisotehtaan know-how-pakkaamon esimiehenä.
Historiassahan muoti toistuu neljännevuosittain,uuden entisiä aikoja kokemattoman nuorison omaksuessa vanhempiensa muotityylit.
Jussi sai viettää yönsä vaimonsa vieressä peittoa vedellen korvilleen ja yskiessään alkavaa kuuleriflunssaa kurkustaan hanhenhöyhentyynylle..
Hotellihuoneen keskusilmastointia ei voinut säätää kuin pannuhuoneesta.
Kuuleri puski talvea sisään koko yön.
Se kyllä oli voinut olla lisäksi myös höyhenallergiaa höyhenmailla.
Ilmastointihan on filsuille luksusta ja Saudissakin nämä nukkuivat kuin pakkaslokerossa peitot korvillaan,kuulerien puhallellessa jäistä ilmaa täysillä.
Jussista taasen toisaalta alkoi tuntua,että oma parisuhdekin oli alkamassa lämpenemään päin uudeksi tropiikkien väliseksi keskitysalueeksi (Intertropical Convergence Zone) kymmenisen vuoden kylmän Siperian talven jälkeen. Tyttärien syntymät ja erillään asuminen Saudin eri kolkissa työn takia oli muuttanut pariskunnan avioelämää kauko-ohjattavaksi.Vaimo Riyadhissa,Jussi Jeddassa ja jälkikasvu Manilassa
Syyskuun 13 päivä Lontoossa näillä olisi avioliiton 20-vuotisjuhlat.Sitä seurasi Jussin muutto Manilaan, ja rouvan muutto Lontooseen.
Jussi oli nainut Geraldine Rosemarynsä Turun maistraatissa perjantaina 13.9.1985.
Papinpojan perhe Molavessa 2005 |
Todellisuudessa Jussi oli kadonnut Suomesta pariksikymmeneksi vuodeksi pakanamaille.
Aviolitto olikin kulkenut omaa rataansa kymmenen vuoden romanssissa ja sitten kymmenen vuoden Frigidaire-jääkaapissa rouvan kiduttua menopaussissa.
Jussin oma miesmenopaussi oli alkanut vasta 45-vuotiaana,elämän kulkiessa silmien trippimittarissa vinhaa vauhtia,kunnes vuonna matkamittari ajoi ympäri,alkamalla uudelleen nollasta vuonna 2000..
Silloin hän aloitti uuden lapsuutensa Uudenvuoden keskiyön ilotulitusrakettien räiskeessä ja kiinanpommien paukkeessa Molave Avenuella,mikä Uudenvuoden päivänaamuna muistutti savussa ja trotyylin hajussa Beirutin tuhottua pääkatua syyrialaisten hyökkäyksen jälkeen.
Tallissakin seisoi Jussin Beirutin taksimersu.
Jussin Beirutin taksimersu |
Hänestä oli tullut uudestaan tykätty,vaikka vaimon tuttu räiskyminen kaikui vaikkuisissa sisäkorvissa tinituksen kimeessä muistona menneistä.
Romanssinälässään hän silti piti suutaan rullalla vältellen verbaalisia sutkauksiaan,joita yleensä käsitettiin väärin. Hän käyttäytyi kuin liekaan sidottu pukki,määkimällä latteuksia nyökyttellessään sarvipäätään vastaukseksi kiinankaalilehti hampaitensa välissä.
Oranssinen Pendong
-------------------------------------
Hanna sai paljon oranssinvärisiä lahjoja.
Oranssi oli tytön lempiväri.
Tytön äiti oli ostanut tyttärelleen oranssisia käsiveskoja pinoittain.
Äitihän oli kuuluisa "Kassi-Alma",joka osteli Diorin,Guccin ja Jimmy Choon laukkuja kuin teräsperhosrouva Imelda Marcos kenkiä.
Lisäksi Hanna sai oranssisia korvankilluttimia,puhumattakaan filsuille tyypillisistä Disneyn eläinnukeista Tikusta ja Takusta eli Chip and Dalestä...oranssinvärisinä..
Oranssista chippendalekalustoa Jussi ei kyllä luvannut debutantin condoasuntoon,minkä tyttö jakoi neljän Saint Scholastica Collegen luokkakaverinsa kanssa Manilan Vito Cruzissa.
Jussi oli kyllä vielä kysäissyt oliko tyttärellä muita oranssitoiveita..ehkä matka Kalifornian Orange Countyyn,patteri hollantilaista Oranjebaum.kaljaa , vaiko Clockwork Orange-DVD,mikä isällä oli filmikirjastossaan.
Oranssinen uusi yllätys oli Jussille pulpahtanut esille alitajusta.
Beirutin mersu oltiin myyty pikkukonevikaisena Subic Bayn eräälle hautausurakoitsijalle,joka päätti muuttaa sen hauturiksi.
Jotenkin hänestä Untertükheimin taksimersu tuli saamaan eläkepäivikseen pappilan arvon mukaisen eläkepaketin ja repun selkäänsä kuin maallikkosaarnaaja Aku Rätyllä,vaikkakin peltisen,viedessään köyhiä ja rikkaita viimeiseen lepoon entisen Yhdysvaltojen laivastotukikohdan ja sataman sementerioihin eli hautuumaille.
Molaven talonsa vastapäätä Jussi aamuisin oli katsellut Nescafe-kuppinsa yli verannaltaan Lolo Marinyonin,84-vuotiaan Yhdysvaltojen laivaston filippiinoveteraanipuosun oranssisen volkkarin käynnistystä.
Autoa Lolo parkitti molavepuun alla varjossa ja käytti sitä vain harvoin,koska tallissa tämä piti käyttöautonaan viininpunaista korealaista Kia Pridea.
Lolon pitkään sairastanut vaimo oli kuollut kuukautta aiemmin diabeteskomplilaatioihin,papan jäädessä yksin vartioimaan kahta autoaan ja taloaan.
Jussi oli monet kerrat udellut Lololta kuplan mahdollisesta myynnistä.,veteraanipuosun kerrottua auton menevän pojanpojalleen ylioppilaslahjaksi Iloilon kaupunkiin Negros Orientaliin.
Siitä huolimatta tämä brasilialainen oranssikupla päkätti sunnuntaiaamuisin Lolon kirkkoautona Jussin talon ohi messuun suuntanaan Mervillen eukaristisen pappisseminaarin kappeli.
Viikot auto seisoi molavepuun varjossa,vaikka joskus Lolo körötteli sillä asuinalueen portille saakka,koskei uskaltanut ajaa puomin alta vilkkaalle Merville Access Roadille,missä auton pelti voisi kolahdella.
Pappa käveli tavallisesti pääportilta ostoksilleen joko läheiseen leipomoon tai otti moottoripyörätaksin Balagbagin lihamarkettiin.
Balagbag Food Court |
Lolo Marinyon kävi rukoilemassa messuissa eukaristisen veljeskunnan perustajalta veli Hannibalilta,että Pendong pääsisi hyvään kotiin,koska pojanpoika ei halunnutkaan kuplaa lahjakseen vaan pesoja.
Sitten Jussillekin välähti,että oranssinen kupla sopisi Hannan uudeksi debyylahjaksi.
Lolo lopulta pyysi 30.000:ta pesoa ja yllätykseksi Jussin vaimokin suostui kauppaan,koska Hanna oli ajokortti-iässä.
Jussi juoksi kadun yli koripallokentän läpi molavepuun juurelle,missä Lolo pesi sankovedellä kuplaansa, pyytämään tätä omalle Molave Avenuen verannalleen hieromaan kauppoja.
Noin tunnin sisällä ja parin Nescafe-kupillisen perästä vaimo laski Lolon maksaläikkäiseen kouraan 30.000:ta pesoa,ottamalla vastaan rekisteriotteen ja vakuutuspaperit.
Filippiinokulttuurissa perheen vaimo on pankkiiri ja taloudenhoitaja,Jussinkin kaihoisasti muistellessa aikoja montako kertaa hän oli tallettanut tähän pankkiin kuukausitilinsä ja jonka paraatioovet oltiin suljettu vuonna vuonna 1995.
Aluksi talletuspankin ovella roikkui lappu...Out for Lunch,sitten Bank Holiday ja lopulta Out of Business.
Jussin oma nostalgiamatka menneeseen kuplamaailmaan alkoi siitä,kun oranssinen Brasilian volkkari seisoi omassa autotallissa.
Vaimo nuorena hoiturina Medical Cityssä Manilassa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti