perjantai 20. huhtikuuta 2012

Debutantin oranssinen aksessori.Naisautoilua.

Marilyn Miller.
Juhart 2012
Eräs naispuolinen autosuunnittelija Fordin Dearbornin tehtaalla oli sanonut haastattelijalle piirustuskonttorissa etteivät naiset pidä naisellisista autoista.
Hän lisäsi,että auton suunnittelussa Ford on ottanut vakavasti naistenkin tarpeet.
Samalla haastattelun aikana konttorin miespuoliset insinöörit olivat testaamassa tulevaa Ford Taurus-mallia höyhentyynyt sidottuna vatsapuolelle,miten raskaana olevat naiset mahtuivat ratin taakse.
Toisessa Tauruksessa tehtiin jarrutuskokeita.
Testi-insseillä oli kynsiin teipattuna paperiliittimiä naisten lakkakynsien malleina ja jarrutuskokeessa mittailtiin,miten liittimet iskivät pehmustettuun kojelautaan irtoamatta

Viime vuosisadan alussa autoilun pioneeriaikoina naiset pääsivät miehille tarkoitettujen autojen rattiin ja hiljalleen  autojen muuttuessa yhä miesmäisemmiksi naisten ajoasumuotikin alkoi kehittyä naismaisemmaksi pitkähelmaisista poplareista ja nilkkoihin asti ylettyvistä susiturkeista kevyempiin kretonkiluomuksiin.
Suurin muutos kevyempiin ajovaatteisiin tuli umpiautojen suosion myötä.
Autoilun alkustarttauksessa naisautoilijat jo pelkästään variksenpelättimen kaltaisella olemuksellaan pelottelivat pikkulapset, raskautetut,imeväiset ja hevosetkin kaduilta ja teiltä häkäpärstämäisin kasvonsuojin.
Miesten aloittaessa hevosittomilla kärryillään maantieterrorinsa, tielaissa vaadittiin,että vaunun edessä piti marssia mies varoittamassa punaisen lipun kanssa savuttavasta ja sätkättävästä vaarasta,joka peloitteli kaikkia maantiellä kulkevia eläviä.
Naisautoilijoita ajateltiin myös ajovaatemuodin rinnalla auton kampikäynnistyksen vaarallisuudesssa.
Miesautoilijoiden keskuudessa oli käynyt kuolemantapauksia,muunmuassa yhden kampeajan saadessa veivistä kuolettavan ja murskaavan iskun leukaluuhunsa.Tuhansilla muilla kampeajilla oli mennyt peukalot sijoiltaan.

Sievä naisautoilija ja kakkoskuljettaja 1910.

Kuuluisan amerikkalaisen "jakoavaintiedemies" Ketteringin ansiosta naiset pian pääsivät strattaamaan autojaan napin painalluksella.
Cadillacin isä, vanha pappa Henry F. Leland ja tunnettu kitupiikki ,Henry Fordin entinen bisnespartneri oli tehtaallaan pannut kampistartin korvaamisen etusijalle jollain uudemmalla innovaatiolla.
Henry Leland osti Ketteringin keksimän sähköstarttipatentin.
Myöhemmin vanhuudenhöperyydessään hän väitti itse keksineen sen.
Siitä huolimatta keksintö tuli mullistamaan autoilua ja siroranteisten neitosten lukumäärä autosomman takana alkoi lisääntymään rajusti.
Sähköstartti tuli vakiovarusteeksi Cadillaciin v.1912.
Naisautoilijapioneeri Alice Ramsay,joka vuonna 1909 teki Amerikan mantereen poikkiajon Maxwell Merry 4:llään,olisi ollut takuulla Merry eli hilpeä,jos laite oltaisiin keksitty aiemmin.

Alice Ramsay ja Maxwell Merry 4
v.1909.
Juhart 2002
Henry F. Lelandin kuvitelmasta huolimatta,että naiset olivat avuttomia ratin takana, Amerikassa myytiin vuosina 1908-1927 15 miljoonaan autoa.
Valtaosa autoista myytiin farmareille.
Kaikilla ei ollut varaa painaa Cadillacin starttinappulasta.

Detroit eteni automuodin uranuurtajana enemmän kuin autoilumuodin luojana.
Ensiksi Pariisin ja sitten Lontoon  kuuluisat muotihuoneet keksivät oikeat naisten autoiluvaatteet.
Vuonna 1919 90% autoista altisti matkustajat ja kuljettajat sään armoille tuulissa,myrskyissä,sateissa ja auringonpaisteessa.
Naiset tällöin alkoivat pukeutua pitkiin pölysuojiin,kolttuihin ja mekkoihin.Kapealieristen hattujen ympärille ja leukojen alle sidottiin tuuliturvaksi sifonkihuiveja.
Hameenpituuskin oli lyhenemässä tiukkojen kureliivien löystyessä.Frillihatut ja pitsireunaiset alushameet heitettiin lumppukoppiin naisten jo ylettyessä polkimille ja ohjaamaan isokehäisiä ratteja vapaina häiritsevistä asuista.
Autojen virtaviivastuessa muotikin teki samoin.
Naiset olivat kaatamassa sukupuoliaitoja lokasiivillään.
Pariisilainen kilpa-autoileva muotisuunnittelija Thierry Mugler,jos hän olisi elänyt 1910-1920-luvuilla,olisi varmaan vetänyt ohiajaville naisautoilijoille tienreunassa kättään lippaan kultalameisissa ajohaalareissaan.
Silti auton sisällä sukupuolten välinen sota oli  aina syttymässä siitä,kuka pääsisi ohjauspyörän taakse.
Miehen ajaessa nainen tunsi itsensä suojattomaksi ja alttiiksi tietäessään sisässään,että hän ajaisi paremmin...ainakin teoriassa.

Pappilan kansurissa kappalaiska istui aina takapenkillä sanaakaan sanomatta kappalaisen hurjasta kuolemaa uhmaavasta ajotyylistä Kemiönsaaren mutkaisilla santateillä .
Taivaallisen kartturin avulla aina selviydyttiin hengissä taivastieltä Mäntyrinteen kesämökille toipumaan shokista.
Ajotyylillään kappalainen sai matkustajat nopeammin rukoilemaan kuin sunnuntaisaarnansa aikana.

Moni perheen ulkopuolinen ei tiennyt Kaisa-kappalaiskan olleen nuorena 30-luvulla Iisalmen eräitä harvoja naisautoilijoita,joka oppi ajamaan Kalle-isänsä T Ford-feetonilla päätymällä 1936-mallisen Opel Olympian kuljettajaksi ja Kallen  kotiinhakijaksi Kajaanin ja Oulun matkustajakotien hotellihuoneiden tupakansavuisista pokkakamareista.

Kauppisten T Ford feetoni
Juhart 2010
Oikeastaan T Ford pani koko Amerikan ensimmäisenä maana pyörien päälle.
Autosta tuli välttämätön kulkuväline maaseudulla ja jopa naisetkin oppivat helposti ajamaan sillä.
Pula-ajan aikoihin Amerikassa maaseuduilla liikkui maataloustarkastajia tutkimassa pientilojen tilaa.
Eräs tarkastaja oli käynyt yhdellä keskilännen maatilalla tutkimassa kunnallistekniikkaa,kaivoja ja viemäreitä,joita yleensä ei monilta tiloilta löytynyt .Hän oli kehoittanut isäntää ja emäntää liittämään kaivosta vesijohtoputkituksen taloon vedenkannon sisään kantamisen sijasta ja asentamaan kylpyvannan samoin sisään viemäriputkineen.
Toisella käyntikerralla tarkastaja näki emännän silti kantamassa ämmänlängillä ämpäreissä vettä kaivosta sisään ja torui tätä,että rahat olisi voitu panna parempaan kuin pihalla seisovaan äskettäin ostettuun T Fordiin.
Emäntä oli topakkana laukaissut ,ettei kylpyvannalla ajeta kaupunkiin.
Naiset koko auton historian ajan ovat olleet miehiä realistisimpia autonostajia.
Miehet yleensä ostavat auton tunnepohjalla,mutta naisille autonvalintaan vaikuttaa käytännöllisyys.
Useat amerikkalaiset emännät käyttivät esimerkiksi T Fordin taka-akselia pyörittämään pulsaattoripesukoneita.
Detroitissa alkoivat oikeat naisten markkinat vuonna 1923 Chevroletin esitettyä uuden Utility Coupen.
Auton sai 680:lla dollarilla esitteen mukaan jokasään autona,minkä takaluukun alle saisi mahtumaan matkaveskat,ehkä voikirnun sekä munalaatikonkin.

1923 Chevrolet Utility Coupe ad.
 Samana vuonna eli 1923 naisväelle tarjottiin oikeata pelipojan vaunua Jordan Playboyta.
Ehkä kaikkien aikojen kuuluisin automainos yritti kaupata auton epäkäytännöllisyyttä iskevillä sloganeilla.
Jordan oli kahdenistuttava tynnyrimaskinen avoroadster,jolla esitteessä naiskuljettaja ajoi kilpaa ratsastavan cowboyn vierellä
Esite kehui:
--Jossain Laramien länsipuolella on villihevosta  kesyttävä tai härkää köyttävä tyttö,joka kyllä tietää,mistä puhun.
--Hän tietää takuulla vinhasta ponistani,mikä on risteytys rasvatusta salamasta ja sen iskupaikasta,mitä se voi tehdä tuhannellajasadalla naulalla terästä ja toimintaa, kiitäessään korkeana.leveänä ja komeana!

1923 Jordan Playboy-mainos




















Lassonainen säilyi vielä jälkipolvien ihasteltavaksi...Jordan ei!
Kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin 1956 naisia varten tarkoitettu vaaleanpunainen Dodge Royal Lancer La Femme kuoli naistenvaivoihin mallivuoden päätyttyä.Auton hanskalokeroon pistetyt puuterikompaktitkin paatuivat käyttämättömiksi naisostajien puutteesta.                                   
Auton sisätilaan jemmatut vaaleanpunaiset sadetakit,sadelakit ja sontikat laatikoissakin jäivät käyttämättä,koska ravintoloiden ja hotellien bellboyt tulivat autonovelle vastaan sateenvarjoja pidellen.
Chryslerin suunnittelijoiden ranskalainen Raison d'Etre-ideakupla puhkesi kaatosteessa.
Naisellinen auto ei myynyt,koska saman hintaluokan autojen omistajattaret ajoivat shaföörien kuljettamina Cadillaceilla sekä Chrysler Imperialeilla 5th Avenuen kauneussalonkeihin ja juottopaikkoihin..
1970-luvulla Lincoln Continental-mallia yritettiin myydä naisille ranskalaisella Yves Saint Laurentin muoti-imagolla,mutta huonolla menestyksellä.
Autojen kojetauluihin upotetut Guccin kellotkin lopettivat käyntinsä autoilijoiden tietämättä,että niitä pitää vetää kuin vanhoja rannetiukuja..

1956 Dodge Royal Lancer la Femme




OPELILLA OMENAPUUTA PÄIN
--------------------------------------------------------

Pappilan Jussi ei koskaan ole pelännyt naiskuljettajien kyydissä etenkään silloin,kun hän oli ihastunut kuskiin.
Hänen suuri ihastuksensa lukiossa oli koonsakin puolesta Arosillan Elina,kaupungin kamreerin tytär,joka pituudeltaan oli karvan yli 180 senttiä
Jussi taas oli savolaisella pitkänmatkanpainijanvartalollaan venähtänyt 167cm:n pituuteen vuonna 1966.
Elinan kanssa Jussi oli kavereita eikä siitä mitään  "suhetta" kehittynyt pituuseronkaan puitteissa.
Elina kyllä mielellään kuljetti papinpoikaa kartsalla perheen 1962-mallisella punavalkoisella Opel Rekordilla,missä oli kaatuvat selkänojat eli mimmikipit.
Jussi vain sai kuvitella sillä punaisella kernipenkillä,miten hän olisi kaatanut selkänojat alas ja saanut vaaterissa pussata Elinaa kiihkeästi Elovenatytön vaalean ja silitysraudalla prässätyn hiusklaffin vierestä edes poskelle.Se olisi vastannut olympiahuumaa, papinpojan mokkaloufereiden potkiessa innosta Opelin hanskalokeron kromista Olympiamerkkiä.
Elina kyllä alkoi seurustelemaan toisen luokkakaverinsa tumman ja komean Tammisen Jukan kanssa.
Elina meni kyllä myöhemmin naimisiin saksalaisen Herr Apfelbaumin kanssa ,päätymällä opettajaksi saksalaisille Kindereille.
Jukka päätyi ekonomiksi luettuaan Halikkoon Elorannalle konttoripäälliköksi laskemaan saldoja myydyistä "kopade kavlareista" eli säiliön päädyistä.
Jussi olisi nyt ukkoiässä toivonut viedä kiitokseksi muistoista Frau Apfelbaumille punaposkisen omenan kateederin pöydälle.

1962 Opel Olympia Rekord P2

POPLIINITAKISSA KARAVAANISSA
--------------------------------------------------
Ennen armeijaan astumista vuoden 1967 kesällä Jussilla oli uusi salainen ihastus,naapurin Torikadun kerrostalossa,minkä alakerrassa oli Salon Konttorikone yhdessä päässä ja toisessa Wikströmin ruokamarketti. Neitonen oli hyvän kaverinsa  Pertin vanhempi sisko..kutsutaan nyt häntä vaikka Pirkoksi,koska aika on pyyhekumillaan  pyyhkäissyt nimen pois nuppipäätteestä.
Perttikin oli komea vaaleakiharainen hurmuri,johon kaikki likat olivat lääpällään.
Pertti seurusteli melko pitkään kauniin rakennusliike Alangon omistajan vanhimman tyttären kanssa.
Myöhemmin tyttärestä tuli Sauli Niinistön vaimo.
Saulin Jussi tapasi monesti Jännäreiden uudenvuoden bileissä.
Pikkupoikana hän kävi monesti Niinistöillä helssaamassa Saulia,koska isäkappalainen ja Saulin isä olivat kavereita Lionsseissa ja seurakunnan toiminnoissa..
Pertin isosysteri Pirkko oli samoin komea punatukka ja kropaltaan herkullisen muodokas,mutta valitettavasti pari vuotta Jussia vanhempi.
Eräänä kesälauantaina Jussi pestyään puolen päivän duunin jälkeen itsensä sementinpölystä ja lotrattuaan puoli pulloa Old Spicea leualleen,päätti lähteä kartsalle kävelemään suuntana Taljan ravintola uusi poplari niskassaan.
Jussi oli silloin töissä seurakuntatalon viranhaltijoiden asuintalon raksalla muurarin apupoikana.
Käveltyään Torikatua pitkin torille päin ja Horninkadulle hän kuuli tööttäyksen takaansa ja äkkäsi Pirkon kurkkivan 1964-mallisen harmaan Opel Rekord Caravanin ratin takaa.
Pirkko pyysi kyytiin ja lupasi heittää papinpojan raflaan,koska oli alkanut sataa.
Istuuduttuaan hehkeän naiskuljettajan viereen Jussi ei voinut välttää vilkaisematta moneen kertaan Pirkon avokaulaista kesämekkoa ja valkoisia korkkareita soreissa jalkaterissä.
Pirkon kaula-aukosta puski ulos kutsuvasti pisamainen munkkipari,joihin Jussi oli monissa märissä unissaan uppoutunut.
Hän tällaisessa uudessa tilanteessa ei osannut käyttää kykyjään lähempään tuttavuuteen pisamaisen parin kanssa,vaan herrasmiehen jäykkyydellä yritti peittää omaa jäykkyyttään poplarin alta.
Pirkko oli viekkaana vielä kysäissyt oliko Jussi niitä itsensäpaljastajia,joilla ei ole rihmaakaan poplarin alla.
ajeltuaan puolisen tusinan kerran ravintola Taljan ohi.
Lopulta Pirkko päästi Jussin ulos piinastaan raflan edessä sanomalla piruillen lisäksi,ettei voisi lähteä tämän mukaan,koska kavaljeeri oli Pertin hyvä kaveri ja vielä nuorempi kuin hän.
Voisi tulla sakot lapseen sekaantumisesta.
Jussi oli täyttämässä syyskuussa 20 vuotta ja Pirkko oli jo 22-vuotias rouvakandidaatti jollekin menevälle vanhemmalle ekonomimiehelle.
Inttiin astuminen tulisi tapahtumaan päivän Jussin syntymäpäivän perästä 1.10.1967.

1964 Opel Rekord Caravan


VÄÄRÄPURENNAN OLYMPIAENNÄTYS (REKORD)
---------------------------------------------------------------------------------------------

Opel ja Ford Taunus olivat pikkukaupungissa keskiluokan suosittuja perheautoja.Niitä oli yrittäjillä,lääkäreillä,vakuutustarkastajilla ja pankinjohtajilla, ja enimmäkseen Rekordeja sekä 17M-malleja.
Opel Kapitänejä oli vain varakkailla talousalueen isännillä eikä Kölnin Fordilla ollut vastaavaa isompaa mallia,jolloin isännät ostivat Amerikan Ford Fairlaneja ja Galaxieja..
Yksi perniöläisen maatilan poika tuli kouluun isolla panoraamalasisella "pikkuletukalla" eli Opel Kapitänillä,kun muut kaupunkilaispojat surrasivat kouluvuoden kaikissa säissä Tunturi-mopoillaan opinahjoon.
Pappilan hovihammaslääkäri Inkeri Linna oli samoin Opel Rekordien omistajana monta vuotta,vaihtamalla niitä aina uudempaan.Ensimmäinen Inkerin eli Inkun Opel oli 1953-mallinen Opel Olympia Rekord,minkä suu ammotti auki alaleuka edessä kromisin hampain väärässä purennassa.
Jussista auto sopi mitä etevimmin hammaslekurin reklaamiautoksi.

Inkku ja  vääräpurentainen 1953 Opel Olympia Rekord
Juhart 2010

1953 Opel Olympia Rekord
1953 Opel Olympia Kombi-pakettiauto
 valmiina hinattavaksi hammaslääkärille.
Silloisessa kauppalassa oli melko monta hampitohtoria.Jussi tunsi pari muuta,Huttusen ja Suomen,jotka asuivat samassa rivitalossa Vilhonkadulla Osuuskaupan Maatalousmyymälää vastapäätä.
Kumpienkin hammaslääkärien tyttäret olivat Jussin lukioluokkakavereita.
Suomella oli rivitalo-osakkeensa edessä parkissa komea flamingonpunavalkoinen 1960-mallinen Borgward Isabella Coupe,mitä nätimpää autoa kokoluokassaan ei muilta autovalmistajilta löytynyt.
Isabellan kromimaskin komeuden keskellä vielä kiilsi "Rombus"-salmiakkimerkki.
Rombus merkitsee timanttia.

1960 Flamingo Red Borgward Isabella Coupe
Isabellan salmiakkimaski
70-luvulla Inkku Linna vaihtoi merkkiä ostamalla punaisen Ford Escort GT.n,missä oli ajanmukainen musta vinyylikatto.
Jussi kerran lainasi v.1977:n kesällä Inkun Escortia käydessään vaimonsa ja kahden pikkulapsensa kanssa Naantalissa.
Paluumatkalla Saloon jossain Piikkiön ja Paimion välillä iltahämyssä valkohäntäpeura hyppäsi auton eteen.
Lapset heräsivät autossa mäjäykseen huutamalla kurkku suorana:
--Sulla on paskaa ikkunassa!
Escortista oli rikkoutunut jäähdytin ja kantava peura makasi kyljellään jalat poikki vastapuolen pientareella.
Sattumalta poliisi-Saab saapui paikalle ja konstaapelit lopettivat peuran kitumasta.
Liikkuvan peuran liha ei ollut syömäkelpoista edes minkeille,koska jonkinlainen  hormooni pilasi lihan maun.
Sen takia liikkumattomia peuroja ammutaan ns.vaanipaikoilta.
Tässä tapauksessa liikkuva poliisi ampui liikkuvan peuran.
Escortista ei enää ollut seuranaiseksi.



1951 Henry J
KISKO KIDIN (TOIJAN HELENAN) HENRY J
------------------------------------------------------------------------
50-luvun auppalassa ja 60-luvun kaupungissa kävi viikolla monia erikoisia autoja läheisestä maakunnasta.
Kisko oli tullut aikoinaan varakkaaksi kaivoksen takia ja kaivostoiminnan päätyttyä erikoisia jenkkiautoja meni myyntiin pitkin pitäjää..
Jussi muistaa nähneensä autobongarina useita erikoisia kiskolaisia amerikanrauto katukuvassa.
60-luvulla kaupunkiin ajoi Kiskosta punainen torpeedonokkainen ja mustarättikattoinen 1950-mallinen Studebaker Champion. Eräs  kaupinkilainen autonasentaja oli samoin ostanut sieltä 1960-mallisen Studebaker Hawkin,mihin rasvaperä oli kotitallissaan istuttanut Plymouth Valiantin kuutoskoneen.60-luvulla tehtiin monia kotikutoisia konevaihtoja ja monissa vanhoissa jenkkiautoissa kurnutti Perkinsin dieselit.
Jussin naapurissa Kirkkokadun Harhon talossa asui myös eräs autonasentaja,joka omisti kermanvärisen 1960-mallisen tolppamallisen Dodge Dart Pioneerin. Tämä oli päättänyt tehdä kauneusleikkauksen autoonsa ja leikannut pienet siivet takalokasuojien päältä pois.
Jussista teko oli pyhänhäväistystä.
Pioneerin ja muiden MoPar-mallien siivet poistuivat kokonaan  vuoden 1962 mallivuotena paitsi Chrysler Imperialissa.

1960 Dodge Dart Pioneerin pikkusiivet
Kolmas kiskolainen autoerikoisuus oli tummansininen 1951-mallinen Henry J,minkä omistajana oli pienikokoinen ja joskus autoilijan uniformua ja koppalakkia käyttävä mimmi.
Kaupungissa miniatyyristä Henry J:n naiskuskia kutsuttiin Kisko Kidiksi sekä Toijan Helenaksi.
Jussista Helena muistutti punakikkaratukassaan Annie Mestariampujaa tai oikeastaan Calamity Janea,mitä Doris Day näytteli sinitakkiasussaan colttia heilutellen yhdessä vuoden 1953 Hollywood-filmissä.
Poikkeuksena oli Helenan aknearpiset posket.
Kisko Kid samoin useasti oli pukeutunut toiseen ajounivormuun, sinisiin housuihin ja jakkutakkiin,jotka mallasivat auton tummansinisen värin kanssa..


1953 Calamity Jane
Auto oli jatkuvasti puhdas ja puunattu..
Erikoisvarusteiksi naiskuljettaja oli asettanut auton cadillacmallisten siipinypyköiden päälle kromivartiset heijastinkannikkeet.
Henry J esiteltiin väärään aikaan kompaktiautona sodan jälkeen,jolloin amerikkalaiset halusivat isompia maantielaivoja.
Henry J Kaiser oli teollisuuspohatta sekä laivanvarustaja..
Vasta 60-luvun vaihteessa,jolloin Henry J Kaiserkin oli kuollut, Detroitin autokolmikko esitteli uudet kompaktiautot,kuten Ford Falconin,Mercury Cometin,Chevrolet Corvairin sekä Chrysler Valiantin (myöhemmin Plymouth Valiant)
50-luvulla Hudson oli mennä samoin konkurssiin pienemmän Jet-mallin kanssa fuusioitumalla Nashin kanssa,joka valmisti Hudsoneja Nashin koreilla.
Mutaatioita amerikkalaiset nimittivät Hasheiksi..
Studebaker samoin kriisissään osti uppoavan Packardin,jolla oli Mercedesin Amerikan maahantuontioikeus.
Omituisesti vuoden 1962 Studebakerit saivat mercedesmalliset keulamaskit.
Packard haudattiin vuonna 1958 omituisen hauennokkaisen ja siivekkään Studebaker Hawkin korin mukana
Rambler American ja Studebaker Lark amerikkalaisina pikkuautoina olivat saaneet paremman jalansijan talousautoina.
Amerikassa Henry J-mallia myytiin Searsin myymäläketjussa Allstate-merkkisenä.
Kisko Kid kyllä poltti North Staten filtterittömiä sätkiä eli vihreätä nortti kuin rekkakuskit konsanaan.
Jussin isä veteli 50-luvun alussa samoin vihreätä norttia pajuholkissa kunnes vaihtoi pikku-Bostoniin.
Kisko Kid oli naisena todellinen miesten mies kuten Davy Crockett sen ajan hitissä!


1952 Sears Allstate.

Vihreä Nortti
                                        Ballad of Davy Crockett


Lännen "Ameriikassa" ensimmäisen ajoluvan eli ajokortin oli saanut Mrs. John Howell-Phillips vuonna 1899.Vuosisadan vaihteessa naisasialiike ei vielä ollut päässyt kukkimaan kukkahattujen ulkopuolelle.
Amerikkalaiset naiset vielä 60-luvulle saakka käyttivät virallisissa esittelyissä miestensä etunimiä hääräämällä kotona  nimettöminä mistereidensä julkisivujen takana.
Mrs. Howell-Phillipsin ajoluvasta ei tullut etusivun juttua 22-vuotiaan varakkaan tuomarinrouva Alice Ramsayn tapauksen lailla.
Alicen reitti kulki Amerikan ihmemaan mantereen läpi vuonna 1909 Chicagosta Iowan rospuuttoisia teitä pitkin,kahlaamalla Wyomingin joenpohjien yli,kiipeämällä Rocky Mountainin kapeita vuoristoteitä ja ajamalla tulikuuman Nevadan autiomaan läpi San Fransiscoon 41:ssä päivässä.
Autona hänellä ja naiskakkoskuskilla oli Maxwell Merry 4,Alicen kehuttua päässeensä hyvillä teillä jopa päätähuimaavaan 60 kph:n huippuvauhtiin.
Rouva Ramseystä oli tullut paljon ennen englantilaista rouva Pankhurstia amerikkalaisten naisten emansipaatioidoli.

Naisia aluksi kelpuutettiin vain koristamaan ajoneuvojen messinkisiä jäähdytinkeulia.
Monien autofabriikkien brosyyreissä nainen kelpasi turkissa ja polkkaletissään tai mustassa kokovartalouimapuvussaan edustamaan upeita umpi- ja avovaunua iloisella 20-luvulla.
Hollywoodin tähtöset kauppasivat limoja nypityin lyijykynäkulmakarvoin ja kapein Lulu-huulin sekä mustarajatuin silmäreunoin ikäänkuin valmiina mykkäfilmikuvaukseen automyyntipamfleteihin,jotka houkuttelivat isoin joukoin naisostajia autodiilereiden punavalkoruutuisille linoleumilattioille.

1919.Mrs.Marsh ja Mrs.Boeckel Washington DC:ssä
Alussa arasteltiin naisten päästämistä isolitraisten bensiinihirmujen isojen rattien taakse ja vaihtoehtopolttoaineella eli sähköllä tarjosivat hameväelle liikkuvia akkukäyttöisiä autoja Baker,Edison Electric,Detroit Electric sekä Waverley.
Disneyn Mummo Ankan biili oli saanut esikuvansa Detroit Electricin sähköautosta.

1937.Mummo Ankka Helsingin Keskuskadulla
Juhart 2012
Edisonin akkujen 15-20:n mailin lataus ei päästänyt naisautoilijoita pitkällekään kaupungin rajojen ulkopuolelle.
Naiset olivat vielä miestensä omaisuutta,jota piti pitää näköetäisyydellä.
Herrojen bensiinikäyttöiset Packardit ja Peerlessit pysyivät kotona autotalleissa munalukkojen takana naisilta ulottumattomissa
Miehet katsoivat näin parhaaksi,koskeivät itsekään pystyneet pitämään isolitraisia ja tehostomattomia perkeleitä tiellä.

Jos hypättäisiin vielä jutun lopuksi 1960-luvulle savikaupungin pappilan nurkille naisautoilun kunniaksi,voisin kertoa tarinan seurakunnan autoilevasta diakonissasta.:

DIAKONISSAN ANEKAUPPA-AUTO
-----------------------------------------------------------

Toini ja Antiques Roadshow


Savikaupungin seurakunnalla oli 1960-luvulla oma pieni anemafiansa diakonissa Toinin tummansinisen uniformun sisässä.
Diakonissat olivat seurakunnan terveyssisaria,jotka työssään antoivat myös hengellistä lohtua vanhuksille sekä sairaille.
Diakonissa Toinia Jussin äiti oli aina inhonnut salakavalan toisten hyväksikäytön takia.
Äidin pahaksi onneksi diakonissa asui vielä ovinaapurina,jolloin Toini aina ilmestyi ruoka-aikana pappilan köksään avaamaan hellalta kattiloiden kansia kehumaan,että tuoksuupa sitten niin hyvältä.
Toinilla myös oli paha tapa ilmestyä pikku-Fiatillaan kesäisin tai syksyisin pappilan mökille ilmaishoitoon sekä keräämään parhaimmat marjat metsästä ennen talonväkeä.
Kappalaiska olikin  kehaissut Toinin oman suun aina olleen lähimpänä,mikä heijastui pitkästä vanbapiikana elämisestä.
Toini oli ensimmäisenä myös hyvillä säästöillään ostanut 60-luvun alussa pikku-Fiatin eli 600D:n,millä hän huristeli seurakunnassa piikittämässä vanhuksia ruiskukassillaan ja puheillaan.
Seurakunnan hyväntekijänä hän jallitti vanhuksia luopumaan ns. romuistaan,lukemalla taskuraamatun välistä antiikkikeräilijän hintakatalogia kuin koulutyttö Hertta-sarjalehteä historiankirjan välistä hissantunnilla.
Kaipa Toini oli hankkinut Fiatinsakin antiikkikalukuljetustarpeeseensa,koska autossa oli sellainen "kaappariovipari",missä ovet olivat saranoitu keskitolppaan.
Vielä 50-luvun loppupuolella Toini ajeli virka-ajojaan itäsaksalaisella Simson-mopedilla.missä jopa oli takapyöriä peittämässä hameverkot kuin fillareissa.
Pappilan Jussin ensimmäinen auto v.1975 oli samanlainen kaappariovinen "pompannappi",kunnes taloon ostettiin se iso Kanadan Poncho eli Canadian Cash Cowboy..

Jussin Poncho ja Fiat yhteiskuvassa
Juhart 2010
(Julkaistu Practical Commercials -lehdessä 2012)
Suomalaiset diakonissat olivat autoistumassa jo ihme kyllä jo 50-luvulla.
Pappilan evakkoretkellä vv.1954-56 Harjavallan rikkikylässä, pikkupappilan autotallissa pidettiin seurakunnan diakonissan uutta brittiläistä Austin 30-pikkuautoa.
Pastorin perheessä ei vielä silloin uneksittukaan autosta,isän hypätessä virka-ajoihin mustan sotilaspyörän Lepper-satulaan ,polkemalla pääpappilaan kinkereille pyykkipojat mustien virkapöksyjen upslaakeissa.
Pääpappila oli viitisen kilsan päässä pikkupappilasta Jussin alakoulua vastapäätä.
Jussikin luonnovoimia uhmaten käveli talvituiskussa kouluun ja takaisin kotiin joka koulupäivä.
Pastorin sotapyörä partiokäytössä 50-luvulla
Pyörän saamista hän joutui venttaamaan vasta vuoteen 1958,isän ostettua Miele-mopedin,jolloin hänen Jatko-ja Lapinsodan kestänyt sotapyörä sai ookaputkeensa ensimmäiset Castrol- ja Esso-tarransa.

Austin A30
jatkuu...

Ei kommentteja: