tiistai 17. huhtikuuta 2012

Suuri radioryöstö.Paljastuksia.Suomikirja

Autohitsari
Juhart 2010
Rouva Nikkaselta Arska oli saanut lainaksi parin vihkikuvan vuodelta 1951,missä Tini eli Timo näytti retusoidun siloposkiselta nuorelta autokomppanian alikessulta,jonka hurmurin kiharat kiilsivät suavelta salamavalon leimauksessa.
Kuva povitaskussaan etsivä ajoi sillankulman rautakauppaan puhuttelemaan johtaja Kalliota.
Johtaja oli kaivanut peltiarkistokaapista Rauno Aspin henkilökortin,minkä vasemmassa yläkulmassa hymyili pahviin niitattuna autosotamiehen rosoreunainen sotilaspassikuva.
Arska ynnäsi päässään,että Tini ja Sorbus olivat yhdessä palvelleet Turun autokomppanian Sirkkalan kasarmilla vuonna 1951.
Johtaja tarjotessaan henkilökorttia vapisevista käsistään kaivoi takintaskustaan nitropurkin,huutamalla viereisessä huoneessa vanhalla Adlerilla naputtavaa sihteerityttöä tuomaan vesilasin.
Johtaja huokaili otsa hikikarpaloilla:
--Emmää oli koskkan uskonu,et Rauno ols tehny tämmöst karhunpalvelust mull..
--Se ol mun miälest täysin luatettava ja reilu tyäntekijä!
--Mää olin uskonu sill talonmiähen hommakkin myyjähomman lisäks piänell palkankorotuksel..
--Se osas vaihttaa rautkaupan kaikk lukutki kun Voiton porukka ol murtaunutu likkeesseen sissään yhten yän.
--Voiton poja oliva heittänee kaikk rautpualen vetolaatikokkin ja irtohyllyt pitkin ja poikin myymälän permanttoo ja joku ol kaatanu viäl niinkus revanssiks Tikkurilan lyijymaalei ja Miranolin emalmaalei purkkitolkul ..ja ett kun poliisit tuliva maijal kaupan etteen,niin pääoven rappui pitkin valui karull vasttaan erivärissii maalirantui ikkänkuin miälsairaalan taireterapiatunnill.
Salokannel oli puhunut kokemuksesta mielisairaalavertauksellaan,koska melkein jokainen pikkukaupungin pääkadun yrittäjä ja tirehtööri kävi Märynymmen mielisairaalassa katkaisussa privaattipotilaana.
Perniön alkoholiparantola kuului vain alemmalle työntekijäporukalle ja rantojen miehille.

Mielisairaala Hurulan ylikäytävällä
Juhart 2004
Johtaja jatkoi:
--Abloyn avainkonet ne eivä olle saanet irti tiskilt,kosk se ol pultatt kantten kiine..
--Rauno ol ruuvannu sen niin lujast ja jopa hitsannu viäl mutterikki pultteihin kiine yhdel räkäyksel...

Arska oli naurahtaen lisännyt:
--Mää kyl muistan sen murron kun eilispäivän!
--Sill keikal ol ihkaselvät Voiton poikijen tavaramerkit,et mää ajoin suaraan Muurlan tullin vuakrakasarmill ja pirätin pojat aamul aamiajaiselt.
--Voiton muari oli pyykkämäs saunan kulmal korvos poikijen maalissii pöksyi perkalanmoises tärpättipilvess.
--Mut asjast toisseen...niin tää HOP:in murtotriijo ol kyl suunnitellu keikkas varman pal etukätteen paperill ja viäl uurel teknologijan avull olivak käyttänee lyhytaaaltorarioit yhteyrenpiros...
--Teitin vohnatun Fordson-kaappiauton etupenkin alt  löytys kolme vanhaa USA:n ylijäämävaraston  rariopuhelint.
--Auto ol piilotettu Ruissalon kentän yhre vanhan hankaari taa...
--Mää voisi sisäsilmillän nähtyn kuvata teill,ett yks konnist ol olnu tähystyspaikal tuall HOP:in katol korsteenin ja Klupineonvalomainoksen kulmal,kun kaks muut poltti hitsaupilleill  kassaholvin panssarovee auki...
--Niill meni melkken koko yä siin kaasunsavus polttamises,ett oli ihme.ettei mittän suuremppaa savuu olnu pääsny ulos karull..
--Ja nii..sielt pakuautost löytys kaks armeijan häkäpärstääkin!

Reijo Oksasen henkilötiedot ja rikoshistoria olivat tulleet postissa Arskalle Turun lääninvankilasta.
Vangin kolmekuvainen vankilapotrettisarja edestä ja sivuilta ei paljastanut mitään odotettua arpinaamaa ja vahvaa sänkistä leukaa.
Reijo oli keskikokoinen ja laihahko pisamanaama,joka käytti vahvoja silmälaseja.
Oikea silmä näytti linssin takaa hieman karsastavan nokan juurta päin.
Arskasta mies olisi sopinut paremmin jollekin osuuskassan tai tehtaan konttorin tuolille kuin rakennustyömaan raudoittajan vääntöpenkin ääreen
Jonkinlainen viekas virne tällä kyllä oli kasvoillaan.
Arska lähetti poliisilaitokselta etsintäkuulutusilmoitukset kolmikosta keskusrikospoliisiin,josta tiedot viestitettiin teleksillä sekä radiokuvin Interpolin kekukseen Pariisiin.

HOP:in pankinjohtaja oli ojentanut Arskalle kirjekuoressa ryöstettyjen talletuskokeroiden omistajien nimet ja  kertonut samalla,ettei yleensä pankkisalaisuuksia olisi ollut lupa antaa edes poliisille.
Tämä oli vain poikkeustapaus pankinjohtajan mielestä,vaikka hän itse oli pari kertaa juovuksissa hotellin kabinetissa lipsauttanut suustaan kolleegoilleen niistä rotareiden vuosijuhlissa.
Etsivä oli Minissään avannut kuoresta listan,missä talletuslokeroiden omistajina löytyi muunmuassa pikkukaupungin varakkaita yrittäjiä kuten radio-ja televisiotehtaan johtaja,kuuluisan vaatetalon ja kinon omistaja sekä koulukalustetehtaan johtaja.
Pienenä yllätyksenä pankinjohtaja oli kertonut ,ettei yksikään näistä kaupungin nappimiestallettajista halunnut arvoesineitään takaisin.
Kukin oli puhelimessa vastannut melkein yksiäänisesti,ettei arvoesineillä ollut muuta kuin tunteellista arvoa.

1930 Buick-
mainos
Arskalle tieto ei tullut yllätyksenä muistaessaan polvihousuajoiltaan vuonna 1930 kuuluisan Hidströmin kultaliikkeen ryöstön,missä kalliita kultakoruja ja timanttisormuksia oli hävinnyt jäljettömiin.
Murto oltiin tehty sellaisella ammattitaidolla.
Siististi lasileikkurilla etuoven lasi-kkunan oltiin tehty reikä lukon aukaisemiseksi,ettei kukaan muu kauppalassa olisi voinut tehdä sellaista taidolla kuin Tapetti-ja Väriliikkeen kehystäjä ja lasimestari Iivari Korento.
Murron kaksi muuta konnaa olivat turkulaisia salakuljettajia,joilla oli käytössään iso musta Buick Eight-feetoni.
Miehiä ja autoa ei koskaan löydetty,vaikka Haaparannan tullista oltiin ilmoitettu yhden mustan Buickin ajaneen Ruotsin puolelle.
Koruja ei myös koskaan löydetty ja Iivarin kotoa oltiin löydetty osuuskassan säästökirja,minkä saldo vastasi lasimestarin kymmenen vuoden tiliä.
Iivari oli kyllä kehaissut saaneen perinnön pohjanmaalaiselta sedältään.

Kauppalan kultaseppien kulma
Juhart 1998
Kauppalan monet nappimiehet olivat saaneet pesämunansa virolaisen pirtun salakuljetuksella.
Kauppalan jokirannassa oli kolme samanlaista tasaperäistä mahonkista kabiinivenettä,jotka kuuluivat radiotehtaan omistajalle,vaateliikkeen ja kinon johtajalle sekä koulukalustotehtaan nykyisen johtajan isälle.
Niillä pirtutorpeedot vedettiin Hiittisten saaristosta kauppalan sokeritehtaan naattilaituriin,mistä nopeilla autoilla kanisterit kuljetettiin Forssaan sisämaahan.
Huhuina kerrottiin,että moni lasti oltiin maksettu kultakoruilla ja jalokivillä.
30-luvun alussa eräissä kaupungin herrojen kalaaseissa hotellin kabinetissa radiotehtaan johtajan rouvan ranteessa kiilsi kallis Faberge-ranneke,jonka oli tehnyt kauppalasta Pietarin Fabergelle töihin muuttanut hopeaseppä.
Samanlainen oli myös ollut Hidströmin ryöstettyjen arvoesineiden katalogissa.
Rouva oli kyllä kertonut rannekkeen samoin tulleen perintönä.

Koulukalustetehtaan johtaja samoin oli vähätellyt talletuslokeronsa sisällön rahallisesta arvosta sanomalla,että niiden tunnearvo oli paljon korkeampi..ei hänelle,vaan isoisälleen,joka oli kuollut ennen sotaa Königsbergissä.
Isosisä Friedrich Monntag oli 50 vuotta pitänyt kultasepänliikettä ja häntä kunnioitettiin Königsbergin kaupungissa menestyvänä liikemiehenä.
Mitä sen ajan hansakaupungin kauppakamarin yrittäjähistoriikissä ei mainittu oli,että Friedrich oli ollut myös kiero koronkiskuri..
Hän lainasi rahaa velkaan joutuneille juutalaisille, ottamalla pantiksi perhekalleuksia kuuluisien maalareiden tauluista koruihin.
Kuukausikorot olivat korkeita.
Monet kalleudet jäivät lunastamatta ja juutalaisvainojen aikana Monntagit joutuivat pakenemaan maasta isosisän kuoltua v 1934 sydänkohtaukseen sekä juutalaisia vastarintasoluja että uuden Reichskanzler Hitlerin sturmjoukkoja.
Muunmuassa natseihin liittynyt I maailmansodan lentäjä-ässä ja  Saksan ilmavoimien komentaja ja itseoppinut taide-ekspertti Hermann Göring ollut tietoinen Monntagien taidekalleuksista.
Gestapo oli jo muutaman kerran käynyt kuulustelemassa Monntageja.
Monntagit pakenivat Liettuan,Latvian ja Viron kautta Suomeen kalleuksineen.
Kultaliike oli tuhoutunut Hitlerjugendin poikien käsissä Kristallnachtin paloissa.

HOP:in talletuslokerossa johtaja Monntag oli säilyttänyt kolmea pientä Degasin ballerinahiilisketsiä,jotka olivat sidottu rullalle silkkinauhalla,muistuttamalla ulkopuoliselle silmälle osakepaperirullalta.
Arskan ja Monntagin välisessä puhelinkeskustelussa johtaja oli sanonut,että varomattomien käsissä sketsit menisivät pilalle,koskei niitä oltu suojattu fiksatiivillä.
Hän katsoi jo ne tuhotuiksi tai roskiin heitetyiksi taidetta tuntemattomien murtomiesten käsissä.

Etsivä Arska oli kutsunut toimittaja Tähtistä haastateltavaksi.
Tähtisellä oli myös ollut talletuslokero pankissa.
Tähtinen oli kaupungin kuuluisa ja puolijuoppo sensaatiotoimittaja,jonka maine oli kasvanut pikkukaupungin skandaalipaljastusten lisäksi koväänisenä totuuden torvena ja rähjääjänä ravintoloiden kabineteissa.

Arska oli kysynyt suoraan tältä:
--Mist perkalast sää oles saanu käsiis sellasek kuvat?
--Meinaan Urkin ja nakumimmien...?
--Onksul Urkki jottan vastaan?
Piräksää kuvijen nekatiivei jossan jemmas?

UKK
Juhart 2010
 Toimittaja Tähtinen oli istuutunut puupinnatuolille pöydän eteen poplari kaulaan asti napitettuna kuin Dick Tracy Hesarin sarjakuvassa kesäkuumuudesta huolimatta.
Arska tiesi,että toimittaja piti takin povitaskussa jemmassa jaloviinapulloa,toimittajien kovaäänistä..
Tähtinen raportoi :
--Ensimmäiseen kymykseesi vastaan,että viime syksynä napsin kuvat Kainuussa Urkin metsästysmajan ikkunasta.
--Onkos se rikos?
--Olin myöhästyneellä kesälomallani Kajaanissa,kun tuttu toimittaja ja entinen pikkukaupunkimme lehden päätoimittaja Ylänkö ja nykyinen Kainuun Sanomien päätoimitaja kapakassa vihjasi,että Urkki viettäisi majassa viikonlopun.
--Me Ylängön kanssa ollaan aina oltu sellaisia "Glassmeittejä" eli lasikavereita.
.--Pistin sille palkaksi Johnny Walker-potun,mikä ryypättiin pois yhdessä.
--Suhautin Mecurylläni sinne korpimökin tielle ja piilotin sen yhteen kuusikkoon.
--Maaherran ja presidentin adjutantin poistuttua tontilta virka-autoilla kaupunkiin muutaman kikattavan tyttären kanssa,hiivin yömyöhällä mökille.
--Kämpän edessä seisoi Urkin musta Chrysler Imperial sekä armeijan vihreä GAZ-maastoauto..eikä yhtään vartijaa nurkissa.
Kämpän viereisestä riihestä kuului linnan kaartilaisten ääniä,pullojen kilinää sekä kortin ltkimistä.
--Minä pokkana hiivin kämpän valaistun ikkunan alle ja tapasin Urkin makaamassa hirvitaljalla upea nakumimmi sylissään..
--Voihan Sylvi sentään..!
Olin huudahtanut...se oli minulle miljoonapotti lotossa..ei sellaista tsenssiä lehtimiehelle tule kuin kerran elämässä!
--Räpsin rullallisen kuvia ilman salamaa ja kävelin suoraan pihan poikki autolleni..ei sieluakaan stoppaamassa...
--Toiseksi..negat ovat minulla tallessa kotona.
--Säästin kuvat pankin tallelokerossa,jos joskus joutuisin todelliseen rahapulaan tai viinanpuutteeseen.
--Kummastakaan ei ole vielä ollut pulaa...
--Minulla olisi kyllä ollut poliittisia prinsiippejä vaikka roppakaupalla,jotta olisin voinut seuraavien presidentinvaalien aikana julkaissut kuvat..
--Urkkihan on puoliseniili naistennaurattaja ja meillä sosdemeillä ja muissa vasemmistopuolueissa olisi kyllä parempia ja nuorempia ehdokkaita tarjolla maan presidentin pallille...
--Ajattelin vain sopivan tilaisuuden tuloa..onkos siinä mitään laitonta?
--Politiikka on paskaista peliä,missä mitään likaisia konnankeinoja ei kaihdeta kuten lahjuksia ja rahalla ostamista .
--Muutama mimmikuva kyllä vaihtaisi jonopaikkoja linnaan!
--En aluksi ajatellutkaan myydä kuvia rahasta,vaan tuoda totuuden presidentin klaavapuolelta ..niinkuin sanamukaisesti..
--Niisä fotoissa Urkin kuivat klaavakannikat kyllä näyttivät kuivilta penninkorpuilta,mihin oltiin pantu petäjäistä pettua sekaan...hehhehheh!
--Jos kuvat julkaistaisiin ulkomailla,kuten vasemmistolaisessa Ruotsissa,niin siitä olisi kehittynyt todellinen poliittinen skandaali maiden välille.
--Ruotsissa ei olla koskaan tykätty Kekkosesta..eikä Venäjälläkään kuin jonain marionettina..
--Sota-aikana Paasikivi piti sitä noviisipoliitikkona ja kieltäytyi ottamasta sitä mukaan edes rauhanneuvotteludelegaatioon Moskovaan.
--Hallituksessa ennen sotaa ei kellään tullut mieleen lähettää Urkkia tapaamaan Neuvostoliiton Tukholman suurlähettilästä madame Kollontaita..
--Urkki olisi nuijinut toisella kuulapäällään madamen henkihieveriin,vaikka nymfomaanisen proletaarirakastajattaren käsittelystä toveri Stalinkin oli selviytynyt elossa.
--Siinä oltaisiin poliittisella taholla jälkipuitu nooteilla siitä,kuka oli vietellyt kenenkin lakanoiden väliin
--Urkilla löi oma ego kummastakin kuulapäästä läpi!

Bolshevikki

jatkuu...








Ei kommentteja: