SALAMASOTAA KANNAKSELLA
----------------------------------------
Karjalan kannaksen kartta 1938
Kenttäpastori tarkasteli vielä vientejään matkastaan Kuusamojärveltä Kivennavalle Ajastajan edellisiltä sivuilta,jotka olivat hien ja sadeveden tuhriinnuttamia marssien aikana:
Toukokuu.Keskiviikko 31.5.
Hyvä marssikeli,mutta märkärakkojen vuoksi oli autokuljetukseen turvauduttava.
20 km.
Ajastajasta puuttuvat kesäkuun 1. ja 2. päivän viennit.
Lauantai 3.6.
Tehtiin 17 km ja saavuttiin Joutajärvelle.
Soitin Hannes-serkulle (Hannes Lukkarinen) K-kärvelle.
Autokuljetukseen piti turvautua.
kaunista.
(Hannes-setään tutustuin itse Punkasalmella v.1959 kesällä poiketessamme isän kanssa hänen luonaan.Hanneksen talo oli ihan järven rannassa,josta hän kävi töissä läheisellä Putikon pysäkille.Hannes myös oli VR-läinen.Pysäkki sijaitsi aivan Punkasalmen ja Punkaharjun välisen rautatie-maantiesillan läheisyydessä.
Olimme matkalla Savonlinnan kautta Sulkavalle kansainvälisen partiojamboreen aloittamiseen Sulkavan partio-opistolle,jota johti oululainen isän partiokaveri "Pappa" Ollila.)
Sunnuntai 4.6.
Lastaus ja junakuljetuksen alkaminen.
K-järvellä Hannes rouvineen tapaamassa.
Pohjolassa eivät koivut hiirenkorvallakaan.
Maanatai 5.6.
Junakuljetuksen 2. päivä.
Kajaani ½4:n aikaan.
Kaisa Iisalmen asemalla vastassa.
Korviketta ja tuoretta känttyä.
Koivut hiirenkorvalla.
Koivun kukka-hiirenkorva
Keskiviikko 7.6.
Junakuljetuksen 3. päivä.
Kuopio,Mikkeli,Kouvola.
Etelässä jo kaunis kesä.
Torstai 8.5.
Simola,Viipuri,läpi hävitetyn,mutta niin paljon jo jälleenrakennetun Karjalan ihanien seutujen Raivolaan.
Marssi Kivennavalle 26 km.
Oltiin pakotettu turvautumaan autokuljetukseen.
Perjantai 9.5.
Uusia haavoittuneita.
Kivennavan kartta.Raivola kartan vasemmassa alakulmassa
Pastori sulki Ajastaikansa ja ruuvasi täytekynänsä kiinni.Hän nousi käsiään venytellen kranaattilaatikolta seisaalleen katsomaan kauempana palavan Kivennavan kylän tummanharmaata silhuettipilveä.
"Voe hyvä Luoja....koska vihdoen suahaan vanhurskas raaha!"
Pääsi hänen huuliltaan kuin puolinaisena itkun parahduksena
Sitten hän kääntyi saappaankannoillan ja suuntasi pihaa kohti,missä bussiambulanssin perässä autosotamies talosta löytyneellä uuniranstakalla kohensi häkäpönttöä kasvot mustina.
SALAMASOTAA KARJALAN KANNAKSELLA
------------------------------------------------------
Taistelutilanne:
Kun venäläisten offenssiivi alkoi kesäkuun 9. päivänä,suomalaiset joukot oltiin jaettu kahteen armeijakuntaan.
Oikealla kenraali Laatikainen johti IV Armeijakuntaa kahdella divisioonalla etulinjassa, yhden divisioonan ja ratsuprikaatin ollessa reservissä.
Vasemmalla lohkolla kenraali Siilasvuo komensi III Armeijakuntaa yhdellä divisioonalla ja yhdellä prikaatilla etulinjassa sekä toisella divisioonalla reservissä.
Kauempana selustassa oli yksi panssaroitu divisioona VKT-linjalla.
Venäläiset olivat hyökänneet IV Armeijakunnan etulinjaan koko lohkolla 500:lla lentokoneella ja pommittaneet 5500:lla tykillä sekä 880:llä Stalinin uruilla.
500 venäläistä tykkiä oli sijoitettuna keskimäärin joka puolentoista kilometrin välillä.Rumputulta seurasivat vahvat hyökkäysyritykset,jotka vetivät suomalaisia reservejä etulinjaan,joka pysyi vielä ehjänä.
Aamulla 05.00 kesäkuun 10. päivänä tykkituli ja pommitus toistui ja samalla venäläinen kaartinarmeijakunta hyökkäsi X:ttä armeijakuntaa vastaan Valkeasaaressa,murtautumalla läpi.
Pommituksen ylivoima,jota suomalaiset eivät aiemmin olleet vielä kokeneet todistivat,etteivät suomalaiset panssariaseet mahtaneet mitään T-34-tankkeja vastaan,mikä koski kovasti puolustajien moraaliin.
Eräs suomalainen rykmentti hajosi pieniksi selustaan pakeneviksi ryhmiksi.X Armeijakunta menetti tykkinsä,koska tykkiveturit oltiin komennettu selustaan linnaketöihin.
Viereisellä II:lla divisioonalla oli sama kohtalo kesäkuun 10. päivä.muutamien sotilaiden jättäessä paniikissa asemansa ja aseensa ilman komennusta taaksensa.
X divisioonan väliaikaisesti lakattua olemasta enää tehokas yksikkö,niin II divisioona vielä pystyi taistelemaan vetäytymisasemissa.
Marsalkka Mannerheiin ensimmäisenä reaktiona oli lähettää yksi panssaridivisioona välittömään vastahyökkäykseen 10.6 iltapäivällä..Hän kuitenkin totesi yrityksen tuhoisaksi ja komensi vetäytymisen VT-linjalle,minkä hän odotti kestävän vielä muutaman päivän.
Marsalkka komensi yhden divisioonan ja prikaatin siirtymään itä-Karjalasta Kannakselle,aikomuksenaan käyttää niitä päättävään vastaiskuun.
Suomalaiset joukot valtasivat takaisin VT-linjan kesäkuun 12. päivään mennessä arvioidessaan,että vihollisen pääiskusuunta kohdistuisi Kivennavan Kirkonkylään.
----------------------------------------
Kenttäpastori tarkasteli vielä vientejään matkastaan Kuusamojärveltä Kivennavalle Ajastajan edellisiltä sivuilta,jotka olivat hien ja sadeveden tuhriinnuttamia marssien aikana:
Toukokuu.Keskiviikko 31.5.
Hyvä marssikeli,mutta märkärakkojen vuoksi oli autokuljetukseen turvauduttava.
20 km.
Ajastajasta puuttuvat kesäkuun 1. ja 2. päivän viennit.
Lauantai 3.6.
Tehtiin 17 km ja saavuttiin Joutajärvelle.
Soitin Hannes-serkulle (Hannes Lukkarinen) K-kärvelle.
Autokuljetukseen piti turvautua.
kaunista.
(Hannes-setään tutustuin itse Punkasalmella v.1959 kesällä poiketessamme isän kanssa hänen luonaan.Hanneksen talo oli ihan järven rannassa,josta hän kävi töissä läheisellä Putikon pysäkille.Hannes myös oli VR-läinen.Pysäkki sijaitsi aivan Punkasalmen ja Punkaharjun välisen rautatie-maantiesillan läheisyydessä.
Olimme matkalla Savonlinnan kautta Sulkavalle kansainvälisen partiojamboreen aloittamiseen Sulkavan partio-opistolle,jota johti oululainen isän partiokaveri "Pappa" Ollila.)
Sunnuntai 4.6.
Lastaus ja junakuljetuksen alkaminen.
K-järvellä Hannes rouvineen tapaamassa.
Pohjolassa eivät koivut hiirenkorvallakaan.
Maanatai 5.6.
Junakuljetuksen 2. päivä.
Kajaani ½4:n aikaan.
Kaisa Iisalmen asemalla vastassa.
Korviketta ja tuoretta känttyä.
Koivut hiirenkorvalla.
Keskiviikko 7.6.
Junakuljetuksen 3. päivä.
Kuopio,Mikkeli,Kouvola.
Etelässä jo kaunis kesä.
Torstai 8.5.
Simola,Viipuri,läpi hävitetyn,mutta niin paljon jo jälleenrakennetun Karjalan ihanien seutujen Raivolaan.
Marssi Kivennavalle 26 km.
Oltiin pakotettu turvautumaan autokuljetukseen.
Perjantai 9.5.
Uusia haavoittuneita.
Kivennavan kartta.Raivola kartan vasemmassa alakulmassa
Pastori sulki Ajastaikansa ja ruuvasi täytekynänsä kiinni.Hän nousi käsiään venytellen kranaattilaatikolta seisaalleen katsomaan kauempana palavan Kivennavan kylän tummanharmaata silhuettipilveä.
"Voe hyvä Luoja....koska vihdoen suahaan vanhurskas raaha!"
Pääsi hänen huuliltaan kuin puolinaisena itkun parahduksena
Sitten hän kääntyi saappaankannoillan ja suuntasi pihaa kohti,missä bussiambulanssin perässä autosotamies talosta löytyneellä uuniranstakalla kohensi häkäpönttöä kasvot mustina.
SALAMASOTAA KARJALAN KANNAKSELLA
------------------------------------------------------
Taistelutilanne:
Kun venäläisten offenssiivi alkoi kesäkuun 9. päivänä,suomalaiset joukot oltiin jaettu kahteen armeijakuntaan.
Oikealla kenraali Laatikainen johti IV Armeijakuntaa kahdella divisioonalla etulinjassa, yhden divisioonan ja ratsuprikaatin ollessa reservissä.
Vasemmalla lohkolla kenraali Siilasvuo komensi III Armeijakuntaa yhdellä divisioonalla ja yhdellä prikaatilla etulinjassa sekä toisella divisioonalla reservissä.
Kauempana selustassa oli yksi panssaroitu divisioona VKT-linjalla.
Venäläiset olivat hyökänneet IV Armeijakunnan etulinjaan koko lohkolla 500:lla lentokoneella ja pommittaneet 5500:lla tykillä sekä 880:llä Stalinin uruilla.
500 venäläistä tykkiä oli sijoitettuna keskimäärin joka puolentoista kilometrin välillä.Rumputulta seurasivat vahvat hyökkäysyritykset,jotka vetivät suomalaisia reservejä etulinjaan,joka pysyi vielä ehjänä.
Aamulla 05.00 kesäkuun 10. päivänä tykkituli ja pommitus toistui ja samalla venäläinen kaartinarmeijakunta hyökkäsi X:ttä armeijakuntaa vastaan Valkeasaaressa,murtautumalla läpi.
Pommituksen ylivoima,jota suomalaiset eivät aiemmin olleet vielä kokeneet todistivat,etteivät suomalaiset panssariaseet mahtaneet mitään T-34-tankkeja vastaan,mikä koski kovasti puolustajien moraaliin.
Eräs suomalainen rykmentti hajosi pieniksi selustaan pakeneviksi ryhmiksi.X Armeijakunta menetti tykkinsä,koska tykkiveturit oltiin komennettu selustaan linnaketöihin.
Viereisellä II:lla divisioonalla oli sama kohtalo kesäkuun 10. päivä.muutamien sotilaiden jättäessä paniikissa asemansa ja aseensa ilman komennusta taaksensa.
X divisioonan väliaikaisesti lakattua olemasta enää tehokas yksikkö,niin II divisioona vielä pystyi taistelemaan vetäytymisasemissa.
Marsalkka Mannerheiin ensimmäisenä reaktiona oli lähettää yksi panssaridivisioona välittömään vastahyökkäykseen 10.6 iltapäivällä..Hän kuitenkin totesi yrityksen tuhoisaksi ja komensi vetäytymisen VT-linjalle,minkä hän odotti kestävän vielä muutaman päivän.
Marsalkka komensi yhden divisioonan ja prikaatin siirtymään itä-Karjalasta Kannakselle,aikomuksenaan käyttää niitä päättävään vastaiskuun.
Suomalaiset joukot valtasivat takaisin VT-linjan kesäkuun 12. päivään mennessä arvioidessaan,että vihollisen pääiskusuunta kohdistuisi Kivennavan Kirkonkylään.
 |
| Marski ja kartturieversti Heinrichs Juhart |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti