perjantai 17. toukokuuta 2013

Lasiasiaa lasin takaa.Näkölaseista kilolaseihin.

101th Anniversary Fag
Juhart 2013
Näkölasit
---------------
Sain ensimmäiset lasini eli rillini 17-vuotiaana.Näkötarkastuksessa huomattiin karsastusvika sekä paha silmätikki,joista jälkimmäinen pani minut hämmentäviin tilanteisiin,missä hinttimiehet kapakoissa vinkkasivat pöydistä silmää takaisin heteropojalle.Siitä lähtien eli vuodesta 1964 asti olen käyttänyt silmälaseja tähän päivään saakka enkä ole alistunut edes ostamaan kontaktilinssejä pelätessäni tiputtavani ne juomalasiin taikka olutkolpakkoon itsekontrolloimattomista silmätikeistä.
Ensimmäiset rillini olivat mustasankaiset 60-luvun standardirillit,mitä melkein jokainen optikolla käynyt miespuolinen valitsi,koskei rillivalikoima ollut niihin aikoihin suurensuuri.Täällä Britanniassa sitä rillimallia kutsuttiin NHS Issue Spectacles-nimellä,millaisen sai kuka tahansa ilmaiseksi kansanterveyslaitokselta iästä,sukupuolesta taikka muuhun seksuaaliseen orientoitumiseen katsomatta.

1960-luvun jälkipuolella silmälasivalikoima alkoi laajentua asiakkaidenkin tullessa enemmän muotitietoisemmaksi ja jolloin itsekin vaihdoin papparillini kapeampiin ja tummanruskeisiin sarvisankamalleihin,jolloin samalla lisämaksulla sai tummanruskean "tintin" eli tummennuksen linsseihin,ettei kirkas suomalainen kesäaurinko häikäisisi sokeaksi.Melkein kaikilla näkövikaisilla nuorilla silloin oli melkein samanlaiset tummennetut linssit ikäänkuin suuren  sokean perheen lapsikatraana.
1963 Nana Mouskouri
Rodenstock-laseissa
Rilleistä tuppasi tulemaan silloin jo muotikamaa ja melkein joka toinen vuosi minunkin piti silmätarkastuksen myötä käydä hankkimassa uudet kehykset uudella tummennuksella uudesta Rodenstock-katalogista.
Instrumentariumin vitriinissä aina komeili joku komeampi ranskalaikundi tai kreikkalainen Nana Mouskouri siroissa Rodenstock-laseissa,jolloin itsekin uskaltauduin ostamaan aidot,joskin kalliit Rodenstockit opiskelijapojan pussille.
Olin kylläkin ollut kesät rakennuksilla töissä,jolloin verotin lasikaupassa omaa pubikassaani. Hippiaikakautena en kuitenkaan seurannut niin paljon rillipintamuotia,että olisin hankkinut pyöreitä Lennon-laseja,joita muut maihinnousutakkiset ja pitkätukkaiset kaverini käyttivät snobbailurilleinä.Olisin yhtä hyvin voinut matkia Roy Orbisonin,Jose Felicianon ja Stevie Wonderin ja muiden sokeiden laulajien aurinkorillimuotia.
Tukkanikaan ei silloin 70-luvun vaihteessa ei yltänyt edes korvien päälle.Kuontalonini kasvoi kylläkin 70-luvun alussa tuuman verran korville,ettei porukasta hyljätty.Olin melko konservatiivinen pelleilemään jokaisen muotioikun perässä...paitsi silmälaseissa.
Joskus v.1969 ostin erään kemikalion naisten aurinkolasitelineestä isolinssiset elvismäiset "kilolasit".Olin kai silloin ollut ostamassa itselleni Clearasil-finnivoidetahnatuubia pulpahtavaan ja ärsyyntyneeseen nenäfinniin.
Niillä elvislaseilla elvistelinkin pitkään,monen kaverin udellessa,mistä niitä saa,valehdeltuani ostaneeni ne Pariisista.
1970-luku
Isolinssinen UKK
1970-alkupuolella silmälasimuoti vaihtui metallisankaisiksi,jolloin ostin hopeaeloksoidut raamit,jotka olivat sangoiltaan helppohoitoisemmat kuin 60-luvun  muoviset ,joidenka sangat mattaantuivat harmaiksi hikoillessani kesähommissa maatöissä taikka rakennuksilla.Silloin melkein jokainen vaihtoi sarvisangat metalliraameiksi muodin mukaan.
Se silmälasimuoti jäikin melko lyhyeksi,kun markkinoille saapuivat 70-luvun puolivälissä isolinssiset ja muovisankaiset maksipilottiraamit,jolloin jokainen näkövikainen luurasi maailmaa puoli päätä kattavien linssien läpi kuin mainos-TV:n pöllö.Maksi oli muotia kaikkialla marketeista nimikkeistä ulkotakkeihin.
Jokainen politiikan julkihenkilökin pääministeri Kalevi Sorsasta presidentti Kekkoseen siirtyi suurilinssiseksi linssiluteeksi.
80-luvun pilottiraamimuodista päädyin 2000-luvulla pienilinssisiin ovaaliraameihin ja 2010 postiluukun kapeisiin suorakaideraameihin,kun 70-lukua kokematon nykynuoriso vaihtoi mikrolinssinsä valtaviin maksilinssiraameihin ja 1950-luvun sarvisankalaseihin.
1980-90-luvuilla melkein jokaisella keski-ikäisellä miehellä oli nokallaan jonkimalliset metallisankaiset pilottilasit,joita itse kutsuin jo vanhentuneina "pappalaseiksi".
Nyt pilotit ovat jälleen suurta huutoa.
Muoti se jaksaa toistaa aina itseään!




Ray-Ban Aviator
Kilolasit (aurinkolasit)
------------------------------
Aurinkolaseja en ole koskaan oikein osannut kunnolla käyttää,vaikka niitäkin löytyy jostain huushollin vetolaatikosta kymmenkunta 2000-luvun Policesta 1980-luvun Carrera-laseihin. Kaikki merkkilasit olen saanut lahjaksi vaimoltani. Lukulaseja olen hankkinut rohtokauppojen rillitelineistä kymmeniä,joista yksikään ei ole kestänyt puolta vuotta kauempaa.Hankkiessani Specsaveristä näkölasit,sain samaan kauppaan reseptilukulasit,jotka elivät karvan alle vuoden. Yleensä lukulasien sangoista putoavat mikroskooppisen pienet ristiuppokantaiset sankaruuvit,joita olen yrittänyt kannibalisoida muista vanhoista pöytälaatikossa lojuvista sangoista.Pidän vieläkin varastossa kolmea lukulasiparia,jos käyttämäni rillit irtisanovat itsensä sankaruuvien puutteesta.Filippiinoouvallanikin on varastossa iso pussillinen näkölaseja ja aurinkolaseja,joita hän on säästänyt 80-luvuna alusta. Yhdet hänen taltioimansa sen ajan suurilinssiset aurinkolasit ovat tänään muotilaseja a la Imelda Marcos.
Itse olen joskus ostanut halvat aurinkolasit,jotka joko naarmuuntuneina ja sangattomina ruuvien löystyessä ovat joutuneet roskiin. 80-luvulla Saudissa ostin metalliraamiset pilottisilmälasit,mihin sai automaattisen tummennuksen,missä lasit pimenivät aurinkoon astuessa.Samassa reseptissä olivat myös bifokaalilinssit,missä linssien alaosat olivat lukulaseja. Rillit menivät pöytälaatikkoon,kun eräissä portaissa mistasin askeleet alasmenossa pyörimällä ulko-oven tervetulomatolle katsellessani alaskäsin askelmia lukulasien läpi.
Uskoni oli luja,mutta mistasin askeleet.
Mestarikin oli sanonut Pietarille Genesaretin järvellä veden päällä kävelystä ,kun menivät matoja hakemaan veneestä rannalle:
Uskosi on luja,mutta mistasit kivet!
Nyt käytän sellaisia suuria Yoko Ono-kilolaseja,minkä takana voi käyttää normaaleja näkölaseja. Lisäksi Lontoon saasteessa pitäisi pitää kertakäyttöhengityssuojia kaiken komeuden päälle,jolloin näyttäisin musta lierifedora syvällä päähän vedettynä pienikokoiselta Michael Jacksonin haamulta.

MacArthur Koreassa n.1950
Ne kuuluisat Ray-Banin pilottiaurinkolasit eli Aviator-lasit v.1937 amerikkalainen optikkospesialisti Bausch & Lomb  ensiesitteli lentäjille monien infrapuna-ja ultraviolettisäteiden haittatestien jälkeen.
Sitä seurasi tilaus US Army Airforcelta.
Maailmassa muistetaan hyvin kuva kenraali Douglas MacArthurista vuodelta 1944,jolloin hän kahlasi Filippiineillä Leyten lahden rantaan  Ray-Banit nokallaan ja maissipiippu suussa savuten. Kenraali oli luvannut v.1942 lähtiessään Manilan Corregidor-saarelta vielä palaavansa sanoilla I shall return.
Manilalaiset sananikkareina vielä tänäänkin muistavat kenraalin kuuluisat sanat,joskin muunneltuna eräästä ihmiskakkakikkarasta,joka vessanpytyn tyhjennyksessä jää kellumaan pinnalle.Tämä jätöslaji on nimeltään myös I shall return.
Siitä kuvasta Ray-Banien muotivillitys alkoi lisääntyä.
MacArthurin Ray-Ban Aviator-lasit olivat klassisen pisaranmutoiset kultadupleeratuin raamein ja tummanvihrein linssein .V.1952 Ray-Ban esitteli ensimmäisen kerran muovikehyksiset Wayfarer-lasit.
Oman kokemukseni ja tarkkailuni pohjalta Saudi Arabiasta muistan,miten jokainen työmaalla työskentelevä filippiino kävi ensitoimenaan v.1980 ostamassa ensitilistään Jubailin röhnäbasaarista Ray-Ban Aviator-kilolasit koteloineen,jonka sai pujottua vyöhön.
Kukin filippiinotyömies halusi olla pieni  kenraali Douglas MacArthurin kopio..
Filippiineillähän kenraalia pidetään vieläkin heidän amerikkalaisena kansallissankarinaan.
MacArthurhan lahjoitti heille Ray-Banien lisäksi MacArthur-jeepin,jonka pitkät,rosterikoriset ja Isuzu-dieseliset jeepney-mutaatiot tänä päivänäkin hoitavat maan joukkoliikennettä.

Jeepney King
Juhart 2005
Ray-Ban-merkki sai lisäpotkua markkinoille v.1969 Olympian-mallillaan,jollaisia näyttelijä Peter Fondan Wyatt-tyyppi käytti chopperinsa satulassa Easy Rider-kulttifilmissä.Kavereinaan tällä oli modarireissulla Ray-Ban-lasiset Dennis Hopper ja Jack Nicholson.
1969 Easy Rider.Peter Fonda ja
 Olympialais-Ray-Banit
17 vuotta myöhemmin Ray-Banin Aviator-lasien myynti kohosi 40 prosentilla Tom Cruisen keikaroidessa niillä Top Gun-filmissä uhkarohkeana Yhdysvaltojen ilmavoimien taistelulentäjä luutnantti Maverick Mitchellinä.








Tom Cruisen Ray-Banit Top Gunissa













Vuosien mittaan Ray-Ban tarjosi erikoisaurinkolaseja autoilijoille.Markkinoilla on kylläkin ollut tarjolla muitakin kilpailevia merkkejä,kuten esimerkiksi näyttelijä Steve McQueenin suosimat Persol-aurinko-lasit. Edesmenneen McQueenin omistamat Persol-rilliparit,joita hän oli käyttänyt The Thomas Crowne Affair-filmissä,huutokaupattiin v.2006 70.000:n dollarin hintaan
.Samassa filmissä McQueenin vastanäyttelijättärenä oli Fay Dunaway,josta Steve kylmien suutelukohtausten filmauksen jälkeen väänsi pilkkanimen Day Funaway.
McQueenin rannekellot myivät huutokauppameklarin nuijalla pilviä hipovilla hinnoilla.

Steve McQueenin Persol-lasit
Ray-Banit ovat haluttuja keräilylaseja rajallisen tuotantoluvun sekä kestävyyden takia.
Jopa 1990-luvulla valmistetut lasit ovat haluttuja ja melkein uutta vastaaavia laseja myydään eBayssä 150 puntaan eli tuplahintaan verrattuna viiden vuoden takaisiin hintoihin. Olympian-mallit ovat kalleimpia,osaksi siitä syystä,että niitä myytiin vähemmän kuin Aviator- ja Wayfarer-malleja.
Alkuperäiset Ray-Ban-kotelot ja sankoihin asennettavat kaulalenkit ovat haluttuja.
Kaikki ennen vuotta 1999 ja amerikkalaisen Bausch  & Lombin valmistamat Ray-Banit ovat keräilyesineitä.Valmistuksen mentyä silloin kaupoissa italialaiselle Luxottica Groupille aurinkolasien rakennetta oltiin muutettu.
Vanhoista Ray-Baneistä on muodostunut karismaattisempia vuosien vierähdettyä,kuten kenraali MacArthurin Willys Jeepistä ,Fender Stratocruiser-kitarasta ja Halliburtonin attasheasalkusta.
Muotoiltuna erityiseen ammattikäyttöön ja äärettömän tyylikkäiksi ne ovat klassista americanaa..

Monikaan Saudeista  kauan sitten kotimaahan palannut filippiinotyöntekijä ei takuulla tajua,että ostettuaan v.1980 Jubailin röhnäbasaarista Ray-Banit vyökoteloineen ,tämä pitää nenällään pientä kulta-aarretta katsellessaan voittokukkonsa sulkasatoa kukkotappeluareenan eläkeläisjoukossa.
Hän olisi onnellinen kukkonsa voitosta ja 1000 peson netosta (16 puntaa),kun silmiä koristaa 300 punnan Ray-Banit (18.900 pesoa).
Mutta yleensä Filippiineillä Ray-Banin arvolasit menevät perheessä isältä pojalle.Ne ovat "Statesidea" eli aitoja amerikkalaisia eivätkä mitään kiinalaisia kopioita.

1987 Formula 1-maailmanmestari Keijo "Keke"
Rosberg ja Ray-Banit


maanantai 6. toukokuuta 2013

Olli Oravan evakkosodat.Salavisiitti Jiddahssa.

Jiddah.Vanha Hajj-terminaali


jatkoa..legioonalainen Alis Schulziin...
Jiddah,Jeddah,Juddah arabiaksi paikka meren rannalla
Jaddah egyptiläisarabiaksi lausuttuna isoäiti (Eevan,maailman äidin hautapaikka sijaitsee Jiddahssa)


Liberte-alus oli joutunut jäämään redille Jiddahn sataman suulle navigoituaan egyptiläisen luotsin avustamana petollisia koralliriuttoja kiertäen lähelle karanteenilaituria.
Karanteenilaituriin oli kiinnitettynä matkustajalaivoja,joista näkyi purkautuvan matalaan kaariholviseen pyhinvaellusterminaalirakennukseen valkoisia somalialaisia,sudanilaisia sekä egyptiläisiä hajj-kaapuisia pilgrimijonoja.
Jiddah ollaan tunnettu vuosisatoja maailman muslimiväestön keskuudessa pyhän kaupungin Mekan porttina.
Oikea Mekan portti sijaitsi vielä 1950-luvulla kaupungin itälaidalla Mahallat Al Majunin kaupunginosan sisään- ja uloskäyntinä,mistä vanha Mekka-tie johti karun tasangon yli  ylös Tihama-vuorille.
Mekka-tie haarautuu ylänousullaan vasemmalle ylös ylätasangolla sijaitsevaan Taifiin,Riyadhin kuningashuoneen kesäkaupunkiin.
Liberte-aluksen kylkeen oli kiinnittynyt Aramcon feederalus,mistä syötettiin dieselöljyä legioonalaisten loppumerimatkaa varten Algeriaan. Liberte,joka näytti ulkoapäin vanhalta höyrylainerilta oli muunnettu miehistökuljetusalukseksi ja höyryvoimasta sveitsiläiseen Poster-Sulzer-meridieseliin v.1950 Bordeauxin telakalla.
                                   
Sinbad Sailorman
Juhart 2012
Aluksen kylkeen oli myös kiinnittynyt kotilomaisesti jemenikaupustelijoiden veneitä,mistä kaupattiin Jiddahn basaarin kamelinnahkatuotteita varvassandaaleista ja vöistä olkalaukkuihin.
Legioonalaisia oli kerääntynyt reilingin ääreen hieromaan kauppaa,koskei yhdelläkään ollu lupaa astua viisumitta maihin,missä turismia pidettiin täysin tuntemattomana käsitteenä.
Algeriassa opitulla arabialla myös Alois ja Kurt hieroskelivat kauppaa alhaalla veneen pohjalla seisovan lyhyen jemenipapan kanssa,joka oli kauppaamassa basaariruotteita.
Kaislakoreista köyden varassa nousi kauppatavaroita frangien laskeutuesaa samassa korissa alas jemenille kovan tinginnän jälkeen,kun Alois kysäisi pilan vuoksi olisiko papalla tarjota myös "madameja".
Jemeni pään kalottikupin alta etusormellaan raapien harmaata kikkaratukkaansa vastasi huumaavan kat-lehden punastamia hampaitaan näytämällä:
--Saddiq...kullo madam hina haram! (Ystävä..kaikki naiset ovat täällä kiellettyjä!"

Kauppamiehenä jemeni hetken perästä kysäisi Aloisilta:
--Inta fi kathir filus? (Onko sinulla paljon rahaa?)
Kurt töniskeli kaveriaan kyynärpäällä usittamalla tätä hieromaan kauppaa naisista,vaikka maihin menosta oltiin jo varoiteltu moneen otteeseen matkan aikana ennen Jiddahn saapumista.Toiseksi käryämisestä yhdenkään naisen kanssa voisi päästä Jiddahn kaulankatkaisutorille.
Kavereiden mielissä välkkyivät vielä kauan sitten koetut indokiinattaret,uhkarohkeuden lisäännyttyä mielikuvista kauniiden arabikaunottarien palveluista. Sodan ja pitkän vankeuden karaistamien legioonalaisten mielestä pieni punttaus kielletyssä kaupungissa olisi lastenleikkiä.
Jemenipappa lupasi saapua veneellään hakemaan kaverukset kello kuuden jälkeen,kun arabialainen yö laskeutui sysimustana lahden päälle ja jolloin rannikkovartiosto sekä satamapoliisitkin olisivat moskeijoissa iltarukouksissa.

Auringonlasku Jiddahissa
Puoli kuuden vaiheilla oranssinpunainen aurinkopallo oli laskeutumassa länsihorisontissa oranssiseen Punaiseen mereen legioonalaisten hiipiessä ylös kannelle. Legioonalaispäällystö laivapäällystön kanssa olivat aloittaneet juhlinnan upseerimessissä,muiden legioonalaisten pelatessa korttia vahvassa Gauloisesin ja Gitanesien savussa sekä Vin Rouge d'Algerien punoittamina miehistökannella.
Yläkannelle saakka kuului ikkunaventtiileistä korskea naurunröhinä "Merde"-kirousten myötä korttien läiskeessä. Legioonalaiskaverukset olivat kertoneet menevänsä yläkannelle katsomaan auringonlaskua ja vetämään happea keuhkoihinsa tupakansavusta.

Reilinkiin nojatessaan he katselivat karenssilaiturille päin,mistä näkyi vain muutama hajanainen valo pyhiinvaellushöyrylaivojen alakannen miehistöhyttien ikkunoista.Oranssinpunainen aurinko oli melkein tippumassa horisontin taakse.
Miehet katselivat kaupungin vallitetun rantaviivan ylitse,missä sadoista valkoisista minareetin torneista kutsuttiin puberteettisilla pojanäänillä uskovaisia iltarukouksiin.
Rantavallissa oli jäljellä enää murentunut jäännös vanhan kaupungin muuria.
V.1947 myöhäiskeväällä kuulema eräs Mr. English,amerikkalaisen Bechtel International Corporationin varatoimitusjohtaja oli ajellut yhdessä sheikki Abdullah Suleimanin,Saudi Arabian talousministerin kanssa Jiddahn ympäri.Kummallakin oli yhteinen tavoite Jiddahn uuden sataman rakentamisesta.
(Bechtel yhdessä Saudi Aramcon kanssa olivat radikaalisesti muuttaneet nuoren kuningaskunnan kasvoja öljynporauksissa sekä öljynjalostuksessa)
Sheikki oli kysäissyt Mr. Englishiltä:
--Mistä saamme täytemaata laitureita varten?
Mr. English:
--Jiddan muurista.
Vasta v.1948 koko muurirakennelma meni alas Jerikon muurin lailla 24 tunnissa räjäytysryhmien ja caterpillarien avustamana.
Maa sekä kiviaine,mikä oli pitänyt arabit,egyptiläiset sekä portugalilaiset valtaajat Jiddahn muurien ulkopuolella vuosisatoja,auttoi nyt matkaajia astumaan rantaan.
Kuuluisa Lawrence of Arabia eli T.E.Lawrence,Saudia Arabian brittiläinen vapaustaistelija oli nelisenkymmentä vuotta aikaisemmin kuvannut kauounkia,saapuessaan kerran sen satamaan seuraavasti:
"Olimme tottuneet purjehtimaan Jiddahn tyynessä ja ilahduttavassa Punaisen Meren ilmanalassa.
Mutta lopulta ankkuroiduttuamme ulkosatamaan,kauempana valkoinen kaupunki roikkui polttavalta taivaalta heijastusmaisena harhakuvana,mikä pyyhkäisten  avautui leveän laguunan ylle.
Sitten Arabian kuumuus iski päällemme ja sanattomaksi kuin tupesta vedetty miekka.
Oli keskipäivä,puolipäivän itäisen auringon kuunvalon tavoin pantua kaikki värit nukuksiin.
Näkyi vain valoja ja varjoja,valkoisia taloja sekä mustia katuaukkoja.
Edessämme paahteen vaalea kiilto roikkui sisäsataman päällä sekä sen takana levisi täysin ulottumattomissa muodotonta hiekkaa,mikä juoksi ylös matalien mäkien rinteille,joita paljaalla silmällä tuskin erotti sumeessa.
Se oli itseasiassa suuri kaupunki.


Vanhaa Jiddahia.Beit Al Baghdadi,Baghdadin tytär
Kadut olivat kujia,basaarit olivat puukatteisia,mutta osittain myös avoinna taivaalle pieninä rakoina avarien valkorapattujen talonseinien välissä.
Talot oli rakennettu nelikerroksisisksi kuin sidottuina korallisina riepuina yhteen puupalkkien ympärille ja koristeltuina leveillä kaari-ikkunoilla,mitkä ympäröivät harmaina puupaneleina kerroksittain seiniä. Talojen pariovet olivat koristekaiverrettuja tiikkipaneleita,joista pääsi sisään pienistä ovista,joidenka rikkaasti koristellut saranat sekä kolkuttimet oli taottu raudasta.
Taloissa oli runsaasti rapattuja kuvioita,vanhojen rakennusten hienojen kivipäätyjen ja ikkunakarmien katsoessa sisäpihoille. Niiden tiikkiedustat oli pitsitetty ,rei'itetty sekä lovitettu muistuttamalla jonkun romanttisen teatterinäyttämölavan pahvikulisseja.
Kukin kerros ulkoni,kukin ikkuna kallistui johonkin suuntaan,seinienkin kallistuessa aina johonkin suuntaan.
Se näytti kuolleelta kaupungilta,niin puhtaalta jalkojen alta ja niin hiljaiselta. Sen kiemurtelevat ja tasaiset kadut olivat päällystetty ajan kosteuttamalla sekä tiivistämällä hiekalla,missä askeleet vaimenivat kuin  pehmeällä arabialaisella matolla. Missään ei näkynyt vaunuja eikä vankkureita,ei leveitä kujia vankkureille eikä kengitetyille vetoeläimille...eikä liikenteen huminaa kuulunut mistään.
Ohittaessamme taloja,ovia suljettiin varovaisesti.

Vanha Jiddah
Ei ollut haukkuvia koiria,ei itkeviä lapsia paitsi tietenkin basaarissa,missä tapasi muitakin matkalaisia.
Kaikkialla vallitsi kuiskattu,pidättynyt jopa salakavala ilmapiiri,mikä tuntui ahdistavalta,jopa kuolettavalta..
Ilma oli ollut polttavan kuuma sekä kostea.Kaupungin pitkä elinkaari sekä uupumus näytti kuuluvan näille kujille eikä muualle.
Täällä ei ollut Smyrnan,Napolin eikä Marseillesin tuoksujen ja hajujen intohimoa,vaan vanhan ja käytetyn ajan tunnetta ihmisten tunkkaisissa uloshengityksissä ihmisnahan hien jatkeena.
Voisi sanoa,ettei moneen vuoteen Jiddahn läpi ollut puhaltanut pieninkään raikas tuulahdus.
Sen kadut olivat pysyneet tuulettamattomina siitä lähtien,kun kaupunki oltiin rakennettu ja pysyisi tunkkaisena siihen asti,kun talot romahtaisivat niskaan vanhuuden heikkoudesta.
Eikä basaareista löytynyt mitään ostettavaa..."


Jiddah 1958

Legioonalaispari näki rantaviivalla satoja Mahallat Al Yemenin eli jemeniläisen korttelin himmeitä valoja karanteenilaiturin eteläpuolella. Korttelista etelämpänä sijaitsi Hinadiwiyah-Nakatun neekerikortteli,jonka asukkaat koostuivat länsiafrikkalaisisista maahan jääneistä pyhiinvaletajista. Vasemmalle katsottuna Al Manqarahin lahden suulle päin salmeen työntyi vankilaniemi,minkä kyljessä sijaitsi meriveden kondensointilaitos sekä Iso Britannian lähetystörakennus ja sen vieressä Beit Al Bagdadiahin tontti.
Beit Al Bagdadiahin tontilla seisova rakennus oli huonossa kunnossa,vaikka se aikoinaan oli edustanut kaunista Jiddahn arkkitehtuuria käsin kaiverretuin ikkunaluukuin. Se oli aiemmin kuulunut Turkin ottomaanivallan Hejazin provinssin kuvernöörille. Kuuluisa Arabian niemimaan tutkimusretkeilijä H. St. John Philby oli aikoinaan esitellyt sen ensimmäisenä kotinaan,mutta talo vaihtoi omistajaa Philbyn muutettua lähelle Eevan hautauspyhäkköä.Rakennuksen uudeksi omistajaksi tuli Aramco eli Arabian American Oil Co.
Aatamin puoliso Eeva tarun mukaan oli haudattuna rakennuksen pohjoispuolella sivaitsevassa hautakammiossa.
Eevan hautakammio v.1913
Auringon yhtäkkiä pudottua Punaisen meren horisonttiin jäähtymään Alois ja Kurt kuulivat lahdelta airojen kolinaa ja veden loisketta aluksen styyrpuurin puolelta.
Jemeniläinen Abdo seisoi veneen kokassa nuoremman jemenin ollessa airoissa.
Abdo käski puolikuiskauten kavereita laskeutumaan alas portaita,jotka oltiin laskettu aluksen kylkeen luotsivenettä varten:
--Yallah..Yallah..! (Nopeasti,nopeasti!)
Legioonalaisten kompuroitua veneeseen pimeydessä Abdo käski teini-ikäistä jemenipoikaa soutamaan toisella yallah-yallah-käskyllä pikaisesti jemeniläiskorttelin eteläpuolella sijaitsevaan rantaan.
Pilkkopimeässä noin puolen tunnin soutumatka perästä veneen kokka karahti suola-aavikon rantaan,mistä Abdo johdatti kaverukset matalan kivimuurin yli alueelle,missä Kurt loukkasi polvensa taottuun rautaristiin kiroillen pitkän sarjan Scheisseja. Abdo kurkkuaan poikki kämmenellään vetämällä sähähti  Kurtin vaimentamiseksi :
--Muqribat An Nasari...kullo britanni,almani,fransi..hina khalas!!(Kristittyjen hautausmaa ..kaikki britit,saksalaiset ja ranskalaiset..kuolleita täällä!!)
--Fi num kathir! (Saavat tarpeeksi unta!)
Alue oli eurooppalaisten Jiddahin kristittyjen hautausmaa Muqribat An Nasari,mihin vuosisatoja oltiin haudattu kaupungin ei-muslimeja.
Hiljainen jono puikkelehti hautojen läpi hautausmaan portille,minkä edessä seisoi vanha musta Buick ajovalot sammutettuina. Abdo käski legioonalaisia astumaan auton takaovista sisään istuutumalla itse etupenkille yönmustan nigerialaisen kuljettajan viereen.Teini-ikäisen soutajan hän käski menemään takaisin vahtimaan rantaan venettä.
Buickin takaikkunat oltiin peitetty harmailla samettiverhoilla,jolloin kaverusten näkösektori oli rajoitettu vain kaksiosaisen tuulilasin läpi,auton kiihdyttäessä suola-aavikon läpi  kohti Hindawiyahin asuinaluetta. Parisenkymmenen minuutin ajomatkan perästä pölyn harmaannuttama Buick ajoi kaupungin eteläisen portin Bab Sharafin alta nukkuvaan kaupunkiin,missä iltarukouksista palaavat kauppiaat availivat puotiensa rämiseviä peltirullaovia. Basaarin kujat olivat täyttymässä kultapuoteihin suuntaavista ja tinkivistä Hajj-pyhiinvaeltajaostajista.
Buickin yönmustan kuljettajan tööttäillessä pois tieltä valkokaapuista ihmismassaa,mikä täytti kujat kuin johtajaton lammaslauma,auto pysähtyi yhden tiikkipitsikoristeisen ja kadulle päin melkein kaatuvan talon eteen. Abdo heitti etupenkiltä legioonalaisille valkoisen thob-kaapuparin sekä punavalkoruutuiset gutrapäähineet,joissa heidän piti luikahtaa pienestä  rakennuksen sisäänmenoportista sisään.
Oven aukaisi toinen kalottipäinen jemeni,joka johdatti heidät alakerroksen suureen kalustamattomaan huoneeseen,minkä tummakuvioisen arabimaton päällä istui arabimiehiä polttamassa vesipiippuja.
Syyrialaisen vahvan piipputupakan silmiäkirveltävä lemu oli iskeä legioonalaiset maihin Viet Minhin pippurikaasumyrkytyksen lailla.

Hubbly-Bubbly.vesipiippu
Piippua polttavien arabimiesten silmät kiiluivat vetisinä.
Abdo käski kaveruksia istumaan matolle vesipiipun ääreen ja nauttimaan talon antimista. Alois oli jo kaivelemassa kaapunsa alta rintataskusta Gauloises-pakettia Abdon kieltäessä,koska ele rikkoisi paikallista käyttäytymiskoodia vieraanvaraisuuden torjumisena.Hän samoin käski kumpaakin istumaan ristiasentoon,koska kengänpohjien näyttäminen loukkaisi muita huoneessa istuvia.
Kurt imiessään suulakkeesta ensisavuja sai yskänkohtauksen kuin häkämyrkytyksestä Aloisin läiskiessä kämmenellään tämän selkään.
Kurt selvitessään silmät vesissä kysyi Abdolta:
--Esh Hada? (Mitäs se on?)
Abdo vastasi naurahtaen:
--Hubbly-Bubbly..Kheron..momkin fi swaya opium..tabak..(Hubbly-Bubbly..heroinia..ehkä hiukkasen oopiumia ja tupakkaa...)
Kurt heitti äkkiä piippuletkun matolle kieltäytymällä jatkosavuista,Aloisinkin torjuessa tervetuliaistupakat.
Jemenipalvelijan tuotua hopeatarjottimella kahta lasillista kuminakahvia,kaverit hyväksyivät virvokkeet..
Kiiluvasilmäiset arabiherrat toinen toisensa perästä hävisivät jemenipalvelijan perässä talon yläkertaan, Abdonkin poistuessa hieromaan kauppoja.

Arabiassa huumausaineet ja niiden kauppa ovat olleet sallittua vuosisatoja.. Jiddahn sataman maahantuontimanifestissa vuodelta 1842 tullista lunastettiin 40 nelikkoa syyrialaista ja 13 pakettia muuta tupakkaa sekä 32 nelikkoa oopiumia. Arabia sen lisäksi ei ollut silloin yhtään huonompi kuin Amerikka orjakaupassa. Jiddahisa asui tuhansia orjien jälkeläisiä.
1840.Slave market.Gerome
V.1843 Ferret & Galinier-lähetystö Abessiiniassa vierailtuaan oli saanut Ranskan konsulilta Pilget Fresneliltä Jiddahn sataman kiintoisat tuontitaulikot,missä tarkasti ilmoitettiin jokaisen artikkelin maahantuontiluvut.Kkaikki tuontitaksat oltiin ilmoitettu Itävallan taalereissa.joidenka kruunapuolella näkyi keisarinna Maria Teresan silhuettikuva. Taaleri silloin oli ollut arvoltaan 5/4-osa Ranskan frangista Egyptissä ja 6.5 frangia Hejazin maakunnassa (Jiddah). Riyadhissa Nejdin maakunnan pääkaupungissa taalerista sai 7 frangia.
Tilastoista myös ilmeni,että Sansibarista,Somalimaasta sekä Hadramautista,itä-Jemenistä oltiin tuotu maahan 300 neekeriorjaa,2/3- osaa miehiä 23 taaleria per pää.
Jemenistä taas oltiin tuotu maahan 200 abessiinialaista orjaa sekä pohjoisafrikkalaista Sharqi-arabiorjaa 10.000:n taalerin arvosta.
Massawasta,Abessiiniasta (nykyinen Eritrea) oltiin tuotu maahan 400 galla-orjaa,joita virheellisesti oltiin kutsuttu abessiinialaisiksi,1/4-osaa miehiä,40 taaleria per pää.

Alois ja Kurt olivat nielleet laseista ylimakeat kuminakahvit Abdon saapuessa:
--Yallah...saddiq--fi ithnain hurma helluwa..afriki..khamseen rial wahed khabba! (Pian ystävät..kaksi afrikkalaista kaunista naista..15 rialia per nuppi!)
--Ashara rial..merde!(10 rialia--merde!)
Alois kirosi vastaan,koska kaupat oltiin tehty Liberten reilingillä sovittuun hintaan.
Abdo valitteli,että hinta oli noussut hänestä riippumattomista seikoista,koska kaupunginosan poliisipäällikkö oli vaatinut lisäsuojelurahaa.
Yläkerrassa legioonalaiset ohjattiin käytävän kahteen erilliseen huoneeseen,jotka olivat melkein pilkkopimeitä. Alois puolisokeana yritti etsiä vuodetta,mistä lopulta avautui valkea posliinihymy sekä norsunluun värinen mantelimainen silmäpari.
--Yallah habibi..Ina mafi akkal!!(Nopeasti ystäväni..en ole syönyt!)
Leveä posliinisuu lausui kapula-arabialla,jota Aloiskin ymmärsi repiessään thobkaapuaan kiireesti päänsä yli.

Oopiumtalon edessä odotti sama musta Buick legioonalaisten istuutuessa takapenkille ja Abdo kiivetessä etuistuimelle kuljettajan viereen.
Kansojen yhdistäminen oopiumtalon yläkerrassa oli kestänyt vain puolituntia. Auto puikkelehti sivukujilta Shara Al Jadid-kadulle,minkä Detroitissa valmistettu liikennekalusto kiemurteli kuin intialaisen käärmeenlumoajan koobra.Kuljettaja soitti torvea muille väärinajaville aiheuttamalla äänitorvikakofonian, autoilijoiden kultarannekellokäsien samalla näyttäessä sivuikkunoista arabialaista swaya-swaya-käsimerkkiä (Take it Easy!),missä peukalo oli puristettuna etu-ja keskisormiin.
Kurt uteli Aloisilta.miltä oli runtunut se musta nuubialaisorjatar,johon Alois vastasi kuin kaiken kokeneena katselemalla etuikkunasta punaisia jarruvaloja sekä uhkarohkeita ohitteluja:
--Ach..se nuubialainen liha ei ole kuule sen kummempaa kuin reperbahnilainenkaan.
--Saksalainen nainen kyllä makaa alla kuin kylmä lahna,rahastamalla ekstrakommervenkeista lisämarkkoja.
--Afrikkalainen nainen makaa alla kuin seinään naulattu ankerias,yrittäessään kiemurrella irti naulasta.
--Mutta kun sen saa naulankantaan,niin sitä ei saa mikään ihme lopettamaan haureudentekoa..
Kurt lisäsi:
--Jawohl--sinä sen kai tiedät pommerilaisena jokikalastajana..!
--Minä en ole vielä puutteessani kaloihin sekaantunut..
Etupenkiltä Abdo oli kuunnellut kavereiden keskustelua,vaikkei tajunnut saksaa.
Tämä kysäisi irvistäen:
--Madam kwayes? (Oliko nainen hyvä?)
Alois:
--Swaya kwayes...mafi takfeet!? (Hiukan...entäs alennus?)
Abdo:
--Momkin..(Ehkä..)
Buick kiersi kuningas Abdulaziz-torin kaartamalla parin korttelin jälkeen uuden Al Haramein-hotellin paikoitusalueelle,Abdon kiiruhtaessa sen pääovelle,missä hän kiihkeästi käsiään heilutellen keskusteltuaan livreepukuisen conciergen kanssa pujahti kierto-ovesta sisään.Jemeni oli vaihtanut Buickin etupenkillä päällensä puhtaan valkoisen thobkaavun ja valkoisen ghutraliinan päähänsä,,muistuttamalla kaukaa katsottuna keltä tahansa arabihotellivieraalta.
Legioonalaisten ihmetellessä jemenin asunvaihtoa ja häipymistä hotelliin arabialaisella salamyhkäisyydellä, kierto-ovista astui ulos kaksi amerikkalaisen näköistä pukumiestä,jotka suuntasivat paikoitusalueelle suoraan Buickia kohti. Mustan auton vesiputousmaskin edessä miehet astelivat viereen paikoitetun mustan ja upouuden lokinsiipisen Chevrolet Bel Airin  etuovelle,missä luki stenslattuna Aramco.
Musta Chevrolet Bel Air soukilla
Buickin takapenkiltä legioonalaiset kuuntelivat puoliuteliaina jenkkien keskustelua avatusta ikkunasta.Illan viilennettyä muutaman asteen,Jiddahin ilmanala oli vielä nihkeänkostea.
Jenkki:
--Ei sitä prinssi Faisalia pitäisi yhtään aliarvioida..
--Arabiprinssi on älykäs ja ihan varmaan istuu pian kuninkaana Malazin linnassa...
--Abdulaziz on jo vanha ja raihnainen...
--Sen sanon kuules Randell,että se Dhahranin lentokentän vuokrakysymys valui käsistämme Al Ashan hiekkaan ..
Toinen jenkki:
Kuules Herb..me Aramcossa yritämme ruuvata hiukan raakaöljytynnyrin hintaa ylöspäin,että saudit saisivat korvaukseksi enemmän rojaltteja,millä ne saisivat ostella itselleen tuhansia valkoisia cadillaceja..
--Suezin kanava on nyt meille auki!
Hubert-jenkki:
--Ike ei kyllä pidä yhtään Aramcon hintapolitiikasta..
--Amerikkalainen autoilija tulee kiroamaan saudeja uudesta bensiinin hinnan korotuksesta..
Randell-jenkki istuuutui pikaistuksissa Chevroletin ratin taakse,Hubert-jenkin kiireessä istuuduttua viereen.
Chevrolet rankaita kiljuttaen syöksyi kadulle  torviaan tööttäilevän saudiliikenteen sekaan..
Hubert huudahti Randellille:
--Otas iisisti Randy!
--Tällaisella vauhdilla me ei päästä huomenaaamulla New Yorkin lennolle,vaan päädytään Jiddahin  ulkolaisten hautausmaalle tuonne suola-aavikolle.

Mustan siipi-Chevroletin häivyttyä liikenteeseen Kurt kysyi Aloisilta keitä pukumiehiä jenkit mahtoivat olla.
Alois vastasi arvaamalla:
--Ach ..en prikuulleen tiedä,mutta ison siipiauton ovessa kyllä luki Aramco..,mikä on jenkkien ja saudien yhteinen öljy-yhtiö,mikä pumppaa jenkeille raakaöljyä tankkerikaupalla..
--Niiden jutuista tajusin,että kyseessä oli myös Suezin kanava,jonka presidentti Nasser oli kansallistanut Egyptille.
--Ei ne varmaankaan mitään pikku-ukkeleita olleet,kun puhuivat prinssi Faisalista....sekä Ikestä..jenkkien presidentti Eisenhowerista..
Aramcon DC-3 Dhahranin kentällä
(Randell oli Saudi Aramcon toimitusjohtaja Dhahranista ja Hubert CIA:n asiamies,jolla oli prinssi Faisalin kirje mukanaan vietäväksi Ikelle,missä hylättiin jenkkien tarjous Dhahranin amerikkalaisen lentotukikohdan jälleenvuokraamisesta. Randall oli mokannut kuningas Abdulazizin audienssissa Riyadhin Malazin palatsissa koko tarjouksen mainitsemalla,että saksalaiset olivat kehitelleet ydinenergiaa siihen pisteeseen,ettei jenkeille öljyn pumppaaminen olisi niin tähdellistä.Hubert oli kiukustunut moisesta typerästä kommentista Randellille,jonka olisi pitänyt pitää amerikkalaisen öljy-yhtiön puolia.
V.1959 Saudi Arabia ja Yhdysvallat lopulta pääsivät uuteen sopimukseen Dhahranin kansainvälisen kentän rakentamisesta sekä Yhdysvaltojen ilmavoimien tukikohdan jatkosopimuksesta.)
1961 Dhahranin kansainvälisen kentäm moderni terminaalirakennus

Hotellin kierto-ovista astui Abdo ruskea paperipussi kainalossaan laahustamalla nahkasandaaleissaan autolle.
Istuuduttuaan etupenkille tämä veti pussista Chesterfield-kartongin:
--Fi wahed karton tabak amriki...kullo "abo taweel"..(Tässä kartonki amerikkalaista tupakkaa..kaikki 20 savukkeen king-size-pakkauksia..)
Tbobkaapunsa sivutaskusta Abdo vielä vetäisi Johnny Walkerin mustaleimaisen viskipullon,minkä Kurt otti ojennetuin käsin vastaan ja suu messingillä kuin pikkupoika Märklinin pienoisrautatiepaketin.
Abdo oli käynyt hotellin rahanvaihtajalla legioonalaisten maksettua palveluista Ranskan frangeilla,joista tämä oli saanut sievoisen voiton.Muutamia savukekartonkeja ja viskipulloja  tämän hotellissa työskentelevät jemenikantajat olivat pihistäneet hissuksiin keskusvarastosta. Alkoholi ei silloin ollut kokonaan kielletty kuningaskunnassa.
(Vasta  myöhemmin 1970-luvulla kuningas Faisalin murhasta,missä kuningashuoneen humalainen pikkuprinssi puukotti kuninkaanvuosittaisessa audienssissa,alkoholi tultiin kieltämään kokonaan kuningaskunnassa)

Keskiöisen soutumatkan jälkeen suola-aavikon reunasta Liberte-alukselle Kurt avasi viskipullon yläkannella.
Aluksella vallitsi täysi hiljaisuus.
Alois repäisi Chesterfield-kartongista paketin pistämällä yhden tupakan suuhunsa.
--Ach...so schön...Chesterfield,Johnny Walker ja nuubialaisorjatar!!
--Vitamiineja koko kropalle!
--Otetaanpa kunnon kulaukset "Johann Jalankulkijasta"...Suezilla voi vaikka lentää kuulaa kanavan yli...nicht wahr!?









sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Olli Oravan evakkosodat. Aavikolta Hanoin Hiltoniin.

Puolifiktio..
                                                                                                                                                                              
..jatkoa legioonalainen Alois Schulziin...

Vuoden 1951 elokuussa Alois oli ilmestynyt stuttgartilaisen kaverinsa Kurt Spiegelin kanssa Marseillesin lähistöllä sijaitsevaan pieneen Aubagnen kaupunkiin.
Työnhaku Stuttgartin Mercedes-Benz AG:n tehtailla ei ollut mennyt suunnitelman mukaisesti jouduttuaan pitkän hakijajonon päähän,missä hän oli tutustunut Kurt Spiegeliin,joka myös oli kuulunut Hitler Jugendiin. Melkein kuin kaikki muutkin sen ajan saksalaispojat.Kurt samoin oltiin kutsuttu v.1945 Volksturmiin puolustamaan viimeiseen henkäykseen Vaterlandia.
Nyt heillä ei ollut edes varaa henkosiin Junosta,jonka makuun Alois oli päässyt Volksturmissa.
He päättivätkin yhdessä jättää amerikkalaisten valvoman Stuttgartin ja poistua Reinin toiselle puolelle ranskalaisten valvomalle alueelle,mistä kuulema sai halvemmalla vahvaa Gauloisesea.
Tästä tupakannälästä he päätyivät lopulta Marseilleen.
Kurt oli sanonut,että ranskalaiset ne ensimmäisinä valloittivat ennen amerikkalaisia Stuttgartin. 
Huhtikuun 22. päivänä 1945 oli syntynyt riita valvonta-alueiden rajoista amerikkalaisten ja fransmannien välillä siitä,että gallialaiset olivat ehtineet 10 tuntia ennen  amerikkalaisen kenraali Deversin 7. armeijakunnan 44. jalkaväkidivisioonaa Ulmiin,mistä olisi avautunut suora autobaana Itävallan Alpeille.
Mutta suunnitellessaan rajan kulkevan Autobahnia pitkin länteen ja päivää aiemmin vallatun Stuttgartin eteläpuolelle,Württenbergin 400.000 asukkaan pääkaupunki jäikin kuin vahingossa rajan ulkopuolelle. Stuttgart olisi ollut Ranskalle suuri taloudellinen,poliittinen sekä moraalinen voitto.
Kenraali Devers yhdessä kenraali de Gaullen kanssa olivat osallistuneet Stuttgartin valtauksen komeaan paraatiinkin,mikä oli nimetty Jeanne d'Arcin kunniaksi.
Presidentti Truman oli ollut ehdoton,ettei Stuttgartia annettu ranskalaisille,joille good willinä oltiin annettu lupa edetä amerikkalaisia ennen sinne.
Kenraali de Gaullen suunnitelmissa oli ollut,ei ainoastaan katsella Reinin nähtävyyksiä,vaan vallata sen vasemman rannan sillanpääasemat,jolloin heidän haltuunsa olisivat jääneet Westfalia,Ruhr,Frankfurt,Mannheim sekä Schwarzwald.
Britit olisivat saaneet vallata territoriota Kölnin eteläpuolelle saakka ja ranskalaiset sieltä Sveitsin rajalle.

Alois ja Kurt yhten elokuun päivänä 1951 seisoivat Aubagnen kaupungin sivukadulla valkorapatun talon edessä,minkä portinpylvään mustassa kyltissä oli kaiverrettuna Legion Etrangere..Muukalaislegioona.
Viikon päästä kaverit aloittivat rajun fyysisen alokaskoulutuksen 5-vuotiselle legioonalaissopimukselle Sidi Bel Abbasin tukikohdassa Algeriassa.Sotilaskarkuruudesta heille oltiin varoitettu,että karkurit ollaan aina saatu kiinni,olivat ne piilossa Grönlannissa taikka Argentiinan Tulimaalla.
Kaverukset tapasivat koulutuksen aikana muutaman muun Hitler Jugend-pojan,muttei montakaan entistä SS-upseeria.Saksalaispojat olivat värväytyneet legioonaan enimmäkseen seikkailunhalusta. ja osaksi myös työttömyydestä.
Vanhemmat legioonalaiset kertoivat,että suurin osa legioonaan värvätyistä ns. SS-miehistä olivat tulleet sodan jälkeen Saksan vallatuista itäblokin maista,joissa nämä olivat palvelleet natsikollaboraattoreina.Osa samoin oli paenneita Vichyn hallinnon aikaisia ranskalaisia natseja,sabotöörejä sekä kiduttajia.

beduiinirosvot


Erämaasotakoulutuksen Alois ja Kurt saivat Atlas-vuoristossa,rutikuivissa wadeissa sekä loputtomilla hiekkadyyneillä.Legioonalaisten suurimpina vihollisina olivat beduiiniirosvot,joita kutsuttiin "Harhanäyn miehiksi",koska nämä aina ilmestyivät hyökkäämään päivän kuumimpaan aikaan,jolloin erämää väreili horisontista valtamerenä.Kameleilla ja kuumaverisillä arabialaishevosilla ratsastavat beduiinirosvot aivan kuin tyhjästä hyökkäsivät legioonalaisten partiokolonnoihin,ryöstämällä näiden kaluston sekä aseet.
Alois koulutettiin radistiksi ja Kurt radioauton kuljettajaksi. Taisteluparina he partioidessaan joutuivat moniin kahinoihin paikallisväestön kanssa tahtomattaankin,koska Algeriassa oli noussut kapina ranskalaisia valloittajia vastaan.Maan itsenäistymiskuume oli nousemassa itsenäisyystaistelijoiden alkaessa iskemään ranskalaisten omistamiin yrityksiin asein ja kranaatein. Ranskassakin poliittinen debaatti Algerian itsenäistymisestä oli kärjistymässä armeijan johtoportaassa,monen kenraalin vastustaessa alusmaan itsenäistymisyritystä.Silloinen Ranskan sisäministeri Francois Mitterand tulisi myöhemmin astumaan salaisen äärioikeistolaisen OAS-järjestön ja algerialaisten FLN-ja MNA-järjestöjen väliselle tulilinjalle.

Legioonalaisille kuitenkin Algerian kuohunnasta huolimatta tuli "vapaaehtoinen" lähtökäsky Indokiinaan,missä oltiin jo taisteltu vuodesta 1946 lähtien Ranskan alusmaan itsenäisyydestä.
V.1945 vietnamilainen kansallismielinen kommunisti Ho Tshi Minh julisti Indokiinan Vietnamin itsenäiseksi tasavallaksi,jolloin itsenäisyysjulistus sytytti sodan Ranskan siirtomaavaltaa vastaan ja muukalaislegioonaa pyydettiin apuun tueksi ranskalaisille joukoille..
Vasta vuoden 1953 ranskalaisille ja legioonalaisille häpeällisen Dien Bien Phun valtauksen ja antatumisen jälkeen Ranska ja Kiina sopivat aselevosta.
Indokiina jaettiin kahtia Pohjois- ja Etelä-Vietnamiksi 17. leveysasteella.
Yritykset maiden yhdistämiseksi myöhemmin aloittivat eurooppalaisissa tiedotusvälineissä häpeälliseksi tuomitun Vietnamin sodan,Yhdysvaltojen maailmanpoliiseina pysyessä niemimaalla 1970-luvun puoliväliin saakka.V.1963 presidentti John F. Kennedy ennen kuolemaansa oli ollut vähentämässä amerikkalaisia joukkoja Vietnamista,mutta varapresidentti Lyndon B. Johnsonin annettua presidentin valansa lentokoneessa Dallasista Washington D.C:hen,asevoimien määrää lisättiin rajusti.



Gauloises Caporal
Tammikuussa 1952 Alois ja Kurt legioonalaispataljoonan kanssa laivattiin harmaaksi maalattuun ja Panaman lipun alla purjehtivaan Liberte-valtamerihöyryyn.
Alois lyhyellä legioonalaisranskallaan lausahti kiivetessään kanarappuja pitkin kannelle:
--Liberte,Egalite,Gauloises!!
Hän pisti rintataskustaan sinisestä Gauloises Caporal-askista filtterittömän savukepöllin suupieleensä. 
Caporal sopikin hänelle kuin huutomerkkinä suuhun,koska ennen lähtöä Siddi Abbasista hänet oltiin ylennetty korpraaliksi.Lyhyenläntänä häntä haukuttiin Le Petit Caporaliksi kuten Napoleonia aikoinaan.

                             
Hanoin liikennettä

Hanoi Banque de l'Indochine
Maaliskuun alussa legioonalaiset heräsivät aamutoimiin hanoilasella kasarmilla. Liberte-alus oli purkanut legioonalaiset Haiphongin satamalaiturille,mistä tuli olemaan pitkä sekä kostean nihkeä autokuljetus Hanoihin.Hanoi ei ollut mikään Saigonin tapainen paratiisi.Saigoniahan etelässä kutsuttiin kaakkois-Aasian Pariisiksi.Mihin alusmaahansa tahansa ranskalaisten perustettua siirtomaahallintonsa,ranskalaiset rakennukset jäivät muistomerkeiksi, kulta-ajoista. Näin Hanoikin oli täynnä vanhoja 1800-luvun lopulla rakennettuja hallintorakennuksia,residenssejä,hotelleja sekä liiketaloja.
Ranskan muissa alusmaissa Algerian Algiers,Tunisian Tunis olivat Pohjois-Afrikan pikku-Pariiseja ja Libanonin Beirut lähi-Idän Pariisi.
Hanoita voitiin samalla kutsua kaukoidän pikku-Pariisiksi,Saigonin pohjoiseksi tyttäreksi.
Samoin 1700-luvulla siemennetty ranskalaisuus oli jättänyt jälkensä elämäntapaan,kieleen sekä kulttuuriin.
150.000 vapaaehtoista legioonalaista tuli myös jättämään leimansa hanoilaiseen jälkikasvuun.

Legioonalainen katujyrä Hanoissa
------------------------------------------------
Alois ja Kurt katsoivat olevansa onnenpekkoja päästyään Liberte-aluksessa mukana rahdatun Dodge Powerwagon-radioauton kanssa partioimaan Hanoin katuja. Hanoissa elettiin normaalia ranskalaista siviilielämää roomalaiskatolisten kirkonkellojen kutsuessa uskoon kääntyneitä indokiinalaisia aamumessuihin. Pelottavasta Viet Minhistä ei näkynyt jälkeäkään,vaikka partion piti valppaana seurailla väkijoukkoon piiloutuneita musta-asuisia kommunistisissejä.
Viet Minh silloin vielä kahakoi kiinalaisten mukana maan pohjoisrajalla.
Kiinalaiset olivat samaan aikaan puna-armeijoineen myös puskemassa Korean niemimaan pohjoisosassa sisään ,kenraali Douglas MacArthurin,Filippiinien vapauttajan yritellessä työntää maolaisia joukkoa täysin voimin takaisin punaiseen onnelaansa. Kenraali MacArthurilla oli ollut suunnitelmana jopa ylittää Kiinan raja ja häätää kiinalaiset kauas rajan tuntumasta. Tähän omatoimiseen ja mielivaltaiseen operaatioon presidentti Truman tuohtui,panemalla siihen stopin. Moni amerikkalainen kenraali oli ollut MacArthurin puolella,mutta vain jälkipolvet pystyisivät kertomaan,miten Koreoiden välillä yli puoli vuosisataa tultiin pitämään pysyvää sotatilaa. Presidentti Trumanille kyseessä oli arvovaltakilpailu,mikä tuli päätymään MacArthurin hyllyttämiseen.
Maon Kiinalla näytti olevan kaksihaarainen yritys vallata ranskalainen Indokiina ja amerikkalainen Korea samanaikaisesti. Amerikkalaisilla oli ollut jo kiinnostusta auttaa ranskalaisia kommunismin uhassa,mutta ranskalaiset eivät luottaneet amerikkalaisiin eivätkä amerikkalaiset uskoneet ranskalaisten tiedustelupalvelun vihjeisiin pelkällä pärstäkertoimella.Ranskalaiset epäilivät menettävänsä siirtomaansa toiselle siirtomaavallalle.

   
Riksakuskin siesta
Juhart 2011
Alois ja Kurt risteilivät päivisin Powerwagonillaan Hanoin katuja marseillesmaisesta puolinihkeästä rannikkoilmanalasta piittaamatta. Rannikkoa ei ollut lähistöllä,mutta kaupungin läpi virtaava Red-joki toi kosteuden purevine hyönteisineen joka kujalle.Iltaisin pimeyden laskeuduttua kello kuudelta mustana esirippuna himmeät katulamput valaisivat huumaten kuuppien alle kerääntyviä hyönteisparvia,jotka rapisivat alas kaduille kuin massaitsemurhassa, poltettuaan ikarusmaisesti siipensä kuumiin laseihin. Iltamyöhällä katupartiokaverukset  pesivät hiestyneitä kesäunivormujaan kasarmin paljussa,minkä vesi täyttyi mustista mäkäräisistä.Hanoin liikenne oli yhtä arvaamaton kuin äkillinen pimeys.
Saksalaiseen Verkehr Ordnungiin eli liikennekuriin tottuneen Kurtin piti oppia luovimaan kaikkia liikennesääntöjä rikkomalla väylillä kiinalaisella välinpitämättömyydellä ja ranskalaismaisella rynnimisellä soolailevia
jalankulkijoita,polkupyöriä,skoottereita,autoja sekä riksoja. Liikennevalot osoittivat Hanoin siirtyneen nykyaikaan,vaikka kellekään pyörillä kulkeville ei oltu opetettu valojen merkitystä. Ne olivat hanoilaisille värikkäitä tolpan päässä vilkkuvia kiinalaisen Uuden Vuoden lyhtyjä,jotka toivottivat onnea alkavalle vuodelle.
Päivittäisten tiedustelupartioiden lisäksi legioonalaiskaverukset joutuivat risteilemään iltaisin toisen sotapoliisijeepin kanssa Hanoin kaduilla ja kujilla.
Tehtäviin kuuluivat rutiinitarkastukset Caravelle-ravintolaan sekä Rex-hotellin baariin,mistä sai kyytiläisiä juopuneista ranskalaissotilaista sekä legioonalaisista. Sivukujien tyttöluolissa miesasiakkaat joko istuivat lattialla tai kaatuilivat permannolle tajuttomina puolipimeässä joko humalasta taikka maksamattomista laskuista. Yöpartion jälkeen aamuyöllä likaantuneiden univormujen tiskaamisen suoritettuaan legioonalaispari kaatui bunkkiinsa uupuneina,kasarmin alkaessa heräämään aamutoimiin. Vanha ranskalainen kivikasarmi sijaitsi Hanoin reuna-alueilla.


Indokiinalaiset naiset tanssimassa
1950-luvun alun Indokiina eli vielä eräänlaista satoja vuosia kestänyttä untaan,koska sitä ei oltu paljastettu kokonaan länsimaiselle turistivirtauksen kauhulle. Sotilaiden saavuttua tuhatpäisinä Hanoin kadulla kyllä myytiin postikorttien lisäksi vapaasti seksiä,vaikka kaupungin kujien seksitarjous poikkesi muista kaukoidän kaupungeista hienovaraisuudellaan. Sitä ei tarjottu paljaalla iholla kirkkaissa mainosvaloissa.
Kauempana tulevaisuudessa häälyivät amarikkalaisen punaiset Coca-Cola-automaatit sekä MacDonaldsin keltaiset kaarivalot. Elokuvateatterien mainosvaloissa ei näkynyt ripaustakaan Hollywoodia,kuten Singaporessa,Hongkongissa ja Manilassa.Hanoilaisilla kadunmieheillä ei ollut aavistustakaan lomilta palaavista äänekkäistä jenkkisotilaista,joidenka punakoita kasvoja peittivät tummansiniset New York Yankees-baseball-lakkien lipat.
Ranskalaiset elokuvateatterit silti reklamoivat katolisille hanoilaisille papinpukuista ja hevosnaamaista Fernandelia, Isä Camilloa.
Ranskalaisuus näkyi,kuului sekä tuoksui Hanoissa.
Kaupungin ranskalaiset taksit Citroen Traction Avantit,Dyna Panhardit ja Peugeotit voisivat yhtä hyvin ottaa kyytiinsä matkalaisia Champs Elyseellä. Ranskalaisten ravintoloiden oviaukoista tuoksahti Chateaubrianden valkosipulivoi sekä tuoreet boulangerien baguettet.Kaupungin kaduilta voi aistia italialaisuuttakin paikallisten kaunottarien taitavasti soolaillessa Vespa- ja Lambretta-skoottereillaan kolmipyöräisten cyclo-pyörätaksien välistä silkkihameen halkioiden tuulessa paljastaessa  seksinälkäisille legioonalaisille vilauksia suloisista sääristä.
Alois ja Kurt ihastuivat sorjien indokiinattarien lisäksi kiinalaiseen ruokaan,mikä sai heidät vaihtamaan dieettinsä kasarmiruoasta katuravintolaruoaksi.
Hanoin kaduilta ostetut spring rollsit maistuivat heidän suissaan ikään kuin kiinalaiset enkelit olisivat rakastelleet kielen makuhermojen päällä. Paistettu riisi sekä auringonkukkaöljyssä friteerattu karppi lisäsivät mausteiden tanssia.

Visiitti Hanoin Hiltonissa
----------------------------------
                 
Ilmakuva Hanoi Hiltonista 1970-luvulla

Maison Centrale
Aloisin ja Kurtin makoisa ranskalais-kiinalainen elämä oli päättymässä katujyrässä vuoden 1954 keväällä Viet Minhin kiinalaisjoukkojen avustamana uhatessa astua Hanoihin.
Heidät komennettiin legioonapataljoonan mukana Dien Bien Phu'hun,missä Viet Minh oli motittanut ranskalaiset joukot. Viisaat vasenkätiset sotahistorioitsijat jälkikäteen ovat maininneet piirityksestä,että ensimmäisen kerran ei-kolonialistiset itsenäisyytaistelijat sisseineen olivat tuhonneet järjestäytyneen länsimaisen armeijan.
Ranskalaisen sodanjohdon päätöksenteon mokauksista johtuen oltiin päätetty auttaa maan luoteisosassa sijaitsevan ja syvällä mäkien ympäröivän Den Bien Phun varuskunnan ranskalaisjoukkoja,aivan Ranskan liittolaisen Laosin kuningaskunnan kylkituntumassa. Ranskalaisen sotapäällystön aikeena oli katkaista Viet Minhin huoltoyhteydet ja houkutella kommunistisissit taisteluun ja siten tuhota ne.
Ranskakaisilla ei kylläkään ollut mitään tietoa siitä,että heidän piirittämänsä Viet Minhin kenraali Vo Nguyen Giapin joukoilla oli käytössä raskasta tykistöä ja ilmatorjuntatykkejä.Lisäksi sisseillä oli kykynsä kuljettaa raskaat tykkinsä osina vaikeakulkuisen maaston läpi ranskalaisten miehittämien vuorien selustassa ja kaivaa tunneleita vuorten läpi sekä asentaa patterinsa osista aivan ranskalaisten leirin sivustalla sijaitsevalle vuorenrinteelle.
Viet Minhin avatessa tulen ympäröiviltä rinteiltä, ranskalainen tykistön komentaja Charles Piroth teki itsemurhan käsikranaatilla.
Ranskalaiset kaivauduttuaan asemiin olivat viimeisen kerran tehneet näin I maailmansodassa.
Huoltoteiden katkettua ranskalaiset saivat materiaalitäydennystä ilmateitse.Viet Minhin ilmatorjunnan lisäännyttyä huoltolennot vähenivät ja varuskunta vallattiin kahden kuukauden piirityksen jälkeen.
Suurin osa eli 11.721 sotilasta,joista 4.436 oli haavoittunut antautui,vain harvojen paettua Laosiin.
Vangit jaettiin kahteen osaan,fyysisesti kykeneviin  ja haavoittuneisiin.
Tulokseksi Ranskan hallitus erosi,uuden valitun pääministerin Pierre Mendesin tukemana Ranska vetäytyi Indokiinasta.
Vuoden 1954 Geneven sopimuksen pohjalta Indokiina jaettiin 17. leveyasteella Ho Tshi Minhin johtamaksi Vietnamin demokraattiseksi tasavallaksi pohjoisessa ja etelässä keisari Bao Dain johtamaksi Vietnamin valtioksi.Vuoden 1956 Geneven sopimuksen mukaisen neuvotteluyrityksen epäonnistumisesta pohjoisen ja etelän yhteisistä vaaleista,niemimaa hiljalleen päätyi vuosien 1959-63 Vietnamin sotaan ja amerikkalaisten puuttumiseen Tonkinin lahden tapauksesta v.1964.


Legioonaliskaverukset oltiin liitetty radioautoineen Dien Bien Phu'hun matkaavaan huoltokolonnaan.
Yhdellä vaikeakulkuisella vuoristotiellä kolonnaa vasten Viet Minh aloitti kranaattitulen,jolloin panssaritorjuntasinko lopetti Powerwagonin kulun,ammuksen iskettyä auton perään,mikä hävisi atomeiksi vuorentinteelle.
Koko kolonnan miehistö jäi Viet Minhin vangeiksi.
Heidät vietiin pakkojalkamarssissa pohjoiseen 400 km päässä Kiinan rajan tuntumassa sijaitsevalle sotavankileirille.Satoja ranskalaisia sotilaita ja legioonalaista kuoli viidakkopatikkamatkalla uupumuksesta,taudeista,käärmeenpistoista sekä Viet Minhin sissien armottomasta väkivallasta ruokavarojen huvetessa.Vankileirillä heidät sijoitettiin Viet Minhin sissien sekaan ranskalaisten pommitusten estämiseksi
Historia oli toistanut itseänsä vuoden 1942 Filippiinien Bataanin kuolemanmarssilla,missä tuhansia amerikkalaisia ja filippiiniläisiä sotilaita kuoli nääntymykseen ja japanilaisten bajonetteihin ruokavarankien vähetessä. 10.863 eloon jääneistä sotavangeista vain 3.290 virallisesti kotiutettiin neljä kuukautta myöhemmin ja 3.013:n vietnamilaisen vangin kohtalosta ei olla varmoja.
Viet Minh oli yhtä raaka ranskalaisia kohtaan opittuaan keinot entisiltä Indokiinan japanilaisilta valloittajiltaan II maailmansodan aikana 1941-44..
Uuvuttavan jalkamarssin päätteeksi legioonalaispari päätyi takaisin rakastamansa ranskalaisen,nyt Viet Minhin Hanoin kuuluisaan vankilaan, myöhemmin amerikkalaisten sotavankien tuntemaan Hanoin Hiltoniin.
Kumpikaan ei tiennyt,miksi heidät oltiin erotettu muiden vankien joukosta vietäväksi Hanoihin,ehkä saksalaisuuden pohjalta.Viet Minh oli ollut erittäin utelias,miksi saksalaiset,entiset Ranskan viholliset olivat värväytyneet ranskalaiseen muukalaislegioonaan.

Ranskalaiset olivat rakentaneet vankilan Hanoihin vuosien 1886 ja 1901 välisenä aikana ja nimenneet sen Maison Centraleksi,keskustaloksi.Yleisimmin sitä kutsuttiin Hoa Lo'ksi,helvetin reiäksi sekä kamiinaksi Pho Hoa Lo-kadusta,minkä varrella vankila sijaitsi. Kadunvarrella oltiin myyty puu- ja hiilipolttoisia kaminoita jo siirtomaavallan alkuajoista.
Maison Centrale oli ranskalaisten yleisesti käyttämä nimi keskuvankiloista ja alunperin Hanoin Maison Centrale oli tarkoitettu vietnamilaisille vangeille.
V.1954 legioonalaiskaverusten saapuessa vankilaan,sen asukasmäärä ylitti 2000 vankimäärän ja joita pidettiin täysin ihmisarvon alapuolisissa olosuhteissa. Vankilasta oltiin samoin tehty yhteinen kolonialistisen hyväksikäytön ja vietnamilaisten ranskalaisvihan symbooli.
1930-40-luvuilla samassa vankilassa oltiin pidetty monia kommunistisen pohjoisen Indokiinan johtavia henkilöitä.
V.1954 Vietnamin Demokraattisen Tasavallan perustamisesta vankila myös palveli vallankumouksellisten doktriinien ja toimintojen koulutuskeskuksena.
Vaikka aseleposopimus oltiin solmittu samana vuonna,Viet Minh ei noudattanut vankienvaihtosopimusta kirjaimellisesti,jolloin legioonalaiskaverit viruivat vankilassa parinsadan muun toverinsa kanssa vuoteen 1958 saakka.
Liberte

Viet Minh voitonmarssilla Hanoihin


Panaman lipun alla purjehtiva harmaakylkinen Liberte-alus odotteli Haiphongin satamalaiturin pollareihin kytkettynä Maison Centralesta vapautettuja legioonalaisia,jotka muistuttivat laihtuneina nälkiintyneiltä Varsovan gheton asukkailta kiinalaisten kuorma-autojen lavoilla.
Alois oli kärsinyt ravinnon puutteen lisäksi myös astmasta,joutumalla useasti vankilan sairaalaan petipotilaaksi,vietnamilaisen vankilalääkärin tarjotessa kiinalaisia yrttirohtoja tautiin.Hengitysvaikeuksissa hänen rintansa rasvattiin tiikeribalsamilla,mikä ihme kyllä avasi hengitystiehyet.Punaisen Ristin lääkeavustuksia vankilaan ei koskaan saatu,ilmeisesti takavarikoituina Viet Minhin poliittiselle johdolle.
Kuorma-auton lavalla Alois katseli uutta Hanoita.
Vanhasta vilkkaasta Hanoista ei ollut jälkeäkään.
Poissa olivat ranskalaiset ravintolat,värikkäät naistenvaatteet,kaupanteon sorina katukäytävillä,ihmisten iloisuus sekä autoliikenne.
Katukäytävien vieressä seisoi hylättyjä ja kannibalisoituja entisten yksityisautojen raatoja. Ainoat harvat liikkuvat autot olivat oliivinvihreitä kiinalaisia kuorma-autoja,venäläisen Zisin ja amerikkalaisen Internationalin  kömpelöitä kopioita.
Ihmisten kasvoilta näkyi vain apaattinen tuijotus.
Proletariaatin riemuvoitto oli lopulta kietonut kaupungin punalippuunsa

Suurehko osa legioonalaisista päätyi suoraan sairaalahoitoon laivassa.
Kolmen viikon merimatkan aikana Alois ja Kurt olivat saaneet sen verran lihoja luittensa päälle,että pystyivät seuraamaan kansituoleissa aluksen suuntaamista Arabian niemimaan eteläkärjen ohi Adenin lahdella kohti Punaista Merta.
legioonalaiset paraatissa

jatkuu...Jiddah












sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Olli Oravan evakkosodat.Legioonalainen Alois Schulz.

Pommern 1892
 1.Schulz: saks.
Statusnimi kylän päällikölle.
Yhdyssansa keskisaks. Shultheise.
Termin alkuperäinen merkitys: mies,joka kerää maksuja kartanon omistajalle.
2. juutal. askenaasialainen:
Alkuperäien käyttöönotto epävarma.
Nimi otettu ehkä käyttöön rabbille,juutalaisyhteiskunnan päämiehelle.
Variaatioita: Schultz,Schulz,Schulte(i)ss,Scholz,Scholtis.
(Dictionary of Surnames. Hanks and Hodges 1998)



Aloisin poikavuodet
-------------------------
Alois Schulz oli syntynyt vuonna 1930 pieneen Johensaattenin kylään aivan Saksan rajan tuntumassa Puolan puolella. Kylä oli saksankielinen nimeltään sekä puolelta asukkaistaan. Kylän kohdalla Puolan Pomerania eli Pommern oli tehnyt pullistuman Saksan mahan sisään ikään kuin haluamalla kurottua Berliiniä kohti.
Pikkupoikana Alois eli normaalia polvihousuisen saksalaispojan elämää käymällä saksalaista koulua, leikeissä kylän raiteilla ja uinneissa läheisessä järvessä.Puolankielisten poikien kanssa hänellä ei koskaan ollut pienintäkään kahinaa, Kylän puolalaiset pojathan osasivat saksaa yhtä hyvin kuin Pommerin puolaansa.
Aloisin isä oli kaivostyöläinen Krakovan lähellä sijaitsevassa hiilikaivoksessa,josta hän kävi kerran kuukaudessa kotona Pommernissa.
Krakovahan sijaitsee kaukana etelässä Vistula-joen haaran varrella.
Schulzit olivat syvästi roomalaiskatolisia,ainakin äiti,joka kävi joka lauantaivesperissä töiden jälkeen sekä sunnuntaiaamumessussa.
Kylän keskustaahan hallitsi tietysti kirkko.
Myöhemmin elämässään Aloisille oli jäänyt hyvin hämärä ja etäinen kuva isästään.
Äiti työskenteli karjakkona läheisellä maatilalla ja kotona heitä piti yksi lehmä maidossa sekä tusina kanoja munissa.

Syyskuun 1. ja 2. päivä 1939 muutti Schulzin perheen elämän täydellisesti.
Isä oltiin kutsuttu Pomorzin armeijan jalkaväkeen Saksan IV armeijakunnan hyökätessä Pommernin lohkolla kaakkois-Puolaan.
Saksalaiset Blitz Kriegissään marssivat panssareidensa johtamana myös Johensaattenin kylän läpi suuntanaan Vistula-joki sekä Varsova,jolloin kylä jäi pysyvästi saksalaisten haltuun.
Schulzien onneksi kylän saksalaiset jättivät Sturm-joukkojen vainoilta rauhaan,mutta kaikki kylän puolalaiset pantiin marssimaan lähimmälle rautatieasemalle ja sieltä härkävaunuissa tuntemattomaan itäiseen päämäärään.
Kylän saksalaisia perheitä samoin kehoitettiin muuttamaan Vaterlandin puolelle itä-Pommerniin.
Moni saksalaisperhe muutti,mutta Aloisin äiti halusi puolalaissaksalaisena pysyä kotikunnillaan.
Aivan sodan alussa syyskuun 2. päivänä 1939 Aloisin isä hävisi rintamalle, ilmeisesti jouduttuaan saksalaisten sotavangiksi.
Saksan lähdettyä hyökkäämään Venäjälle hänelle annettiin vaihtoehtona joko lähteä pakkotyöleirille tai tulla pakkovärvätyksi Saksan armeijan jalkaväkeen.
Isä päätti liittyä Saksan armeijaan.
             
Hitler jugend-juliste
Äiti jo pelkäsi isän kaatuneen jonnekin Ukraina steppeille tai Stalingradin taisteluissa,koskei kotiin  ollut tullut mitään viestiä rintamalta.Jo vuoden kuluttua isän lähdöstä äiti oli aloittanut hiljaisen surutyönsä.
Vuonna 1942 Alois määrättiin koulun saksalaisen rehtorin käskystä liittymään Hitler jugendiin,oppilaiden alettua lukemaan uutta pakollista oppimäärää arjalaisesta rotuopista.
Siilitukkainen ja rillipäinen rehtori Krause oli heti saksalaisten marssittua kylään pukeutunut Abwehrin luutnantin univormuun ja Aloisin sekä muiden luokkakaverien mielestä tämä muistutti paljolti Herr Himmleriltä.

III valtakunnan tuho  ja aatetoverien harhat
--------------------------------------------------------------
               
Generaloberst Erhard Raus
Himmler oli aloittanut saksalaistamiskampanjansa juuri Puolan Pommernista,jonka sotilasjohto sijaitsi Danzigissa
Itse Herr Himmlerkään ei ollut "puhdas" sisäsaksalainen,vaan itäpreussilainen ja siitä syystä hänessä piili ikuinen Hitlerin pelko.
Hitlerkään itse ei ollut syntyjään saksalainen,vaan itävaltalainen.
Himmler tuli näkemään,miten oman 6. panssaridivisioonan komentajalle itävältalaiselle Generaloberst  Erhard Rausille kävisi sodan lopussa helmikuussa 1945,jolloin Hitler erotti Leningradin,Moskovan,Stalingradin,Krakovan, Kurskin ja Ranskan rintamilla komentaneen itävaltalaiskenraalin tehtävistään. Hitler oli siirtänyt Rausin sitä ennen XI SS Panzer-divisioonan komentajaksi Pommernin rintamalle,venäläisten ylitettyä Saksan rajan.
Syynä Rausin syrjäyttämiseen oli kuulema ollut Hitlerin harhaluulo siitä,että tämän aksentti kuulosti itäpreussilaiselta,jolloin kenraalin piti olla pesunkestävä "junkkeri".
Lisäksi Hitler epäili Himmlerin ulkomaalaisia kontakteja,koska tammikuun 18. päivä tämä oli ollut ruotsalaisen konsuli ja kreivi Bernadotten haastattelemana.
Himmler oli ollut peloissaan eniten siitä että Martin Bormann Hitlerin ainoana neuvonantajana ei pitänyt siitä,että hänkin oli lisäksi yrittänyt neuvoa valtakunnankansleria.
Bormann tiesi,mitä tehdä Himmlerille.
Näyttö Bormannin ilkeistä voimista oli tullut julki tapauksesta läheltä Himmlerin kotikuntaa.
Eräs Himmlerin vanhemmista SS-kavereista Arthur Greiser,joka oli palvellut natsijohtajana Danzigin vapaassa kaupungissa sekä uuden Warthegaun provinssin kuvernöörinä,piti päämajaansa uuden maakunnan pääkaupungissa Posenissa (Potsdam).
1939 Greiser Posenissa
Tammikuun 20. päivänä 1945 Greiser oli saanut siellä Bormannilta sähkeen,missä käskettiin häntä evakuoimaan kaikki kaikki alueen saksalaissiviilit Saksaan.
Lisäksi hänen piti ilmoittautua Berliinissä uusiin tehtäviin. Saavuttuaan Frankfurt am Oderiin Greiser tajusi Bormannin vetäneen häntä huulesta,koska Hitler oli aiemmin painottanut sitä,että Posenista täytyy pitää kiinni kaikin kustannuksin,kun nyt vanha verikoira Göbbels puoluepomojen kanssa olivat vaatimassa Greiserin verta pelkurina sekä karkurina.
Enin,mitä Himmler pystyi auttamaan Greiseria oli vetäytyminen Karlsbadiin.
Hitler oli keskeyttänyt Bormannin Greiserin vastaisen prosessin,mutta nyt maaliskuun alussa 1945 Greiser ilmestyikin Himmlerin päämajaan,
Hän vaati saada Bormannia haastetuksi väärennetystä sähkeestä.
Himmler oli nyt todella peloissaan siitä,että vaati välittömästi asian ottamista pöydälle.
Seurauksena Greiser vetäytyi Baijerin Alpeille,missä hän myöhemmin tuli antautumaan amerikkalaisille.
Greiser Danzigin senaatin presidenttinä tuomittiin kuolemaan sotarikollisena v.1947 yhdessä Posnanin sotatuomioistuimessa.
Ennen hirttämistään häntä kuljetettiin näytteillä paraatissa entisen palatsinsa edessä ja ympäri kaupunkia kuin häkkieläintä.
Pomeranian eli Pommernin ja Greiserin hallintosektorille kuului myös Bergen-Belsenin tuhoamisleiri,missä tuhottiin 50.000 Reichin vihollista sekä arjalaisille alarotuista.

Lopun alkua tai uuden alun loppua?
-------------------------------------------------
1944 Puolalaisia vapaustaistelijoita
Elokuussa 1944 Puna-armeijan kärkijoukkojen astuttua Varsovan esikaupunkialueille aloitettiin kirjoittamaan uutta sivua Puolan historian tulevalle venäläishallinnolle.
Venäläiset väittivät kivenkovaan Varsovan vapaustaistelijoiden olleen vain rikollisia vallantavoittelijoita.
Kremilissä ollaan pitkään väitelty siitä olivatko nämä patriootteja,jotka olivat jääneet Natsi-Saksan ja kommunismin väliseen valtataisteluloukkuun.
Totuus oli,että nämä taistelivat pelkästään vapaan Puolan puolesta.
Taisteluiden vaimennettua "vapaat varsovalaiset" arvostelivat katkerina sekä vanhoja että uusia vapauttajiaan seuraavasti:

Karkea totuus on se,että meitä on kohdeltu pahemmin kuin jonain Hitlerin satelliittivaltiona.
Pahemmin kuin Italiaa,Romaniaa ja Suomea.
Saakoon oikeudenmukainen Jumala antaa tuomionsa sille kauhealle epäoikeudenmukaisuudelle,mistä Puolan kansa on kärsinyt!

Johensaattenin kylässä Schulzitkin seurasivat voimattomina,kun kylän roomalaiskatolisesta kirkosta tehtiin venäläisten joukkojen kasarmi.
Venäläisiä sotilaita kävin vähän väliä poikkeamassa Shulzien kotona pyytämässä ruokaa,maitoa ja munia,joita äiti joutui antamaan vaatimattomista tarpeista.
Moni  venäläissotilas myös nälkäisin silmin ja puutteisin alavartaloin oli valmiina pyytämään muitakin palveluksia kiväärinpiipun tähtäimellä.
Yhtenä pilvisenä yönä helmikuussa 1945 äiti ja Alois ylittivät Saksan rajan.


13-vuotias Hiler-poika
amerikkalaisten sotavankina
1945
Elettyään useilla pakolaisleireillä Schulzit asettuivat Kölniin Belgian rajan tuntumaan v.1947.
Pakolaisina heitä oltiin saksalaissotilasviranomaisten kuulusteluissa sukunimen puolesta pidetty arjalaisina.
Aloiskin oltiin kutsuttu silloin 1945 15.vuotiaana poikana Hitlerin viimeiseen Hitler jugend-hätäarmeijaan Rein-joen puolustukseen, tuhansien koulupoikien kaaduttua Vaterlandin puolesta.
Alois oli yksi onnekkaista sodasta selviytyneistä nuorista miehistä.
Hän oli silloin Kölniin muutettuaan v.1947 17-vuotias vaaleatukkainen saksalainen nuorimies,varreltaan lyhyehkö 165-senttinen,mutta lihaksikas,oltuaan Johensaattenin Hitler jugendin painimestari.
Teollisuuden alkaessa hiljalleen nousta amerikkalaisten ja brittien valvonnassa Alois pääsi oppipojaksi erääseen kölniläiseen tehtaaseen,stuttgartilaisen Mercedes-Benz AG:n alihankkijalle,mikä valmisti moottoritiivisteitä elpyvälle autoteollisuudelle.

1949 Mercedes-Benz 1970S Polizei Mannschaftswagen
V.1949 Alois alkoi stanssaamaan sylinterikannen tiivisteitä Mercedes-Benz 170-malleihin.
Kaksi vuotta stanssin ääressä Aloisia alkoivat vaivaamaan levottomat jalat.
Hän kertoi äidilleen lähtevänsä Stuttgartiin Mercedes-Benzin tehtaille paremmille ansioille.
Äiti oli mennyt uusiin naimisiin Kölnissä paikallisen teurastajan kanssa ja olivat aikeissa muuttaa uuden miehen sukulaisiin Chicagoon,missä tarvittiin ammattiteurastajia amerikkalaisessa nousukaudessa.
Äiti oli saanut viestin,että isä olikin elossa,mutta joutunut Stalingradin motissa kranaattishokista loppuiäkseen mielisairaalaan lusikalla syötettäväksi ja ennen aikojaan vanhentuneeksi vaariksi,joka ei edes kuvista tunnistanut omaisiaan.

 jatkuu...Aavikolta Hanoihin