Katkelma laajemmasta Juhannustanssit-kirjoituksesta:
 |
| Åbo Akademin eli Marianne Armfeltin vanhainkoti Vilhonkadun ja Länsirannan kulmassa |
Jussin piti pitää kiirettä ehtiäkseen ajoissa linja-autoasemalle ja melkein juoksujalkaa kääntyi Åbo Akademin Äldershemmetin nurkalta Vilhonkadulle.Taloa kutsuttiin "Hemmetiksi",missä pidettiin kaupungin ruotsinkielisen vähemmistön vanhusten kotia.Vielä 1900-luvun vaihteessa taisi suomenkielisyys ja suomenkielisyys jakautua kauppalassa melkein fifty-fifty.
Aivan Alkoholiliikettä vastapäätä katukiveyksellä Jussin eteen pistettiin kulunut spittarikengän kärki.
Yksi kaupungin pahamaineisista Salmisen pojista pyysi käheällä viinanpolttamalla äänellä papinpojalta tullimaksua:
--Ann satamarkka..ann satamarkka papinpoik...tai tulee taas uuremma kerra turppa!
(Sadanmarkan paperiseteli vasta v.1963 rahanuudistuksessa vastasi yhtä markkaa)
Jussi joutui laskemaan kassinsa pakon edestä katukäytävälle ja kaivamaan sadanmarkan setelin taskustaan,jolloin spittarinkärki hävisi tieltä.
--Kiiti vitust..papinpoik--ja alas talssii siit landel!!
Jussi sai peräänsä kiitokset Salmisen Veikon vaahtokuplaisesta suusta..
Jussi ei halunnut tulla toista kertaa tulla mukiloiduksi Salmisten poikien kesken.
Kerran Ylängön Ekin kanssa keskustasta poispäin itäkauppalaan kävellessään Salmisen pojat sakinhivuttivat "Kauppalan kapitalistien kakaroita".Itäkauppala oli Salmisten ja Voiton poikien reviiriä vasenkätisten työläisperheiden pioneeriperillisinä.Oikeastaan Salmiset ja Voitot kuuluivat kaikista alimpaan kansankerrokseen pimeän pullon myyjinä ja pikkurikollisina.
Muurlan tulli oli heidän privaattireviiriään.
Siinä mukiloinnissa Salmisen Veikko,Jussin entinen Alhaisten alakoulun pulpettikaveri läiski papinpojan poskille kämmensyrjällään kostoksi jostain.
Jussi kotikasvatuksesta ja biblian opetuksesta sekä Jeesuksen neuvosta käänsi toisenkin poskensa,saamalla läiskäykset sillekin.
Siitä lähtien hän ei paljoakaan noudatellut pyhiä sakramentteja katutappeluissa.
Jussi muisti alaluokilta,miten Veikko haisi oikealta peräpaskalta saapuessaan kouluun pesemättömänä iholtaan sekä vaatteiltaan.
Äiti oli naureskellut Jussin ikävää kohtaloa likaisen pulpettikaverin vieressä ja tokaissut,että "Hajussa kasvaa,kun vain saa oltua!"
Hyvin hiljaista vauhtia Jussi kasvoi lyhyentanakaksi teinipojaksi 60-luvuna alussa hajun kanssa sekä ilman.
Se poskille läpsiminen harmitti Jussia pitkään.
Hän piirsi ensimmäisen kömpelön runonsa tapauksesta ruutupaperivihkoonsa:
"Mitä enempi omistaa,
sitä enempi haluaa.
Koskaan en ole sellaista mustasilmäistä jätkää tavannut,
joka kahta mustaa silmää olisi halunnut."
.png) |
| Linja-autoasema |
Jussi pani vauhtia sandaaleihinsa ja sai lopulta laskettua kassinsa linja-autoasema Rautatiekirjakaupan kioskin edessä katulaatoille.
 |
| Mechanix Illustrated-lehtiä 2. lehdessä alavasemmalta Ford Cardinal kannessa |
Vitriinistä hän näki,että uusi kesäkuun Mechanix Illustrated-lehti oli saapunut.Lehden kannessa esiteltiin uutta amerikkalaista Ford Cardinal-pikkuautoa,josta parin vuoden sisällä tultaisiin paistamaan muuteltuna Englannissa Dagenhamin Fordin tehtailla uutta Ford Cortina-mallia.
Jussi puhui lasisesta myyntiluukusta jalkkaralla istuvalle tupeeratulle tukkapäälle,joka kuin hidastetuissa kuvissa pani virkkuukoukkunsa pöydälle ja laahusti nostamaan ikkunasta lehden tiskille.
Jussi maksoi ja pani lehden jenkkikassinsa sivulokeron vetoketjun alle matkalukemisiksi, myyjättären sanaakaan lausumatta koko myyntitoimen aikana, istuuduttuaan takaisin pallilleen puikkojen heilutukseensa.Myöhemmin Jussi tilasi lehden suoraan Kansasin Topekasta Yhdysvalloista,ettei tarvinnut ravata lijuriasemalle odottelemaan hidasta palvelua.
Se Rautakirjan myyjämimmi pani Jussin miettimään kutoiko tämä poikakaverilleen taikka sulhaselleen jo juhannuksena pehmeätä joululahjaa.Siihen aikaan kaikki kotikutoinen oli suosittua.Siskoksetkin pappilassa puikkoja kilkuttaen kutoivat villalangasta muodissa olevia väljiä beatnikvillapuseroita.
Teinitytön asuyhdistelmään kuului vielä rasvalla jalkaan vedettävät jamespillidongarit ja matalakorkoiset balettitossut.
Joulun alla kuusen alle ilmestyi enimmäkseen pehmeitä paketteja.Äiti yleensä paperoi lahjaksi kersoilleen käytännöllisiä villasukkia ja lapasia,mistä piti hövelinä pokata ja niiata kiitokseksi naama irveessä ja niellä pettymystään siitä,ettei koskaan saanut toivomaansa kivaa lahjaa.
Jussi oli edellisjouluna toivonut lahjaksi japanilaista peltilelua,sinivalkoharmaata ja kauko-ohjattavaa
 |
| Patterikäyttöinen Greyhound Scenic Cruiser |
 |
| 1956 Seat 1400 |
Teinitytön asuyhdistelmään kuului vielä rasvalla jalkaan vedettävät jamespillidongarit ja matalakorkoiset balettitossut.
Joulun alla kuusen alle ilmestyi enimmäkseen pehmeitä paketteja.Äiti yleensä paperoi lahjaksi kersoilleen käytännöllisiä villasukkia ja lapasia,mistä piti hövelinä pokata ja niiata kiitokseksi naama irveessä ja niellä pettymystään siitä,ettei koskaan saanut toivomaansa kivaa lahjaa.
Jussi oli edellisjouluna toivonut lahjaksi japanilaista peltilelua,sinivalkoharmaata ja kauko-ohjattavaa Greyhound-bussia,samanlaista,minkä pöksytehtaan pojat olivat saaneet papaltaan.
Sellaista Jussi oli pällistellyt Horninkadulla Axelssonin talouskaupan ikkunasta.Toinen toivomansa vaihtoehtolahja oli Espanjassa valmistetun SEAT 1400-auton (FIAT) pienoismalli,missä oli ihan patterilla toimivat valotkin.
Yllätyksekseen hän oli saanut lahjakseen sen SEAT:in!
Sitä hän jouluyönä tiiraili sängystään pöydänreunalla,kääntelemällä autoa pimeässä huoneessa,että punaiset perävalotkin näkyisivät. Hän oli nukahtanut sitä katsellessaan kunnes aamulla neljän aikaan äidin tullessa herättämään joulukirkkoon lähtöön,leluauton Hellesens-patterit olivat purkautuneet tyhjiksi.
Jussi ei ollut vielä oppinut äidiltään,pappilan sähkötarkastajalta sitä,että illalla kaikki valot sammutetaan nukkumaan mennessä.
Siitä hän nieleskeli itkua,koska jouluna kaikki kaupat olivat kiinni patterinostolle.
Joulu oli mennyt Jussilla ilon ja itkun välimaastossa..
Isäkin soitteli poikaa härnäämällä flyygelillään salissa Tapaninpäivänä jotain virttä--"Valoa kansalle,jotka pimeydessä vaeltavat".
Siskoille joululahjat olivat suurempia pettymyksiä,koska äiti vastusti kaikkia moderneja mekaanisia leluja sekä akryylilettisiä ja muovipäisiä nukkeja.Hänen mielestään valmislelut eivät kehitä lapsen mielikuvitusta.
Ilmeisesti äiti oli saanut uuden lapsipsykologian opaskirjan Irja-ystävättäreltään.Tulitikkujalkaisilla kuusenkäpylehmillä leikkimisestä sitä mielikuvitus lensikin yli rajojen!
 |
| Linja-autoasema,Veljestupa ja Laineen bussi |
Jussi jäi seisoskelemaan linja-autoaseman Veljestupa-ruokalabaarin seinäkellon alle.Sen viisarit näyttivät armeijan lusikka-haarukkayhdistelmältä .
Äidin maitokauppakassin vetoketju oli revähtänyt rikki kantamisesta ja Jussin piti kyykyssä pakata siinä katukäytävällä koko laukku uusiksi.
Pakattuaan melkein veren häipyessä aivoista kumarasta asennostaan,Jussi ryhtyi tutkiskelemaan nupista vielä heipatessa aseman liikennettä.
Ykköslaituriin jytkytti Laineen sinikeltainen Volvo-bulldogonnikka rekisteri numero EA-777.
Sitä ennen laiturista oli lähtenyt Pohjolan Liikenteen ruskeanpunainen ja Kutter-korinen Turku-Helsinki-laivapikavuoro kohti pääkaupunkia.
 |
| Pekka Laineen EA-777 tilausajossa |
Jussi oli seurannut Pohjolan Liikenteen bussin seisomista laiturissa,kuljettajan ja muodokkaan ruskeapermanenttisen rahastajattaren mentyä Veljestupaan kahville. Bussin takaosassa piippuhyllyllä eräs miesmatkustaja kallisti verhon takana pulloa pitämällä Nordiska Kompanietin paperikassia suojanaan.
Bussissa oli muitakin Tukholman Skeppsbrosta Turkuun saapuneita Bore II-höyrylaivan matkustajia.
Syksyllä Silja-yhtiön uusi Skandia-autolautta laskettaisiin vesille Turussa ja vuoden perästä sisarlaiva Nordia,jolla Jussikin tulisi vuoden 1965 kesällä menisi Ruotsiin töihin.Hänestä tulisi silloin possuassistentti maanviljelijä Karl Anderssonin sikafarmille Örsundsbron kylään Uppsalan ja Enköpingin kaupunkien välimaille.
 |
| Nordia-autolautta 1962 Turun satamassa |
Seistessään Jussi kuuli Vilhonkadun vastapuolelta pirssikopin puhelimen soivan.Pyylevä haitarijatsarinen pirssimies istui tummansiniseen panoraamalasisen Chevroletinsa etusohvalle, kliksauttamalla keltaisen varattu-valon päälle kojetaululta.
Letukan kuutoskoneen pakoputkesta lähtenyt suhina kaikkosi taksin suunnatessa Lydmanin konditorialeipomon kulmalle.
Salon Seudun Sanomien painotalon kyljessä tönöttävän pirssikopin kulmalla Jussi oli useasti norkoillut seuraamassa ulataksien sekä linjureiden saapumisia sekä lähtöjä.
Pienikokoisena hän olisi hyvinkin mallannut myöhemmin 70-luvulla televisiossa nähdyn TAXI-sarjan termospullon kokoisen Danny DeViton kanssa taksilähettäjänä.
 |
| Kyydin odottajat. Linja-autoaseman pirssiasema. Juhart 2003 |
Jussin bussin,sinikeltaisen Volvon takaluukulla kuljettaja touhuili pilsneri-ja vichypullokorien ahtaamisessa tavarakonttiin balluunikumisilta kärryiltä.
Maalaisukkoja-ja mummoja seisoskeli ryhmissä laitureilla pärevasujen ja reppujen ympäröiminä.
Maakunnan pätkämurre kaikui aseman seiniltä.
Bussiin oli juuri astumassa kukkamekollinen kaupunkilaisrouva kahta vastaan vänkäävää pikkulasta käsistä vetäen.
Jussia kiehtoi asemaseudun äänet,näkymät ja hajut,otsatukkaisen pään kääntyillessä ympäri kuin panssarilava Väinämöisen tutka..
Tavara-aseman rahtilaiturin betonikannelta kuului pahvilaatikoiden pohjien rahinaa,käsipumpputrukin pyörien kuminaa ja autonkuljettajien heittämiä herjoja toisilleen tupakkatauolla.
Pakettiautojen takaovia aukoiltiin ja paiskottiin kiinni,rahtilaiturin soran rapistessa pölykapseleille lähdöissä ja saapumisissa.
Asema-aukealla lapsia töniskeli Valion kipsan jäätelöjonossa,odotuskatoksen seinän Junghans-kellon sekunttiviisarin naksutellessa ympäri valkoista kellotaulua.
Laitureiden vieressä kurnuttelivat liikennöitsijöiden diiselit ja merenlahdelta paikalle lentäneet lokit rääkyivät tuulen heittämän lihapiirakkaperin perässä syöksyessään uhkarohkeissa ingelmanneissa ja pirueteissa kuin Malmin lentokentän lentonäytöksessä puhelinlankoja niistäen..
Painotalon räystäällä ruostuneiden kanaverkkojen edessä pulut kuhersivat päivänokosillaan, roiskimalla kadulla kiirehtivien lakeille ja hartioille mustavalkoisia paskapommejaan.
 |
| Battler Britton Flies Again |
Asemaseudun lintujen kaartelut ja syöksyt toivat Jussin mieleen Battler Britton-sarjakuvalehden kuvailemista koiratappeluista Lontoon yllä suuressa Battle of Britainin Blitzissä,missä hakaristisiipiset Heinkel 111-pommikoneet munivat kuolemaa Thames-joen Docklandsin mutkan satamalaitureille.
Jussille asemaseudun lokit,varpuset sekä pääskyset kisaillessaan olivat niitä menneen sodan spitfireja ja messerschmittejä. Räystäspulut taas olivat Lancaster-pommareita valmistautumassa pommituslennolle lähtöön Kanaalin yli Berliiniin sekä Ruhrin teollisuusalueelle.
Jussi jopa sulki silmänsä aistiessaan ympäristöään kuin sokea haitarinsoittaja.
Kauempana maantiesillan alla kallioleikkauksesa vihelsi Turun pikajuna,ratapihan tervattujen ratasidepölkkypinojen tuoksahdellessa merituulessa kirpeän makealta salmiakkikarkilta halkopolttoisen vaihtoveturin savun seasta.
Väliin kuului tavaravaunujen rautastoppareiden kolauksia ratapihalta, vaihtoveturin puskiessa vaunuletkaa sivuraiteelle.
Jussi havahtui päiväuneilustaan takaa kuuluvasta köhäyksestä:
--Hei..papinpoik..oleksää lähröss sin Salmesillall päite?
--Hyppääs nyte kyytti...pussi lähtte minuuti peräst!
Ääni kuului tutulle Laineen onnikkakuskille,joka oli oikomassa sinisen pulloverinsä alle selästä kauluspaitansa lepattavaa helmaa.
--Joo--mää ole menos juhaniks mökil,kummää katkasi lapinleukul peukalon partijoleiril..ja isä pani mut huilamaa niinkus sairaslomal sinne.
Jussi vastasi.
Hänet oli isäkappalainen ajanut viikolla Kiikalan Riitusjärven leiriltä Miele-mopon takatarakalla maantienvarteen Vainion bussiin,joka oli vienyt pojan kaupunkiin.Nyt edessä oli mökkireissu uuden vääpelin, äitikappalaiskan komentoon ja Bernoullien lakeijaksi.
Peukalo oli käärittynä jo liasta tummuneeseen sideharsotuppoon,minkä alla haava tuntui tykyttävän kiihtyvän sydämen lyönnin tahtiin,kun vain ajatteli tulevaa mökkisavottaa..
Jussi astui kantamuksineen tuppopeukalo ulkona jenkkikassin kantokahvasta linjuriin ja sivukareella pujoitteli saappaankärkien sekä kauppakassien välistä tupakkaosaston eli piippuhyllyn väliseinän luokse.
Peukalon tykyttäessä tupon alla ja sormiaan oikoillen hän istuutui punaiselle plyysipenkille. Kassinsa hän oli pistänyt viereensä käytävänpuoleiselle penkille,otettuaan itselleen ikkunapaikan.
Jussi katseli takapenkiltä,kun bussin kello etuikkunan keskipienan yläpuolella näytti tasan yhtätoista.
Kuljettajan istuuduttua penkilleen kiiltävällä teryleeniperällään ,plyysiistuin pussahti sivuiltaan äänekkäästi kuin kuukelinmunan päälle astumisessa.
Vetysuperperoksidipäinen rahastajatyttö istahti kuskin viereen sivupenkille ristimällä naisellisen houkuttelevasti saumalliset amarsukkakoipensa istuimen putkijalkojen alle.
Laineen Volbo alkoi lipua hiljalleen Annankadun kulmaan,mistä kuski kepitteli sen Saloran radiotehtaan kulmaan. Bussi joutui odottelemaan tovin ylösalaisen kolmiokilven takana.Keltainen ja punareunainen kolmio merkitsi etuajo-oikeutettua tietä eli Turuntietä,kauppalan toista pääkatua.
Liikennevaloja nuoressa kaupungissa ei vielä ollut ja vasta v.1963 kaupungin päättäjät uskaltaisivat pistää niitä kaksi kappaletta valtakaduille "toispualjokke".Toinen tulisi sijaitsemaan Helsingintien ja Kirkkokadun kulmassa.
 |
| 1960 Saloran kulma ja tv-radiotehdas |
Bussin odotellessa kääntymistä kulmassa Jussi katseli bussin ikkunasta radiotehtaan yhteen avoimeen ikkunaan,missä ruskeatyötakkinen työnjohtaja nojasi kyynärpäidensä varassa ikkunalautaan puhallellen norttisavuja ulos kadulle.
Tehdassalista hän näki,miten työpöydillä naiset kokosivat uusia Salora Bambi-transistoriradioita , melkein jokaisen heistä haaveillessa joko tanssilavoista tai mökkisaunan verannoista.
 |
| 1958 Salora Bambi |
 |
| Salora Bambi-transistoriradio 1959-60 |
Isän työhuoneen Salora-ularadion kanavanvalitsimesta sensuroitiin kaikki lapsien korviin kuulumattomat lauantain toivotut,mikä äidistä kuullosti "mokomaltakin rumputukselta".
Kesämökin yläkerran isoa makuukamaria hallitsi 30-lukuinen korkea akkukaappiradio,joka toimi anodilla ja katodilla.
Senkin kuuntelua rajoitettiin pappilan sisäsääntöjärjestyksen mukaisesti..
Vasta vuonna 1962 mökille saatiin Conserton-matkaradio,minkä isä osti Tukholman Nordiska Kompanietin tavaratalosta..
Sitä pappilan kersat saivat kuunnella rannalla muurinpohjalätyn paistossa taikka aurinkoa ottaessaan,kun kumpikin vanhemmista sattui olemaan käynnillä mantereen puolella.
Mökkisaaressa ei ollut sähköjä.
Ruotsalaisvalmisteinen Conserton-transariradio palveli vielä Jussilla 1990-luvun puoliväliin saakka.
 |
| Conserton Katavasaaren mökillä 60-luvulla muurinpohjalättyjen paistossa |
Kesäaikana kaupungin santaisia sivukatuja asvaltoitiin urakalla.Rummunlyöjänkatu,jonka varrella pappila seisoi,oltiin asvaltoitu vuoden 1958 kesällä.
Jussi sai sapiskaa vuoden 1959 syksyllä suomenkielen lehtorilta siitä,että oli kirjoittanut ainevihkoonsa kesän rakkaimmista muistoista aineen nimeltä "Operaatio mustat kädet ja jalat".Siinä hän oli kirjailijan alkuna kertonut Rummunlyöjänkadun pikitöistä ja miten hän paljain jaloin oli juossut juuri asvaltoidun ja höyryävän lämpimän kadun yli pikimiesten varoittelusta huolimatta.
Opettajatar oli lukenut luokalle ääneen Jussin aineen ja varoittavana esimerkkinä,miten ainetta ei saisi koskaan kirjoittaa..
Jussia kyllä hävetti pitkään julkinen häväistys.
 |
| 1960 Asvaltointia |
Kaupungin isät olivat ruvenneet asvaltoimaan keskustan sivukatuja,että tuore kaupunkititteli mallaisi päällystettyjen katujen kanssa ja päinvastoin..
Pääkadut oltiin asvaltoitu jo v.1939 kesällä.
Kuten tavallista puhelinlaitoksen ja kaupungin rakennusviraston viemäriosaton piirustuspöydillä touhuttiin viimeisten sepiakopioiden korjauksissa,jotta pääsisivät urakalla juhannuksen jälkeen täryporaamaan juuri paatuneita asvalttipintoja
Koko kaupungin keskusta oli täynnään pikisiä asvalttifirman kuorma-autoja sekä työmiehiä.
Osa pikihousuisista oli jo kerinnyt käymään Vilhonkadun Alkossa ja osa oli jo Horninkadun Ravintola Aikalan edessä avaamassa tilipussejaan,raflan pikimustatukkaisen ja keskijakauksellisen portsarin ivallisen katseen alla.
Iltaviideltä Esterinkadun Meisalan yleisestä saunasta kuuluisi vihtojen läiskettä sekä jaloviinapullon korkkien naksutusta,pikipoikien aloittaessa juhanin vieton pienessä punakassa.
 |
| Turuntien ensimmäinen asvaltointi 1939 |
 |
| Rummunlyöjänkatu 1958. Asvaltointikepit pystytetty ja katu jyrätty ennen pikipinnan laskua |
Rahastajan tullessa vihdoin Jussin kohdalle neitonen maiskutti punahuuliaan imiessään eucalyptuskarkkeja poskessaan.
Rahastajatar kysäisi maireasti Jussilta:
--No..mihkäs tollane komee miehenalku on menos näin juhanin aatton?
--Hei.. lähres ehttol mun fölis ton Perniö Kisakallio laval tanssama,kummul ei ol viäl partnerii tiaros?
Antaessaan tasarahan Salmensillalle Jussi vastasi naama punaisena:
--Voi..määkun en kerkkii lähtte mihkään tanssama,kummeil omal Huvikummul makkaa aurinkotuoleiss oma akkalauma..
--Ne kattova munt liia nuareks mihkään friiama,kummää täytä vast syyskuus kolmetoist vuat.
--Noo..mää vaan hiukka härnäsin sunt,mutt mitä mää usko sun puheist, ett sust isomppan tulee aikamoine koijari
Rahastatyttö vastasi kaivaessaan raharepusta vaaleanpunaisen lipun , rapsimalla siihen reikäsaksilla markkoja ja pennejä ,että avoin ja ruskettunut kaula-aukko pilkuttui matkalipun vaaleanpunaisista reikäpalloista.
Jussista rahastajatytön kaula-aukko muistutti valmiiksi nuoltavalta suklaakakulta,minkä päälle oltiin ripoteltu koristekarkkeja.
--Mikäs muute sun nimes on?
Tyttö kysäisi uteliaana.
--Ne koton haukkuu mua Jussiks,mut mun syntymätoristukses lukee Juha..
Jussi vastasi yritellessään katsoa poispäin pisamaisesta ja punapilkkuisesta rinta-aukosta.
--Ai..mut huamen sitt on oikken sun nimipäiväs?!
Tyttö kysäisi kumartamalla Jussin yli yrittäessään avata ikkunan tuuletusluukkua,jolloin pojan naama jäi rinnustasta puristukseen..
Rahastajatar suoristellessaan käytävällä hamettaan ja kopistellessaan punalakkaisella kämmenellä lipun pilkkuja kaula-aukosta vastasi:
--Onneks olkko vaa sull oikke kauhhiast!
Jussi tunsi olevansa melkein pihkassa rahastajatyttöön,joka suutaan maiskutellen siirtyi piippuhyllyn puolelle.
Pojan silmissä hehkuivat kaula-aukon rintsikoiden alta paljastuneet valkoiset puolikuut kuin salamanvalon sokeuttamana.
Vaaleanpunaiset pilkut ja kesakot kylläkin varoittivat valkokärpässienen lakista,joita oltiin ripoteltu houkutukseksi.
Tulevaisuudessa nämä puolikuut tulisivat makeuttamaan teinipojan suuta,mutta lopussa myrkyttämään nuoren miehen mielen.
Myöhemmin teini-ikäisenä Jussi oli kirjoittanut sydäntä riipaisevista romansseistaan mietteitään ruutupaperivihkoonsa:
Rakkauden lukio
........................................
"Pian tulin hoksaamaan hiuksenhienon eron kädestä pitämisen sekä sielun talutusremmin päässä vetämisen välillä.
Opin ,ettei rakkaus ollutkaan toiseen nojaamista eikä rakkaus merkannut mitään turvallisuutta.
Sitten olin alkanut oppimaan, etteivät suudelmatkaan olleet mitään sopimuksia eivätkä lahjat mitään lupauksia.
Opin hyväksymään tappioni nuppi pystyssä ja pupillit auki kasvavan kundin ilolla enkä pikkupenskan murheella.
Opin lisäksi istuttamaan sisääni oman pienen rekolini ja kukittamaan pikkusieluani,ettei tarvitsisi ventata jonkun toisen tuovan kukkapuskaa puolihövelinä huomionosoituksena.
Opin vihdoin kestäväni hiukan vahvempana.
Olemalla jonkin arvoinen ilman liikevaihtoveroa.
J.L."
 |
| Pekka Laineen kuskeja ja rahastajatyttöjä 50-luvulta |
Yleensä Jussi innostuksissaan ja puolipelossaan ryhtyi änkyttämään.
Änkytysvian hän olisi saanut kerran mökillä pelästyttyään,kun salama iski keittiön ikkunan edessä seisovaan vanhaan koivuun.
Puu oli haljennut iskusta kahdeksi parruksi.
Häkellyksissään Jussi päättikin katsella ikkunasta ohikiitäviä autoja,joidenka merkkien nimet hän pystyi änkyttämättä lausumaan foneettisesti ilman yhdeksän pinnan virheitä.
Papinpoika oli aivan pienestä asti ollut spennaaja,joka vielä tänäkin päivän muodostelee mielessään lauseensa valmiiksi mennessään pankkiin taikka markettiin,ettei tekisi kielivirhettä eikä änkyttäen sylkäisisi kysymystään ulos tiskillä.
Piippuhyllyltä kuului sananvaihtoa rahastajan käskiessä nahkarotsisen ja suavepäisen kundin pistämään kossupullon salkkuunsa.
Kaveri rehvastellen vänkäsi vastaan,heiluttamalla farkkujen etutaskusta vetämäänsä ja littaantunutta Venus-kortonkipakkausta tytön sinisilmien edessä:
--Mitäss sullo pikkusii naukui vastta?
--Katos mitä mullo fölis ehttot varte?!
--Tahroksää pruuvata mun kans Kisakallijo ahttes..onks gummis neulanreikkii?
--Se olsis sellast suamalast rulettii,jonk tulokset tieretää vast seuraava rätinvaihro tuntumis!
Rahastajatar häkeltymättä tottuneena hankaliin matkustajiin vastasi:
--Emmää tollase rasvaleti fölis lähre eres miljoonast markast ku kundi haisse röökilt,viinalt ja haarapaskalt!
--Mullon kuules palparempii kavaljeerei framil tarjol,joill o niskas silitety täryleenit ja puhttaa banlonpaira..eik niire kuantalot pölyynny sokeriverest tahmiaks kussull!
--Kundi penäsi:
--Aikku me leikittäis neulasmatul ku kaks oravanpoikkaa!
--Älssää ny pillaannu mun tyäkuteist!
--Sauna jälkkee mää ole pulmuse puhras ja jos mun henkken haisse pikkase kossult..se on kuules superii mun tankisan..
--Mää kuules tekisi sull sellase laupeurentyän,ett varppakynne irtoava ilost!
Muurlan tienhaarassa kundi painoi summeria ja bussin pysähtyessä levennykselle nahkarotsi viipotteli salkkunsa kanssa taitto-ovesta alas asvaltille.
Bussin lähtiessä liikkeelle Jussi jäi katsomaan ikkunasta,miten nahkarotsi nuokkui polvillaan auenneen nahkasalkkunsa edessä itkemässä epäonneaan,kossupullon sirpaleiden kiillellessä keskipäivän auringossa pikitiellä.
Mies itki karvaasti kumpaakin menetystään.
 | ||||||||||
| Lahnajärvi ja Matkamanna 60-luvun alussa. Hyviä ja pahoja henkiä ----------------------------------- Onnikka päästi matkalaisia valtatie yhden pysäkeillä pois ja vasta Suomusjärven Laperlan tienhaarassa Jussi tajusi olevansa yksin kuljettajan ja rahastajatytön kanssa. Hän ajatteli bussin ajavan suoraan Kitulaan,mutta kuljettaja käänsikin oikealle sivutielle ja tällä vuorolla tultaisinkin koukkaamaan Aneriojärven lenkki Kitulan osuuskaupalle. Linjurin kattoluukusta tuppasi sisätiloihin maantien pölyä Jussin köhistäessä kurkkuaan ja sannan narskuessa hampaissa. Lattian alla tavaratilassa pilsneri-ja vichykorit hyppivät ja liukuivat peltipohjalla ja Jussia arvelutti,että tulisiko Arpalahden osuuskaupan sivuliikkeen myymälänhoitaja olemaan onnellinen,kiroillessaan pullolähetystä,joidenka korkeista paine oli poksauttanut sisällöt pihalle. Bussissa tuoksui vielä laimean väljänä isäntien sarkavaatteiden lantalan haju ja emäntien maitokylmiöstä tarttunut kissankerman tuoksu. Aromeihin sekoittuivat bussin konekopan alta tulevat diiselin ja rasvan hajut sekä tuulahdus rahastajatytön korvantaustakolinasta. Rahastaja keskusteli väliin kikattelemalla kuskin kanssa ,iskemällä tuon tuosta maskarasilmäänsä Jussille takaosaan..Silmäiskut kai johtuivat Jussin omien silmien tikkiviasta. Bussin haalistuneen punaiset ikkunaverhot läpsyttelivät viimassa ikkunalaseja vasten läpivedossa,ulkoa sisään lemahtavan lantaloiden hapanimelän tuoksahduksen kutkutellessa papinpojan aistiherkkiä sieraimia. Jotenkin haju muistutti läheltä Kastun leipomon setsuurilta. Jussista maaseudulla oli ikioma hajunsa.. Kaupungissa syysmarkkinoiden jälkeen haisi sokeritehtaan eli "makjabruukin" melassi,käynyt oksennukselta etova juurikasleike sekä viherleike.Maalaisisännät aina juurikaskuormansa vietyään tehtaalle,veivät maatiloilleen paluukuormassa ällöttävän haisevaa juurikasleikettä lehmänrehuksi ja sitä valui peräkärryjen lavanreunoista vihreänä lietteenä kaduille.
Pappilan naapurissa liesitehdas haisi taas pajakuonalle sekä ruosteiselle raudalle. Pappilan pihassa pyykkipäivinä tuoksahti pyykkituvasta lipeä , lakanoiden valkaisukloori sekä pyykkäri-Hilkan sipulikainalohiki. Pesutupa itse ja saunan lauteet tuoksuivat mäntysuovalta ja vanhat pehkautuneet ja mädät lattiatrallit haiskahtivat mutapohjaiselta lehmirannalta,mihin lehmänsorkat olivat puhkoneet jälkensä kaislan syönnissä.. Jussin nokka oli yhtä tarkka kuin vainukoiralla. Autoillakin oli omat hajunsa. Kankon papan bensaletukka-kuorma-auto haisi kuivuneelta plinisavelta ja konerasvalta. Kirkkoherra Savolaisen kansuri haisi iceblueaquaveralta,ruumishuoneelta ja bibliankansilta. Pöksytehtaan johtajan tummansininen barokkimersu tuoksahti sisältä Pledgellä puunatulta pähkinäpuulta sekä tuoreilta kieloilta,joita rouva vaihtoi viikoittain kojelaudan pieneen posliinivaasiin. Isäkappalaisen motorisoitua 60-luvun puolessa välissä,hänen laivastonsininen Neckar Jagstinsa tuoksahti Old Spicelta ja hänen työhuoneensa Bostonilta sekä hammaskiveltä haukotellessaan saarnanteossa. Samoin isä sai papinlapset katselemaan keittiön ikkunanverhoihin puhallellessaan ulos hyväksyntänsä pyhäruokapöydän päässä äidin tekemästä lihamurekkeesta. Kun pappilan hoviräätäli Uuno Närhi oli kuolla kupsahtanut kotona,Jussin ollessa pöksytehtaan Hirsjärven mökillä,poika oli kotiin tullessaan saanut äiditä ilmoituksen Uuno-sedän poismenosta. Jussin ainoa kommentti Uunon kuolemasta oli: --Haisseeks se jo? Pappilan suitten ronklaaja hammaslääkäri Inkeri Linna oli monasti puhunut pahasta hengestä ja siitä ,että halitoosista kärsivät tavallisesti ammattipuhujat sekä näyttelijät. Kuulema Clark Cablekin haiskahti vastanäyttelijättärensä kiusaksi hammaskivelle suudellessaan Vivian Leighiä Tuulen viemässä. Tuuli ei vienyt pahaa henkeä. Cablen myös piti teipata hörökorvansa littanaksi jokaiseen filmausotokseen. Äitikappalaisen neuvona pahan hengen poistamiseksi oli kurlailu suolavedellä,mutta isä pisti Vademecumia suunsa kirkastamiseksi. Suuvesimerkki sopikin paremmin latinanopettaja-pastorille,koska Vademecum vastasi suomeksi "Kulje kanssani"-lausetta. Koneistuneessa maalaismaisemassa oli omat arominsa. Pappilan Katavassaren mökin omistajan agronomi Variksen riihen edustalla tuoksahti pikku-Valmetin tai kansan suussa "piikkilanka-aidan kiristäjän" ulosottosiivapyörän päästä lotkuttavan rättihihnan palanut haju, tuore koivun mahla ja kuusipuun pihka,isännän halkaistessa polttoklapeja isolla kirveshälläpyörällä. Hyviä ja pahoja henkiä ----------------------------------- Onnikka päästi matkalaisia valtatie yhden pysäkeillä pois ja vasta Suomusjärven Laperlan tienhaarassa Jussi tajusi olevansa yksin kuljettajan ja rahastajatytön kanssa. Hän ajatteli bussin ajavan suoraan Kitulaan,mutta kuljettaja käänsikin oikealle sivutielle ja tällä vuorolla tultaisinkin koukkaamaan Aneriojärven lenkki Kitulan osuuskaupalle. Linjurin kattoluukusta tuppasi sisätiloihin maantien pölyä Jussin köhistäessä kurkkuaan ja sannan narskuessa hampaissa. Lattian alla tavaratilassa pilsneri-ja vichykorit hyppivät ja liukuivat peltipohjalla ja Jussia arvelutti,että tulisiko Arpalahden osuuskaupan sivuliikkeen myymälänhoitaja olemaan onnellinen,kiroillessaan pullolähetystä,joidenka korkeista paine oli poksauttanut sisällöt pihalle. Bussissa tuoksui vielä laimean väljänä isäntien sarkavaatteiden lantalan haju ja emäntien maitokylmiöstä tarttunut kissankerman tuoksu. Aromeihin sekoittuivat bussin konekopan alta tulevat diiselin ja rasvan hajut sekä tuulahdus rahastajatytön korvantaustakolinasta. Rahastaja keskusteli väliin kikattelemalla kuskin kanssa ,iskemällä tuon tuosta maskarasilmäänsä Jussille takaosaan..Silmäiskut kai johtuivat Jussin omien silmien tikkiviasta. Bussin haalistuneen punaiset ikkunaverhot läpsyttelivät viimassa ikkunalaseja vasten läpivedossa,ulkoa sisään lemahtavan lantaloiden hapanimelän tuoksahduksen kutkutellessa papinpojan aistiherkkiä sieraimia. Jotenkin haju muistutti läheltä Kastun leipomon setsuurilta. Jussista maaseudulla oli ikioma hajunsa.. Kaupungissa syysmarkkinoiden jälkeen haisi sokeritehtaan eli "makjabruukin" melassi,käynyt oksennukselta etova juurikasleike sekä viherleike.Maalaisisännät aina juurikaskuormansa vietyään tehtaalle,veivät maatiloilleen paluukuormassa ällöttävän haisevaa juurikasleikettä lehmänrehuksi ja sitä valui peräkärryjen lavanreunoista vihreänä lietteenä kaduille.
Pappilan pihassa pyykkipäivinä tuoksahti pyykkituvasta lipeä , lakanoiden valkaisukloori sekä pyykkäri-Hilkan sipulikainalohiki. Pesutupa itse ja saunan lauteet tuoksuivat mäntysuovalta ja vanhat pehkautuneet ja mädät lattiatrallit haiskahtivat mutapohjaiselta lehmirannalta,mihin lehmänsorkat olivat puhkoneet jälkensä kaislan syönnissä.. Jussin nokka oli yhtä tarkka kuin vainukoiralla. Autoillakin oli omat hajunsa. Kankon papan bensaletukka-kuorma-auto haisi kuivuneelta plinisavelta ja konerasvalta. Kirkkoherra Savolaisen kansuri haisi iceblueaquaveralta,ruumishuoneelta ja bibliankansilta. Pöksytehtaan johtajan tummansininen barokkimersu tuoksahti sisältä Pledgellä puunatulta pähkinäpuulta sekä tuoreilta kieloilta,joita rouva vaihtoi viikoittain kojelaudan pieneen posliinivaasiin. Isäkappalaisen motorisoitua 60-luvun puolessa välissä,hänen laivastonsininen Neckar Jagstinsa tuoksahti Old Spicelta ja hänen työhuoneensa Bostonilta sekä hammaskiveltä haukotellessaan saarnanteossa. Samoin isä sai papinlapset katselemaan keittiön ikkunanverhoihin puhallellessaan ulos hyväksyntänsä pyhäruokapöydän päässä äidin tekemästä lihamurekkeesta. Kun pappilan hoviräätäli Uuno Närhi oli kuolla kupsahtanut kotona,Jussin ollessa pöksytehtaan mökillä,poika oli kotiin tullessaan saanut äiditä ilmoituksen Uuno-sedän poismenosta. Jussin ainoa kommentti Uunon kuolemasta oli: --Haisseeks se jo? Pappilan suitten ronklaaja hammaslääkäri Inkeri Linna oli monasti puhunut pahasta hengestä ja siitä ,että halitoosista kärsivät tavallisesti ammattipuhujat sekä näyttelijät. Kuulema Clark Cablekin haiskahti vastanäyttelijättärensä kiusaksi hammaskivelle suudellessaan Vivian Leighiä Tuulen viemässä. Tuuli ei vienyt pahaa henkeä. Cablen myös piti teipata hörökorvansa littanaksi jokaiseen filmausotokseen. Äitikappalaisen neuvona pahan hengen poistamiseksi oli kurlailu suolavedellä,mutta isä pisti Vademecumia suunsa kirkastamiseksi. Suuvesimerkki sopikin paremmin latinanopettaja-pastorille,koska Vademecum vastasi suomeksi "Kulje kanssani"-lausetta. Koneistuneessa maalaismaisemassa oli omat arominsa. Pappilan Katavassaren mökin omistajan agronomi Variksen riihen edustalla tuoksahti pikku-Valmetin tai kansan suussa "piikkilanka-aidan kiristäjän" ulosottosiivapyörän päästä lotkuttavan rättihihnan palanut haju, tuore koivun mahla ja kuusipuun pihka,isännän halkaistessa polttoklapeja isolla kirveshälläpyörällä.
Artistimittapuun mukaan Jussin ei tarvinnut olla mikään Ray Charles,Jose Feliciano eikä Stevie Wonder,pystyessään kuvailemaan silmät ummessa ja päätään heiluttamalla aistimuksiaan hajuista sekä äänistä. Jussi havahtui hajuajatuksistaan bussin laskeuduttua mäkeä alas Salmen siltaa kohti. Edessä olevan sillan vastapäästä alkoi Uudenmaan lääni. Pappilan mökkisaarenkin jakoi keskeltä kivinen rajapyykki kahteen eri lääniin. Saaren asuttamaton puoliska kuului Uudenmaan lääniin. Isä oli ripustanut keinunkin kahden rajalla seisovan riippakoivun väliin ja papinkakarat saivat kiikkuilla hulvasti kahden läänin välillä. Tuntui melkein ulkomaan matkalta kiikkulaudan persuspuolen hujahtaessa korkealle Uudenmaan läänin puolelle ja jalat sojossa takaisin korkealle Turun ja Porin lääniin. Jussi painoi summerista hädissään,ettei joutuisi kävelemään sillan toisesta päästä veneelle ,kuskin jarrutellessa saapasjalallaan Volvonsa seisokkiin Salmensillan Turun- ja Porinläänin puoleiseen sillankorvaan. Jussin astuessa ovesta kasseineen ja loukattu peukalo sojossa ulos, rahastajamimmi moiskautti ilmaan suu marilynimäisessä ympyrässä pojalle lentosuukon. Seistessään tienreunassa bussin peräimun vetämä pölypilvi verhosi Jussin santaiseen syleilyynsä . Vasta pilven laskeuduttua salmen ulpukanlehtien päälle Jussi uskalsi lähteä kasseineen tien yli,katselemalla liikennelaulun opista ensin vasemmalle ja sitten oikealle.Vasemmalta mäestä ei näkynyt tulevan liikennettä,mutta oikealta puolelta sillalle kiisi kovaa vauhtia ja valoja vilkuttaen sysimusta Wartburg, kaksitahtikoneen pakoputken siristessä yli sadan desibelin kaikuna tienvarren punamullatun saunarakennuksen hirsiseiniltä.Laineen bussikin oli joutunut väistämään tien keskiharjanteella vihaisesti päälle pärisevää itäsaksalaista ampiaista tienpenkalle. Jussi oli hypännyt tienvarren heinikkoon kasseineen katsomaan sillan puukannella renkailla ärheästi kopistelevaa Itä-Saksan ihmettä,minkä ritilämaskikin istui ilkeässä virneessä..
Se oli agronomi Varis,joka oli kehunut ajavansa vain "viipurilaisella järellä". Liikennesäännöt agronomista oli tarkoitettu vain huonoille autoilijoille.. Vielä yli viidenkymmenen vuoden perästä Jussi muistaa tarkasti agronomin naaman virneen ratin takaa, ikäänkuin reservin kapteeni Varis olisi hyökännyt sillan yli ryssävainolaista vastaan ja huutanut suu vääränä "Äl' yli päästä perhanaa!" Wartburg onneksi paineli vauhdilla ohi ja mäkeen,kääntymällä rinteessä vasemmalle Salitun tienviitalla,jonka Jussi aina disleksikkona oli lukenut Sallituksi ja ihmetellyt, mikä sitten voisi olla kiellettyä kyläpahasessa. Jussi otti kassinsa pykälään ja laskeutui sillankorvasta poukamaan,missä isä oli jo pesemässä maantiepölyistä Miele-mopoaan. Isä oli jo viittoillut veneestä ottamalla kiuaskauhalla Jussille suoriutua pikaisesti rantaan. Isäkappalainen oli jo kerinnyt siirtämään mopon satulalaukut merihankaveneen kokkaan Jussin soudettavaksi,että saisi kepeänä päristellä Salitun tietä Varisten tilalle ja sieltä alas kesämökkisaaren vastaiseen leppärantaan. Istuessaan harallaan haalarihousuissa ja räpsiessään niiden elastisia henkselejä olalleen isä lausui pojalleen: --Noh...nähhään siellä lepikkorannassa,eläkä anna vuottoo..että puappa aeronlappoo vetteen tihheeseen tahtiin! Mopon häivyttyä mäkeen sinisessä savussa Jussi huusi äkäisenä perään: --Laiva on lastattu ja yksi orjakuli airoissa! Työntäessään raskasta venettä kokasta ulos salmeen mutapohjaisesta rannasta Jussi mumisi Suomen lasten rakastamaa Markus-setää matkimalla: --Ja pikku-Pekka...missäs sinä asut? --Puhuppas kovempaa tähän mikrofooniin! --Ai,että Rantasalmella..! --Ai,että teillä siellä kotona Rantasalmella vesi ylettyy ihan rantaan asti? Jussi oli kuullut lasten salaisilta asiamiehiltä,ettei Markus-setä oikeasti rakastanut paljoakaan Suomen lapsia ja tykkäsi enemmän napata kabineteissa snapseja kitaansa ainakin tunnin verran jokaisen yleisradion lastentunnin jälkeen. Kuulema herra Markus Rautio oli turhautunut tyhmien kakaroiden tenttaamisesta mikrofooniin.. Se mikrofooni toi muitakin kuuluttajien saloja julki yli Suomenmaan. Yleisradion pääkuuluttaja kreivi Creutz oli kerran uutistenluvun perästä sattumalta jättänyt mikin päälle ja sanonut kaiken kansan kultavaksi: --Ja nyt tämä poika menee paskalle!
|
