Helen Dryden,presidentin ja diktaattorin pukija.Helen Dryden ja Studebaker Dictator 1934-37
 |
| 1936 Helen Dryden |
Helen Dryden
From Wikipedia, the free encyclopedia
Helen Dryden (1887–1981) was an American artist and successful industrial designer in the 1920s and '30s. She was reportedly described by the New York Times
as being the highest-paid woman artist in the United States, though she lived in comparative poverty in later years.
Education
She was born in Baltimore and moved to Philadelphia when she was seven years old to attend Eden Hall. During her early childhood years Dryden showed unusual artistic ability, designing and selling clothes for paper dolls. Eventually she sold a set of her paper dolls and dresses to a newspaper for use in its fashion section. This in turn led to a position as illustrator for Anne Rittenhouse's fashion articles in the Philadelphia Public Ledger and The Philadelphia Press.
Dryden was largely self-trained, describing her works as "a combination of things I like, in the way I want to do them." Her artistic education consisted of 4 years of training inlandscape painting under Hugh Breckinridge and one summer school session at the Pennsylvania Academy of Fine Arts. Deciding that she had no real interest in landscape painting, Dryden focused her complete attention on fashion design and illustration.
Career
Fashion illustratiion
After moving to New York in 1909, Helen Dryden spent a year trying to interest fashion magazines in her drawings. None, however, showed any interest in her work and many were harsh with criticism. Dryden was particularly disappointed in her rejection by Vogue. Less than a year later, however, Condé Nast assumed management of Vogue and set out to make changes. Upon seeing Miss Dryden's drawings, they directed the fashion editor to contact her immediately. Soon Helen had a Vogue contract that led to a 13-year collaboration (1909–1922) in which she produced many Vogue fashion illustrations and covers.
Costume design[edit]
In addition to her prolific career as an illustrator, in 1914 Dryden launched a successful career as a costume designer. She designed the scenery and some of the costumes for the musical comedy Watch Your Step, followed by designs for several other stage plays including Clair de Lune, the fanciful drama based loosely on a Victor Hugo romance. Although the play starred Lionel and Ethel Barrymore, Helen Dryden's costume designs were generally given equal credit for the play's success.
Industrial design
Following the 1925 Paris Exposition Internationale des Arts Décoratifs et Industriels Modernes, Dryden turned her attention to industrial design, producing a number of designs for tableware, lamps, etc., on behalf of the Revere Corp.[citation needed] She had a highly paid job with the Dura Company until the stock market crash of 1929, at which point she was replaced by George W. Walker.[2] It seems Dryden never fully recovered from this blow. According to Christopher Gray, "The 1925 census recorded her living at 9 East 10th Street with her 25-year-old Philippine-born cook and butler, Ricardo Lampitok. But by 1956 Dryden was living in a $10-a-week hotel room paid for by the city's Welfare Department; at the time, she referred nostalgically to her '$200-a-month' 10th Street apartment".[3]
It was her work on the interior of the 1936 Studebaker Dictator and President that established Helen Dryden as an important twentieth-century industrial designer. Although her work was developed under the watchful eyes of the renowned automotive designer Raymond Loewy Studebaker ads proclaimed, "It's styled by Helen Dryden."
 |
| 1940 Great Dictator. Chaplin |
Muistan katselleeni mustavalkotelevisiosta 60-luvun alussa Charlie Chaplinin Diktaattorin,missä mykkäelokuvien kuuluisa huulitupsukoomikko näytteli karjuvaa diktaattoria eli A. Hitlerin karikatyyrihenkilöä.Stan Laurel ja Oliver Hardy samoin olivat tehneet Hitleristä oman pilafilminsä ja II maailmansodan aikana jopa Aku Ankka Yhdysvaltojen Puolustuslaitoksen porpagandafilmissä esiintyi Hitlerin karikatyyrihahmon kanssa.
Erikoisena piirteenä Studebaker oli käyttänyt aivan Hitlerin politiikkaan astumisen ajoista v.1928 mallinimikkeissään Dictator-nimeä President-mallin rinnalla. Amerikkalaista ostajakuntaa Dictator-nimi ei niinkään hätkäyttänyt,mutta eurooppalainen monarkistinen ostajakaarti vältteli sitä A.Hitlerin ja B.Mussolinin tultua valtaan natsidiktaattoreina. Studebaker päätti myydäkin Euroopassa Dictatoriaan Standard Six-mallina sekä Directorina. 1934-37.
V.1938 Dictator vaihtui Commanderiksi.
 |
| 1936 Studebaker designed by Helen Dryden |
Loewy Studebakerin johdon käskystä halusi Drydenin kädenjäljen vaikuttavan naisostajiin ja joka näkyi myöskin sen aikaisten väribrosyyrien erikoisen kirkkaista Studebakereiden väreistä,kuten Kanarialinnun keltaisesta,jonkalaista ei tummien värisävyjen vallitessa oltu aiemmin nähty.President,Dictator ja Commander olivat komeita Loewyn studion suunnittelemia autoja.Suomessakin Commander 1938/39-mallit olivat suosittuja sikaariportaan vaunuja.
Panen tässä väliin kirjoitukseni yhdestä toisesta naispuolisesta muotisuunnittelijasta,jota Chalmers-autofirma pyysi suunnittelemaan uuden 1916 Chalmers Town Carin sisustan:
Lucy (Lucile) Christiana Lady Duff-Gordon (13.6.1863-20.4.1935),auton sisustusmuodin pioneeri
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
 |
| Lady Lucy Christiana Duff-Gordon v.1919 |
Auton naisellistumisesta puheen ollen autoilun pioneeriaikoina v.1916 Chalmers-autotehdas ensimmäisenä otti naissuunnittelijan uusien malliensa sisustuksen suunnittelemiseen.
Lady Duff-Gordon samoin tulisi myöhemmin tekemään sisustussunnittelua Chrysler-yhtymälle.
Hän uutena autosisustusarkkitehtina mainosti Chalmers Motor Companyn uusia malleja seuraavasti:
 |
| Entisöimätön Chalmers Town Car -umpiauto vm.1917 museossa. |
--Itse en ole niinkään kiinnostunut Chalmersin Town Carin ulkomuodosta .
--Jos auton kori kiinnostaa,niin katsokaa myyntibrosyyristä!
--En hitustakaan välitä sen moottorista,onko se 6-sylinterinen tai mallia 22 tai 3408.
--Pikkuasiat saavat minut haukottelemaan!
--Kiinnostukseni kohde on vain sisustus,koska naisen pitää istua auton sisällä.
--Sisustuksen pitää kuvata omaa pyörillä kulkevaa lasiverantaa.
--Jos sisustuksen värit ovat räikeitä tai kangasmateriaali kutittaa ahteriani ja sääriäni samalla ärsyttämällä hermojani ,niin kuinka voisin rakastaa autoani!?
--Mikään ei ole kuvottavampaa kuin huono maku!
--Chalmersin suunnittelukonttorin ottaessa minuun yhteyttä nauvonantajana katettujen automobiilien sisustuskysymyksissä,alussa epäröin.
--Katsoin voisinko tyydyttää potentiaalisen ostajakunnan makutrendejä Chalmersin Sedaneiden,Town Carien sekä Limousinien valinnoissa.
 |
| 1916-CHALMERS-Chalmers-Six-40-catalog |
 |
| 1917 . Chalmers- avoautomainos The Morning Sun News-sanomalehdessä |
--Erilaisia makuja on vaikeata tyydyttää.
--Nähdessäni valikoiman upeita kankaita,silkkejä,mattoja ja nyörejä,mieleni kohosi tehtävän tasolle.
--Olen yrittänyt tehdä autot kotoisen tuntuisiksi ja tällaisen ensivaikutelman saa astuessaan Town Cariin sisään,missä sisusta tuntuu ainutlaatuisen kodikkaalta.
--Sisäänupotetut puuosat ovat mahonkia,lattioita peittävät upottavat matot,ikkunoissa roikkuvat silkkiverhot ja istuimilla makaavat makuahivelevinä pehmusteina silkkikankaiset ankanhöyhentyynyt.
--Pehmeät harmooniset värit ovat täydellistä silmänruokaa joko sisältä tai ulkoa kadunreunalta katsottuna.
--Rouvan meikkikaappiakaan ei olla unohdettu,puhumattakaan muista mukavuuksista, kuten sisävälot,kello,shaföörin ja takamatkustajan vlinen "safooni" eli shaföörin sisäpuhelin (Chauffeur Telephone).
--Nappulan painalluksella aukeaa pieni savukeaski sekä pieni puuterirasia.
--Eiköhän tässä ole tarpeeksi detaljeja?
--Värivalinnatkin ovat vaatimuksen mukaisia.
--Mutta lopuksi sanoakseni,miten on turhauttavaa puhua ylivoimaisen laadukkaista väreistä,annan asiakkaiden tehdä valintansa omien vaikutelmiensa pohjalta.
--Voin vakuuttaa,vaikka tämä on ensimmäinen kertani vaatettaa moottorivaunu sisältä,että olen tyytyväinen lopputulokseen ja että Chalmers Town Car tulee myös miellyttämään teitä.
Lady Lucile Duff-Gordon
Edellinen Lady Duff-Gordonin mainosteksti kuvaa vuosisadan alkukymmenien rikkaiden autojen prameita sisustoja,jotka tekivät niistä buduaareja tai Pullman-junavaunun I luokan osastoa,herrasklubien tupakkasalonkeja sekä naisten puuterihuoneita.
Turvakysymyksiin ei vielä osattu puuttua.ja niihin olisi vielä nelisenkymmenen vuoden ajomatka,jolloin nuori Lee Iacocca keksi Fordin- Custom-ja Fairlane-mallistoon pehmustetun kojetaulun,syvennetyn ratinkehyksen ja turvavyöt..
Valitettavasti turvalaitteet eivät myyneet ja isot Chevrolet-,Oldsmobile-,Pontiac-,Buick- ja Chrysler-tuotteet pitkillä ja korkeilla siivillä, jopa kolmivärisinä sekä kromikitcheillä veivät voiton myyntiluvuissa.
Chalmers Motor Company kuoli I maailmansodan jälkeiseen pula-aikaan.
Chalmersit olivat kallita autoja.
V.1924 Chalmers sulautui Maxwell-merkkiin,mikä myöhemmin sulautui Chrysleriin Dodgen ja Desoton kanssa.
Chalmers-merkki kyllä muistetaan Allis-Chalmers-traktorimerkkinä Suomessakin.
Isännät kyllä kutsuivat sitä "Kallis Elmeriksi".
V.1985 saksalainen Klockner-Humbolt-Deutz-konserni osti Chalmersin traktorilisenssin,jolloin uutta mallistoa nimitettiin Deutz-Allisiksi
Kuka muistaa 40-lukuisen oranssinpunaisen pikku-Allisin?
Siitä kloonattiin Suomessa Valmet 20-pikkutraktori,jota myös piikkilanka-aidankiristäjäksi haukuttiin.
 |
| 1911 Chalmers-lehtimainos |
-------------------------------------------------------
Lucile,miksi Lady Duff-Gordonia kutsuttiin myös ammattinimensä pohjalta,oli johtava muotisuunnittelija 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Ensimmäisenä englantilaisena muotisuunnittelijana hän saavutti kansainvälistä kuuluisuutta ja häntä pidettiin tunnustettuna "couture-tyylien" keksijänä samoin kuin muotimaailman PR:ssä (Public Relations).
Mannekiiniparaatien lisäksi hän aloitti modernit muotinäyttelyt,samalla kouluttamalla ensimmäisiä muotimalleja.
Hän sai markkinoille vapauttavat sivuhalkiohameet ja syvät kaula-aukot ,tekemällä vähemmän kuristavat korsetit suosituimmiksi ja edistämällä houkuttelevia kaksiosaisia naisten alusasuja.
Hän avasi liikkeen Lontoon talossaan ja Chicagossa sekä New Yorkissa pukemalla muotitietoista kuninkaallisten,siniveristen,sekä teatteri-että filmimaailman asiakaskuntaa.
 |
| 1911 Titanic-juliste |
Lucile muistetaan myös v.1912 uponneen RMS Titanicin pelastuneena matkustajan miehensä Sir Cosmo Duff-Gordonin kanssa ja samalla hävinneenä osapuolena Wood vs.Lucy,Lady Gordon-Duff-lakihaasteessa,missä tuomari Benjamin N.Cardozo kirjoitti mielipiteensä New Yorkin osavaltion korkeimmalle oikeudelle sekä New Yorkin vetoomusoikeudelle Lucile-merkin markkinoinnin yksinoikeudesta Otis F. Woodsin mainostoimistolle.
Sopimuksesta puuttui erityinen harkinta Lucyn lupaukselle sopimukseen,mitä ei oltu allekirjoitettu ja tuomari Cardozo huomautti,että lupausta ehkä ei ollut,mutta koko kirjoitus viittaa "velvotteen aikeeseen" ja täten sopimus on voimassa.
Titanicin uppoamistapauksen jälkeen vatvottiin Lucyn puolison Sir Cosmo Duff-Gordonin viiden punnan seteleiden ja shekkien jakamisesta pelastusveneen numero yhden miehistölle,että pariskunta pääsisi uppoavasta laivasta hengissä.
Amerikkalaiset tabloidlehdet levittivät huhuja jopa Lontooseen asti,missä pariskunta joutui 17-5-1912 brittiläisen kauppakomitean kuultavaksi Cosmon ollessa todistajana ,Lucyn astuessa todistajanaitoon kuukauden 20.päivänä.
Todistajat vetivät puoleensa kuulustelujen aikana suuria ihmisjoukkoja.
 |
| Elsie De Wolfe 1913 |
V.1916 Chalmersin sisustuksen suunnittelusta Wikipedia kertoo myös toisesta naissuunnittelijasta Elsie de Wolfista,joka oli ollut vastuussa mallin sisätilojen luksusmaisista sisustuksista.
1916 Chalmers interior design represents a historic milestone, blending rugged early automotive utility with high-end, custom luxury. Most notably, 1916 was the year Chalmers revolutionized automotive interior design by hiring Elsie de Wolfe, who is widely considered America's first professional interior decorator, to design the cabins for their upcoming upscale models.
Elsie De Wolfen v.1916 Chalmersin sisustussuunnitelma on hieman ristiriidassa Lucile Duff-Gordonin kertomuksesta . Elsie de Wolfe kylläkin kuuluisana sisustusarkkitehtina suunnitteli 1913-1917 Locomobilen umpiautojen sisustukset kalleista materiaaleista superrikkaille asiakkaille.
Aiemmin rikkaimpien autonomistajien vaunuja sisustivat mm. erikoisverhoilijat ja verho-ompelijat sekä koristepuusepät jne.
 |
| 1917 Elsie De Wolfen Locomobile- umpiautomainos |
 |
| 1937 Chrysler Royal Convertible Sedan Auton sisustuksen suunnitteli Lady Mendl. os. Elsie D Wolfe. |
Avioliitosta hänestä tuli Lady Elsie de Wolfe Mendl.
 |
| Helene Rother |
Helene Rother(1908–1999)
-------------------------------
Hän tuli General Motorsille sisustusuunnittelijaksi 1943.
Leipzigissä syntynyt Helen opiskeli taidetta Kunstgewerbeschulessa ja työskenteli 1919-1925 Weimarin Bauhausissa. Myöhemmin hän muutti Ranskaan korutaiteilijaksi.
Saksalaismiehityksen aikana hän kuului vastarintaliikkeeseen. 7-vuotiaan Ina-tyttärensä kanssa hän päätyi Pohjois-Afrikkaan pakolaisleirille,josta hän 4 vuoden päästä pääsi amerikkalaisella laivalla New Yorkiin 11.8.1941.
Ensimmäinen hänen työpaikkansa oli Marvel Comics-sarjakuvalehti.
1943 hän sai paikan Detroitissa General Motorsilla,vastuuna sisustusmateriaalit sekä värit,valaistus,ovenkahvat ja kammet sekä istuimet.
Detroitin ensimmäisenä naispuolisena sisustussuunnittelijana,jolloin naisen asemaa aliarvioitiin, hän ansaitsi $ 600 kuukaudessa,keskipalkan ollessa $ 200 miehille.
Hän ensimmäisenä naisena menestyi miesvaltaisessa ammatissa,missä suurin osa naispuolisista autotyöntekijöistä ei kyennyt näkemään lasikattoakaan,joka sijaitsi metalliovien takana.
1947 hän perusti oman studionsa Fisherin rakennuksessa erikoistuneena autojen sisustuksiin,huonekaluihin ja lasimaalauksiin.
1948 hän julkaisi teknisen paperin Society of Automotive Engineersille eli SAE:lle..."Teemmekö hyvää työtä autojen sisustuksissa". Hän osallistui moniin SAE:n koferenssiin iskulauseenaan "Teemmekö tarpeeksi autojen sisustuksiin panosta materiaaleissa,eli kuluttaja maksaa laadusta."
 |
| Helen Rother GM:llä |
 |
| 1955 AMC Rambler American brochure interior by Helen Rother |
1948 Nash Motors ottivat yhteyttä Heleniin autojen sisustussuunnittelussa. Hän suunnitteli Nash Motorsin mallien,jopa halvimpien Ramblereiden sisustuksia vuoteen 1956 iskulauseella "vastuttamatonta loistoa pyörien päällä".
100 tuuman (2,540 millimetrin) akselivälin Rambler Convertiblekin sai varakkaan näköisen sisustuksen Helen Rotherin studion avustuksella.
Monissa Nashin myynribeoayyreiaaä luki "Styling by Pinin Farina and interiors by Madame Helene Rother of Paris" todisteena eurooppalaisesta vaikutuksesta sisustuksen ja korimallin suunnittelussa. Pinin Farina suunnitteli korin ja Helen Rother sisustuksen erkoiskankaista 1953 Airflyte-malleissa.
1954 Nash Ambassadorot saivat erikoispiirteen..aivan uuden Rotherin suunnitteleman sisustuksen. Samana vuotena Hudson liitettiin yhtymään,jolloin syntyi AMC eli American Motors Corporation. Rotherin sisustukset jatkuivat mallistoissa.
Rother osti kaksikerroksisen asuintalon Chicago Boulevardilta Detrotissa,jonka alakerrassa studiostaan hän teki konsulttitöitä mm. autorengasyhtiöille. Autoalalla hän suunnitteli ambulansseja ja hautausautoja Miller-Meteorille..
 |
| 1953 Nash Rambler by Pinin Farina |
 |
| 1953 New Nash Airflytes |
 |
| 1959 Miller-Meteor Cadillac hearse |
