Skoda 440 "Spartak" New Yorkissa.Jussin filmiautoalbumi.

 

1959 Cary Grant and Eva Marie Saint in North by Northwest

Skoda 440 "Spartak" New Yorkissa
-------------------------------------------------

Jos olen ollut koko ikäni autohullu,olen samalla ollut filmihullu,joten hulluuteni on tuplaantunut suuressa AAS-taudissani (Akuutti Autosyndrooma),
Jo pikkupojasta asti olen istunut elokuvateatterin etupenkillä,en keräämässä kuten kaverini nuolenpätkiä ja Coltin hylsyjä,vaan bongaamassa autoja laajakankaalta. Oikeasti niissä lännenkuvissa ei näkynyt mitään autoja,mutta ainakin niitä lännenvankkureita eli "Prairie Schooners'eja",joita kutsuttiin oikeasti Conestoga-vankkureiksi. Studebaker 1950-luvun puolivälissä oli ristinyt farmarimallinsa patrioottisella Conestoga-nimellä. Studebakerin veljeksethän aloittivat 1800-luvulla kärryntekijöinä.

1955 Studebaker Conestoga

1860-luvun Conestoga-vankkuri

Koko näkemäni filmiautoskaala on mittava,joten yritän keskittyä vain aluksi Alfred Hitchcockin trillereihin,joissa vilahteli  pikkupojan silmissä mitä mielenkiintoisimpia  automerkkejä,joita 50-60-luvuilla näkyisuomalaisessa katumaisemassa,joskin joskus halvempina malleina.

Ensimmäisenä Hitchcock-trillerinä näin kylläkin Englannissa filmatun "39 Steps"-filmin vuodelta 1960 televisioista enkä elokuvateatterissa,missä se taisi olla silloin kielletty alle 18-vuotiailta. Hitchcock oli tehnyt saman filmin jo v. 1935 mustavalkoisena,mutta väriversiossa sai katsella brittiläistä maalaismaisemaa ja pääosan esittäjiä Kenneth Morea (Mr. Hannay) sekä suomalaista Taina Elgiä lyhyyellä pakomatkalla skotlantilaisilla nummilla poliisien rengasrikkoisella Ford Zephyrillä. V.2008 tehtiin filmistä kolmas versio,jota kehuttiin etenkin ajankohdan autoista. Itse en ole nähnyt uusinta versiota eikä se kolmatta kertaa lämmitettynä enää kiinnosta.

1958 Ford Zodiac,Zephyrin luksusmalli

Ilmeisesti pian v.1960 filmauksen jälkeen Taina Elg muutti asumaan New Yorkin Manhattanille,minkä jälkeen hän näytteli vain sivuosia filmeissä sekä TV-projekteissa..Silti Tainan musikaali-ja elokuvarooliura oli värikäs sekä laaja vuoteen 2004 saakka,jolloin hänelle myönnettiin Suomen leijonan kunniamerkki..
Hän oli aloittanut 50-luvun alussa Sadler's Wells Balletissa (The Royal Ballet) Lontoossa sekä pariisinlaisessa Marquis de Cuevas-baletissa . V.1955 povikunigatar Anita Ekbergin löytänyt ohjaaja Edwin H. Kopf  löysi Tainan ja hänen Hollywood-uransa alkoi MGM:n Lana Turnerin raamatullisena pukijana Tuhlaajapoika-filmissä.
Siskoni 50-luvun lopulla leikkelivät Elokuva-Aitasta Taina Elgin kuvia ja liimailivat niitä vihkoalbumeihinsa,Itse leikkelin Uudesta Suomesta ja pappilan alakerrasta paperinkeräyksestä löytämistä das Auto Motor und Sport-lehdistä automainoksia omaan leikekuva-albumiini.

Taina Elg 1960 ja 2004

                             

1958 Vertigo

 Yleensä amerikkalaisista filmiautoista voi havaita,mikä automerkki on ollut sponsoroimassa filmausta ja oma havaintoni Hitchcockin filmeistä paljastaa Ford Motor Companyn sponssanneen monet hänen kauhufilminsä.Chrysler Corporation samoin on pysynyt rinnalla Hitchcockin filmien autokalustona.
1960-luvun vaihteen Elvis Presley-filmeissä  rock-kuningas ajeli Chrysler Coroporationin autoilla,kuten Blue Hawaii:ssa 1961-mallisella Dodge Dart-avoautolla.

V.1958 Vertigo-filmissä huimauksesta kärsineenä yksityisetsivänä näytellyt James Stewart ajelutti nättiä Kim Novakia harmaalla 1956 Desoto Firedome Spotsman hardtopilla.
Kauniilla ja blondilla Kimillä itsellään oli vihreä Jaguar MK VII-avoauto.San Fransiscon kadut olivat pullollaan filmauksen alla Fordin tuotteita,vaikka kilpailijoiden autojakin oli vahvasti edustettuna katukuvassa.
Fordillahan oli jo silloin ollut Kaliforniassa San Josen ja Richmondin kokoonpanotehtaansa.

                                                                                                           

Vertigo-Fordeja
Oikeassa kuvassa vasemmalla 1957 Lincoln Capri

Vertigo- Jimmy Stewartin 1956 Desoto Firedome Sportsman HT ja Kim Novakin
1954 Jaguar Mk VII

Vuonna 1954 filmatussa Hitchcockin Takaikkuna-filmissä otsikon mukaan olisi
pitänyt näkyä autoja takaikkunasta,mutta omaksi pettymyksekseni siinä ei edes näytetty edes kunnolla auton takaikkunaa. Kipsijalkaisen ja pyörätuolissa istuvan Jimmy Stewartin asunnon takaikkunasta myös Grace Kelly naisystävänä tiiraili kiikarilla vastapuolen rakennuksen toisen kerroksen ikkunaa,miten vaimonsa murhasta epäilty Raymond Burr,myöhemmin televisiosta tuttu Ironside ja Perry Mason kanteli kapsäkkikaupalla ulos tappamansa vaimon vaatteita ja omaisuutta.Uhrin epäilty hautapaikka oli talon takapihan ruusupenkissä.Kerrotaan Hitchcockin rakennuttaneen studioon kokonaisen vuokrakasarmilähiön katuineen ,baareineen ja kauppoineen.Kadulta näki vilaukselta ajavan edestakaisin keltainen Plymouth-taksi ja tietysti yksi Ford.
Pyörätuolielokuvista ja Raymond Burrista puhuttaessa,voin lisätä 1967-75 esitetystä NBC:n televisiosarjan ,missä Ironside sai puolestaan kyytiä 1940-mallisella katetulla 1-tonnin Ford kuorma-autolla eli poliisien Paddy Wagonilla,minkä takaovissa oli pyörätuoliramppi.

 Hitchcockin ulkomailla filmatuissa trillereissä tietenkin pakostakin katukuvassa näkyy paikallisia automerkkejä,kuten vuonna 1954 Lontoossa filmatussa Dial M for Murder (Ray Milland ja Grace Kelly) vilahteli sen ajan Austin Herefodeja ja Bedford-kuorma-autoja.
V.1955 Ranskan Rivieralla filmatussa To Catch a Thief-filmissä ranskalaisten autojen lisäksi rantabulevardilla liukuu amerikkalaisia limoja. Cary Grant entisenä jalokivivarkaana jää epäillyksi hotellissa tapahtuneiden jalokivivarkauksien takia,Häntä suojelevat vanhat sota-ajan vastarintaliikkeen kaverit rantaravintolasta.Grace Kelly näytteli yhden rikkaan amerikkalaisrouvan tytärtä hotellista.Grantin ja Kellyn välille syntyy epäilevä suhde ja Grantin palkkaama vakuutuetsivä yrittää samoin löytää todellista jalokivivarasta,joka lopuksi sattuu olemaan nuori rannalla Grantin tapaama 18-vuotias tyttö.
Grace Kelly ajelee kuolemaa uhaten mutkaisia vuoristoteitä Cary Grantin kanssa 1953-mallisella Sunbeam Alpine Mk I-avoautolla.Meidän Miss Universumimme Armi Kuusela sai samanlaisen Sunbeam Alpine- auton,joka päätyi missin mukana myöhemmin Manilaan,Filippiineille Gil Hilarion Forbes Parkin autotalliin Jaguar XK-E:n kaveriksi.
"Kuolemaa uhaten" Grace Kelly menehtyi auto-onnettomuudessa Monacon serpentiinitiellä v.1982 syyskuussa,jolloin hänen Volvonsa syöksyi rotkoon.Silloin juoruiltiin Gracen olleen verikokeiden mukaan humalassa.
V,1955 Yhdysvaltojen näyttelijöiden edustajana Grace Kelly Cannesin filmijuhlien aikana tapasi Monacon linnassa pidetyssä kuvaustilaisuudessa prinssi Rainier III:n,josta myöhemmin kehkeytyi avioliitto ja Gracesta kruunattiin Monacon prinsessa.

1952 Cadillac Fleetwood 75 ja 1953 Sunbeam Alpine Mk I

Grace Kelly ja Sunbeam Alpine

 V.1959 Hitchcock teki oikean liikenne-elokuvan,mikä veti vertoja kalustoltaan jopa tulevalle Jacques Tatin Trafic-filmille.Filmissä Robert Thornhill alias Cary Grant matkusti taikka pakeni epäiltynä Mr.Kaplanina taksilla James Mason-konnan gorillojen juovutettuna 1959-mallisella Mercedes 220S-avoautolla.Pakomatkallaan hän matkusti 20th Century Limited-junalla Chicagoon. Jossain Idahon lakeuksilla häntä maissipellossa härnättiin kaksitasoisella myrkytyskoneella ja Mount Rushmorella presidentti Lincolnin nenässä Eva Marie Saintin kanssa roikuttuaan pääsi 1955-mallisen Chevrolet 150-farmarimallin takaistuimelle.Aikoinaan Rommelia näytellyt James Mason oli filmin pääkonnana ja Eva Marie Saint tämän naisagenttina.
Itse  olen tehnyt v 1981 samanlaisen--ei pakomatkan--vaan maailmanympärilennon Northwest Orientilla Saudi Arabian Dhahranista Manilaan,Manilasta Tokion Naritaan,Tokion Naritasta Honoluluun,Honolulusta San Fransiscoon.San Fransiscosta Minneapolisiin,Minneapolisista New Yorkin Kennedylle,Checker-taksilla New Yorkin läpi Newarkiin,Newarkista Bostoniin,Bostonista Newarkiin,Checker-taksilla Kennedyyn,Kennedystä Pariisin Orlyyn ,Orlystä Helsinki-Vantaaseen ja Helsinki-Vantaalta Pariisin Charles De Gaullelle ja De Gaullelta viimein Dhahraniin.


    

1959 Lincoln,1951 Mercury
ja 1958 Skoda 440 Spartak

20th Century ja 1957 Plymouth-poliisi-
auto

1956 Dodge Coronet-taksi

1958 Ford Custom-taksi

1958 Ford Custom-taksi

1950 Dodge Pick-up

North by Northwest-elokuvan suurin ihmetys minulle oli 1958-mallinen Skoda 440 Spartak-malli Manhattanin liikenteessä ja jonka näkee hyvällä silmällä Grantin ja hänen filmiäitinsä takaa taksin takaikkunasta
En usko,että Skoda 440 ja tsekkiläisittäin "Spartaky" oli kova myyntimenestys USA:ssa.Kaliforniassakin kyllä myytiin Wartburgia ja jopa Cabrioletina.
V.1958 Popular Sciencen heinäkuun numerossa testattiin uusi Skoda 440 Spartak.
Auton sai 1.595 dollarilla Continental Car Combine-maahantuojalta.Testissä todettiin auton jäykän jousituksen aiheuttavan vaikeuksia amerikkalaisille tyynymäisen velluviin jousituksiin tottuneille perille,mutta auto näytti näppäryytensä pikkuteillä. Odotettu 35 mpg-kulutuskehaus maahantuojalta toi kaupunkiajossa pettymyksen noin kymmenellä maililla per gallona alaspäin.

1958 July Popular Science Skoda 440 Spartak test
Kuvat laajakulmassa 

Viimeisenä Hitchcockin trillerifilminä esittelen Linnut-elokuvan vuodelta 1963,missä vasta löydetty Tippi Hedren (Melanie Daniels) näyttelee Rod Taylorin (Mitch Brenner) kanssa kalifornialaisen Bodega Bayn lintukatastrofissa.Bodega Bay ihan oikeasti sijaitsee n.100 kilometrin päässä San Fransiscosta pohjoiseen. Filmin stoori lähtee friscolaisesta lemmikkikaupasta,josta Tippi,rikkaan papan hemmoteltuna tyttärenä toimittaa asianjajajatuttavuutensa luo Love Bird-häkin Bodega Bayhyn Aston Martin DB2/4-avoautollaan. Autohullulle minulle pienen kalastajakylän keskus on tupaten täynnä 50-luvun keräilyautoja huoltoasemineen ja rakennuksineen.Tippi jopa purlauttelee vuokraamalla 3.5-hevosvoimaisen Johnson-perämoottorilla Taylorin tilan rantaan lahden poikki. Rod Taylorilla oli uuden nihkeä 1962-mallinen Ford Galaxie 500.
V.1962,jolloin filmiä oltiin kuvaamassa pappilan naapuri ja meidän ns. Toini-täti,diakonissa oli käymässä Amerikassa tuomalla minulle Detroitista Ford-tehtaalta upouuden Mercury Monterey-katalogin.Olin onnesta ihan pyörryksissä,vaikka olin pyytänyt tädiltä Ford Galaxie-katalogia. Kaupungissa liikkui silloin kaksi uutta 1962-mallista Galaxieta.yksi Eklundin romukaupan ja toinen Arsan johtajan.

2005.1962 Ford Galaxie 500 HT Salon torilla

Taylorin äitinä filmissä oli muuten myöhemmin Cocoon-filmistä ja Driving Miss Daisy-leffasta tuttu vanharouva Jessica Tandy.
Jessicaa eli Miss Daisyä kuljetti  georgialaisessa maisemassa kuuluisa Morgan Freeman 1949-mallisella Hudson Commodorella.

Filmissä käytetty 1949 Hudson Commodore

Tippi Hedren ei näytellyt montakaan osaa filmin jälkeen.V.1964 hän näytteli toisessa Hitchcock-filmissä Marnie Sean Conneryn vastanäyttelijänä. Tippi tuli kuuluisaksi eläinsuojelunaisena Kaliforniassa omalla villieläintarhallaan.Linnuista hän ei ilmeisesti pitänyt,koska Linnut-filmissä häntä ihan oikeasti pääsivät kottaraiset nokittamaan.Hänen tyttärensä Melanie (Griffith) oli saanut Hitchcockilta kerran lahjaksi Tippi Hedren Barbien,mikä makasi pienessä Barbie-arkussa. Kauhun mestarilla oli kauheat lahjat!

Tippi Hedren Barbie

Tippi Hedren

Tippin Aston Martin DB2/4

Bodega Bayn rantaa

Bodega Bay

Tippi ja Johnson

Rod Taylor

V.1930 Sydneyssä Australiassa syntynyt ja Bronxissa kasvanut Rod Taylor oli mm. v.1955 Giantissa ( Rock Hudson-Elizabeth Taylor-James Dean) sivuosassa.Linnut-filmin jälkeen hän näytteli Cheyenne-TV-sarjassa,1959 Twilight Zonen episodissa "And Where The Sky was Open",1961 filmissä 100 Dalmatians,1965 Young Cassidyssä. 1990-luvulla hän vieraili Angela Lansburyn Murder She Wrotessa ja Walker,Texas Rangerissa

BP:n bonuslasia ja tiikeriä tankkiin.Jussin bensa-asema-albumi.

Salon TB-asema 1940-luvun lopussa Turuntien ja Annankadun kulmassa.
Juhart 2011

BP:n bonuslasia ja tiikeriä tankkiin

------------------------------------------------

Salolaiset bensiiniasemat 1920-1976
-------------------------------------------------

1915 Adler

1920 Benz

1916-20 Opel Six

1910-30-lukujen bensiinipumppuja

1922 Ford Model T Touring

Salon kauppalan seudun ensimmäisiä autoja olivat Salon Seudun Autoteknillisen Yhdistyksen historiikin mukaan 1910-20 lukujen vaihteessa tohtori P.A. Koskenhovin 1915 Adler,Lauri Vuoren 1919 Opel,Eino Jokisen 1915 Daimler Benz ja kiikalalaisen Väinö Lundholmin 1922 T Ford.
Uskoisin kyllä,että Eino Jokisen 1920 Daimler Benz oli vain Benz-malli,koska Daimler ja Benz virallisesti fuusioituivat vasta v. 1926.Saksalaiset merkit näyttivät siis ensimmäisenä saapuneet kauppalan hiekkapäällysteisille kaduille,jotka rospuuttoaikana muuttuivat savivelliksi.Kauppalahan oli vanhaa merenpohjaa. Kunnanlääkäri ja lääketieteen tohtori Paavo Antero Koskehovi (k.1942) ajeli poikkeavasti saksalaisella Adlerilla,vaikka oli praktikoinut lääkärinä Amerikassa. Kiikalainen Lundholm ilmeisesti kävi tankkaamassa Kiikalasta T Fordiaan kauppalassa.
Kelloseppä Eino Jokinen taas oli aloittanut uransa Pesosen kello-ja kultaliikkessä v.1923 ja osti ilmeisesti käytetyn Benzin..Myöhemmin hän avasi kelloliikkeensä ns. Nordlinin kauppatalon siivessä silloisen Aleksanterinkadun eli nykyisen Asemakadun varrella.
Nobel Standardin ensimmäinen Salon bensiinikauppias Lauri Vuori  ajeli 1919-mallista Opeliaan v.1920 tankkaamalla omasta mittaristaan Rekord-bensiiniä..Uskottavaa oli,että kaikki nämä autonomistajat kauppias Vuorta lukuunottamatta kävivät tankkaamansa biilinsä kauppalan myös käsikäyttöisestä Shellin bensapumpusta,mikä seisoi Salon Kauppaosakeyhtiön pihamakasiinin edessä.
Shell-merkki oli saapunut maahan v.1918.
Kauppa Oy oli puhtaasti talous- ja rautakauppa,mistä myös maalaisisännät saivat ostaa melkein kaikkea tarpeisiinsa rehun sekä hevosvaljaiden väliltä.Itse muistan vielä 50-luvulta makasiinin edessä seisseen hevospuominkin. Kauppalan autoistuessa Kauppa Oy siten oli ehkä ensimmäinen bensiinin myyjä alueella ennen Vuorta, Makasiinin varastosta sai muitakin polttoaineita,kuten valopetroolia "omaan astiaan".Maitokaupoistakin myös pitkään ostettiin irtomaitoa "omaan astiaan".

Salon kauppa Oy:n henkilökunta .1951

Kauppa Oy samoin myi lasia asiakkaan mittoihin ja muistan nuuskiesani varaston nurkkia valopetroolikannu kädessä,että makasiinin pimennoissa seisoi puulatikoihin pakattuja ja kierteisillä puulastuilla fyllattuja lasilevyjä.(Äitipastorska oli käskenyt minua hakemaan kannuun sitä valopetroolia ja lamppuöljyä kesämökin myrskylyhtyihin ja öljylamppuihin ,,koska mökkisaaressa ei ollut sähköjä ja mökin kämpelön näköinen radiovastaanotinkin kävi anodi- ja katodipattereilla.Talvisin partioleireillä samoin pumpattiin innokkaasti sihisevää petromaksia käyntiin sotilasteltoissa iltavalaistukseksi.
Silloin 50-luvun puolivälissä kyllä myytiin jo kauppalassa valmistettuja Saloran matkaradioitakin,mutta äitipastorska ei suostunut sellaisen humputuksen hankkimiseen,koska papinpalkka meni viisipäisen pesieen vaatettamiseen ja syöttämiseen)

Kauppa Oy:ssä korjattiin autonlasejakin ja sinne oltiin ostettu jo vuosisadan alkukymmenillä lasitahkokin.

Lasijauho myytiin Kiikalan Johannislundin lasitehtaalle,jonka valmistamat lääkepullot päätyivät kauppalan apteekin hyllylle Keskuksen talossa. Kierrätys ei ole siis mikään täysin uusi käsite.

Shell-merkki oli tullut Suomeen v.1918 ja Nobel-Standardin (Esson) ensimmäinen bensiinimyyntikioski oltiin avattu Helsingin Hietalahden torilla v.1921.Nobel-Standard myi Masutin Rekord-bensiiniä.1923. Shell oli alkujaan Hollannissa perustettu öljy-yhtiö ja Nobelit tekivät itsensä rikkaiksi Venäjän  Mustanmeren  rantojen Bakun öljylähteistä.
Turussa avattiin Masutin "bentsiini-ja voiteluaineiden" ensimmäinen myyntipiste Turun Yliopistonkadulle, Sitä ennen bensiiniä myytiin myös työntökärryistä.
BK eli Bensiinien Kuluttajat Oy myivät vielä 30-luvulla polttoainetta tällä tavalla. 1900-luvun vaihteessa bensiiniä myytiin vielä apteekeissa ennen automobiiliaikaa.

1930-luku BK:n myyntikärry

Ilmeisesti Salon kauppalan ensimmäinen huoltoasema oli Nobel-Standardin myyntipiste länsikauppalassa Läntisen Siltakadun (Turuntien) ja Perttelinkadun kulmassa.Silloin Perttelinkatua kutsuttiin Perttelin tulliksi.
Myyntipisteen ja korjaamon pystytti v. 1927 kauppias Evert Perko.Tasakattoisen huoltamorakennuksen arkkitehtuuri bensiinipumppupihan lippakatoksin ja nelikanttisin pylväin muistutti paljolti sen ajan amerikkalaisia "House with canopy and flat roof gasoline station"-malleja. Aseman tontti risteyksessä oli muodoltaan kapea kakunviipale,mikä teki rakennuksesta erikoisen näköisen. V.1930 sitä vastapäätä valmistui nykyisen Koskisen kulman klassistyylinen rapattu liiketalo,mihin Salon Automyynti Oy avasi Ford-myymälänsä.

 Nobel-Standardin kilpailijan Gulfin yksi myyntipiste sijaitsi 1950-60 luvuilla Helsingintiellä,missä Mäki-Auto (Mäki ja Poika) myi Wartburgia.Itse otin osaa Mäki-Auton poikien piirustuskilpailuun v.1957 Wartburgista ja pääsin toiselle sijalle,mikä tietysti suututti,luultuani olevani kauppalan paras autonpiirtäjä.
Toinen Gulf-mittarikenttä sijaitsi Vilhonkadun ja Annankadun kulmassa SSO:n traktorikorjaamon pihalla.V.1972 Gulf hävisi Suomen markkinoilta,mutta onneksi on nykyään palaamassa katu-ja tiekuvaan,joskin erikoisessa amerikkalais-intialaisessa fuusiossa.

1936 Salon Automyynti Oy:n Ford-traktoriesittely nykyis-
sessä Koskisen kulmassa.Kiikkeen ikkunasta peilaa Nobel Standardin
pumppukupoli.
Juhart 2011

1952,Entinen Nobel Standard-asema Gulfin asemana
Juhart 2011.

Amerikkalainen Gulf-asema 1920-luvulla

1950-luku.Gulf-tuotteita ja öljynvaihtomainos

1940-luvun lopulla Gulf Oil-öljy-yhtiö laajensi kansainvälistä bensiini-voiteluöljymyyntiketjutoimintaansa Euroopassakin ja uskoisin Salon Perttelintullin asemankin saaneen oranssisen ja pyöreän Gulf-kilpensä katolleen ennen sotaa. Evert Perkon Nobel Standardin jakelupiste siirtyi pojanpojan Esko Fribegin uudelle funkkisasemalle itäkauppalan Oskarinkadun ja Helsingintien kulmatontille v.1934,jolloin maahan nousi saman tyylisiä funktionaalisia korjaamo-huoltamorakennuksia.Esso-merkki oltiin virallisesti otettiin käyttöön 1939,mutta vasta 1952 huoltamologot vaihtuivat Essoksi.
V.1930 Marut Oy muuttui Shelliksi ja v.1937 Gulf osti Suomen Nafta Oy:n tulemalla Esson ja Shellin perästä kolmanneksi maan suuremmaksi polttoainemerkiksi.
V.1933 Essolla (Nobel Standard) oli Suomessa yhteensä 39 huoltoasemaa ja Nobel Standardilla oli jopa Salossa yksi sisämaan varasto
Oskarinkadun kulman Esson funkkistyylinen,kaksikerroksisen pakkilaatikkomaisen asema- ja asuinrakennuksen laajaa mittaripihaa ei suojannut edes mikään katos,tankkauksien tapahtuessa sään armoilla. Yhden nelikanttisen,vaikkakin pienemmän funkkisasuintalon oli rakennuttanut Vähäjoen rantaan insinööri Syvähuoko samoin v.1934.
Sota-aikana öljyn tuonti ohjattiin Petsamon Liinahamariin,minne rakennettiin oma tuontivarasto. Nobel Standard omisti 40 % prosenttia Oy Petsamom Öljy AB:n osakkeista.Öljy kuljetettiin rekka-autoilla Liinahamarista Rovaniemelle ja sieltä rautateitse etelään.
Talvisodan aattona Suomessa myi bensiini- ja öljytuotteita 6 riitaista yritystä:
-Shell
-Nobel Standard
-Gulf
-Suomen Petrooli
-Trustivapaa Bensiini (TB)
-Suomalainen BK eli Bensiinin Kuluttajat

V.1942 kaikki öljy-yhtiöt laitettiin valtion hallintaan.
Sodan jälkeen v.1949 öljyn säännöstely päättyi ja kaksi vuotta aiemmin v.1947 Sörnäisten öljytehtaan rasvasekoittamo-osasto aloitti toimintansa.
V. 1956 Esso ensiesitteli Esso Extra Motor Oilin ja Akulta-kaasuöljyn,Samana vuonna automatkailun tullessa suosituksi Pariisin Esso Touring Servicen kautta suomalaisille asemille tulivat autokartat.
1950-.luvun alussa omistusasemista Essolla siirryttiin dealer-pohjalle ja v.1952 Esso Dealer r.y. perustettiin.

1939 AK:n autokartta

1952 Esson olympiavuoden autokartta

1957 Esson autoilukartta

V.1946 Naantalin Tupavuoren öljynjalostuslaitos aloitti toimintansa yhdellä säiliöllä ja v.1948 Neste Oy tuli kaupparekisteriin. V.1957 Suomen ensimmäinen öljyjalostamo perustettiin Naantaliin,ulkomaisten öljy-yhtiöiden yrittäessä kaataa eduskunnan päätöksen ja onnistumatta. Neste Oy:n pääosakkaina olivat Oy Alko Ab ja Suomen valtio.Maahan alkoi virtaamaan neuvostoliittolainen öljy,Esson,Shellin ja Gulfin tuontilisenssien jäätyä evätyiksi,jolloin kolme suurta monikansallista merkkiä joutuivat jakamaan bensiinipumpuistaan neuvostoliittolaista ja romanialaista bensiiniä.

V.1968 Oy Neste Ab oli pohjoismaiden suurin öljynjalostaja.

1950-luku Turuntie.Vasemmassa alareunassa Gulf-asema,entinen Nobel-Standard
ja vieressä Perkon liiketalo.

Salon itäkaupunki n. v. 1962
Punainen rengas Fribergin Turuntien Esso.
Keskimmäinen keltainen rengas: Fuel ja BP.
Oikeanpuolinen keltainen rengas: Lundelinin pikku-Shell.

Esko Fribergin poika Ilppo jatkoi Esso-perinnettä Turuntien huoltoasemalla Finnflaren tehtaan ja Lydmanin Leipomon välisellä tontilla viime vuoden loppuun saakka.Ilppo oli aloittanut isänsä Helsingintien Essolla jo v.1957 huoltamomiehenä. Esko Friberg kuului isäni v. 1949 perustaman Salon Leiriveikkojen partiolippukunnan vanheimpainneuvostoon jo alusta asti.
Hänen huoltoasemansa oli poistettu kaupparekisteristä 26.05.1979.
Silloin tiikerinhäntä lopulta hävisi bensatankkiin,vaikka 1960-luvun lopulla Sarparannan Mauri ajeli 1948-mallisella Austin 16:ta,minkä antennissa heilui oravanhäntä.Maurin punaiseksi maalatun ja isonnetun takalasisen Austinin kyljessä oli lateksilla kirjoitettu kiesin lempinimi Mäystin.
Silloin ei annettu mitään armoa nykymittapuun keräilyautoille.

Ensimmäisen Shell-huoltoaseman perusti kauppatorin kylkeen vuonna 1931Salon Rautakaupan omistaja Salokannel silloisen linja-autoaseman kylkeen.Mittariesta myytin jopa eestiläistä bensiiniä.Varsinainen linja-autoasema käsitti muutaman puulaiturin.V.1938 Matkahuolto Oy:n toimesta asemaan tehtiin laajennus.Huoltamorakennus jäljitteli amerikkalaista "House with canopy and hipped roor gasoline station"-arkkitehtuuria (harjakattoasema).Samanaikaisesti maan muuut Shell-huoltamot seurasivat viipurilaisen kaupunginarkkitehdin Uno Ullbergin suunnittelemia funkkistyylisiä asemia Viipurissa ja Sortavalassa.V.1929 Viipurin asemakaava-arkkitehti (1911.37) Otto-Iivari Meurman suunnitteli klassista tyyliä edustavan Viipurin Shell-aseman rautatientorille, V.1932 Viipurin linja-autoasemalle rakennettiin funkkistyylinen BK-asema.
1940-luvun lopulla Salon tori-Shellin omistajaksi tuli V.Lundelin.

Shell-leluasema

Matchbox-Mobilgas-mittarit ja tankkiauto

1957 Norjalainen Shell ICA-mainos

Mieheni on SuperMies.1960-luku

V.1953 valmistui Vilhonkadulle uusi linja-autoasema suuren kädenväännön tuloksena.Kauppala ja Matkahuolto Oy jakoivat omistusuhteet. V. Lundelinin kauppatorin Shell jatkoi toimintaansa vielä 60-luvun vaihteeseen,jolloin asema purettiin "pilaamasta maisemaa".Kaupungin johto v.1960 kaupungiksi kastamisen jälkeen puhdisti torin ympäristöä muistakin funktionaalis-klassisista taidetöistä kuten toripuiston soittolavasta.
Lundelinin Kirkkokadun Pikku-Shell samoin sai purkutuomion v.1966 uuden seurakuntatalon laajennuksen alta. Shell myi ICA-nakutusta vähentävää 93-oktaanista bensiiniä Suomessa ja Norjassa ja ACI;na taas vasenkätisessä Ruotsissa.
Gulf myi taas 93:sta No-Nox:ina

Lundelinin Kirkkokadun Shell

Lundelinin linja-autoaseman Shell

LInja-autoasema ja Lundelinin Shell

Lundelinin Shell-aseman Oy Matkahuollon laajennus v.1938

1910-1930 teksasilaisia House with canopy-huoltoasemamalleja.
Lundelinin Shell vaikuttaa paljolti House with canopy and hipped roof-asemaa

1951 Salon linja-autoaseman Shell

1938 elokuu.Salon 50-vuotisjuhlat soittolavan edessä toripuistoissa

Pappilan takana kelloseppä Kukkosen tontilla seisoi 50-luvulla Lundelinin ns. Pikku-Shell-kioski,jonka touhuja seurailin ja nuuskin.Asema oli pieni lipallinen kioskimyymälä,minkä tontilla oli parisen farmaritankkia ja rykelmä öljy-sekä polttoainetynnyreitä.Minua kiehtoivat huumaavasti mittarikentältä lähtevä bensiinin,voiteluaineiden ja konerasvojen hajut.Aseman hiekkapihalla oli puusta tehty rasvausramppikin,jonka alla rasvari ruikki vaseliinia rasvapumpulla kyrmyselkä-Fordien alustojen kymmeniin voitelunippoihin.
Lundelinin tori-Shellillä oli oikeat pesu- ja huolto-osastot rasvamonttuineen. Pikku-Shellin piha oli mustunut rasvoista ja öljyistä eikä silloin kukaan osannut huomauttaa aseman fossiilijätteiden luonnon tuhoamisesta.Pikkukirkkoon menevät pyhäkouluopettajat kyllä ohimennessään nyrpistivät hienoja neniään aseman aromeista. Kirkkokadun koivutkin näyttivät kasvavan ympäristöhaitoista huolimatta vesoista tuuheiksi rautukoivuiksi eri vuosina otettujen ilmakuvien perusteella.
1960-luvun vaihteessa Turuntien päähän Alangon rouvan Pika-Pala-baarin ja puiston väliselle tontille nousi V.Lundelinin uusi Shell-asema,mikä rakennustyyliltään oli puhdasta 50-lukua..Aseman ohi kuljin tuhansia kertoja isän sotapyörällä ja jalkaisin uuteen yhteiskouluun (Nykyinen Laurin lukio) Venemestarinkadulle. Samoihin aikoihin Turuntien toiselle puolelle nousi Automyynnin uusi  Ford-myymälä- ja korjaamorakennus sekä ylemmäksi uuden Turuntien varteen Saloran uusi Radio- ja televisiotehdas..
1960-80-luvuilla Turuntiellä Mariankadun risteyksessä seisoi vastatusten 3 bensiiniasemaa: Shell,Teboil ja Esso.

Pappila,seurakuntatalo ja Lundelinin Pikku-Shell v.1963
Kukkosen talo on jo purettu seurakuntatalon tieltä.
V.1966-1967 seurakuntalon laajennuksesta Shell
sai väistyä maanalaisen parkkialueen paikalta.

1960-luvun alku.Oikealla Saloran tehdas,sen takana Automyynti ja vastapuolella
risteyksen takana vasemmalla Shell-asema

Trustivapaa Bensiinin eli TB:n huoltoaseman piti Einar Helander (GM:n edustus) Salossa 1950-luvulta asti Turuntiellä.
Arkkitehtoonisesti se näytti amerikkalaiselta "Oblong Box with Drum"-asemalta (pitkä suorakaiteen muotoinen ja kulmasta pyöristetty) eikä miltään venäläisen arkkitehdin Konelan ja Oulun ja Malmin lentokenttien  edustalla seisovilta rumilta lasikattoisilta "ilmanvalvontahalleilta". Konelahan edusti ja toi maahan venäläistä Volgaa,Zimiä ja Moskvitshiä.
Asema oli venäläisjuuristaan huolimatta amerikkalainen rapattu asema sinisin koristeraidoin.Samanlainen asema oli Turussa Kaskentien varressa,joten Teboililla piti olla yhteinen arkkitehti.

1950-luku.Turun Kaskentien TB

Suomessa ollaan paljon puhuttu Trustivapaan Bensiinin tahallisesta ja tarkoituksenmukaisesta Suomen miehittämisestä,kun ensimmäinen toveri Stalinin yritys meni mönkään sotilaallisessa valtauksessa.
Helanderin seman viereisessä kerrostalossa avattiin 1960-luvulla Taljan ravintola,jota salolaiset kutsuivat liikenneravintolaksi maankuulun lasten liikenneneuvolan Taljan mukaan. Jokainen 50-luvulla kasvanut kakara muistaa Taljan liikennelaulun "katso ensin vasemmalle,sitten oikealle.."
Helanderin Einari katseli sosdemina  ensin vasemmalle.

Vasemmalla alhaalla amerikkalainen Oblong Box with Drum-tyyppinen Mobiloil- asema.
(Suorakaiteen muotoinen ja kulmista pyöristetty rakennus)

Helanderin TB Turuntiellä
Juhart 2011

1958 Vauxhall Velox Helanderin TB:llä
Enlarged thumbnail
Juhart 2010

1980-luku.Teboil-mainos

Muistan hyvin vielä entisen partiopoikakaverini Helanderin Sepon,jonka isä Einar johti GM:n edustusta ja Teboilin asemaa.Einari Helanderin ensimmäinen GM:n brittiauto oli musta 1952-mallinen Vauxhall Velox.
Eräs itseäni vuoden tai pari vanhempi kaverini oli saanut kortin minua aikaisemmin (minä v.1966) ja hänen kyydissä poikaporukassa liu'uttiin Turuntietä ja Helsingintietä kartsa-ajossa hänen pappansa kuusisylinterisellä 1964-mallisella Vauxhall Veloxilla.
Kaverillani nimeltään Lasse oli erittäin raskas kaasujalka ja Halikon suoralla "Voksholli" reippaasti ylitti nopeusrajoituksen.
Kaveristani myöhemin tuli 70-luvulla Talmu-Tuotteen päällikkö ja muistan tehdaskäynniltä hänen hoitaneen jotain tuotantopäällikön vakanssia.Jouduin Saloran TV-tehtaan laadunvalvonnasta oman esimieheni kanssa vierailemassa Talmulla,mikä alihankkijana valmisti muovisia TV-koteloita,joihin "ultraäänellä vingutettiin" puuviilun tapaista foliopintaa .1970-luvulla kaikki Saloran alihankkijoina toimineet puukotelon valmistajat olivat menossa konkkaan muovikoteloiden tullessa markkinoille japanilaisen Sonyn esimerkillä.Toisaalta nurinkäteisesti yritettiin saada muovikotelo näyttämään puiselta.
Einar Helander taas ajoi pitkään 80-luvulle saakka tummanpunaisella 1966-mallisella Chevrolet Corvair Monza neliovihardtopilla.

Ennen Helanderin TB-asemaa myi trustivapaata bensiiniä 50-luvun vaihteessa Salon Tapetti- ja Väri-liikkeen viereisellä tontilla Turuntien ja Annankadun kulmassa toinen yrittäjä.Näin ainakin hämärästi muistan sekä oheisen valokuvan perusteella.Salon Tapetti-Matto- ja Väri muutti myöhemmin Annankadun ja Turuntien kulmaan valmistuneeseen uuteen matalaan liiketaloon 50-luvulla.

N.1949 TB-asema Turuntien ja Annankadun kulmassa

TB-asema ja Salon Tapetti- Matto - ja Väri
1950-luvun alussa.Alavasemmalla Halikon
tullin Gulf-asema

1960-luvulla vaikutti toinenkin TB-asema Salossa Helsingintien vasemmalla puolella ennen Muurlan tullin Salon Seudun Osuuskaupan sivuliikettä.
Muistaakseni naapurissa sijaitsi Enolan baari.
Huoltamoa on pitänyt entinen keskikoululuokkakaverini Känkäsen Esko,joka ajoi ralliakin Escorteilla.
Eskon muistan senaikaisesta talvitikkitakista,minkä rinnuksessa hänellä oli Salon Urheiluautoilijoiden sekä Scuderia Räppärit-merkit.Muistaakseni Kivimäen "Kiiki" eli Ilkka,kuuluisa salolainen Monte Carlon ajojen ja Alfa Romeo-tallin Markku Alenin kartturi samoin oli kummankin, Salon Urheiluautoilijoiden ja Scuderia Räppäreiden ensimmäisiä jäseniä.

Esson,Shellin,Gulfin ja Teboilin lisäksi Salossa viihtyi lyhyen ajan Fuel-asema Kirkkokadun ja Helsingintien kulmassa 60-luvulla.Kulmatontilla oli sitä ennen pienoisgolfrata. 1970-luvun vaihteessa Suomen BP-Petko Oy pystytti tontille viherkeltaisen diileri-moduuliaseman pesuin ja huolloin.Parisen vuotta se oli Martinin asema,kunnes siskonmieheni Eero Varis tuli Huoltamon diileriksi eli v.1971.Itsekin olin asemalla bensapoikana opiskelujen välissä.Bensaostoista tankkaajat ansaitsivat BP:n bonus-taidelaseja,joidenka takia moni liikennevaloihin jäänyt kävi kiertämässä mittarin kautta täydennyksellä.

1971 Salon BP:n avajaiset

1963 ca. Laaksosen Union Helsingintiellä

Viimeisenä ja hännänpäänä Helsingintien varressa palveli 1960-luvulla K.Laaksosen Salon Union-asema,jonka jälkeen Helsingintie nousi Tupurinmäkeen.Asemarakennus kahviloineen oli yksikerroksinen 60-luvun moduulelementtituote,mutta viihtyisä amerikkalismallinen huoltamo,minkä palvelu oli erinomaista.
Huoltamobaarit ja-kahvilathan kokosivat ihmisiä yhteen maalla sekä kaupungeissa paremmin kuin rovasti sunnuntaijumalanpalvelukseen.Monessa kahden traktorin syrjäkylässä moderni huoltamo baareineen toi "maailman" eli kaupungin syrjäraitin varteen,missä sai parannella sitä maailmaa tai huokailla maailman menoa kahvikupin ääressä.Huoltamot olivat parempia sosiaalisia terapeutteja kuin mielenterveysasemat.
Myöhemmin huoltamokuppiloista tulikin keskikaljabaareja ja lopulta miehittämättömiä marketteja,joista sai ostaa seteliautomaatista jopa bensaa..

N.1960 Unionin Volvo Titan-säiliöauto

1952 Union Ford F-8

1965 Elementti-Union

Salolaisia korjaamoalan yrittäjiä
-------------------------------------------
Salolainen autokorjaamoala oli aloittanut jo ennen vuosisadan vaihdetta v.1895 perustetulla Alhomäen konepajalla ilmeisesti jo 1910-luvulla (johtaja Mäkinen). v.1917 avattiin Mäkisen korjaamo,josta myöhemmin tuli Vannen konepaja.En ole varma oliko kyseessä sama johtaja Mäkinen kummassakin yrityksessä. 1930-luvulla  lisäksi Jaakko I. Lehtisen korjaamossa koottin Hudson- ja Essex-autoja,jotka oltiin toimitettu puulaatikoissa.Kokoamisaikakohta CKD (Completely Knocked Down)-osista tapahtui 1930-luvuna alussa vuoteen 1932,jolloin Essex-merkki lakkautettiin uuden Terraplane-mallin tieltä, Kirjakauppias Arlinilla kyllä hyvin oli voinut olla Lehtisen korjaamolla kasattu 1931-mallinen Essexistä uusittu Terraplane.

Kirjakauppiaspariskunta Arlinien 1931 Hudson Essex Terraplane

1931 Hudson 4-door

Myöhemmin korjaamo palveli  ja edusti GM-merkkejä.
1939 Aaltosen kumikorjaamo aloitti toimintansa.
Itse muistan 50-luvulta Salon Kumivulkaamo A.Elorannan (myöhemmin Virtanen Et Eloranta) Esterinkadun alun kujan päästä ja kumukorjaamon peltisen Michelin-miehen.
Kauppalassa oli muutama alustahuoltoyritystä.koska silloisten autojen kymmenien nippelien rasvaukseen tarvittiin rasvaria.
Lisäksi Salossa vaikutti Salon Autokoritehdas Oy,jonka muistan valmistaneen erikoisia Fordin (1937-39) henkilöautoista muokattuja avolava-autoja.
V.1939 Salon Automyynti oli kehittelemässä kuorma-autoihin tarkoitettua Salo-puukaasutinta.Frans Koskenmäki ja teknikko Lauri Junnila olivat laitteen alkusuunnittelijoina.Tuotanto kyllä alkoi vasta välirauhan jälkeen v.1941.
Sodan päätyttyä laitteen jatkokehitystä teki mm. Allan Kiviranta,vaikka ongelmana oli ollut vedenmuodostus.

1940 Salo-puukaasutin

1938 Uudet Fordson-traktorit Salon Automyynti Oy:n
edustalla.