AAS-syndroomaa ja Pitkää Vihaa 18 Molave Avenuella.Filippiiniläiskirjeet.

18 Molave Avenue.
Vasen puu on Yucca ja oikea
Molave .Aivan portinpielessä
seisoo  nuori Mahonkipuu.

NUMBER 18 MOLAVE AVENUE

Number 13 Elm Street

Renny Harlinin horrorikuva.

(Molave,tagalog = Elm tree)

2005

-----------

Jussi istui ateljeessansa,jonka hän oli rakentanut lanaista eli katetusta sivuterassista,väistelemässä vesitippojen läiskimistä kaakeloidulle työpöydälle.

--Noita paria reikää katossa ei näe edes peltikaton päältä saatika sisältä---ehkä se on joku kapillaari-ilmiö..!?
Jussi mietti tippojen läiskiessä ohentuvalle päälaelleen.

--Huomisen taifuuni veisi kuitenkin koko katon...mitä sitä korjaamaan,kun tehdään uusi...
Hän mietti puolifilippiinona.

Kumpi puoli oli muuttunut pojan kropassa filippiinoksi---ylä-vai alapuoli,sisä- vai ulkopuoli..oli Jussillekin Hamletimainen kysymysmerkki?

Hannan 18-vuotisdebyykuvat

Siitä on tismalleen yksitoista vuotta kun Hanna-tyttären kanssa palasimme kotiin Saudista..
--Saudin santakaatikossa leikin yhtäjaksoa 15 vuotta..
Hän muisteli,
--ja nyt se täyttää 18 ja aloittaa loman jälkeen viestintälinkan opintojensa toisen vuoden St. Scholastica Collegessa,mikä sijaitsee Manilan Vito Cruzin kaupunginosassa..

--Riitta-kuopus taas täyttää 12 samassa kuussa ja käy läheisen Multinational Subdivisionin katolista sekä nunnien johtamaa Saccred Heartin Junior High Schoolia
--Leveäpyllyiset nunnat ne johtavat sitä St.Schoakin (St.Scholastica) ja vonkuvat joka kouluvuoden alussa lukukausimaksujen korotuksia,kun kaikki vain kuuleman mukaan kallistuu.
--Silti joka oppivuonna koulukirjat ovat pränrätty samanlaiselle sekundamakulatuuripaperille ja kirjaenglanti muistuttaa jonkun pienen barriokansakoulun opettajattaren kapulaenglantia..
--Nunnat vain näyttävät lihoavan vuosi vuodelta..

--Vaimokin on ollut Lontoossa viisi vuotta saatuaan lopulta viimeviikolla Btittein saarten pysyvän residenssiluvan ja ensivuonna sillä on Yhdistyneiden Kuningaskuntien passi käsiveskassaan...samanvärinen kuin oma EU-passini.

Jussi oli saanut Filippiinien residenssiluvan pari viikkoa sitten,mikä oli oikea puolen vuoden jalkatyön urakkavoitto.

Mikään filippiiniläinen virastoprosessi ei suju päivässä kuten länsimaissa eikä ilman rasvarahaa.

Jussi ja Winston Lontoossa

Jussi oli työskennellyt pari vuotta Lontoossa talo-ja koristemaalarina,joutuen selkänsä välilevyvian takia lepuuttamaan Manilassa vuoden selkäruotoaan,samalla treenaten kuopusta läksyissä.

Ensi kuussa hän lähtisi takaisin Lontoon kotiinsa ja uusiin seikkailuihin Itä-Lontoon monikulttuuriseen ympäristöön,ja tietysti korjaamaan filippiinoperheitten rikkomaa viktoriaanista ja yli sata vuotiasta kalkkilastista murenevaa tiilitaloa.

--Ollaan sitten koti-tai ulkomailla filippinot elävät kuin viimeistä päivää venttaavat lahtauspossut.

--Lontoossa niillä on kyllä ihan pohjoismainen talonmies..eli minä,joka korjaan niiden rikkomat keittiönkaapit ja vetolaatikot ja joka lisäksi siivoaa keittiön rosterisen tiskipöydän altaineen batangaslaisesta possunrasvasta sekä paistoöljyn tukkiman hajulukonkin..aivan ilmaiseksi...
Batangenjot,kuten Manolo Serrano tykkää köksätä isossa kattilassa kaasuhellalla halkaistua possunpäätä,mikä kolestroliarvoltaan ja rasvamäärältään on niin korkeata,että jossain tulevaisuudessa häntä odottaa infarkti kaiken marlboroiden tupruttamisten ja Jack Danielsin ryyppäämisten päälle.
Sitten hän kaataa rasvaisen possuveden kattilasta suoraan kaatoaltaaseen,jolloin pakkasyönä koko viemäriputki jumiutuu paatuneesta possunrasvasta.
Filippiinomiehet yleensä elävät lyhkäsen,mutta onnellisen elämän näistä nautinnoista..
--Olin kerran ehdottanutkin manololle,jos perheeseen syntyisi tyttölapsi,niin nimeksi tulisi kaikka Daniela...

1986 Gerry King Faisal-
sairaalan kardiologiahoiturina

Gerry-vaimo on työskennellyt viisi vuotta Ítä-Lontoon  sydäntautisairaalassa Bethnal Greenissä sydänteholla,mika eroaa paljon hänen edellisestä työpaikastaan Riyadhin King Faisal-sairaalan sydänteho-osastosta eli kardiotorasisesta tehosta työn puolesta .
Hoitosysteemit ovat täysin erilaisia saudien omaksumassa amerikkalaisessa ja brittiläisessä NHS-terveyshuollossa.

--Ja se lisäksi valittaa brittihoitureitten univormuja...aivankuin baaritarjoilijoilla!
Saudissa hoiturit näyttivät hoitureilta valkoisissa tunikeissa ja housuissaan!
Vaimo ihmetteli brittiläisen sydäntautiosaston vanhanaikaisia laitteita,koska Saudissa ostettiin viimeistä teknologiaa sairaaloihin.London Chest-sairaalaan tulleille potilaille tarjottiin usein vanhan Nokian kännykän kokoisia sydäntahdistajia eli Pacemaakereita,kun Riyadhin King Faisalin sairaalan teholla tikattiin sormenpään kokoisia chipsejä potilaiden rintoihin.
King Faisal-sairaalan materiaali-inventoijana Jussi joutui keräämään varastoista jo vain vuoden vanhaa sairaalateknologiaa huutokaupattavaksi,kun päävaraston vastaanottolaiturilta purettiin rekoista kuormalavoille viimeistä tietokoneohjattua laboratorio- ja klinikkateknologiaa.  
Saudissa silti Jussin omalla alalla eli rakennusalan alaurakoinneissa saudit,etenkin kuningaskunnan Royal Commisionin urakoissa enimmäkseen käyttivät amerikkalaisia speksejä,koska amerikkalaisomistuksessa oleva Saudi Bechtel-konsulttifirmana määräsi jenkkispeksit.
Joissain muissa urakoissa käytettiin brittispeksejä sekä ranskalaista että eurooppalaista SIS-standardia.
Monissa firman vuokraamissa asuinvilloissa tapasi kaikkia Arabian taivaan alla löytyviä sekaspeksejä sähkö- ja putkipuolella.
Ei ollut mahdotonta,että puhelinseinärasiasta tuli ulos 110 voltin isku ja muista sähkörasioista 220-380 volttia.
Arabialaurakoitsijoista köytyi kaikenlaisia eksperttejä!
Kerran hän tapasi turkkilaisia arabialaisen alaurakoitsijan sähköasentajia,jotka asensivat ELÄVÄÄ sähkökaapelia yhteen räppäämällä erisysteippiä liitoksen ympäri..ja sähkötälleistä vain puhaltelivat iskun saaneisiin näppeihinsä..!  

Almd for the Poor.
Juhart 2K3 in Manila

Vuodesta 1997 Jussi alkoi keskittyä latentiksi jääneeseen taiteenharrastamiseensa ja kehityttyään teknisesti hänen onnistui myydä parisataa öljy-sekä akryylitaideteosta mesenaatilleen  Mario Penyalle.
Mario kehui Jussin taidetta Pariisissa 1900-luvun vaihteessa impressionismia oppineiden filippiinotaiteilijoiden Amonsolon ja Lunan tasoiseksi lausumalla kerran hänelle:
--I prefer to buy a good painting of an unknown and struggling artist than a bad painting of a rich and famous artist!
Palkaksi hän sai materiaalikustannukset korvattua ja lupauksen näyttelyn avaamiseen.

Mario vei valitettavasti lupauksensa hautaan vuonna 2003 Jussin ollessa jo Lontoossa.

Lontoossa Jussin automobiliataidetta näkyi Classic Commercials-lehdessä.Ensimmäisen kerran kän oli lahettänyt kuviaan Mobilisti-lehteen vuonna 1998.

Päätoimittajaa,entistä Practical Classics-lehden toimittajaa,Nick Larkinia on asiasta kiittäminen,mahdollisista tulevista komissioista.Nickistä tuli myös Classic Commecials-lehden päätoimittaja ja hänen jälkeen Classic Vanin päätoimittaja Ted Connolly otti lehden ohjat käsiinsä,julkaisemalla samanaikaisesti omaa Classic Vaniaan.

My Story in Classic Vans
July 2012 

Ted julkaisi v.2012 Jussin teoksia stooreineen My Story-palstalla yhdessä Classic Van heinäkuun numerossa.V.2011 Jussi samoin väsäsi suomalaiselle Checker kerho r.y:lle oman kalenterin kuvituksineen (11 kpl) Örnskjöldsvikissä asuvan Mano Forsmanin tehtyä mainion tonttuaiheisen ja Vaasan vanhoja autoja kuvaavan joulukuun kalenterisivun. 

2011 Checker-kalenteri

Ateljeessaan hänellä oli portofoliossaan kolmisensataa työtä,yrittäessään uudelleen onneaan vuoden 2005 kesällä Lontoossa ja Suomessa.
(V.2015 portofoliossa ja tietokoneella on tallennettuna n.700 työtä)

Jussi pitääkin latinankielisen ja teekkareiden tekemän väännöksen ---lars gratis artis---mukaan parempana taiteilijanimenään.Lars Quist,ilmainen artisti!
Töitään kun hän ei koskaan ollut tarkoittanut myyntiin,vaan omaksi ilokseen,

Mervillen kanaali ja Squatter-hökkelit

Paljon vettä ja roskia on juossut Manilan Paranaquen Mervillen asuinalueen ohi virtaavan kanaalisillan alta,joskus sadekautena tulvimalla talojen pohjakerroksiin, reunusalueen shanty townin ikkunoista heitetyn jätteen padottaessa puron umpeen kuin keväinen jäidenlahtö vanhan kotikaupungin läpivirtaavan Salonjoen.

Paljon on nestettä valunut Jussin sisäkalujen läpikin.

Parin katkaisun ja yhden hepatiitin jälkeen Jussi jätti vahvempien nesteitten litkimisen viitisen vuotta sitten,vaikka Manilan halvan Hope-menttoolitupakan polttaminen nousi suhteessa.

Eläkkeelle ei Kela päästänyt häntä kun parin vuoden päästä,eivätkä eurokraatit olleet nostaneet onneksi vielä eläkeikärimaa seitsemäänkymppiin.

Lontoossakin markettien kassoilla pussittaa ostoksia seitsenkymppisiä pappoja ja tavaratalojen myyjinä ja kassoissa puolisokeita mummoja

Jussi reumanäppisenä ja välilevyrikkona sopisi hyvinkin itä-Lontoon B&Q-rautatavaratalon patterivasaraporakonemyyjäksi vapisevin käsin muiden huru-ukkojen sekaan.

Ainoan toivonkipinän Kela oli antanut,kehoittamalla yrittämään työkyvyttömyyseläkkeelle,koska Jussin selkänikamavamma oli kiusannut tunnottomalla takajalalla kymmenisen vuotta.

Puukotusta hän ei halunnut,joka tekee selän jäykäksi kuin miestenpukimon muotinukella

Eläkkeen vaatimuksena ne tietysti vaativat puukkoa,jonka jälkeen Kelan lääkärit voivat kumota oman lääkärin lausunnon,pistämällä kuntoutukseen rehabbirahalla.
Mikä ero siinä sitten on eläkkeen kanssa?
Rahalla ne kuitenkin korvaa eikä oravannahoilla.
Oravannahkoja on kylläkin vaikeampaa pistää tupakka- ja cokisautomaattiinkin.

Mervillen portti 2003
Juhart

Jussi oli myos pitkään kärsinyt toisestakin taudista kroonikkona eli AAS:sta (akuutti autofiliasyndrooma).

Viimeinen auto myytiin vuosi sitten,se 25-vuotta vanha Beirutin taksimersu.

Väliajan Jussi on ajanut maastopyörällä pitkin Mervillen asuinalueen katuja Manhattanilta Las Vegasiin ja joskus Belvederellekin ja Montmatrelle asti..
Mervillen kadunnimet ovat globaalisia,

AAS-taudin kytemisaika on pitkä ja oireiden pulpahtaminen on arvaamatonta,avaamalla hanttimiehen oven tuleville perheriidoille.

Lääkkeeksi vaimo on ostanut ja lähettänyt brittiläisiä autolehtia,taudin tasaannuttua toviksi.

Sitten oireet pulpahtavat taas arvaamattomina jostain ärsykkeestä.

Jeepney Wash
Juhart Manila 2K5

Taudin hoitoa on paranneltu mobiiliataiteen avulla,mutta kaikki muu parafernalia,vanhat autolehdet ja-kirjat, öljykanisterit seka bensapumpun kuupat alkavat täyttää autotallin.

Lontoosta hänen hankkimat alan kirpparikirjatkin tarvitsivat uuden hyllykön ja makuuhuone tietokoneineen näytti kirjastosalilta,missä saa nukkua.

Näin se Jussin inttikaveri,yli kolmekymmentä vuotta vinetolla elänyt sairaseläkeläinen Elosen Maukkakin vietti aikaansa Alkon avattua Hellaringin kirjaston lukusalissa,vapinan laimennettua puolesta potusta.

Vuonna 1999 Jussin käydessä lomilla kotikaupungissaan,hän tapasi Maukan lukemassa kirjaston lukusalissa Kunnanvaivaista, kunnansanomia pyöreän koivupöydän ääressä sinipunaisin sänkikasvoin.

Jussi tervehti Maukkaa,joka vastasi lehden takaa lyhkästen ja kellertävien hampaannysien välistä:
--Moro vaa papinpoik!
--Mist sää siihe putkahri?
--Viimeks mää näji sut Irman paaris vuan yhreksänkymmentviis.

--Muistaks sää kus sää pyärtysi Ööröö mettäs vuare kuuskytseittemä marraskuus lumel ku palatti kassull TST-harjotuksist?
--Sää kulji väärä ryhmänki peräs ku karonnu koiranpent!

--Mitäs sää eilen teit?
Jussi kysäisi Maukan kysymykseen.

--Jaa,siit mää en muist mittää,ku Koskise Manu kans lähretti Irman paarist pualiltpäivi.
--Muistakssen me erehrytti Halmme Väiski lua Esterikarul,ku se ol ostan lasti kossu ja.Linkrenni kreiviki tul fölis lisalastil ku se ol varastanu yhrest yksiöst matkatereot ja myyny Esson paaris se yhrel isännäl kovast hinnast..
--Sit mult katkes muisti!

Pieni Walis-harjamyyjätär
Juhart manila 2K5

Päästyään Suomen Salosta ja pappilan akkavaltaa pakoon,Jussi astui uuteen filippiiniläiseen harjavaltaan,jota hän alkoi kutsu Broomsvilleksi Mervillen sijasta.

Mentyään syyskuun 13. päivä perjantaina Turun maistraatissa naimisiin filipinahoitajansa kanssa vierustoveriksi, alkoi Mervillen talossa vierailla vaimon vanhemmat siskot. Esikoistyttären synnyttyä vuonna 1987,vaimon vanhapiikasisko Fhely Cebun saarelta astui taloon lapsenlikaksi.

Tänä päivänä sitä ei saa edes kulumalla pois,jätettyään oman likaisuutensa ja formaliinin hajunsa pinttymään talon seinille.

Jussista Fhely ainoa filippiino,joka kärsii vesikauhusta,muitten ottaessa suihkun kolme kertaa päivässä helteestä,jos aika sallii.

Se peseytyy kerran kuussa,tuulettamalla likaisia kuteitaan pyykkäämättä Dirty Kitchenin narulla.

Yhtä likaista ihmistä Jussi ei ole eläissään tavannut kuin kerran.

Se oli Salmisen Veikko , Alhaisten alakoulun IB-luokan pulpettivieruskaveri,jonka flanellipaidan kaulus oli liasta kiiltävä,haisten ihopaskalle kuin viikkoon maattu tuulettamaton tubipotilaan hellakamari.

Jussia Fhely on vihannut melkein 18 vuotta ja  papinpojan itsensä pyykkäämän pyykin roikkuessa takapihalla Fhely pelkää koskettavansa tuulessa heiluvia kalsareita,tulevansa kosketuksesta raskaaksi...67-vuotiaana.

Fhely on uskonut ihmeisiin jo pienestä saakka ,kun Baguion katedraalin verisiä kyyneliä itkevä Mama Mary oli kertonut sille,että hän tulisi saamaann ison perheen.

Se iso perhe taisi olla lopulta Jussin tekemä!

Filippiiniläinen katolinen ja animistinen usko..ei siis kirkko.. oli lisäksi opettanut sille Mama Maryn neitseellisestä synnytyksestä,joka voisi iskeä muihin neitsyisiin pelkällä katedraalin portailla myydyn pullotetun talismaanin lasin kosketuksella.

Jussin  pitkä viha Fhelyä kohtaan on jo laimennut, jaksamatta taistella enää tyhmyyttä ja tietämättömyyttä vastaan.

Välistä hän jopa joutuu puhuttelemaan Fhelyä santsikersantin äänellä,palauttaakseen talon ’majordoman’ eli kotihengettaren takaisin riviin

Jussin rakas vihollinen
Fhely Ternossa
Juhart 2K5 Manila

Felicitas dela Cruz eli Fhely Jussista muistuttaa ruotsalaisittain kutsuttua "rugguglaa" eli huuhkajaa kasvoiltaan, ja joka meikkaa kirkkoon ja kauppaan mennessään uurteisen naamansa pakkelilla ja puuterilla.

Hampaattoman suunsa ryppylangan se punaa rosankirkkaaksi ,suputtamalla suutaan posket lommolla meikkipeilin edessä,muistuttamalla Reeperbahnin elähtänyttä porttoa keittiön ikkunassa.

Läpilaiskakin se on ollut koko 18 vuoden ajan olohuoneen lattialla maattuaan kaikki siestat.
Nyt ei enää löydy sanavarastosta termiä kuvata sen alinomaista verannalla istumista ja puolen päivän siestaa,laiskuuden muututtua elämän pysähtymiseen.

Jussi rakasti Sanan opetuksesta vihollistaan niin paljon,että sai sen menemään lääkärintarkastukseen,Fhelyn makuukamarin viereisen vetämättömän vessan haistessa lietteen lisäksi sokeritehtaan melassisäiliöltä.

Felicitas saapui sairaalasta kotiin todetun sokeritaudin ja tubin kanssa,lopettamalla vähäisenkin tyänteon.... jäämällä lopuksi elämäänsä sairaslomalle makaamaan olohuoneen marmorilattialle.

Fhely ei koskaan ole osannut monien muiden köyhistä oloista lähteneiden lailla nukkua vuoteessa.
Baguion nuoruutensa hän vietti opiskelujaan vältellen John Hayn ja PMAn kadettien tansseissa,baareissa sekä rikkaampien perheiden tyttöporukopissa,nuorempien siskojen luettua itselleen oppiarvot collegeissa ja yliopistoissa.

Fhelyn mennessä Jussin kuopuksen Riitan kanssa syntymäkaupunkiinsa Baguio Cityyn luokkakokoukseen,Jussi lupasi kotihengettärelleen oikean kannettavan ja marmorilaatoista tehdyn taittovuoteen pitkiä siestoja varten.

Silti nöyrtymättä edes sairautensa takia,Fhelyltä puskee otsasta ulos vanha naapurikateus ja ärsyyntyminen pienistäkin asioista sekä se alinomaa kaivava viha "putia" ,talon valkonaamisäntää kohtaan.

1986 Jussi ja Gerry
talonsa edessä muodin-
mukaisissa
 porkkanahousuissa

Fhelyn elämä oli seisahtanut jo 80-luvun puolivälissä,pukeutumalla vielä 2000-luvulla Molaven asuinalueen fiestoihin rakastamiinsa 80-lukuisiin löysiin porkkanapuseroihin terävin olkatoppauksin ja löysiin muslimihousuihin,jotka valuvat kaventuneina lahkeista kultalameisten kenkien päälle.

Olkatoppausten välistä Fhelyn siskoltaan lainaamilla saudikultaketjuilla peitettyä kaulaakan ei pysty näkemään,ikään kuin hän olisi unohtanut vaatehengarin jakun sisään.
Kaikki hänen asunsa ja korunsa olivat salaa lainattuja Gerryltä,Jussin vaimolta,meikkeineen,kynsienhoitovälineineen ,kenkineen jne..joita Jussin rouva ei koskaan tullut saamaan takaisin.
Kleptomaanina Fhely oli varastanut talossa ilmaisen ylläpidon ja palkan päälle kymmeniätuhansia pesoja.
Silti filippiinoperheissä kotona ylläpidetään vanhempien ja sukulaisrakkaudesta suvun pahimpia konnia,narkkareita tai muuten hulluja.
Laitoshoito on kallista.

Manilalainen Cadillac Superior-hauturi

Jussista Fhely ei lähde numerosta 18 Molave Avenue muulla keinolla kuin Maman ja Papan tavalla,La Pazin hautaustoimiston valkoisella Cadillacilla.
Luksuskyytiinhän hän on aina elämässään kaihonnut.

Hän on valmistellut tulevaa lähtöänsä koko Mervillessa asumisen ajan,käymällä ahkerasti lauantaimessussa kuuntelemassa viimeiset naapuruston juorut sekä kutsumalla nuoria eukaristipappiskokelaita  seminaarista Jussin talon verannalle kahvikesteihin.

Hän piti näistä hyveellisistä neitopojista,oman ilkeytensä muuttuessa ylitsevuotavaksi imarteleluksi seminaaripappisalokkaiden seurassa.

Lopun päivää hän murjotti TV:n edessä katsomassa espanjalaisia,kiinalaisia ja korealaisia telenoveloita,imemällä sisäänsä sitä todellista elämää,jota voi myös lukea julkkisten juorupalstoilta.

Hänen elinikäinen valehtelunsa oli aivoissa muuttunut tositodeksi, teeveen juoru-eli tsismis-ohjelmien oletteluiksi sekä kuulopuheiksi Manilan filmitaivaalta..

Jussi ei ole koskaan saanut sitä kiinni todenpuhumisesta!

Unelmamaailma sille on totta ja arkipäivä taas unelmoimista.

                                           Feliz Navidad.Jose Feliciano

Fhely-kälystään Jussi aina muisti erään  Jose Felicianon hitin vuodelta 1970 ajaessaan Torstenin ,eläinlääkärin pojan ohjaamalla valkoisella muna-Favorit-Volvolla kesäisessä Kemiönsaaren maalaisilmassa Taalintehtaalle juomaan pilsnerit,mustan Clarion-kasettisoittimen hattuhyllykaiuttimista:

--Feliz Navidad,Feliz Navidad,Prospero Anio y Felicidad....

Laulun loppusäe toivottaa vaurasta uutta vuotta ja iloa,jota talon oma Felicidas Felisitas ei koskaan tuonut.
Hän laiskuudessaan rikkoi taloa ja ilkeydessään Jussin avioliittoa.

Iloista naamaa se ei näyttänyt kuin vahingon sattuessa toisille.

1970 Marcosit
Clark Airbasen juhlissa

VALLAN KORRUPTIO

Filippineillä vuonna 1970 Marcos aloitteli toista presidenttikauttaan,katsomalla köyhyyttä silmiin mustan Mercedes-Benz 600-limusiinin tummennettujen ikkunoiden lävitse Manilan slummeissa,samoin kuin vuonna 1965 uutena presidenttinä..Korruptiokin pysyi tiukasti valtion vaalikoneiston rattaissa rasvana,jota vielä vuonna 2005 ei olla saatu hävitettyä.,äänestyssysteemin ollessa viela manuaalisen

Elektronisessa systeemissä selvä raha ei mene niin helpolla taskuun,mutta filippiinot ovat korruption mestareita elektronisessa tietoliikennesiirroissakin..

Nämä sanoivat amerikkalaisten opettaneen lahjonnan  filippiinoille,mutta he paransivat sen omiin tarkoituksiinsa.

Poliittisen  ja taloudellisen  levottomuuden kulissina oli v.1970 80 poliittista sotaloordia yksityisarmeijoineen eri puolilla saaristovaltakuntaa.

The Philippine Free Press-sanomalehden julkilausuman mukaan marraskuun 15. päivänä 1970,sotaloordeista 6 oli senaatin jäseniä,37 kongressin alahuoneen jäseniä,loput maakuntakuvernöörejä,kaupunginjohtajia sekä vaikutusvaltaisia henkilöitä,jotka olivat voimakkaitten politiikkojen sukulaisia.

Kaksi kuukautta myöhemmin lehti raportoi yksityisarmeijoiden luvun laskeneen huomattavasti,mutta luvallisten yksityisten turvamiesfirmojen määrä oli noussut 192:sta 507:ään samassa ajassa.

Kukaan ei halunnut luopua privaattiarmeijastaan.

Niitä tarvittiin eikä kukaan vallan kahvassa valtion pallilla jättäisi käyttämättä vaalikampanjansa aikana armeijaansa ennen sotatilalain aikaa hyväkseen.

Vaaliprosessi halventui sirkustaiteeksi,missä petoksen,murhan ja lahjonnan avulla päästiin maan valtaistuimille.

Aseet ja väkivalta olivat yhtä normaaleja asioita vaaliprosessissa kuin täyteen ympätty vaaliuurna.

1970 Marcos alkoi perustuslakikomitean välityksellä kirjoittaa uudelleen lakia itselleen sopivaksi suoranaisella komitean jäsenten lahjonnalla.

Tapaus tuli julkisuuteen Payola Exposena eli lahjuspaljastuksena,kun Imelda kärytettiin jakamasta rahakuoria komitean jäsenille,jotka voisivat tulla lahjuksilla vakuuttuneiksi Marcosin version kirjoittamisesta.

-----------------------

1997
Jussi maalarimestarina
Molavessa

Pistettyään maalauspensselinsä vesipurkkiin,Jussi alkoi plarailemaan vanhoja lähettämättömiä kirjeitään siskoilleen,löytämällä erään kellastuneen ja lutikoiden perillään pyyhkimän paperiarkin.

Hän ryhtyi uudelleen lukea kirjoittamaansa viestiä:

19.1.97

Hei isosisko,

Olen pääsyt sairaalasta hepatiittihoidosta viime viikolla.

Vielä yritän opettelemaan kävelyä.
Vapinaa on käsisä ja jaloissa,että kelpaisin Paranaquen kiinalaisen palokunnan messinkipumpun ukulelekitarasoittajaksi paikallisiin fiestoihin

Sen Suomen visiitin jälkeen työnhaussa vuonna 1995 ja Kelan asiakkaana elämä on ollut helpompaa,päästyäni Suomi-depiksestäni eroon..

Tämä numero 18 Molave Avenue on toisenlaista pikkuhelvettiä,jossa talon valtiattarena,siis minun omassa talossani,makaa ja haisee Gerryn vanhapiikasisko Fely tai tagaloginkielisesti Fhely,kun ne tykkää panna h-kirjaimia joka väliin.
Minustakin tulisi filippiiniläinen Jhun yhdellä H:lla.
Jenkit eivät koskaan osanneet lausua Juha-nimeäni,vaan kutsuivat minua Yahooksi.

Minullekin on tullut monta kertaa mieleen sellainen oikea H-hetki,koska mieli tekisi vängetä se mummo kadulle pakaaseineen.

Paljaan perseen kanssa se tuli taloon ja paljain persein se saa myos lähteä,jos ei vängällä niin luonnollisella eksitus mortella puupalttoossa.

Nunnat ja nakumalli

Tiedätkös,että jokaisen katolisen nunnan  luvattu poikaystävä on se meidänkin bibliasta tuttu nasaretilainen?

Fhely on myös katsonut katolisena neitsytvanhanapiikana saavansa poikaystävän siitä.

Se käy kaikissa Molaven pikkukappelin seuroissa ja rukouspiireissä,jotta pääsisi sen morsiameksi.
Mervillen puolella on pieni nunnakonventti nimeltään Maidens of Jesus,ja olen udellut meidän talon ohi kulkevalta argentiinalaiselta abbedissalta,jos Fhely voisi kirjoittautua sisään.
Abbedissa oli vain nauraen pudistellut päätään-

Sitten se kantaa mustan nasaretilaisen patsasta mummokolonnan nenässä,vaihtamassa pystin paikkaa huushollista toiseen.

Se kutsuu pappiskokelaita meidän verannalle,jotta saisi puristella niitten neitseellisiä pyllyjä.

Niitten seurassa se esittää madonnaa,mutta muuten sen suu käy kuin hampaattoman kalastajan muijalla juoruissa.

Messun jälkeen kappelin oven suljettua,se muuttuu takaisin siksi vanhaksi piruttareksi.

Se ei ole vielä oppinut soveltamaan kirkon oppeja käytäntöön.

Sanomalehdistä se lukee juorupalstat,pistämällä uutissivut tilapia-kalanperkausjätteiden paketoimiseen.

Naapureiden asiat ja sukulaisuussuhteet se tietää paremmin kuin pesemättömät riisipussinkokoiset rintaliivinsä ja isot pikkuhousunsa,joita se viikkaa ja pinkkaa likaisina kaappiinsa.

Se istuu polvillaan vaatekaappinsa ovien edessä kuin kappelin köyhäinavustuskorilla enttententatessaan,mikä pinkasta olisi puhtain.

Sen huonekin haisee ruumishuoneen balsamointipöydältä ja formaliinilta.
Joku tai jotain mätänee sen immenkalv...eikun  kammiossa.

Sitten se on ollut 65-vuotias viimeiset kymmenen vuotta

Sitten se pelkää  mahdollisen oikean raiskaajan tuloa oikein innolla,pannessaan päiväsiestan aikana kaikki ovet kolmeen reikeliin ja sulkemalla ikkunat säppiin.

Sen hygieenian puolesta teoreettinen raiskaaja pyörtyisi laakista hajuelämyksistä.

Iltaisin se tarvitsee salaisen yksityisvartijan saattamaan sitä rukouspiireihin,toivomalla että vartija tekisi muitakin salaisia palveluksia.
Sen suojelusenkelit ovat niitä nuoria pappisseminaarilaisia,jotka pahan paikan tullessa pötkivät pakoon..

Olen aikeissa antaa sille Molave Parkin Oscarin parhaasta pääosasta,koska se on paras näyttelijä kulmilla,mitä tulee osan älyttömän nopeasta vaihtamisesta kameleonttina estraadilla.

Russarön sotilaskori
 yläoikealla

Muistan silloin 1968 intistä Russarön saarella,kun finninaamaisesta sotilaskotisiskosta tuli pojille Miss Universum Tsekkoslovakian kriisin aikaisessa moniviikkoisessa lomakiellossa.

Toivottavasti näin ei kävisi minulle,että Fhelyn naama puhkeaisi kukkaan Miss Maailman kasvoiksi.

Sen fenolin haju kyllä pitaa minut kauempana,ettei puutteessa tulisi polkaistua pirutarta.

Olen melkein unohtanut omankin rouvani kasvot,koska näen niitä vain kerran vuodessa

Työtä on talossa kylliksi,putki-ja sähkömiehenä,talkkarina,automekaanikkona ja lasten isänä.

Fely taas teeskentelee tyoskentelevänsä likainen essu niskassa sekä harja kädessä portilla,näyttääkseen naapurien rouville puurtavansa ’putin’,sen valkonaaman hyvinvoinnin edestä.

Minäkin teeskentelen maksavinani,kuin valtion hommissa.

Näin täällä vanhaapiikaa kesytetään!

Jos äidin eläessä tallainen Fhely olisi ollut kotihengettarenä,ei se olisi päivääkään kestänyt palveluksessa.

No,tässäpä tuli viimeiset uutiset.

Terveisiä siskoille ja tädille siellä Suomessa

P.S. Onko tädillä vielä huimausta ja sydämentykytyksiä sekä sitä verenpainoa?

Terveisin,

Jussi,Gerry,Hanna ja Riitta sekä Boxer-että Cheapy-koirat

Boxer ja Cheapy juoksussa.
Takana Fhellie-jeepney
Juhart 2K5 Manila

Yksi tavallinen aamu Itä-Lontoossa 1. .Lontoon roskapostilla.

Mandarine Cat

04.00
Heräsin..tai minut herätti meidän musta Bombay-katti Blackie.Se oli hypännyt rintakehäni päälle bokserin painolla ja sen kehräyksestä minun piti päätellä talon kattipsykologina,että haluuko se katinruokaa tai mennä ulos.Kattigooglepsykologi pyhästä netistä oli kertonut,että kehräyksissäkin on kuulemma pikkuinen ero.
04.02.
Kaivelen silmäpaskaa etusormella keittiön oviaukossa ja astun pimeään köksään.
Blackie ei kyhnännytkään köksän oviaukossa ja olin astunut katinraksuihin ja jyrsittyihin kanaluihin paljain jaloin ja kirosin saatanaa talon kummankin katin pöytätavoista..eli permantotavoista.
Syövät kuin siat!
..ja kolmesta katinkupista oltiin syöty vain keskeltä,mikä kattipsykologiassa merkkaa,että kupit on tyhjiä---ja se tarkoittaa kupin täyttämistä...Refill--refill!
Yleensä ne kantaa kananluut jyrsittäväksi olkkarin maton päälle,missä kana ilmeisesti maistuu paremmalle.
Sitä kattigooglepsykologi ei osannut selvittää.
Korvissani tinnituksen päälle soi edellisillan filippiinotelenovelan Forever Moren tunnussävel eli minua taasen jälleen kerran vaivasi se Viimeisen Laulun-syndrooma (LSS-Last Song Syndrome)..

                                            Forevermore with Lyrics

Seinänaapurimme happipullosta alvariinsa letkusta maailmaa keuhkoihin imevä ja alinomaan samalla takapihalla sätkää polttava itälontoolainen Terry-cockney sanoi kerran minulle,että olen talon ainoa Catmando eli kattimies-tekee....muuta sen cockney-slangista en yleensä ymmärrä.Katmandun tiedän olevan taasen jossain Intian pohjoiskolkassa..
04.03.
Blackie istui olkkarin pihaoven lasin edessä,kun olin illalla pienen yöpakkasen takia sulkenut ikkunan, sen kattien oman oven.
Toimenkuvaani kuuluu olla kissaporttieri ilman tipsejä.
Vuokrahuoneistossa ei ole lupaa sahata kattiluukkua  muoviseen tuplalasioven alapaneeliin,koska Anchor Trust järjestyssäännöissä kieltää sellaisen...samoin kuin ison koiran pidon.
Jayne Lewis,isotuttinen ja lanteista metrin leveä talon Scheme Manageri sai kyllä pitää isoa vasikankokoista mastiffhurttaa vapaana talon pihalla ja kerran kertoi minulle,että pientä sylikoiraa vuokralainen saa kyllä pitää sisätiloissa ja talutushihnassa ulkona.
Rouvani sanoi,ettei meille hankita mitään räkyttävää sylikoiraa,perhoskoiraa taikka chihuahuaa,jotka sisällä paskii ja kusee karvalankamatoille ja jyrsii tuolien jalkoja.
Olin kyllä kerran ehdottanut sille mukavan labradorin hankkimista opaskoiraksi,koska hänet oltiin rekisteröity ihan paperilla puolisokeaksi diabetesin takia. Rouva kylläkin väitti,ettei niitä olla koulutettu pyörätuolin puskijoiksi,jolloin minä saan pysyä kaksijalkaisena pyörätuoliopasrekkuna..

Meidän koirat
Cheapy ja Boxer juoksussa
Juhart

Olimme Manilassa koiraihmisiä.....sellaisten isompien katuhurttien eli askalien (Aso Calle) omistajia.
Siellä ne koiruutemme jyrsivät vain soppaluita riisiliemen kanssa.
Filippiinien yksi maukas ruokalaji Bulalo eli luukeitto oli minunkin mielisoppia.
Jaynellä on nykyään isompi pari metriä korkea musta lemmikki...kaksijalkainen musta Jamaican seisoja..
Rouvani entinen filippiiniläinen manipedikyristi Zenny,joka kävi meillä kerran kuukaudessa klippaamassa ja vernissaamassa rouvan kynnet halvoilla Maybelinen lakoilla sanoi jamaicalaisen nähtyään..että Malambot!
Malambot merkitsee tagalogiksi pehmeätä.
Zenny oli ollut Japanissa ennen Yapayukina eli yökerhotanssijana ja tavannut paljon mustia miehiä ja tiesi,että niillä oli jokin kauheen pitkä ,mutta silti Malambot.
Eikä Zenny puhunut jamaicalaisista pitkälettisistä bobmarleymaisista reggaerastafareista,joita Lontoossa kutsutaan torttupäiksi (Muffin Heads) isojen villapipojensa takia!

Toimin jälleen kerran kattiportsarina ja sitten päästin Blackien ulos,kun toinen meidän Pixie Bob-rotuinen harmaankirjava Tigerimme tuli ikkunasta sisään Coolfin Toadin reviirinsä yöpäivystyksestä kissaraksuaamiaiselle.Uskon Tigerin olevan yötuurissa käyvän työkissan ja Blackien aasialaisena tuilla elävän maahanmuuttokissan...ainakin meidän kahden seniorin tuilla..
Katit hieroivat nenälakritsejaan tervehdykseksi kuin eskimot..
Molemmat ovat poikakatteja eikä googlekattipsykologi ole selvittänyt vielä minulle löytyykö kissalajeissa myös seksuaalisesti poikkeavia..
Brittiläinen tasa-arvolaki suojelee myös kai niitäkin parisuhteissa.
Kattigooglepsykologi ei osannut lisäksi selittää,miksi kissat ovat ihmisen isäntiä....
Koirat kylläkin katsoo isäntiään ylös,kun katit taas isäntiään regaalisesti alas..
04.15
Kahvikoneessa pärpätti italialainen Lavazza-porokahvi.
Kahvikone on jo kolmas vuoden sisällä,kahden edellisen konkattua tukkoon kattilakivestä.Vikaan ei auttanut edes kuuma etikkavesi ja lopulta kahvikoneiden kuumalevytkin sanoivat itsensä irti .Koneita ei voi edes itse korjata,koska ne on yhtä valua ilman ruuvinruuvia,että voisi kurkata sisään,mitä ne ovat syöneet sisäänsä.
04.30
Tölläsin kompuutterista uutisia..Salon Seudun Sanomia,Hesaria,Uutta Suomea ja Daily Mailiä..
Rouva yski makuuhuoneessa,koska olin tartuttanut sille tohtorin keukokuumepiikistä karanneen räkätaudin.
Itse köhin kaksi viikkoa nokka vuotaen kuin ruosteinen kylmävesikraana,mutten saanut tautiin sympatioita."Bitter Halfiltäni".
Savolaista edesmennyttä vanhapiika-Aune-tätiäni lainaten mutisin toisesta suupielestäni,että "Ite pittää taatini yskivä ja nokkani niistöö..!"
Nyt minun piti olla ystävällinen ,sympaattinen sekä empaattinen mieshoituri sairaalle sairaanhoitajarouvalle ja käydä antamassa sille vierihoitona yskänlääkettä lusikalla pullosta .Tautien kanssa en ole hänen kanssaan koskaan tasavertainen,koska rouvaltani löytyy diabetes,munuaisvika ja nivelreuma flunssan päälle.
Minulla taasen välilevyrikko,puutunut vasen etujalka ja huriseva nuppi..ja niistä ei ole lupa valitella.

Manilalainen roskakanaali

Salkkarin (SSS) uutisissa roskismiehet vaativat jokaiselle Suur-Salon taloudelle automaattinostoon tarkoitettuja roskistelineitä,koska manuaalisessa nostossa lasinsirut ja terävät esineet voivat aiheuttaa raavaille miesköriläille haavoja.
Ilmeisesti työhanskat eivät kuulu toimenkuvaan.
Minulle uutinen ei tullut uutena,koska kaikki lontoolaiset roskiskundit ovat tottuneet automaattisiin roskapytyn nostolaitteisiin.Sen takia ne ovat jo ylilihavia ja kieltäytyvät jopa 10 metrin päästä pyörillä olevan roskapytyn rullaamista roska-auton nostotelineelle.
Syynä on liukastumisvaara ja käyttämättömien selkälihasten venäytys..
Roskimiesten ammattiliitto on vaatinut kaikkien roskakuskien ensin käydä arvioimassa roskapyttyalueen liukkaudesta ja etäisyydestä roska-autoon,ettei vahinkoja tapahtuisi.
Poliisitkin joutuvat arvioimaan rikospaikan ennen,etteivät liukastuisi talon portailla.kun oven takana joku hullu luikkii ikkunasta haulikolla ohikulkevia..
Muuten maksettaisiin viisinumeroisia puntakorvauksia.
Ja salolaisille roskikundeille voi tulla pipi sormeen..
Manilassa roskikundit tyhjentävät viikottain asuinalueemme roskapytyt ällöltä haisevaan roskisautoon,valittelematta ilman mitään suojapukua ja turvamonoja mistään lasisiruista taikka narkkareiden piikeistä.

Hesari,Usari ja Daily Mail taasen uutisoivat ISIS:in kurkunkatkaisuista..Daily Mail vielä sensuroimattomilla ja verisillä valokuvilla.
Keskeytin uutisten skrollaamiseen,kun nuppiin pääsi hautumaan omituinen depiksenpoikanen maailman ilosanomista..
05.30
Uutisten lukuun oli uponnut tunti ja vasta toisen tunnin päästä aukeaisi korttelin päässä Freemason Roadilla Jetson Brosin lehtikauppa,josta ostan Daily Mailin paperilehden,joka lopulta jääkin lukematta kaikkine väliin pistettyine roskaposteineen.Lehden ostamisesta vain on jäänyt paha tapa,kun vanhana koirana uskon printattuun sanaan enemmän kuin sähköiseen.

NISA Local -marketti
Freemason Roadilla
Jetsonin naapurissa

Ja Jetsonilta saan amusavut eli vihreän Chesterfield-askin,jota ostan myös naapurin Nisa-marketista.Kysyessäni tiskiltä "Green Grassiä" intialainen Ramish automaattisesti iskee tupakkalaatikon eteeni ja kysäisee,että tulisiko vielä pussi jääkuutioita Mrs. Johnille ja punainen Panadol-särkypilleriaski rouvan jalkakipuihin..
Kerran eräs ällikällä lyöty yönmusta nigerialaisemigrantti takanani jonossa luuli,että tiskiltä myytiin cannabista pyydettyäni srilankalaiselta kassalta Green Grassiä--.
Engelbert Humperdick lauloi 60-luvulla laulua..Green,green Grass of Home..eikä hänkään tarkoittanut ansarissa kasvavaa cannabisviljelmää.
05.40.

                                        Green Green Grass of Home.Tom Jones

Herätin rouvan,koska tämän aamusuihku vie puolisen tuntia nahan skrapauksessa..
Filipinanaisille aamuinen suihkussa käynti kestää oman aikansa,milloin ne luovat päällinahkansa sormillaan hieromalla.
Käärmeetkin luovat nahkansa ...kerran vuodessa.
Käärmeen takia se Eevakin sai Aatamin kanssa paeta Herran käskystä Eedenin paratiisista.
Lisäksi filipinanaisten pitää pestä ihonsa manilalaisen ihotohtorinna Bellon ihonvalkaisusaippualla,että näyttäisivät yhtä kuulailta kuin hongkonglilaiset missit.
Filippineillä valkoihoisuus on suurta muotia,vaikka inhoavat sisimmässään jenkkejä,jotka eivät jatkaneetkaan 40-vuotista amerikkalaista Hollywoodia,joutumalla v.1946 itsenäisyysjulistuksessa omien isäntiensä orjiksi.
Meillä Pohjolassa taas statuksena on saada kesällä komea rusketus..ihan ihosyövänkin saamisen uhalla.

241 bussi

Newhamin munuaisosaston dialyysi alkaisi puoli kahdeksalta.
Numero 241 bussi veisi seitsemän kieppeillä Freemason Roadilta Barking Roadille ja olin varannut rouvalle tarpeeksi aikaa aamutoimiin sekä uuden pärstän maalaamiseen ja piirtämiseen tyhjälle naamataululle.Niin ne naiset yleensä herää kasvottomina.
Itsekin joudun jokaikinen aamu esittelemään itseni peilikuvalleni,joka ei ole prikuulleen sama kuin 80-luvulla,jolloin tukka liehui tuulessa Citroenin kattoluukun ollessa auki ajaessani Jeddan Cornichea pitkin firman työmaalle kollaamaan materiaalilistoja.Nyt peilikuvassa toisella miehenkuvan päälaella kasvaa harvahko tillimaa ja poskilihatkin ovat graviteettilaista pudonneet piirun alas.Silloin oli elämä edessä ja tukka kammattuna taakse ja posketkin täysitrimmissä.
Nyt pitempi elämä on takana,mutten kylläkään kampaa harvaa kuontaloani eteen enkä sivulta ylikampauksena kuin monet ikäiseni papat,vaan singleeraan pääni parinmillin terällä sellaiseksi Army Crew Cutiksi,
Proud to be bald?
Maybe..mutta jostain kummasta päälaelleni on alkanut kasvaa uutta ,sellaista vaaleanruskeata lapsenuntuvaa eikä sellaista harmaata kuin ohimoillani..jopa Gerry ja Riitta-tyttäreni ovat todistaneet.."Daddy..your hair is growing"!
Nuorempana kollina 70-luvulla käydessäni hoviparturillani Asemakadun Pullin rouvalla kysäisin kerran,että miten se kauppaan vaikuttaisi,jos kaikki miesoliot olisivat päälaeltaan kaljua.
Rouva Pulli vastasi lakonisesti:
--Ei paljoakaan,kun kaljuillakin sentään yleensä kasvaa jonkunlainen tukankranssi ohimoilla!
Minuun on kai tarttunut sellainen Benjamin-syndrooma!
Brad Pitt näytteli Benjamin-filmissä vanhempaa kundia,joka päätyi nuortuaan päivä päivältä ajan mittaan kapalovauvaksi.
Aikuisvaippoja en ole vielä joutunut käyttämään,mutta kai sekin aika vielä koittaa ja tutkin tarkalleen aamuvirtsalla,etten pirskuttele kuin kastelukannulla pienissä spurteissa pytynlauteille kuin isä-Antti,jolla havaittiin eturauhassyöopä..liian myöhään.

Minulle riitti ennen Gerryn aamuherätystä vain parranajo,naaman ja kainaloiden pesu sekä suun kurlaus ja hampaiden harjaus. Leukani tuoksahti Versacen kalliille partakolinalle...40 puntaa per 50 ml..Kalliiden partakolinoiden käytön opin Gerryltä,joka on ekspertti hajusteissa jo Saudiajoiltamme.
80-luvulla käydessäni helssaamassa Halikossa isosiskoni poikaystävää ja runoilija Seppo Helmistä Saudilomillani tämän Märynummen kerrostaloyksiössä,talon naisasukkaat ajelivat hissillä ylös ja alas pelkästään nuustelemassa minun kalliita Pariisin partakolinoita..
Näin Seppo oli minulle kertonut.

Katit pihalla

06.15.
Panin nahkarotsin niskaani valmiiksi kävelylle kulman takaa Mandela Roadia Butcher's Roadin News Agentille ostamaan kissanruokaa ja Chesterfield-askin.
Katit olivat kierrelleet kissankupeilla sen näköisinä,että safka oli loppunut..kupin keskeltä.
En viitsinyt ventata Freemason Roadin Paulin lehtikaupan avaamista,koska jos puotituurissa olisi Paulin nyrppänokkainen intialaisrouva,niin kauppa aukeaisi seitsemältä,koska sen pitää ajaa pienellä Toyota Jazzilla A13 moottoritietä kotoaan Ilfordista Custom Houseen aamurekkaruuhkassa. Paulin parempi puolisko voi joskus olla tyly asiakkaille vaihdevuosistaan tai sitten äärettömän miellyttävä..etenkin Abu Dhabin lomansa jälkeen...eli sellainen bipolaarinen ja lievästi elähtänyt intialaiskauppiaan rouva...
Olen tottunut jo kotona filippiinorouvani kahteen minään,mukavaan aamulla ja kinkkiseen illalla. Two Wives..vaikka olen yksiavioinen,joskin kolme kertaa naitettu...

                                          Two Wives Trailer ABS-CBN

Ulkona Stanley Holloway Courtin ovella katselen Swissairin koneen laskua London Airportille naapuriimme Woolwichiin,missä viime vuonna pari afrikkalaistautaista muslimijihadistia katkaisi nuorelta valkoiselta brittiarmeijan rumpali Lee Rigbyltä kurkun Woolwich Arsenalin portilla...
Mieleeni juolahti kävellessä Beatlesien biisi Eleanor Rigby,että olivatko sukua..
Eleanor kävi hitin mukaan Strawberry Fieldsin lähellä Liverpoolissa sijaitsevalla kalmistolla sodassa kuolleen miehensä haudalla..

                                           1966 Eleanor Rigby.The Beatles

Mandela Road on saanut nimensä Nelson Mandelasta eikä kukaan alueen nigerialaisenemmistöstä surrut viime vuonna tämän poismenoa,koska Mandela oli eteläafrikkalainen.
Yksikään näistä Bemareita ja E-luokan Mersuja ajavista ja tuilla elävistä nigerialaisista ei surrut samoin omassa maassaan Bokol Haramin jihaditerroristien kidnapattuja muutamaa sataa nuorta tyttöä,vaan ajelivat Chelsea-traktoreillaan Freemason Roadin postitoimiston pankkiautomaatille nostamaan tukiaan,naiskuskien pistäessä kunnan stipendinsä läheisen afrokampaamoon tukanjatkeeseen taikka kymmeniin pikkuisiin maissipeltoletteihin ,ylipitkiin silmäripsijatkeisiin ja kikkaratukan valkovärjäykseen...
 ...ja  kaiken kaunistamisen päälle viereiseen kiinalaiseen manipedikyristishoppiin liimattaviin kotkankynsijatkeisiin..

                                         Procol Harum.Whiter Shade of Pale

Hyräilin patikoidessani Procol Harumin biisiä The Whiter Shade of Paleä..
Mandela Roadin ja Canning Townin takana melkein Stella Artois-kaljatölkinheittomatkan päässä aamuöistä tummaa Lontoon taivasta vasten nousi valaistuna Canary Wharfin bisnesskeskuksen lasipalatsisilhuetti,HSBC:n tornin huipun kobaltinsinisen lentoliikennevaroitusvalon iskiessä minulle silmää..ehkä myymässä minulle seniorikansalaisen henkivakuutusta hautauskulujen korvaamiseksi.
Itse olin kyllä Barclayn asiakas...en pakosta,vaan rouvani kanssa yhteistilin omistajia...aamusaldo pikapankista 120 puntaa.

1946 It's a Wonddeful Life.
George Bailey suojelusenkelinsä
kanssa
(George Bernard)

"It's a Wonderful Life... Insurance!"..ja tunnen itseni kuin nokkaansa puhuva Mr. George Bailey alias Jimmy Stewart kyseisessä filmissä pankin bankrotissa...
Saavun Butcher's Roadin News Agentin lasiovelle ja kurkkaan ensiksi sisään kumpi intialaisserkuista Tom tai Pat seisoisi tiskin takana.Yleensä jos Patillä olisi tuuri,.niin puodin edessä seisoisi upouusi Jaguar ja rullaovet olisivat alhaalla munalukoissa kiinni.
Patillä kestää avaustoimet oman aikansa ja vielä jonon kasvaessa tiskin eteen tämä sohlaa toimituslistojen ja leipäkuskien kanssa punjabinkielellä loputtomiin..Asiakkaista hän haluaa eroon ostoksia ja vaihtorahoja tiskille heitellen ja huutaen perään... "Good Man..Good Man!!"
Pat laskee ostokset päässään hintoja mumisemalla,jolloin yleensä asiakas maksaa pari penniä lisää...siitä uusi Jaguar.
Tom taasen avaa puodin ennätysajassa tuoreiden lehtien ja leipien ollessa valmiin koreissa ja hyllyillä.
Tom hymyilee alinomaan ja kyselee vointeja.."You Okay my Friend?"
Kaksi punjabiserkkua voivat olla täysin toistensa vastakohtia!
Tom olikin onnekseni nyt tuurissa ja minulla oli minuutissa aamulehti kainalossa ja kissansafkat muovipusissa..

Lehtipuodissa ei enää näkynyt alkoholisoitunutta Mikea,aamulehtijakajaa,joka ensitöikseen kello 06.30 osti aamujanoonsa ja loivennuslääkkeeksi kuusi tölkkiä vahvinta 10 prossan kaljaa.
Mike kulki kesät talvet paskasissa lenkkihousuissa ja villapipo silmillä.
Tämän entinen loistevihreä postikassikin oli mustunut kaatumisista katuojiin aamujakelulla.
Joskus tapasin hänet meidän talomme aulassa nukkumassa postikassin sisältö hajallaan aulan laatoilla kello kahdeksan.
Koko aula haisi avoimelta kaljakuppilan oviaukolta.

jatkuu

 

Tulipaloja ja vihan hedelmiä. Hudson Super Six-stoori.

1927 Hudson Super Six-paloauto
Salon torilla

1927 Hudson Super Six-paloauto

Oman kotikauppalani vapaapalokunnalla oli käytössä vielä 50-luvulla 1927-mallinen Hudson Super Six-paloauto.
Näin sen usein jo 50-luvulla puunattuna ja klanssattuna vapaapalokunnan marsseissa pääkaduilla Turun- ja Helsingintiellä ja kauppatorilla sammutusnäytöksissä. Kuvia siitä on tallessani jo mm. 30-luvun taitteesta,vuoden 1936 Teijon palokuntajuhlilta ja vuoden 1974 Salon Messuilta. Nykyään sitä pidetään entisöitynä kaupungin palolaitoksen maskottina ja jonkinlaisena muinaismuistona palokunnan satavuotisesta palobiilihistoriasta.

HUdson vasemmalla Teijon palokuntajuhlilla

Salon VPK teki oikein,että säilytti ja konservoi Hudsonin jopa ajokuntoiseksi,toisin kuin muut palokunnat 50-60-luvuilla,jolloin vanha "kanttipalobiili" lahjoitettiin kaupungille taikka kunnalle lastenpuistoon tulevaisuuden toivojen rikottavaksi.
Kieltolain aikana moni pirtutokareiden auto päätyi takaa-ajossa poliisien piikkimattoihin,koska poliisivoimien hitaat nelisylinteriset T Fordit eivät saaneet nopeita salakuljettajien kuusi-ja kahdeksansylintereisiä Buickeja,Packardeja ja Hudsoneja kiinni takaa-ajoissa.Useista pirtutrokareiden voimakkaista ja nopeista pakoautoista tehtiin poliisilaitosten omia takaa-ajoautoja.

1926 Hudson Super Six Sedan  Osakeyhtiö Novan
 brosyyristä.
1927 malli näytti melko samanlaiselta

Näin eräs 1927-mallinen Hudson Super Six-pirssiauto päätyi takavarikoitavaksi salakuljettajilta kotikauppalan poliisikonttorille Raatihuoneenkadulle.
Poliisihuutokaupassa se myytiin ilmeisesti sitten kauppalan vapaapalokunnalle.
Hudsonin kori katkaistiin ja rungon päälle valmistettiin avonainen paloautokori tikkaineen,pumppuineen,pruuttineen ja messinkisine kilikelloineen.Se valmistuneena näyttikin paljon komeammalta kuin "pranköörin" pari 20-lukuista puupuolapyöräistä TT-mallista Fordia sekä ainoa levypyöräinen Citroen B16 Citroen.

Salon VPK:n kalustoa 20-luvulta.
Edessä Citroen B16 ja takana
2 TT Fordia

20-luvun kauppalassa Fordia edusti E.& J.Leino Itäisen Siltakadun numero 7:n liikkeessä ja Citroenia Erik Nordlinin autokauppa Läntisen Siltakadun numero 1:dessä Keskuksen talossa.
Salossa ei silloin ollut kaikesta automerkkikirjosta huolimatta yhtään Hudson-Essex-merkin edustajaa,ja uskoisin että kyseinen pirtupirssi Hudson Super Six oltiin ostettu Turusta L.J. Fabritiuksen Asioimisliikkeestä,joka palveli silloin Hudson-Essex-mallien piirimyyjänä Turun- ja Porinläänissä.
Merkin virallisena maahantuojana esiintyi vielä v.1928 Osakeyhtiö Nova,joka piti liikehuoneistoa Eteläisellä Esplanaadikadulla numero 12 Helsingissä.
Osakeyhtö Nova mainosti komeasti v.1926 esitteessä:
"Koeajakaa Essex- tahi Hudsonvaunuja ennekuin päätätte auto-ostonne!
Käykää näyttelyssämme!
Pienenä erikoisuutena kuitenkin vielä v.1926 virallisessa Hudson-Essex-Euroopan maahantuojarekisterissä esiintyy Suomessa firma nimeltään Svend Örund,Alexandersgatan 13,Helsingfors.
Kyseinen firma tunnettiin myös varaosaliikkeenä General Motors-merkeille,Fordille,Clevelandille,Nashille,Essexille,Hudsonille ja Oaklandille (Oakland myöhemmin sulautui GM:n Pontiac-divisioonaan).
Oudolta tuntui myös,että Nikolajeff GM:n maahantuojana ei ollut silloin ainoana merkkiensä varaosamyyjänä.
Svend Örund tunnettiin myös polkupyöräliikkeenä.

Arlinien 1930 Hudson Terraplane
Warenin talon edessä
Asemakadulla
Juhart

Vielä erikoisemmalta tuntui,että pienessä Salon kauppalassa 1930-luvulla koottiin Essex- ja Hudson-autoja.
Salon autoteknikkojen historiajulkaisussa mainittiin,että Jaakko I. Lehtisen korjaamossa koottiin Essex- ja Hudson-autoja,joidenka osat tulivat puulaatikoissa ja autot kasattiin korjaamolla.
Kyseinen autokorjaamo myöhemmin edusti GM-autoja ja oletan kyseisen autokorjaamon olleen Erik Nordlinin Autohallin Vilhonkatu 10:ssä,joka edusti Chevroletiä v.1937.
Salolaisessa katukuvassa oltiin nähty mm.kirjakauppiaspariskunta Arlinien 1930-mallinen Hudson Terraplane,joka olisi hyvin voitu olla koottu Iltasen korjaamolla.

Paimiolainen hinausauto-paloauto

Moni muukin suomalainen pirtuauto päätyi vapaapalokuntien autokalustoon ja yhtenä esimerkkiinä minulla siitä on tallessa kuva mm. Paimion VPK:n komeasta hinausauto-paloautosta,jossa kuljettajan palokypärän suojaksi oltiin väsätty jopa lyhyt pegamoidikatto.
1930-luvulla hyvin monen 1910-20-luvun isokorisen ja monisylinterisen loistoauton kohtaloksi tulikin joutuminen isäntien toriautoiksi tai katkaistuksi rungosta peräkärryksi,moottorin jäätyä palvelemaan vaikka pärehöylän voimanlähteenä. Yhtenä syynä oli myös lava-auton verottomuus.Siinä menivät komeat Cadillacit ja LaSallet pilkottavaksi peruna-autoiksi-

Suomessa näitä muunneltuja lava-autoja 30-luvulla ei käytetty vielä "maalta länteen-pakoautoina" kuten Amerikassa,mutta Talvisodan alussa niitä näkyi palaamassa vanhaan Kanta-Suomeen täysin lastattuina evakkoautoina Karjalan kannakselta.

Lottien Töpinä-auto rintamalla.Ilmeisesti 1932 B Ford-Phaeton-avoauto katkaistuna lava-autoksi
SA-kuva

1926 Hudson Super Six
Vihan hedelmät-filmissä
1940

1926 Hudson Super Six "West or Bust"-lava-auto Vihan hedelmissä

Kuuluisa amerikkalainen  ja sukujuuriltaan saksalais-irlantilais-englantilainen fiktiokirjailija John Steinbeck,jonka lyhennetty sukunimi oli alunperin saksalainen Großsteinbeck,kuvaa Vihan hedelmät-kirjassaan tarkasti,miten Oklahoman Dust Bowlista länteen pyrkivä perhe teki itselleen kuivuuden tuhoamasta osavaltiosta "pakoautokseen" 1926-mallisesta Hudson Super Sixin,jonka kori katkaistiin kylmätaltalla raa'asti kahtia ja sen peräosaan kyhättiin raakalaudasta lava.
John Fordin saman kirjan pohjalle v.1940 valmistamassa filmissä studion mekaanikot olivat kuitenkin asentaneet Hudsonin "superkuutoskoneen" tilalle Fordin sivuventtiili-veekahdeksikon alkuperäisen Hudsonin rikkinäisen moottorin varaosapuutteesta. Steinbeckin kirja oli saanut jopa Pulitzer-palkinnon ja filmistäkin tuli hitti,mutta osa amerikkalaisia vihasi Vihan hedelmiä Steinbeckin rooseveltiläisestä New Deal-sosialismiaatteesta ja kritiikistä rahavaltaa ja pankkeja kohtaan.
Steinbeckin omassa Salinasin kotikaupungissa paikalliset maatalousyhtiöt olivat painostaneet jopa kirjakauppoja olla myymättä hänen Vihan hedelmät-kirjoja,saatika esittää sen pohjalta tehtyä v.1940 valmistunutta filmiä paikallisissa elokuvateattereissa.

Steinbeckin 1960 GMC Pickup

Muistan keskikoulusta 60-luvun alusta Suomen maikan pakolla luettavan John Steinbeckin yhden teoksen "Punaisen Ponin",mikä kuvasi samoin Steinbeckin kasvutienoita Montereyn laaksoa ja kannasta,mutta kirjassa ei kuvailtu paljoakaan autoja,vaan hevosia.Toinen Steinbeckin mielenkiintoisempi kirja oli "Matka Charleyn kanssa",minkä 58-vuotias kirjailija oli tehnyt jo sydänvikaisena v.1960.Siitä tulikin hänen viimeinen matkansa.
Teosta varten hän oli ostanut uuden 1960-mallisen kolmen varttitonnin GMC-pickupin,jonka lavalla oli asennettuna oikea tehdasvalmisteinen Wolverine-camperasunto.Automatkan hän teki Amerikan mantereen poikki Charley-villakoiransa kanssa,Elaine-vaimonsa lennettyä sovittuihin paikkoihin matkan varrella.
Matka oli kaiketikin Steinbeckille muistomatka Vihan hedelmät-kirjansa Joadin perheen Hudson Super Sixille.

Joadsien Hudson bensiiniasemalla

Joadien Hudson esitti omaa autopääosaansa John Fordin ohjaamassa ja Zanuckin tuottamassa Vihan hedelmät-filmissä. Steinbeck oli saanut ideansa juuri 30-luvulla Kaliforniaan muuttavista Okies-seistä eli oklahomalaisista maanviljelijäperheistä,jotka ajoivat Salinasin kautta etelään kotitekoisilla kuorma-autoillaan.Steinbeck olisi voinut käyttää kirjassaan Chevrolet-merkkiä,jollaista hän itsekin ajoi nuorempana köyhänä kirjailijanalkuna eli käytettyä 1922-mallista ja nelisylinteristä Touring-mallia.
Steinbeck kotimekaanikkona oli paikannut Letukan vuotavan jäähdyttäjän kaurapuurohiutalemössöllä,mikä sattumalta Los Angelesin Sunset Boulevardilla syöksyi keitettynä kaurapuurona jäähdyttimen korkista tuulilasille.
1930-luvulla monien amerikkalaisten valokuvaajien,kuten Dorothea Langen kuvaamana kaikki Okies-it ajoivat länteen jonkinlaisella 20-lukuisella ja kotikutoisella kuorma-autolla.Nämä vaunut olivat juuri niitä vanhoja rikkaiden loistoautoja,joita vuosikymmenen perästä sai ostaa polkuhintaan ja palvelemaan muuttoautoina.Useista Lincolneista,Packardeista ja Hupmobileista väsättiin hinausautoja sekä autoliikkeiden huoltoautoja.Tuhansista muokattiin korkealavareunaisia ersatz-kuorma-autoja evakkoautoiksi kultaiseen länteen.

Okies-perhe jossain Houstonin ja Los
Angelesin
 välillä
1936

Seuraavassa Steinbeckin kuvaus Joadien valmistautumista lähtöön:
-Korkealavareunainen kuorma-auto seisoi pihalla,omituinen kuorma-auto,koska sen etuosa oli henkilöautosta,jonka katto oltiin leikattu pois keskeltä ja sen paikalle asennettu lava. Ja miehet astuessaan lähemmäs kuulivat pihalta kovaa pauketta. Sokeuttavan auringon kehän tippuessa horisonttiin,se laski kuorma-auton päälle..ja he näkivät miehen sekä vilauksen vasarasta,mikä nousi ja laski..
Tom löntysteli eteenpäin hieman häveten ja kuorma-autoa kohti. Se oli Hudson Super Six Sedan,minkä katto oli revitty kahtia taltalla.
Vanha Tom seisoi lavalla naulaamassa lavanreunoja..

Ylilastattu ja ylilämpiävä Hudson tekee matkansa Kaliforniaan,missä heidän luvattu maansa vielä piiloittelee jossain.

John Steinbeck

Steinbeck piilomekaanikkona eli amatööriasentajana ansaitsi kirjastaan v.1939 Pulitzer-palkinnon ja kansallisen kirjapalkinnon sekä kuuluisuuden lisäksi sievoisen omaisuuden.
Ensimmäisenä vuotena kirjaa myytiin puoli miljoonaa kappaletta.
Nyt hänellä olisi ollut varaa ostaa jotain parmepaa kuin vanhoja Chevroleteja tai Dodgeja ja paljon paremman kuin hänen vanhan Marmoninsa,joka kuului 20-luvun loistoautoihin.Marmon merkkinä oli jo kuollut ennen 30-luvun puolivälissä pula-aikana,jolloin loistoautoja kukaan ei ostanut..ei rikkaat eikä köyhätkään..
Hän ostikin kertaheitolla kaksi Packardia.
Minulle tuli mieleen myös suomalainen kirjailijakuuluisuus Mika Waltari,joka Sinuhe-kirjansa sekä sen filmausoikeustuloista kävi ostamassa Helsingistä kaksi uutta Jaguaria...ja ryyppäsi vuoden sen päälle.
Steinbeckin kolmas ja vauras avioliitto toi taloon montakin uutta autoa ja jopa pikaveneen.
Steinbeck ei ollut minkäänlainen venemies.
V.1953 hän osti Euroopan matkallaan myös Jaguarin ja ajaessaan Napoliin ylinopeudella hän näki edessään aasin ylittävän tietä. Hän jarrutteli hiukan vauhtia päästääkseen aasin perän ohi havaitakseen sen olevan kiinni köydellä hevoseen,jonka perässä oli aisoissa vankkurit.
Polkiessaan jarruja pohjaan Steinbeckin Jaguar meni sivuluistoon,pyörähtämällä 180 astetta.
Auton pysähtyessä hevosmies ohjakset tiputtaessaan huusi taputtaen:"Magnifico,Magnifico!"

On the Road Again
Juhart 2012

--------------------
.

Filosofointia Ypäjän papin kanssa.Maukan tuurin jatkoa.

Ypäjän pappi ja Jawakuski
Juhart 1995

Filosofointia Maukan ja Ypäjän papin kanssa 

1968 syyskuu..

Pappilan Jussi oli mennyt työvoimatoimistoon katselemaan vapaita työpaikkoja rakennuksilta.
Hän oli kuukautta aiemmin päässyt armeijasta..tai oikeasti kuninkaallisesta rantapyssystä--alikessuna.
Jussi oli päättänyt pitää vuoden luppoloman Intin ja opiskelun välillä. Hänet oltiin kylläkin hyväksytty kolmeen opinahjoon..Turun Yliopiston humanistiseen tiedekuntaan,Turun Nummenpakan väliaikaiseen opettajakorkeakouluun ja kotikaupungin kauppaopiston yo-luokalle..
Luppoloman jälkeen hän oli päättänyt  kuitenkin mennä lukemaan kieliä sinne yliopistoon kielimiesisänsä ja rovastin kannustamana..
Työvoimatoimiston lasioven viereltä hän tapasi vanhan Örön linnakkeen inttikaverinsa ja patterin hevosmiehen Elosen Maukan linttaamassa spittarin korolla punaista norttia katulaatalle..
Maukka vielä räkäisi vihreän sylkiklimpin kivirappusten viereen tervehtimällä:
--Noo mitässe papinpoik ja reservin alikessu siin..töitäks oles hakemas?
--Niimmäkii!
Maukka oli ollut kahden vaiheilla työvoimatoimistoon menon kanssa kankkusen kaiverrellessa sisäkaluja edellisillasta junasillan alla,missä meriltä lomille tullut Koskisen Kallu ja Wallenius Linen Ro-Ro-aluksen kansipuosu oli tuonut muovikassilastin puolalaista kivihiilivodkaa tarjottavaksi vanhoille kamuilleen..rantojen miehille..
Ensimmäisenä Maukalla oli ollut mielessään piipahtaminen Sirkan baariin keppanalle kankkusen loiventamiseksi kello yhdeksältä,mutta samaan aikaan hänen piti myös ilmoittautua työkkärille työnhakijana,ettei menettäisi työttömyyskorvauksiaan..
Työnhaku hänellä oli viimeisellä sijalla listoissaan..
--Mää vihaan tätä paikkaa perkules..!
Maukka kirosi.
--Se iha haissee avoimilt tyäpaikoilt!
--Mun ihannetasavallasan kaikenlaine tyänvälitys oltais romutettu jo ikunakuunapäivänä..

Pappilan Jussi lisäsi väliin:
No..eikös sitä sentään ihan oikee ansiotyö toisi fysikkaakin ja fyrkkaa samaan aikaan?

Maukka:
--Fysiikkaa..mitä mää fysiikall..kummää  saan fyrkkaa suaraan sossust...
--Mää kuule käytän sykolokiaa tual sisäl..kun tiskil toi isotissine kanttura huutaa mun nummeroo ..ja seuraava sissän..olkkas hyvä..vai olikse ett astukaa sissä ja tehkää hyvin...tai sinne päites..
--Mun tekniikkan on kuules silmäkontaktis..tai oikkestas sen välttämises..ja kusse isotissine huutaa mun nummerotan ja seuraavaa olkkas hyvää..ja jos mää eres vahinkos täll toisel kiarol silmällän kattelen sitä linssien lävitte sen silmiin..niin enneskun mää hoksaanka niin mää olen kusenruskees tyätakis panemas paffilaatikoit hyllyl jossan Keskon varastos..
--Kuules alikessu ja papinpoik...mull kerran ol niskasan sellane kusenvärine jakku..ja mää tunsin itten paskakikkaraks kellumas keskel pissapottaa....
--Siel vaan kaikki huus,ett tee sitä..tee tätä..ja sitte kellokortil ne vahtasivas sunt kottiin lährös,ettes vain joku lakritsapatukka taikk suklaalevy olnu tipahtanu vahinkos hyllylt fikkasas..
--Jos sellast kutsutaan duuniks,nii saavas iskee sen persiisäs..tänk juu veri mats!!

Paikalle köpitteli kainalosauvoillaan Ypäjän Pappi,kaupungin rantojen kuuluisa "sotainvaliiti",joka oli menettänyt toisen koipensa Porin junasta hypättyään v.1939 kesäkuussa matkallaYH-harjoituksiin kannakselle.
Kerrotaan teon olleen tahallisen.
Pappi oli kuullut Maukan kommentin.
--Sää Maukka oles oikkees!
--Jollemmää olnu katkassu koipean,niin mää olisin ihkavarmast piilotellu Säkyläs mun kommaritärin vinttikammaris koko Talvisoran,Jatkosoran ja Lapinsorankin..ja säilyny kaikelt tollaselt temokratiapuhepaskalt..ett tullaan kollamaan mun taskui jonki varaston ovell..et mää olsi vöhniny yhren lasipotun Jalostajan ketsuppii..

Pappilan Jussi:
--No sää Pappi olet ollut oikein sellainen hiljainen sodanvastustaja!?
Pappi:
--Oikken ankeleekist sellane,jota voiras kutsuu klassiseks törmäykseks epäoikeurenmukasen auktoriteetin ja yksilön välill..
--Ne vaa kieltäytyivät ottamaan vakavast mun vastalausettan..
Pappilan Jussi:
Mitäs sää niinkuin sitten vastustit?
Pappi:
..No..tulla ammutuks..perkala!
--Emmää viittiny vehkailla,et mää olisis olnu joku Jehovan toristaja taik joku helluntaakilaine..se olsis ollu epäreiluu..ja sit ne olis tehny sust Intis jonkunlaisen töpinän perunankuarijan ja kaurapuuron sekottajan...
--Ja sitte mää oli ihkaoikkees,ett Suami hävis sen soran..
Pappilan Jussi:
--No se taisi kai olla jonkinlaine voitto sulle?
Pappi vilkaistessaan rannekelloaan.
--Ihan oikkeest arvattu!
--..ja Sirkan paari on just avattu!
Maukka:
--..ja  mun ihannetasvallassan  kaikki kapakat ja kaljapaarit oltais avattu just nyten..
--Eiks muute ole kummallist,ett jenkit pystyy lentää jollain raketil kuuhun yhres suhaukses,mutt mää jourusin eile aamul ajamaan fillaril varttitunni rauttiesillan kaut asemapuisto sirpalesuojan kulmal pyytämään sorpushuikka kovaan kankkuseen..
Pappi:
--Määki vihaa kaikkii aamui,kun toi katkinainen kontti kivistää varppaist ja nuppikin on kun viaraast pääst..

Kaikki kolme katsahtivat kadulle,mistä erikoisen keinuvalla tavalla saapui paikalle havaijipaitainen Sepalus,kaupungin yksi onnellinen tai onneton,joka selvinä päivinä myi torilla kukkasaiheisia öljymaalauksiaan..
Nimensä hän oli saanut aina avonaisesta litsinreiästään..
Sepaluksen työhistoria kuului kaukaiseen menneisyyteen ja hänet tunnettiin siitä,että hän yleensä poltti toisten norttiaskeista ja joi huulet törrössä toisten vinettopulloista.
Sepaluksen erikoisena piirteenä oli,että keppanabaarissakin hän jätti täyden pistetyn tuopin koskematta heti,kun joku mainitsi TYÖ-sanan..

Pappi:
--Astus Sepalus meirän sisäpiiriin...määkin täytin männäviikol 65,ettei tual oven takan kukkaan voi munt koskee näpeilläs.
--Määki aikonas sora jälkke kävin heittämäs Fennian natsoi Vaaran tyänvälitykse kivirappusten viäreen ja sisäl mää panin silmälumeeks vain kaikkii hakulomakkei telineissiin väärinpäiten .
Maukka:
--Mun ihannetasavallasan ei meikäläisii hypitettäs toll taval tyänvälitykses käymisill..
--Mut ihan piruuttan määki sinne mene,ett pääsisin kurkkaamaan kaula-aukost työkyvyttömyyspäivärahaluukult sen vaaleekutrisen Seija pisamaissii tissei..
Pappi:
--No kun sunkin pläsis on noit teerenpilkui täynäs,ett joskus on vaikket eres nährä sun punassii siansilmiis..

Pappilan Jussi oli jo eronnut joukosta,kolmikon kuunnellessa hänen perästään lasioven sulkijapumpun sihinää.
Pappi:
--Mull tulee miäleen tost sihinäst pilsneripotun ruunukorkin avaus..
Maukka:
Mulkin tulee..
--Ja mitä noihi tyäkyvyttömyyseläkepapruihi tulee,,nii miks niit ei saa suaraa lekurilt..?
Sepalus:
--Terve ruumis tervees ruumis..sanos ruattalanen..mut must ols pare olla nätti kun hyvä..
Maukka:
--Määkin arvosta kauneut ja hyvyyt,mut must olsis kuiteskin kliffaa,jos alla olsis oikken kommia auto.
Pappi:
--Mitässää autoll tekisis,kussul ei ol korttii..paitti viinakortti..ja viimesen auton sää lyttäsis Inkereen tiäl juavuksis puhelintolppaa kännipäisäs..
--Seki saattus olemaan Lintemanni Kreivi varastama Peukeot,kusse makas takapenkil taju pimeen vattallisest Leijonaviskii..
Maukka:
--Auto olsis mull pal terveellisemp kun toi mamman naistenfillari,mist löysäk kettinkit lipsuu rattailt joka toisel poljennall..
Pappi:
Sun tapaukses Kissalan poja tulisiva Maijal sireenit vinkuen kysymään heti,ett onks sun autos varastettu..
Maukka:
--Mun ihannetasavallas jokanen köyhä ja sairas kansalainen sais invaliitipyärän sijast valtiolt ilmatteks punasen Pikku Fiatin..
Pappi:
--Tuo sun filosofias haissee hiukkase märält..jos sää muistas,kun Sirkan paaris viimeks ennen valomerkkii kinattiin,miten vesi laskee alas paarin vessanpytyst päiväntasaajan eteläpualell asti..vaik juakseeks se ylöskäsin..
--Mun ihannevaltios taasen ei olis eres kiinalaissii,jotka dumppavat halppaa honkonkin roinaa tänne meirän kaupanhyllyil ja pistävät suuren osan meirän tyäkansaa kortistoon..
--Ennenpitkää meitil tulis olemaan miljoona amatöörityätönt luukul täyttämäs lomakkeit..
--Sitten me ei voitas enää tulla ulkkoo sateest sisään eres istumaan vapaal penkil ikkunapatterin viäreen lämmittelemää..jollei sit tual Vilhonkarun kirjaston lukusalis löytys vapaat tualii..ennenkun Alko aukee..

Kolme filosofian "opetuslasta" jäi harkitemaan asiaa toviksi:
--Mää kävin sunnuntaaki Bio-Jännäs kattomas piirretyi ja Plato-koiraa,joka liikkus yhren pöksyttömän ankan kanss...
--Mull oli fölis potun pohjal pikkasen kossuu..niinkus miälen virikkeeks..
Pappi:
--Eisse ol mikään Plato,vaan Pluto..jasse liikkuu yleens yhren hiiren kanssa..
--Sen verra määkin tierän Risneyn piirretyist..
Maukka:
--Mää kun yritin laussuu sen oikken enklanniks!
--Ja se ankkakin ajoi ihan omal autollas..ett ihan elukoirenkin ihannetasavallas kaikil on auto allans..
    Pappi:
--Sun ihannevaltiosas me päärytään lainaston lastenosaston hyllyill Laste Kultaste kirjoje kanssi..
--Mikäs se muuten sun miälestäs olsis sellane iteaalinen tuuni,jos me satuttais niinkus vahinkos kävelemään ton venttasalin läpi tiskill?
Maukka:
--Minkäslainenko?
--Jaa..mun ihanneduuni olsis sellanen,missä olsis lämmin ja mukava ympäristö..mää olen koko ikän asunu kylmäs puulämmiteises mökis ilman sisäveskii..
--Ja siin olsis kaikki vuakrat ,veret ja sähkökkii ennalt maksettu ja siäl tarjottais kuumii päivällisii kaks kerttaa päiväs plus lämmin aamiainen sekä kaffepausseill kolmioiks leikatui kerrosnisuleivän paloi,sualalihan ja tahkojuuston ja majoneesin kans välis..
--Sit meitil olsis vapaa pääsy virman viinakaapil neljä kertta päiväs ja meill olsis palvelijat juaksemas prikka käres peräs ja jotka petais sun vuatees ja keittäis kaffet ,kun haluu ja niin ereskäsin..
--Ja sitten sun ei tarttis lähtee duuniin,koska sää asut tyäpaikallas..ja sun tyänkuvaan kuuluis vain rupattelu sissä ja ulos kulkevien ihmisten kanss..ja kaikki ehtooll olsis umpikännis ilmasist monopolikonjakkipaukuist..
Pappi:
--Tai Leijonaviskist..
Pappi samalla käänsi kainalosauvoilla suuntansa ympäri kohti Vilhonkadun Alkoa:
--Tota määkin kutsun iteaalituuniksi,mutt nyt mun piräs ostaa puolikaspottu kossua honkkelin loivennukseen..että tere taas!

Maukka:
--Kuules Sepalus..ei täss nyt taira olla mittän hyätyy enää uneksii mahrottomii..
--Eteskin,kun Sirkan paari on auki..
Kaksikko avasi työnvälityksen lasioven,kun eräs virkailijatar vinkkasi heille tiskin takaa:
--Hei te kaksi toimetonta siellä ovella!
--Kiinnostaisikos ketään pikku luennon pitäminen klassisesta filosofiasta lyseon lukiossa?
Maukka:
--Me kuule lennetään heti sinne kaksistaan kun pyssyn suust!
--Saaks siäl kaffetunnil kaffen kans konjakkii?
--------------------------------------------