Lyhyt ranskan kielen oppimäärä autonimikkeissä
Ihastumiseni Ranskaan ja ranskalaisuuteen on lähtöisin 50-luvun lopulta,jolloin ensimmäiset uuden aallon kulttielokuvat tulivat kotikauppalani kinoihin.Kulttielokuvien sivumenyynä Bio-Jännään mentiin poikaporukassa katsomaan kova- ja arpinaamaisen ranskalaisen etsivän ja amerikkalissyntyisen Eddie Constantinen filmejä .Kaikista mieleenjääneimpäänä filminä minulle jäi Jean-Paul Belmondon ja Anne Sebergin pätkä vuodelta 1959 A tout de souffle,jota kai näytettiin suomalaisissa kinoissa Hengästynyt-nimellä. Kuvassa Belmondo näytteli pariisilaista pikkukonnaa,joka pakeni alinomaan varastamilllaan jenkkiautoilla pelivelkojiansa sekä gendarmeja .Anne Seberg taas näytteli sievää miafarrowslettista amerikkalaisneitosta,joka oli pihkassa Belmondoon, nopeajalkaiseen pikkukonnaan ja Gaulois-ketjupolttajaan.
Ranskalaisuus oli minusta aina jotain poikkeavaa sekä eksoottista.Pikkukaupungin 60-luvun koulunuoriso sai vaikutteita pariisilaisilta boheemeilta istuessaan ylisuurissa ja kotona kudotuissa villajumppereissa ja pillifarkuissa Hornin baarissa teinimarlboro suupielessä (10 sätkän aski).Keskustelu yleensä koski Codardin tai Bunuelin viimeistä mustavalkoista sekä halpabudjettista pätkää,missä kuvattiin eri vasemmistolaisissa filmikulmissa ranskalaista bourgoise-elämää.
Historiasta meidän koululaisten päähän oltiin kuivilla hissantunneillä isketty,että Ranska oli Euroopan kulttuurikehto,muttei koskaan hiiskaistu sanallakaan,että siellä oltiin keksitty autokin,vaikka maailmassa ollaan teutoonisella propagandalla kuulutettu kaikista marssimessinkitorvista ja spitzhübel-kypärien alta,että Herr Karl Benz sen oli keksinyt.
Ensimmäisenä autonkeksijänä koko maailmassa pidetään ranskalaista monsier Cugnotia,joka 1700-luvulla rakensi mammuttimaisen höyryauton härkävankkureiden rungolle ja minkä nokalla höyrysi mahtava valuarautainen boileri.
Monsieur Cugnotin ohjaustehostimena palvelivat hauikset,kuten vielä monella ammattirekkakuskilla aivan 1970-luvulle saakka.
Fransmannien mielestä monsieur Panhard ja monsieur Levassor olivat äkänneet tehneensä kimpassa oman kärrypyöräisen voiturensa ja kaiken lisäksi sen Panhard-tangon, liukuventtiilit ja jopa traction avantin eli etuvedon. Saksalaiset puolestaan olivat aina hanhimarssineet ja kulkeneet motorisoiduissa "Das Auto"-kolonnoissa Hintertragissa eli takavetoisina.
Poikkeavina yksilöinä ranskalaiset eivät yleensä kutsu autoa L'Automobileksi,vaan hienolta kuulostavana Voiturena...vuatyyrinä .Lisäksi fransmannien pakettiautot ovat fourgoneja tai fourgonetteja ja kuormurit camioneja tai camionetteja.
Bussi kylläkin ranskaksi on L'Autobus,vaikkakin sen alkuversiota kutsuttiin charabanciksi,mikä tulee sanasta char-a-banc..eli kaksi penkkiä vastatusten.
Ranskankielestä on automaailmaan jäänyt muitakin sanoja hevoskärryajoista,kuten landau,landaulette,sedan,sedanette,coupe' ja cabriolet. Sedan sekä Landau tulevat paikannimistä.
PL---dynaaminen postilokero?
-----------------------------------------------
Panhard oli kotikauppalan kadulla hyvin harvinainen auto eikä Suomeen kai tuotu niitä kuin muutama sata kappaletta.50-luvulla autojen yleistyminen katukuvassa näkyi muissa gallialaisissa merkeissä,kuten jo v.1934 esitellyissä etuvetoisissa gangsterisitikoissa (Traction Avant).V.1955 esitelty Citroenin DS- ja ID-mallitkin vallankumouksellisina hauenkeuloina saivat muutaman ostajan eikä tänäpäivänäkään mielestäni malli ole silloisessa avantgardisessa kuosissaan ja akvaarioikkunoissaan vanhentunut lainkaan...vaan kaunistunut nykyisten pikkuikkunaisten ja samannäköisten mulkosilmäisten kiilamenijöiden keskellä.
Panhardin X-malli Dyna (1945-1953),joita kauppalassa oli vain yksi ja yleensä parkissa Horninkadun varressa,näytti umpimustana rumalta ankanpoikaselta ja äitinsä hylkäämältä.Dynan äiti oli 1937 autolehtien kansissa poseerava kolmeosatuulilasinen ja Chrysler Airflowia matkiva aerodynaaminen Dynamic-mallitar.
Ranskanpullana ja limppuna haukuttu alumiinikorinen X-mallin seuraaja Panhard Dyna Z näytti rumuudessaan jopa silmissäni kauniilta rakastuttuani kaikkiin automaailman orpomerkkeihin,samoin kuin teini-iässä muiden poikakavereiden hylkäämiin tyttökavereihin.Kummissakin tapauksissa rakkauden kohteet olivat vapaalla alamäessä pitkälle vieviä,säästäväisiä,radikaaleja ja vähäkulutuksisia sekä pienisylinterisiä.
Panhardilla ei silti oltu kovin luovia merkkinimikkeissä X-Z-malleissa eikä PL17-mallissa (1959-65.PL merkitsee Panhard-Levassoria). V.1965 Panhardin osti Citroen,joka halusi 2CV:n ja DS-mallin väliin keskiluokan auton,mutta Panhardin kilpaillessa PL17-mallillaan DS:n kokoluokassa kaksisylinterisenä ja jopa kalliimpana kuin nelisylinteriset Opel Rekordit,Ford Cortinat jne.,Citroenin johto päätti lopettaa sen tuotannon.
Kotikaupungissani näkyi vielä 70-luvulla yksi 1960-mallinen ja sinivalkoinen PL17,jota eräs Rauhalankadulla Lukkarinmäessä asuva leskirouva ajoi. Rouva kertoi auton liukuvan jopa vapaalla Kärkän mäestä sokeritehtaan ohi keskikaupungille saakka eli noin kolmisen kilometriä.
Silloinen Salorasta ja muutenkin itseni lailla vanhoihin vehkeisiin kiinnostunut työteknikkokaverini asui rouvan naapurissa.Kerroin hänelle leskirouvan Panhardista ja kävimme kysymässä auton mahdollista myyntiä.
Rouva ei myynyt,kerrottuaan edesmenneen miehen ostaneen sen hänelle lahjaksi.
Sanoi antavansa sen perintönä pojalleen.
Itse kuolasin autoa tutkimalla sen vaaleakernisen ja tilavan kajuutan sekä ohjauspyörän ympärille kerätyn muovikuorisen mittariston,kaverini ihmetellessä aukinaisen keulaosan alla pientä kaksisylinteristä ja ilmajäähdytteistä moottoria.
Auto huokui ranskalaisuutta sisutuksen väriyhdistelmillään ja kiilloitetuilla alumiinikoristeillaan.Auton keulan ajovalot ja vilkutkin olivat saaneet ranskattaren raukeat kromiset kulmakarvat ja keulan kromikehyksiset huulet olivat melkein antamassa BB:mäisen poskipusun.
Olisin voinut vaikka mennä kihloihin PL:n kanssa.mutta auton äiti ei edes antanut seurustella.
Omituisena piirteenä ranskalaisuudesta sojotti auton perän keskeltä pakoputki kuin sisälaitamoottorin ahterista.
Wagner Peugeot Farinan vaatteissa
-----------------------------------------------------
Kaverillani oli silloin Miranolilla ja sähkö-Wagnerilla maalattu 1964-mallinen beessinen Peugeot 404.
Peugeotissakin oli oma ranskalainen erikoisuutensa eli rattivaihteiston H-kaava väärinpäin.
Romunheittomatkoillamme kaatopaikalle kaverini toi sieltä enemmän romua fölissään peräkärryllä kuin oli vienyt sinne.Hän ranskalaisihannoissaan osti Citroen BX GT 80-luvulla,kun toin Saudista tuontiautona oman 1985-mallisen BX16 TRS:n Suomeen.Olin saudityökavereiden mielestä yhtä erikoinen kuin BX,kosken tuonut kotimaahan uutta W123-nakumersua. Vasta Manilassa ostin itselleni v.1998 Beirutin taksimersun.
Työteknikkokaverini ranskalaisautofäninä minimaalisella ranskankielen taitollaan osasi vain lausua:
--Oui,oui,mösjöö..ettes vain huku!
Hän tee-se-itse-teknikkona jopa pykäsi Pösön kaasuttimeen vesisuihkusysteemin,käyttämällä kaasuttimeen imukammion kylkeen asennettua kertakäyttöruiskun piikkiä .Auto näytti kiihtyvän ruiskutetulla vesisumulla jopa paremmin ja keksijän mielestä piti jopa sylinterit puhtaana.Idean hän oli saanut Aeron lentokoneinsinööreiltä,jotka olivat asennuttaneet Convair Metropolitanien moottoreihin samanlaiset vesiruiskusysteemit,jotka lisäsivät tehoa etenkin nousuissa.
Panhardin lisäksi Peugeot sekä Citroen käyttivät mallinimistöissään vain numero-ja kirjainyhdistelmiä.
Peugeot aloitti jo 30-luvulla 202-mallilla,mikä ujona oli piiloittanut silmänsä kaarevan vesiputousmaskin alle.
1950-luvulla sitä seurasi piikkinokkainen 203 ja sitten modernimpi 403.Vasta 1960-vaiheessa italialainen koriräätäli Farina vaatetti 403-mallin terävälinjaisiin ranskattaren muotikuteisiin 404-mallina.Kanaalin toisella puolella BMC uudisti Austin-Morris-Riley-Wolseley-mallistonsa Farinan suunnittelemalla vaatetuksella,vaikkakin tukevimmin maalaisparonittaren tweedjakkupukuihin.
Puvusto muistutti etenkin Austin-Morris-malleissa paljolti Peugeotin 404-sarjaa.
Britanniassa kaikkia uusia BMC-malleja Austin A40-sarjasta ylöspäin kutsuttiin Farina-malleiksi.
Amiraalin fregatilla preerialta savannille
----------------------------------------------------------------
Renault sekä Simca (vuonna 1955 Ford de France fuusioitiin Simcaan) ristivät mallinsa suuremmalla mielikuvituksella.
Renaultin 50-luvun mallit saivat nimensä maalta sekä meriltä.V.1945 Renault kyllä esitteli perämoottorisen 4CV-mallinsa eli Ryppypepun.minkä tyyppinimi vastasi neljää verohevosvoimaa (Quatre Chevaux).Fransmannit brittien tavoin käyttivät nimikkeissään verohevosia.Ensimmäistä 4CV-sarja sai vain Wehrmachtin aavikkosannan värisenä.koska tehtaan sota-aikaisilta saksalaisilta omistajilta oli jäänyt suuri ylijäämävarasto tela-autojensa suojaväriä.
Fregaten pullea takamoottorinen lapsi ristittiin Dauphineksi,mikä on myös maakunta Ranskan kaakkoisosassa.Merenkulkunimeä käytettiin Dauphineen pohjautuvassa Caravelle-sportissa,mikä aiemmin oli Floride. 60-luvulla Renault päätyi numerokirjainyhdistelmiin takamoottorisissa R8-malleissa ja tipparellu-4R-sarjassa .
50-luvun Renaultin commercial-mallistoissa eli jakeluautoissa kajahtivat aavikkonimet,kuten Prairie sekä Colorale (Coloniale Rurale--maakunta),joista jälkimmäistä eli Pick-upia sai myös Savanena.(savanni).
Fregate taas sai omat nimikkeensä käyttömuotonsa mukaan.
Kalleinta mallia kutsuttiin kromipakkauksin Amirale Grand Pavoisiksi (Pavois--Paviljonki) ja köyhempää riisuttua mallia Domaineksi eli rengiksi.
Domainea näkyi myös Pariisin takseissa.
Ihmeen tavalla Saksan Opel myöhemmin 60-luvulla risti Kapitänin kalliimman siskon Admiraliksi,Autonvalmistajahan oli jo käyttänyt meriupseerinimikkeitä pitkään mallistossaan.
Mehiläisistä,tähtösistä ja leivosista linnoihin
------------------------------------------------------------------------------
Simca eli pidemmässä muodossa Societe Industrielle de Mecanique et Carosserie Automobile oli 30-luvulla Fiatin liittolainen ja tunnettiin etenkin pikkuautomallistaan Simca Cinq tai 5CV.1951 Simca esitteli oman 1200-kuutioisen ja nelisylinterisen Aronde-,mallinsa (leivonen). Mallisto komistui Elysee- ja Grand Luce-malleilla. v.1955 Simca osti Ford de Francen,jolloin mallistoon lisättiin sivuventtiilinen Aquilon V-8-moottorinen (60hp) Vedette-sarja.(Vedette--tähtönen).Aquilon taasen merkitsee pohjoistuulta.
Pikkulohkoinen V8-moottori oltiin esitelty Fordin B-sarjaan v.1932 ja jota myös käytettiin Dearbornin Fordien Standard-mallien vaihtoehtokoneina.
Ennen uutta kaunislinjaista Ford Vedette-sarjaa vanhempi kyrmyselkäinen malli oli saanut peräkontin ja mallia myytiin myös Vendome-nimellä.Vendome tunnetaan taas Pariisissa Vendomen aukiosta.
Halvinta Ford Vedetteä myytiin Abeille-puolipakettiautona.Abeille ranskaksi merkitsee mehiläistä.
Siitä lähtien Simca-sarjat kulkivat linnasta linnaan.
V-8-malliston kasvaessa ja komistuessa nimistöön tulivat Regence,Beaulieu sekä Chambord ja jopa De Gaullen oma Presidentielle-limo.
Beaulieu ,italiaksi Bellaloco eli suomeksi kaunis paikka on kaupunki Lombardiassa.
Chambord taas on Ranskan kuningas Francois I rakennuttama linna Loire-joen laaksossa.
Versaillesin pohjalle kehitetty farmarimalli sai nimekseen Marly.
Marly samoin kuin Versailles ovat kuninkaanlinnoja, Marlyn ollessa pienempi Ranskan hovin maaseutuchalet.
Versaillesista riisuttu halpamalli Ariane sai Aronden 1300-kuutioisen talousmoottorin,ja auto palveli Citroenin ID-mallin rinnalla Pariisin takseina.
Ariane on taasen ranskalainen kreikkalaiseen mytologiaan pohjautuva tytölle annettu kastenimi,(Ariadne)
Halvin Vedetten V-8.malli oli kromeista riisuttu Trianon
Le Petit Trianon oli kuningas Louis XV:n rakastajattarelleen Madame Pompadourille rakennuttama pikkulinna ja Le Grand Trianon taasen Versaillesin palatsin lisäsiipi.
Simca do Brasil...taifuuni presidentinlinnasta Esplanaadille
---------------------------------------------------------------------------------------------------
V.1962 Simcan Vedette-sarjan valmistus päättyi Ranskassa ja valmistus myytiin Brasiliaan,missä valmistettiin Beaulieu-Chambord-mallistoon pohjautuvia malleja.(Simca do Brasil).
Mallinimikkeistö muuttui kertaheitolla Chambord-sarjassa portugalinkieliseksi. Beaulieu-nimeä ei enää otettu käyttöön.
Halvimmat perusmallit,jotka myös olivat suosittuja taksikäytössä.saivat nimen Profisional (ammattimainen) ja Alvorado,joka oli protestina saanut nimensä prameasta Palacio di Alvoradosta,presidentinlinnasta.
Muita kalliimpia variaatioita olivat Tufao (taifuuni) Rallye,Jancada-farmari (jancada--djonkkimainen purjevene) sekä v. 1967 esitelty Esplanada,jonka korin takatolppia sekä takaikkunaa oltiin modernisoitu.
Lehtorin- ja lukkarinrakkautta kielikurssilla
-------------------------------------------------------------
Lukion ranskanmaikkana oli meillä saksanlehtori,entinen 30-luvulla Suomen Berliinin suurlähetystössä palvellut diplomaatti.Tämä harmaaohimoinen.liituraitapukuinen ja Tauno Palon näköinen piilonatsi muuttui luokan vaihdossa saksan tunnilta jäykästä jawohl-teutoonista ranskalaiseksi c'est la vie-hurmuriksi,jonka elämänmottona oli anekdootti "je pense,donc je suis" eli "minä ajattelen,siis minä elän".Charmillaan hän sai teinityttöjen polvet veltoiksi ja opettajanhuoneessa miniskuulisen vanhapiian ja ruotsin lehtorin lääpälleen.
Lehtorien seurustelussa Saksa-Ranska-Ruotsi-liittoa kesti aikansa,kun kouluun tuli nuori ja nätti kuvaamataidonopettaja. Saksan ja ranskan maisterin uusi suhde sai ruotsin maikan palautumaan vanhoille jä äkkipikaislle tavoilleen,jolloin ruotsinkielen koevihkot lensivät luokan ovesta ensin sisään,maikan tanssiessa woodoota piikkikoroillaan vihkojen päällä...ilmeisesti kokeiden huonosta tuloksesta.
En tiedä oliko kyseessä myös raskauskoe?
Englannissa ja saksassa olin vahva,ruotsissa keskinkertainen,mutta ranskankieltä rakastin.
Rakastin jopa niin paljon,että koulumatkalla kotiin minun piti kurkata jokaisen Peugeotin,Renaultin ja Citroenin ikkunasta sisään lukiko niiden kojetauluissa L'Essence,L'Eau tai Ampere,jotka lausuttuna tyttökaverin,postimestarin tyttären korviin kuulostivat lemmensanoilta--lessaans,looo,ampeeer...Mon Pere.
Seurustelua jatkettiin vain hikisenä pettinkinä.
Jos olisin lausunut saksaksi lemmentunnustukseni sanoilla Benzin,Wasser und Amp,tyttökaverini olisi tehnyt automaattisesti hitlermädelmäisen natsitervehdyksen ja alistunut alleni sanomalla "Jawohl Mein Herr!"
Säästyin näin armeijaan menoon saakka neitopoikana.
V. 1968 kesällä armeijasta palatessani, Hangon rannikkopatteriston esikuntapatterin edustalta kotiinpalaavia reservinalikessuja kuljetti Wessmanin Karin ohjaama sinivalkoinen Simca Beaulieu,sotilasvilteistä muokattujen ja lakattujen TJ- siviilikypärien täyttäessä ranskattaren hattuhyllyn.
Siviiliin pääsy oikein Ranskan Fordilla huumasi päätä enemmän kuin marketista ostettu Amiraaliolut.
'
---------------------------------------------------------------------------
....ja palanen portugaliakin..
 |
| Garage Godard Kuvassa Panhard Dyna Z pick-up ja Renault Colorale Juhart 2004 |
 |
| Seberg ja Belmondo hengästyneinä Juhart 2003 |
Historiasta meidän koululaisten päähän oltiin kuivilla hissantunneillä isketty,että Ranska oli Euroopan kulttuurikehto,muttei koskaan hiiskaistu sanallakaan,että siellä oltiin keksitty autokin,vaikka maailmassa ollaan teutoonisella propagandalla kuulutettu kaikista marssimessinkitorvista ja spitzhübel-kypärien alta,että Herr Karl Benz sen oli keksinyt.
Ensimmäisenä autonkeksijänä koko maailmassa pidetään ranskalaista monsier Cugnotia,joka 1700-luvulla rakensi mammuttimaisen höyryauton härkävankkureiden rungolle ja minkä nokalla höyrysi mahtava valuarautainen boileri.
Monsieur Cugnotin ohjaustehostimena palvelivat hauikset,kuten vielä monella ammattirekkakuskilla aivan 1970-luvulle saakka.
Fransmannien mielestä monsieur Panhard ja monsieur Levassor olivat äkänneet tehneensä kimpassa oman kärrypyöräisen voiturensa ja kaiken lisäksi sen Panhard-tangon, liukuventtiilit ja jopa traction avantin eli etuvedon. Saksalaiset puolestaan olivat aina hanhimarssineet ja kulkeneet motorisoiduissa "Das Auto"-kolonnoissa Hintertragissa eli takavetoisina.
Poikkeavina yksilöinä ranskalaiset eivät yleensä kutsu autoa L'Automobileksi,vaan hienolta kuulostavana Voiturena...vuatyyrinä .Lisäksi fransmannien pakettiautot ovat fourgoneja tai fourgonetteja ja kuormurit camioneja tai camionetteja.
Bussi kylläkin ranskaksi on L'Autobus,vaikkakin sen alkuversiota kutsuttiin charabanciksi,mikä tulee sanasta char-a-banc..eli kaksi penkkiä vastatusten.
Ranskankielestä on automaailmaan jäänyt muitakin sanoja hevoskärryajoista,kuten landau,landaulette,sedan,sedanette,coupe' ja cabriolet. Sedan sekä Landau tulevat paikannimistä.
PL---dynaaminen postilokero?
-----------------------------------------------
Panhard oli kotikauppalan kadulla hyvin harvinainen auto eikä Suomeen kai tuotu niitä kuin muutama sata kappaletta.50-luvulla autojen yleistyminen katukuvassa näkyi muissa gallialaisissa merkeissä,kuten jo v.1934 esitellyissä etuvetoisissa gangsterisitikoissa (Traction Avant).V.1955 esitelty Citroenin DS- ja ID-mallitkin vallankumouksellisina hauenkeuloina saivat muutaman ostajan eikä tänäpäivänäkään mielestäni malli ole silloisessa avantgardisessa kuosissaan ja akvaarioikkunoissaan vanhentunut lainkaan...vaan kaunistunut nykyisten pikkuikkunaisten ja samannäköisten mulkosilmäisten kiilamenijöiden keskellä.
Panhardin X-malli Dyna (1945-1953),joita kauppalassa oli vain yksi ja yleensä parkissa Horninkadun varressa,näytti umpimustana rumalta ankanpoikaselta ja äitinsä hylkäämältä.Dynan äiti oli 1937 autolehtien kansissa poseerava kolmeosatuulilasinen ja Chrysler Airflowia matkiva aerodynaaminen Dynamic-mallitar.
 |
| 1937 Panhard Dynamic |
 |
| 1952 Dyna Panhard X86 |
Ranskanpullana ja limppuna haukuttu alumiinikorinen X-mallin seuraaja Panhard Dyna Z näytti rumuudessaan jopa silmissäni kauniilta rakastuttuani kaikkiin automaailman orpomerkkeihin,samoin kuin teini-iässä muiden poikakavereiden hylkäämiin tyttökavereihin.Kummissakin tapauksissa rakkauden kohteet olivat vapaalla alamäessä pitkälle vieviä,säästäväisiä,radikaaleja ja vähäkulutuksisia sekä pienisylinterisiä.
Panhardilla ei silti oltu kovin luovia merkkinimikkeissä X-Z-malleissa eikä PL17-mallissa (1959-65.PL merkitsee Panhard-Levassoria). V.1965 Panhardin osti Citroen,joka halusi 2CV:n ja DS-mallin väliin keskiluokan auton,mutta Panhardin kilpaillessa PL17-mallillaan DS:n kokoluokassa kaksisylinterisenä ja jopa kalliimpana kuin nelisylinteriset Opel Rekordit,Ford Cortinat jne.,Citroenin johto päätti lopettaa sen tuotannon.
 |
| 1957 Panhard Dyna Z |
 |
| 1956 Panhard Dyna Tigre Moulin Rougen edessä Juhart 2005 |
Kotikaupungissani näkyi vielä 70-luvulla yksi 1960-mallinen ja sinivalkoinen PL17,jota eräs Rauhalankadulla Lukkarinmäessä asuva leskirouva ajoi. Rouva kertoi auton liukuvan jopa vapaalla Kärkän mäestä sokeritehtaan ohi keskikaupungille saakka eli noin kolmisen kilometriä.
Silloinen Salorasta ja muutenkin itseni lailla vanhoihin vehkeisiin kiinnostunut työteknikkokaverini asui rouvan naapurissa.Kerroin hänelle leskirouvan Panhardista ja kävimme kysymässä auton mahdollista myyntiä.
Rouva ei myynyt,kerrottuaan edesmenneen miehen ostaneen sen hänelle lahjaksi.
Sanoi antavansa sen perintönä pojalleen.
Itse kuolasin autoa tutkimalla sen vaaleakernisen ja tilavan kajuutan sekä ohjauspyörän ympärille kerätyn muovikuorisen mittariston,kaverini ihmetellessä aukinaisen keulaosan alla pientä kaksisylinteristä ja ilmajäähdytteistä moottoria.
Auto huokui ranskalaisuutta sisutuksen väriyhdistelmillään ja kiilloitetuilla alumiinikoristeillaan.Auton keulan ajovalot ja vilkutkin olivat saaneet ranskattaren raukeat kromiset kulmakarvat ja keulan kromikehyksiset huulet olivat melkein antamassa BB:mäisen poskipusun.
Olisin voinut vaikka mennä kihloihin PL:n kanssa.mutta auton äiti ei edes antanut seurustella.
Omituisena piirteenä ranskalaisuudesta sojotti auton perän keskeltä pakoputki kuin sisälaitamoottorin ahterista.
 |
PL 17 ja Citroen DS-polkuauto Juhart 2010 |
Wagner Peugeot Farinan vaatteissa
-----------------------------------------------------
Kaverillani oli silloin Miranolilla ja sähkö-Wagnerilla maalattu 1964-mallinen beessinen Peugeot 404.
Peugeotissakin oli oma ranskalainen erikoisuutensa eli rattivaihteiston H-kaava väärinpäin.
Romunheittomatkoillamme kaatopaikalle kaverini toi sieltä enemmän romua fölissään peräkärryllä kuin oli vienyt sinne.Hän ranskalaisihannoissaan osti Citroen BX GT 80-luvulla,kun toin Saudista tuontiautona oman 1985-mallisen BX16 TRS:n Suomeen.Olin saudityökavereiden mielestä yhtä erikoinen kuin BX,kosken tuonut kotimaahan uutta W123-nakumersua. Vasta Manilassa ostin itselleni v.1998 Beirutin taksimersun.
Työteknikkokaverini ranskalaisautofäninä minimaalisella ranskankielen taitollaan osasi vain lausua:
--Oui,oui,mösjöö..ettes vain huku!
Hän tee-se-itse-teknikkona jopa pykäsi Pösön kaasuttimeen vesisuihkusysteemin,käyttämällä kaasuttimeen imukammion kylkeen asennettua kertakäyttöruiskun piikkiä .Auto näytti kiihtyvän ruiskutetulla vesisumulla jopa paremmin ja keksijän mielestä piti jopa sylinterit puhtaana.Idean hän oli saanut Aeron lentokoneinsinööreiltä,jotka olivat asennuttaneet Convair Metropolitanien moottoreihin samanlaiset vesiruiskusysteemit,jotka lisäsivät tehoa etenkin nousuissa.
Panhardin lisäksi Peugeot sekä Citroen käyttivät mallinimistöissään vain numero-ja kirjainyhdistelmiä.
Peugeot aloitti jo 30-luvulla 202-mallilla,mikä ujona oli piiloittanut silmänsä kaarevan vesiputousmaskin alle.
1950-luvulla sitä seurasi piikkinokkainen 203 ja sitten modernimpi 403.Vasta 1960-vaiheessa italialainen koriräätäli Farina vaatetti 403-mallin terävälinjaisiin ranskattaren muotikuteisiin 404-mallina.Kanaalin toisella puolella BMC uudisti Austin-Morris-Riley-Wolseley-mallistonsa Farinan suunnittelemalla vaatetuksella,vaikkakin tukevimmin maalaisparonittaren tweedjakkupukuihin.
Puvusto muistutti etenkin Austin-Morris-malleissa paljolti Peugeotin 404-sarjaa.
Britanniassa kaikkia uusia BMC-malleja Austin A40-sarjasta ylöspäin kutsuttiin Farina-malleiksi.
 |
| 1964 Peugeot 404 |
 |
| 1963 Austin A60 Cambridge |
Amiraalin fregatilla preerialta savannille
----------------------------------------------------------------
Renault sekä Simca (vuonna 1955 Ford de France fuusioitiin Simcaan) ristivät mallinsa suuremmalla mielikuvituksella.
Renaultin 50-luvun mallit saivat nimensä maalta sekä meriltä.V.1945 Renault kyllä esitteli perämoottorisen 4CV-mallinsa eli Ryppypepun.minkä tyyppinimi vastasi neljää verohevosvoimaa (Quatre Chevaux).Fransmannit brittien tavoin käyttivät nimikkeissään verohevosia.Ensimmäistä 4CV-sarja sai vain Wehrmachtin aavikkosannan värisenä.koska tehtaan sota-aikaisilta saksalaisilta omistajilta oli jäänyt suuri ylijäämävarasto tela-autojensa suojaväriä.
Fregaten pullea takamoottorinen lapsi ristittiin Dauphineksi,mikä on myös maakunta Ranskan kaakkoisosassa.Merenkulkunimeä käytettiin Dauphineen pohjautuvassa Caravelle-sportissa,mikä aiemmin oli Floride. 60-luvulla Renault päätyi numerokirjainyhdistelmiin takamoottorisissa R8-malleissa ja tipparellu-4R-sarjassa .
50-luvun Renaultin commercial-mallistoissa eli jakeluautoissa kajahtivat aavikkonimet,kuten Prairie sekä Colorale (Coloniale Rurale--maakunta),joista jälkimmäistä eli Pick-upia sai myös Savanena.(savanni).
Fregate taas sai omat nimikkeensä käyttömuotonsa mukaan.
Kalleinta mallia kutsuttiin kromipakkauksin Amirale Grand Pavoisiksi (Pavois--Paviljonki) ja köyhempää riisuttua mallia Domaineksi eli rengiksi.
Domainea näkyi myös Pariisin takseissa.
Ihmeen tavalla Saksan Opel myöhemmin 60-luvulla risti Kapitänin kalliimman siskon Admiraliksi,Autonvalmistajahan oli jo käyttänyt meriupseerinimikkeitä pitkään mallistossaan.
 |
| Renault Colorale |
 |
| Renault Amirale Grand Pavois |
------------------------------------------------------------------------------
Simca eli pidemmässä muodossa Societe Industrielle de Mecanique et Carosserie Automobile oli 30-luvulla Fiatin liittolainen ja tunnettiin etenkin pikkuautomallistaan Simca Cinq tai 5CV.1951 Simca esitteli oman 1200-kuutioisen ja nelisylinterisen Aronde-,mallinsa (leivonen). Mallisto komistui Elysee- ja Grand Luce-malleilla. v.1955 Simca osti Ford de Francen,jolloin mallistoon lisättiin sivuventtiilinen Aquilon V-8-moottorinen (60hp) Vedette-sarja.(Vedette--tähtönen).Aquilon taasen merkitsee pohjoistuulta.
Pikkulohkoinen V8-moottori oltiin esitelty Fordin B-sarjaan v.1932 ja jota myös käytettiin Dearbornin Fordien Standard-mallien vaihtoehtokoneina.
Ennen uutta kaunislinjaista Ford Vedette-sarjaa vanhempi kyrmyselkäinen malli oli saanut peräkontin ja mallia myytiin myös Vendome-nimellä.Vendome tunnetaan taas Pariisissa Vendomen aukiosta.
Halvinta Ford Vedetteä myytiin Abeille-puolipakettiautona.Abeille ranskaksi merkitsee mehiläistä.
 |
| 1954 Ford Vedette |
 |
| 1951 Ford Abeille-puolipakettiauto |
Siitä lähtien Simca-sarjat kulkivat linnasta linnaan.
V-8-malliston kasvaessa ja komistuessa nimistöön tulivat Regence,Beaulieu sekä Chambord ja jopa De Gaullen oma Presidentielle-limo.
Beaulieu ,italiaksi Bellaloco eli suomeksi kaunis paikka on kaupunki Lombardiassa.
Chambord taas on Ranskan kuningas Francois I rakennuttama linna Loire-joen laaksossa.
Versaillesin pohjalle kehitetty farmarimalli sai nimekseen Marly.
Marly samoin kuin Versailles ovat kuninkaanlinnoja, Marlyn ollessa pienempi Ranskan hovin maaseutuchalet.
Versaillesista riisuttu halpamalli Ariane sai Aronden 1300-kuutioisen talousmoottorin,ja auto palveli Citroenin ID-mallin rinnalla Pariisin takseina.
Ariane on taasen ranskalainen kreikkalaiseen mytologiaan pohjautuva tytölle annettu kastenimi,(Ariadne)
Halvin Vedetten V-8.malli oli kromeista riisuttu Trianon
Le Petit Trianon oli kuningas Louis XV:n rakastajattarelleen Madame Pompadourille rakennuttama pikkulinna ja Le Grand Trianon taasen Versaillesin palatsin lisäsiipi.
 |
| Simca Vedette-sarja |
 |
| Simca Chambord |
---------------------------------------------------------------------------------------------------
V.1962 Simcan Vedette-sarjan valmistus päättyi Ranskassa ja valmistus myytiin Brasiliaan,missä valmistettiin Beaulieu-Chambord-mallistoon pohjautuvia malleja.(Simca do Brasil).
Mallinimikkeistö muuttui kertaheitolla Chambord-sarjassa portugalinkieliseksi. Beaulieu-nimeä ei enää otettu käyttöön.
Halvimmat perusmallit,jotka myös olivat suosittuja taksikäytössä.saivat nimen Profisional (ammattimainen) ja Alvorado,joka oli protestina saanut nimensä prameasta Palacio di Alvoradosta,presidentinlinnasta.
Muita kalliimpia variaatioita olivat Tufao (taifuuni) Rallye,Jancada-farmari (jancada--djonkkimainen purjevene) sekä v. 1967 esitelty Esplanada,jonka korin takatolppia sekä takaikkunaa oltiin modernisoitu.
 |
| Chambord Jancanda |
 |
| Chambord Rallye |
 |
| Chambord Tufao |
 |
| Chambord Alvorado |
Lehtorin- ja lukkarinrakkautta kielikurssilla
-------------------------------------------------------------
Lukion ranskanmaikkana oli meillä saksanlehtori,entinen 30-luvulla Suomen Berliinin suurlähetystössä palvellut diplomaatti.Tämä harmaaohimoinen.liituraitapukuinen ja Tauno Palon näköinen piilonatsi muuttui luokan vaihdossa saksan tunnilta jäykästä jawohl-teutoonista ranskalaiseksi c'est la vie-hurmuriksi,jonka elämänmottona oli anekdootti "je pense,donc je suis" eli "minä ajattelen,siis minä elän".Charmillaan hän sai teinityttöjen polvet veltoiksi ja opettajanhuoneessa miniskuulisen vanhapiian ja ruotsin lehtorin lääpälleen.
Lehtorien seurustelussa Saksa-Ranska-Ruotsi-liittoa kesti aikansa,kun kouluun tuli nuori ja nätti kuvaamataidonopettaja. Saksan ja ranskan maisterin uusi suhde sai ruotsin maikan palautumaan vanhoille jä äkkipikaislle tavoilleen,jolloin ruotsinkielen koevihkot lensivät luokan ovesta ensin sisään,maikan tanssiessa woodoota piikkikoroillaan vihkojen päällä...ilmeisesti kokeiden huonosta tuloksesta.
En tiedä oliko kyseessä myös raskauskoe?
Englannissa ja saksassa olin vahva,ruotsissa keskinkertainen,mutta ranskankieltä rakastin.
Rakastin jopa niin paljon,että koulumatkalla kotiin minun piti kurkata jokaisen Peugeotin,Renaultin ja Citroenin ikkunasta sisään lukiko niiden kojetauluissa L'Essence,L'Eau tai Ampere,jotka lausuttuna tyttökaverin,postimestarin tyttären korviin kuulostivat lemmensanoilta--lessaans,looo,ampeeer...Mon Pere.
Seurustelua jatkettiin vain hikisenä pettinkinä.
Jos olisin lausunut saksaksi lemmentunnustukseni sanoilla Benzin,Wasser und Amp,tyttökaverini olisi tehnyt automaattisesti hitlermädelmäisen natsitervehdyksen ja alistunut alleni sanomalla "Jawohl Mein Herr!"
Säästyin näin armeijaan menoon saakka neitopoikana.
V. 1968 kesällä armeijasta palatessani, Hangon rannikkopatteriston esikuntapatterin edustalta kotiinpalaavia reservinalikessuja kuljetti Wessmanin Karin ohjaama sinivalkoinen Simca Beaulieu,sotilasvilteistä muokattujen ja lakattujen TJ- siviilikypärien täyttäessä ranskattaren hattuhyllyn.
Siviiliin pääsy oikein Ranskan Fordilla huumasi päätä enemmän kuin marketista ostettu Amiraaliolut.
 |
| Tänne jäätte! Juhart 2010 |
'
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti