 |
| Eläintori 1948 talvella. Halkopinot kauppalan polttopuutarpeisiin koottu torille. Oikealla yhteiskoulun pommista selvinnyt lisärakennus ja sen takana tyhjä tontti, missä oli ollut vanhempi koulurakennus. Takana Fammun talon Torikadunpuoleinen siipi ja portaikko.Koulutontille ollaan kerätty rakennusaineita uuden koulun pystytystä varten. |
Kirjoitusten henkilöt ja tapaukset ovat keksittyjä.Tapausten paikat ovat oikeita,mutta aikoja ja aiheita on muutettu kertomukseen sopiviksi)
 |
| Jussin kotitalo Juhart |
Jussi virallisesti oltiin julistettu orpopojaksi.
Hänen äitinsähän oli kuollut pojan synnytyksessä vuonna 1929 keisarinleikkauskompilkaatioihin.
Jussin äiti oli jäänyt pojan muistoihin vain ruskeaksi mustiin puuraameihin lasitetuksi kuvaksi Fammun piirongin päälle Fjalarin sorsanmetsästyspotretin viereen.
Nyt piirongin pitsiliinan päälle ilmestyi Jussin isän Karl-Erikin musta silhuettikuva mustissa kehyksissä.
Fammu oli pannut vireille pojanpoikansa adoptiopapereiden valmistelut yhdellä kauppalan asianajajalla.
Iltaisin kauppalassa oli pimennysmääräys,jolloin yhtäkään sähövaloa ei saanut näkyä asuntojen ikkunoista ilmahälytysten vuoksi.
Lumenpeittämä savilaakso muistutti pimennysverhoin,viltein ja alaslasketuin rullakardiinein umpisokealta haamukaupungilta,jonka ainoina elonmerkkeinä oli savupiipuista ylös pakkastaivaalle tunkeutuvat savumerkit.
Fammunkin lukaalin kaikissa ikkunoissa iltaisin roikkuivat rullakardiinit ja lisäksi harmaat suojeluskuntalaisviltit verhotankojen koukuista,joita Jussi ja huushollin punatukkainen Siiri-sisäkkö laskivat ilmahälytyssireenin alkaessa vonkumaan Horninkadun keltaiseksi rapatun kolmikerroksisen kivitalon katolla.
 |
| Torin linja-autoja v.1939. Vasemmalla Haapasalon 1937 Chevrolet ja oikealla 1938 REO Speedwagon. Takavasemmalla mustalla katolla kirjoituksessa mainittu ilmahälytys- ja palosireeni. |
Kauppalan pultsaritkin olivat häipyneet katukuvasta pakoon kuin muuttolinnut kovasta pakkasesta ja koskei alkoholia ollut enää vapaasti tarjolla viinakaupasta.
Silti kaikkea sai rahalla mustasta pörssistä.
Epävirallisesti kaikesta nauttiminen ja nautiskelu oli julistettu synniksi..
Ja viinakin katsottiin vain viisasten juomaksi
Kirkkoherra Ingmann oltiin kutsuttu sotapalvelukseen ja palveli sotapappina Hangossa.
Ennen palvelukseen astumistaan Ingmann oli ajattanut poskipartansa Rummunlyöjänkadun parturissa,mutta säilyttänyt mustat Mandrakeviiksensä.
Jussista tuoreet kenttäpapin kasvot ilman naamakarvoitusta muistuttivat vanhan työhevosen turpaa roikkuvin alahuulin ja keltaisin hampain.
Jussi toivoi sydämensä pohjasta,ettei yksikään sotamies suksillaan kaatuisi naurukohtauksesta nokalleen hankeen kenttäsaarnojen aikana,kenttäpapin suhistessa suullaan Hankoniemen petäjien kanssa kilpaa .
Pappilan rampa Sven..tai mitä hänestä oli jäljellä.. oli äitinsä kanssa muuttanut evakkoon sukulaisiinsa Uuteenkaarlepyyhyn jo marraskuussa.
Jussi oli niiden muuttopäivänä seurannut silloin pihalla polttopuita pilkkoessaan,miten ihmeen kaunis mustatukkainen,melkein Walt Disneyn Tuhkimon näköinen rouva Astrid Ingmann oli kantanut sylissään ramman Svenin..tai mitä hänestä oli vielä jäljellä....portilla seisovaan mustansiniseen Chevrolet-häkäpönttöpirssiautoon.
Pojan laihat tukirautaiset jalat olivat heiluneet velttoina ilmassa kuin puuseppä Giuseppen tekemän Pinocchio-nuken puujalat.
Papinpoika oli vilkuttanut kädellään Jussille ja huutanut hyvästiksi saksalaisesti ärriä murtamalla:
--"Ristorönkkäriihenperäffäkärrynpyöriätervaamassa!"
--Ofaatkof laufua peräffä?
Jussi vilkutti kirveskädellään hyvästiksi eikä raaskinut lausua mitään epäkorrektia jäähyväissanoiksi laihalle polion riivaamalle papinpojalle,joka osasi katkismuksen ja Pikku Jättiläiset ulkoa kannesta kanteen ja suhautteli ässiä isänsä lailla sekä sorautteli ärriään kuin pihassa asuva sekatyömies Laine..pappilan vt-talonmies.
--Olikohan Uudessakaarlepyyssä ässä-ja ärräkouluja?
Jussi oli mietiskellyt jatkaessaan hellapuiden pilkkomistaan.
Maan pääkaupunkia Helsinkiä oltiin jo pommitettu joulukuussa useaan otteeseen.
Pikkuisella lounaissuomalaisella kauppalalla oli käytössään ilmanvalvonta-asemana mäen päällä seisovan kivikirkon kellotapuli,missä ilmavalvontalotat pyhäturkeissaan tähystelivät kaakkon päin kiikareillaan mahdollisten pommikonelaivueiden saapumista. Kirkon vieressä rinteessä vesitornin betonilaatan päälle oltiin asennettu Madsen-ilmatorjuntakonekivääri.
Helmikuun 15. päivänä Madsenin rautaistuimella värjötteli valkoisessa ruotsalaisessa turkissaan kivikirkon suntio ja samaan henkeen ilmatorjuntakonekivääriampuja Klenberg.
Ilmatorjuntalotta Inger Slott,kauppalan toinen naishammaslääkäri oli tähystelemässä kiikarillaan kuulaan kirkkaalle pakkastaivaalle.
Aikaisemmin vuoron alussa aamulla Klenberg oli maininnut Ingerille,että juuri tällaisella kirkkaalla säällä iivana uskaltaa tehdä pommituslentojaan Tallinnasta. Pilvisellä säällä ne voisivat vahingossa pommittaa väärää kauppalaa tai kirkonkylää huonojen navigointitaitojensa takia.
-Ehkä vahingossa kauppalan ruotsalaista sisarkauppalaa Katrineholmia Sveariikissä,jos ilma menee myräkäksi!
Klenberg oli leukonut IV- lotalle.
Kello yhdentoista kieppeillä kaakosta alkoi kuulumaan kaksimoottoristen pommikoneiden jyrinää.
IV-lotta Inger Slott kirkontornissa oli saanut kiikariinsa korkealta cumuluspilvien välistä viisi hävittäjää ,joita seurasi SB-pommikonemuodostelma.
Klenberg tiesi näiden tulevan tiputtamaan lastinsa kauppalan teollisuusalueelle,missä muunmuassa hellatehtaan valimossa ja sähkötehtaalla valmistettiin puolustusvoimille soppakanuunoita,tykkikranaatteja ja tykinvetoalustoja.
Lotta Slott huusi kirkontornista Klenbergille vesitornin päälle hälytyksestä,jolloin IT-korpraali kierrätti Madsen-konekivääriä tasanteella, nostamalla sen koroa ylös suorasuuntaukseen,erottaessaan taivaalta laivueen.
Kauppalan yläpuolelta taivaalta iivanapommikoneet hätäisesti aloittivat munimaan kuolettavaa lastiaan nähtyään ilmatorjuntakonekiväärin valojuova-ammusten räiskivän kohti.
Lotta Slott samalla oli soittanut kauppalaan kauppias Hurstille,vapaapalokunnan varapalopäällikölle ja hälytyssireenin käyttäjälle ilmahälytyksestä.
Kello 11.15 Horninkadun kivitalon peltikatolla palosireeni alkoi vonkumaan, Madsen-konekiväärin papattaessa kaukana kirkonmäellä.
Alhaalla kauppalassa Eläintorin varrella yhteiskoulussa pidettiin normaalisti tunteja.
Jussi istui IB-luokan peräpulpetissa melkein puoliunessa kuuntelemassa historianopettajan Ahti Sainion,kuivaäänisen ja kovakauluksisen maisterin kyselyä oppilailta siitä,ketkä olivat allekirjoittaneet Yhdysvaltojen perustuslain.
Maisteri oli edellispäivänä antanut luokalle kotiläksyksi lukea kappaleen Yhdysvaltojen itsenäistymisestä.
Yksikään oppilas ei viitannut kuunnelleessaan korvat höröllään kaukaa kuuluvaa konekiväärin papatusta.
Saarnin Antero oli takapenkistä kuiskannut Jussille viereisestä pulpetista:
--Henry Ford,General Motors,Charles Firestone sekä Dodge Bros..ja viäl lisäks Hills Bros!
Maisteri astui kateederilta alas Anteron luokse ja alkoi vetämään Antsaa korvalehdestä luokasta ulos käytävälle kuultuaan leukailun.
Opettajanpöydän ääreen istuttuaan maisteri alkoi täytekynällä kirjoittamaan Anterolle kotimuistutusta.
Marsalkka Mannerheim takaseinällä lasiraamin takaa oli ollut tiukkailmeisenä todistamassa tapausta valkoisessa karvalakissaan ja turkissaan..
Jussi vilkaisi taaksensa ylipäällikön kuvaa kuvitellen näkevänsä marsalkan ottavan kiikarinsa kaulaltaan silmilleen,kun samassa hän kuuli ilmahälytyssireenin valittelevaa vonkunaa aivan korttelin päässä Apteekkitalon katon päältä.
Kaukaa kuului erikoista ujellusta pommien tippuessa jossakin kaukana sokeritehtaan pelloilla.
Maisteri Saarni kehotti luokkaa pysymään rauhallisena ja valmistautumaan luokasta poistumiseen miltäärisessä jonossa ovenpuolisen pulpettirivin lähtiessä ensimmäisenä.
Maisteri kävi avaamassa luokan oven,kun samassa kuului pään päältä taivaalta koveneva ujellus ja sitten tylsä tussahdus
Paineaallosta kaikkien sisällä olijoiden korvat lukkiutuivat.
Yhtäkkiä koulun vintin sahanpurueristys putosi välikaton mukana palavana massana luokkaan.
Rutikuiva sahanpurueristys oli kulovalkean tavoin lehahtanut palamaan palopommin räjähdyksestä.
Ensin tuli valkeus ja sitten pimeys kuin raamatullisena ennustuksena....
 |
| Tupolev SB-2 pommikone |
Näin ne olivat tehneet Helsinginkin pommituksissa tarkasta ilmatorjuntatykistötulituksesta ja tiputtaneet pommilastejaan jopa asumattomille metsäalueille yöpommituksissa.
Ilmanvalvontatornina toiminut kirkontorni oli saanut kattoonsa sirpalevahingon ja pelästyttänyt ilmavalvontalotat pahanlaisesti.ilman ihmisvahinkoja.
Pommi oli pudonnut kirkon viereen hautausmaalle Pyhän Annan kappelin viereen.
Kauppalan ulkoreunalla joen varressa sijaitseva sokeritehdas oli saanut osuman naattiaumassa,mistä jäätyneitä juurikkaita oli lentänyt jokijään yli rantatien taakse kartanon pelloille.
Kauppalan vapaapalokunta oli saapunut yhteiskoulun palopaikalle vanhalla Hudson Sper Six-avotikasvaunulla,mutta sammutustyö näytti turhalta,koska puukoulun palanut hirsirunko oli jo romahtanut sokkelikivien päälle..
Yhtäkään oppilasta ja opettajaa ei löydetty elävänä raunioista.
Paloauton käynnistyksessäkin oli ollut viivettä yli kaksikymmenasteisessa pakkasessa moottoriöljyn paaduttua nahkeaksi massaksi kampikäynnistyksestä huolimatta.
Koulusta oli jäänyt pystyyn vain kaksi tiilistä uunihormia muistoksi sodan raadollisuudesta.
Palosta oli ihmeen kaupalla selvinnyt elävänä Saarnin Antero,joka koulun käytävällä torkuttuaan jäähyllä oli sireenin vongunnasta juossut naulakosta nappaamansa pomppa niskassaan Torikadulle.
Hän oli palokunnan ja paikalle rientäneiden kauppalalaisten kanssa jäänyt päivittelemään koulun äkillistä palamista.
 |
| Pommituksen sammutustöitä |
Satoja siniristilippuja roikkui puolitangossa helmikuisessa tulipalopakkasessa.
35 oppilasta ja neljä opettajaa haudattiin kunnialaukauksin kivikirkon hautausmaan multiin.
Ihmeen kaupalla yhteiskoulun mansardikattoinen puukoulu oli säilynyt melkein varmalta tuholta vain osittaisella ulkoseinän hiiltymisellä,mitä palokuntalaiset ja vapaaehtoiset kauppalalaiset olivat kastelleet paloletkuin ja vesiämpärein.
Fammu oli saanut lievän sydänkohtauksen pojanpoikansa kuolemantapauksesta ja siitä huolimatta jatkoi tointaan lottaosaston puheenjohtajana nitrolääkkeisiin tukeutuen.
Ensin kaatui oma poika kannaksella venäläisen pikakiväärin luotisuihkusta ja sitten ainoa pojanpoika kuoli kotikauppalassa vihollisen palopommista.
69-vuotiaana Fammu näytti vielä suoraryhtiseltä ja tarmokkaalta vanhalta rouvalta,joka voi kehua syovänsä kaikilla omilla hampaillaan.
Moni häntä nuorempi kauppalan mökin mummo kulki kumarassa pyhäkirkkoon kävelykeppiin nojaten ja söi hampaattomana helposti purtavaa ja nieltävää velliä taikka puuroa..
Surunsa peittämiseksi Fammu teki töitä lottaosastossaan uupumukseen asti.
Jussin kuolemasta oli kulunut kaksi kuukautta.
Eräänä huhtikuisena aamupäivänä Josefina oli varannut itselleen suojeluskuntaosaston päällikön kapteeni Markkasen Ford Standard-virka-auton käyttöönsä.
Auton valkoinen suojamaali oli alkanut hilseillä lokasuojista tummansinisen pohjamaalin päältä ja auton takaosakin oli mustunut häkäpöntön hehkunnasta sekä noesta..
Puukaasukäyttöistä autoa ajoi poliovammainen autonkuljettaja Aarne Vegelius,joka kävelykeppiinsä nojaten auton takapuskurilla oli kohentamassa pilkehiiliä pöntön luukusta.
Silti huomaavana herrasmiehenä Vegelius laskeutui tyypillisellä keinunnallaan pöntöltä avaamaan lottavääpelille auton takaoven.
 |
| Mummot promenaadilla 1940 kesällä. Takana Ford-puukaasuauto. Juhart 2011 |
Josefina pyysi Vegeliusta odottelemaan puolisen tuntia käydessään poikansa ja pojanpoikansa haudalla.
Hän käveli verkkaasti sannoitetulle polulle kiviaidan takorautaportista ja ryhtyi nousemaan hautausmaan rinnettä ylös.
Vasemmalla vanhan kivikappelin kulman takaa hän näki uusia valkoisia ristejä nousseen sankarihauta-alueelle.
Siellä oli hänen poikansa Karl-Erikin nimikin näkyy yhdessä valkoisessa ristissä,vaikka hänet oltiin haudattu sukuhautaan Jussin kanssa vierekkäin .
Josefina pysähtyi rinteessä yhden graniittisen hautapaaden eteen,mikä oli osittain peittynyt lumen alle.
Kauempana ylhäällä hän näki,että kivikirkon tornin ympärille oli nostettu rakennustelineet,joilla rakennusmiehet kolkuttelivat vasaroillaan uutta paksumpaa teräskattoa kiinni kellotapulin katteeksi pommiuhan takia.
Häntä ihmetytti,miten nopeasti yhteiskoulun katto oli syttynyt palamaan,kuin jonkun lasten sadun Ison Pahan Suden puhaltamana,tai tässä tapauksessa Ison Pahan Siperian Karhun..
Eikä kirkossakaan arkisin ollut ketään muuta kuin ilmavalvontalotat!
Helmikuun jälkeen ei oltu nähty yhtään vihollisen pommikonelaivuetta taivaalla.
Josefina pyyhki nahkasormikkaallaan lunta pois hautapaadesta,josta alkoi hahmottumaan kultaisia kaiverruskirjaimia.
Jussin muistokirjoituksena kullatun tiikeritaljalla lepäävän enkelin alla luki:
"Hur vintermorgon än känns disig och kall,
om du vill eller ej,
Dock ur sängen du skall,
Men orients värme finner foten din.
Om ned den stider på detta tigerskinn.
I nästa livet skall vi träffas under Stilla Havets solsken."
Farmor
Fammu oli lainannut muistokirjoitukseen rakkaan marsalkkansa itse kirjoittamasta runonpätkästä ja muokannut sitä Jussilleen sopivammaksi.
Sundelinien salissa koristekakluunin edessä oli ollut Jussin mieluisin lukupaikka tiikerintaljan päällä.
Josefina Sundelin seisoi vielä viitisentoista minuuttia haudalla tikkusuorana kuin kunniavartiossa.,kunnes lumipyry alkoi tihenemään.
Haudalta pois kääntyessään hän pyyhki turkin hihansuussa pitämällä pitsunenäliinalla kostuneita silmäkulmiaan ja kuiskasi jäähyväisiksi haudalle päin:
--"Vi ska träffas i nästa livet..käraste Johan!"
UUSI ELÄMÄ
-----------------
Lokakuun 12. päivä 1949
 |
| Jussi kakkonen keltaisessa puserossa pesemässä kappalainen Savolaisen kansuria 1954 Juhart 2005 |
Pastorska kuului hääräilevän kyökin puolella lihakeiton valmistuksessa..
Papinperheen kaksi liinatukkaista tytärtä 7-vuotias Riitta ja 4-vuotias Anna leikkivät pappilan salissa mattopinon päällä paperinukeilla.
Papinperhe oli edellispäivänä muuttanut keskisuomalaisesta Viitasaaren kirkonkylästä ja järvenrantaseurakunnasta junalla Tampereen ja Turun kautta lounaissuomalaiseen kaksikieliseen merenrantakauppalaan ja seurakuntaan.
Pappilan sali oli täyttynyt muuttomiesten sisään kantamista tavaroista,kirjahyllyistä,seinäryijyistä,kuluneesta 20-lukuisesta kirjoituspöydästä,ruokailuhuoneen kalustosta ja mattopinoista.
Kirjoitupöydän vetolaatikoista ja kaapinovista pilkotti Keskisuomalainen-lehden kellastuneita sivuja,joita pastorska käytännön naisena oli pannut tilkkeeksi,etteivät aukeasi muuton aikana.
Salin ovelle ilmestyi tambuurista kolisten puista Kopperi-polkuhevosta polkeva liinatukkainen poika,2-vuotias pappilan Jussi.
Poika nousi polvihenkselihouisissaan korkkimatolle ratsultaan ja nosti puuhevosen hamppuhäntää lausumalla:
--Koppeli kakkaa munkkeja!!
Riitta-sisko mattopinon päältä naurskellen vastasi pojalle,etteivät puuhevoset mitään osaa kakata mitään munkkeja,vaan sahanporoa.
Poika sinnikkäästi intti vastaan:
--Koppeli kakkaa pafkamunkkeja!
Isosisko vielä toisti,ettei puuhevosen nimi ole mikään Koppeli ,vaan Kopperi,päräyttämällä R-kirjainta kielellään pitkään..ja että s-kirjainta ei suhauteta f-kirjaimena.
Poika hyppäsi ratsunsa päälle siskonsa ivailusta ja käänsi puuhevosensa keittiön ovelle päin ja polki vauhdilla kyökin puolelle.
Hellankulmalla tämä ajoi äitinsä aamutohvelien yli,jolloin äitipastorska kirkastui:
--Noh..mittees sinä Jussi oekeen tuolla tavoin kohjoot,että minun kippeen jalan piälle Kopperillas polojet!?
--Miäppäs siitä johonniin muualle polokemmaan konijas..ja pian syyvään,kun issäesj uotteloo lihakeittoa mahhaa kurnien tuolla makkuuhuoneessa..ja samoen siskoskin..
--Sinnuu minä syötän polovellaen kuolalappu kaalallas kun aena purlaelet soppoos leuvalles!
-Noh..miäppäs nyt siitä..!
Pappilan paraatiovelta kuului ovikellon räpsimistä.
Joku oli noussut portaita alaovelta ylös väliovelle.
--Kuka nyt ihimeessä tähän aekaan vientelee ovikelloa?
Pastorska puuskui mennessään aamutohvelit lintallaan avaamaan ovea..
Ovella seisoi laivastonsiniseen jakkupukuun pukeutunut valkohapsinen vanharouva,jonka hiuksia peitti sinipantainen olkihattu.
--Hyve päive!
Vanharouva tervehti.
--Mine olen fru ingenjörskä Josefina Sundelin..ja mine asun talon toisessa trappanissa..nummer sex.
--Me olemme granneja.
--Vanharouva ojensi pastorskalle konvehtirasian ja jatkoi:
--Tässä teille pieni gift från mej!
--Teidän barneille!
Pastorska oikein niijasi tyttömäisesti tukevilla savolaisjaloillaan päivitellen:
--No voe sentään...ei sitä nyt oeken pittäesj tuollaesija....noh..astukeepa vuan tokij sissään,ettei ilima pillaannu ovella!
--Ja tackar vuan ja bockar palajon Fazerin suklaasta..kyllä pastorille maestoo makija!
Vanharouva sanoi väliin:
--Chokladit ovat barneille..ei pastorille!
--Pastorska vastasi:
No..olokoon sitten pesuveellee...pastorin hampaat kyllä tarvihtisivat paekkoomista kaeken makkeen syönnistä sovan kurjuuven ja nälän jäläkeen!
Vanha rouva astui aulaan ja istahti seinäpeilin alle pistetylle topatulle puutuolille lausumaan.
--Mine tulin liksom välkomma teidät tänne köpingiin ja uuteen hemmettiin...
--Astukaapa toellakin tänne peremmälle..ei sitä nyt kehtoo etteesessä..!!
Pastorska ehdotteli pyyhkiessään märkiä käsiään esiliinaansa ja pannessaan konvehtirasian hansikaspöydälle.
Samalla salista kuului puuhevosen kopinaa ja eteiseen polki pappilan Jussi Kopperillaan.
Poika parkkeerasi hevosensa keskelle eteisen hapsumattoa ja suutaan muiskuttaen komensi hevostaan:
--Ptluuu Koppeli..topp topp!
Satulastaan Jussi alkoi tarkastamaan vierasta mustista lakerinepparikengistä ylös keltaiseen olkihattuun kuin Santa Fen vankkurikokonnan cherokeeopas valkoista naista.
Pikkupoika tutkiskeli vanhaa rouvaa tovin kunnes aukaisi suunsa tötterölle ja lausui:
--Faaa---muuu!!
Pastorska jäi haukkomaan henkeään hetkeksi ja päivitteli:
--Mittee sinä Jussi oekeen hölöpötät?
--Että ihan ruohtija tulloo suuntääveltä,vaekka on syntynnä umpisavolaesena Keiteleen rannan puukirkon sakarsitssa!!
Vanharouva kyyristyi pallilta poikaa kohti kyyneleet silmissä ja taputteli tämän poskia pitsihansikallaan liikuttuneena ja kuiskasi:
--Min kära lilla Johan...Du har kommit tillbaks i nästa livet.
--Vad tänker du..om vi skall resa tillsammans nästa sommar till London?
Poika vastasi Kopperinsa päältä huuliaan törötellen:
--Nuujook..tuu!?
 |
| Jussin hanhiuni. Alhaalla punakattoinen pappila. Juhart 2004 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti