perjantai 11. heinäkuuta 2014

Matka Poncho Lauran kanssa.Erään Pontiacin tarina.Vanhan roddarin muistelmia.


1976 Jussin 1961 Pontiac Laurentian,perhe sekä
1967 Fiat 600D
Juhart 2010

Mä olin ostanut somerolaiselta roddarikaveriltani Hanskilta ensimmäisen jenkkiautoni.
Sen osto tapahtui vuoden 1976 keväällä ja samana vuonna fiirattiin Amerikan Jenkkilän 200-vuotisjuhliakin.
Mun ostamani jenkkiauto kylläskin oli kanadalainen 1961-mallinen Pontiac Laurentian ja vielä sellainen kaverien haukkuma "neekeriauto" eli tolppamalli,jossa paukkui neljä ovea ja sen takaikkuna muistutti isoa akvaariot.jossa hyvin olisi voinut pitää lemmikkinään vaikka suurta Mako Shark-haikalaa päätään nyökyttävän bokserikoiralelun sijasta..
Laurentian nimen kanadalainen Pontiac oli saanut Lawrence-joesta ja itse olisin voinut lisätä sen perään kotikauppalani Salon läpi virtaavan kurajoen mukaisesti Saloon-merkin.
Perheen kaksi muksua Meikku ja Sami ristivät sen Lauraksi tai oikeastaan Laulaksi,koska ne olivat opettelemassa vielä Ärrä-koulussa eikä Laula oikein mallannut jenkkiauton nimeksi.
Pikkukakarana aina korttelin pojat rallattelivat pitkää nenää näyttämälle mulle korneja lastenloruja paikallismurteella..kuten "Jussi,pussi puita nussi ja pisti pilinsä lauran rakoon..!! Lauta taikka Laura,niin kyllä sellainen virnuilu vilutti ilman t-viivojakin.!
Meikku kyllä osasi jo kävellä,mutta Sami oli vasta konttausiässä ja sitä piti kuljettaa autossa senaikaisessa kannettavassa lastenistuimessa,joka tänäpäivänä menisi turvatestissä roskiin täysin heiveröisenä kaukoitäisenä tuontitavararoskana.
Punainen Laura

Laura kulki Letukan eli Chevroletin kuutoskoneella ja sen pakoputkesta kuului vain omituista suhinaa,vaikka olisin halunnut V-kasikoneen,joka peräputkesta kuului mun vaikkusia korvia miellyttävä pörpötys...se oikea roddarin mielisävel.
Lauralla oli muitakin vikoja kropassaan oikean puhdasverisen Hot Rod-harrastajan mielestä,koska se oli koriltaan leveä wide-track-malli,mutta sen runko oli Letukalta lainattua kapeata mallia,että sen pyörät näyttivät hukkuvan pyöräkoteloihin piiloon kuin Suomessa leveäksi koritetussa Bedford-myymäläautossa.
Hanskilla,jolta mä olin ostanut Lauran,oli käytössään ihkaoikea amerikkalainen 1961-mallinen nelitolppainen (kuitenkin kromitolppainen) ja samanvärinen eli metallinvaaleanharmaasininen Oldsmobile Dynamic 88,joka kehräsi oikealla veekahdeksikolla.
1961 Oldsmobile
Dynamic 88
Holiday Coupe
Hanskin Oldsin kori erottui Kanadan Lauran korista lisäksi siten,että siinä ei ollut takaikkunana semmoista lasiverantaa,vaan nätisti takakontille kaareutuva lasivitriini.Tolppamallisena siinä oli vielä vartti-ikkunatkin takaovien perässä.Oldsin 88-malleissa oli kyllä ihkasamanlainen akvaariotakalasinen mallikin halvemmassa kategoriassa,mutta kaikissa korimalleissa kojetaulua koristivat soikeat kromireunaiset mittarit,jotka matkivat Dynamicin avaruusaikaa.
Taisin olla hiukan kateellinen Hanskille komeammasta GM-tuotteesta ja lisäksi pikkaisen pihkassa sen morsimeen Hapon Marjaan,joka oli komean näköinen mimmi komein Dagmar-puskurein.Marjan televisiotehtaan inssi-isä harrasti Salaistentien omakotitalossaan vanhoja ID- ja DS-Citroeneja ajellen yhdellä sellaisella entisöidyllä 1957-mallilla vielä 70-luvulla.



1970-luku.Ruuhikoskenkatu 12
 parkkipaikka.
Kuva Muistellaan Saloa-foorumista
Mä parkkeerasin  Lauran televisotehtaan Ruuhikoskenkadun kerrostalon parkkialueelle koko plaanin suurimpana autona ja missä muiden teeveetehtaan työntekijöiden kaarat olivat siihen aikaan kuplavolkkareita,pikkufiateja ja pikkudatsuneita sekä toyotacorolloita. Yhdellä paksukalvolevyosaston kaverilla oli kylläskin 1971-mallinen Datsun Bluebird SSS,jota muut japsiautojen omistajat kuolasivat jonain supersporttina. Siinä ketjupolttajan Datsunissa kuljin monet ruokatunnit himaan ja takaisin tehtaalle kauheassa Coltin savussa ,tuhkakupin pursuessa ruskeista filtteritumpeista ja jonka virttyneen harmaasta teddykarvaisesta kojelaudan päällisestä sain aina pölyallergia-aivastuksia.
Mulle ne japsiautot olivat vielä Pearl Harborin taistelukirjoja lukeneena vihollisautoja,vaikka vasta 1980 Saudiin mentyäni erehdyin ostamaan yhdellä kotilomallani v.1982 tummansinisen 100-amppeerisen Datsunin (100A).Sen rouvani kylläskin romutti keulastaan ohikulkutien risteyksessä ajokelvottomaksi..enkä sitten enää ostanut sille omaa autoa,koska me erottiin seuraavana vuonna kauko-ohjatun avioelon kunniaksi.

1975 Datsun 100A.
Salon D-Autovalinta
Lauraa ennen mulla oli alla vaaleansininen ja ferrex-ruostemaalilla paikkapensselöity pikkufiat eli se Pompannappi eli Fiat 600D,mihin pieni perhe ahtautui kauppa-ajoille sekä muille kaupungin ympäriajoihin.Ainoa sporttinen tilpehööri fiiussa oli kotitekoinen puuratti,jonka vaihdoin aina alkuperäiseen suureen kuorma-automaiseen muovirattiin vasta katsastukseen mentäessä.
Kanadan Lauralla myöhemmin tein parin kilsan työmatkani teeveetehtaalle ja jotka yleensä ennen olin tehnyt kävellen taikka vanhalla Tunturi-miestenpyörällä,jonka takaterakalla keikkui rautapuikoista hitsattu vanhanaikainen lastenistuin.Televisiotehtaan parkkipaikalla mulle kaverit naureskelivat Lauraa proomuksi ja miten yksi hullu papinpoika uskalsi eroittua muusta massasta jollakin jenkkiraudalla,mikä oli bensajuoppo ja -syöppö ja kauhean iso peltikosla,josta saisi Lehtisen autoromuttamolta viisi penniä kilo romuraudasta eli silloisen saturaisen finskimarkkoja kouraan.
Muistaakseni maksoin Hanskille siitä 2000 FIMmiä.

Televisioyehtaan pyöräparkki.
Ipaari Alden
Hanskin kanssa olin parhaita kavereita silloisessa uudessa jenkkiautohurmiossa ja hiljalleen kytevässä jenkkiautoharrastuksessa.Vilhonkadun Gulfin nakkarin eteen parkitettuna kahden jenkkikoslan kanssa lihapiirakoita mutustellessamme keskustelimme viimeisestä Happy Days-teeveesarjan episodista ja tulevasta Tukholman Hot Rod Showsta,jonne olimme lähdössä Mopar-Antsun kanssa.
Finskeissä ei silloin vielä oltu pidetty yhtäkään Hot Rod-Showta,kun jenkkiautoaatteen perustajalehtikään V8 Magazinekään ei ollut täyttänyt vielä kolmea vuotta.
Koko silloinen hotrodremmi oli vielä melko pääkaupunkikeskeistä ja kateellisina Hanskin kanssa kuuntelimme Mopar-Antsun juttuja hesalaisista FHRA-(Finnish Hot Rod Association) kavereistaan,joilla oli allaan perää nostettuja 1964 candyflakemaalattuja Dodge Polaroita sekä uusia Chevrolet Blazereitä.Mopar-Antsu kuului FHRA:n perustajajäseniin,mun ja Hanskin vain liimatessa jenkkiautojemme persuuksiin ja takalaseihin omat FHRA-lätkämme niinkuin aatteen puolesta.
Suomessa koko jenkkiharrastusautoaate kulki Svedunaapurimaan perässä melkein vuosikymmenellä ja Jenkkilää itse ainakin kolmellakymmenellä vuodella..

1965 Ruotsalaisia örebroraggareita
Ollessani v.1965 Sveariikissä kesätöissä upplantilaisella sikafarmilla possuassistenttina näin läheisen Enköpingin torin kyljessä monenlaisia kustomibiilejä...joskin eurooppalaisia enemmistöltä,vaikka joukosta löytyi muutama neliovinen Ford Fairlanen hardtoppi ja Dodge Coronet Royal Lancer sedani raggariautona..Folkkareiden pölykapselit oltiin poistettu ja maalattu Horna-kiuasmaalilla ja koreja vauhditettu ralliteipeillä sekä Volvo PV444-544-malleja eli niitä

munavolvoja,joita oltiin riisuttu liioista kromiheepeleistä sekä viritetty kromipäisillä tuplapakoputkilla.

60-luvun härskimpiä jenkkikustomeita ruotsalaisittain olivat tuplapystyvaloiset (a la 1958-60 Lincoln Continental) 1957 Ford Fairlaneiden kuonot ja siipien päissä 1956 Packard Clipperin perävalot.
Ensimmäisen Hot Rod-lehden ostin Enköpingistä v.1965 ja kuolasin dragstrippien Funny Car-luokan Dodge Polaroita,joidenka pystyyn nostettujen keulojen alla pyörivät burnouteissa pienet kromipulaiset etupyörät...

1967 Porilainen raggariauto
Juhart 2012
Pienen savilaaksomme pikkukaupungin  nuorten jenkkikulkuvälineet olivat enimmäkseen kuutoskoneisia perusmalleja...Plymouth Valianteja ja Dodge Darteja jne,joita oltiin tuotu Suomeen 1964-1965 satamäärin taksi-ja yksityiskäyttöön.
Suurimpana puheenaiheena jenkkifänipiireissä oli silloin HT eli Hardtop,jollaisen jokainen halusi alleen,ja joita Finskeissä oli yhtä harvakseen kuin kananhampaita.Jollei niitä saanut,niin niitä kotiverstaissa tehtiin poltto- ja hitsauspilleillä käsillä saatavista tolppamalleista. Omituisimman Valiant-kotiverstastekeleen näin V8-Magazinessa,kaksiovisen  ja valkoiseksi maalatun "Valiaanon" kerskuessa pyörein thundebirdmäisin oopperaikkunoin. Yksi härskein kotikaduilla liikkuva 1960-mallinen Dodge Pioneer taas oli saanut autopeltiseppäomistajaltaan typistetyt siivet,mutta tämä leikkaus olikin tapahtunut 60-luvulla..kauan ennen 70-luvun hotrodhuumaa.

Laura Kemiön kesämökin rekolissa.
Pastellityö santapaperille
Juhart 2005
Itse mä en kustomoinut Kanadan Lauraani peltitohtorina,koskei mulla ollut vielä silloin sellaisia peltimiehen käsitaitoja,mutta Laura sai kylläkin Jenkkilän 200-vuotisjuhlien kunniaksi peräkanteensa ison liehuvan USA:n lipun,jonka olin maalannut Humbrolin harraste-emaalimaaleilla teevetehtaan mainosvarastosta hankkimaani valkoiseen tarrapohjaan.
Sinä kesänä päätimme lähteä perheen kanssa oikealle kesälomareissulle "Kanadan Reissu-Lauralla" ihan heinäkenkien Ouluun saakka tapaamaan rouvan teheranilaisia vanhempia ,jotka asuivat Pohjolan pääkaupungin Saaristonkadulla omistuskolmiossa. Kanadan Laura suoriutui ihmeen hyvin reissusta,vaikka ohjauspylvään käsivaihteen 3 pykälää eivät aina menneet päälle kuluneiden linkkien takia.Joskus mun piti stopata penkereelle avaamaan nokkaluukkua ja irroittamaan jumiutuneita linkkejä konehuoneen tulipellistä.
Ykköstähän Laurassa ei tarvinnut käyttää kuin liikkeellelähdössä,joten ajo kului kahdella isommalla pykälällä.
Viitasaarelainen autokorjaamo
Jyväskylän jälkeen hidastelin Lauraa Viitasaaren,syntymäkirkonkyläni kohdalla ja joka jäi valtatieltä sivuun.Pengersillalta näin kyllä Keiteleen selät molemmin puolin. Viitasaaresta en kyllä muista kylläkään paljoakaan ,kun kaksivuotiaana muutin lounaissuomalaiseen savilaaksokauppalaan papinperheen räkänokkaisena kuopuksena v.1949. Muistaakseni Oulun matkalla omat muksuni Lauran takapenkillä ottivat autoreissun melko lunkisti,joskin pissa-ja paskavaippoja tuli vaihdetuksi toistamiseen.Pikku Sami taisi olla takapenkillä vielä tuttipullosta ruokittava miehenalku ja vuotta vanhempi Meikku vikkeläsorminen ikkunankampeaja,kun pikkubroidin paskavaippoja lasten äiti vaihtoi ajon aikana takapenkillä..
--Äitee--- Samin kakkavaippa haisee paskalta!!
Samoin tyttö kerran kommentoi v.1978 kesällä Naantalista kotiin ajaessani pappilan hovihammaslekuri Inkeri Linnalta lainatulla Ford Escort GT:llä,valkohäntäpeuran iskiessä auton syyläriin:
--Isi...sulla on paskaa tuulilasissa!
Escort meni keulasta kasaan ja ajokelvottomaksi ja kantavan peuran Saab 99:llä ajava Liikkuvan Poliisin konstaapeli lopetti reukulla Piikkiön pikitien varteen.

1976 SSS.Poliisi Saab 99 kolarissa
Oulusta mä sompailin Lauraa aivan toista reittiä kotia kohti ja etelään.
Rouvan pyynnöstä meidän piti poiketa Lappeenrannassa treffaamassa rouvan iranilaisia uskonveljiä ja -sisaria  ja muita maailmankansalaisia.Itse kiersin sillä Vildmanstrandin esikaupunkialueita etsimässä jenkkiautoaihioita ja yhden omakotitalon takaa löysin heinäviidakosta 1952-mallisen vihreän Pontiac Chieftainin vihrein lasein maastoutuneena viherkasvillisuuteen.
Hanskin,kaverini kanssa yleensä kiertelimme savilaaksokaupunkiamme ympäröivää maaseutua jenkkiautoaihioita etsimässä.
Kerran löysimme Halikon Hajalasta entisen taksiautoilija Pappa Hjortin talon pihalta kaksi 1948-mallista A2 Checker Cabia vielä chicagolaisissa keltavihreissä väreissä.Ne olivat niitä olympiavuosi-checkereitä,joita maahan tuotiin n.500 kappaletta taksipulaan.Toinen Hjortin Checkeri oli muutettu pick-upiksi ja kumpiakin pikkukundina 50-luvulla näin kauppalan kaduilla tai torin Lundenin Shellillä tankkaamassa.
Hjortin papan Sekketi
Juhart 2010
Palatessamme Hjortin tiluksilta Hajalan tietä kotiin päin,löysimme yhdestä mutkasta kuusikon peitosta 1955-mallisen Chevrolet-farmarin maatumassa yhden kuusimetsän reunassa.
Mopar-Antsun ja Hanskin kanssa kerran ajoimme Antsun valkoisella 1965 Mustangilla Tammisaaren ja Hangon väliseltä pikitieltä poiketen etsimään yhtä aihiovihjetta.joka löytyi yhden lahon puusuulin takaa...1951 lankkukylkinen Ford Country Squire. Ford kylläkin todettiin lankuista liian lahoksi,vaikka nykytekniikan ja varaosahelppouden sekä käsityötaidon mukaan siitä olisi voinut hyvin rakentaa alkuperäisen.Vaikka Antsu oli Mopar-miehiä,niin hänelle kelpasi Fordit sekä muutkin merkit.Hän oli ostanut Mustangin eräältä rouvalta suoraan Suomusjärven Kitulan mäestä,mihin naikkonen oli kierittänyt sen katolleen.
Antsu ajoi jopa töihin kunnostamallaan 1960-lukuisella Mercedes-Benz 220SE Coupella,jollaisia savikaupungissa ei näkynyt toista samanlaista..vain tavallisia neliovisia siipimersuja.

Laura sisältä
Viimeisellä kotitaipaleella Kouvolassa Poncho Laura teki lopulta stopin.
Konehuoneen puolelta kuului omituista kilinää eikä Laura enään hengittänyt starttiavaimesta.
Mä onneksi olin stopannut kouvolalaisen auto- ja huoltoliikkeen edustalle,josta rahaa vastaan sovittiin toimittaa Laura Valtion rautateiden tavaravaunussa savilaaksokaupunkiin.
Itse perheeni kanssa samoin reissasin VR:llä  Helsingin kautta kotikaupunkiin.
Laura saapui kotiin hinausauton kraanan nokassa ja kutsuin monitaitoisen Mopar-Antsun tutkimaan Lauran taudinkuvaa Ruuhikoskenkadun parkkipaikalla.
Autotohtori kertoi Lauran sydämen tarvitsevan moottorin kokorempan sisäkaluineen eikä mulla perheellisenä ollut varaa moiseen,jolloin panin Lauran adoptoitavaksi lehti-ilmoituksella.
Laurasta löysin muitakin vikoja,kuten toisen takaoven lohjenneen ja kittisen maalipinnan alta,josta paljastui kurkkupurkista tehdyn paikan alta nyrkillä läpimenevä reikä.
Eräs paikallinen "rasvaperse"-autotrokari kävi ostamassa Lauran pois 1200 FIMmillä enkä koskaan nähnyt sitä savilaaksossa,saatika toista samanlaista..
Laura jäikin mun viimeiseksi Suomi-autokseni,jota ikävöin ikuisesti ensimmäisenä jenkkiautonani.


1981 Jussin Eldo Jubailissa
 nokkakolarissa
 korealaisen
Land Cruiserin kanssa
Juhart 1996

V.1981 Saudi Arabian itäprovinssin Jubailissa vasta hankin toisen jenkkiautoni..tummansinisen ja valkovinyylikattoisen Eldon..1974-mallisen Cadillac Eldoradon.Kaverini Jubailin putkimiesvillalla lainasivat kerran aropontikkajuhlissaan Eldoa projektin arovarastolta hakemaan lisää aropontikkaa aamuyön janossaan...Eldossa oli 8-raitainen alkuperäinen kasettisoitin,mutta olin asentanut lisäksi kojelaudan hanskalokeroon uuden Pioneerin C-kasettisoittimen.
Arabian tummansinisessä yössä pontikanhakijat pyssykyläläisen karhukuskin ohjaamana hoilasivat täyteen soraääneen kasetilta kuuluvaa Mikko Alatalon hittiä.."On yhtä Eldankaa...!!!
Mutta se onkin toinen stoori Lauran kaihon perästä..

                                           Yhtä Eldankaa.Mikko Alatalo

Ei kommentteja: