tiistai 8. heinäkuuta 2014

Hillmaneista ja Sunbeameista etcetera.Eemeli Mobilisti Seniorille.

1949 Hillman Minx Salon Turuntiellä
Juhart 2012


Attn: KLB

From: An alien invader in Finnish mobilia world'

Claes Palmergin juttu Allardista oli tosin valaiseva brittien  täydestä tietämättömyydestä suomalaisista Allardeista ja muista brittivientimalleista.
50-luvun alussa uusi labour- brittilhallitus tarvitsi paljon ulkomaanvaluuttaa maan jälleenrakennukseen ja miten sattuikaan,että parhaimmat palat uusilta brittien automalleista menivät vientiin.
Voisin sanoa,että sodan jälkeisessä Britanniassa elettiin ja jaksettiin paljon huonommin kuin Suomessa.
Britit elivät säännöstelykortillakin paljon pitempään kuin suomalaiset.

1956 Hillman Minx Californian MkIII
Täällä keräilijäpiireissä voihkitaan,mistä löytyisi joku 50-lukuinen Austin A40-pohjainen avoauto tai Hillman Californian hardtoppi,mitä Suomessa kukaan ei uskaltaisi lähteä edes rakentamaan romislöytönä.... kun pitäisi olla samanikäinen kaukotuotu hardtop- tai avojenkki alla.
Hillmania ollaan aina väheksytty Suomessa...'parempi ilman kuin Hillman'-mentaliteetilla...
Sodan jälkeen kovassa autopulassa kelpasi suomalaisille kylläkin uusi v.1946 Hillman,joka sattui olemaan uudelleen lämmitetty sotaa edeltävä Hillman-malli.

Uusissa Hillmaneissa ei tietysti ollut suurta vetoa vanhoillisen uutena 'slabside''- mallina,mutta 50-
1952 Ford Anglia
luvun alun autopulassa uusi Hillman Minx kelpasi hyvin  brittikuluttajille,joidenka vaihtoehtona oli joko Fordin Popular (Suomessa Anglia) ennen vuotta 1954,kun Fordilla äkättiin valmistaa uusi kolmelaatikkoinen ja suorakylkinen Anglia- ja Prefect-malli tai Austinin vaijerijarruinen uusi A30 sekä Morrisin Alec Issigonisin suunnittelema  Minor.
Dagenhamin Ford oli lanseerasi uuden '3 graces eli kolme iloa'-malliston..Consul-Zephyr-Zodiac v. 1955 syksyllä laatikkomaisemman Mark I:den tilalle.

Fordin Popular oli mallijäänteitä sotaaedeltävältä ajalta ja britit lempeästi kutsuivatkin sitä 'Sit up and beg-malliksi'( Istu pystyssä ja kerjää)...tarkoittamalla.että pidä lusikka pohjassa ja kerjää vauhtia.
Mallia myytiin ihme kyllä vuoteen 1961 asti Anglian köyhempänä siskona Popularina.Uusi Angliapohjainen lootamalli v.1961 standarversiona kantoi vielä Popular-nimeä vanhalla sivuventtiilinelosella ja britit kutsuivatkin mallia vain Pop'iksi..
1957 Commer Cob tai Hillman Husky oikealla
Salon Horninkadulla

1965 Hillman Super Minx.
Rootesin mallistosta löytyy myös muita mielenkiintoisia malleja jakeluautolinjalta,kuten Commer Cob,jota 
Suomessakin muunneltiin 60-luvun alussa piilofarmariksi.Hillman Husky taasen oli oma Hillmanin farmarimalli ja siitä löytyy myös variaatioita korotetulla katolla,mikä viittaa enemmän pienempään Shooting break-sarjaan.Samanlaisia kohokattoja löytyi myös Austinilta ja Standard-Vanguardilta,vaikkakin pakettimalleina..
60-luvulla Rootes ei voinut hyvin,huolimatta uudesta Hillmanin Super Minx-mallista.Saman puolisiivekkään Minxin pohjalta tarjottiin jopa Humberin Sceptreä luksusmallina,mikä aanaili viimeisiä vuosia Rootesin Badge Engineeringissä.Singerilläkin oli oma soikkoisuinen Minx-variaationsa Vogue.
Brittein saarilla nykyään on pienehkö ja hiljalleen kasvava harrastus vanhojen Hillmanien perään ja monet projektit menee kädestä toiselle,kuten Practical Classics-lehden 66-mallinen Super Minx,vaikka kaikki kehuvat,että auto on mitä luotettavin käyttöauto ns. periytyneestä peltimadosta huolimatta.(engl. tin worm).Monet kutsuvat mallia tylsäksi...boring,mikä ei ole koskaan voittanut Montea eikä muitakaan ralleja.
1960 Hillman Minx
Monte Carlossa
Autohan oli osoitettu perheisille.
Yleensä kaikki viittaaminen merkkien kilpailuhistoriaan nostaa auton imagoa karvan verran ylöspäin eikä Rootesilta löydy muuta vastinetta kuin Sunbeam Alpine,joka pohjautuu täysin Hillman Minxiin kaksiovisena versiona kiristetyllä koneella
Olen nähnyt kuvia paikallisista tapahtuma-ajoista,missä yhtä 55-mallista Hillman Minx Californian-mallia kutsutaan melkein ainoaksi Brittein saarilla...one of the kind..

Yksikään britti ei tiedä suomalaisista brittiautoista paljoakaan,koskei vanhan imeriumin kartoilta löydy maata nimeltään Finland...fine land ja täällä hypätään pystyyn monasti,kun joku suomalainen harrastaja lähettää kuvan brittiaarteestaan...että voiko olla totta että...?
Wheeler-Dealer
Juhart 2005

Aivan samoin kartetaan suomalaista mobiilitaidettani,missä on syvästi suomalaisamerikkalaiset juuret ,eivätkä ne iske brittiläisen eläkerahtarin makuun,missä mm. kuorma-autopiireissä kuolataan vanhojen Atkinsien.Seddonien,AEC:den, Leyland Octopusien ja Thornycroftien puurunkoisten ja termiitinsyömien korien äärellä ja kehutaan.että ne vasta olivat koneita.
Maassa maan tavalla! Olen kyllä onnistunut julkaisemaan Vintage Commercials-lehdessä vanhoja kuviani Reo Cometista ja Karjakunnan tylppänokka-Thamesista..brittimallista.
Uusin kuvani on kyllä Salon kauppalan vanhalta linja-autoasemalta vuodelta 1954. (Katso kuva)

Meidän omissa punajuurissamme on jotain häikkää,ettemme yleensä koilota "kansallisomaisuudestamme" tai sitten vastakohtana kehumme...että ainoa Suomessa.
Omasta mielestäni Suomi on ollut viime vuosisadan aikana erittäin autorikas maa,minkä juuria pitää tutkia ja vaalia.
Kaiken veropolitiikan  ja muiden poliittisten liepeilyiden takia olemme hankkineet autoja sekä lännestä että idästä.
Monelle autohistorioitsijalle voisi mennä sormi suuhun,mistä maista Suomeen ollaan maahantuotu moinen merkkien sekahedelmäsoppa;
Kaikkien amerikkalaisten automerkkien valmistusmaa ei ole esimerkiksi USA
Olemme saaneet Israelin Kaiseria ja Willystä ja Henry J:tä ja mahdollisesti myös Chryslereitä Hollannista ja Sveitsista AMAG-konsernilta.
Brasilian Ika-Kaiseriin en halua puuttua enempää kuin lyhyellä kaneetilla.
Brasilian tehdas paistoi vuodesta 1958 monenmallista Willystä Aerosta Carabaloon (Manhattan)
Koska Seniori on suomalaisjulkaisu ja kattaa enimmiltään Suomi-autoja,voisin vain kuiskata KLB:n pyhän netin inhosta,että IKA-Kaiserin brasilialaisista juurista voi saada tietoa osoitteesta blog dos carros antigos ihan portugalin murteella. Sivuilta löytyy myös erinomainen Ford-kate 30-luvulta 60-luvulle.
Jollen ole täysin tolvi ja muistan väärin...Pauligin autokuvien rinnalla julkaistiin  kilpailijakahvimyyjien keräilykortteja.En ole varma oliko se OTK tai muu...joka julkaisi autokuvasarjan,jossa näkyi kuva Kaiserista nimellä IKA-Kaiser.
Tuotiinko Suomeen brasilialaista IKA-Kaiseria Herkules-laivan tai muiden lähetysten mukana muun rahdin kanssa..kun kaffe vapautui kortilta?
(katso kuva)
Ruotsissakin vaikutti Johnssonin ANA.Chrysler-kokoonpanotehdas,mikä kokosi mm. ensimmäiset v.1960 Chrysler Valiantit Tukholman taksikäyttöön.Tehtaan omisti Gunnar Philipsson.Ruotsin, Mercede-.maahantuoja ja jälleenmyyjä (Ks. kuva).
Yhdessä kuvassa Gunnar Philipsson veljeilee GM:n Barney Oldfieldin kanssa.Barney oli kuuluisa jo 10-luvulta ensimmäisistä Indy-ajoista uhkarohkeasta ajotyylistään.
Ruotsalainen ANA Polis Valiant


Istuin nöösipoikana  salolaisen pöksytehtailija Erkki Lammervon ohjaamassa upouudessa mustassa 60-mallisessa Chrysler Valiantissa kesämökkireissulla.Uuden kompaktin omisti kuopiolainen housutehtailija Turunen (Turo) ja pirssi näytti yksyhteen tukholmalaiselta pirssivaliaanolta. (katso kuva),mitä näin myöhemmin v. 1965 kesäkuussa Silja Linen Skeppsbron terminaalin edessä taksitolpalla.
V.1961 Valiantista tuli Plymouth..
Oliko Turon Valiant svenskivalmisteinen?

Muuten jos Studebaker sattui lainaamaan Mersusta Larkiinsa ( Lark on leivonen...ranskaksi Aronde) kuonon,niin syy oli Studebaker-Packardin lyhytaikaisesta konglomeraatista Mercedesin kanssa mersujen päämyyjänä Yhdysvalloissa.
Seniorin Mercedes 300C-mallin neliovinen HT- kuva on vuosilta 1958-59,joita minulla on varastossa Life-lehdistä
Larkin suunnittelussa v. 1958 meni läpi mersumainen maski,mikä kilpailisi tuontimerkkien kanssa paremmin.
Itsekin pällistelin Salossa v.1963 Finnflaren omistajan uutta kullanväristä Studebaker GT:tä,mikä oli se siivetön haukka tulilintumaisella topatulla kajuutalla (Thunderbird).Auton maski oli mersumaisen nätti ja kuulin taksikopilta pirssimiesten naljailevan,että jenkit olivat kopioineet 190D-mallista kuonon ja pannet tähtirinkiin ison Ässän..

Muutenkin pirssiasiassa suomalaiset amerikanpirssit etenkin Chryslerin alamalleissa olivat kanadalaisalkuperää 50-luvulla.
Chryslerin Windsoritkun tulivat Kanadan Windsorin tehtailta..
Jenkeissä oli vastaavanlaisesti New Yorkereita ja Saratoga-malleja tms.
Moparin välimalleja kuten Desotoja valmistettiin 50-luvulla Plymouthin rungolla ja korilla ja vain etuklipsi tuulilasista eteenpäin muutti Plymouthin Desotoksi.
Monessa Suomidesotossa oli Plymouthin siivet ja Desoton kromihampaat ympättynä huulille.
Nämä olivat kanadalaisia.
Olen jopa nähnyt 59-mallisen Suomi Dodgen omituisena mutaationa Dodgen maskilla ja Plymouthin kromisilla kulmakarvoilla ja peräevillä.
Ja kuka tietää moniko auto tuli Rotterdamin ja Antwerpenin AMAGin Chrysler-tehtaalta?
Eikä GM:kään ollut pahempi.
Itselläni oli 70-luvulla 61-mallinen neliovinen Kanadan Pontiac Laurentian (amerikkalainen Star Chief)..se akvaariotakaikkunainen malli...mikä oli GM:n New Lookia ja Wide Trackia.Sisältään kuitenkin Pontiac oli aito Chevrolet suorine kuutosineen,runkoineen jne.
Kanadalaiset fuskasivat siinä Wide trackissa,että raideväli oli kapeampi ja auton etupää muistutti myymäläautolta kapeahkolla 'lookilla'. ja rättirenkailla.
Kanadan Pontiacitkin taas olivat 50-luvulla koreiltaan Chevroletin Bel Aireja ja 120-malleja ja jopa etunokka oli lyhyempi kuin oikealla sotapäälliköllä.

Seniorin kansikuvan Sunbeam-avoauto toi mieleeni Armi Kuuselan..Suomen Miss Universumin.
Itse yli 20 vúotta naineena filipinarouvan kanssa ja parinkymmenen vuoden asumisen jälkeen saarilla,olen tutkinut Armi ja Virgilio (Gil) Hilarion elämää.
Se Armin Sunbeam-avoauto päätyi Hilarioiden Forbes Parkin  'car portiin' eli amerikkalaismalliseen kuuden auton garaashiin.
Forbes Park oli rikkaitten asuinalue Manilassa nykyisen Makati Cityn liikekeskuksen vieressä.
50-luvulla alue kuului vielä Rizalin provinssiin.Eikä se lahja-Sunbeam ollut hirveä bulevardisporttikaan 65-hevosmoimaisella koneellaan,mutta nätti kuin missi.
Ennen vihkaisuja Gil oli kuuluisimpia Manilan playboyta ja taidan sohaista kookospalmunoksalla silmään monta Gilin suometarihailijaa kommentillani,koska Virgilioa pidettiin niin kovasti koko Suomen kultapojuna.
Gil poikamiehenä ajeli nykyistä Manilan Roxas Boulevardia (silloin Dewey Boulevard) valkoisella Jaguar XK120-urheiluautolla ja käväisi ohimennessään klubeissa ja muissa Manilan juottopaikoissa hivelevien mestisasenjoritojen kanssa.
Silloisen Roxas Boulevardin kuuluisin klubi oli nimeltään Nautilus,millä ei ole mitään tekoa Jules Vernen romaanin kanssa paitsi nesteeseen uppoamisessa..
Nautilus.nimi tuli sanoista Naughty and Loose,missä pojat olivat  tuhmia ja tytöt irtonaisia.
Valitettavasti tänä päivänä Nautilus-klubista on jäljellä vain palanut julkisivu a la Havana Cuba.Klubille hyvinkin voisi soittaa Kuubalaisen serenaadin,koska Manila on pala latinalaisseta Amerikasta espanjalaimeksikolaiselta mentaliitiltaan ja niiltä ikuisilta manjanoilta.
Manilan liikennejärjestelmästä voisin vinkata vielä,että maan liikenne 1900-luvun alusta oli vasenkätinen aivan itsenäistymiseen asti 1946.Syytä en tiedä,vaikka koko ajoneuvokanta oli amerikkalaista eikä jenkkien 40-vuotinen kansainyhteisön kolonialismi muuttanut liikrnnettä oikealle puolelle.
Japanin keisarillinen armeijakin saarien väliaikaisina valtijoina vuosina 1942-45 sai ajella nippondengojen tavalla vasemmalla puolella avenidoja.
1937 presidentti Quezonin V12 Cadillac


Sorry... olin kirjoittamassa suomalaiseen seniorilehteen!

Se Allard-juttu.
Allardin vakiomoottorina oli 85-hevosvoimainen Fordin V-8
V. 1948 Allard käytti malleissaan jopa Cadillacin uutta V-8-moottoria yhdessä Chryslerin ja Mercuryn V-8 koneiden kanssa. Dodgenkin moottoreita sovellettiin.
Mallit olivat erittäin suosittuja Amerikassa
Arden tunnettiin kuuluisana Jaguarin kansivirittäjänä ja monen Allardin keulalle pantiin Ardernin tallin viilaamia koneita.
Allard 50-luvun puoliväliin jälkeen alentui käyttämään jopa Ford Zephyrin viritettyjä kuutoskoneita eikä tulos ollut enään aito Allard lasikuitukoreilla.

Kiitokset KLB maittavasta lehdestäsi!

Juha Lukkarinen
Lontoo

Panen mukaan muutamia lisäkuvia.

    Ei kommentteja: