perjantai 11. heinäkuuta 2014

On yhtä Eldankaa Eldolla.Vanhan roddarin muistelmia.


Dammamin autokalmisto öljynjalostamon edessä
Juhart 1995


Kun mä olin asettautunut lopulta oululaisen urakoitsijan Saudi Arabian Jubailin paskimoprojektin varastosuperviisoriksi vuoden 1981 alkupuolella,päätin hankkia palkkasäästöilläni itselle jenkkiauton.
Hyvän käytetyn jenkin sai ostettua Dammamin autosukilta yhdellä kuukausipalkalla.
Projektikonttorin edessä seisoi pitkähkö rivi työmaapomojen ja projekti-inssien valkoisia firma-Impaloita ja -Caprice Classicejä sekä projektipäällikön tummansininen Pontiac Parisienne.
Ne kaikki olivat uudehkoja 1979-80-malleja eivätkä paljoakaan kiinnostaneet mua.Uusimmissa 1981 Impaloissa kävi jopa V6-koneet,joita roddaripiireissäkin kotimaassa haukuttiin vajaamoottoreiksi.
Jotkut V8 Magazinen toimittajat vielä kehtasivat väittää,että kaikki Detroitin itäpuolella valmistetut autot olivat itäautoja.
Saudia Arabian jenkkiautot olivat pääosiltaan GM- ja Chrysler-tuotteita enkä koskaan tullut nokitusten yhdenkään AMC-mallin kanssa,Fordeista puhumattakaan,joka merkkinä oli pannassa Saudi Arabian kuningashuoneen käskystä,koska Fordilla oli kokoonpanotehdas muslimien vihollismaassa Israelissa.
Samasta syystä Coca-Colakin oli pannassa ja kutsuimmekin siitä syystä Saudian lentoyhtiötä Pepsi Airlinesiksi..tai oikeastaan lisäksi siitä,ettei Saudian lennoilla tarjottu alkoholia.
Kuningashuoneen Ford-panna oli jokseenkin tuore asia 70-luvulta,koska muunmuassa Dammamin autoromuttamoista löytyi melko paljon 50-luvun Fordeja,enimmäkseen autokolarihylkyinä.


1961 Riyadhilainen katunäkymä.
1956 Ford
Fairlane oikealla
Kimmokkeen sain jenkkiauton ostoon siitä,kun pääurakoitsijan eli mun firmani suomalaisen elektromekaanisen alaurakoitsijan yksi sähkömies ajoi Riyadhista tummansinisellä ja valkovinyylikattoisella 1974 Cadillac Eldoradolla meidän Jubailin saitille asentamaan keikkahommana betonilaattavaluja ennen lattioiden alle kaapeleita sähköconduiteihin.
Se Eldo olikin saitilla melkoinen näky pitkällä Simonitz-keulallaan ja kaiken kukkuraksi sen pitkän keulapellin alla murisi 501-kuutiotuumainen vinkkelikasi.Lisäksi Eldo oli etuvetoinen,joten sähkömiehen piti näyttää saittikonttorin edessä.miten Caddy oikein sutii etupyörillään arosantaa,joka muistutti pölytessään lähestyvää hiekkamyrskyä.

Sähkärin palattua takaisin Riyadhiin sain kuulla,että Eldo oli myynnissä,joten parin kaverini kanssa päätimme lentää Pepsi Airlinesilla Dhahranin kentältä kuningaskunnan pääkaupunkiin hakemaan se takaisin Jubailiin.
Mulla oli uudessa DelSeyn attasheasalkussani 6000 saudiriyalia ostoliksaa,jonka olimme sopineet Eldon hinnaksi plus bensarahat päälle.Eldon tankkiin mahtui 120 litraa saudibensaa,joka taisi maksaa silloin 25 hällälää per litra eli jotain 50 suomalaista penniä..Bensa ei koskaan ollut öljyrikkaassa kuningaskunnassa mikään liksaongelma.

Saluutti Oldsin edessä Riyadhin
esikaupunkialueella
Riyadh oli esikaupunkialueiltaan ihkasamanlaisen näköinen savitalokylä kuin Jubailkin.
Kauppojen kunniaksi me fiiratiin aropontikalla muslimiviikonloppuna eli perjantaina ja aamutunneilla miedän Jubailin poikien piti kävellä sähköurakoitsijan pääkonttorivillalle toiseen kaupunginosaan koisimaan pois pontikkahuuruja kalloista.Eldo oli jo parkissa pääkonttorivillan edessä valmiina lähtöön Jubailiin.
Meitä rupesi kuitenkin patikkamatkalla villasta toiseen seuraamaan lauma nälkäisiä kulkukoiria vaahtoisin suin,joten koppasimme käsiimme kadunvierustalta kivenmurikoita niiden hätistelemiseksi.
Kovalla ulinalla ja nilkutuksella kivenmurikoiden osumista me saatiinkin ne verikoirat painumaan arolle,vaikka ne todella pelkäämättä yrittivät purra sandaaliemme nilkkaremmejä..
Muslimeille koirat olivat sikojen kanssa saataisia elukoita.
Vasta 2000-luvulla saudiaskarit eli poliisit saivat luvan tappaa kaikki kulkukoirat kuningaskunnan kaupunkien kaduilta.

1961 Riyadh-Dammamin kaksikaistainen tie
1960 Ford Country Sedanin
ratin takaa
Joteskin mun romanttiselle sielulleni Eldolla ajo Riyadhista seuraavan päivän aamuyöllä laveaa kuusikaistaista pikitietä pitkin Dammamin kautta Jubailiin eli 400 kilsaa Riyadhista Dammamiin ja 100 kilsaa Dammamista Jubailiin..oli oikea elämys.
Olin ekaa kertaa oman Eldoni ratissa kaverien kuorsatessa aropontikkasikunoita kalloistaan valkoisilla nahkapenkeillä,kun aromaisema vaihtui toiseksi aromaisemaksi punaisin hiekkadyynein ja horisontissa seisovin kamelilaumoin..arabialaisen tumman yön tähtitaivaineen näkyessä viherkalvoisena vihreäksi tintattujen ja kaarevien Caddyn ikkunalasien läpi.
Vain toisen kerran tulin kokemaan samanlaisen puoliorgastisen elämyksen vuonna 1981 syksyllä Filippiineillä.
Olin silloin maailmanympärimatkalla meidän maapuolen inssin,oululaisen Torkkelin kanssa.kun päädyimme lentämään Manilasta Legaspi Cityyn helssaamaan mun bicolilaista ja chilipippuria aamiaiseksi syövää pankkineitikirjeenvaihtoystävää Nancyä.
Kun päätimme palata takaisin Manilaan kaikki kotimaan lennot olivat peruutettu Legaspista taifuunin takia,joten päätimme matkustaa ilmastoidulla bussilla Manilaan (600 km).Torkkelin kyllä onnistui saada lentolippu yhdelle lisävuorolle Manilaan.
Matkamme Nancyn kanssa tyssäsi jossain Daetin kaupungin paikkeilla,kun iso siirtomaalohkare oli pudonnut vuorenrinteeltä alas tielle.
Vietin sen yön Nancyn kanssa kernisellä ja hikisellä bussinpenkillä koko yön,joka tummansinisenä ja kirkastähtisenä peilasi tummien palmupuiden takaa kuin jossain Elviksen Blue Hawaii-filmissä.
Se yö päättyi myöhemmin avioon,mutta yhteiskumppanuus Eldon kanssa päätyi korealaisen Nam-Kwang-maaurakoitsijan Land Cruiserin takapuskuriin.
Mua on aina pannut hirnuttamaan filippiinojen kiero tapa väännellä jenkkifilmien sankareista vitsejä.
Kuuluisassa Hongkongissa filmatussa kuvassa An Affair to Remember William Holden puristi kiinalaisamerikkalaisen naistohtorin Nancy Kwanin kättä hellästi kiihkein suudelmin korkealla mäellä yhden puun alla.
Filsut kertoivat kohtauksesta:
--William is Holding Nancy's Kwan!
Kwan tagalogin kielessä merkitsee naisen miehille rakasta genitaalia...(Someone is polluting my innocent mind?)

Kameleita arolla
Samalla sinisellä Eldolla käväisin hakemassa Dhahranin lentokentältä pyssykyläläisen tiekarhukuskinkin Jubailin paskimoprojektiin (vedenpuhdistamo).
Karhukuski ei paljoakaan puhellut 100 kilsan ajomatkan aikana,mutta nähdessään horisontissa aavikolla kamelilauman..tämä lausahti:
--Katho---kamelitokha! (kamelitokka).
Karhukuski urakkansa päätyttyä oli ostanut itselleen Suomen Pyssykylään (Sodankylään) vientiautokseen vielä paremman Eldon kuin mun..elikkä Biarritz-mallin.


Eldo ja Land Cruiser kolarissa
Juhart 2004
  Eldon ajot päättyivät Jubailin uuden teollisuusalueen leveällä pikitiellä paluumatkalla firman Al Khobarin pääkonttorista takaisin saitille.Attasheasalkussani takapenkillä oli projektin kuukauden palkkarahat 120.000 saudirialia.
Jostain hämäräsät Nam-Kwangin saitilta yhtäkkiä Eldon eteen hyppäsi harmaa Land Cruiser,joka lyttäsi Caddyn toisen likasiiven haitariksi ja samoin syylärin paskaksi.Eldon vihreään tuulilasiin ilmestyi tummanvihertävä hämähäkinverkko lasin särkymisestä.Mä en osannut koreaa eikä kuskikaan englnatia,joten korealaiskuljettajan hanttimies juoksi niiden saittikonttorille hakemaan projektipäällikköä.
Projektimanagerin ajettu Hyundai Stellarilla onnettomuuspaikalle kysäisn korealaiskuskin saudiajokorttia.
--We are not having driving licences for our drivers...too dear,Sir..hundred drivers on site..Sir!
Projektipäällikkö selitti kertomalla lisäksi,että onnettomuustapaukset paikallisen poliisin eli askarin kanssa hoidetaan rialeilla.
Kerroin,että Eldoni on nyt käyttökelvoton,enkä pääse tämän jälkeen edes omalle saitille..saatika projektiopstosmatkoille viikolla ilma autoa.
Minut kyyditettiin Hyundailla saittikonttoriin ja korealainen kuski jopa kantoi minulle Eldon takapenkiltä attasheasalkkunikin,jonka olin unohtanut kolarissa palkkarahoineen.
Projektipäällikkö lupasi ostaa käteisellä Eldoni,etten vain hiiskahtaisi tapauksesta Jubailin askareille.
kerroin hihasta Eldon hinnaksi 12.000 saudirialia,jotka korealaispäällikkö laski kahvipöydälle kaivettuaan ne toimiston kassakaapin hyllyltä.
Kättelimme hyvästiksi ja minut kuskattiin Hyundai Stellarille omalle saitille.
Sinä ehtoona pyysin erästä kaveriani heittämään mut Dammamin autosukille uuden käytetyn jenkin ostamiseksi.

Autosukin edusta
Autosukin plaani oli täynnä jenkkejä,monen huivipäisen ja nahkasandaalisen arabiostajan nuustellessa konepeiton alta venttiilikopan täyttökorkin alta öljynkatkuja.
Sellainen maassa oli tapana moottorin terveyden toteamiseksi.
Aluksi katselin 1979-mallista Chevrolet Caprice Classi Coupeta,minkä takalasi oli erikoisella tavalla taitettu särmille,mutta lopulta päädyin seisomaan kullanvärisen 1977 Eldoradon eteen,mikä kiehtoi enemmän.
Automyyntitontin santaisilla kujilla tehdyn lyhyen koeajon perästä ostin sen lataamalla 7000 rialia peltihökkelitoimiston mudirille eli johtajalla pöytään.

1977 kultainen Eldo
Bensarahoiksi jäi mulle käteen 5000 rillua eli rialia ja juotuani kaupanpäällisiksi tarjotun kuuman ja ylimakean kuminakahvilasillisen...ja suunnistin kultaisen Eldon kromisen vaakunanokkamerkin Jubailia kohti.
Seuraavana aamuna saittikonttorin edessä kaverit kysyivät olinko maalannut sinisen Eldon kullanväriseksi.
Eldon lisäksi minut ylennettiin projektiostajaksi...
Kävin ostamassa Dammamista päähäni lisäksi teksasilaisen stetsonin ja kinttuihin torakantappokärkiset cowboy-saappaat ja Eldon 8-raitaisesta kasettisoittimesta naukui nokkanasaalilla Willie Nelson..."On the Road Again.."
Myöhemmin bravuurinani oli Willie Nelsonin ja Julio Iglesiasin duohitti "To All the Girls I Loved Before",jonka lauloin sormillani nenää puristamalla ja vaihtamalla Girls-sanan Boys-sanaksi..
Saudissahan miehet kulkivat käsi kädessä ja naiset aviomiesten perässä 10 metrin päässä..

                                       On the Road Again.Willie Nelson



Ei kommentteja: