JULIET JONESIN SYDÄN.
Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa...
Eino Grön
1960 kevät.
Jussi oli rakastunut.
Pihkaantumisen syynä tällä kertaa ei ollut pappilan pihan punatukkainen Laineen Eija.
Eija ei enää halunut istua Jussin vieressä pappilan puutarhan penkillä.
Tyttö yritti vältellä papinpoikaa jo aamulla kouluun mennessään,vilahtamalla salamannopeasti porttikongista Rumpalinkadulle.
Ilmeisesti sekatyömies Laineen kotona piharakennuksen päässä oltiin puhuttu asiasta ettei ollut sopivaa,etta työkansa hakisi seuraa rahvaasta,vaikka perheen kristillinen vakaamus kielsi tekemästä raja-aitoja lähimmäisen rakkauden välille.Poliittinen aate ja luokkaerot silti vielä pystyttivät punatiiliseinää rakkaudenkin väliin.
Sellainen oli ajan henki.
Jussi oli luullut niiden luokkaraja-aitojen jo kaatuneen talvisodassa,milloin työkansa rahvaan rinnalla taisteli yhdessä vihulaisvanjoja vastaan,mutta sodan päätyttyä siviiliin päästyään työmies erosi rahvaan seurasta armeijan varusvaraston ovella sotaa edeltävässä siviilisarkapuvussaan.
Jussin uudeksi rakkaudeksi oli tullut Juliet Jones,josta hiljalleen syntyi suomalaisen koulupojan haamurakastajar.
Juliet oli Viikko-lehden amerikkalaisen Stan Draken piirtämä uusenglantilaisen Devonin pikkukaupungin kaunis virkanainen.
Amerikkalaisuus oli valttia lounaissuomalaisen pikkukaupungin pirssitolpalta pääkadun kinojen elokuvajulistevitriineihin.
Juliet ei ollut mikään hollywoodilainen tähtönen .joskin hienopiirteinen,voisi sanoa Grace Kellyn ja Deborah Kerryn näköinen kaunotar,joka töissä oli kammanut hiuksensa nutturalle yhtä siveellisesti kuin naapurin pöksytehtaan kaunis kanslistirouva Suominen.
Rouva Suominen oli Jussin toinen ihastus,mutta naimisissa yhden kaupungin puhelinasentajan kanssa,eikä Jussi fantasiamaailmassaan olisi halunnut miksikään aviorikkojaksi, luterilaisen selkänahkansa kiellettyä sellaisen pelin.
Rouva Suominen oli myos kasvoiltaan klassisen kaunis... ehkä tainaelgimainen muodikas rouva eikä ollut mikään ihme,etta pöksytehtailija oli pitänyt rouvaa vuosikausia kanslian kirjanpitäjänä.
Tehtailijan rouva oli myös kaunis mustatukkainen kuusjokelainen senjoriitta.
Pöksytehtailijalla oli silmää naiskauneudelle.
 |
| Taina Elg ennen ja nyt |
Taina Elg oli isosiskojen idoli ja Jussikin oli nahnyt taman Alfred Hitchcockin jännärissa 39 askelmaa brittiläisen Brian Mooren vastanäyttelijänä.
Hitchcockin piti kauniista naisista.
Filmiohjajaa kuitenkin pidettiin Hollywoodin naistahtipiirissa Peeping Tomina eli tirkistelijänä .
Grace Kelly Jimmy Stewartin vastanäyttelijänä Takaikkuna-elokuvan filmauksen aikana oli joutunut torjumaan Alfredin lähentelyjä seka irstaita ehdotuksia.
Filmitaivaalta löytyi muitakin Jussin ihannenaisia kuten toisessa Hitchcocin jännärissä North by Northwest'issa teutoonisen nätti ja marlenedietrichmainen Marie St.Claire Gary Grantin vastanäyttelijänä (1959) .
.jpg) |
| Eve Marie St. Claire in North by Northwest 1959 |
 |
| 1963 Tippi Hedren in Birds |
Alfien ehkä tunnetuimmassa thrillerikuvassa Linnut (1962) kaunis Tippi Hedren sai samoin vältellä ohjaajan lähentelyjä kulissien takana.
Hitchcock lihavana ja kaljuna kauhun kauppiaana näytti myohäisemmän Steven Spielbergin tekemän ET:n isoisältä.
Skopofobia psykologisen terminä merkitsee seksuaalisen halun täyttymista tiirailulla ja skopofobi pelkää ihokosketuksia,basilleja seka kädenpuristuksia,jotka voivat päättyä torjumiseen.
Alfredin tarvitsi käyttää tirkistelyyn vain kameranlinssejä.
Takaikkuna-filmin kuvauksen aikana ihana ja jääkylma blondi seka filadelfialainen ex-malli Grace Kelly oli alistunut vain kerran tirkistelevän Alin mielihaluille.Viidessä minuutissa kaikki oli ohi, Gracen pantua huoneen valot päälle.
 |
| 1955 Rear Window |
Vuosia myohemmin Gracen istuessa Monacon prinsessana,Alfredin kuultiin murisseen pienen rulettimaan kanssahallitsijasta ja ex-näyttelijättärestään Princess Disgracenä...Prinsessa Häpeänä.
Tippi Hedrenin Linnut-elokuvan filmauksen aikana Alfred oli saanut suostumaan sidotuksi,milloin elävät linnut melkein nokkivat häneltä silmät ulos.
Alfredin sairaalloinen hinku naisten brutalisoimisessa oli mennyt pykälää ylemmäksi jo aiemmin (1959),jolloin Audrey Hepburn kieltäytyi naispaaosasta No bail for Judge-filmissa..
Filmi olisi kuvannut yhtä ikävää raiskaustapausta.
Audrey oli vastakohtaisesti suostunut näyttelemaan Nunna-filmissä.
 |
| 1961 Audrey in Tiffanys |
Alfredin raiskausfilmi meni hyllylle ja vasta Psykossa tirkistelijä sai tiirailla kameran takaa raiskausmaista suihkumurhaa.
Alfred palvoi Alma-vaimoaan,jota hänellä oli tapana pilkata selän takana.
Alma oli pelastanut miehensä tulemasta hintiksi ja ohjaajalle oli kehittynyt vahva romanttinen sekä seksuaalinen pakkomielle Hedrenia kohtaan.
Alfred maksoi kalliisti intohimojensa irroittelusta.
Tippi oli tälle se oikea blondi,vaikkakin väärään aikaan ohjaajan kasvavassa rakkauselämässä.
Filmauksen aikana mekaanisten lintujen sijasta han oli käyttänyt aitoja lentäviä lintuja,Tippin maatessa sidottuna lattiaan kumilangoilla.
Hermostuneet linnut oltiin kiinnitetty nailonsiimoilla kuin kauko-ohjauslennokit nokkimiskaohtausta varten.
Yksi lintu pääsi kaivamaan nokallaan Tipin vasenta silmää ja näyttelijätär oli saanut siitä paniikkikohtauksen.
Filmin teko pysähtyi viikoksi.
Alfredin perverssisyys seka moraalittomuus huipentui vielä siihen,kun ohjaaja lähetti Hedrenin 5-vuotiaalle tyttärelle (Melanie Griffith) nuken,joka oli tämän äidin tarkka minikopio Linnut-filmistä.
Nukke oli kammattu ja puettu henkilöksi,mitääaiti näytteli...suljettuna pieneen mäntyarkkuun.
 |
| Tippi Hedren Barbie Doll |
Jussin salainen ihannenainen kotikorttelissa oli siis tippihedren-gracekellymainen rouva Suominen.
Myöhemmin 60-luvulla Jussi pienenä tirkistelijänä pääsi seurustelemaan rouvan yhtä nätin tyttären kanssa.Samalla hän voi ihailla rouvaa toisella silmälläänn salarakkaudessaan.
Jussin hakiessa tyttöä ulos leffaan tai tansseihin,rouva Suominen useasti istui olohuoneen sohvalla silkkisessä aamutakissaan silmäkulma mustana,tyhjän Monopoli-konjakkipullon seistessä puolityhjänä kahvipöydällä.
Herra Suominen oli puhelinteknikko sekä amatööripugilisti,joka käytti vaimoaan harjoitussäkkinä.
Toisena harrastuksenaan tällä oli metsästys sekä ajokoiran astutus..
Puhelinteknikolla oli myos kiertavä porttikielto kaupungin juottopaikoissa.
Rouva Suomisella oli myos pieni pahe...pöksytehtaan kassakavallus,joka oli lähtenyt pienestä förskotista,miehensä kerrottua muijan istuvan oikean raha-aarteen päällä pöksytehtaan kanslian kassakaapin edessä,vaatimalla lisäliksaa uuden hirvikiväärin ostoon taikka ajokoiranartun astuttamiseen.
Herra Suominen tiesi,että hanen rouvallaan oli ollut pitkä suhde tehtailijan kanssa.(tapauksesta enemmin Rouva Suomisen petosutussa by Jussi).
Kaupungillakin juoruttiin suhteesta.
Tehtailija pulskalta olemukseltaan naytti pitemmältä ja nuoremmalta Alfred Hitchcocilta.
Jussi kesälomillaan tapasi melkein päivittäin kanslistirouvan tukun työpöydän ääressä,kiivetessään pöksytehtaan poikien kanssa tukun vintille lukemaan vanhoja viikkolehtiä.
Kanslian avoimesta ovesta Jussi näki rouvan Remington-kirjoituskoneen takana kirjoittamassa housulähetyslistoja tukun kuljettajalle Jokkelle.
Rouva oli pukeutunut muodinmukaiseen harmaaseen kävelypukuun,brunettihiusten oltuna kammattuna taakse julietjonesimaiselle nutturalle.Pöydällä savusi nokialaisessa hakkapeliittarengastuhkiksessa sansegalin punaama Kent-fitterisavuke.
Jakkupuvun sävyisissä korkokengissä rouva kävi puisella arkistokaapilla pistämässä lähetylistakalkkerikopion Turon mappiin.
 |
| Kent Special Mild |
 |
| 1963 Tabe Sliior Jallun kannessa |
Tukun vintillä pöksytehtaan pojat tiirailivat kuvia Jalluista,Kalleista seka Coctaileista,Jussin keskityttyä Viikko-lehden Juliet Jonesin sarjakuviin.Häntä kiinnosti enemmän muodikkaasti puettu klassinen kaunotar,jonka jakkupuvun alta voisi kuvitella löytyvän parempia aarteita pimeässä makuuhuoneessa käsin koskettelemalla.
Jos Taivaan Isä olisi luonut ihmisen omaksi kuvakseen,se ei varmastikaan tarkoittanut tasa-arvoisuudesta huolimatta paksukonttisia ja ihrapyllyisiä savolaismaalaisnaisia,joita pappilan suvussa löytyi tusinakaupalla..
Kotona sulkeutuneena omaan huoneeseensa taiteilijan alku ryhtyi piirtelemään tussilla vesiväriarkeille Stan Draken Juliet Jonesin uusienglantilaisen Devonin kaupungin katukuvia autoineen ja kauppoineen.
Sen ajan taidemaailmassa eivät taidekriitikot panneet paljon painoa sarjakuva-artistien päälle.Vasta 60-luvuna alussa POP-taide toi Andy Warholin mukana sarjakuvataiteen myyväksi taidemuodoksi.
Jussi kai oli alan nuorimpia uranuurtajia?
Vuonna 1958 artistinalku oli vielä täysin tietämätön,että Stan Draken Devonin kaupunki oli pelkkää fiktiota,hakiessaan Fammun vintiltä löytämästään 1900-luvun alun USAn kartta-atlaksesta sitä uusenglantilaisista osavaltioista.Lähimmän vaihtoehdon hän löysi massachusettilaisesta Worcesterin kaupungista.
Devonin hän äkkäsi paljon myöhemmin Brittein saarten Devonshiresta Cornwallin niemeltä ja Worcesterin englantilaisen kastikepullon etiketistä...Worcesterhire Sauce.(lausutaan Wöstöshö soos)
Amerikkalaiset sarjikset olivat kaikille lapsille suosittua ajantappamista 50-luvulla.
Amerikkalaiset länkkärisarjat olivat poikien silloista fantasiaruokaa.
Brittiläistä II maailmansodan lentäjäsankaria Battler Brittonia myös luettiin mielenkiinnolla ja missä Battlerin Spitfiren konekivääri aina tiputti vähintään yhden Fritzin mersun (Messerschmitt) Englannin kanaaliin..
 |
| Battler Britton ja Jörö-Jukka |
Harjavallan evakkovuosina Jussi luki Satakunnan Sanomista toista brittisarjista..John Bullin suomalaista versiota... Jussi Pullia. Monissa maakuntalehdissä julkaistiin saksalaista Max ja Moritz-sarjista,joka oli yhtä väkivaltainen kuin Jörö-Jukka-kirja.
Veljekset joutuivat konnuuksistaan paistetuksi rusinapullina leipäuuniin.
Jörö-Jukassa tottelemattoman ja itsestään huolta pitämättömän kakaran pitkäkyntiset sormet leikattiin poikki preussilaisena rangaistusmuotona.
Turun sanomista ja Salkkarista Jussi luki Rip Kirbyä,Mandrakea (myös Taika-Jim),Felix-kissaa ja Mustanaamiota (myös Fantom).
Seura-lehden takasivulta han aina luki Teräsmiehen,Matti Mainion ja Jussi Juonion sekä ratsupoliisi Kingin.
Pappilaan tuli kolme sanomalehteä ..yhden niistä ollessa kokoomuksen äänenkannattaja Uusi Suomi.
Saatuaan perheen lukukategorian tärkeysjärjestyksessä viimeiseksi lehden käteensä,Jussi luki sunnuntaisin polkkatukkaisen prinssi Rohkean (Prince Valiant) retkistä sekä taisteluista.
 |
| Prinssi Rohkea |
 |
| Vihtori ja Klaara |
Arkisin lehdessä taisteli newyorkilainen senioripariskunta Vihtori ja Klaara.
Pappilaan tilatuissa kristillisissä lehdeissä kuten Kotimaassa ja Herättäjä-lehdessä ei ollut yhtään kirkollista sarjakuvaa,puhumattakaan pilapiirroksista,koskei ilkamointi sellainen käynyt haudanvakavassa luterilaisessa uskossa.
Kirkkoa ja papistoa ei saanut pilkata,joutumatta jumalanpilkkasyytteeseen.
Helsingin Sanomien Kari kyllä irvasi kokoomuslaista papistoa mustakaftaanisena ja sotilaskypäräpäisenä läskimahana.
 |
| Kari Suomalaisen puoluekarikatyyrihahmot |
Kotiin tilatussa ruskeakuvaisessa Suomen Kuvalehdessä oli ainoastaan yksi...ja suomalainen sarjakuva,jonka nimi taisi olla Matti Maunola.
Rautatiekirjajaupasta sai ostaa Pekka ja Pätkä-sarjiksia,vaikka elokuvissa pari oli paljon suositumpi Mantan komennossa.
Jussi luuli Juliet Jonesin sydän-sarjiksen kuolleen,kun 60-luvuna alussa se vaihdettiin tohtori Rex Morgan-sarjaan.
Jussi piti siitäkin,etenkin tohtorin 59-mallisesta avo-Pontiac Bonnevillestä.
Vahingossa hän löysi Julietinsa isosiskojen Me naiset-lehdestä.
Miehiset miehet eivat yleensä lukeneet naistenlehtiä ja haukkuivat painosta He Naisiksi.
Jussi sai tukkapöllyjä sisariltaan,leikattuuan lehdestä sarjakuvan Uuno-räätälin kraatarinsaksilla irti leikekirjaansa liimattavaksi,koska sarjiksen takasivulla oli ollut joku romanssisarjan jatkokertomus.
 |
| Rex Morgan |
Vuosina 1951-54 Yhdysvaltojen kongressin tutkimukset syyttivät sarjakuvia nuorison lisääntyvästä väkivallasta,jonka alkujuurena oli väkivaltainen sodassa kehittynyt sarjakuvalehdistö.
Jenkkisotilaat lukivat Tyynenmeren saarien valloitusten seka Messinan lahden maihinnousun välissä raakoja ja väkivaltaisia sarjiksia.
Amerikkalainen sadistinen Comic-sarja vääntyi groteskien sarjakuvien myötä Horror Comics'eiksi.
Vastareaktiona 50-luvulla,jolloin vaalittiin pienyhteisöjen ja perheiden eettisiä arvoja,sarjiksien tekijät alkoivat julkaista romanttisia kotidraamoja kuten Rex Morgan M.D:ta,Mary Worth:iä sekä Juliet Jonesin sydäntä.
Television suosion mukana siistit perhe-sarja saapuivat suomalaisiinkin olohuoneisiin.
Kotimainen Me Tammelat-sarja seurasi jenkkien esimerkkiä.
 |
| Me Tammelat |
Tohtori Rex Morganin esimerkkiä seurasivat television tohtori Kildare seka tohtori Ben Casey.
Oh..Ben Casey..Can you mend a Broken Heart-hitti nousi sävelradion 10 kärjessä-listoille.
Pilasarjiksetkiin tulivat muotiin mm. Masina eli Beetle Baileyna,joka oli suomalaisenkin sotilaan esikuvana oikea purnari ja punttaaja.Suomalaiset sotilasfarssielokuvat olivat jo jääneet 50-luvun mustavalkoiseen historiaan.
Kakaroistakin piirrettiin pilasarjoja kuten Ville Vallattomasta, (Dennis the Menace 1946) joka aina sai Karjusen sedän verenpaineen ylös.Piirrossarja oli hienostuneempi versio Kissalan poikien Pogosta (Katzenjammer).
Karjusen setä myöhemmässä Ville Vallaton-elokuvassa Walther Mathaun hahmossa oli näyttelijän oma versio ärtyneesta miehestä Jack Lemmonin kämppäkaverina Odd Couple-filmissa (1966) sekä 90-luvulla tehdyssä Grumpy Old Men-filmissä,missä kummatkin olivat jo ikänsäkin puolesta vanhoja ärtyneitä ukkoja.
Ville Vallattoman tekijää Walt Kellyä pidettiin humoristisimpana ja älykkäimpänä sarjakuvantekijänä,jonka piirtämistyyli muistutti Walt Disneyn piirrettyjä.
Sarjakuva toi esille Disneyn moraalisen yksinkertaisuuden,kuvatessaan nyanssisesti maailmaa,joka oli pullollaan dickensiläisiä hahmoja.
George Schulzin Peanuts-sarjis (Jaska Jokunen) 50-luvun lopussa oli enemmän filosofisempi ja sosiaalisempi,missä lapset käyttäytyivät kuin aikuiset.
 |
| Peanuts in 1961 Ford Falcon ad |
Jaska Jokunen-sarja pelasi literaalisilla aforismeilla....Jaska Jokunen...aina yhtä Jokunen...joskus vielä Jokusempi.
Jaskan naisopponenttina oli tomera Tellu-tyttö,joka oli aina sarkastisen sanavalmis feministisenä yltävastaajana ja hännänhuipulla likainen Linus-poika edusti tyypillistä sekä epävarmaa vuodekastelijaa sekä turvarättiiin kiinni kasvanutta miehenalkua.
Ressu-koira osaltaan oli filosofinen I maailmansodan aikainen Richthofen...lentoässä ja Punainen Parooni ,joka mietiskeli maailman menoa selälläänn koirankopin päällä koiramaisena Havukka-ahon ajattelijana.
Salon Sanomat alkoivat julkaista Lätsä-sarjaa (Andy the Cap),joka kuvaili cockneylaista pubista-kotiin hitaasti liikkuvaa ja tuilla elävää laiskiaista.
Television tultua pappilaan v.1963 Jussikin oli lopettanut julkisesti Julietinsa ihailun..vaikka sisuksissa vielä liekehteli syvä rakkaus.
Pojalle tulivat äänenmurros kurkkuun sekä ihomadot otsaan.
Silti hän piti telkkarin Kivisistä ja Sorasista Fredin Honey.. I'm home-tervehdyksellä sekä
Maantiekiitäjästä Be-Beep-Beep-tööttäyksellä aina häviävälle Kojootille, sarjiksien animaatiomuotona.
Väiski Vemmelsaaren bravuuri porkkana kädessä.... Wazzup Doc! Anselmi-paralle seka Sylvester-kissan makupalan Tipi-häkkilinnun kommentti ...I think I taw a Puttycat!?... jäivät pojan aivopankkiin ikuisesti.
Jussille oli Julietin tilalle tulleet uudet sankarit Mad-lehden Alfred sekä muut karikatyyrit.
Lehti taidokkaasti kutitti sketseillään ja pikkuisilla Don Martinin lehdenkulmien miniatyyrikarikatyyreillä Jussin kasvavia aivoja ja ehkä kasvatti papinpojan luonnetta ironisemmaksi ottamaan tulevat taistelut enemmän huumorilla.
 |
| MAD magazine 1965 Number 90.Ringo Starr |
Rouva Suomisen esimerkin mukaan Jussille paljastui steriilin perhe-elämän kulissien takainen tragiikka.
Romantiikan kaipuu jäi silti pojan rintaan makaamaan latenttina,avautumalla myöhemmin valloilleen monissa karille ajautuvissa naissuhteissa.
---------------------------------------------------------------------
Tilalle oli tullut arkielämän kornisuudelle nauraminen,mikä ei pajoakaan naurattanut vanhempia eikä opettajia.
Lisärikkana rokassa oli se,että pojan seksuaalinen herääminen alkoi tykyttämällä kypsymään housutehtaan tukusta ostamien sottaposkateryleenien lahkeiden sisällä kuin otsalle pamahtanut märkäpääfinni.
Kasvuvuosien kiibbostus Jalluja,Kalleja seka Coctaileja kohtaan oli vaihtunut Hugh Hefnerin Playboy-aikamieslehden Little Annie Fannie-sarjiksen lukemiseen...ja se vasta oli teoriaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti