Lopun alkukirjoitusta uskonpuutteessa..Papinpoika.

Tulipalo pappilassa
Juhart

Lopun alkukirjoitus:

Johdanto kirjoitussarjaani Papinpoika ja pakana: Suomikirja,Saudikirja, filippiiniläiskirjeet ja Lontoon Postilla...jos jollain on aikaa lukea kirjoituksiani,joita aion tiivistää kirjaksi  

lähitulevaisuudessa..

Tämä moniosainen tarinasarja pohjautuu erään sudeettisavolaisen papinpojan kasvuvuosiin pienessä lounaissuomalaisessa kauppalassa 50-70-luvuilla,pappilan vakaassa körttiläisessä ja vastakohtaisesti hilpeässäkin savolaisessa ilmapiirissä sekä ympäristokortteleiden jäykässä ja jopa torjuvassa miljöössä ,missä vierasheimolaisia ja ulkomaaneläviä karsastettiin ja kartettiin kaksikielisesti koti-ja ulkomaisessa ksenofobiassa eli vieraanpelossa.

Papinpoika oli yksi luokkayhteiskunnan väliinputoaja,jota ei avokätisesti aluksi otettu leikkimään työläiskortteleihin eikä töppäämään kahvipullamössöa rikkaitten lukaaleihin.

Nöösipoikavuosien alkuaikojen kyräily kaveriporukassa hiljalleen muuttui rantakauppalalaiseksi pintapuoliseksi ystävyydeksi,jonka kahleista paikkakuntalaisilla ei ollut helppoa irtaantua.
Saudikirja ,filippiiniläiskirjeet ja Lontoon Postilla kuvaavat  pappilan Jussin kohelteluja maailmalla.

..

Pöksytehtaan biilit
Juhart

Pappilan naapurissa asuvat pöksytehtaan johtajan perillispojat olivat Jussin lapsuusajan leikkikavereita,joidenka kotoa hän oppi vaurauden olevan toisille Luojan antama normaalin asian.

Tehtaanjohtajan kodin hifilaitteet ja mersut olivat pappilassa saavuttamattomia asioita 50-luvulla,samoin kuin viimeiset japanilaiset peltilelut.

60-luvulla papinpoika hiljalleen alkoi irtaantua tehtailijan kodin ilmapiiristä,poikien intresseiden erotessa ylioppilakirjoitusten jälkeen eri suuntiin.

Tehtailijan kuollessa hyvästä elämästä infarktiin 80-luvulla ,perijäpojat ottivat neulomon hallintaansa,viemällä isänsä rakentaman yhtiön konkurssiin ilmeisesti kovan kilpailun takia.
Vaateteollisuudesta tunnettu pikkukaupunki oli menettänyt monta teollisuuslaitosta ja neulomoa 80-luvun nurkanvaltauskilvassa.

Pöksytehtaan perillispojat aloittivat uudelleen,vanhempi kiinteistöalalla ja nuorempi vähittäisvaatemyyntialalla.

Peritty vaurauskaan ei ollut siis kestävää.

.

Kuurupiilolla
Pelkosen talon edessä
Juhart

Kotikorttelissaan Jussi oppi arvostamaan työläiskoteja,kuten naapurin Pelkosen mamman ja tämän pojanpojan Sepon pientä hellahuoneasuntoa,missä juokseva vesi kraanasta ei ollut itsestäänselvyys,käyttöveden kerääntyessä  notkoselkäisen lasiverannan ränninalaiseen tynnöriin.

Kuhmutapettinen huoneisto oli vaatimattomuudessaan siisti .

Seppokin pääsi aikuistuessaan poikien Robin Hood-leikeistä ammattikoulun kautta vakiammattiin ammattikoulusta Högforsin sorvariksi.Jussi oli monasti kateellinen Sepolle tämän komeasta Pecos Bill- ja Tex Willer-sarjakuvalehtikokoelmasta,koska pappilassa äitipastorska ei sallinut moisia humpuukilehtiä lasten luettavaksi.

”Tuleeko teille jo vesi sisään ”-kysymys kauppatorin ja jokirannan saaristolaispaattien silakkalaatikoilla aanaili jo vaurautta.

Kotipihassa hänellä oli leikkikavereina pihapiirin työläisperheiden lapsia,joidenka kanssa hän ei yleensä riitautunut.

Nuorisopastori Luikun pojan kanssa hän kyllä tappeli ja viimeiseksi hän riiteli vasemmistolaiseksi kääntyneen ja vasenkätistä lääketiedettä opiskelevan pastorinpojan kanssa 60-luvun lopulla turkulaisen Moselin merimieskapakan punaruutuisen pöytäliinan ääressä. Jussi silloin opiskeli kasvatustieteitä Nummenpakan väliaikaisessa opettajakorkeakoulussa eli kansankynttilävalimossa ja väliaikaiseksi se pedagogian opiskelu päättyikin Jussin riitauduttua rehtorin kanssa Lönnrootin aikaisesta opetustekniikasta.Jussi käänsi selkänsä homehtuneelle kasvatusopille sekä peruskoulun kapulamatikalle eikä ole katunut tekoaa edes tänä päivänä.

Pappilan talon entisen omistajan Fammun alkoviyksiössä ja tämän vinttikomerossa papinpoika viihtyi  imemässä leskirouvan kokemuksia ulkomailta,unohtamalla itsensä haaveilemaan ulkomaista ja Amerikasta vintille tunneiksi antiikkitavaran  ja deguerre-lasinegatiivien keskelle.

Fammulle vauraus ja sosieteettielämä oli ollut itsestäänselvyys tehtaanjohtajan leskenä.

Kaukokaipuinen papinpoika oli leikki-iästä asti uskonut,istuessaan vintin erkkeri-ikkunan ääressä katsomassa torin ylle jokirannan ja  asemapuiston poppeleitten toiselle puolelle,etta siellä jossain sijaitsi Viikko-lehden Juliet Jonesin sydän-sarjakuvan piirtäjän Stan Draken kuvaama Uuden Englannin pikkukaupunki Devon.

Itäkauppalan Muurlan tulliin paseerattuaan tätinsä,osuuskaupan sivulikkeen hoitajan yksiössä vieraillessaan,hän hyvin monesti sai tullin työläisperheen pojilta kuonoonsa,näiden haukkuessa häntä papinpojaksi ja pakanaksi.

Itäkauppalan väki oli väkivaltaisempaa reuna-alueiden tehdastyöväkipioneerien ja työtäpakoilevien sekalaisessa yhteiskuntaryhmässä.

Oudosti yritteliäisyyden ja laiskuuden pahkuraisia sormia pantiin nyrkkiin saman punalipun alla vuokrakasarmikortteleissa.

Yritteliäät nyrkit kiertyivät sorvin säätöruuveihin kun taas laiskojen nyrkit osuivat reviirirajoja rikkovien leukaluihin.

Sanassa oltiin opetettu kääntämään toinenkin poski viholliselle,Jussin saadessa Voiton ja Salmisen pojilta lämäykset molemmille.

Biblian opetus hämmensi papinpoikaa,vihollisen ollessa ovelampi.

Monella poliisinpojalla oli samanlainen kohtalo.

Kauppala oli jakautunut turvallisiin ja vaarallisiin kortteleihin jo ennen sotaa.

Jawapari
Juhart

60-luku toi uudet aallot sekä aatteet,Beatlesit ja Rolling Stonesit,Lennonin Epsanjalaiset Jakovainaat ja Salaman Juhannustanssit kypsymään poikien pitkien hamppulettien sekä tyttöjen tupeerattujen pompadourpäitten alle.

Nuoriso aloitti protestiliikkeitä melkein minkä tahansa auktoriteetin kumoamiseksi oli se katkismus tai kaupungin järjestyssääntö.

Pöksytehtailijan loistolukaalin hifilaitteen Elvikset ja Olavi Virrat laskettiin vanhaan aikaan,puhumattakaan Henry Theelistä..kultakurkkuisesta hesalaisesta portsarista.

Tangot sekä foxit olivat seniorikansalaisten ja maalaisten eli landejen musiikkia ainakin kaupunkilaisten mielestä.

Työläispiireissä kyllä suosittiin grööneja ja virtoja.

Sokerivesitakatukkien ja sifonkihuivisten permanenttien alle ei ulkolainen liverpuulin murre eikä sheikkaus britti-importtibändien edessä yltänyt.

Viinakortin saatuaan papinpojan vapaa-ajanviettomalli muuttui,josta vasta 1990-luvulla hän vängällä alkoi irtautua.

Kouluja hän levottomilla jaloillaan myös vaihtoi kuten tyttöystäviä.Monessa tapauksessa ne tyttöystävät vaihtoivat Jussin pitempään ja komeampaan kaveriin,jolla oli käytettävissään isäpapan Opel taikka Mersu.
Jussilla ei ollut edes omaa Tunturi-mopedia.

Levottomuus oli lopulliseti iskenyt jalkoihin,joita kaverit haukkuivat lyhkäsiksi savolaisiksi kanervantallaajan kintuiksi.

Hän rakastui yleensä melkein laakista,joka melkein aina vei tuhoon.

Naisen sielunelämää hän ei osannut koskaan kartoittaa,vaikka isänsä kanssa eli alinomaisessa akkavallassa.

Molemmat olivat naisanarkian uhreja.
Hänen siskonsakin irvailivat,ettei miehiä tarvita muuhun kuin lasten tekoon..ja nekin päätyivät avioeroon,mutta silti pitivät exmiestensä sukunimiä postiluukuissa..

Häviöissään hän aina vaipui omaan pieneen haavemaailmaansa,mikä kuljetti häntä kapakoitten baaritiskeille ja kabinetteihin,joissa alkoholi avasi värikkään mielikuvituksen patoportit auki kuin Beatleseilla psykedeelisellä Intian reissulla LSD-pieruisella sitramusiikilla.
Hän eli haavemaailmaansa kuin intialainen pitkäpartainen hippi,jolla pienessä pilvessä aina meni hyvin...Whazzup..man..
Viikonloppuiset koheltelut kapakoissa olivat silloin usean nuoren vapaa-ajanviettotapoja.
Maanantaiset kankiaisaamut palauttivat hänet takaisin maanpinnalle mustavalkoiseen arkeen 

Pojan luonteenoikut olivat suoraan kuin jonkun elämän angstisen pensselitaiteilijan tai nobelkirjailijan elämästä.

Hän oli altis kaikille vaikutuksille ja yliherkkänä otti elämän liiankin vakavasti.

Kaupallinen koulutus hänelle oli vain varallinen vaihtoehto,koska sutitaiteilijoilla ei ollut taloudellista tulevaisuutta.

Työpaikoillaan esimiesasemassa hän putosi aina väliin pitäessään tavallisen lattiatason työntekijän aseman puolta enemmän kuin työnantajan,tuntiessaan itsensä vieraaksi tittelien takana.

Tittelitkin ja äkkivauraus tuntuivat oudolta.

Manolito
Juhart manila

Hän eli ja nautti elämästään enemmän pienessä puutteessa,ahmimalla inspiksiä sisäänsä paremmin tyhjällä vatsalla kuin täydellä.
Jussin Manilan talon tallissa seisoi mersu,mutta ruokatarjonta oli heikkoa vaimon siskon Fhelyn pistäessä kleptona ruokabudjettia liiveihinsä.

Hänen Manilan naapurinsa ja mesenaattinsa,vauras Mario Penya kutsuikin häntä taitavaksi,mutta elämässä taistelevaksi artistiksi,sanomalla ostavansa mieluummin tuntemattoman taiteilijan hyvän työn kuin tunnetun taiteilijan huonon bisnesmielessä,ostaessaan Jussin maalauskokoelmia melkein tukussa polkuhintaan...

Mario oli upporikas entinen valtionvirkamies,jolle oma tasku tuli ennen kuin valtion kassa, naituaan lisäksi rikkaasta saksalaisfilippiinosuvusta lisämammonaa..

Kuvataiteelle sillä oli silmää auttaessaan poikaa ylös,kunnes äkisti kuoli pois ilman viimeisen jakun lompsataskua,jättämällä maksamattomia taululaskuja karhuttavaksi.

Rahoja ei koskaan tullut pojan tilille.

Kaikki kirjoitusten eri maailmankolkkien paikat ovat pojan itse koluamia.

Kotikaupungin sekä monet kirjoituksen paikannimet samoinkuin tarinoissa mainittujen ihmisten nimetkin ovat osittain oikeita ja osittain tahallaan keksittyjä.

Jos joku ottaa nokkiinsa,käyköön pilkka omaan nilkkaan.

Filippiineillä,jos kertomukset oltaisi käännetty englanniksi,pojalla olisi ollut tappotuomio edessään,filippiinojen ohuen sipulinahkakulttuurin takia.

Nämä osaavat nauraa itselleen,mutta ulkolaisten irvailu sattuu niille pahasti nilkkaan.

Jutut eivät ole henkilökohtaisia ivailuja,koska monessa kirjoituksessa on vahvasti pojan omia fantasioita seassa.

Tarinakokoelma ei ole mikään omaelämäkerta vaan jonkinlainen itsetunnustus tai –purkaus eletystä elämästä sekä sen haaveista..

Vaikeuksistaan Jussi ei yleensä halunnut toisille kertoa ,paljastamalla silloin omat heikkoutensa.

Omat katkaisunsakin hän kärsi itse ravistuksissaan sisällään,pitämällä oikeat syyt psykiatreilta ulottumattomissa,keksimällä muita verukkeita ja tarinoita,saadakseen sairaaloiden tietäjät tyytyväisiksi.

Oma viimeinen aviokumppani, filippiinilainen Geraldinekaan ei tiennyt pojan ylä-ja alamäkien syitä eikä hänen perheessään filippiinnomaisesti koskaan oltu puhuttu syvällisesti tai analysoitu ongelmista, vaan oleteltiin olettamuksilla.

Kerjäläpspoika
Juhart Manila

Filippiinoperheissä yleensä otetaan elämä sellaisenaan onnen ja tappion väisellä trapetsinarulla keikkumalla. Tämän päivän onni voi muuttua huomisen epäonneksi,tai vastapäin. He katsovat elämää rulettipyörässä pomppivana noppana,mikä numerollaan näyttää,millä mielellä ja motiivilla kukin päivä aloitetaan. Harhautunutta,sairasta sekä köyhtynyttä perheenjäsentä pidetään kotona ruoassa, vaatteissa,viinassa ja huumeissa pelkän lähimmäisenrakkauden takia,vaikka varaa olisi tuskin omaan elämiseen.

He näkevät ja elävät jokapäiväistä koyhyyttä,joka roikkuu  risaisina rätteinä Metro Manilan yllä varakkaiden liikemiesten kerskan alla..

Kolme lämmintä ateriaa päivässä on niille ensimmäinen suurin haave,aukaistessaan silmänsä shanty townin hökkelikylässä.

Yleensä päivä päättyy yhteen laihaan kanankoipeen ja pariin vihreään riiskikanakeiton päällä keinuvaan Malungay-lehteen sekä kupilliseen keitettyä riisiä.

Kuuman ja kostean ilmanalan takia Manilassa synnytään ,eletään ja kuollaan hikisinä.

Silti ne osaavat hymyillä puutteessaan,vaikkei aina kaikilla hampaillaan.

Unelmat ovat sallittua,missä papinpojan haaveunet heittelivät monasti menneisyyteen,jopa ennen syntymäänsä.

Tulevaisuuden Nostradamukseksi hän ei halunnut,koska joka tuleva hetki on Manilassa kuin veitsenterällä tanssimista eikä hänen absolutisminsakaan ole ehdoton,jos elämä tönäisisi mäen päältä alas uuteen persmäkeen.

Sisäänrakennettua tahdonvoimasta huolimatta vastoinkäynnit joskus löivät käynnistysveivillä peukalon sijoiltaan,kun Luoja tuppaili tönimään enemmän vauhtia alamäkeen eli työttömäksi.
Työssä Saudissa ja melko varallisena hän siitä huolimatta etsi elämänsä starttikaapeleita erämaan sannasta.
Saudin aikana hän mittaili elämäänsä kuin lusikalla annostelemalla Maxwell House-kahvia filtterikoneeseensa aamuisin ennen töihin lähtöään.
Kaikella oli oltava mittansa elämässä.
Filippiinomieskin barriossa mittaa matkansa läheiseen kauppaan filtterisavukkeen palamisessa eikä metreissä. 

Calesa-hevoskuskin unisiesta
Juhart manila

Jo pikkupojasta hänellä on ollut käsittämättömiä deja vu-elämyksiä.

Joku tapaus hänen unissaan tai autonikkunasta ohivilahtava paikka aivosoluissa assosioitui johonkin ennen näkemäänsä ja kokemaansa.

Tulevaisuudestakin hän oli nähnyt unia pieninä flash-backeinä,jotka myöhemmin tulivat takaisin hänelle alitajun playbackina silmillä nähtävinä tositilanteina.

Enimmäkseen näyt tulivat 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä,päättymällä II:seen maailmansotaan.

Hän uskossaan voi kuvitella olleensa jonkun Oklahoman Dust Bowlin pientilallisen poika,joka oli kuollut japanilaisesta kuulasta jossain Trukin saarella Tyynenmeren sodassa tai  lounaissuomalainen  jalkaväen korpraali,joka kaatui jossain Kannaksella venäläisen pikakiväärin luodista Jatkosodassa Ihantala-Tali-akselilla.

Reinkarnaatiotakaan hän ei jätä pois laskuista kaiken paremman unelmoinnissa,vaikka pappiskodin pieksujalkainen usko väittää maan matalien matkamiesten joutuvan jollekin viimeiselle tuomiolle,joko siihen pumpuliseen taivaaseen tai tuliseen infernoon.
Reinkarnaatiossa intialaisoppien mukaan kylläkin voi syntyä uudelleen joko torakaksi taikka peipposeksi,riippuen siitä,miten edellisen elämänsä oli elänyt.

Papinpoika omasta mielestään on kokenut taivasta ja helvettiä melko tasapuolisesti koko oman maallisen matkalaukkuelämänsä aikana..

Iankaikkinen elämä häntä on aina mietityttänyt ja joka pienen maalaisjärjen mukaan funtsittuna tuntuisi aika yksitoikkoiselta,kun sillä ikuisella elämällä ei ole mitään rajoja...
Boring!

Rajaton  riemu ja kultaisilla teillä talssaaminen sekä vehreillä niityillä loikoileminen turhauttaisi pientä nuppia suuresti,koska pappilan körttikodissa oltiin opetettu vakavuuteen  sekä ahkeruuteen,vaikka hampaat irvessä sitä tehden..
Tyhjänpäiväistä loikoilua katsottiin kotona suurimmaksi synniksi.
Metsäänkin menemistä tyhjinkäsin ilman sieni-tai marjavasua katsottiin ajan tuhlaukseksi ja jos niitä ilman sattui menemään,niin takaisin piti tulla ainakin sylillinen kuivia oksia mukanaan kantaen saunakiukaan tai hellan virikepuiksi. 

Muslimit taas odottavat innolla pääsyä siihen omaan paratiisiinsa,missä niiden elonaikainen askeettinen kieltäytyminensä kaikista maallisista nautinnoista tultaisiin palkitsemaan tuhansilla neitsyillä ja täysillä viiniruukuilla..

Kedoilla naiminen ja jatkuva viinin ryyppääminen  muistuttaisi ikuista suomalaista Juhannusta.
Kokemuksesta sellaisesta pelistä saisi pahat nirhautumat nivuksiinsa ja nuppiin helvetinmoisen kankkusen.

Samoin pikkupoikana hän oli funtsinut itsensä hulluuden rajoille,mietittyään ,mitä oli ennen Luojaa,kun alussa ennen maailman luomista ei ollut olemassa mitään ...ei edes sitä ei mitään.

Hänen 20% aivojen koko käyttökapasiteetista ei pystynyt keksimään maailman synnylle kunnon selitystä.

Syvän mietiskelyn tuloksena hän karisti kaiken mielestään onnellisessa amneesiassaan,ettei olisi astunut alas tarttumaan kiinni makeata mielen kuoleman kulkutautikauppiasta kädestä ja vaipumaan terminaaliseen valiumputkeen.

Holhotussa hulluudessa olisi elämä ollut kyllä hiukan helpompaa!

Myöhemmin päätti jättää uskonasioiden fundeeramiset tietävimmille biblian tulkkaajille,jotka tappelevat keskenään television taivaskanavoilla doktriineistaan.

Pastori Apollo Quibuloy

Jokainen niistä väittää olevansa oman aikansa profeetta.

Eräs saarnamies, Eli Soriano Manilan UNTV-kanavalla selvittikin Jussin tulevaisuuden helpotukseksi,että Jeesus kärsi kuolemansa Golgatan ristillä ihmisten syntien anteeksiannon takia jo pari tuhatta vuotta sitten.

Kaksi tuhatta vuotta kirkot ovat kehoittaneet ihmiskuntaa katumaan syntejään ,että pelastuisivat,monet anekaupalla ja toiset muunlaisella rahankeruulla.

Siis Jeesus kuoli syntiemme takia ristillä yli kaksi tuhatta vuotta sitten!?

Sanassa sanotaan ettei pitäisi käydä kuuntelemassa sitä Jumalan sanaa pelkän kuuntelun takia.

Nyt parin tuhannen vuoden aikana olisi pitänyt näyttää myös joitain tekoja sekä laupeudentöitä,monen lahkosaarnaajan väittäessä Herran uskon vastaanottamisen ja Hallelujan laulamisen riittävän,kun vain maksaa 10%:a tuloista kirkon kassaan.

Jatkuva uskonsa toistaminen tai hallelujan laulaminen kirkossa tai Allah-u-Akbar-hokemat moskeijassa eivät ihmiskuntaa pelasta tapakristittyinä tai –muslimeina.

Uskonasioissa voidaan vetää jopa järjellä ajattelevia insinöörejä höplästä.

Piirustuspöydän sepiakopioilta telakan suunnittelukonttorista tai pankin sokkelivalusta he voivat puikahtaa lahkosaarnaajaan telttaan konttaamaan polvillaan palvomaan jotain uutta antikristuksen kuvaa.

Filppiineillä on putkahtanut vuosikymmenen aikana satoja Born Again-kristittylahkoja,joita monet lehtien kolumnistit ivaavat Born Against-eiksi.

Jeesus sanoikin,etta hän saapuu,kuin varas yössä.

Hänen täytyy on todellinen taivaan hovinarri,pitäessään ihmiskuntaa lopun aikoina pikkaisen ymmällä tulemisistaan ja mnemisistään.

Herttajokerikortista kolmikolkkaisen myssyn alta hän vain naureskelee omasta kunkkusuorastaan:
--Isä,Poika ja Pyhä Henki!.

Davaolainen  Jeesuksen kuningaskunnan pastori Apollo Quibuloy taas uskoo,ettei pyhää kolminaisuutta ole lainkaan olemassa.

Hän itse julistaa olevansa se Jeesuksen uusi tuleminen ja uusi Messias,Davao Cityn ollessa hänen uusi Jerusaleminsa.

Hän ei halua Isää ja Pyhää Henkeä  partnereiksen maallisten siunauksien sekä kymmenysten jakoon.

Apollolla on Henry Fordin ajatuksenjuoksu kaihtaessaan muita osakkeenomistajia,koska nämä ovat kaiken pahan alkuja ja juuria.
Henry Ford tarkoitti sanallaan Dearborn Gazettessa aikoinaan juutalaisia pankkiireja Wall Streetillä.
Jeesuskin ajoi temppelistään kaikki rahanvaihatajat ulos!

Täysien  konserttisalien kuuntelijat maksavat auliisti 10%: palkastaan katuessaan Apollolle syntejään, pastorin luvatessa vastalahjaksi äärettömiä  taloudellisia siunauksia taivaasta.

”God is good!”—nämä laulavat käsikädessä silmät ummessa täydessä transsissa.

Papinpojan mielestä maailmaan on parin viime vuosikymmenen aikana syntynyt liian monta ylhäältä ja rajan takaa parempaa lupaavia "me-olemme-ainoita-oikeita" uskonlahkoja.

Adventistit ovat kauimmin ventanneet sitä Messiaansa tuloa.

Apollo Quibuloy Davao Citystä julistaa olevansa se Isän poika.
Hän Apollo on se kaiken alku ja loppu Alfa ja Omega!

Lupauksissa menee herkkäuskoinenkin sekaisin.

Sanotaan Johanneksen ilmestyskirjan kertovan maailman elävän viimeisiä vuosia ennen sitä Big Bangia eli tuomiopäivää.

Tuleeko se olemaan Isän Pojan come-back-premiääri maapallon suurella Apollo-teatterin näyttämöllä?!.

Kuolemalla ja rankaisulla poikaa on peloteltu saarnapöntöstä pienestä lähtien.

Usko sen terminaalisen tomumajastaan irtautumisen jälkeen pääsemisestä suoraan Herran audienssiin exitviisumi kädessä tuntuu utopistiselta.

Taivaan pääteterminaalin transithalli on jo tupaten täynnä tuomittavia viimeisen koneen pommiuhan takia.

Jussista elämän arkirealismi tarvitsee jonkinlaista fantasiaa,koska kirkot eivät pysty tarjoamaan muuta kuin itsetulkattuja totuuksia.

Hän kyllä kaipaisi tapakristittynä unissaan takaisin Joulukirkkoon sekä suomalaiseen jouluruokapöytään,mitä hän ei ole kokenut yli neljäänkymmeneen vuoteen.

Täydellä vatsalla kun olisi niin paljon helpompaa uskoa!

Siunauksia Mustalta nasaretilaiselta
Juhart Manila

Via Dolorosa by Rafael

RUPATTELUTUOKIO HERRAN KANSSA
-----------------------------------------------

Ensialkuun olisin halunnut syventyä Raamatun myyttiseen tarinaan neitseellisestä synnytyksestä,minkä kautta Jumalan poika syntyi Marian kohdusta vain elääkseen 30 vuotta ja kuollakseen meidän kaikkien syntiemme puolesta ihan etukäteen....ja kaikki tapahtui jossain Beetlehemin tallissa aasin ja härän juottoaltaassa ilman steriilejä instrumentteja ja kätilöitä.
Tarulle on annettu jälkimaailmalle montakin versiota ja monet ovat pohjautuneet historiallisiin tapahtumiin saada hebrealaisille kuningas yhden nuoren miehen syntymän ja kasvamisen myötä.
Jumalan pojasta piti kasvattaa sekä sotapäällikkö että pelastaja samassa juutalaisessa nahassa.

Jeesusta ollaan kuvattu Marian ja Herodeksen vanhimman pojan Antipaterin poikana ja kummatkin olivat piilossa Joosefin kotona yhdestä häpeällisestä teosta.Jeesus kasvoi ja varttui Joosefin luona ja ottoisä koulutti kotiopissa häntä valmistautumaan messiaaksi ja mieheksi,joka kukistaisi roomalaiset Juudean maalta ja johdattaisi hebrelaiset uudelle kultaisella aikakaudelle..
Hebrealaisten uskonnollinen historia on ollut patriarkallista konfliktia juutalaisuuden ja kolminaisen naisjumaluuden välillä..
Ne kolme naisjumalaa olivat olleet 3 erilaista jumalatarta yhtyneenä naishahmoihin...äiti-syntymä-hedelmällisyys ja kuolema-tuhoaja-noita.
Nämä jumalatarhahmot olivat kolme eri Mariaa,Jeesuksen äiti,Jeesuksen serkku (Martan ja Lasaruksen sisko) ja Maria Magdaleena,joilla kaikilla oli osansa Jeesuksen seikkailuissa Juudean maakunnassa.
Jeesuksen äidillä Marialla oli suunnitelmana luoda sotaisa Messias,kun taas hänen serkkunsa Betanian Maria pyysi Jeesusta käyttämään taitojaan ja voimiaan taikurina nostaakseen halvaantuneen Lasarus-veljensä vuoteesta omin jaloin,ettei kuolla kupsahtaisi.
Jeesus hoiti Lasaruksen jaloilleen,mutta vastineeksi sille,että hän tarjoaisi Herralle oman elämänsä Lasaruksen elämän korvaukseksi.
Tilanne pisti Jeesuksen Maria Magdalenan hallinnan ja komennon alle,koska Maria toimi papittarena eli naispappina ja uskonto vaati Jeesuksen elämää uhrialttarille jumalattaren eteen.

Pulmana on ,ettei kirjoitus ole teologinen ollenkaan,vaan sosiaalipoliittinen draama,missä on paljon subjektiivista spekulointia.
Itseasiassa meitä jokaista on aina kiinnostanut sen Luojan tapaaminen taivaan portilla,niin parempi on spekuloida tulevaisuudesta kuin papyrykseen sulkakynällä kirjoitettuja hieroglyyfejä ja hebrealasia toorakoukeroita,joita aika ja torakat ovat monella sivulla raiskannet vuosituhansia.

Kaikkivaltiaan tuleva tapaaminen kyllä tulisi olemaan sosiaalinen tapahtuma.
Minulla kyllä on oma käsitys,millä viskaisisin kouraan tapaamisen kunniaksi.
En tiedä muista kuolevaisista,kun joukkoon mahtuu proteesikäsiä,kapteenin koukkuja,kanalinnun sulkasiipiä,hylkeen läpysköjä ja jopa elefantin kärsiä.
Kai kaikkivaltias tervehtii Pietarin portilla kaikkia kuolevaisia omilla jäsenillään?
Tervetuliaisiksi aulassa hän kaiketi voisi tarjota tervetuliaissahampanjat ja kanapeeta taikka pikkusia frankfurtin herkkunakkeja hammastikussa hopeavadilta,jolloin itsenikin pitäisi höveliäästi vastata:
'Annan suuret kiitokseni Teille siitä,miten olen niin kauheen ihmeellisesti ja salaperäisin keinoin luotu!.'.
Ja tietysti Hän vastaa minulle takaisin,että... olipa hauska tavata.
Jättämällä kaikki itselleni käsittämättömät luomis-ja evoluutiojutut  sekä sukututkimusseurojen selvitykset minusta,jotka pohjautuvat johonkin partaiseen savolaiseen Lukkarisen Hemminkiin jostain Nilsiästä 1400-luvulta,tiedän että Hän tuntee minut sellaisena,minä itsekin tunnen.
Kysymyksenä vain olisi,miten  me kummatkin seuraisimme jumalallista etikettiä,etten itse töppäilisi jo seistessäni taivaan portin kynnyksellä pokkailemassa.
Mieleeni tulee luokkayhteiskunnasta,että mihin luokkaan Herrani kuuluu.
Onko Hän sellainen kadun kundi,alempaa keskiluokkaa,vanhempi valtion virkamies vaiko työläinen?
Hän ehkä voisi olla marginaalisesti suomalainenkin,kun kaikki suomalaisten DNA-juuret tulevat lähi-idästä kuin hänen ainukainen poikansakin.
Hän ei voi olla mikään saksalainen,koska varmaan oli pistänyt sen  Aadolfinkin helvettiin...enkä usko,että Hän tervehtisisi käsisojossa ja saapaankorkoja yhteen kopsautellen ja helssaisi jollain Achtungeilla ja Heileilla,vaikka monet anglosaksiset roomalaskatoliset tervehtivät Jeesuksen äitiä Mariaa englanniksi Hail Marylla.
Eikä Hän ole luultavasti mikään jamaikalainen pitkäpalmikkoinen rastafaari,joka pyytäisi läpsimään kämmentä...Whazzup man..!?
Hän ehkä ei kättele ollenkaan.
Monet ulkolaiset..pyydän anteeksi viittaustani ulkolaisiin..se voisi loukata vähemmistökansaalisuuksia...halailevat ja syleilevät toisiaan tavatessaan.
Eskimot kahnaavat neniään tavatessaan ja jotkut melaneesialaiset vetävät toisiaan korvannipukoista,venäläiset ja arabit pussaavat molemmille poskille jne.
Hän kaiketi kaikkivaltiaisuudessaan tervehtii kaikkien maailmankansalaisten tavoin.

Silti...miljoonien ihmisten kuollessa päivittäin Hänellä ei varmaan riitä aikaa muuhun kuin muodolliseen tervehdykseen kuin kuninkaat ja kuningattaret audiensseillaan..ehkä kolme henkeä parissa sekunnissa,kun resepsuuni on pullollaan vanhuksia ylitäyttyneiltä sairaaloiden vanhusten osastoilta,mereen uponneista jumbojeteistä,Afganistanin,Irakin,Syyrian ja Krimin sekä Ukrainan sodista ,itsemurhaterroristeista ja uhreista Lähi-Idästä,sumuisilta moottoriteiltä,uponneista autolautoista Filippiinien Sipulimerestä,mielenosoituksista,katukaivannoista,rakennustyömaan tellingeiltä,bandjihyppääjistä ja laskuvarjohyppääjistä ja sotalentokonenäytösten hävittäjäpiloteista kentiltä...jne
Moni tulijoista on vielä jonkinlaisessa shokissa tapahtuneesta eikä kaikkivaltiaan toimenkuvaan kuulu läpsiä niitä kämmensyrjällä poskille,että tokeentuisivat säikähdyksestään.
Ehkä taivaaseen saapuminen on samanlaista kuin matkustaisi Japaniin Euroopasta taskut pullollaan euromatkashekkejä ja Visan kultakortteja?
Tokion Naritan kentällä kun käy vaihtamassa kymmenen euroa jeneihin,niin setelissä on 1000-kertainen summa kirjoitettuna keisarin pärstäkuvan viereen.
Ikuisuus on monimutkainen juttu!
Itse olen funtsinut pitkään missä puvussa minun pitäisi tavata kaikkivaltias...shaketissako vaikko frakissa!?
Kun niin monta sataa uskontojen kriitikkoa ja jumalanpilkkaajaa on jo päässyt taivaan porteista sisään,niin pitäisi varustaututa juhlatapaamiseen kunnollisesti puettuna..ei kai nyt missään haalareissa ja likaisissa lenkkareissa baseballlakki väärinpäin päässä?
Enkä ole ihan varma,kun samaan aikaan kaikki edesmenneet piispat ja paavit tapaavat uusia kirkkojen reformoijia ja naispappeja,agnostikkoja ja ateisteja,virsikirjojen ja testamenttien uusijoita ja rukouksien uudelleen värssyttäjiä,että jälleentapaaminen olisi kovin mieluisaa.Tuntuu mahassa oudolta kuin päästäisi kirkontormin liturgisten pulujen kimppuun ärhäkkään radikaalikollikissan ja mitä siitä seuraa muuta,kuin verentahrimia sulkia ja kissankorvien repaleita.

Minun täytyy kyllä välittömästi osoittaa sormellani,enkä halua kenenkään mahdollisen lukijan ohimosuonien pullistuvan nettikeskustelipalstoilla kirjailujeni mollaamiseksi,etten viis välitä miten ja missä ihmiset palvelevat kaikkivaltiastaan tai vastaehtoisesti eivät palvele ollenkaan.
Koko jutun juuri lähti siitä ajatuksesta,miten rupattelisin kaikkivaltiaan kanssa mitä mieluisammalla tavalla.
Eli miten pitäisi jutella Hänelle.
Tapa ei kai ole pienin kysymys.
En lähtisi niihin vanhoillisiin armollisiin ja liturgisiin kliseisiin,että--Oi kaikkivaltias Sinä Taivaan isä,joka armollasi olet antanut meille ensimmäisen sateen ja tulvan ja tulet antamaan viimeisetkin onnettomuudet maailman päälle,jotta ne toisivat hedelmää ihmiskunnan hyväksi..ja kannamme teille nöyrimmät kiitoksemme sydämmissämme,että olisitte tyytyväisiä....jne..
En osaa ilmaista itseäni tällä tavalla ja minun pitäisi muutenkin olla varuillani ,kuten Hänen muista puheenaiheista,kuin mahdollisesti maailman pörssimarkkinoista tai olinko nähnyt feministiliikkeen valtaaman Playboyn keskiakeamasta,missä joku anoreksinen missi,jolla oli jalkaproteesi,makasi jääkarhun taljalla.
En uskoisi,että tapaaminen tulisi hirviurosten sarvien kolistamiseksi teologisissa kysymyksissä ja kaikkivaltias omalla dipomaattisuudellaan varmasti vaihtaisi puhenaihetta.

Olettaisin,että koko tapahtuma olisi kuin suuri jumalallinen puutarhajuhla,missä Hän kulkisi kaikkien kuolevien ja kuolleitten joukossa nonshalanttisesti liukumalla pöydästä toiseen rupattelemassa kuulumisia...uusien kuolleiden vaeltaessa taivaan portista sisään.
Itse olisin kovin loukkaantunut,jos Hän vain vaihtaisi kanssani pari sanaa kuulumisista pelkän hymähdyksen kera ja sen jälkeen täysin hänen unohtamana..tuhansien muiden tullessa tyrkylle.
Tapausta ei saisi verrata mihinkään taimaalaiseen kansannousuun Bankokissa,missä yhdessä hetkessä väen rynnätessä kadulle minut työnnettäisiin sivuun.

Olen kerran tehnyt kenraaliharjoituksen tulevaa tapaamista varten.,kun minut kutsuttiin Suomen Manilan suurlähetystön itsenäisysjuhliin vuonna 1998 Forbes Parkin loistoasuinalueella.
Tapasin kättelyiden jälkeen marmorisalin väenpaljoudessa kenraali Fidel Ramosin ja maan entisen presidentin,joka termospullon kokoisessa korkeassa ominaisuudessaan imi polttamatonta Tabacalera-sikaria.
Kättelin häntä ja aioin kertoa,että vaimon setä on kenraali Biazon ja senaattori,kun väki tyrkki minua sivummalle FDR:n edestä ja filippiinotarjoilija astui prikka kadessä eteeni kysymään...Vodka or Whiskey..Sir?.

Cocktailkutsut yleensä ovat jäykkiä ja keskustelu yleensä avataan kysymyksillä....Oletkos muuten huomannut...?..tai...Et kyllä arvaa,että...?
Enkä luule,että kaikkivaltiaan edessä voisi vetää hihasta samanlaisia kommentteja.
Eikä samoin voisi heittää muutamia herjoja,koska ihan varmaan Hän on kuullut ikuisessa elämässään kaiken..etenkin sen jutun hyvästä ja pahasta paimenesta ja pitää muistaa,että hänellä on Sana hallussaan ja voisi kertoa jutun paremmin kuin kukaan muu.

Pitäisi myös olla turvallisilla vesillä mielipiteissä olettamalla,että teologit olivat panneet yhteen konseptin vapaasta tahdosta eivätkä olleet panneet kokoon joitain vanhoja stooreja saadakseen tolkkua kaikkiin elämän vastakohtaisuuksien järjettömyksiin.
Parempi olisi pitää mielipiteet ominaan,joita kaikkivaltias ei vielä ollut päässyt käsittelemään kaikentietävyydessän.
Uusi terve mielipide saa juttuun vauhtia.
Hän voisi olla kyllä kiinnostunut näkemyksestäni,että uusi Volkswagen Golf näyttää espanjalaiselta Seat Toledolta,vihjaamalla myös,että kehätieltä pääsisi Turkuun nopeammin uudella moottoritiellä kuin ajamalla vanhaa ykköstietä Salon kaupungin läpi... ja lopuksi voisi vihjata,että uusi Shrekki on paljon huonommin tehty kuin Toystory Kolmonen.
Saakos sitä taivaassa dvd:nä tai suoraan SKY-kanavalta?.
Jutun juurta voi keksiä,mutta monen asian kohdalla hän on kaikkitietäväinen.
Häneltä ei kannata kysäistä,tietääkö hän,että Elton John on kalju ja naimisissa poikakaverinsa kanssa...ja se meinaa adoptoida mustan pikkupojan Afrikasta kuin Madonna...mutta kirkko ei salli..
Sitten voisin kyllä mainita,että koko talvisota oli kauhea asia,mutta vuonna 1944 jatkosodassa Ilomantsissa Hänen olisi pitänyt olla paikalla,kun pieni suomalainen jalkaväkikomppania työnsi kokonaisen tuhatpiippalakkisen iivanoiden armeijakunnan pitkälle rajan taakse Poventsan tienoille.

Rupattelun päätteeksi suuren taivaallisen tapaamisen kunniaksi voisin ottaa hänen katensä omaani ja voisin veivata sitä tovin aikaa katsomalla hänen myötämielistä pilkettä silmäkulmassa ja lausua psalmin 147 mukaisesti:
--Hän ei saa mielihyvää hevosen voimasta eikä iloitse hän miesten jaloista!?

Letkautus ei pelkästään kuohauttaisi juhlaväkeä puheensorinan keskeltä,vaan saisi hänetkin ymmälle siitä.että kukas pikkusielu se oli,joka juuri häipyi taivaan portista sisään.