 |
| Gone with the Wings Juhart 2003 |
Pappilan Jussia on aina kiehtonut ajatus palata takaisin vuoteen 1957 kolmetoistavuotiaaksi koulupojaksi,jonka pieni maailma oli ythtäkkiä muuttunut potkukelkka-ajasta avaruusaikaan pienessä kotikauppalassa.
Kauppalan kaduille sotaaedeltävien köyryselkäisten tummien autojen tilalle olivat tulleet siivekkäät ja jopa kolmiväriset avaruuslaivoja muistuttavat rakettiautot,joidenka kiiltäviä kylkiä koristivat kromiset raketit ja joidenka perävalotkin leiskuivat tulipunaisina kuin rakettimoottorit jälkipoltossa äänivallia rikkoessaan.
 |
| Ming |
Epäiltiin jopa venäläisen Laika-koirankin Suomenkin Pohjantähtitaivaan kantta piirtävässä sputnikissaan vakoilevan jenkkien asevarustelua ja ottavan kuvia venäläisellä Zenith-peiliheijastuskameralla amerikkalaisista sotilastukikohdista.
La-laika..La-laika---lauloi suomalainen laulutähtönen Laila Kinnunenkin eetterissä hiukan sössöttävällä ässällään lauantain toivotuissa.
1957 17-vuotias Laila oli haastanut maan tunnetun ja suositun kultakurkun Olavi Virran laulukisaan.Tasavallan presidentti Urho Kaleva Kekkonen hiihteli ja kalasteli kotimaassa ja joskus itänaapurien johtotovereidensa kanssa Novosibirskissä laannuttaakseen suomalaisten mieliä ainaisesti pelottavaa itäuhkaa.
 |
| UKK postari |
Itsenäisyyttä ja suomalaisuutta pidettiin lasten mielissä itseselvänä asiana. Ulkomaat ja ulkomaiden asiat kuuluivat vain presidentille sekä ulkoasiaainministerille.Ulkolaisia maassa kunnioitettiin häveliäästi turisteina,paitsi saksalaisia,jotka olivat polttaneet Lapin.
Omassa ahtaassa ksenofobiassa Suomessa pälyiltiin rantaruotsalaisia sekä venäläisiä,jotka aikoinaan olivat vallanneet tuhansien jarvien maan. Mutta se olikin sisäpoliittinen asia.
Jossain Ivalossa tukkijätkä ja poromies revanssiksi raaviskeli saksalaisen turistibussin vieressä punttikaupalla sampotikkuja.
Kenellekään sota-ajan lapsista ei olisi ikinä juolahtanut mieleen,miltä tulevaisuudessa joskus 55 vuoden päästä Suomenmaa ja kotikauppala näyttäisi teknisen kehityksen kulkiessa pikavauhtia eteenpäin kantorakettien siivillä.Suurten sukupolvien vanhemmat eivät tulisi näkemään uutta monikulttuurista Suomenmaata kuin vilaukselta poistuessaan hiljalleen taka-alalle kalmistojen kukkakumpujen alle.
Jos he olisivat eläneet satavuotiaiksi,monikaan ei olisi altzheimereissaan eikä parkinssoneissaan olisi tajunnut paljoakaan ulkomaailman menosta vanhainkotien tauluteeveiden edessä.
 |
| Doc Brownin keksimä DeLoreanin kojetaulun näyttö aikahyppäykseen vuoteen 2012 |
 |
| Jussin Citroen BX 16TRS |
 |
| Al Cornichen autopatsas |
 |
| De Lorean |
Korvillaan hän piti uuden ja viimeistä viihde-elektroniikkateknologian huutoa olevan Sony Walkmaninsä kuulokkeita,mistä hänen suosikkikruunerinsa Frank Sinatra lauloi Come Fly with Me-biisiä. Frankin ääni kähisi,ei pelkästään Cutty Shark-bourbonista,vaan C-kasetin pyörien kulumisesta. Turbulenssi ravistutti Citroenin lasikuituista kattoa auton syöksyessä jossain Taifin yläpuolella myrskypilveen.Hän tunsi Marty McFlyn tavoin ohjaspyörän tärisevän käsissä ja Citroenin kaksoissakaramerkin heiluvan auton yksisompaisessa keskiössä kymmeninä ainevihon pukkeina.Sitikan rullamainen nopeusmittari oli pysähtynyt punaiseen viivaan eli 200:an
Yhtäkkiä myrskypilvien hälvettyä Jussi heräsi transsinomaisesta lentomatkastaan Citroenissaan suuren paikoitusalueen keskellä.,jonka reunustalla kohovien liikkeiden seiniltä vilkkuivat värikkäät mainosvalot..Morrisons,Primark,Debenhams,Marks & Spencer,Iceland,Asda,Tesco....SALE...SALE...SALE..
Parkkipaikkojen BMW:den ja Mercedesien takaluukkuihin purki ostoskärryistä partaista ja liinapäistä mieshameväkeä,mustahuntuisten naisten ahtaessa suuria lapsilaumoja autojen takapenkeille.
Jussi pelästyi ajaneensa Jeddan International Market-ostoskeskukseen.
Silti mainosvalot näyttivät vierailta.
Niiden piti olla Euromarcheta,Printempsiä,Safewaytä ,Zahid Tractoria,Binladen Groupia jne...
Hän kuuli omituista murretta sivuikkunaan koputtavasta harmaapartaisesta suusta:
--You allright,mate?
--Haven't seen an old Citroen BX for ages 'cept in salvage yards..
--Where did you get those personal Arabic licence numbers?
--My special LQ0012 numbers cost me fifteen-hundred quid ...(LQ0012---Al Qaida-0012)
--Yours must have cost you thousands of quids!
Jussi kysäisi ällistyksissään:
--Where am I?
--Am I still in Jeddah..Kingdom of Saudi Arabia?
Harmaaparta vastasi kysymykseen kysymyksellä:
--You lost ,mate?
--This is Stratford UK,where Olympic Games are being held coming July..
--Did you drive all the way from Saudi Arabia with this old clunker to see the Games,mate?
Puhuessaan partasuun hameentaskussa soi puhelin.
Jussi tunsi puhelimen sointisignaalin,vaikka se kuulosti erilaiselta kuin Jeddan ALCO:n toimiston amerikkalaiset ITC-näppäinpuhelimet..
Hamemies vetäisi taskustaan huivinsa päälle lattean levyn,mistä kuulsi monivärinen pieni television värikuva,mihin tämä puhui toiselle partaniekalle:
--I'm at Morrison's parking lot ,Osama!
--Ring you later..just met a white foreigner in an old BX from our Holy Land,who talks like a confused dot com carinsurance advert in our telly...
--No...Osama.. no...it's no BMX bike...a bloody old Citroen BX...see you soon..inshallah!
--Only hoodies ride BMX bikes nicking wallets,mobiles and handbags from innocent pedestrians...!
--You have already declared a holy jihad against hoodies unless they join our brave warriors in Afganistan!
Hänestä väriteeveepuhelimen partaniekka muistutti yhtä imaamioppilasta Dhahranin Petroleum-yliopiston ruokalassa eksyttyään Al Khobarissa etsiessään taksilla suomalaisen urakoitsijansa konttoria.Hän oli silloin vuoden 1980 lokakuussa saapunut Dhahranin kentälle ja eräs pakistaanipoika volgamallisella Toyota Cressidalla oli vienyt hänet yliopistolle,missä tämän teologista öljytiedettä opiskeleva isobroidinsa Al Khobarin tuntevana olisi neuvonut reitin Al Jubail Streetille,missä oululaisen urakoitsijan konttorin piti sijaita.
--Sorry..saddiq..wrong address!
Jussi sanoi hätäkässä ryhtyessään painelemaan aikasitikkansa ledinäyttöä,korjaamalla laskeutumispaikaksi SALOn SALEn sijasta,minkä hän oli disleksikkona painellut ruutuun Al Cornichella.
Citroen nousi samassa ylös kuin Harrier-hävittäjä lentotukilaivan kannelta Jussin nähdessä allaan leviävän valtavan olympiakylän stadioineineen pienenevän mustaksi pilkuksi maapallolla jonkinlaisena Mikä-Mikä-maana..
Se autonikkunaan koputteleva hamemies oli näyttänyt arabialaiselta Kapteeni Koukun versiolta klikkaillessaan koukkukädellään kutsumaansa mobiilin ruutuun kuvia jostain protestikokouksesta Yhdysvaltojen suurlähetystön edessä..
Kertoi vielä lisäksi mobiilipartaniekalle pitävänsä uuden vihasaarnan jossain Finsbury Parkin moskeijassa.
 |
| Vihasaarnaaja Al Hamza |
Lisäksi sillä oli ollut vain yksi haaleanvärinen puolisokea ja harhaileva silmä,mihin oli vaikeata saada kunnon silmäkontaktia.
Saudissa hän oli tavannut useita puolisokeita vanhempia miehiä,jotka geeneissään olivat perineet esi-isiltään jonkinlaisen sukupuolitaudin,vaikka julkisesti kuningaskunnassa oltiin kielletty niiden olemassaolosta.
Sairaaloiden miesten syöpäosastotkin olivat AIDS-osastoja Oncology-kylttien alla.
Sitikka hävisi imussa sadepilven sisään turbulenssin tuntuessa vielä kovemmalta Espanjasta päin sisään tunkeutuvan lämpöaaallon ja Skandinaviasta lähestyvän matalapaineen lyödessä kättä 30.000:n jalan korkeudessa Pohjanmeren yllä.
Pian hän näki alapuolellaan Saaristomeren aivan kuin edellisellä kerralla v.1983 Finnairin DC-kympin ikkunasta lomamatkallaan kotimaahan,Citroenin laskeutuessa harmaaseen ja villasukan väriseen pilvimassaan,mikä peitti koko Lounais-Suomen.
Jussi tunsi vatsanpohjastaan koko suolistonsa nousevan kurkkuun ukkossalamoiden iskiessä ristiin rastiin sumussa. Hän piteli ohjauspyörästä silmät kiinni ja rystyset valkoisena,kun Citroenin michelinit koskivat maata.
Aukaistessaan silmänsä sitikka seisoi kauppatorin ympyrämäisen paikoitusalueen parkkiruudussa,minkä vastapuolella pidettiin kirpputoria.Toripuiston eteen oli kokoontunut tusinan verran paikallisen Hotrod-kerhon jenkkiautoja iltacruisalua varten.Pari collegepuseroista ja cowboysaappaista kaveria seisoi Citroenin vieressä naureskelemassa Jussin autoa,minkä kylkiä ja konepeittoa kattoi kimppukaupalla alumiinisia kurkkuputkia ja rosterisia rakettittuubeja.Sitikan perässä sihisivät rakettimoottorit jäähtyessään aikalennosta.
Toinen roddaripojista koputtaessaan sitikan tummennettuun sivulasiin kysäisi ivallisesti:
--Ooksää tulnu kruisailee Gotham Cityn kartsal iha omall lepakkoautollas?
--Harvemmin on näkyny ranskalaist ruasterautaa kustomoitun tollai kute jossan Deloreanis kahreksankymmentluvull,jollommää viäl heilusin iskän vasemmas housunpuntis..
--Ooksää ajanu toll koslallas takasin tulevaisuuteen?
--Mun isäukoll oli tollane uuten vuan 1984!
 |
| Salolainen ratroddattu Chevrolet Styleline torilla. |
--Eiksul ol koslasas eres avaintont sissänpääsyy eik varashälytint...vaik emmää usko ett kukkan tollast hervelii nussis eres kännipäisäs tai piänes ecstasipilves..
--Kattos poikaa kunnon pukeutunu oikkes retrovaatteisiin samalt vuakymmenelt löysähihasess bleiseris ja porkkanahousis..
--Noi sun Raybanin pilottimerkkilasis maksaa nykysin parisataa euroo...
--Sull näkyy makkavan pääll--!?
Collegepuseroinen vielä ivaili pistäessään suupieleensä elektronisen savukkeen.
Jussi ei vastannut,vaan lähti paseeramaan Samsonite-attasheasalkkua kädessään heiluttaen ja Rayban-kilolasit nokallaan kohti Torikatua,minkä varrella entinen pappila sijaitsi. Hänen piti käydä kirkkoherranvirastossa siirtämässä kirjansa siviilirekisteristä takaisin seurakuntaan harhauduttuaan kymmeneksi vuodeksi maailmankansalaisuuden teille.
Horninkadun kulmassa,missä hänen lähtiessään maailmalle v.1980 myi Pukimo Kari miesten vaatteita istuskeli katukaytävän pöydissä teepaidoissa ja shortseissa ryystämässä kolpakkokaljaa.Juottopaikan nimi oli Toriterassi.
Reissusta janoisena hän päätti käymässä ottamassa kolpakollisen huurteista sisällä.
Raskas oluen maltainen tuoksu kutitti sieraimia jo katukäytävällä. Ulkoterassilla asiakkaat polttivat tupakkaa pöydissä ja jotkut sisäasiakkaatkin nojailivat ulko-oven karmeihin sätkä suupielessä.
Kaikki näyttivät näppäilevän niitä mobiilejaan toisistaan piittaamatta.
Erämaavaellukselle lähdettyään Arabian niemimaalle Saloranomistajaportaan Chrysler-fliitin kussakin mustassa New Yorkerissa sellaiset kannettavat NMT-puhelimet,mitkä oltiin ankkuroitu tiileskiven paksuiseen akkuun ja nyt jokainen kulki siitä kehitetyt liuskat korvillaan tai näppäili niitä puolisokeina ympäristöstään.
--Eiks sisällä saa enää röökätä?
Jussi kysäisi yhdeltä ovenkarmiin nojaavalta ja mobiiliaan naksuttavalta pojanklossilta.
--Mistsää oles oikke kotosin...landelt vai taik jostain Pualast..kusset tiärä,ettei ravintoloiren sisäl ol saanu polttaa muutamaan vuatten..?
Astuttuaan baaritiskille Jussi hivuttautui kahden leveäselkäisen,takkupartaisen ja tatuoidun ponitukan välistä tilaamaan ison tuopin Karjalaa. Tiskin takana pieni ja siro taimaalaistyttö jutteli salonmurteella modaristien kanssa valuttaessaan olutta hanasta tuoppiin.
Lähdettyään pikkukaupungista maailmalle hän tiesi vain Ollikkalan alueella asuvan vietnamilaisia pakolaisperheitä.Silloin kerrostalokaupunginosaa kutsuttiin Ala-Vietnamiksi.Vietnamilaisten perästä olivat saapuneet kosovolaiset,jotka tuillaan ostelivat käytettyjä nakumersuja kuin mannet. Vietnamilaiset sopeutuivat työelämään väsymättöminä puurtajina,kosovolaiset joskus pakosta,koska työvoimatoimisto kolmannella työtarjouksella pisti nämä töihin pienellä pakolla,että tuet jatkuisivat pankkitilille.
Toriterassilta näytti olevan oli kova liikenne kulman pankkiautomaatille,kapakan ollessa keskipäivällä tupaten täynnä.
Jussi kysäisi toiselta modarilta olivatko kesälomat päällä jo näin aikaisin,jolloin lohikäärmetatuoidun niskan takaa kuului:
--Ei ne mittän kesälomalaissii ol,vaan Nokijalt lomautetui!
Jussi kääntyi kolpakko kädessä etsimään vapaata tuolia jostain pöydästä modariparin väitellessä jostain knuckleheadeistä ja panheadeistä.
Jussi oli lähtenyt Nokialta vuoden 1980 syksyllä tai oikeastaan Salorasta,ei raskain mielin,vaan helpoittuneena suuntana Saudi Arabian santaiset työmaat.
Saloran sisäinen tunkkainen ,nousukasmainen sekä toisiaan kyyläävä mentaliteetti oli saanut hänet irtisanomaan itsensä.Yhtenä syynä oli hänen suoranainen esimiehensä varastopäällikkö Nymanin Unto ja toisena henkilöstöpäällikkö Norkelan Jorma,jotka kummatkin luovivat omaan pussiinsa,Unto viinalle haisevana juonina ja Jorma paksuniskaisena hallintotikapuulla kiipijänä.
Unto eli Unski oli viekotellut Jussin ensimmäisen vaimonkin tai oikeastaan Sirkka Unton,koska kullakin oli yhteistä taipumusta liirailla enemmän huvittelun puolelle. Sitä avioliittoa kesti Hollywoodin tai hiljalleen maailmankartalle nousevan piilaakson mittapuun mukaan neljä kuukautta .Jos Salorasta ei erotettu niin ainakin avioliitoissa erottiin. Erään fiksun suunnitteluinsinöörin hän vuoden 1983 Suomi-lomallaan tapasi kaivelemassa roskiksia ja pummaamassa rahaa ohikulkijoita siivottomana ja housuihinsa kusevana pularina.
Insinööri oli ollut suunnittelemassa firman uusia autopuhelimia 70-luvulla eikä pärjännyt pehmona olantyrkkijöiden parissa.
Unton eli Unskin saatua potkut Saloran halinnon uudelta toimitusjohtajalta Öhqvistiltä työmaajuopottelusta pian Jussin itsensä irtisanomisen perästä, entinen varastopäällikkö alkoi päivystämään kaupungin juottopaikoissa täystyöllistettynä inventoimassa baaritiskiltä vodkapullovarastojen senttejä..
Saatuaan luvan istua yhteen nurkkapöytään täysin tuntemattomilta asiakkailta Jussi ryhtyi tutkimaan salista edes yhtä tutunnäköistä naamaa.Ikkunanvierustalla istui tutunnäköinen,mutta ryppyinen sekä kumarainen vanha mies,jonka hän muisti käyneen Libyat ja Irakit 70-luvulla urakkainssinä.Mies siemaili pikkutuoppia rullatessaan käsin Kilta-pussista sätkää nikotiinin kellastamissa sormissaan.
Jussi pyysi anteeksi tuntemattomilta pöytäkavereiltaan siirtyessään istumaan inssin viereen ikkunan viereen,mistä näkyi kirpputorille farkkuhousuisen ja collegepuseroinen miesryhmän ympäröimässä hänen aikasitikkansa digitaalikameroiden ja mobiilien salamoiden välkkeessä.
Jussi esitteli itsensä inssille,jonka nimi keikkui ihan kielen päässä,vaikka 70-luvulla hän tiesi tarkkaan jopa missä tämä asui.,koska tämän uusi metallihopea ässämersutuontiautonsa seisoi uuden tiilisen omakotitalon edessä.
Insinöörivanhus katseli häntä puolilukulasien yltä häntä nikotiinin kellastamien viiksien välistä suhisemalla:
--Ais sää olesse paapilan Jussi?
--Essää sit ol mikskää muuttunu kute isäski sillon viäl kahreksankytluvul yli seitkytvuatiaan ja jonk partijolippukunttaanki mää liittysi het alkuvuarest 1949.
--Panisiksää kuule mull yhre karjalakolpako,kummu eläke tulee toho kulman pankkiautomaatti lauvantaaki?
--Mää kyl maksa takas..
Jussi meni tilaamaan thaitytöltä kummallekin kolpakot niinkuin puhevaroiksi,vaikkakin inssipapan kaljan pyynti muistutti paljolti Nymanin Unton tavanomaiselta retooriikalta pummaamisessa. Unski jopa töissä tuli Jussin konttoriin läpsyttämällä käsiään puvun rintataskua vasten kertomalla juuri unohtaneensa tupakat oman konttorinsa pöydälle,nakkaamalla alaisensa Marlboroaskista sätkän suuhunsa.
Näin Unski pummasi häneltä kaljatkin vippaamalla vielä huntin päälle lauantain työttömyyskorvauksen maksuun asti Jussin lomalla käydessä.
Koskaan Unski ei maksanut takaisin vippejään eikä edes saapunut samaan kapakkaan.
Eikä Jussi tältä odottanutkaan sellaista tuntiessaan entisen esimiehensä tavat perusteellisesti.
--No..mitäs mies!?
Inssivanhus kysäisi ilahtunut pilke syväuurteisissa suupielissä saatuaan uuden kierroksen nenänsä alle.
--No..mitäs mää nyt..Saudissa mää vielä ja just nainut yhden filippiinohoiturin..
--Käytiin Turun maistraatissa vihillä vuoden 1984 kesällä..tuolla kirpputorin parkkipaikalla seisovalla sitikalla.
--Saudian rahtijumbolla se sitikka lensi Riyadhista Frankkuun ja ajoin sen autobaanaa pitkin Travemündeen Finnjetille...
Jussi vastasi ohjaustankoviikset vaahdossa tajutessaan yhtäkkiä mokauksensa,koska nyt ilmeisesti oli kesäkuun 27. päivä 2012. Hän oli tuntia aiemmin lähtenyt aikasitikallaan lennolle Jeddan Al Cornichelta lokakuun 26. päivänä 1985.
--Korjaan...vuoden 2011 kesällä...oltiin tavattu Riyadhissa vuonna 1983 ja asuttu susiparina Manilan talossa viime kesään saakka,kun päätettiin lasten painostuksesta mennä lopulta avioon....että perisivät talon,kun me lopulta kuukahdetaan...
Jussi valehteli.
--Aissää vaan viäl ajeles vanhoil autoil?
Inssi kysäisi.
--Sää oles ain olnu kiinnostunnu vanhoist autoist ja mulkin on viäl autotalliss mun vuan 1975 Irakin Mosulist ostaman ässämersu..
--Oikkestan se on kyl mun vaimon autotalliss,kumme erottiin vuaren 1999 syksyll kolkytvuatise soran kunnijaks..et semmottii..
--Irakil ei ol koskka menny niin hyvin kun Saddam Husseinin aikoin sillo seitkytluvull..pelkkää persmäkkee öljysell aroll nykyjäs jonkin temokratijan peräs..sanommää..
 |
| 1970-luvun olutbaari Juhart 2012 |
jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti