 |
| 1970-luku. Kenraali Rodolfo Biazon eli Uncle Rudy |
 |
| 1990 Nissan Patrol Safari |
Uncle Rudy tervehti minua ja etupihalla istuvia sukulaisia istuutumalla nauttimaan pullon kylmää San Miguel Pale Pilseniä kylmälaukusta,Utelin häneltä,missä mahdollisesti silloinen kapinaeversti ja Uncle Rudyn sotilasakatemian aikainen oppilas Gringo Honasan mahtoi piileskellä.
 |
| 1986 Ruusuvallankumous. Eversti Gringo Honasan kapinaupseeriensa keskellä |
 |
| 2000-luku. Senaattori Gringo Honasan |
Uncle Rudy lausahti minulle:
--He is hiding in the Hills..
Minä:
--Which Hills,Sir?
Uncle Rudy:
--Greenhills!
Greenhills oli Metro Manilan rikkaiden yksi asuinalue...
Toisen kerran Uncle Rudy saapui Nissan Patrol Safarilla taloomme Molave Parkissa vaimon isän Papa Anteron hautajaisiin.
Papa Anteron nuorempi veli Uncle Martin poikineen olivat
myös saapuneet Baguio Citystä Papa Anteron hautajaisiin ja näyttivät olevan hyvässä vauhdissa tyhjentämässä autotallin lattialle kasatuista San Miguel-kaljakoreista mallasjuomaa kurkkuihinsa.
Geraldinen setä Uncle Rudyn eli kenraali ja senaattori Rodolfo Biazonin saavuttua isolla Nissan Patrol Safarillaan turvamiesten seuraamina surutaloon,toinen Uncle Martinin pojista humalassa kävi esittelemässä itsensä suvun korkealle senaattorisedälle provinssienglannillaan:
--I am the son of the brother of the DEAD!
(Uncle Rudy oli silloin istuva senaattori ja entinen Filippiinien puolustusvoimien komentaja.Hänen äitinsä Juanita oli Geraldinen äidin Catalinan sisko)
 |
| Uncle Rudy,Gerry ja minä Pasay Cityssä senaattorin Juliana-äidin synttäreillä Auntie Patrine Ragasan talossa. Patrine oli Rodolfon yksi nuoremmista siskoista. Rodolfon äiti Juliana asui Ragasoilla. Juliana-muorin hautajaisvalvojaisissa häneet oltiin pantu avoimeen arkkuun Ragasoiden salan eli olohuoneen marmorilattialle.Sukulaiset söivät itsensä täyteen catering-firman rosterisista ja lämmitetyistä padoista kertakäyttölautasille ladotuilla varraspossuilla ja kymmenillä erilaisilla filippiinokiinalaisilla ruokalajeilla. Tunnelma valvojaisissa oli enemmän hilpeä kuin surullinen,naisväen rupatellessa Manilan viimeisistä shopping mall-visiiteistä ja miesten istuessa talon edessä vihreiden San Miguel-muovikaljakorien ympäröimänä kehumassa viimeisestä Lexus-auto-ostosta taikka machoilemassa viimeisestä naisvalloituksestaan Magallanes-kauppakompleksin Sherlock's Holmen brittipubista. Köyhyyttä ei näkynyt kuin ulkona naapuritalojen risaisista aaningeista sekä likaisista lasten naamoista pyytämässä juhlijoilta peson kolikoita nälän tappamiseen. Nälkää kyllä ei näkynyt kujalla,köyhempienkin asukkaiden myydessä talojensa edessä grillattuja kanankoipia ja jopa grillattuja kanavarpaita eli adidaseja,joita pidettiin kaljaistujaisten suurena herkkuna. Nälkä Manilassa on suhteellinen käsite,mitä ei näy edes shanty townin lasten pyöreistä lastenkasvoista.Nälkärajaksi katsotaan vasta sitä,kun Manila North Harborissa työskentelevän kargador-isän (kantaja) perhe ei pysty syömään kuin kaksi kertaa päivässä kanansiipi-riisi-malungaylehti-ateriaa. Ragasat voivat hyvin ulkoapäin hyvin vaatimattoman näköisessä villassaan,mikä ei eroittunut tyypillisestä manilalaisesta barangay-ympäristöstään. Perheenpää oli Pasay Cityn istuvan käräjäoikeuden istuva tuomari,joka oli pystynyt jopa palkkaamaan vaimonsa Auntie Patrinen os. Gaspar yhdeksi kaupungintalon haamuvirkailijaksi. Pasay Cityn kaupungintalon etuaulan sihteeriltä kysyttäessä Mrs. Patrine Ragasaa,utelija sai kielteiseksi vastaukseksi vain päänheilautuksen ja lievän kulmakarvojen noston. Manilan Regional Courtien eli paikallisten käräjäoikeuksien tuomareita kutsuttiinkin nimellä Goons in Robes eli kaapugangstereiksi. |
 |
| Dela Cruzit,Gasparit ja Biazonit perhejuhlissamme 18 Molave Avenuen talossamme. Monchie Biazon (Uncle Rudyn vaimo) vasemmalla ja Uncle Rudy takaoikealla. Monserrat "Monchie" Narag Bunoan ja Rodolfo Gaspar Biazon menivät naimisiin 1961 |
 |
| 1958 ca.Session Road, Baguio City |
Baguio City:
Kaupunkia johtivat v.1910-1939 amerikkalaiset pormestarit.
Camp John Hayn amerikkalaisessa sotilastukikohdassa Papa Anteron Catalina-rouvan (Fransisco-suku) siskon Auntie Victorian mies Conrad Chrisoloco palvelivat kahden poikansa kanssa U.S Navyn aliupseereina.Conrad myöhemmin sai siirron U.S.Navyn Okinawan laivastotukikohtaan.
1960-luvulla Kartimarin alue oli harvaan rakennettua asuinaluetta,missä lehmätkin vielä märeksivät ruohoa läheisillä niityillä.
Papa Antero Dela Cruz ja Catalina Fransisco Dela Cruz olivat Geraldine-vaimoni vanhempia.Geraldine oli syntynyt Baguio Cityssä 22.12.1947.
 |
| 1953 Geraldine Dela Cruz |
 |
| 2009 Senaattori Rodolfo Biazon |
Ei ollut mikään ihme,että iltaisin Papa Antero Dela Cruzin Catalina-rouvalle kotiin tuoma ruokaraha oli vaatimaton stipendi tohtori Gabreran rohdoskaupan päivätuotosta. Antero dela Cruz oli ostanut rohdoskaupan Baguion Session Roadilta..jopa velkoineen.
Papa myös keikaroi viimeisissä räätälin tekemissä puvuissa,istumalla keskipäivän ruokapausseilla Session Roadin pienessä kahvilassa omassa vakiopöydässään nauttimassa kupillisen Nescafea pandesalsardiinileivän kera. Pöytään joskus tuli käväisemään Baguion pormestari Norberto de Guzman (1964-1967),jonka Lani-tytär oli Gerryn tyttökaverina Baguio Central High:ssa.Papa Anteron toisesta kasvatti-isästä Ernesto H. Buenosta tuli myös kaupungin pormestari vuosiksi.1979-86. Bueno rahoitti ja koulutti Papa Anteron jo 30-luvun lopulla ennen japanilaisvaltausta apteekkialalle.
 |
| 1965 1st Lt. Rodolfo Biazon at Taal volcano eruption |
 |
| 1980s Camp John Hay gate |
PMA eli Philippine Military Academy taas sijaitsi Camp John Hayn takana Loakanissa,minne Gerryn Fhely-sisko tyttöbarkadoineen menivät viikonloppuisin kadettitanseihin.Gerryn äidin Catalinan toisen Juliana-siskon poika Rudy (Rodolfo) palveli PMA:n kadettina 50-luvun alkupuolella.
Uncle Rudy kävi viikolla syömässä Papa Anteron luona Carino Streetillä militäärisin ja melkein robottimaisin pöytätavoin.Rudy oli filippiiniläisittäin poikkeavasti erittäin pitkä lähes 185cm pitkä kadetti,joka vielä neljän tähden kenraalina ja senaattorina leikkautti tukkansa amerikkalaisen mariinin singleerattuun crew cutiin.
Papa Antero antoi yleensä kadetti Rudy Biazonille tupakkaa ja taskurahaa,koskei Auntie Julianan lavanderan (pyykkäri) palkka riittänyt moisiin luksuksiin.Uncle Rudy Biazonista tuli myöhemmin pyykkärinpojasta Filippiinien merijalkaväen komentaja,armeijan komentaja sekä senaattori.
Mama Catalina ja hänen siskonsa Auntie Juliana,Victoria,Sining ja Sisang olivat myös ammatiltaan pyykkäreitä.Auntie Sining tuli viikottain Pasay Citystä Jussin ja Gerryn Paranaquen Molaven taloon pesemään pyykkiä aina 2000-luvulle saakka yli 80-vuotiaana.
Baguio City on Filippiinien kesäpääkaupunki,minne manilalaiset sankoin joukoin pakenevat kesälomillaan nihkeän 37 asteen kuumasta metropoliksesta keskilämpötilaltaan n.22-asteiseen viileähköön vuoristoilmanalaan.Manilalaisille 22 astetta keskellä kesää vastaa Siperian talvea. Baguio mäntymetsineen muistuttaa Sveitsin alppien lomakohdetta.Filippiineillä Jussi on käväissyt entisen morsiamensa Nancyn kanssa v.1981 myös eteläisen Mindanaon saaren Cagayan de Oron kaupungissa,minkä lähistöllä korkealla ylätasangolla sijaitsi Delmonten ananasviljelmät,missä ilmanala myöskin on viileähköä.Manilan lähellä Tagaytayssa myös korkealla vuoristoilma sadeaikana on erittäin viileätä. Manilalaiset rikkaat ovat kilvalla rakentaneet sinne luksusluokan lomaresidenssejä,koska Baguio on nykyään lähes täyteen rakennettu vuorenrinteitä myöten.Manilasta Tagaytayhin ajaa melkein yhdessä tunnissa.
Ilokanokielellä Baguio tunnetaan nimellä Ciudad ni Bakiw,missä bakiw merkitsee sammalta.Trooppisten mäntymetsien lisäksi sen maasto tunnetaankin sammalpeitteisestä kasvistosta.
 |
| 1920-luvun Baguio |
Amerikkalaisen hallinnon ensimmäisenä vuotena 1900 Baguion pikkukylästä tuli Benguetin maakunnan ns. Hill Station ja v.1903 Philippine Commisionin pääkaupunki,jonka asemakaavan oli suunnitellut Daniel Burnham.Hänestä on muistona kaupungissa suosittu Burnham Parkin puistoalue lampineen.
V.1909 Filippiinien korkeimman oikeuden tuomari George A.Malcom oli kehitellyt Baguiosta maan silloisen hallinnon pääkaupungiksi.Maan Yhdysvaltojen kansainyhteisön ajan High Commission ja presidentit pitivät residenssinään American Residenceä eli Mansion Housea,jota myös japanilaishallinnon aikainen kenraali Tomoyuki Yamashita piti päämajanaan ja asuinpaikkanaan. Baguiossa v.1945 kenraali Yamashita ja amiraali Okochi lopulta antautuivat amerikkalaisille joukoille. Nykyään Yhdysvaltojen suurlähettiläs asuu Mansion Housessa.
 |
| Mansion House |
 |
| 1885-1946 Kenraali Tomoyuki Yamashita |
 |
| 1944.Japanese High Command HQs in Mansion House,Baguio after surrender |
Camp John Hayn eri omistajat
-----------------------------------------
Papa Antero ja Mama Catalina dela Cruz muistivat hyvin japanilaishallinnon ajan ja miten japanilaiset täin puremat ja likaiset sotilaat läpsivät kädensyrjillä paikkakuntalaisia kaduilla poskille,jos vastaantulijat eivät kumartaneet valloittajille.Useassa tällaisessa tapauksessa japanilaisen keisarillisen armeijan sotilaat olivat pakkovärvättyjä korealaisia.Baguiossa asui myös siellä syntyneitä japanilaisia perheitä,jotka olivat muuttaneet sinne 1800-luvun lopulla.Amerikkalaiset v.1941 internoivat kaupungin asukaat Camp John Hayn tukikohtaan.Internoiti muistutti paljolti sota-aikana Kaliforniassa asuvien japanilaisten pakkomuuttoa Nevadan siirtoleireille ja niiden omaisuuksien myyntiä pilkkahintaan huutokaupoissa.Baguion parisensataa japanilaissiviiliä pelkäsivät internointia tukikohdan kahteen jo pommitettuun parakkiin,koska mahdollisesti keisarillinen armeija tulisi ensimmäiseksi pommittamaan Camp John Haytä.
24.12.1941 amerikkalaiset jättivät tukikohdan särkemällä kaiken aseistuksen ja hylkäämällä japanilaiset internoidut ilman vettä ja ruokaa. Tukikohtaa komentamaan jäänyt amerikkalainen majuri F.J.Halsema ja kaupungissa asuva amerikkalainen siviili Elmer Herold ruokkivat japanilaisia siviilejä omista varangeistaan.
 |
| Japanilaishallinnon aikainen 100-peson seteli |
Baguio antautui japanilaisille ilman laukausten vaihtoa 27.12.1941.
Camp John Haystä tehtiin sitten amerikkalaisten siviilien vankileiri. 40 % 500:sta vangeista oli amerikkalaisia,joskin osa koostui 22:sta erilaisista ulkomaalaisista ja Kiinasta paenneista lähetystyöntekijöistä. 60% taas koostui kaupungin amerikkalaisista kaivostyöläisistä ja liikemiehistä.
Koko vankimäärä asutettiin samoihin japanilaisten internoitujen siviilien käyttämiin parakkeihin.
Antero ja Catalina muistivat hyvin japanilaishallinnon aikana Carino Streetille saakka,miten iltaisin kello kuuden jälkeen sotilaat kivääreillä teloittivat baguiolaisia vastarintaliikkeen siviilejä Camp John Hayssä. Kaksi amerikkalaista sairaanhoitajaa piti huolta leirin sairaista.Japanilaismiehittäjät komensivat F.J.Heroldin vankien päämieheksi ja edustajaksi.Amerikkalaisvangit välttyivät muiden Filippiineillä vangittujen kovalta kohtalolta majuri Halmerin ja herra Heroldin aiemmasta laupeudesta japanilaisvankeja kohtaan.Kahdessa 60 sotilaalle tarkoitetussa parakissa asuminen oli silti ahdasta ja hygieenisesti mahdotonta,jolloin vangit sairastuivat vatsatauteihin.V.1942 vangit siirrettiin isoimpiin tiloihin läheiseen Holmesin tukikohtaan.
Camp John Haysissä on vielä siltä ajalta jäljellä yksi pommittamaton talo, Lone Star Steakhouse.
 |
| Sherman M-4A1 tankki Camp John Hayssä |
 |
| Philippines Military Academy cadets at John Hay Camp parade grounds. Juhart 2001 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti