Olli Oravan evakkosodat. Si,Si,Si.. Napolista Bur Saidiin

1956 lokakuu Port Said.
Vasemmalla egyptiläisten upottamia laivoja kanavan suluksi

Fiktio
Si,si,si... Napolista Bur Saidiin
-------------------------------------------------

Yhdysvaltojen ilmavoimien Globemasterit olivat laskeutuneet Napolin Capodichinon lentokentälle,missä YK-komppanian olisi pitänyt vaihtaa Port Saidiin lähteviin toisiin tankattuihin rahtikoneisiin. Valitettavasti saapuminen oli myöhästynyt heidän Globemasterinsa saatua yhteen turbiinimoottoriinsa vian,koneen lennettyä kolmella moottorilla.
Olli kaiken tietävänä ja ja pikkupojasta asti kaikesta kiinnostuneena kertoi Penalle,että YK-komppanialla oli toinenkin onni matkassa moottoriviasta huolimatta,etteivät laskeutuneet tuonne Pompein lähelle Terignon sotilaskentälle,minkä läheisyydessä v.1944 maaliskuun 18-24 päivinä Vesuvius sattui jälleen kerran purkautumaan.
Silloin Yhdysvaltojen ilmavoimien 340. pommituslaivueen  n.78-88  Mitchell B-25-pommaria tuhoutui pahasti Vesuviuksen sylkemästä kuumasta tuhkasta. Pommikoneiden moottorit tukkiutuivat tuhkasta sekä pleksilasiset tuulilasit että konekiväärikuvut sulivat kuumuudesta. Tulivuoren purkauksen pystyi näkemään hyvin Napolista.
Olli selitti kaverilleen lisäksi,että Capodichinon kentällä,mihin he juuri olivat laskeutuneet ,kuului osaksi Yhdysvaltojen kansalliskaartin 193.Pennsylvanian lentolaivueelle sekä Yhdysvaltojen laivaston Välimeren lento-osastolle. Puolisen tusinaa vanhoja Curtissin sota-aikaista C-46 Commando-rahtikonetta oltiin huoltamassa kentällä heidän jatkolentoa varten Port Saidiin. Olli kertoi niiden olleen liian kalliita ilmavoimille jatkuvien korjausten takia ja niiden pilotit yleensä kutsuivatkin koneitaan Whale-,Curtiss Calamity- ja Flying Coffin-lempinimillä.(Valas,Curtissin turma,Lentävä arkku). Vioistaan huolimatta Commandon rahtitila oli 50-prosenttia suurempi kuin C-47-Dakota-koneissa. Commandot olivat myös suosittuja CIA:n käytössä monen kulissilentoyhtiön kuten Air American tunnuksin.
Kentällä näkyi myös seisovan yksi ainoa Yhdysvaltojen laivaston tunnuksissa oleva F-84-Thunderjet-turbohävittäjäpommittaja,mikä oli tullut käyttöön jo 1947 ja mitä käytettiin paljon Korean sodassa.

C-46 Commando

Republic F-84G Thunderjet

Thundejetejä oltiin jo siirretty Italian ilmavoimille,koska kauempana kentän hangaarista näkyi muutama olevan huollossa.
Pena oli taasen ällistynyt Ollin lentokonetiedoista kysymällä kaveriltaan:
--Eiks sun maalimasas ol mittä,mist sää es eres tiärä?
Olli vastasi:
--Miuu kyl on aprikoittanut pikkuisen se,et miksi meijän jatkosodassa suomalaiset Brewsterit tiputtel venäläsiii Aeracobrii kannaksen yllä,kun kummatkin olivat amerikkalaisii konneit eikä jenkit olleet moksiskaan mokomasta...

YK-komppania purkautui Globemasterin keulasta kentälle,josta amerikkalaiset siniharmaat laivaston koulubussit ajoivat suomalaisturvamiehet amerikkalaiselle laivaston parakeille Tricaricoon Bagnolissa,mikä sijaitsi Napolin  rantavyöhykkellä.Siellä he joutuivat viettämään parisen päivää jatkolennolle Port Saidiin.
Osa sotureista sai bunkata Capodichinon lentokentän YK:n järjestämässä majoituksessa.Kentällä ja majoituksessa oli ruuhkaa skandinaavien,kanadalaisten ja brasilialaisten koneiden purkaessa sekä lastatessa joukkoja jatkolennoille Suezille.
Bussimatkalla Pena lauleskeli Olavi Virran Mambo italianoa nuotin vierestä...."Kun neito riensi Napoliin..."
Olli pyysi kaveriaan lopettamaan korvia vihlovan hoilauksen sanomalla:
--Kuules Pena...siun ei kyllä pitäis haaveilla mozzarelloist eikä tarantelloist puhumattakaan sinjoriitoist,kun jouvutaan viettään kassulla tän lepoajan...
Pena vastasi takaisin:
--Kuules..meikämannel kunnon kovat piipus ja housuis,niin kukaan ei mua estä menemäst puntiksel..!!
Valitettavasti Pena Tenkaselle tuli tenkkapo eteen parakeilla,kun portilla seisovilla carabeniereillä oli kovat piipussa.
Kaveruksia ihmetytti kylläkin se,ettei amerikkalaisilla vartiomiehillä ollut edes aseita.
YK-joukkojen upseereille siitä huolimatta kävi hyvä ja kateutta aiheuttava säkä,kun heidät vietiin Napoliin kiertoajelulle vuoden 1955 Suomen Neito-missikisojen 1. perintöprinsessan Mirva Arvisen opastuksella.

1956 Napoli

                                          Mambo Italiano. Olavi Virta

Port Said 13.12.1956-31.1.1957
-------------------------------------------------------

--Wahad---ithnain--thalata--arba--khamsa.....
Olli mumisi suomalaisjoukkojen purkautuessa C-46 Commando-koneen rahtiovesta Abu Suweirin lentotukikohdan tarmakille. Erämaailma oli koleahkoa,vain 15 astetta.Tammikuulla lämpötila voi laskea jopa plus viiteen asteeseen.
--Mitäs siansaksaa sää oikken mutiset?
Pena kysyi kaveriltaan täristen vilusta,istuttuaan tuntitolkulla rahtikoneen seinälaverilla selkä kylmää alumiiniseinää vasten..
--Laskempa vain arabiankielellä viiteen..
Olli vastasi.
--Lainasin  kauppalan kirjastosta arabiankielen oppikirjan,jotta pärjäisin egyptiläisten kanssa niinkuin nokatusten..
Pena:
--Sää saaskin laskee aika kaukaa niist arapeist,kun niillon aika pitkät klyyvarit...
Olli:
--Sie kyl oot aikamone rotuvihaaja...
--Mitäs sie sanot israelilaisist,kun nekin on lähtösin Aabrahamin pojist,kuten arabitkiin..?
--Sakemannit ne 30-luvul mittaili niijenkin nenii alarotuisin..
Pena:
--Älssää viisastel..leikkii mää vaa vähä laskin..
--Kumppaan rotuun se Ranskan resitentti De Gaulle ..se Nenä-Kalle sit kuuluu?
Ollin otsan mennessä kenttälakin alla kurttuun ja ruskeiden silmien kavennettua viivoiksi Pena lopetti veuhkomisen kerralla.Hän tiesi Ollin luonteen tulisen kääntöpuolen melko hyvin.

1957 Norjalaisten YK-joukkojen Bedford-ambulanssi.

Suomalaiset YKSK-joukot majoitettiin lentotukikohdan leirille,mistä heidät siirrettiin joulukuun 14. päivänä UNEF:in brittiläisiltä ostamilla Bedford-kuorma-autoilla Port Saidiin.Kalustoon kuului myös Land.Rovereita ja Ferret-partioautoja,jotka oltiin pikaisesti maalattu valkoisiin YK-väreihin isoin mustin UN-kirjaimin.
Ollia automiehenä ja autokomppaniassa palvelleena kiinnostivat YK:n "nelivetopetterit",jotka maskeiltaan muistuttivat brittiläistä Leyland Beaveriä,mitä Suomeen oltiin tuotu vain harva kappale. Leylandin Cometin lehmänselkänokka hänelle taas oli melko tavallinen kauppalan ja lähikuntien ammattiautoilijoiden ja jopa Karjakunnan käytössä .
YK:n Bedfordeja ajoivat kanadalaiset kuljettajat ja heiltä suomalaiset saivatkin myöhemmin käyttöön lisäkalustoa sekä ruotsalaisilta kenttäpuhelimia ja radioita.
Suomalaiset olivat saaneet leirillä vaaleansiniset kypärät ja shortsiunivormut sekä 600 paria villasukkia.Suomalainen mallia 54-kenttäpuku oli päivisin liian kuuma päällä pidettäväksi.
YKSK:n tehtävänä oli estää Port Saidin Rue Ramsesilla vastapuolten kahinoita  sekä turvata rauhaa siviiliväestön keskuudessa. Rue Ramsesin eli Ramsesin kadun liikenneympyrässä.egyptiläiset olivat kaataneet revanssiksi ja ranskalaisvihassaan kanavan perustajan ranskalaisen de Lessepsin patsaan. Egyptiläinen vastarinta vielä ammuskeli öisin Port Saidin Gamalian arabikaupunginosassa,mutta muuten kaupungissa oli suhteellisen rauhallista. Suomalaiset myös osallistuivat vanginvaihtoon,missä 185  miehitysjoukkojen vankina ollutta egyptiläistä sotilaista El Capin rautatieasemalle vekslattiin 450 kaupungin brittihenkilökunnan jäseneen,jotka astuivat junaan.
Myöhemmin YKSK:n tehtäväksi tuli kanavan vartiointi sekä kanavapoliisin toimet. Silloin heille jaettiin vaaleansiniset baskerit eli beretit. Suomenkielessä kun tunnettiin beretti baskerina,joka lainasanana oli tullut kieleen espanjalaisilta baskeilta.
Joulukuuun 24.päivänä Port Saidin britit ja vastarannan Port Fouadin ranskalaiset astuivat laivoihin,turvatoimien  ja kanavan raivaaminen upotetuista aluksista jäätyä kansainvälisille YK-joukoille.
Siihen päättyi Port Saidin satavuotinen britti-ranskalainen monikulttuurisuus.
Muistona ranskalaisisvallasta jäi seisomaan kanavan rannoille betonista valettu majakka sekä aallonmurtajat ns. Beton Gognet-agregaattibetonivallit (ranskalaisen keksijän Andre Coignetin mukaan).Taakse jäivät pohjois-Euroopasta toimitetut puiset bungalowit,joissa aikoinaan asutettiin eurooppalaisia kanavatyöntekijöitä.V.1920 mennessä Port Saidin asukaslukumäärä ylitti 200.000 rajan .
Siitä oli tullut vilkas monikansallinen satama juutalaisine ja egyptiläisine kauppiaineen,kreikkalaisine valokuvaajineen,italialaisine arkkitehtineen,sveitsiläisine hotellinpitäjineen,maltalaisine virkamiehineen,skotti-insinöörineen,ranskalaispankkiirineen  sekä diplomaatteineen.
Kaikki työskentelivät rinta rinnan paikallisen egyptiläisen yhteisön kanssa ja aina kanavaliikenteen mukana kaupungissa kävi kansainvälisiä matkailijoita menossa Afrikkaan,Intiaan sekä Kauko-Itään,tai sieltä tulossa.
Eri kansallisuuksia ja uskontoja edustavia muutti kaupunkiin kunkin yhteisön saadessa muuton mukana erilaisia tapoja,ruokakulttuureja,uskontoja sekä arkkitehtuuria..
Vanha arabikortteli samalla tuli kaupungin nielaisemaksi.
Port Saidin perustamisella oli vahva osansa Egyptin historiassa brittien saapuessa kaupunkiin v.1892,jolloin brittiläisen imperiumin todellinen Egyptin valloitus alkoi. V.1936 solmittiin Egyptin kuningaskunnan ja Yhdistyneiden Kuningaskuntien välinen angloegyptiläinen sopimus,missä painotettiin klausuulia brittijoukkojen vetämisestä pois Egyptistä,lukuunottamatta niitä,jotka puolustivat Suezin kanavaa ja sen ympäristöä.
Toisen maailmansodan jälkeen Egypti kumosi v. 1936 sopimuksen,mikä johti yhteenottoihin kanavaa vartioivien brittijoukkojen kanssa.
V. 1952 tapahtui Egyptin vallankumous ja v.1956 presidentti Nasser kansallisti Suezin kanavan,mikä kiristi suhteita Britannian ja Ranskan kanssa ja joka johti Israelin hyökkäykseen Egyptiin. Hyökkäystä Egyptissä kutsuttiin kolmen vallan aggressioksi tai Suezin kriisiksi.
(Israelilaisten osallistuminen Suezin kriisiin pohjautui jo historiassa tapahtuneisiin maiden välisiin yhteenottoihin. Port Saidin valtaus tapahtui israelilaislta joukoilta kellomaisen tarkasti kahden lentokentän valtauksessa Välimeren rannalla kenraali Moshe Dayanin johdolla. Israel oli 6 vuoden aikana vuoden helmikuun 24. päivän Israelin ja Egyptin välisen aselevon allekirjoituksen jälkeen ollut kahinoissa naapurinsa kanssa.Israelin YK:n suurlähettiläs Abba Eban YK:n turvakokouksessa oli maininnut egyptiläisten rajaloukkauksista seuraavia lukuja,mitä egyptiläiset olivat tehneet:
--1843 aseellista ryöstöä sekä varkausta
--1939 Egyptin armeijan aseellista hyökkäystä
---435  rajanylitystä Egyptin hallitsemilta alueilta
---172 Egyptin armeijan ja Israelissa toimivan Fadayeenin tekemiä sabotaaseja
---361 israelilaista kaatunut ja 127 haavoittunut)

Päätaistelut käytiin Port Saidissa eli Bur Saidissa.
Viimeiset ulkolaisjoukot vetäytyivät kaupungista 23. joulukuuta 1956,jota myöhemmin juhlittiin vuosittain Port Saidin kansallispäivänä.
Israelilaiset joukot vetäytyivät Siinailta ja Gazasta 22.12.1956.
Valloittajien tilalle marssivat monikansalliset YK-turvajoukot,joidenka tehtävänä oli purkaa kanavan tukos ja korjata rikotut öljyputkilinjat. Samoin YK-joukkojen piti valvoa britti-ranskalaisten joukkojen poistumista Suezin alueelta . Brittien ja ranskalaisten poistuminen johti v.1904 allekirjoitetun  Entente Cordiale-sopimuksen ( Iso-Britannian ja Ranskan III tasavallan välisen YYA-sopimuksen) vahvistumiseen.
YK-joukot samoin jäivät valvomaan Israelin ja Egyptin välistä rajaa.
24.12.1956 Suomalaiset YKSK-joukot muuttivat asumaan Port Fouadin entisen ranskalaisten hallitseman ja muukalaislegioonalaisten kontrolloiman  kaupungin yksitysasuntoihin.
Portsaidilaiset juhlivat sakeina joukkoina Rue Ramsesilla vihollistensa poistumista:
--Alas Eden ja Mollet!! (Britannian ja Ranskan pääministerit)
--Kauan eläköön Nasser!!
Voitonhuumassa paloi Britannian ja Ranskan lippuja.
Jordanian kuningas Hussein  oli lähettänyt ylistävän viestin Nasserille kansan sankarina.

Port Saidin vanha majakka

Suezin kanava

Olli käänsi White-puolitelaradioauton ratista vasemmalle Port Fouadiin menevällä itärannan maantiellä kanavaa rajoittavalle hiekkakaistaleelle. Kanadalaiselta UNEF:in varikolta he olivat saaneet käyttöönsä vanhan II maailmansodan sota-aikaisen White-puolitela-auton,mikä oli jostain ihmeestä kulkeutunut amerikkalaisten käsistä Libyan taikka Tunisian aroilta Egyptiin. Suomalaisten haltuun oltiin annettu sen lisäksi pari Land-Roveria sekä jeeppiä ja mikä kalustomäärältään ei ollut suurensuuri,Ollin päätyessä radioauton komentajaksi ja Pena kuljettajaksi. Heillä oli partioautossa mukana radisti eli kipinäkersantti Ronkainen.
Pena oli havainnut tienposkessa hiekkadyynin takana makaamassa khakiunivormuisen israelilaisen kaatuneen,jonka rinnusta oli ammuttu seulaksi egyptiläisen tarkkampujan pikakivääristä kanavan länsirannalta.
Kaatuneen silmäkuopat olivat erämaan eläjät kalunneet puhtaiksi ja suusta vilkkui mustan skorpionin myrkyllinen häntä.Ruumiin henkilöpaperit ja omaisuus rannekelloineen sekä aseineen olivat kadonnut taikka varastettu.
--Mist pirust yks israelilaine on jätetty tän kanavan penkall täysin putsattun?
Pena ihmetteli.
--Taittaa olla joku Mossadin akentti,jonka epyktiläise ova niitanneet tänn sannall!
--Elä sie ihmettele Pena,vaan nosta se kaatunut Ronkaisen kanssa auton perrään,niin kuskataan leirille!
--Saakoon mennä vanginvaihdon mukana takaisin pyhään maahansa kunnialla kuopattavaksi.
Olli komensi.
--Ronkainen saa ilmoittaa radiolla pääkallonpaikalle!

YKSK:n pääkallopaikalla Port Saidin entotukikohdan leirille muutaman päivän päästä saapunut israelilainen moottorikolonna Dodge-ambulanssein hakemaan vankeja ja kaatuneita. Israelilainen majuri Shmon Rosengarten totesi saksalaisaksenttisella englannillaan lääkintämiesten  nostaessa pressuun käärityn kaatuneen paareilla  yhden Dodge Power Wagonin takaovesta sisään:
--Those bloody Arab  sons of bitches do not respect Geneva Convention Agreements and rob all valuables of the deceased...
Puhuessaan leirin suomalaiselle kapteenille majuri jatkoi:
--Can you imagine that 3 days before the armistice of 10th of November even unarmed newsmen and photographers were shot at by Arab snipers in Port Said.!?
--One David Seymour..or as we called him only Chim,was shot dead point blank..
--We were exchanging POWs and he was sent over here  by photo bureau Magnum in Paris..
--Poor guy,an American Jew,living in New York,who survived  the Polish Holocaust in Auswitch,Korean War and Hungarian uprising in Budapest this year and got killed by an Arab bullet from a Russian rifle in Sinai..!
Suomalaikapteeni nyökkäillessään vastasi majurille:
--Yes indeed...our soldiers were killed by Russian bullets in the last war.too..sometimes by machine-guns from American lend-lease Red Star Aeracobra fighter planes...

Olli,Pena ja Ronkainen olivat jälleen kerran partiolenkillä Suezin kanavatiellä.Ajo kanavanvarressa pikitiellä oli yksitoikkoista,yhden Panaman lippuisen öljytankkerin hiljaa lipuessa Port Saidia kohti. Sataman kontrolli oli pikkutarkaa. Eräs kreikkalainen rahtilaiva oltiin tutkittu läpikohtaisesti ja laivasta oltiin purettu kaijalle kokonainen sementtilasti,koska egyptiläinen kanavakontrolli oli havainnut lastin lähtösataman olleen Haifan.
Panamalainen öljytankkeri oli kyllä lastannut mustan kultansa Saudi Arabian Rabighin öljysatamassa lähellä Jeddaa.
Tien erämaanpuoleisella aavikolla näkyi haalistunut Daavidin tähti alasammutun F-104 Starfighterin  luotien seulaamassa perärungossa. Siitä vähän kauempana kiilsi alumiininen egyptiläinen Mig-5,jonka peräosa seisoi pystyssä erillään kuin Golgatan risti peräsimineen muistona koneiden koiratappelusta Siinain yllä.
Olli sanoi Penalle kuuman ja kostean erämaailman polttaessa kasvoja ja silmiä:
-- On se outoo,kun mie kolme kuukaut sitten luin T.E. Lawrencen elämäkertakirjaa,missä se tuolla Siinain ja Aqaban lahen toisel puolel samoili samanlaisel arol verises arabikaavus liftaamas kamelikaravaanien kyytiin...?
--Lawrencenki silmät oli melkein muurautuneet umpeen verisen ottomaanien linnakkeen valloituksen perrään..
--Se joutu tarpomaan jalkapelil erämaan läpi Aqabast Kairoon ja ilmoittautuun kenraali Allenbylle..
--Hänest leivottiin kertaheitol luutnantist everst,koska oli räjäyttänny Medinan rautatien ja pannu 270.000 turkkilaist sotilast mottiin pienel arabijoukol pienes Aqaban kyläs Punaisen meren pohjukas..
--Nykyisin Aqaba on jordanialaiste lomakaupunki ja verkkoaidan toisel puolel israelilaiset makkaa aurinkotuoleil suulist ottamas Eilatin kaupungin hiekkarannal..
--Se  Lawrencen pien arabiratsuväen osasto ruostuneil sapeleil ja ikivanhoil Lee Enfield-kiväärein valloit koko linnakkeen ilman suurempaa vastarintaa..
Pena kuunneltuaan vastasi kirveleviä silmiään hieroen:
--Kussää oles historijaa lukenu,niin sanos mist kohtaa se Mooses ol kävelyttänny valitun kansas Punasen meren pohjaa pitkin sin luvattuun maahas..ettei eres santaalit kastuneet..
Olli vastasi vähän tuohtuneena kaverinsa typerään kysymykseen:
--No tietty kapeimmas kohas..ei se Mooses ihan nuija ollut!

YK-jeeppi arolla

Jatkuu...

Olli Oravan evakkosodat.Olli ja Pena Suezilla.Pidempi versio.

Hyppään Olli Oravan evakkosodissa takaisin vuoteen 1955,jolloin maailmalta Suomeenkiin tuli uutisia Suezin kriisistä,joka myöhemmin tulisi vaikuttamaan Ollinkin tulevaisuuteen.

I

Olli oli mennyt naimisiin Pirkko Nohterin, kouluajan rakkautensa sekä viimeisten kasvatusvanhempiensa tyttären kanssa.
Nuoren parin vuokraaman vinttikamarin tultua ahtaaksi Olli oli pannut paperit sisään Arava-lainan saamiseksi.
Vuonna 1949 perustettu Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen halpakorkoisia lainoja oli tarjolla asunto-osakkeiden ostoon ja omakotitalojen rakentamista varten. Kauppalan koillisrajan läheisyyteen oli  noussut komea Aravatalo-rakennusrivistö leveän bulevardimaisen puistokadun kylkeen,mutta Ollilla oli ajatuksena rakentaa oma talo kirkonmäen eteläpuolelle sijaitsevalle omakotialueelle Kirjolan mäen läheiselle pellolle,mikä oltiin juuri kaavoitettu..
Vuoden 1953 keväällä lainan tultua hyväksytyksi nuoripari kävi tarkastamassa uutta tonttia,mistä pystyi näkemään yhdessä laajakulmakuvassa sokeritehtaan korkean tiilipiipun, hopeakylkiset happosäiliöt ja jopa joen yli laajalle Åminnesgodsin peltoviljelmäalueelle.
Olli piti aavarasta maisemasta,vaikka syksyisin sokeritehtaan käyttöaikana merituuli toisi mukanaan imelän juurikasleikehajun alueen päälle.

Omakotialue 1950-luvulla

Omakotialue 1960-luvulla

Talon lähellä mäenrinteessä tammilehdon sisästä vanhan pappilan kyljestä näkyi nurkkaa vanhasta kulkutautisairaalasta tai kuten Olli muisti "syyhylasareetista",missä hän oli joutunut viettämään  sota-aikana kutisevat kuukaudet puolinakuna tervabalsamikääreissä.
Vuoden 1953 kesäloman  Olli rähki Pirkon kanssa hartiapankkiurakalla sokkelinvalussa,pohjalaatan putki- ja sähkötöissä.kunnes kaksi hänen palkkaamaansa timpurituttua ryhtyivät pystyttämään taloa harjaan.
Heidän vuonna 1953 syntynyt tytönpallero ja v.1954 kesällä pisamanaamaiseksi sekä punatukkaiseksi  kasvanut Orvokki-tyttärensä sai jo leikkiä ja leperrellä kurapuvussaan omaa kieltänsä oman talon santakasassa sekä maistella kotipihan santaa muovilapiosta,miten pikkulapsilla aina on ollut tapana tehdä.
Ollin naulatessa verholautoja ja lasiverannan tervahuopakattoa vuoden 1955 huhtikuulla,nuoripari oli valmiina muuttamaan uuteen taloonsa.
Laina-asiat kyllä painoivat hartiopankkilaista kaiken lisäksi,vaikka Pirkko oli ylennetty osuuskaupan pääkanslistiksi.Tunnollisena hän halusi maksaa asuntolainan pois alta niin nopeasti kuin mahdollista,vaikka laina-aikaa oltiin annettu pitkälti.
Olli oli lukenut vuoden 1955 aikana sanomalehdistä ,samoin kuin kuullut radio-uutisista Suezin kanavalla tapahtuneista konflikteista,minkä selvittämiseen tarvittiin Yhdistyneiden kansakuntien turvajoukkojen apua.
Selkkausta kutsuttiin jopa sodaksi,joka Ollinkin kohdalla tulisi vale- taikka maastopuvussa olemaan taloudellinen helpotus omassa rahakriisissään.

1951 Fordson Thames Turun Panimon
 edessä Aurajoen varrella
Juhart 2011

Kuten vuoden 1951 syyskuun kutsunnoissa armeijaan,mikä ei vienyt häntä pitemmälle kuin Turun autokomppaniaan Sirkkalankadun varrelle,Olli seisoi vuoden 1956 marraskusiena pakkaspäivänä miesjoukossa kauppalan urheilutalon edessä kutsunnoissa YK-joukkoihin Suezille..
Keltarapatun urheilutalon pihalla seisoi paikoitettuna musta 1955-mallinen sekä leijonarekisterinen Ford Mainline-virka-auto,minkä Olli tunnisti vähintäin everstiluokan autoksi.
Esikunta-Fordin takana autokomppanian kuljettaja poltteli tupakkaa oliivinvihreän Fordson Thames-kuorma-auton lokasuojaan nojaten. Samanlaisella "Temssillä" Olli itsekin oli ajanut armeijan kuorma-autokortin Turun autokomppaniassa Sirkkalankadulla.
--Tuttu kuormuri,mutta pirun pensajuoppo etenkin veekasikoneella...mutta kova kulkeen..
Olli mumisi itsekseen.
--Mutta kun panivat siihen neloskoneen niinkuin säästömielessä,niin siitä loppui puhti melkein jokaisessa ylämäessä ilman lastiakaan..joskus jopa liukkaalla nurmellakin..että renkaat vain suti tyhjään märässä ruohossa..
Hänen parhaan kaverinsa ja autokomppaniakumppaninsa Tenkasen Penan  rehvakasta ääntä höröttävien kavereiden keskeltä kuului urheilutalon betoniportailta,miten hyvää tämän suomalainen miehisyys tekisi kutaa mantelisilmäisille kairolaisille napatanssijattarille tai mustille haaremien nuubialaisille seksiorjattarille.
--Kummää vaan rahnaan sänkiposkeeni Fatiman timanttist napaa vasten,niin p...u tulee kun jyrä vastaan...!
Olli tunsi Penan kehut entuudestaan kaverinsa yhtäkkiä katkaissen lauseensa sinibarettisen luutnantin komennettua oviaukossa miesjoukon parijonoon portaiden eteen.

Niinpä kumpikin reservin kersantti Olli Orava ja reservin alikersantti Pentti Tenkanen syynissä värvättiin YK-joukkoihin,Olli vääpeliksi ja Pena kersantiksi. Ulkomaan komento oli nostanut kauluslaatta-arvoa ja samalla palkkaluokkaa päivärahoineen,mikä lähi-idän kriisialueella oli melko huomattava verrattuna huonekalutimpurin palkkoihin Suomessa.
Pirkko oli pillahtanut itkuun Ollin päätöksestä liittyä YK:n turvajoukkoihin,mutta miehensä selitettyä perheen taloudellisen tilanteen sekä verottoman vuoden palkan päivärahoineen,nuori rouva oli itkunsekaisen nikotuksen keskeltä nyökännyt myöntymyksensä.
Urheilutalon voimistelusalissa fyysisen tarkastuksen jälkeen Olli ja Pena olivat joutuneet sinibarettiluutnantin puhutteluun,missä upseeri täytteli mustekynällä lomakkeen ruutuja vastausten myötä. Kummaltakin oltiin otettu verinäyte maksakokeena varotoimenpiteenä,mikä todistaisi juoma-elimen terveyden. Pitkäaikaisesta alkoholin tapakäytöstä maksakoe näyttäisi tuloksen,että jääkäri olisi myös komennuksella taipuvainen ottamaan alkoholia.
Laboratoriotuloksista jopa Pena oli päässyt läpi maksasyynissä.
--Ei maksa vaivaa!
Pena oli todennut lakonisesti.
Kieliataitoakin luutnantti oli testannut havaitessaan vain kansakoulun käyneen Ollin osaavan melko kohtalaisesti englantia.Ollihan oli syyhypotilaana tentannut Pirkon tuoman keskikoulun englannin kirjan kannesta kanteen. Penan englannin-kielen taito kylläkin oli keskittynyt yhteen lauseeseen "Yes Sir,siirry sinäkin Bostoniin!",luutnantin vakuutellessa,että suomalaisella jääräpäisyydellä pääsee vaikka läpi harmaan pyramiidinkin.
Luutnantti kertoi olleensa itse jalkaväen reservin vänrikki ja tarvitsevansa myöskin käytännön englannin kielen harjoittelua,vaikka oli kirjoittanut yo-kirjoituksissa kielestä cumlauden.
Jeepin taikka White-puolitelaeadioauton puikoissa ei paljon kielitaitoa tarvita ja ne arabitkin spiikkaa enemminkin englantia käsillään.
Kaverusten poistuttua syynipaikalta Pena karjui piruuttaankiin jonossa seisovia nahkajakkuja muotoon tuoreen kessun baritoonillaan.
Ollista oltiin leivottu YK-komppanian huollon korjaamoaliupseeri ja Penasta radioauton kuljettaja.Omaa kalustoa komppanialla ei tulisi olemaan paljoakaan,vaan kuuleman mukaan kanadalaisilta saisi lainaksi joitain maastoautoja.
YK-komppania käsitti 14 upseeria,44 aliupseeria sekä 200 miestä
Lähtöön oli aikaa vain 2 viikkoa ja edessä oli pikainen reissu Helsinkiin valmentautumaan.

10.12.1956 USAF G-142  Hercules Globemaster Seutulan kentällä

II
10.12.1956 Olli ja Pena sinilippuhihaisissa pompissa ja kenttäpuvuissa mallia 54 sekä sinilippuisissa kenttälakeissa katselivat US Air Forcen Hercules Globemasterin ikkunoista Seutulan kentän pienenemistä alas taakseen .5 Hercules-rahtikonetta oli tullut hakemaan YK-komppaniaa Seutulasta.
Kahteen kuljetuskoneeseen ahdettiin 100 YK-jääkäriä per kone ja loppuihin kalustot.

Yhtäkkiä koko Suomi oli peittynyt harmaaseen sotilasvilttiin koneen neljän turbiinipotkurin vispilöidessä tasaisella jyrinällä sinitaivasta. Aamupäivällä he olivat seisseet asennossa lähtökatselmuksessa Kaartin kasarmin pihalla,missä uusi tasavallan presidentti Urho Kekkonen oli puhunut patrioottisesti koko YK-komppanialle.Presidentti oli vielä tervehtinyt odottamattoman suuressa mediatapahtumassa YKSK:ta eli YK:n Suomen komppaniaa ohimarssissa Fabianinkadulla.
Olli hyvämuistisena osasi presidentin puheen ulkoa toistamalla sen vieruskaverilleen Penalle:
"Muistakaa,että edustatte kaukana vieraalla maaperällä suomalaista sotilaskuntoa. Uusimpien historiamme tapahtumien vuoksi seurataan teidän toimintaanne erityisellä tarkkaavaisuudella. Suomen kansa,joka teidät lähettää,luottaa siihen,että te täytätte teille annetun edesvastuullisen tehtävän kunnialla,kuten suomalaisen miehen ja sotilaan tulee..."

Pena vastasi:
--Kylmaar me kunniall täytetään tehtävät..sää Olli Suamikoopeell ja mää täll peltiheikill,mihi kullekki on lahjotettu Suamen kansan pualest ihan kaks tyhjää lipastakin..
--Ja sit meill olttiin siäl Malmin ampumararal kerrottu,ettei meill oll luppaa amppuu eres yhttän kutii ja pittää lippaat repus..vaikk epyktiläise ampusisiva suoraan meittii päiten..
--Miks me site eres kohristettiin näit pyssyi siäl Malmill,kunnes ei ol luppaa eres osottaa vihollist päiten!?
--Se onskis oikken rauhallist turvaamist,ett piräs pötkii aroll pakkoo luatisaret kurat pöksyiss..
Penalla ei ollut sen suurempaa tajua koko Suezin kriisistä saatika Egyptistä.
Hänen maailmankuvansa alueesta keskittyi kansakoulun maantietotuntien karttatelineeseen ripustettuihin pahvikuviin kamelikarvaaneista,pyramideista ja sfinkseistä...ja mustavalkokuviin Kalle-lehden kasvoharsoista sekä runsasmuotoisista napatanssijatarista.
Häntä veti ulkomaille suuri seikkailunhalu nähdä maailmaa ja ansaita verotonta liksaa siinä sivussa,vähän samalla lailla kuin punapäisellä ja nykyisin Tähkän ravintolan kaljapuolella istuvalla Toppisen Mikolla,joka oli vapaaehtoisesti liittynyt SS-Viking-joukkoihin vuonna 1940 taistelemaan Kolmannen Valtakunnan puolesta Ukrainan steppeillä ja Bakun öljylähteillä. Jatkosodassa,kun marsalkka Mannerheim oli kieltäytynyt jatkamasta suomalaissotilaiden värväystä natsi-Saksaan Mikko oli haavoittunut jalkaan kannaksella ja vapauduttuaan palveluksesta ryhtyi kävelemään kapakasta toiseen toivuttuaan jalka suorana hanhenmarssissa kuin mikäkin Unterscarfführer.

1869 Suezin kanavan avajaiset

Olli puolestaan oli oppinut radiosta ja sanomalehdistä paljon Suezin kanavan kriisin taustoista:
Suezin kanavalla oli alkanut kiehumaan Egyptin kansallistettua kanavan,englantilaisten ja ranskalaisten yrittäessä saada israelilaisten avulla ranskalaisten rakentaman kanava-alueen itselleen.
V.1869 Napoleon II:n ,Ranskan keisarin keisarinnarouva Eugenie oli kastanut kanavan Ranskan imperiumin suurena saavutuksena sekä yhtenä maailman ihmeenä.
Itse keisari Napoleon III oli Lois Bonaparten ja Hortense Beauharnaisin poika.
Keisari Napoleon Bonaparte,Le Petit Caporal eli pikkukorpraali oli vallannut Egyptin  vuosina 1798-1801 ja v.1805 albanialainen upseeri Mehmet Ali nimitettiin valtakunnan pashaksi,mikä tittelinä periytyi Egyptin hallitsijasuvussa. Alin jälkeläisten hallintokausien aikana britit ja ranskalaiset investoivat paljon pääomaa maaham,ja v.1869 kanavan vihkiäisten jälkeen maasta muodostui suurehko strateginen kiistakapula. Kanava itse oli keinotekoinen vesiväylä Suezin Punaisen Meren rannalta Suezin kaupungista Port Saidiin Välimerelle .ja joka tarjosi oikovesireitin Kauko-Idästä sekä Aasiasta Eurooppaan.
Ranskalainen Suezin kanavayhtiö oltiin perustettu v.1858 Ferdinand de Lessepsin toimeenannostaja. V.1869 kanavan vihkiäisten jälkeen v.1875 britti-imperiumin pääministeri Disraeli osti Egyptin khediveltä eli sulttaanilta 177.642 kanavaosaketta yhtiön 400.000:sta osakekannasta 4:llä miljoonalla sterlingpunnalla.
Disraeli tuli kuuluisaksi sanonnastaan,että britti-imperiumi omisti kaksi kansakuntaa..rikkaan sekä köyhän.
V.1888 Konstantinopolin Konventti aukaisi kanavan kaikille kansakunnille. Kanavaa kontrolloi kansainvälinen 33:n hengen neuvosto,josta 10 jäsentä oli brittejä.
Kanavan pituus oli 103 mailia (164.8 km),leveys kapeimmillaan 197 jalkaa (59 m) sekä keskimääräiseltä syvyydeltään 34 jalkaa (10.2 m).

1956 Suezin kriisi

Ulkomaisiin hallitsijoihin kyllästyneenä egyptiläset panivat alulle vallankumouksen v. 1881-2,jonka britit kuitenkin kukistivat.Siitä lähtien hallinto pysyikin brittiläisten hallinnon käsissä ja jolloin maan taloudelliset olot paranivat rahallisesti.
I maailmansodan puhjetessa v.1914 Turkkiin riippuvaisuus katkaistiin maan julistauduttua britti-imperiumin protektoraatiksi. Kansallismielisen Wafd-puolueen agitoiminen johti itsenäisen Egyptin kuningaskunnan perustamiseen v.1922,jolloin kuningas Fouad I istuutui valtaistuimelle.
V.1936 kaikki brittijoukot poistuivat massta Suezin kanava-aluetta lukuunottamatta.
Fouadia seurasi kuningas Faruk,joka jätti valtaistuimen vuodeksi pojalleen Fouad II:lle (1951-52),jolloin kenraali Neguib julisti kuningaskunnan tasavallaksi. Neguibin syöksi taas vallasta everstiluutnantti Amal Gabdel Nasser,presidentin entinen pääministeri,joka allekirjoitutti briteillä sopimuksen poistua kanava-alueelta.Samassa yhteydessä Iso-Britannia ja Yhdysvallat olivat vetäneet yhdessä rahoituksensa pois Assuanin patourakasta,mikä johti brittijoukkojen poistumiseen kesäkuun 13. päivä 1956,Nasserin kansallistaessa kanavan heinäkuun 26. päivänä 1956.
Rajakahakoita pidettiin israelilaisten ja egyptiläisten partioiden välillä kanavan kansallistamisen jälkeen,mikä johti israelilaisten hyökkäykseen,jolloin britti-ranskalaiset joukot puuttuivat selkkaukseen kanavan puolustamiseksi. Nasser  välittömästi tulppasi kanavan ja YK:n puututtua tilanteeseen vihollisuudet päättyivät kolmen viikon perästä.Nasseria oli myös brittien sotilasvakoiluorganisaatio M16 yrittänyt likvidoida presidentin lämpimien suhteiden takia Neuvostoliiton kanssa. Britit olivat aluksi suunnitelleet aluksi taspaa röyhkeän arabisosialistisen päämiehen hermokaasulla,minkä tehtävän pääministeri Anthony Eden oli hyväksynyt.
Vasta Ranskan ja Israelin päätettyä liittyä brittien kanssa  sotilaallisiin yrityksiin kanavan takaisinvaltaamiseksi,Eden peruutti salamurhayrityksen. Varasuunnitelmana muutama MI6-agenttia sekä  joukko egyptiläisiä luopioupseeria oli piiloittaneet Kairon ulkolaisalueelle asekätkön Nasserin vallasta syöksemiseksi. Tilanteen kehityttyä H-hetkeksi venäläiset kätketyt aseet todettiin kuitenkin viallisiksi.

MI5 ja MI6 olivat Lontoon pääkonttorissa yrittäneet kehitellä erilaisia kemiallisia coctaileja  kiinnisaatujen vihollisagenttien kuulusteluissa.  Yksi tällainen totuusseerumi oli ollut tutkimusten alla kemiallisten ja biologisten aseiden tutkimusosaston pöydällä ja mitä kutsuttiin hallusitooriseksi lääkkeeksi,mikä oli lyserginen diethylmaanihappo eli LSD. Sitä koeteltiin venäläisten luopioagenttien kuulusteluissa MI6:n kidutuskammioissa. MI6 oli kysellyt myös hermokaasun käytöstä Nasseria vastaan,erään egyptiläisen kerrottua pääsevänsä rajoitetusti Nasserin pääesikuntaan. Hermokaasun käyttö oli helpohkoa,kun pani vain ilmastointikanavasysteemiin pari kanisteria,jotka kylläkin panisivat päiviltä suuremman osan Nasserin esikunnasta. (Ilmeisesti britit olivat oppineet tekniikan natsisaksalaisilta keskitys- ja tuhoamisleireiltä?)
Se oli täysin epärealistinen ja tyypillinen MI6:n suunnitelma,josta Ian Fleming olisi yhtä hyvin voinut kirjoittaa Bond-kirjoissaan. Onneksi militaristinen optio sai koko yrityksen kariutumaan. 
Evarsti Amal Gabdel Nasser,Egyptin sosialistipresidentti oli käynyt Moskovassa pyytämässä  sotilaallista ja materiaalista apua. Suurimpanaa ongelmana olikin se,jos Nasser olisi sulkenut koko kanavan,jolloin laivarahtiliikenteen piti kiertää Etelä-Afrikan Kapkaupungin  ja Hyväntoivonniemen kautta,jolloin maailmassa tultaisiin kärsimään kalliimmista tuontitavaroista. Asetelma olisi mennyt Afrikan tähden tapaiseksi lautapeliksi.

Afrikan tähti

Suurin häly tulisi silloin länsimaissa,kun öljytankkerit navigoisivat Afrikan mantereen ympäri,maailman öljymarkkinohintojen noustesssa pilviin.
Nasser,postivirkailijan poikana ja Kairon sotilasakatemian käyneenä everstiluutnanttina sekä Palestiinan kahakoissa käyneenä konkarina ei pelännyt länsimaiden valtionpäämiesten sulkien pörhöttelyä. Hän oli haavoittunut v.1948-49 Palestiinan sodassa ja haaveili uusien Yhdistyneiden Arabitasavaltojen perustamisesta panarabialaisessa utopiassaan,mihin kuuluisivat Syyria,Jordania ja Libanon Egyptin lisäksi. Yritys olisikin osittain toteutunut  ja hän liittovaltioidean isänä tulisi istumaan sen presidenttinä,Syyrian ja syyrialaisen Libanonin sekä Jordanian arabiopposition kritiikistä huolimatta.

Samaan aikaan Arabian niemimaalla Saudi Arabian öljy-yhtiön Aramcon hallinnon puheenjohtaja oli kuningas Abdulazizin audienssissa Riyadhin Nasareyahin savilinnassa parin amerikkalaisen CIA-ekspertin kanssa yrittänyt painostaa tätä puristamaan Nasseria omalle puolelleen öljyrahtikysymyksessä. Lähetystö oli pyytämässä vanhan kuninkaan vaikutusvaltaa kanavan avaamiseksi kansainväliselle meriliikenteelle.. Vanha puolisokea kuningas tulkin välityksellä oli kuunnellut Aramcon asennetta vastaamalla,että presidentti Nasserilla oli täysi oikeus kansallistaa egyptiläisten itse omistaman kanavan. Maa on jo tarpeeksi ollut historiansa aikana Turkin,Italian ,Ranskan ja Iso-Britannian pelinappulana.
Kuninkaan audienssissa oli ollut mukana nuorehko prinssi Feisal kuuntelemassa Aramcon hallinnon puheenjohtajan uutta versiota öljyn hinnan noususta kanavan sulkemisen sekä tulevien tullimaksujen takia, Aramcon päämies oli oli maininnut saksalaisten kesyttäneen uuden energialähteen,mikä tulisi järkyttämään fossiilipolttoaineiden valmistus- ja jalostusmaita radikaalisesti.

Kuningas Abdulaziz Ibn Saud

Kuningas Feisal 1971

Tällöin arabimaat joutuisivat vaihtamaan Cadillacinsa kameleihin.
Jopa CIA-miehet kuuntelivat hämmentyneinä arabilaisamerikkalaisen öljy-yhtiön johtajan kommenttia,mikä oli suorassa ristiriidassa Aramcon politiikan kanssa..
Kommentti johtaisi öljytuotannon maailmanmarkkinoiden katoamiseen uuden potentiaalisen energialähteen tieltä.
Prinssi Feisal  seuraavana iltana oli tavannut  salaisesti CIA-miehet eräässä Riyadhin läheisessä taatelipalmuwadissa,missä saudiprinssi oli ojentanut valkoisen Cadillacinsa ikkunasta miesten käteen kirjeen vietäväksi presidentti Eisenhowerille. Kirjekuoren he voisivat avata lentokoneessa matkalla Dhahranista Washingtoniin.

1959 Dwight Eisenhower

Lentokoneessa arabiankielitaitoinen CIA-mies Wilbur Smith oli avannut kuoren,minkä sisältö paljasti,etteivät arabit olleet niin hulluja,että uskoisivat Aramcon johtajan puheisiin ydinvoiman mahdollisena öljyn korvaamisena energiasektorilla edes tulevan 50 vuoden aikana.Toisena klausuulina oli ,että egyptiläiset saisivat hoitaa YK:n avulla britit ja ranskalaiset pois Suezin kanavavyöhykkeeltä,mihin ei edes amerikkalaisia pyydetä mukaan.. 
Yhdysvallat Eisenhowerin esityksestä olivat ottaneet yhteyttä Nasseriin tarjoamalla kommandojoukkoja puolustamaan egyptiläisiä intressejä ja jonka Nasser oli torjunut jyrkästi.
Presidentti Nasser oli käskenyt Ikeä mennä katselemaan muita maisemia.
Tilanne lähenteli sapelien kalskauttelulta ja tultakin vaihdettiin kanavan molemmin puolin ,Nasserin vaatiessa britti- ja ranskalaisjoukkoja poistumaan vyöhykkeeltä hinnalla,että kanava avattaisiin ,jolloin Egypti saisi kerätä laivoilta tullia Suezin kaupungista Punaisella Mereltä Välimerelle sekä päinvastoin.
YK:n pääsihteeri Dag Hammaskjiöld oli saanut puhuttua yleiskokouksessa tilanteen kontrolloimiseksi YK-turvajoukkojen lähettämisen kanavavyöhykkeelle. Hän oli myös saanut Suomen presidentiltä luvan käyttää kenraalimajuri Ilmari Martolaa Suezin kriisin sotilasneuvojana YK:n toimitalon 38:ssa kerroksessa New Yorkissa.
Näin Suomi oli ensimmäistä kertaa historiassaan avustamassa YK:ta kansainvälisissä kriiseissä.

  jatkuu..

Sauli ja Jussi, perussalolaiset.Suomikirja

Könsikäs 1990-luvulta

Sauli ja Jussi, perussalolaiset
----------------------------------------------------

Aikaisemmissa kirjoituksissa olin maininnut,miten isäni tutustutti minut Sauli Niinistöön 1960-luvun vaihteessa..
Isärovasti ja Saulin isä olivat tuttuja joko Lionseista tai Rotareista. Muistan yhden vierailun Niinistöjen omakotitalossa Nopolanmäessä . Saulista sain kuvan hieman etäästä ehkä ujostakin kaverista,koskemme kuuluneet samaan kaveripiiriin.
Sauli kävi lyseota ja minä yhteiskoulua.
Lyseo katsottiin kuuluvan välkymmälle oppilasaineelle ja yhteiskoulu vähemmän välkyille kuten minulle,jotka eivät olleet päässeet lyseoon.Toden puhuakseni yhtä hyvin kuin yhteiskoulussa lyseossakin oli aikamoinen joukko lukiossa tuplanneita,kuten oma isosiskoni Annukkakin.
Itse kävin kaksi kertaa kuudennen luokan.
Sanotaan,että kertaus on opintojen täti.
Saulin isä oli Salon Seudun Sanomien latojana monta vuosikymmentä ja myöhemmin lehtitalon levikkipäällikkönä..
Tapasin Saulin monasti samoissa riennoissa,tanssipaikoissa ja myöhemmin ravintoloissa.
Turun opettajakorkeakoulussa opiskellessani Sauli opiskeli lakia yliopistossa 70-luvun alussa.
Minusta leivottiin v.1968 armeijassa rantapyssyn alikersantti ja Saulista vuotta myöhemmin saman aselajin vänrikki ainakin hänen inttikuvansa kauluslaattojen perusteella.
En kuitenkaan usko,että hän kertaakaan seisoi itko-tykkimontussa harjoitusammunnoissa kuten minä alikessutykinjohtajana,josta vieläkin korvani soivat omituisessa ringtonessa jatkuvassa tinituksessa.
Silloiset upseerikokelaat seisoivat ammuntojen aikana kantapeikkojen kanssa metsän suojassa piilossa eivätkä rantakivellä.

Nuorempi Sauli

Tänä päivänä Sauli on reservin kapteeni ja tasavallan presidentti ja minä reservin alikessu ja entinen ostopäällikkö sekä nykyinen freelance-kuvittaja..--kuvittelija.
Ehkä paremminkin taivaanrannan maalari.
Saulia minä olen aina pitänyt "toki-miehenä",joka aina virallisissa tv-haastatteluissa otsa kurtussa vahvisti sanomaansa toki-sanalla.
Kerran pääsin jopa kättelemään vanhaa leikkikaveriani Salon torilla syysmarkkinoiden aikaan v.1995 lokakuulla,Saulin kätellessä markkinaväkeä vaalien adventtiaikana. Olin silloin paseeramassa vuoden kestävällä luppolomalla Filippiineiltä torilla vanhimman siskoni ja edesmenneen kaverini Jännärin Jussin ja hänen vaimonsa kanssa. Siskoni oli ihan lääpällään Saulin kädenpuristuksesta sanomalla,että Saulista vielä tulee tasavallan presidentti.Uskoin,ettei siskoni pessyt henduansa kättelystä kuukauteen kuin lääpäällään oleva teinityttö ihailemansa rokkarin nimikirjoituksesta käsivarteen.

V.2012 keväällä Sauli tuoreena pressana Salon torilla

Sauli oli siten toinen presidentti,jonka kättä olin päässyt vatkaamaan.
Ensimmäinen oli v.2003 Filippiinien entinen presidentti Fidel V. Ramos Suomen suurlähettilään Forbes Parkin hienostoalueen residenssissä pidetyissä itsenäisyysjuhlissa.
FVR kuten hänet lyhennettynä tunnettiin muutenkin lyhkäsenä entisenä Filippiinien poliisivoimien päällikkönä ja Marcosin kaatajana puri suupielessään kättelyssä kuuluisaa Tabacalera-sikaria. Kerroin hänelle vaimoni sedän olevan kuuluisan entisen Filippiinien puolustusvoimien komentajan ja kuuluisan mariinikenraalin sekä senaattorin Rodofo Biazonin,FVR:n kerrottua,että "Talk to you later..son!"..häviämällä skoolaavan Wärtsilän ja Nokian suomalaisedustuston joukkoon.

Taiteilijaksi en enää itseäni laske päästyäni v.1966 vain Ateneumin graafiselle osastolle varalle.
Ehkä varataiteilijaksi?
Saulin tie kulki kunnallispolitiikasta eduskuntaan ja lopun kaikki tietävätkin..eli linnaan.
Minun tieni kulki Salon kauppaoppilaitoksesta (keskeyttämällä kansankynttilän eli spriilampun opinnot Turun Nummenpakan kansankynttilävalimossa) Turuntien yli Saloraan ja sen hallintorakennuksen Ankkalinnan kyljestä Saudi Arabiaan,Filippiineille ja Lontooseen.
Yo-merkonomin tittelin päälle olin saanut Turun yliopistosta pedagogian approbaturin,jolla yritin kasvattaa Saudissa alaisiani työmaademokratiaan,mitä vanhoillinen suomalainen johtajistoni vierasteli huomauttamalla,ettei sopisi oikein veljeillä liikaa alarotuisten filippiinopirujen kanssa.
Niille kun antaa pikkusormensa,niin ne vievät koko käden.
Johtajani olivat melkein siinä asiassa oikeassa.
Itse rengastin melkein peräkkäin kahden filippiinittären nimettömän,joidenka mukana syötin neitosten laajoja sukuja possuadobolla sormiruokana a la Kamain.Filippiiniläistavan mukaan kun ei monasti käytetä ruokavälineitä muussa kuin sopasissa eli sopassa..Nykyään Kamain-ravintolat (Kamain--käsi) ovat suurta huutoa menestyvien filippiinojen keskuudessa.
Minusta tehtiin ulkosuomalainen monesta syystä eikä näillä näkymillä paluuta takaisin synnyinmaahan näy edes harhakuvana horisontissa.
Harhakuvana se on ollut mielessäni käydessäni joskus muutaman vuoden paussin jälkeen kotikaupungissani,joka tuntuu täysin vieraalta rakennuksineen ja asukkaineen.
Minun Saloni ja Suomeni omassa datapankissani istuu vuoden 1980 Suomi,jolloin lähdin maailmalle. Nyt ikämiehenä lähimuistin heikennyttä ja pitkämuistin terävöityneenä olen henkisesti nuortunut ikuiseksi 8-vuotiaaksi nulikaksi muistikuvissani.

Saulista Mikko Vienosen ja Timo Lähteenmäen kirja Koit ny rauhottu,tositarinoita pop-villitysten tulosta pikkukaupunkiin kertoo aika osuvasti seuraavaa:
Heikki "Viki" Vikström oli naapurissa Nopolanmäessä tapaamassa kaveriaan Karia,kun hän pani pihalla merkille tämän pikkuveljen.
Kikkuratukkainen pikkupoika heitti oksasta perkaamaansa keihästä koko päivän ja hoki kiskaisujensa perään:
--Sauli Niinistö,maailmanmestari!
--Se ei ollut mitään uhoa.Hän oli ihan tosissaan. 
Vikström vakuuttaa.
(Itse tunsin Viki Vikströmin melko hyvin Penan Saluunan kabinetista ja Vilhonkadun Alkon tiskin takaa jo siitä lähtien kun sain viinakortin.Hän oli myös ollut muusikkona Travellers-bändissä 60-luvun alussa.Viki oli hyvä herjanheittäjä ja aina valmiina vetämään viimeisen huulen jopa Alkon tiskin takaa.)
Viki jatkaa:
Sellainen kaveri tietysti kaipasi asianmukaista valmennusta ja niinpä Kari ja Viki muunmuassa panivat hänet istumaan muurahaispesään.
Maailmanmestari oli kova yleisurheilija,mutta koulussa hänestä ei ollut oikein mihinkään.Hänellä ei ollut edes reppua eikä lukiossa enää kaikkia tarvittavia kirjojakaan.
(Muurahaispesään istuttaminen oli hyvin tavallista sen ajan klopeille.Itse minäkin nikkelimarkasta ja ihan vapaaehtoisesti istuin muurahaiskeossa.Hulluutta on monenlaista.Söinpä kerran pikkusiskon tarjoamasta Pax-askista pastilleina tarjotut lampaanpapanat.)
Sauli tunnustaa:
--Kaikki meni helvetin huonoilla arvosanoilla. Mulla ei ollut mitään muuta tavoitetta siinä hommassa kuin selvitä luokalta toiselle.
(Samoin minulle koulunkäynti oli kuin tervanjuontia. Ruotsissa en pärjännyt,kun vasta vuoden 1965 kesätyön jälkeen Uppsalan läheisen Örsundsbron kylän sikafarmilla sianpaskaa luotuani. Englanninkielessä olin haka lehtori Juhani Salan kannustamana.Salan Jussi kyllä vihastui minulle,etten kirjoittanut odotettua laudaturia 9 pinnan virheestä.Reputin reaalissa vihaamastani historiasta ja suomenkielestä pääsemällä rimaa hipoen syksyn kirjoituksissa reaalin approbaturiin.Yleisarvosana cumlaude approbatur ja 9 puoltoääntä...Tuplasin kyllä kerran kuudennen,että koulupohja tukevoitui..)
Teini-ikään ylettyään Niinistö hengasi itseään hieman vanhempien luokantuplaajien kanssa,joita vielä 60-luvulla parveili lyseossa. Heidän kanssaan Niinistö pääsi tekemään omien sanojensa mukaan "pikkuvallatonta" kuten maistelemaan olutta,polttamaan tupakkaa ja asioimaan tyttöjen kanssa.
(60-luvun puolivälin jälkeen kaupungin suosituin nuorten ravintola oli ravintola Talja Turuntiellä Helanderin TB:n naapurissa.

Helanderin TB
Juhart 2011

Suosituimpia nuorisojuomia olivat ginilonkerot ja Amiraali-olut sekä humaltumisen pisteenä I-kirjaimen päälle vihreä kremedementti..Tupakanpoltto oli hyvin tavallista miehuuden korostamista,samoin kuin untuvaiset ylähuuliviikset,pulisongit ja piipun lutkuttaminen.Naisissa käynti tai sitä edeltävä kapakasta mimmin iskeminen oli kilpasoiduntaa kaveripiirissä. Hatkojakin tuli,muttei koskaan iskemisestä luopumiseen saakka.Mimmin saaminen käsikynkkään valomerkin jälkeen vastasi kiväärin perään vuoltua lisäkaatoruksia. Kaupungin suosituimmaksi nuorisokapakaksi tuli v. 1968 Penan Saluuna ,jonka ensimmäisiksi asiakkaiksi itse kuuluin Hallbergin Torstenin kanssa ja jonka karvalakkipuolen tynnyrituoleja hinkkasin uuraasti samettihousujen perällä viikonloppuisin.Suositumpi opiskelijaosasto ravintolassa oli kabinetin puoli,jossa Saulikin joskus näytti naamaansa.Karvalakkipuolella istui enimmäkseen vasemmisto-opiskelijakomsomoli kaupungin vanhojen juovikkaiden seurassa tenttaamassa sodasta kieltäytyjiä,kansalaissodan punaisia jälkeläisiä ja Mannerin Mikkeä,kuuluisaa salolaista romukuskia ja satusetää.Vasenkätisillä  porvarikodeista lähteneillä opiskelijoilla oli tapana pilkata muita kabinetin puolella istuskelevia porvariopiskelijoita ja etenkin yhtä punatukkaista SS-Vikingiin kuulunutta salolaista,joka nuoruudeen huumassaan oli liittynyt Suur-Saksan laajentamiseen.)

Jonotusta talvipakkasessa Penan Saluunan edessä

--Lukioluokalle sattui kaveri,joka oli vähän useammin tuplannut. Hän sai jo Alkosta,vaikka ikäraja oli silloin 21-vuotta, ja meillä oli sitten aina lauantaina lauantaipulloarvonta. Alkoholia hankittiin vain kotihippoihin, normaaliviikonlopuksi ei juurikaan,vaan yritettiin livahtaa ravintolaan ,jos sattui portsarin silmä välttämään.Niinistö kertoi.
Varsinaisiin renttupiireihin Niinistö ei koskaan luisunut.

(Muistan itse,että juuri kaupungin olutravintoloiden kuten Haarikan ja Tuopin sekä Saluunan karvalakkipuolen vakioistujat olivat enimmäkseen alkoholisoituneita eläkeläisiä ja nuorempia laitapuolen kulkijoita,joita elämä, ainakin heidän kertomansa mukaan,oli kolhinut. Saluunan levygrammarista suosituimpia kappaleita oli Pettäjän tie sekä Antaa mennä  kun on alamäki vaan. 
Saulia ei yleensä tavattu olutravintolojen karvalakkipuolilla.Hänellä oli suuremmat suunnitelmat mielessään.)
--Hän katsoi jo siihen aikaan ,kenen seurassa hän näyttäytyy päivänvalossa.
Mökö Siimes vahvistaa.
Poppariakaan Niinistöstä ei tullut,vaikka rautalankavallankumous hölskytti hänenkin sisimpäänsä.
Hän paheksui irvileukoja,jotka pilkkasivat naapurin Vikin bändiä,The Travellersiä, jollakin alkuaikojen keikalla.
--Varmaan pojatkin olivat vähän amatöörejä,mutta minusta se pilkkaaminen oli alhaista. Muistan varsin hyvin,että siinä oli myös uuden kulttuurin vastaista suhtautumista mukana.
Pitkätukkamuodin kanssa Niinistön peli oli pelattu heti kättelyssä.
--Mulla ei ollut oikein varaa kasvattaa tukkaani.Jouduin havaitsemaan,että siitä olisi tullut afro.
Täysin sivusta Niinistö ei kuitenkaan seurannut muiden kapinointia. Hän oli kiinnostunut esimerkiksi Samuel Beckettin ja erityisesti Oscar Wilden tuotannosta.
--Kai siitä kiehtoi vähän sellainen underground-meininki,jota Wilde kuvaa.
Niinistö selittää.
Lukiossa Niinistön luokka esitti ronskisti sovitetun version Beckettin kulttinäytelmästä "Huomenna hän tulee".
--Oli ideana vähän näyttää opettajille ,ettei tässä olla ihan tassukoita. Minäkin olin näytelmää ponnekkaasti muuntelemassa, ja siitähän ei sitten ottanut kukaan tolkkua. Taisin muuten sijoittaa itseni samaan tynnyriin yhden naisnäyttelijän kanssa...Yllätyimme,kun kukaan ei harmistunut eikä tullut lunta tupaan.
Se kapina meni vähän munilleen.

(Minä taas oli joutunut pahaan seuraan äitiruustinnan mielestä.
Äiti ei pitänyt pitkätukista,kuten Jännärin Jussista,Rinteen Harrista ja Hallbergin Torstenista sekä muutamasta muusta porukkaan kuuluvasta kulttuuriprotestoijasta.Kyseessä oli musiikillinen protestointi eikä aatteellinen,missä porukassa yritettiin elvyttää kunnon vanhaa rokkia Jerry Lee Lewisistä lähtien. Itse en soittanut muuta kuin suutani,muiden taiteilijoiden skulatessa akustikitaroita ja pianoa.Kuten olen jossain maininnut ristin papinpoikana poppoon Los Coitus Interruptukseksi,minkä nimen Harri vei Tampereelle ja Juice Lehtiselle Coitus Inttinä..
Aatteellisia vastarannan kiiskiä opiskelijaporukassa tuoppien ääressä Penan Saluunan karvalakkipuolella olivat mao-taistolaiset Härmän Jukka ja potkupalloilija "Nukke" Nieminen,jotka Hot Tshi Minh-kaulusnappisina saarnasivat epistoloita Maon Punaisesta kirjasta kapakan duunarikommareille..
Jukka sattui olemaan lukiossa luokkakaverinikin yhteiskoulussa.

1969 Jukka Härmä ja Nukke Nieminen

BIO-JÄNNÄÄ JA COITUS INTERRUPTUSTA

Eläinlääkärin poikaa ja kaveriaan Hallbergin Torstenia Jussi tapasi vielä sattumalta kotikaupungin rikkaitten perillisten pirskeissä.
Jännärin poikien uudenvuodenpileet olivat opintovuoden huipputapahtumia,mihin kutsuttiin vain harvat ja valitut.
Suomen tulevaa presidenttiä, pääministeriä ja kokoomuspoliitikkoa Niinistön Saulia näkyi myös juhlakuvioissa.
.
Saulia pidettiin silloin eristäytyvänä tyyppinä,vaikka Jussin isä oli kerran 50-luvun puolivälissä vienyt papinpojan  kunnanvaivaisen kirjanpainaja-Niinistön kotiin leikkimään talon ainoan poikalapsen kanssa.Saulilla ei ollut paljon leluja ja se luki vain pikkujättiläisiä ja muita poikatietokirjoja. 

Jussia eikä Saulia paljon mikään muu yhdistänyt,kun Nokian kännykkääkään ei vielä oltu keksitty.

Uudenvuodenyönä juhlaporukan ansiosta katosivat jokaisen keskustan huoltoaseman liput pikapesuineen.Kunnanvaivainenkin eli Salon Seudun Sanomat ihmetteli lippujen häviämistä eikä poliisilaitoksellakaan saatu tiedonjyvää anastamisesta..
Lakitieteen ylioppilas Jussi Jännärillä liput roikkuivat Turussa poikamiesboksin seinällä.
Jussista tuli myöhemmin kotikaupungin oikeusavustaja.
Jännärit omistivat keskikaupungilla kokonaisen korttelin liikerakennuksin,elokuvateatterein ja tontein.

 

Jännärien mökille Kemiöön pieni sisäporukka ajeli talon beessinvärisellä Alfa Romeo Giulialla takakontin kilistellessä viikonloppuisin koffi-ja rokkisessioihin iloisesti.
Jännärin Jussi soitti pianoa kuin Jerry Lee lewis ja muut kitaroivat beatleseja Koffin A:n lataamina kuin Centrumin kaupunginhotellin ravintolan puolalainen ruokalabändi.Porukassa oli muitakin intellektuelleja kuten Rinteen Harri,jolle Jussi piirteli huputituptup-peniskuvia.Sekakuorobändin pappilan Jussi risti Coitus Interruptukseksi paljon ennen,kuin kukaan tunsi korkeaotsaista kurkunkastajaa Juicea.
Harri vei idean Tampereelle mukanaan eikä papinpoika koskaan vaatinut tekijänoikeuksia.
Nyt Jännärin Jussi  ja Juice soittavat rokkia pilvenlongalla ja firman liiketoimintaa johtaa Mikko,joka oli kuoron nuorin jäsen.
Torsten meni myöhemmin naimisiin itävaltalaisen kuvaanveistäjättären kanssa ja ajoi ammatikseen TIR-rekkaa Johnny Cashin On the Line-kasetin innostamana alppisolien lävitse. 

Jussi ei usko Torstenin vaihtaneen elämäntapaansa Edelweissiin Edelweinin sijasta aivan tyhjästä.

Torstenkin myöhemmin liittyi taivaalliseen rokkibändiin.

Politiikkaa Niinistö ei vielä kouluaikanaan harrastanut,ellei Centrumin baarissa silloin tällöin käytyä sanailua lasketa, Sauli ei kiinnittänyt huomiota Saloa jakaviin poliittisiin raja-aitoihin,vaan hänen tuttavapiireihin kuului laitavasemmistolaisten perheiden jälkikasvua. Opiskeluaikana Turussa Niinistön havaittiin jopa seurustelevan kauniin vasemmistolaistytön kanssa.
--Menee hyvä kommunisti hukkaan!
Punaisissa piireissä ärsyynnyttiin.
(Centrumin baari oli suosittu lyskalaisten ja yhteiskoululaisten kokoontumispaikka Hornin baarin kanssa.Minäkin 60-luvun puoelnvälin tienoilla latailin maihinnousutakkisena MacBarensiä Savinellipiippuun  Centrumin baarin pöydässä sama kahvikuppi nenän alla tuntikaupalla. Politiikasta harvemmin puhuttiin pöydässä,enemminkin Beatlesien viimeisimmästä sinkusta tai älppäristä sekä lauantaisista hipoista. Samoin kuin Sauli itse rakastuin Turussa politiikan historiaa opiskelevaan säkyläläiseen  taistolaistyttöön Sinikkaan,vaikka minua Moselin merimieskapakan pöydässä taistolaisopiskelijaseurassa kyräiltiiin patamustana porvaripapinpoikana. Ainoastaan Sinikan Puutarhakadun kämpän kapealla laverisängyllä kaikki poliittisiset risuaidat kaatuivat. Itselleni ei ollut silloin edes kehittynyt mitään poliittista vakaumusta,kuten ei tänäpäivänäkään. Sinikka yritti käännyttää minua taistolaisuskoon,mutta vastasin kihlauksenkin purkauduttua,ettei minusta saisi edes huonoa vaaleanpunaista demaria.)

1967 Centrum

Niinistöstä tuli lopulta eduskunnan puhemies ja kokoomuksen presidenttiehdokas.Hän pääsi vuoden 2005 vaaleissa toiselle kierrokselle,mutta hävisi Tarja Haloselle.
Sitä ennen hän oli niittänyt kosolti mainetta valtionvarainministerinä.
Harri Rinne sai 60-luvulla Centrumin baarissa ennusmerkin tulevasta:
--Istuskelimme jonain päivänä Centrumin baarissa kuusi seitsemän tuntia. Siitä Niinistö käytti kolme tuntia sen pohdiskeluun,ostaisiko ison vai pienen kahvin.
Hän päätyi sitten teehen.

Isärovasti kokoomukselaisena kaupunginvaltuutettuna työskenteli Saulin valitsemisessa eduskuntaan.

Sauli oli silloin naimisissa Alangon Paijan kanssa.

Edesmenneen Annukka-siskoni eemeli minulle Lontooseen..

2012/2/6 Anna-Kaisa Benje

Muistaks tän Alangon baarin?? (Alangon Paijan??)
Me käytiin sielä kuuntelemassa Rollareita ja Kinksejä. Ostettiin aina vettä, koska teepussit oli mukana.
Alangon tytär oli tosi kaunis ja siihen se loppuikin. Sauli (Niinistö) oli aina ja on iankaikkisesti vaan kinkkinen.
Vanhemmat olivat hyviä ystäviä ja isä otti jo alusta alkaen tehtäväkseen pushata Saulia eduskuntaan. Oli sen takana kaikissa kampanjoissa jne. No nyt on maaliin päästy. Kuka missäkin ja milloinkin.
Kai me nyt sitten mennään pressan juhla-vastaanottoon itsenäisyyspäivänä.. Eiks??
Annukka

Jännärin bileiden sisärenkaaseen kuului Jännärin veljesten lisäksi Rinteen Harri,Salmin Repe,Vähäsillan veljekset Jarkko ja Jukka,Tarkkasen Pena,Sarparannan Sampsa ja Hallbergin Torsten.Taisi siellä käydä kuokkimassa myös Lammervon pöksytehtaan perillispojat Jukka ja Hessukin vaatealan könsikkäinä.
Tuleva presidenttiehdokas Sauli Niinistökin ilmestyi uuden likkakaverinsa Alangon tyttären kanssa visiitille. Jussin yksi silloinen hyvä frendi ja Turun kauppakorkeata kaveri Eskolinin Pertti,joka asui Torikadun naapurissa kerrostalossa,missä myös oli Vikströmin ruokakauppa,seurusteli aluksi Alangon flikan kanssa.

Uudenvuodenyönä Jännärin bileiden juhlaporukan ansiosta katosivat jokaisen keskustan huoltoaseman liput pikapesuineen.Kunnanvaivainenkin eli Salon Seudun Sanomat ihmetteli lippujen häviämistä eikä poliisilaitoksellakaan saatu tiedonjyvää anastamisesta..
Lakitieteen ylioppilas Jussi Jännärillä liput roikkuivat Turussa poikamiesboksin seinällä.
Jussista tuli myöhemmin kotikaupungin oikeusavustaja.
Jännärit omistivat keskikaupungilla kokonaisen korttelin liikerakennuksin,elokuvateatterein ja tontein.

 

Pertillä oli muhkea punapäinen vanhempi sisko,joka joskus pyysi Jussiakin liukumaan heidän harmaan Opel Olympia Rekord Caravan-farmarin kernietupenkille.Toisen ooppelittaren ja lukion luokkakaverin ja kaupungin kamreerin 180-senttiä pitkän tyttären Arosillan Elinan Rekordissa Jussi sai myös liukua yo-kirjoitusvuoden abiturientteina v.1966.
Opelit olivat silloin kaupungin keskiluokan kansanautoja Ford Taunusten kanssa.

Jännärin Jussista tuli myöhemmin savilaaksokaupungin oikeusavustaja ja puolustikin kunniallisesti seudun vähäosaisia..
Pappilan Jussi kyllä muistaa kaimansa Jännärin bileiden parhaana Bill Haleynä,joka osasi plimputtaa tulisesti talon epävireisellä pystypianolla Great Balls of Fire-biisiä..
Heidän Kemiön mökillä eräissä Jamsessioneissa Koffin kolmosen innoittamana pappilan Jussi risti kokoonpanon Los Coitus Interruptukseksi.

Rinteen Harri vei nimen Tampereelle ja josta kehkeytyi Juice Leskisen Coitus Int.
Ennenvanhaan joskus 50-luvulla kuultiin herjoja tuomariväestä.."Tuomarit ja juristit ..juomarit ja turistit."
Bileiden juhlijoista toinen tuomariksi lukenut Vähäsillan kukkapuutarhan toinen perillinen Jarkko,jatkoi Jussin poismenon jälkeen oikeusavustajan toimia.
Hänen broidinsa ikuinen matematiikan ylioppilas Jukka päätyi pesemään kaupunkilaisten ikkunoita .  

Viimeksi pappilan Jussi tapasi Jukan vuonna 2007 Toriterassin kuppilassa ja kehaisi jopa tälle,että hänen Jarkko-broidinsa voisi käväistä joskus Manilassa perinnönjakoa duunaamassa,jos papinpojasta aika jättää ennen.
Toisesta porukan ikuisesta matematiikan ylioppilaasta, lasisilmäisestä Salmin Repestä Jussi ei ole kyllä paljonkaan kuullut.Huhut vain kertoivat Repen jatkaneen äitinsä kaupan hoitamista.
Porukan kolmas matematiikan ylioppilas Tarkkasen Pena ja kaupungin vapaapalokunnan palopäällikön poika istui Penan Saluunan isommalla puolella ikuisesti odottelemassa tuopin ääressä sitä syliinsä kierähtävää morsiantaan.Viimeksi Jussin tavatessa Penan Saluunassa 1990-luvun puolessa välissä Pena oli vielä poikamies.
Pena jatkoi isänsä vaahtosammutinhuoltoa Röykkälänkadulla.
Häntä kutsuttiin porukan sisällä Pikkaiseksi Palosangoksi kovasta vapaapalokunta-aatteestaan ja janonsammutustöistä.

Palopäällikkö Tarkkasta taas kutsuttiin Isoksi Palosangoksi.
Silloisella opiskelijaporukalla tunnettiin olleen sammumaton jano sekä ikuinen vapauden kaipuu...

Vähäsiltojen poikien ja Tarkkasen Penan yhdestä Pariisin matkasta puhuttiin pitkään Penan Saluunan pöydissä.
Penan Saluunasta nämä olivat saaneet kimmokkeen impulssimatkalleen.
Finnairin Caravellen renkaiden tussahdettua Helsinki-Vantaan kentälle paluulennolla Jukka oli simassaan kysäissyt kavereiltaan:
--Ollaaksme jo pian Pariisiss?
Samanlaisen tapauksen Jussi oli tavannut myöhemmin Saudissa,kun eräs suomalainen maapuolen inssi oli projektiporukassa käynyt New Yorkissa.
Hotellin pyöröovistakaan hän ei ilman apua päässyt sisään,vaam tupsahti teknisessä rotaatiossa aina kadulle.
Työmaasaitilla kaverit olivat kysäisseet inssiltä,miltä se Nykki sitten näytti.
Inssi sanoi nähneesä vain vaateriasennossa keltaisen Checker-taksin takapenkiltä sinitaivasta.

Monesta papinpojasta on myös tullut pappi,muttei kuitenkaan minusta,vaikka ihan muidenkin kauhistukseksi olen pappapäivilläni uhannut lukea itseni papiksi ja saada tärkätyt liperit kaulaani. Yhdestä kaveristani ja hotellinomistajan villistä ja komeasta pojasta samoin tuli pappi ja rovasti.

En olisi kylläkään uskonut,että hän olisi koskaan hurahtanut johonkin herätykseen,koska 60-luvulla hän istui samoissa kaljaporukoissa yhdessä nykyisen Sauli-presidenttimme kanssa.

Helpoimpana papiksi tulemisena voisin liittyä vaikka johonkin lahkoseurakuntaan maallikkosaarnaajaksi ilman mitään jumaluusopin opiskelua.

Jussi voisi jälkeenpäin panna useankin silloisen savikaupungin opiskelijan hulttioitumisen syyksi ympäristötekijöiden eli lisääntyvien raflojen piikkiin.
Pikkukaupunkiin oli nousemassa soittoruokaloita ja diskoja ja keskikaljabaareja kuin sieniä sateella.
Keskikalja oltiin vapautettu baarimyyntiin jo vuonna 1963.
Opiskelijanuoriso ei silti vielä  kuulunut senaikaisiin  Sirkan baarin toppajakku-tuulipöksyporukoihin.
Viikonloppuiltaisin diskojen edessä oli kovaa jonotusta ja vain Lähtisen Pena ja Lehmusvirran Aarre Penan Saluunan ja Pulpukan ovien portimoylijumalina pystyivät valikoimaan jonosta sen, kuka kelpaa alkoholilakien mukaan selvänä nauttimaan anniskeluravintolan "virvokkeista",kuten itse ravitsemusliikkeen omistaja Pentti "Pena" Koskinen lausui.
Penan Saluunahan Turuntiellä oli opiskelijanuorison ns. vauhdinottopaikka,mistä lähdettiin joko Kaupunginhotelliin taikka uuteen Rikalaan KOPin taloon,jota Jussikin oli ollut rakentamassa ainakin metrillä hammaslääkäri Eklund-Äyhön tontin puolelle.

Muita nuorison jatkopaikkoja olivat Hotelli Salo ja Kiva-Pub.
Kaupungin ensimmäinen nuorison suosima ravintola oli Turuntien varrella Teboilin huoltamon kyljessä sijaitseva Ravintola Talja. Paikkaa kutstuttiinkin liikenneravintolaksi Taljan liikennevalistuksen ja liikennelaulun ansiosta..."Katso ensin vasemmalle..sitten oikealle..!"
Aivan Taljan takana seisoi kerrostalon alakerran aurinkolipalla Matkustajakoti Sarka.
Taljat ja Sarkat ovat karjalaisevakkonimiä ja ilmeisesti jäykkäkasvoisia ja peruskateellisia pikkukaupunkilaisia harmitti kovasti,miksi evakoilla pyyhkii niin hyvin..
Kivan elokuvateatteri oli vaihtanut toimintaansa ajan hengessä kinosta tanssipaikkaan ja lopulta pubiksi.
Kinon omisti eräs naapurissa asuva ja tontin omistama insinööri Kauko Laiho,joka 50-luvulla katsasti autoja suuressa itäautojen vihassaan..

Lukaisin Uuden Suomen jutun presidentti Niinistön uudenvuodenpuheesta Suomenmaan olevan oleskeluyhteiskunnan.
1980-luvulta asti olen Saudi Arabiasta käsin yrittänyt hakea töitä kotimaastani,mutta erittäin tylyin tuloksin eli...ei....nej..non...nada...nicht..no...nein...mafi..
Nyt 65-vuotiaana en enää yritäkään hakea töitä Suomesta enkä Iso-Britanniasta,vaan nautin täysin palkein laihaa työeläkettäni ja odottelen kiittimet ristissä kansaneläkettäni,jonka päätös kestää noin vuoden Kelan ulkomaalaisosaston kirjeen mukaan. Britannian kansaneläkepäätöksen sain kuukaudessa.
Englanti kyllä tarjoaisi minulle töitä markettien hyllyntäyttäjänä tai vilkasjalkaisena hotellien minibaarien täyttäjänä. Markettien kassoina ja rautatavaratalojen varastomiehinä voi tavata seitsenkymppisiä seniorikansalaisia.
Se Englannin eläkelaitos samoin antoi minulle komeat 25 puntaa kansaneläkettä viikossa ja sen sain kuukauden sisässä hakemuksestani.Nyt en tiedä.mihin niin suurta rahaa haaskaisi,

Saulin Suomi on minulle täysin tuntematon Suomi ulkosuomalaisena ja ulkosalolaisena.
Hänen istuessa 80-90-luvuilla Salon kaupunginvaltuustossa ja eduskunnassa  minä paiskin hankintaduuneja Saudin arolla ja pikiteillä ostomiehenä. Aina työsopimuksen vaihdossa kävin Salossa yrittämässä onneani työmarkkinoilla nollatuloksin. Yleensä ei paikanhakukirjeisiin edes vastattu,.mikä olisi  ollut tavallisen bisneskäytännön mukaan sivistyneissä maissa normaalia.
Ehkä Suomi ei kuulunut vielä silloin nurkanvaltaajien ja ahneuden aikakautena sivistysmaihin ,Saulinkin istuessa oman lakitoimistonsa palisanteripöyän takana etsimässä lakipykälien välistä porsaanreikiä liikemieskonnien pelastamiseksi ?
Olisin jopa ollut iloinen viestistä "Thank you for your application but we are sorry to inform we have selected Mr. X etc...for the post .."...odotettuna palautteena.
Katsoin silloin tilanteeni ja paikkani olevan yhtä ulkona kuin lumiukon Saudin aroilla Suomenmaan täysin kruksattua minut pois potentiaalisena työnhakijana ulkomaan kokemuksellani.
Ulkomailla työskennelleitä suomalaisia ei silloin katsottu eikä ehkä vieläkään katsota sopiviksi paikallisillle työmarkkinoille!
Koulutettuja uhitellaan hankkimaan töitä koulutusta vastaamattomissa ja jopa alemmissa suorittavissa töissä,etteivät väsyisi henkisesti sohvillaan tauluteeveidensä edessä tukielämäänsä .
Mitäs teet,kun itäeurooppalaiset ovat ottaneet ne paikat halvempina kuin härmäläiset!
Silloin 80-luvulla ja vielä 90-luvulla katsottiin koulutettuja ja kokeneita saudikonkareita kieroon potentiaalisena työvoimana Suomen työmarkkinoilla. Ulkomaiden urakoihin heitä kyllä värvättiin pitkällä kokemuksella. Ulkomaankokemusta katsottiin pitkäksi punaiseksi miinukseksi,koska työnantajat katsoivat parhaimmaksi valita kokemattoman ja nuoremman hakijan paikkaan,missä tämä voidaan kouluttaa firman mittapuhuin mahtuvaksi jeesmieheksi.
Saudikonkarit olivat jo liian juonia uudelleen koulutettavaksi ja voisivat mahdollisesti viedä pallin esimiehensä alta,silloin pelättiin...ainakin työnantajien mielestä.
Kutsun syndroomaa suomalaiseksi työkateudeksi.

Lontoossa tein useitakin koulutustani alempaa työtä ihan vain sen vuoksi,että sain töitä.
Ei se alentanut omanarvontuntoani milliäkään!
Olin Tootingin King George-sairaalan instrumenttivaraston juoksupoikajakajana osastoille,Blackfiarsin Crowne Plaza-hotellin minibaarimiehenä,hetken Portlandin sairaalan pyörätuolikuskina,päätymällä lopulta itsenäiseksi talomaalariksi Forest Gateen,itä-Lontooseen.
Talomaalarina ja hantslankarina autoin filippiinokaverini omistamien asuntojen maalauksissa,putkitöissä ja laminoitujen lattioiden asentajana Vauxhallissa sekä Lewishamissä..
Samoin jelppasin Forest Gaten naapurin Off-licence-kaupan turbaanipäistä sikhkauppiasta Manojia tämän Easthamin ja Ilfordin talojen maalauksissa,kiinteistöjen ja takapihojen siivouksissa.
Ovinaapurini bangladeshihäissyntyisen Vida-rouvan Forest Gaten kiinteistöissä olin tämän hovimaalarina ja puutarhurina,vaikkei minusta tullut rouvan henkilökohtaista vuodekyntäjää,vaikka saripukuinen ja muhametinuskoinen kaunotar viekotteli.
Shrewsbury Roadin vanhemmat karibilaisrouvatkin pyysivät minua talojen julkisivujen ja keittiöiden maalauksiin,kadun intialaisrouvat samoin sisämaalauksiin ja tapetointiin.
Nautin kovasti työstäni,kunnes vanha selkäruodon välilevyrikko pisti sairaseläkkeelle.
Omalla koulutuksellani ei ollut paljoakaan käyttöä eri ammateissani kuin tittelillä.
Saudissa ainoat kauppaoppilaitoksessa opetetut huolinta-alan Incotermit ciffeineen ja fobbeineen olivat käyttökelpoisia hankintapäällikkönä ja lisänä tarjouslaskennassa kustannuslaskennan lehtorini Jyrkkiön Esan päässälaskutemput.
Maalariksi opin jo teinipoikana äitikappalaisen ja Salon parhaan puunaisen opissa.
Taivaanrannan maalarina olen ollut jo syntymästä asti.
Voisin jopa tarjota Saulille vanhana perussalolaiskaverina linnan sisäkaton freskomaalausurakkaa uuden ajan DaVincinä.

Finger Licking Good Year!..Uusi Vuosi Manilassa.Filippiiniläiskirjeet

Ilkotulitusta Roxas Boulevardilla Manilassa

Finger Licking Good Year!...Uusi Vuosi Manilassa
----------------------------------------------------------------------------

Uudenvuoden vastaanotto on aina ollut iloista ja samalla kuolemanvakavaa fiestaa Filippiineillä.
Tänä päivänä ABS-CBN-uutiset kertovat Uuden Vuoden vastaanoton olleen rauhallisempi ja vähemmän onnettomuusriskisempi verrattuna edellisiin vuosiin.
Uutiset kertoivat kylläkin yhden 8-vuotiaan pojan menettäneen kätensä ja hänen isänsä sokeutuneen käsissä räjähtäneestä ilotulitusraketista.
Tämän kirjoituksen otsikko voisi kuvata tietyn kentuckylaisen everstin kananpoika-annoksia,mutta tositapahtumiin perustuvissa tutkimuksissani  parin vuosikymmenen aikana filippiinot ovat sananmukaisesti nuolleet näppejään tai mitä niistä on ollut jäljellä Uuden Vuoden juhlinnoista.
Poliklinikat ovat joka Uutena Vuotena varautuneet haavoittuneiden massaryntäykseen ambulansseilla,moottoripyörillä,takseilla, hevoscalesoilla,jalan,kontaten taikka bambusta tehdyillä instantpaareilla kantaen.

Manila Chinatown New Year

 
Tammikuulla filippiinokiinalaiset tulevat viettämään kiinalaisen Uuden Vuotensa,mutta juhlinta Manilan kiinalaiskaupunginosassa Tondossa ja Binondossa tulee sujumaan rauhallisemmin kiemurtelevissa lohikäärmekulkueissa.
Filippiinot ovat oppineet Uuden Vuoden juhlintansa kovalla paukkeella juuri kiinalaisilta.

Joka Uusi Vuosi julkisessa sanassa ja joukkotiedotusvälineissä ollaan kehotettu Filippiinien kansaa olemaan varovaisia ilotulitusrakettien ja paukkujen käytössä,mutta kaikesta huolimatta uppiniskainen ja monasti humalainen miespuolinen kansanosa ei ole ottanut vaarin asiasta,kädettömän ja sokeutuneen  kansanluokan kasvaessa vuosi vuodelta.
Manilan Quezon Cityn poliisivoimat ovat Uuden Vuoden alusviikolla takavarikoineet laittomilta ilotulitusrakettien myyjitä kaikki pyrotekniset tuotteet.
ABS-CBN-uutislähetyksessä näytettiin poliisien kantavan takavarikoituja ilotulitusvälineitä sylikaupalla virka-autoihinsa omiin juhlintoihinsa.
Metro Manilan poliisikomentaja oli haastattelussa uhannut toimia vakavasti varastelevien poliisien suhteen, vähintäin vakanssista hyllyttämisellä parilla kuukaudella.

Mutta "kyllä kansa tietää",että poliisien hyvävelipiirissä asianomaiset rikkeentekijät saavat vain suullisen huomautuksen pienestä virkavirheestä,komentajan itse saatua leijonanosan raketeista.
Sattumoisin ilotulitusrakettien takavarikoijina ja pihistäjinä oli useita kultalippaista ja kaluunaepolettista ylempää poliisiupseerikaartia..
Manilan Pasay Cityn poliisivoimat oltiin kerran 1990-luvulla puhdistettu ja uudelleen organisoitu vilpillisistä poliiseista uudella iskulauseella "New Cops in the Block",jolloin kansa väänsi slogaanin suussaan "New Goons in the Block".

Haavoittunut juhlija

Tänä juhlintavuotena vain 171 loukkaantunutta oltiin tuotu virallisten tilastojen mukaan ensiapuklinikoille sormien amputointiin,mikä on suuri tipahdus v.2012  454:stä loukkaantuneista Metro Manilassa.
Joukkosidontapaikoille tuhannet saapumattomat lääkitsivät haavojaan kotona sideharsoilla ja betadiinilla jatkamalla juhlintaansa Ginebra San Miguel-ginin paikallispuudutuksella.
Lisäloukkaantumisia tulee vielä tapahtumaan viikolla poliisien alkaessa pitämään vapaata.
Yleensä juhlaintoiset,humalaiset ja "trigger happy"-poliisit (liipasinsormiherkkä) laukovat virka-aseitaan elämänsä innosta tappamalla vahingossa yläkerrassa asuvia tai harhalaukauksilla seinien läpi kerrosnaapureitaan.
 Joskus aseet laukeavat virkatovereiden kahdenkeskisistä riidoista vähintään yhden joutuessa joko sairaalan teholle taikka ruumishuoneelle.
Virka-aseen pitäminen poliiseilla vapaa-aikana on kielletty rangaistuksen uhalla,mutta yksikään poliisikaveri ei menisi asemalle käryttämään kaveriaan samasta beerhousen pöytäporukasta. Poliisithan viihtyvät virka-aikanaan kotikulmansa kaljakuppiloissa enimmäkseen keräämässä suojelurahaa.
Kiinnijäädessään nämä valittavat sivuhankkeistaan poliisin palkan pienuutta ja toisen..ehkä kolmannenkin perheen elättämisestä,mitkä pistävät nämä pakon edessä lisäansioihin.

Monet karaokebaarien asiakkaat ovat kuolleet humalaisen poliisikorpraalin ampumasta käsiaseen luodista,kun Sinatran My Way ei kuulunut oikein lauletulta..

Koko maassa julistettiin presidentin vetoomuksesta kielto Sinatran My Wayn soittamisesta Minus One-videona karaokebaareissa henkien menetysten estämiseksi.

Musiikkihan perus-Juanilla on verissä ja hän voi ryhtyä laulamaan sentimentaalisia kundimaneja eli rakkauslauluja milloin tahansa tytölleen,tai vetää sinatrat karaokebaarissa.

Hän voi nousta konkurssimontustaan laulamaan,juomaan ja tanssimaan viikoksi kiitokseksi uudesta onnestaan,heittämällä omat,lainatut taikka varastetut pesonsa yhteen barriofiestaan.
Tyhjin taskuin ja morkkiksessa hän seuraavana aamuna polvistuu korttelikirkkonsa suojeluspyhimyksensä jalkojen juureen kiittämään onnestaan ja rukoilemaan uutta onnea.

Manila District 4 police station

Molave Park Subdivision-asuinalueeni  pääkatu Molave Avenue jokaisen Uuden Vuodenpäivän aamuna muistutti trotyylin- ja ruudinhajuisessa usvassaan omaa varusmiesaikaista Itkon tykkimonttuani Russarön saarella harjoitusammuntojen jälkeen.

Silloin sai joka jytkäyksestä vielä nenänäytteet rinnuksille.
Jotkut naapurini vertasivat Molaven katunäkymää 1980-luvun taistelujen jälkeiseksi Beirutiksi.
Ironisesti v.2012 vaihduttua vuodeksi 2013 1980-luvun sota-aikainen Beirut oli muuttunut naapurivaltion Syyrian kansallissotaisaksi pääkaupungiksi Ammaniksi.
Syyrialla oli aina ollut intressinsä myös Libanonin sisäpolitiikassa edellisen diktaattorin ja isä-Assadin hallintokautena. Hänen poikansa ja nykyinen diktaattori on kirjoittamassa viimeistä lukua hallintokirjaansa. 

Toisenlaista ilotulitusta saimme kokea vaimoni kanssa v. 1991,kun Saddamin scudeja alkoi tippumaan Riadiin.

Irakilainen scud-laukaisualusta

Vuonna 1991 Saddamin scudien harhaillessa ja tippuessa Riadiin, Perheelleni annettiin kaksi vaihtoehtoa: joko jäädä sodan ajaksi Riadiin töihin nauttimaan palkan päälle ns. sotalisää tai lentää Manilaan evakkoon.
Hoiturivaimoineni päätin ottaa jälkimmäisen vaihtoehdon Saudialla Manilaan Johanna-tyttäremme takia.
Irakin sotavoimat olivat jo vallanneet Kuwait Cityn,Riadin itäisessä horisontissa näkyessä mustaa savutaivasta,Kuwaitin öljykenttien palaessa, 

Saudian jumbon noustessa King Abdulaziz-lentokentältä suuntanaan Manila .

Manilan evakkoa kesti puolisen vuotta kaikkien kansainvälisten lentojen ollessa peruutettuna Saudi Arabiaan.
Kymmeniätuhansia Saudin OFW (Overseas Foreign Workers) filippiinoja Jussin perheen lailla oli päättänyt lentää Filippiineille evakkoon sodan jaloista.
Pitkähkön  puolen vuoden evakkoajan takia Saudin filippiinotyöntekijöillä ja perheelläni alkoivat varat sekä säästöt hupenemaan.
Vaimoni eräänlaisena talousihmeenä joutui myymään 21:n karaatin saudikultaansa perheen elämiseen.
Gerryllä oli melko iso pussillinen Riyadhin kultasoukilta ostettua korvarengas-,kaulaketju- ja rannekevarankia.

Mikään ei ollut muuttunut runsaan 20 vuoden aikana Lähi-Idässä eikä Filippiineillä.
Jonain sattumana taloni vastanaapurina on asunut visayalainen perhe, kotoisin Negros Orientalin Bacolodista.
Talon Mila-rouvan isä on puoliksi libanonilainen,koska tämän Lolon oma isä oli saapunut Filippiineille palkkasoturina espanjalaisfilippiiniläiseen sotaan 1800-luvun loppupuolella.
Koko Mila ja Lolo Medillon perhe ja suku näytti iholtaan vaalealta ja eteläeurooppalaiselta.
Milan nuorin veli Joseph taas työskenteli dieselmekaanikkona Saudi Arabiassa ja vihasi sisässään saudeja,vaikka itse oli tummahoihoinen ja  arabiverinen.
--Ako ay Pilipino!
Hän toisti.
--Olen filippiino!
Joseph oli iholtaan asteen ruskeampi kuin muut viisi veljeänsä ja profiililtaan muistutti enemmän arabia.
Hänellä oli aina ollut vaikeuksia filippiinona Manilan kansainvälisen lentokentän (silloisen MIA:n) ja Riyadhin King Abdulaziz-kentän tullissa pärstäkertoimensa mukaan:
--Filippiinotullimiehet uskoivat hänen olevan arabiterroristin,vaikka hän puhui puhdasta tagalogia.
--Sauditullimiehet eivät samoin uskoneet hänen olevan filippiinon tenttaamalla häntä arabiaksi.

Molave Aveneuelle savun keskeltä pystyi silmä tarkkana eroittamaan Juudaksen vöiden (Judas' Belt) katuasvalttiin polttamia kraaterikuoppia,säihkyvien suihkulähteiden (Sprinkling Fountain) polttamia ojaheinikkoja ja katoille sekä pihoille laskeutuneita ilotulitusrakettien puupuikkoja.

Jossain kauempana asuinalueella pikkupojat paukuttelivat puoliksi palaneita kiinanpommeja naapurien kiroilemisen myötä äkillisestä aamuherätyksestä:
--Putang Ina Mo! Putang Ina Mo!! (SOB!!)
Yleisimmät ilotulitusvahingot sattuvat lasten ja aikuisten ottaessa sammuneen tai syttymättömän raketin taikka pommin käteensä. Alkoholilla samoin on iso osuus vahingoissa monen..ehkä viimeisen kerran... näyttäessä machouttaan palavan ilotulitusraketin lähettämistä taivaalle suoraan kourastaan.
Kaikkialla haisi kitkerä pyrotekninen ruudinkäry aamuvirkkujen kävellessä lähileipomoon ostamaan pandesal-pullia aamukahville suut suojattuna nenäliinoilla tai kertakäyttönaamasuojuksilla kuin jossain Pekingissä flunssaviruksen aikana.
Kadulta ja talojen etupihoilta kuului nallirevolverien tapaista pauketta ja rätinää pikkulasten hieroessa muovisandaalien pohjilla betonia vasten  punaisia ja rotanmyrkyn värisiä watussirakeita.
Watussi-nimen melkein harmiton paukku oli saanut afrikkalaisesta hyppytanssista, nallikipinöiden hyppiessä säärille saamalla kirvelyllään lapset hyppimään pienestä kivusta.
Pienestä kirvelystä saa paljon iloa elleivät kipinät lentäneet silmiin.
Vähän samalla lailla on filippiinoelämänkin laita omasssa ainutlaatuisessa fiestakulttuurissaan.
--More fun in the Philippines!
Julistavat maan turismiministeriön julisteet ja mainoksetkin.

Kuulen kauempaa Villamorin lentotukikohdan takaa ampumaradalta automaattiaseiden sarjatulta,missä ollaan jo varhain ilmeisesti harjoittelemassa maaliin ampumista.
Maassa ollaan valmistautumassa uuteen arkeen ja taisteluun muslimiterroristeja ja kommunistisissejä vastaan.
Mikään ei ole muuttunut sitten vuodesta 1955 presidentti Ramon Magsaysayn kukistaessa ensimmäisen kerran Huk-kommunistisissit. Sissit vain ajan mittaan muuttivat nimensä NPA:ksi (New People's Army),jota kansa leikillisesti kutsuu nimellä "Now Permanent Address",koska nämä asuvat ja vaeltelevat aarniometsien sekä vuorenrinteiden suojassa.
Samaa taistoa ollaan käyty presidenttien Ferdinand Marcosin,Cory Aquinon,Fidel Ramosin,Joseph Estradan,Gloria Magapacal-Arroyon ja nykyisen Nonoy Aquinon hallituskausina,jolloin itse olen asunut saarilla.

--Paputok!?
Mutisen itsekseni.
--Ilotulitustako!?