maanantai 8. elokuuta 2016

Romutarhojen ruosteista kultaa.Vanhan roddarin muistelmat.3.POR KILO..kilohintaan..

1949 US Armyn ylijäämäjeeppejä
Filippiineillä


PNR:n terminaali Manilassa
Filippiineillä ollaan aina arvostettu vanhaa rautaromua.
Jopa maan kansallisen rautatieyhtiön PNR:n (Philippine National Railroad) Manila-Laguna paikallisjunaraide on kysyttyä tavaraa.
Iltaisin,kun junaliikenne on pysähtynyt yöksi,radanvarren slummiasukkaat irroittelevat kiskoja,jotka päätyvät paikalliselle romukauppiaalle POR KILO eli kilohintaan.
Manilassa valitetaan aina kuoppaisista ja monsuunisateiden syömistä kaduista sekä valtateistä,jotka voivat muodostua hengenvaarallisiksi,jota lisää vielä varastetut valurautaiset viemärikannet--POR KILO..
Filippiinot ovat aina olleet oivallisia vanhan tavaran keräilijöitä sekä niiden uusiokäyttäjiä.

Mm. Jeepney oli heidän keksintönsä joukkoliikennekalustopulaan amerikkalaisten jättäessä II maailmansodan jälkeen suuren sotajeeppikalustonsa Clarkin lentotukikohtaan sekä Subicin laivastotukikohtaan lahjaksi filippiinoille.
Näin presidentti Dwight "Ike" Eisenhowerkin oli sanonut,että Jeep oli suurin Amerikan lahja Filippiineille,
1946 Early Jeepney
Näistä ylijäämäjeepeistä syntyikin kyläpeltiseppien käsistä ensimmäiset Hurricane-neloskoneiset ja bensiinikäyttöiset Töpöhäntä-Jeepneyt,jotka puolenvuosisadan kuluttua olivat mutatuoineet pitkiksi rosteripeltisiksi Jumbo-Isuzu Diesel-Jeepneyksi,joista yksikään maan hallitus ei ole päässyt eroon joukkoliikennekaluston uusimisessa.
Manila sai lisäksi 80-luvulla uuden ongelman joukkoliikennekalustonsa uusimisessa,kun kongressissa ja senaatissa hyväksyttiin bussikalustopulaan uittaa Etelä-Koreasta ja Japanista vanhaa bussikantaa,jota kansan suusssa ilkuttiin Kenji-busseiksi. Moni Manilasta Lagunaan matkustava sai yhä lukea japanilaisista bussien reittikilvistä,että Numero 13 Hino-bussi oli alunperin kulkenut Tokion ja Kioton väliä..

Pitempiakselivälinen jeepney-taideteos

Vanha japanilainen Hino Turbodiesel "Kenji"-bussi
Nämä japanilaiset Kenji-bussit vielä olivat varustettuina oikeanpuolisilla ohjauksilla,aiheuttamalla uhkarohkeissa ohituksissa suurta turmaa ja surua satojen ihmishenkien menetyksellä.
Samoin niitä vanhoja japanilaisia Fuso- ja Hino-kuorma-autoja uitettiin tuhansia kappaleita Subic Bayn vapaasataman konttikuljetuksissa oikeanpuolisin ohjauksin,kunnes oikein lailla piti kieltää niiden maahantuonti.



Se sitten synnyttikin uuden autoverstasbuumin lain kiertämiseksi Subicin vapaasatama-alueella.missä ohjauslaitteita muutettiin vasemmalle puolelle oikein urakalla.
Bussien ja kuormureiden lisäksi tuhannet Mitsubishi Pajerot,Nissan Patrolit sekä Toyota Land-Cruiserit saivat vasemmanpuoliset ratit sekä polkimet uusin vasenkätisin kojetauluin verstaskonversoinneissa.

Manilalainen työntökärry
Metro Manilassa autolla liikkuva tapaa päivittäin sadoittain miehiä,naisia ja lapsia aisoissa työntämässä puisia karoteroja eli työntökärryjä,joihin varakkaampien asukkaiden poisheitetty ja kerätty muovi-sanomalehti- lumppu- ja rautajäte kulkee läheiseen korttelin kierrätyskeskukseen.
Varsinaisia rautaromutarhoja Manilasta ei monikaan tapaa kuin metropoliksen ulkoalueilla,koska kaikki romujäte kadunvarsilta kaikkoaa köyhemmän kansanosan uusiokäyttöön.

Kysytyimpiä artikkeleja ovat taifuunien tuuleen paiskomat aaltopeltilevyt sekä narrapuiset  sekä cocolumber-(kookospalmupuu) kakkoskakkoset,joita yleensä käytetään shantytown-mökkien runkomateriaaleiksi sekä katteiksi .
Taifuunin tekemä aaltopeltiromis
Itse omasta kokemuksestani en ole vaivannut fyysistä voimaani yhdenkääm narrapuisen kakkoskakkosen naulaamiseen,koska sen läpi ei saa vasaralla iskettyä puolitoistatuumaista rautanaulaa ilman kannan kontkaamista eli vääntymistä.
Ainoana keinona on ollut aluksi ennen vasarointia reiän poraaminen narrapuuhun,johon myös yleensä ohut poranterä katkeaa,puun savutessa kuin Mindanaon saaren negritoalkuasukkaiden antiikkisissa tulentekoyrityksissä ennen tulitikun keksimistä.
Cocolumber on taas höylättynäkin niin karvaista ja huokoista materiaalia,että naula sujahtaa iskusta sen läpi,häviämällä kiinnitettävvän puuhun kiinni.Kookospalmu ei oikeastaan ole mikään puu,vaan kasvi,joka rungossaan säilyttää satoja litroja vettä.

1970-lukuinen Ford Fiera-mainos
Laituripyykkäri
Juhart
Paranaque Cityn Molave Parkin asuinalueella melkein naapurissani asusti eräs perhe harkkotiilimuurin sisäisellä compoundilla.
Perheen isä ajoi ammatikseen kutsufirman renkinä vanhalla ja rämisevällä Ford Fiera-avolavalla pöytiä ja tuoleja sekä ilmapalloja kaikkiin mahdollisiin filippiinokutsuihin sekä fiestoihin.
Perhe asui tällä katetulla avovarastocompoundilla melko primitiivisesti oikeata maalaiselämää keskellä Manilan metropoliksen kiihkeätä elämää,missä herättiin aamuaskareisiin neljältä kukonkieuntaan,rouvan syöttäessä porsaat ja kanat sekä lapset ennen kouluun lähtöä.
Lasten koulu-univormut kiilsivät pyykkinarulla Tide-saippuatangolla pestynä puhtautta aamuauringossa,jonka säteet pääsivät sisään compoundille tuuheiden palmuonoksien välistä.
Filippiniläinen Ulin-
(puuhiili) hella
Aamiaisriisin rouva oli köksännyt puuhiilitulella valurautakattilassa.Samalla tulella hän oli kuumentanut raskaan valurautaisen silitysraudan,jonka sisällä hehkuivat puuhiilikekäleet. Lasten valkoiset kouluasupaidat rouva silitti narrapuisen istuinpenkin päällä pirskuttamalla suustaan tynnyrivettä silityksen kosteuttamiseksi...
Lapset toimittivat aamupesunsa varastorakennuksen nurkalla sadevesitynnöristä vettä kippaamalla päälleensä muovisella Tabo-kauhalla.
Sama Tide-pyykinpesusaippuatanko kelpasi lastenkin pesuun.

Polku-trike
Lasten lähdettyä kouluun prässätyissä ja puhtaissa koulu-univormuissa ja mustaksi plankatuissa kengissään rouva kävi vielä helssaamassa aamun ensimmäiselle kutsukalustekeikalle lähtevää miestään,joka oli pinonnut putkirautaiset ja vanerikatteiset kalusteet Fieran lavalle.
Aamuneljältä täytetyt värikkäät ilmapallot kuorman päällä hävisivätkin pian Fieran dieselin sinisessä savussa asuinalueen vartiokopin kulman taakse,jolloin rouva työnsi varaston nurkalta avonaiselle portille kolmipyöräisen sivuvaunupolkupyörän eli polku-triken.
Sivuvaunuun hän kantoi vanhan pyöreäkehyksisen viisarivaa'an,vasaran sekä muovinarukerän.

Suljettuaan compoundin korkeat ja sinkkipellitetyt ovet rouva ryhtyi polkemaan ylös Molave Avenueta mäen päälle. Ohittaessaan kadunvarsitaloja hän huusi " Tao Po..,diyario,kahoy...!"(Onko ketään kotona..sanomalehtiä,puutavaraa,,,!),
Useista talojen autotalleista kadulle ilmestyi univormuisia sisäkköjä käsissään sanomalehtipinkkoja,vanhoja vaatteita,muovipulloja ja -astioita,rikkonaisia lastenpyöriä,kattiloita ja pannuja sekä puisia rakennusjätteitä.
Sanomalehdet,muovit ja rautaromun hän punnitsi vaa'assa kertomalla sisäköille päivän kilohinnan..POR KILO..sisäköiden juostessa sisään kertomaan talojen emännille hinnoista..

Usean vuoden päästä asuttuani tällä asuinalueella kuulin,että rouva oli kouluttanut tällä romunkeruulla lapset yliopistodiploomehin saakka.

Hyljättyjä Holden Torana-romuja Manilassa
1980-luvulla en tavannut lähistön kadunvarsilta yhtään hyljättyä autonromua...tai oikeastaan yhden asuinalueeni lähistöllä Kalayyan Villagessa eli opettajille tarkoitetussa kylässä.
Sekin autonromu oli kaluttu irti kaikesta irrallisesta,mitä käsivoimin ja sivuvaunupyörällä pystyi kuljettamaan...
Auton jämät olivat 1963-mallisesta Mercedes-Benz 220S:stä.
Jos näin kadunvarsilla yhdenkin autovanhuksen,niin senkin avonaisen nokkapellin alla työskenteli joku remonttia tekemässä.
Itselleni tuli mieleen muistista heti joku havannalainen sivukatu,missä kuubalaismekaanikot istuttivat itädieselejä vanhoihin jenkkiautojen konetiloihin.
Havannalaisen Plymourhin
kadunvarsikorjausta
Erona Havannan ja Manilan välillä oli,että Havannassa kaikenlainen ulkomainen autontuonti stoppasi 1960,jolloin Manilaan avautuivat uudet tuontimarkkinat Japanista.

Manilan vanhoihin jenkkiautoihin kelpasivat Isuzu-dieselit.
Kuten aikaisemmassa kirjoituksessa olin maininnut,niin Manilan kaikki autovaraosaliikkeet olivat keskittyneet oman asuinalueeni lähistölle Pasay Cityn Evangelista-kadun ja Taft Avenuen väliin..
Kaupungin keskustaan kun ei saanut lupaa romutarhoille,niin autovaraosaliikkeet pystyttivät puotinsa kadunvarteen,jonka takaosissa aaltopeltikattojen alle varastoitiin kaikkea autoista kannibalisoituja auton osia akseleista ja moottoreista peltiosiin. 
Joku varaosaliike oli keskittynyt pelkästään sähköosiin,kuten yksi Taft Avenuena alkupäässä LRT:n (Light Rail Transit) junaradan betonipaalujen varjossa..jonka kadunvarsivaraston betonilattialta löysin Boschin starttimoottorinkin vanhaan W123-mersuuni.
Evangelistan japanilaista ylijäämä-
varaosaa kaupan

V.2004  löysin Pasay Cityn Evangelista Streetin autovaraosakadun W111 220S-mallin Joen Benz Parts Supply-liikkeen viereiseltä kujalta.
Evangelistalta löytyi melkein kaikenlaista varaosaa automaailman taivaan ja maan väliltä, japanilaisista konttikaupalla uitetuista varaosista singaporelaisten MB-liikkeiden ,alkuperäisiin stuttgartilaisiin Mercedes-Benz-varaosapakkauksiin.
Kyseinen 1965 "Benz",joksi manilalaiset kutsuivat kaikkia messejä,seisoi kujan syrjässä pikamaalattuna keskisiniseksi uusin radiaalirenkain.
Joen Benz Parts Supply-varaosaliikkeen beerbellyomistajan nostaessa näytille konepeiton silmiini paljastui tuttu tähtilogoinen inline-kuutonen,vaikka filippiinomainen temporary-permanent-tyylinen johtometsä haittasi konehuoneen siisteyttä sisälokasuojien rypäleisten kaasuhitsauspaikkojen lisäksi. Omistaja joutui starttaamaan auton jumpperikaapeleilla nokittain pistetystä Toyota Hiluxista,jolloin ihme kyllä messe hyrähti käyntiin tuttuun hiljaiseen kehräykseen.
Omistaja kertoi tehneensä konerempan Benziinsä,pyytämällä siitä 28.000 pesoa.
Katsoin Benzin sopivan itselleni pitkäaikaiseksi projektiksi antaessani omistajan kouraan 500 pesoa takuurahan,luvatessani maksaa loput viikon sisällä,koska taidemesenaattini Mario Penya oli luvannut minulta ostamiensa taulujen maksuksi vanhan Benzin,jos sellaisen löytäisin jostain Manilasta.
Valitettavasti Don Mario kuolla kupsahti samalla viikolla hyvästä elämästä infarktiin eikä yksikään muu Super Mario Manilasta voinut auttaa minua Benzin ostossa..
Menetin siten 500 pesoa sekä unelman oikeasta siipi-Benzistä..
Tämän päivän (2016 heinäkuu) yhdestä Cebu Cityn Mitula-autoliikkeen entisöidystä 1965 MB 220S saisi pulittaa 5.4 miljoonaa pesoa....eli n.81.000 puntaa!

Joen MB Parts Supply-liikkeen
varaosasälää




Pasayssa Taft Avenuen Rotondasta (liikenneympyrä) saattoi laskea melkein puolisensataa autojen sähköosien myyjää yhden korttelin matkalla Epifanio de los Santos Avenuella (EDSA) Makati Cityyn päin ajaessa,joissa useassa sai jopa käämitettyä ja korjattua vanhat starttimoottorit ja laturit odotellessa paikan päällä. Väliin mahtui muutama tusina autopeltikorjaamoa,erikoisvannemyymälää sekä automaalaamoa.
Evangelista ja sen poikkikadut tunnettiin myös vanhatavaraliikkeistään,joita kaikkia ei voi ihan kutsua antiikkiliikkeiksi,Joku myi vanhaa puutavaraa,toinen vanhoja vaatteita ja kolmas kirjoja sekä vanhoja amerikkalaisia aikakausilehtiä.Väliin mahtui myös huonekaluliikkeitä.
Jätepuusta valmistettu
ruokapöytäkaluste
Evangelista  Thrift Shop

Antiikkinarrapuuhuonekaluliikkeet sijaitsivat Makati Cityn businesskeskustassa.
Filippiinot ovat kekseliäitä myös ns. uusantiikkihuonekaluissa:
Eräs insinööri ryhtyi valmistamaan tasokkaita ja moderneja huonekaluja roska- ja jätepuupalosta,joidenka valmistukseen hän palkkasi työttömiä ja kadulla asuvia sekä rehabitoituja narkkareita.Yksikään entinen Istambay (Standby) ei enää halunnut takaisin kadulle päästyään oikeaan ammattiin sekä hyville palkoille..

Itse kokosin Evangelistan Thrift Shopeista melko mahtavan amerikkalaislehtikokoelman 1930-60-luvuilta National Geographicin keltakansista Life-aikakausilehtiin,joskin osa lehtien sivureunoista oli hapertunut ilmastosta sekä torakoiden leuoista.
Amerikkalaista kirjallisuutta ostin taasen Shoemart-tavaratalojen pohjakerrosten Booksale-myymälöistä.Osa näistä teoksista Booksale oli hankkinut mm. kalifornialaisista kirjastoista,osan amerikkalaisista kirjakaupoista.


keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Romutarhojen ruosteista kultaa.Vanhan roddarin muistelmat.2.Erämaa elää.

Jeddan Al Corniche bulevardin
mersumonumentti
Autoromuttamo Jeddassa
2000-luvulla
Erämaa elää
---------------------

1990-luvun alussa Saudi Arabian itäprovinssissa sain ensimmäisen kuvan maan autoromutarhoista.
Oikeastaan ne eivät olleet mitään tarhoja,vaan hiekka-arolle levinneitä monen hehtaarin romuplaaneja.
Siellä moni autonostalgikko olisi kastanut housunsa nähdessään sellaista 50-70-luvun jenkkiautokoostetta.Amerikan autoromutarhoissa yleensä tilan puutteessa pinotaan autovainaat päällekkäin,mutta Saudeissa löytyy satojatuhansia hehtaareita vapaata santamaata niiden paikoituksille.

Briman-autoromutarha pohjois-Jeddassa

Arizonasta taitaa löytyä samanlaisia laajoja autohautausmaita.."Bone Yards"..
1977 Eldoradon standarditakapää
Olin v.1982 ostanut itselleni toisen Cadillac Eldoradon  1977-mallisen ja kullanvärisen kupeen,johon olin tehnyt kansiremontin tai oikeastaan koko moottoriremontin,koska Dammamin yhdeltä GM-varaosadiileriltä löytyi uusi half-block sisäkaluineen alennushintaan.
Oli kuulema ainoa saatavilla oleva Saudeissa.
77-mallisessa Eldossa en tykännyt sen takakontin alapuolen peittävistä muoviläpyköistä.Eldon etu-ja takasiipien päätkin oli muovipaneleita,joita ilmeisesti Amerikan liikenneturvasäännökset vaativat törmäysten vaientamiseksi,Niistä muoviläpyköistä maalikin hilseili helposti aron kuumuudesta.
Dammamin yhdeltä autoromualueelta löysin 73-mallisen Eldon vaateriset takavalot.jotka sopivat näiden takakontin alapuolelle sijaitsevien muoviläppien alle rekisterikilpiuoptuksen kullekin puolelle..jopa niiden alta löytyivät johdoille kuuluvat reiätkin,jolloin asennettuna sain komeat tuplajarruvalot palamaan takasiipivalojen lisäksi.
Samasta romu-Eldosta ostin haalistuneen kullanvärisen takakonttiluukunkin,missä pullisteli ylväänä continentalmainen varapyöräkuhmukin..
Saudien suosimaa kromista continentalmaista leuhkamaskia en kyllä ostanut...
Tämä oli minun ensimmäinen mieto kustomointiyritykseni..

Dammamilainen autoromuttamo  ja 1958 Ford
Fairlane 4-door .1981
Juhart
Tutkiskellessani 45-asteen kuumuudessa saman autokalmiston tarjontaa (Auton sisällä yleensä oli 75 astetta lämpöä jo aamuisin töihin lähdettyä,kunnes kuuleri alkoi viilentää autosaunaa).. eteeni avautui erikoinen historiankuva kuningaskuntaan tuoduista jenkkiautoista 30-luvulta alkaen.
Kaiken GM-Chrysler-mallivalikoimasälän keskeltä löytyi myös 50-lukuisia Fordeja,joita ei enää 70-luvulla tuotu maahan, kuningashuoneen pantua merkin pannaan Coca-Colan kanssa Israel-suhteistaan.Oikeastaan Arabiliitto oli näin vaatinut Israelin teollisuuden heikentämiseksi sekä juutalaisten muuttovirtauksen estämiseksi Palestiinaan.
Saudien "Erämaan kuningas" Ibn Saud 50-luvulla oli ollut vielä hyvin suotuisa jopa Amerikan juutalaisten työntekijöiden värväämiseksi Dhahranissa sijaitsevaan ARAMCO-öljykonserniin sekä Dhahranin amerikkalaiseen lentotukikohtaan,mutta New Yorkin vierailun jälkeen v.1957,jolloin New Yorkin juutalainen pormestari Robert F. Wagner kieltäytyi tapaamasta häntä muutti mieltänsä,

1961 Dhahranin lentokenttä U.S.Air Force Super Constallation


1943 May Life.
Ibn Saud
Ibn Saud otti kotimaahansa palattuaan tiukemman asenteen juutalaistyöllisyyskysymyksessä jolloin Dhahranin amerikkalaisen lentotukikohdankin laajennus pantiin silloin jäihin.Tekosen takana oli kruununprinssi Faisal ja tuleva kuningas,joka oli jo huomannut ARAMCO:n amerikkalaisjohtajien kierot kommervenkit kiristää Suezin öljykriisin aikana kuningashuonetta sillä,jos saudit eivät pystyisi myymään öljyä jenkeille,he ostaisivat sitä muualta taikka keskittyisivät uuteen energialähteeseen--jopa atomivoimaan.
Pitää myös muistaa,että ARAMCO:n palveluksessa oli paljon CIA:n agentteja liituraidassa.
Itsekin tapasin näitä siviilipukuisia CIA-virkamiehiä Riyadhissa elementtitehtaamme naapurissa Vinnel Corpin compoundilla Dammamin tien Kilometer 12:ssa 80-luvulla.(Vinnelistä olen kirjoittanut aiemmin Saudikirja-blogissani)
1946 Aramcon Ford pickup
unohdettuna
erämaahan

Vasta boikotin lievennettyä v.1985 Ford pystytti uuden tehtaan Israeliin,mutta Saudiin sitä automerkkiä oman työrupeamani aikana Saudissa 1980-2000 en nähnyt Fordeja kuin erämaaromuttamoissa.

Fordeja Saudissa:
1959 Hofuf
1958 Ford,1957 Chevrolet
Bel Air ja 1957 Ford F.100 PU
1950.1948-mallinen Aramcon Ford Transarabian putkilinjalla
1961 Riyadhin lentokenttä ja 1958 Ford Country
Sedan
1960.Uusi Ford Country Sedan Dhahranin tiellä

1961 Riyadhin keskussuki ja 1956 Ford Fairlane
1961.1955 Ford Fairlane-taksi pesussa Riyadhissa
Al Hairin romuttamon sisäänkäynti
Hummerein ja GMC:ein
n.2005
Riyadhin autoromutarhat
-------------------------------------------
Kuningaskunnan pääkaupunki Riyadh sijaitsee ylätasangolla,jonka länsipuolella alhaalla sijaitsee Nejd-laakso alatasangolla joka taasen  jatkuu lähes 1100 kilometriä länteen Taifin kaupunkiin,josta on syvä pudotus alas Hejazin alatasangolle Jeddaan Punaisen meren rannalle.Olen kerran ajanut tämän pätkän firman Toyota Crown Super Saloonilla Riyadhista Jeddaan majanmuutossa.
Riyadhin eteläpuolella Al Kharjiin  ja Hofufiin johtavan tien varressa Al Hairissa avautuu alyttömän suuri autohautausmaa hiekkadyynien takana. Sitä ei näy valtatielle ja sinne pääsee kiemurtelevaa sivusantatietä pitkin ajamalla.
Saavuttuani 1989 viisuminvaihtolomaltani Suomesta takaisin Riyadhiin työskentelemään King Faisal-sairaalan materiaaliosastolle,olin ostanut yhdeltä amerikkalaiselta alleni käytetyn 79-mallisen Volvo 240DL:n,joka sattumoisin oli koottu Kanadassa. Kanadalaisessa Volvossani oli tavallinen B21A-kaasutinmoottori,kun taas kaikissa Amerikan-kotimarkkinamalleissa oli B21F-ruiskukoneet.
1980-84 Kanadan speksi-Volvo 240DL
Se tuli olemaan toinen kanadalaisvalmisteinen kaarani 61-mallisen Pontiac Laurentianin jälkeen.
Kanadan Volvo-kokoonpanotehtaan Halifaxissa oli avannut kesäkuun 11. päivänä 1963 itse Ruotsin prinssi Bertil ensimmäisenä Amerikan ulkopuolisena automerkkinä.
Kanadan Volvo-tuotanto valitettavasti päättyi v.1985 740-mallin valmistukseen.
Jenkkikaverini kehuikin itseään Fender-Benderiksi eli lokasuojien ryttääjäksi,joka näkyi luunvärisen Volvon kuhmuisista takaovista. Ostin Volvon liikkuvaksi projektiksi 7000 rialilla,todetessani sen koneen olevan kunnossa.
Suorat takaovet saisin suoraan Al Hairin autoromutarhasta tarvitsematta käyttää autoa paikallisella autopeltikorjaamolla,joskin näiden saudipeltiseppäverstaiden filippiinoplootumestarit tekivät uskomattoman hyvää työtä.
1984 Pappa Itkonen vasemmalla
ja salolainen putkimies Malaskan Eikka
Yanbussa.Malaskan saittiauto 1983 Mazda 929
Kokemuksestani jo aikoinaan Yanbussa 1984 näin filippiniautopeltiseppien työn laadun,kun projektimme veteraani-inssi Pappa Itkonen oli peruuttanut kiivastuksissaan upouuden Honda Accordinsa toimistoportakbiinin edessä betonipilariin. Vein Papan auton paikalliseen Toyota-diilerin korjaamoon,missä filippiinopojat kaasulla lämmittivät ja naputtelivat Accordin takasiiven suoraksi.Ainoastaan takalynty tuli vaihdettua uuteen eikä korjausta maalauksen jälkeen pystynyt paljaalla silmällä havaitsemaan.

Al Hairin autoromutarha käsitti useita hehtaareita ja aina jonkun hiekkadyynin takaa avautui uusi plaani,jossa jemeniläiset yksityisyrittäjät ruosteisissa aaltopeltihökkeleissään khattia pureskellen myivät varaosia asiakkaille,joskin asiakkaiden piti purkaa tarvitsemansa osat erämaakyiden sekä mustien skorpioonien pelosta huolimatta.
1984 Yanbu-Jeddah
Cemetery Road
Ajoin yhden jemeniyrittäjän ruhjuisen aaltopeltikonttorin eteen nähtyäni plaanilla melkein upouuden sinisen 240DL:n,jonka perä oli rytyssä tyypillisestä arabien peräkolareista,missä peräänajaja oli auringon häikäisystä,suuresta nopeudesta ja rattiin torkahtamisesta aroasvalttitiellä törmännyt edelläkulkijan takapäähän. Minusta peräkolarin vaurio oli pientä verrattuna maantien varsiin jätetyiltä totaalisilta auton raadoilta,joita muunmuassa tapasin Jedda-Yanbu-valtatien varrella parisensataa kappaletta 360 kilometrin matkalla.
Valtatietä kutsuimmekin Cemetery Roadiksi eli Kalmistotieksi.
Kysäisin jemenipapalta,mitä tulisi maksamaan takaovien osto ja samalla myös istuimienkin kauppa,koska Volvon siniset istuimet näyttivät melkein uusilta..
Samoin Volvon uudempi kojelauta oli päällystetty jopa nahalla,--
Sekin kuuluisi lisäksi kauppaan..
Jemenipappa pyysi lumppukaupasta 500 rialia... ja jos jättäisin vanhat Volvon istuimet ja ovet vaihtokaupassa hänelle.
Parisen tunnin askartelun ja ähellyksen jälkeen 50-asteisessa paahtouunissa umpihikisenä, luunvärinen Volvoni oli saanut siniset plyyshi-istuimet ja siniset takaovet.
Nahkapäällisen kojelaudan pistin takaboksiin tulevaa asennusta varten,
Maksettuani 500 rillua jemenipapan suonisiin kouriin,tämä huusi perään,että antamani vanhat, haalistuneet ja revenneet punaplyyshiset istuimeni olivat täyttä paskaa..eli "Kursi Kharab!"
Vastasin hänelle Volvostani,että ostokaupassa hän oli tiirannut harmaapupilliset silmät tirrissä autoni istuimia ja kehaissut "Kwoyes"!...eli Hyvät!..
Todellisuudessa useat vanhat arabimiehet kärsivät silmäkaihista,jonka syynä monesti oli peritty syfilis sekä ikuinen auringon häikäisy..

240DL:n sininen interiööri
Vein myöhemmin Volvon paikalliseen hyväksi tunnettuun autokorjaamoon kansiremonttiin sekä maalattavaksi Toyotan helmiäivalkoiseksi.Lisäkustomoinniksi auton katto sai valkoisen vinyylin.minkälaista en koskaan ollut nähnyt neliovivissa Volvoissa,mutta näytti paljon komeammalta standardiasuisesta. Riyadhin yhdeltä autosukilta ostin Mercedesin sinistä ovivinyyliä ovipaneleiden katteeksi ja lattialle sinistä automattomateriaalia.
Näin vanha Volvoni alkoi nuorentua ihan silmissä ja uuden nahkapäällisen kojetaulun asennettuani vanhasta pappa-Volvostani oli syntynyt lähes 83-mallinen mutaatio.
Tässäkin korjaamossa kaikki ammattimiehet olivat filippiinoja.
Valitettavasti jouduin myöhemmin myymään Volvoni ,muutettuani lopullisesti Manilaan.
Rouvani oikeasti myi sen eräälle filippiinotuttavapariskunnalle Riyadhissa,ja juuri ajokortin saanut tuore automies sai Volvon suoralla pikimaantiellä kääntymään katolleen..eli filippiinot korjasivat ja lopulta tuhosivat kanadalaiskandinaavin...kuin jossakin filippiiniläisessä ABS-CBN:n nyyhkytelevisioperhedraamasarjassa..

Dodge Powerwagon-hautausmaa
Al Khobarissa 1990-luvulla
Riyadhin laita-alueilta löytyi myös useita autojen hylkyplaaneja,mihin kuningaskunnan kansalliskaarti  sekä Saudi Aramco-öljy-yhtiö oli hyljännyt vanhaa kalustoaan. Uudempaa ja vanhempaa  kansalliskaartin Toyota Land-Cruiser-kantaa sai myös ostaa autosukeilta Dammamin tien varrelta.
Vanhempi kansalliskaartin autokaarti oli sota-aikaista Dodge Powerwagon-kantaa,jota keskiverto-Abdullahit eivät halunneet ostaa ....auton piti olla niille nuorempaa jenkki- tai- japsimallia..koska vanhempiin Powerwagoneihin ei saanut mistään osia...jollei sitten sattumoisin Al Hairista.
Eräs varakas arabiöljysheikki oli kylläkin suuruudenhulluudessaan rakennuttanut oikean jättisuuren Dodge Powerwagonin itselleen ja eräs toinen Willys Jeepin oikeaan jumboskaalaan.

Klassikkoautojen harrastus ei vielä 80-90-luvuilla ollut saanut kiinnostusta arabiautoilijoiden keskuudessa,mutta 2000-luvulla mm. Kuwaitissa ja Arabiemiirikunnissa versoi pientä klassikkoautoharrastustakin,koska keräilyautojen entisöinnissä investointimielessä liikkui iso raha.
2015. Monster Willys Jeep Saudissa
Voidaan sanoakin,että Arabian lahden puolen itäprovinssin arabit oliva bisnekessä parempia "juutalaisia" kuin Punaisen meren rannan Al Hijazin provinssin ottomaanien jälkeläiset.
Itäprovinssi ihan historiallisesti oli ollut kauan sitten ennen muhamettilaisuuden syntyä alkukristinuskon ja juutalaisuuden keskuksena Arabian niemimaalla.

Jenkkiautojen lisäksi autohautausmailta sattui löytymään 50-60-lukuisia stuttgartilaisia johtotähtiäkin.
Arabit pitivät mersuja laadukkaina vaunuina ja joita mm. Juffali Bros. itäprovinssissa oli tuonut maahan vuosikymmeniä.
Juffalilla oli oma kuorma-autokokoonpanotehdas Jeddassa. Armeijanvihreää Mercedes-Benz kuorma-autoa voidaan melkein kutsua kuningaskunnan kansalliseksi kuormuriksi,koska niitä näkee tuhansia Saudin kaikilla pikiteillä....

Saudin mersukuvia
-------------------------------------
1961 Riyadhin keskussuki ja MB 190

1961
Amerikkalaiset ilmavoimien
upseerit Riyadhissa.
Takana MB 190

1958 MB 190 hyljättynä Riyadhissa


1980-lukuisia MB-vesitankkiautoja Jeddassa


Kaksi Saudin kansalliskuormuria
Muita klassikkoautokuvia Saudista:

1959 Cadillac Fleetwood myytävänä
Mansi Autossa ,Jeddassa 2013
1960. 1958 Chevrolet Bel Air
Dhahranin lentokenttätaksina
1960.1955 Desoto Firedome kuninkaan palatsin tiellä
Riyadhissa
1961.Duryiahin rauniot Riyadhin lähellä
ja 1955 Chevrolet Two-Ten
1961.Riyadhin keskussuki ja 1954 Desoto
1961 Riyadh.Saudipojat saluteeraamassa 1951
Oldsmobilen edessä
1961 VW Doppelkabine Yhdysvaltojen ilmavoimien
miehistöautona Riyadhissa
1961.1959 US Air Force Chevrolet Panelvan 4WD Riyadhin
lentokentällä

1961 Desoto Adventurer Riyadhin basaarialueella

jatkuu...Saudin autohautausmailta Manila Smoky Mountainille..