 |
Koskisen kulma Halikon tullissa ja Salon Autokoulun 1953
Standard Vanguard Phase II kouluauto.
Juhart recolored |
Coventryläinen Vanguard-stoori:
------------------------------------------
1957 minulle papinpojalle oli viimeinen vuosi Alhaisten kansakoulun neljännellä luokalla ennen yhteiskouluun pääsyä.
1958 keväällä tulisin pääsemään Yhteiskouluun enkä Yhteislyseoon,joka olisi sijainut aivan pappilan huoneeni vastapuolella Torikadulla..kuulema pinnat eivät riittäneet valioluokan lyseoon,johon vain fiksut ja välkyt pääsivät..
Yhteiskoulu sijaitsi Alhaisten kansakoulun tontilla vanhassa alakoulun puurakennuksessa,jonka avoimista ikkunoista keväisin sai haistella Ylhäisten näkkileipätehtaan makeita vanikka-aromeja..
Vuosi 1957 elettiin vielä luokkayhteiskunnassa,jossa meidän pappilanväki laskettiin herrasväkeen,kun lankkuaidan toisella puolella hääri Leinon hellatehtaassa työväki seitsemästä neljään tehtaan pillin vihellykseen..
Silloin pappilassa meillä ei edes omistettu autoa,joten herrasväkeen en itseäni laskenut,isäpastorin ostettua 51-kuutioisen Miele-kevytmoottoripyörän virka-ajoihinsa,kun naapurin vt.kappalaisella oli omana virkabiilinään rinkeli-ikkunainen kansuri.
Hellatehtaallakin työväki jo ajeli portista sisään sekä ulos tehtaan pillin vihellyksissä Jawa- ja IFA-moottoripyörillä,jolloin laskin heidätkin varakkaimmiksi kuin me....jolloin laskin meidät kaulusköyhälistöön..taikka paremminkin liperiköyhälistöön..
Leikkikaverieni Jukan ja Heikin isällä naapurin pöksytehtaan johtajalla taasen oli tummansininen Mersu 220S,jonka laskin luokkakategoriassani oikeaksi herrasväen autoksi..Niillä jopa oli Hi-fi radiolevysoitinkaappi ja Loewe Opta-mustavalkotelkkari,kun me pappilassa saimme kuunnella lauantain toivottuja Saloran ularadiosta vanhempien luvalla aamu- ja iltahartausten sekä uutisten ja säätiedotusten välissä ja katsella vihreätä viritysvaloa kaiutinverkon oikeassa yläkulmassa omana minitelkkarina..
Kaikesta huolimatta uneksin joskus meidänkin pääsevän tiukasta viisilapsisen pesueen säästökuurista ja lihakaupan sekä osuuskaupan tiliostoista oikein auton omistajiksi,,jopa käytetynkin...kunhan isäpastori saisi palkan- ja virankorotuksen kappalaiseksi ja luopumaan kalleista turkulaisten erikoisräätälien tekemistä puvuista...jotka lohkaisivat ison osan ruokabudjetistamme...töpätessämme joskus kuukauden keitettyjä pottuja muikunsuolaveteen...
 |
| 1957 Opel Kapitän L-mainos |
Autokuumeessani fillaroin isältä saamallani mustalla sotapyörällä savilaaksokauppalan autoliikkeissä inumaassa komeita autoesitteitä,joista jokin voisi tulla pappilan virkabiiliksi..ainakin omissa unelmissani..
Brosyyrikierroksellani sain koulunahkasalkkuuni pyörän tarakalle pinon esitteitä,joista mielestäni komein oli linja-autoaseman Salon Auto-ja Moottorin GM:n liikkeestä saamani hopeakantinen ja kohokirjaiminnen Opel Kapitän L-esitevihkonen....
Oikeita Kapitänejä kauppalassa en nähnyt montaakaan,joskin enemmän pienempiä Rekordeja,joidenka kromiset maskin alaleuan hampaat irvistivät väärässä purennassa..
Siksi ilmeisesti pappilan hovihammaslääkärillä Inkku Linnalla oli sellainen 54-mallinen Rekord praktiikkamainosautonaan,josta minulle aina oli jäänyt ikuisesti suuhuni jodin ja analgaamipaikan sivumaku..Jopa pappilan kellarissa potunhaussa kauhulla katselin kuuppakattovalon kajeessa,miten juuttisen Rekord-perunasäkin kyljestä kasvoi ulos jakkuperunoiden valkoisia ituja...kuin uusina maitohampaina.
 |
| 1953-43 Opel Olympia Rekord |
 |
1952 Standard Vanguard Phase
I Ferguson-
huoltoauto,Kuva Australiasta |
Coventryläinen vänrikki (Ensign) ja herrasmiespenkkiurheilija (Sportsman)
-------------------------------------------------------------------------------
Aiemmin GM-liikkeessä käyntiäni olin käynyt visiitillä Keskuksen yksikerroksisen liikerakennuksen viereisessä funkkistyylisessä Salon Traktoauto Oy:n autoliikkeen myymälässä kinumassa uusia autoesitteitä. Liike edusti Ferguson-traktoreita,Standard Vanguardeja,Standard 8- ja 10-malleja,Studebakereja,Borgwardeja,Panhardeja sekä Citroeneja..
Liikkeen edessä seisoi harmaa Standard Vanguard Phase I-pakettivaunu,jonka kyljissä mainostettiin harmaa-Ferguson-traktoria äes takanostolaitteessa ylhäällä..
Se oli Ferguson-traktoreiden huoltoauto,jonka koneena oli Fergusonilta lainattu moottorikin..
Kauppalassa oli monta näitä 1948-52-mallisia Standard Vanguardin kyrmyselkäisiä Phase I-malleja..
Jopa Yhteiskoulun rehtorillamme Siitosen Olavilla myöhemmin oli samanlainen kyrmyselkä-vankkuri parkkeerattuna uuden yhteiskoulun opettajanhuoneen ikkunoiden edustalla v.1960..kun eräältä lukiolaistytöltä rehtorin kansliassa kanslisti uteli:
--Orottaaks neiti Siitost?
Yksi Phase II-mallin konttiperäinen malli oli Salon Autokoulun käytössä v.1953.
Autokoulu sijaitsi silloin Halikon eli Perttelin tullissa Koskisen "kulmarautaliikkeen" takana Perttelintiellä...
 |
1955 Standard Vanguard Ensign Phase III.
RAF-harmaana |
 |
1955 Standard Vanguard Ensign Phase III
kaksivärisenä |
Traktoauton mustavalkoisella linoleumiruutulattialla seisoi upouusi 1957-mallinen Standard Vanguard Phase III-mallinen Ensign,joka suomeksi käännettynä vastasi armeijan arvoasteikossa vänrikkiä.
Britit olivat kutsuneet kyrmyselkäistä 1947 esiteltyä ja Coventryssä valmistettua Vanguard Ykköstä 40-lukuisen Plymouthin pienemmäksi kopioksi..
Minustakin Vankkurissa oli jotain Plymouthia..ainakin silmiä siristämällä..
 |
| 1952 Standard vanguard Phase IA uusin maskein |
 |
| 1948 Plymouth Special Deluxe 2-door Sedan |
 |
Pauligin keräilykortti.1954 Standard
Vanguard Phase II |
Konttiperäinen Phase II oltiin esitelty v.1953 uutuutena,joskin sitä autolehdistö arvosteli yhtä harmaaksi kuin Lontoon sumu tai yhtä pliisuksi kuin varaston peltinen kirjoituspöytä...
Ensign Phase III esiteltiin Lontoon Earls Courtin autonäyttelyssä v.1955 modernina ja isoikkunaisena pikkujenkkinä,joka monen kriitikon mielestä kutkutti selkäpiitä yhtä paljon kuin elokuvateattereissa alkukuvina esitelty valtion julkinen tiedotusfilmipätkä...
Ensign yhdistettiin yleensä brittiarmeijan Aberdeenista Adeniin ulottuvien sotilastukikohtien vähintäin yhtenä upseeriston kiilloitettuna vakiovirka-autona...
 |
1957-63 Standard Vanguard
Ensign Deluxe |
Minusta ensimmäiset Ensignit maskeiltaan irvistelivät kromisin yläleuan hampain,toisin kuin Opel Rekordit alahampain,kunnes v. 1957 hampaat korvattiin kromisilla ritilöillä..
Amerikkalaista autodesigneja Ensignissä oli lisäksi studebakerimainen kylkipokkaus,jolla mallia tarjottiin myös kaksivärisenä ajan muodin mukaisesti..
Neloskoneinen Ensign ei ollut mikään vauhtihirmu,saatika kerska-auto...kun brittiläisen knallipäisen keskiluokan herrasautona pidettiin kuutoskoneisia Dagenhamin Ford Zephyreitä ja Zodiaceja sekä Lutonin Vauxhall Veloxeja että Crestoja..
 |
| 1948 Ford Sportsman |
Traktoauton myyjä tarjosi kouraani Ensignen esitevihkosen lisäksi uuden Sportsmanin brosyyrin..
Sportsman-nimike tuntui minusta tutulta,koska sodan jälkeen Ford tarjosi kallista puukylkistä avomallia Sportsmaninä golfaajille sekä herramiesklubeille.
Vanguardin Sportsman siis kelpaisi brittiläisille herroille vaikka savikiekkojen ampumiseen haulikolla...
V.1956 Earls Courtin autonäyttelyssä esitelty Phase III Sportsman kerskui kromisilla kylkilistoilla,tuplakaasareilla,sikarisytyttimellä,nahkaverhoilulla,kellolla,tuplaloikkarilla ja jopa ultraviolettisilla kojelautavaloilla..
 |
| 1956-58 Standard Vanguard Sportsman |
 |
| Sportsmanin peräpeili |
Maskiksi Sportsman oli saanut MG-mäisen kromiteoksen ja perävaloiksi pyöreät fordimaiset tuikut.
Kromimaskin ja rattikeskiön Triumphilta lainattu maapallologo kylläkin kieli siitä,että Sportsman oltiin tarkoitettu vanhan teräväkanttisen Triumph Renownin seuraajaksi. Siis briteilläkin oli oma maapallomallinsa,kuten Saksan Ford Taunuksella ,ns. maapallo-Taunuksella.
Traktoauto oli myynyt Renownin pikkuveljeä Triumph Mayfloweria kotikauppalaan muutamia kappaleita,mutta Renownia ei koskaan näkynyt myynnissä..
Standard Motors oli ostanut Triumph-merkin vuonna 1945 ja seuraavana vuotena esitellyt 1800 Town and Country- mallin Standard Flying Fourteenin rungolla.
 |
| 1953 Triumph Mayflower |
 |
| 1954 Triumph Renown |
1947 se sai Vanguardin 2088-kuutioisen neloskoneen ja vuoden 1949 lopulla Triumph Renown sai Vanguard Phase I:den moottorin ja rungon,jonka päälle muotoiltiin teräväkanttinen sotaaedeltävä ja kori,joka kiehtoi jotain konservatiivista asiakaskuntaa,kuten Lontoon pankkiireja ja maalaispatruunoita...sodanjälkeisellä tekniikalla,joka oltiin puettu sotaaedeltävään kuosiin..karvan alle 2000 punnan hintalapulla..
Renownin valmistus päättyi 1954 ns. Touring Saloon-mallien hiljalleen poistuttua muodista..
Renownin seuraajaksi Standard-Triumph ryhtyi tekohengittämään uutta versiota Vanguard Phase III pohjalta kilpailemaan Humber-Rover-Wolseley-luokassa sekä Fordin että Vauxhallin huippumallien kanssa. Kaikki tiesivät,ettäTriumph oli saanut maailmanmainetta TR-urheilumallilla,jonka kunnian paisteessa Sportsman voisi hyvinkin kelliä...
 |
1951 Mechanix Illustrated
koeajoi Triumph
TR2:n |
Päätös Sportsmanin markkinointiin Standardina oltiin tehty hiukan ennen mallin esittelyä,
Triumphin porkkanana ollessa mahdollisille ostajille sen moottori,joka pohjautui TR3:n 2267-kuutioseen voimanlähteeseen,jossa kylläkin pysyttiin Vanguardin 85 mm- sylinterimitoissa---.
Kaksi HD6 SU-kaasutinta tarjosivat muhkeat 90 hevosta vastineeksi Vanguard Phase III:n 68:lle..
Kaikesta huolimatta Sportsmanista ei tullut menestystä,tuotantoluvun jäätyä alle tuhannen kappaleen,kunnes se vedettiin pois hintalistoilta vuoden 1958 maaliskuussa,vaikka valmistus oltiin lopetettu jo vuoden 1957 puolella.
Jäljelle myymättä jääneitä yksilöitä myytiin erikoistilauksesta vuoteen 1960 saakka,,harvojen päätyessä ostajiksi..
1231 punnan hintalapulla Sportsman oli kalliimpi kuin kuutoskoneinen Vauxhall Cresta,Austin Westminster ja Ford Zodiac.Siltä ilmeisesti puuttui jonkinlainen traditionaalinen vetovoima sekä kuutoskoneen hieno käynti kuin Wolseley 6/90:ssä..
 |
| 1959 Standard Vanguard Vignale-esite |
Sportsmanin kysynnän puutteesta Vanguardia Phase III:a muokatiin uusiin Michelottin kuosiin v.1957. Oikeastaan sitä halvennettin ritilämäisellä maskilla ja riisumalla koristelistoja sivupelleistä.1670-kuutionen neloskone silti säilyi nelivaihteisella laatikolla.
1960 Ensigniä sai nelisylinterisenä Perkinsin 43-hevosvoimasena optiona..
1958 koria muokatiin uuteen uskon Michelottin ja Vignalen koritäätälien avustuksella mallinimenä Vanguard Vignale,missä ikkunapinta-alaa suurennettiin.Nelilovisen vaihteiston ohella tarjottiin kolmilovista loikkarin kanssa.Lisäoptinoa sai automaattivaihteiston. Sisustuksess standardina tarjottiin Vtnide-keinonahka etu- ja takasohvia,mutta lisähintaan sai nahkasisustuksen sekä vientimalleihin kangasverhoilun..
Ajan hengen mukaan britit eivät tarjoneet lämmitintä vakiona,mutta Vignalessa se kuului vakiovarusteena sähköisin tuulilasinpesulaittein.Radion sai kylläkin optiona.
Austarliassa Vignalea tarjottiin jopa Vignale Utility-pickupina eli UTEna..
Vignalen tuotanto päättyi 1963.
Ensigniä ja Vignalea tarjottiin myös Estate-farmarimalleina,joita Suomeenkiin saatiin muutama kappale.Muutama löytyy metsäautona,mutta innostuksen puute mallin korjaamisesta taitaa olla vähäistä,kuten muidenkin Vanguard-mallien..
 |
| 1958 Vanguard Vignale Estate Car |
 |
| 1962 Vanguard Six |
Viimehenkäys Vanguard Sixillä:
----------------------------------------
Kilpaillakseen Fordin ja Vauxhallin kanssa kuutoskonesarjassa Vanguard esitteli 1960 Six-mallinsa.
1998-kuutionen työntötanko-kansiventtiilimoottori päätyi myöhemmin Triumph 2000-malliin.
8-0:1 puristussuhteella ja tupla-Solex-kaasuttimin saatiin ulos 80 hevosvoimaa.Ulkoisesti korimalli oli sama kuin Vignalessa,mutta eri logoin. Australiassa sitä tarjottiin Coupe Utility a Estate Car-variatioina.Tuotanto loppui v.1963..
Vanguardista Triumph Heraldiin:
------------------------------------------------
1958 Standard erosi Massey Fergusonista,jonka tuotoilla se keskittyi Heraldin luomiseen,joka johti Phase III-lippulaivan hiljaiseen myyntitulokseen. Malli oli vanha,luotu v.1954 ja joka ei kestänyt kilpailussa Vauxhall Veloxin ja Ford Zephyrin kanssa..
Kotikauppalan taksikopillekin ilmestyi jenkkipirssijonoon Zephyr Six ja Vauxhall Cresta yhden 1958-mallisen "Avainreikä" Opel Kapitän L:n kanssa,jotka edustivat transatlantilaista pikkujenkkidesigneä..Ensign,Vignale,Sportsman ja Six kyllä edustivat myös puolijenkkiläistä korimallia eikä viimeinen Six-malli enää kerinnyt nostamaan kysyntää.
 |
| Zebu-prototyyppi Triumph 2000:lle |
Paniikissa Standard pidensi ja levensi Heraldin konseptimallia Vanguardin mittoihin. Lisäpaniikissa Standard otti yhteyttä American Motorsiin Rambler Americanin lisenssivalmistukseen Britanniassa.
1960 Leyland Motors osti Standard-Triumphin.jolloin uudella rahalla ryhdyttiin kehittelemään Triumph 2000-mallia..jonka koneeksi saatiin Vanguard Sixin voimanlähde.
Ensign ja Vanguard näin korvattiin Triumph 2000:llä,jolloin merkin yli 60-vuotias historia päättyi..
Varsinaisen 1959 Heraldin suunnitteli italialainen koriräätäli Giovanni Michelotti ja koneeksi Standard tarjosi luomukselle Standard Pennantin 948-kuutioisen kansiventtiimoottorin.
Standard-merkki katosi näin historiankirjojen sivulle v.1953..
 |
| Brittiläinen autopuzzle Heraldein |
V. 1960 kesäkuun alussa patikoidessani linja-autoasemalle kesämökille menoon,ohitin Traktoauton myymälän,minkä avatusta ikkunasta sisään ajettiin lankonkia pitkin uusi punavalkoinen Triumph Herald..Myymälän funkkistyyliseen fasaadiin maalatut Studebaker-Borgward-Standard Vanguard-merkkilogot olivat hilseilemässä pois rappauksesta..kuin enteenä tulevista merkkien kuolemista..
Heraldkin on jo historiaa...
Minulle on jäänyt siitä muistoksi Airfixin koottu punavalkoinen muovimalli sekä Autopuzzle...
Vanguardeista taas muisto vain..
jatkuu..Humber-stoori
