 |
| Soutu rantaan Juhart 2010 |
Sudeettisavolaiset pullasorsat
----------------------------------------------------------------------
Jussi kuten isänsäkin oli aina pitänyt pullasta,etenkin kahvipullasta,mitä sai tuoreena Kastun leipomosta lettoina eli lengdeinä. Isä kylläkin piti enemmin räämikakuista ja makeista ,jopa viikon vanhoista homeentuneista leivoksista,jotka eivät enää kelvanneet muulle pesueelle.
Jussia kutsuttiin pullapojaksi ja isäkappalainen kutsui itseään seurakunnan pullasorsaksi.
Papinhan oli syötävä pakosta seurakunnan pippaloissa,kastajaisissa,hautajaisissa ja vihkiäisissä ensimmäisenä tarjotut pakkopullat.
--"No--kappalainen ottaa vain nyt ensimmäisenä!"...oli Antille mitä tutuin kehotus.
Jussi sai rippilahjaksi Uskelan kirkon rappusilla äidiltään Kastun rusinapullalengdin,minkä poika oli jo kerinnyt panemaan poskeensa ennen kuin oli päässyt kirkkomäkeä alas Uskelan kunnantalon kulmalle
"Makea ompi maailman tie!"
 |
| Uskelan kirkko ja karjalaisten muistomerkki sankarihautojen vieressä |
He olivat lounaissuomalaisessa kauppalassa senaikaisia maahanmuuttajia evakkokarjalaisten ohella eikä aluksi jäyhien kauppalalaisten silmissä muukalaisten vastaanotto ollut kovinkaan lämmintä.
Aivan 50-luvun alussa pappilan kolme sisarusta Riitta,Annukka ja Jussi istuivat pastorin asunnon kiviportailla Rummunlyöjänkadulla tervehtimässä ohikulkijoita savonkielellä:
--Mistöö kaakaa työ uotta?
Heidän omituista kieltään ei kukaan ohikulkija ymmärtänyt,mutta ajan saatossa parisen vuoden kuluttua sama poppoo kysyi ohikulkijoilta saman lauseen sujuvasti kauppalan pätkäkielellä:
--Mist päite te ole tulos ja mihi te ole menos?
Monikulttuurinen kauppala ja Tobacco Road
-----------------------------------------------------------------------
Kotikauppalaa ei voitu kutsua supisuomalaiseksi,asuinkunnan oltua puhtaasti ruotsinkielinen vuosisatoja.
Kauppala oltiin lohkottu 1800-luvulla Åminne Godsin kartanon maista ja sen keskusta käsitti Salonjoen molemmat rantakaistaleet pieninä puutaloryhminä,joita oltiin jo pystytetty 1700-luvulla.
Silloisista asukkaista valtaosa oli sotamiehiä,korpraaleja,nahkureita,torppareita,hatuntekijöitä ja muita ammatinharjoittajia.Listaan mahtuu myös yksi siltavouti,koska sillan tullimaksut olivat tuloja kauppalan taloudelle.
 |
| Salon Isokatu v.1911.Nykyinen Horninkatu. Oikealla Cavenin kirjakauppa |
Jussin pappila sijaitsi siinä entisessä Hornin korttelissa,joka myöhemmin ristittiin Hermanniksi.
Talon oli rakennuttanut kauppalan historian mukaan 1890-luvulla insinööri ja sähkö-ja konetehtaan johtaja Johan Fredrik Martelin,vaikka kauppalalaiset puhuivat Selänteen talosta. Insinööri Martelin asui kylläkin 1890-luvulta vuoteen 1905 asti Mathildedalissa,että Selänne olisi voinut hyvinkin ollut talon rakentajana.
Johan Fredrikin naitua kauppalan ensimmäisen naisvalokuvaajan Paulina Axelssonin,nuoripari muutti sanottuun taloon vuonna 1905.
Korjatkoon joku epäilykseni.
Pappilaa vastapäätä Rummunlyöjänkadun ja Torikadun kulmassa oli seissyt vuoteen 1939 asti laivuri Frans Wilhelm Fredrikssonin puutalo.Sen paikalla vuonna 1960 oli vain tyhjä aidattu tontti,jota puhelinlaitos piti kuorma-auto-ja kaapelivarastonaan..Sen vieressä sijainnut entinen leskirouva Martta Grönholmin talo säilyi 60-luvun puoliväliin asti ns. Pelkosen talona.
V.1939 purettua Fredriksonin taloa oltiin myös kutsuttu Kandolinin taloksi,koska siihen muutti paarmamittaaja Gustaf Kandolin.
Pelkosen mamma pojanpoikansa Sepon kanssa asutti päädyssä hellakamariyksiötä,jonka lasiveranta oli ikuisesti notkollaan kuin lehmän selkä.
Talon keskirapun huoneiston oli vuokrannut Salon Uusi Autokoulu 1950-luvulla.
 |
| Kuurupiilolla Pelkosen talon edessä Juhart 2002 |
Isä kutsuikin kivikirkkoaan piruntorjuntabunkkeriksi.
Kirkkokadulle aivan pappilan naapuriin oltiin pykätty soma rukoushuone vuonna 1901,joka 20-luvulla sai ikioman kellotapulinsa.Sitä kutsuttiinkin pikkukirkoksi.
Kirkon sakarstissa pidettiin lähetysyhdistyksen ompeluseuroja,kirkkokuoron harjoituksia,toimimalla myös seurakuntasalina
Jussi siskoineen kävivät siinä pyhäkoulunsakin.
 |
| Isosiskojen pyhäkoulukuva 1950-luvun alusta Salon pikkukirkossa. |
 |
| Hermanni 1960-luvulla. Salon kirkko ja pappila punaisissa renkaissa |
1950-luvulla niitä oli jo kaksi.
Samoin vuosisadan alusta alkoi kauppalaan muuttamaan väkeä sisä-Suomesta maaltapaossa sekä Venäjältä bolshevismin paossa.
Venäjän ja Ruotsin vallasta vielä 1950-luvulla kertoivat katukilvet,kuten palokuntatalon eli brankkarin Asemakadun kyltti,missä luki kolmella kielellä,venäjänkielellä ylinnä,välissä ruotsiksi ja pohjalla suomeksi:
Aleksandraskaja Ulitsa (Aleksanterinkatu)
Stationsgatan
Asemakatu
Kauppalan väestöön kuului myös saksalaisia kuten von Essenit,Lagerkranzit sekä Langet.
Åminne Godsin eli Joensuun kartanon hallitsijasuku Armfeltien jälkeen oli von Knorringeja.
Venäjän tsaarin sortovallan päätteeksi ja uuden kommunismidiktatuurin saattona kauppalaan muutti mm. Kusnetsovea,Kovalevejä sekä yksi vapaaherra ja tsaarin armeijan luutnantti Smirnov,joka tunnettiin pitkään valokuvaajana.
Monikulttuurismista kieli kipsoissa myydyt Sinebrykoffin juomat,Schmandtin leivokset,Rettigin Klubit ja Sternbergin Fenniat.
50-luvuna rakennusvuosina kauppoihin tulivat Amertupakan Bostonit,Kentit,Menthol Meilit,Lucky Striket,Chesterfieldit,North Statet,Marlborot sekä Camelit.
Kauppalan pääkadut muistuttivat mainoksineen silloin amerikkalaista Tobacco Roadia.
Kulutustavaroiden merkkivalinta oli ruotsalaissaksalaisesta kotimaisuusasteesta hiljalleen muuttunut amerikkalaiseksi.
Killan sijasta Clania,Erinmorea,Half & Halfia sekä MacBaren'sin Golden Blendiä sekä Mixturea.
Usea Clanin polttaja littaili kadulla kengänkorkonsa alla Dollari-piippunsa vaahtomuovifiltteriä,piipun pesän poristessa kuin tervamiilu.
Näin Jussikin teki 60-luvun puolessa välissä Hornin baarin ikkunapöydässä ladatessaan äkkiväärää briariaan makean imelillä MacBaren'sin Golden Blendin poroilla,sukiessaan samalla miesmäisesti ylähuuleensa kasvaneita viiksenkärkiään.
Tupakoiminen oli siihen aikaan miehekästä.
Amerikkalaisuus ja englanninkieli olivat kaikessa muodossa muotia,suomalaisten pistäessä silti "Osta suomalaista-kampanjassaan" Finn-etulisäkkeitä tuotteidensa sekä firmojensa nimiin.
Suomalaisuutta korostettiin myös ulkolaisten suomalaisista juurista.
Eräs savolainen oli lausahtanut,että Ranskan presidentti Charles de Gaullenkin suku oli kotoisin Savolaxista,koska siellä oli jossain asustellut 1800-luvulla kuuluisa Nenä-Kalle.
Harva kyllä tiesi,että presidentti Franklin Delano Rooseveltin eräs esi-isä oli ollut suomalainen Ruotsin armeijan sotilas Magnusson 1600-luvulta.
Ruotsin kuninkaathan taistelivat ja voittivat sotansa suomalaisten Hakkapeliittojen ansiosta.
Eleanor Roosevelt taas isänsä puolelta oli hollantilaista Rosen Veldt-sukua.
Olikohan tämä sukua sille kuuluisalle patovallin tulppaajapojalle,joka oli pistänyt etusormensa vuotavaan reikään ?
Suomalaisten suuren sankarin marsalkka Mannerheimin sukua väitetään hollantilaiseksi Marnheim-suvuksi.
Jotkut kyllä väittävät suvun Marnheimien olevan vanhaa saksalaista kauppiassukua
Isäkappalainenkin suuresta kauppalan amerikkalaisuuteen muuttumisesta oli lausahtanut saarnapöntöstöön,että olemme hiljalleen päässeet "Agricolan ajasta Coca-Colan aikaan".
 |
| Kappalaisen Clinton-syöksymoottori Juhart 2010 |
Nesteen soutaja vaiko Volgan lautturi?
------------------------------------------------------------------
Jussi havahtui ajatuksistaan bussin laskeuduttua mäkeä alas Salmen siltaa kohti.
Edessä olevan sillan vastapäästä alkoi Uudenmaan lääni. Pappilan mökkisaarenkin jakoi keskeltä kivinen rajapyykki kahteen eri lääniin. Saaren asuttamaton puoliska kuului Uudenmaan lääniin.
Isä oli ripustanut keinunkin kahden rajalla seisovan riippakoivun väliin ja papinkakarat saivat kiikkuilla hulvasti kahden läänin välillä.
Tuntui melkein ulkomaan matkalta kiikkulaudan persuspuolen hujahtaessa korkealle Uudenmaan läänin puolelle ja jalat sojossa takaisin korkealle Turun ja Porin lääniin.
Jussi painoi summerista hädissään,ettei joutuisi kävelemään sillan toisesta päästä veneelle ,kuskin jarrutellessa saapasjalallaan Vanajansa seisokkiin Turun ja Porin läänin puoleiseen sillankorvaan.
Jussin astuessa ovesta kasseineen ja loukattu peukalo sojossa ulos, rahastajamimmi moiskautti ilmaan suu marilynimäisessä ympyrässä pojalle lentosuukon.
Seistessään tienreunassa bussin peräimun vetämä pölypilvi verhosi Jussin santaiseen syleilyynsä .
Vasta pilven laskeuduttua salmen ulpukanlehtien päälle Jussi uskalsi lähteä kasseineen tien yli,katselemalla liikennelaulun opista ensin vasemmalle ja sitten oikealle.Vasemmalta mäestä ei näkynyt tulevan liikennettä,mutta oikealta puolelta sillalle kiisi kovaa vauhtia ja valoja vilkuttaen sysimusta Wartburg,kaksitahtikoneen pakoputken siristessä yli sadan desibelin kaikuna tienvarren punamullatun saunarakennuksen hirsiseiniltä.Laineen bussikin oli joutunut väistämään tien keskiharjanteella vihaisesti päälle pärisevää itäsaksalaista ampiaista tienpenkalle.
Jussi oli hypännyt tienvarren heinikkoon kasseineen katsomaan sillan puukannella renkailla ärheästi kopistelevaa Itä-Saksan ihmettä,minkä ritilämaskikin istui ilkeässä virneessä..
 |
| 1961 Wartburg 311. |
Se oli agronomi Varis,joka oli kehunut ajavansa vain "viipurilaisella järellä". Liikennesäännöt agronomista oli tarkoitettu vain huonoille autoilijoille..
Vielä yli viidenkymmenen vuoden perästä Jussi muistaa tarkasti agronomin naaman pirumaisen virneen ratin takaa, ikäänkuin reservin kapteeni Varis olisi hyökännyt sillan yli ryssävainolaista vastaan ja huutanut suu vääränä "Äl' yli päästä perhanaa!"
Wartburg onneksi paineli vauhdilla ohi ja mäkeen,kääntymällä rinteessä vasemmalle Salitun tienviitalla,jonka Jussi aina disleksikkona oli lukenut Sallituksi ja ihmetellyt, mikä sitten voisi olla kiellettyä kyläpahasessa.
Jussi otti kassinsa pykälään ja laskeutui sillankorvasta poukamaan,missä isä oli jo pesemässä maantiepölyistä Miele-mopoaan.Isä oli jo viittoillut veneestä ottamalla kiuaskauhalla Jussille suoriutua pikaisesti rantaan.
Isäkappalainen oli jo kerinnyt siirtämään mopon satulalaukut merihankaveneen kokkaan Jussin soudettavaksi,että saisi kepeänä päristellä Salitun tietä Varisten tilalle ja sieltä alas kesämökkisaaren vastaiseen leppärantaan.
Istuessaan harallaan haalarihousuissa ja räpsiessään niiden elastisia henkselejä olalleen isä lausui pojalleen:
--Noh...nähhään siellä lepikkorannassa,eläkä anna vuottoo..että puappa aeronlappoo vetteen tihheeseen tahtiin!
Mopon häivyttyä mäkeen sinisessä savussa Jussi huusi äkäisenä perään:
--Laiva on lastattu ja yksi orjakuli airoissa!
Työntäessään raskasta venettä kokasta ulos salmeen mutapohjaisesta rannasta Jussi mumisi Suomen lasten rakastamaa Markus-setää matkimalla:
--Ja pikku-Pekka...missäs sinä asut?
--Puhuppas kovempaa tähän mikrofooniin!
--Ai,että Rantasalmella..!
--Ai,että teillä siellä kotona Rantasalmella vesi ylettyy ihan rantaan asti?
Jussi oli kuullut lasten salaisilta asiamiehiltä,ettei Markus-setä oikeasti rakastanut paljoakaan Suomen lapsia ja tykkäsi enemmän napata kabineteissa snapseja kitaansa ainakin tunnin verran jokaisen yleisradion lastentunnin jälkeen.
Kuulema herra Markus Rautio oli turhautunut tyhmien kakaroiden tenttaamisesta mikrofooniin..
Se mikrofooni toi muitakin kuuluttajien saloja julki yli Suomenmaan.
Yleisradion pääkuuluttaja kreivi Creutz oli kerran uutistenluvun perästä sattumalta jättänyt mikin päälle ja sanonut kaiken kansan kultavaksi:
--Ja nyt tämä poika menee paskalle!
 |
| Markus-sedän lastentunti Juhart 1989 |
Jussi oli kerinnyt soutamaan sillan ali kapeaan salmeen,mihin kaislarintaman väliin oli jäänyt tiukasti veneenlevyinen väylä.Noin kilometrin rankan soutelun perästä,missä merihankaimet kiusasivat, lapojen pyöriessä miten sattuivat ja niihin tarttuvia kaisloja kirotessaan Jussi veti airot sisään ja jäi katselemaan suvista maalaismaisemaa.
Jenkkikassin sivuvetoketjun alta hän kaivoi ulos pienen Partner-tupakka-askin, sytyttämällä miesmäisesti Perttelin Inkereen Elomaan maatilan salaojittajilta oppimassa kourakupissa sampotikulla sätkän.
Jussi oli edelliskesänä ollut tilalla maatöissä ja Elomaan täti,joka myös oli agronomi, oli ollut isän oppilaana lyseossa
.Elomaiden tiluksilta Jussi oli oppinut salaojamiesten tavat,miten kahvitauolla sytytettiin sätkät rasvaisen ja diiselikuonan peittämän Fordson Supermajorin isoon tuplapyörään nojaamalla.
Traktorin salaojakoneen kauhat olivat pyörineet tyhjäkäynnillä takanostolaitteessa ylhäällä kuin Chaplinin Nykyaika-filmin konevempeleet,Jussin yskiessä salaojamiehiltä pois kääntyen elämänsä ensimmäisistä Työmies-savuista.
Salaojamiehet olivat sivussa virnuilleet puuholkit suupielissä pojan ottaessa ensiaskeliaan raavaiden diagonaalipöksymiesten maailmassa.
 |
| Fordson heinäpellolla Juhart 2004 |
Jostain kauempaa kuului kosken huminaa ja Jussi muisti kerran koko pappilan poppoon soudelleen kosken postikorttimaiseen lehvämaisemaan.
Valjastetun kosken mädän puurännin laudanrei'istä oli suihkinut ulos satoja vesikaaria kuin Havis Amandan hyljepatsaiden suusta..
Veneen kokan lähellä näytti heiluvan ruosteinen katiska ja sen merkkikapulakin näkyi menevän monasti jopa umpisukkeloon saakka.
Jussi uskoi katiskassa potkivan vähintään kymmenen kilon hauen,joka väkivoimalla yritti päästä nielun sisästä vapaisiin vesiin.Hauen terävähampaisen nokan hän näki hakkaavan kiukussa vankeudestaan pullistumia katiskaverkkoon.
Leijonatiukuansa vilkaistuaann hän päätti jatkaa soutamista omaa Volgaansa pitkin heittämällä partneritumpin ulpukan lehdelle,sinisiipisten päivänkorentojen syöksyessä siivet sulaen kuin Ikaruksella järviveteen.
--Ette te olis päivänkorentoin muuteskaa koko päivää eläneet!
Jussi puheli pistäessään airoja hankaimiin, kääntämäessään veneen kokkaa salmen suuta päin.
Ulpukan lehden vieressä kellui kaksi palanutta sampotikkua ristissä muistona kristillisistä hautajaisista.
Korennoista pojan mieleen tuli Suomusjärven tien varressa punaisessa mummonmökissä asuva Korennon Olavi,joka tiesi kaiken itämoottoripyöristä sekä itäautoista.
Olavilla oli aina kintuissaan lyhkäset uloskasvetut rippiteryleenit ja suunpielessä Killalta haiskahtava dollaripiippu.Tämä oli Variksen Epsan kavereita ja varmaankin nyt juhannusaattona oli kaahaamassa MZ-pyörällään Varisten rantasaunalle litkimään kaljaa.
Olavi puheliaana lausahti yleensä kaksi sanaa tunnissa "Kyl maar"-etusuffikseilla.
Lepikkorannassa isä oli jo heiluttelemassa käsiään vanhan partioviestittäjän signaaleilla Jussin kääntäessä veneen kokan savipohjaista poukamaa kohti.
Isän maastonvihreä mopo nojasi lepänrunkoon ketjutettuna kuin myöhempien aikojen viherpeukalo atomivoimalan porttiin ja rantanurmella seisoi Bernoullien tuskanpunainen vanna-Taunus-farmari tervaleppien suojassa.
--Jaaha...kupparmäkeläise lederpöksyt ovas saapunne kotkanpesästäs ja sivistyksen keskelt sivistämää pappila moukkii!
Poika äksyili,meripaatin kokkakölin juuttuessa matalan rannan mutapohjaan....
 |
| Isä soutelulla 30-luvulla |
 |
| Bernoullien vanna-Taunus Sammatin kirkolla |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti