 |
| Kyläraitilla Juhart 2020 |
Matkailu avartaa
Jussi katseli takapenkiltä,kun bussin kello etuikkunan keskipienan yläpuolella näytti tasan yhtätoista.
Kuljettajan istuuduttua penkilleen kiiltävällä teryleeniperällään ,plyysiistuin pussahti sivuiltaan äänekkäästi kuin kuukelinmunan päälle astumisessa.
Vetysuperperoksidipäinen rahastajatyttö istahti kuskin viereen sivupenkille ristimällä naisellisen houkuttelevasti saumalliset amarsukkakoipensa istuimen putkijalkojen alle.
Laineen Vanaja alkoi lipua hiljalleen Annankadun kulmaan,mistä kuski kepitteli sen Saloran radiotehtaan kulmaan. Bussi joutui odottelemaan tovin kärjellään seisovan kolmiokilven takana.Keltainen ja punareunainen kolmio merkitsi etuajo-oikeutettua tietä eli Turuntietä,kaupungin toista pääkatua.
Liikennevaloja nuoressa kaupungissa ei vielä ollut ja vasta v.1963 kaupungin päättäjät uskaltaisivat pistää niitä kaksi kappaletta valtakaduille " kummalkki pualell toispualjokke".Toinen tulisi sijaitsemaan Helsingintien ja Kirkkokadun kulmassa.
Bussin odotellessa kääntymistä kulmassa Jussi katseli bussin ikkunasta radiotehtaan yhteen avoimeen ikkunaan,missä ruskeatyötakkinen työnjohtaja nojasi kyynärpäidensä varassa ikkunalautaan puhallellen norttisavuja ulos kadulle.
Tehdassalista hän näki,miten työpöydillä naiset kokosivat uusia Salora Bambi-transistoriradioita , melkein jokaisen heistä haaveillessa joko tanssilavoista tai mökkisaunan verannoista.
 |
| Salora Bambi-transistoriradio 1959-60 |
Isän työhuoneen Salora-ularadion kanavanvalitsimesta sensuroitiin kaikki lapsien korviin kuulumattomat lauantain toivotut,mikä äidistä kuullosti "mokomaltakin rumputukselta".
Kesämökin yläkerran isoa makuukamaria hallitsi 30-lukuinen korkea kaappiradio,joka toimi anodilla ja katodilla.
Senkin kuuntelua rajoitettiin pappilan sisäsääntöjärjestyksen mukaisesti..
Vasta vuonna 1962 mökille saatiin Conserton-matkaradio,minkä isä osti Tukholman Nordiska Kompanietin tavaratalosta..
Sitä pappilan kersat saivat kuunnella rannalla muurinpohjalättyjen paistossa taikka aurinkoa ottaessaan,kun kumpikin vanhemmista sattui olemaan käynnillä mantereen puolella.
Mökkisaaressa ei ollut sähköjä.
Ruotsalaisvalmisteinen Conserton-transariradio palveli vielä Jussilla 1990-luvun puoliväliin saakka.
 |
| Conserton Katavasaaren mökillä 60-luvulla muurinpohjalättyjen paistossa. Isosisko Tiitti plättymestarina |
 |
| Concerton |
 |
| Papinperheen "Reseradion" Conserton 1962 takaa |
Kesäaikana kaupungin santaisia sivukatuja asvaltoitiin urakalla.Rummunlyöjänkatu,jonka varrella pappila seisoi,oltiin asvaltoitu vuoden 1958 kesällä.
Jussi sai sapiskaa vuoden 1958 syksyllä suomenkielen lehtorilta siitä,että oli kirjoittanut ainevihkoonsa kesän rakkaimmista muistoista aineen nimeltä "Operaatio mustat kädet ja jalat".Siinä hän oli kirjailijanalkuna kertonut Rummunlyöjänkadun pikitöistä ja miten hän paljain jaloin oli juossut juuri asvaltoidun ja höyryävän lämpimän kadun yli pikimiesten varoittelusta huolimatta.
Opettajatar oli lukenut luokalle ääneen Jussin aineen ja varoittavana esimerkkinä,miten ainetta ei saisi koskaan kirjoittaa..
Jussia kyllä hävetti pitkään julkinen häväistys.
Kaupungin isät olivat ruvenneet asvaltoimaan keskustan sivukatuja,että tuore kaupunkititteli mallaisi päällystettyjen katujen kanssa ja päinvastoin..
V. 1923 Salon Seudun Kunnallislehdessä vielä kauppalanhallitus oli venttaamassa rahatoimiston päätöstä,voitaisiinko kauppalan pääkadun Itäinen ja Läntinen Siltakatu sekä Isokatu "mukulakivittää" vaiko "nupukivittää"..Silloin rahatoimiston päällikkönä oli liikemies Elias Selänne,joka oli Salon Kauppalan Säästöpankin johtokunnan jäsen.Selänteen kauppatalo oli silloin Itäisen Siltakadun ja Sairashuoneenkadun kulmassa (Kirkkokatu-Helsingintie).
Mukulakiveys tulikin sitten myöhemmin..ilmeisesti säästöpankin vipillä rakennettua.
 |
| 1939 Viemärityöt ennen asvaltointia HOP:n kulmalla |
Nyt v. 1960 kesällä kuten tavallista puhelinlaitoksen ja kaupungin rakennusviraston viemäriosaston piirustuspöydillä touhuttiin viimeisten sepiakopioiden korjauksissa,jotta pääsisivät urakalla juhannuksen jälkeen täryporaamaan juuri paatuneita asvalttipintoja,
Koko kaupungin keskusta oli täynnään pikisiä asvalttifirman kuorma-autoja sekä kuparinruskeiksi ahavoituneita asvalttityömiehiä.
Osa pikihousuisista oli jo kerinnyt käymään Vilhonkadun Alkossa ja osa oli jo Horninkadun Ravintola Aikalan edessä avaamassa tilipussejaan,raflan pikimustatukkaisen ja keskijakauksellisen portsarin valvovan katseen alla.
Iltaviideltä Meisalan yleisestä saunasta kuuluisi vihtojen läiskettä sekä jaloviinapullon korkkien naksutusta,pikipoikien aloittaessa juhanin vieton pienessä punakassa.
 |
| Turuntien ensimmäinen asvaltointi 1939 |
 |
| Rummunlyöjänkatu 1958. Asvaltointikepit pystytetty ja katu jyrätty ennen pikipinnan laskua |
Rahastajan tullessa vihdoin Jussin kohdalle neitonen maiskutti punahuuliaan imiessään eucalyptuskarkkeja poskessaan.
Rahastajatar kysäisi maireasti Jussilta:
--No..mihkäs tollane kommia miehenalku on menos näin juhanin aatton?
--Hei.. lähres ehttol mun fölis ton Perniö Kisakallio laval tanssama,kummul ei ol viäl partnerii tiaros?
Antaessaan tasarahan Salmensillalle Jussi vastasi naama punaisena:
--Voi..määkun en kerkkii lähtte mihkään tanssama,kummeil omal Huvikummul makkaa aurinkotuoleiss oma akkalauma..ja ihan nakuna..
--Ne kattova munt liia nuareks mihkään friiama,kummää täytä vast syyskuus kolmetoist vuat.
--Noo..mää vaan hiukka härnäsin sunt,mutt mitä mää usko sun puheist, ett sust isomppan tulee aikamoine koijari...
Rahastatyttö vastasi kaivaessaan raharepusta vaaleanpunaisen lipun , rapsimalla siihen reikäsaksilla markkoja ja pennejä ,että avoin ja ruskettunut kaula-aukko pilkuttui matkalipun vaaleanpunaisista reikäpalloista.
Jussista rahastajatytön kaula-aukko muistutti valmiiksi nuoltavalta suklaakakulta,minkä päälle oltiin ripoteltu koristekarkkeja.
--Mikäs muute sun nimes on?
Tyttö kysäisi uteliaana.
--Ne koton haukkuu mua Jussiks,mut mun syntymätoristukses lukee Juha..
Jussi vastasi yritellessään katsoa poispäin pisamaisesta ja punapilkkuisesta rinta-aukosta.
--Ai..mut huamen sitt on oikken sun nimipäiväs?!
Tyttö kysäisi kumartamalla Jussin yli yrittäessään avata ikkunan tuuletusluukkua,jolloin pojan naama jäi rinnustasta puristukseen..
Rahastajatar suoristellessaan käytävällä hamettaan ja kopistellessaan punalakkaisella kämmenellä lipun pilkkuja kaula-aukosta vastasi:
--Onneks olkko vaa sull oikke kauhhiast!
Jussi tunsi olevansa melkein pihkassa rahastajatyttöön,joka suutaan maiskutellen siirtyi piippuhyllyn puolelle.
Pojan silmissä hehkuivat kaula-aukon rintsikoiden alta paljastuneet valkoiset puolikuut kuin salamanvalon sokeuttamana.
Vaaleanpunaiset pilkut ja kesakot kylläkin varoittivat valkokärpässienen lakista,joita oltiin ripoteltu raesokerilla houkutukseksi tietämättömän petokseksi..
Tulevaisuudessa nämä puolikuut tulisivat makeuttamaan teinipojan suuta,mutta lopussa myrkyttämään nuoren miehen mielen.
Myöhemmin teini-ikäisenä Jussi oli kirjoittanut sydäntä riipaisevista romansseistaan mietteitään ruutupaperivihkoonsa:
Rakkauden lukio
........................................
"Pian tulin hoksaamaan hiuksenhienon eron kädestä pitämisen sekä sielun talutusremmin päässä vetämisen välillä.
Opin ,ettei rakkaus ollutkaan toiseen nojaamista eikä rakkaus merkannut mitään turvallisuutta.
Sitten olin alkanut oppimaan, etteivät suudelmatkaan olleet mitään sopimuksia eivätkä lahjat mitään lupauksia.
Opin hyväksymään tappioni nuppi pystyssä ja pupillit auki kasvavan kundin ilolla enkä pikkupenskan murheella.
Opin lisäksi istuttamaan sisääni oman pienen rekolini ja kukittamaan pikkusieluani,ettei tarvitsisi ventata jonkun toisen tuovan kukkapuskaa puolihövelinä huomionosoituksena.
Opin vihdoin kestäväni hiukan vahvempana.
Olemalla jonkin arvoinen ilman liikevaihtoveroa.
J.L."
 |
| Pekka Laineen kuskeja ja rahastajatyttöjä 50-luvulta |
Yleensä Jussi innostuksissaan ja puolipelossaan ryhtyi änkyttämään.
Änkytysvian hän olisi saanut kerran mökillä pelästyttyään,kun salama iski keittiön ikkunan edessä seisovaan vanhaan koivuun.
Puu oli haljennut iskusta kahdeksi parruksi.
Häkellyksissään Jussi päättikin katsella ikkunasta ohikiitäviä autoja,joidenka merkkien nimet hän pystyi änkyttämättä lausumaan foneettisesti ilman yhdeksän pinnan virheitä.
Papinpoika oli aivan pienestä asti ollut sellainen spennaaja,joka vielä tänäkin päivän muodostelee mielessään lauseensa valmiiksi mennessään pankkiin taikka markettiin,ettei tekisi kielivirhettä eikä änkyttäen sylkäisisi kysymystään ulos tiskillä.
Piippuhyllyltä kuului sananvaihtoa rahastajan käskiessä nahkarotsisen ja suavepäisen kundin pistämään kossupullon salkkuunsa.
Kaveri rehvastellen vänkäsi vastaan,heiluttamalla farkkujen etutaskusta vetämäänsä ja littaantunutta Venus-kortonkipakkausta tytön sinisilmien edessä:
--Mitäss sullo pikkusii naukui vastta?
--Katos mitä mullo fölis ehttot varte?!
--Tahroksää pruuvata mun kans Kisakallijo ahttes..onks gummis neulanreikkii?
--Se olsis sellast suamalast rulettii,jonk tulokset tieretää vast seuraava rätinvaihro tuntumis!
Rahastajatar häkeltymättä tottuneena hankaliin matkustajiin vastasi:
--Emmää tollase rasvaleti fölis lähre eres miljoonast markast ku kundi haisse röökilt,viinalt ja haarapaskalt!
--Mullon kuules palparempii kavaljeerei framil tarjol,joill o niskas silitety täryleenit ja puhttaa banlonpaira..eik niire kuantalot pölyynny sokeriverest tahmiaks kussull!
--Kundi penäsi:
--Aikku me leikittäis neulasmatul ku kaks piänt oravanpoikkaa!
--Älssää ny pillaannu mun tyäkuteist!
--Sauna jälkkee mää ole pulmuse puhras ja jos mun henkken haisse pikkase kossult..se on kuules superii mun tankisan..
--Mää kuules tekisi sull sellase laupeurentyän,ett varppakynne irtoava ilost!
Muurlan tienhaarassa kundi painoi summeria ja bussin pysähtyessä levennykselle nahkarotsi viipotteli salkkunsa kanssa taitto-ovesta alas asvaltille.
Bussin lähtiessä liikkeelle Jussi jäi katsomaan ikkunasta,miten nahkarotsi nuokkui polvillaan auenneen nahkasalkkunsa edessä itkemässä epäonneaan,kossupullon sirpaleiden kiillellessä keskipäivän auringossa pikitiellä.
Mies itki karvaasti kumpaakin menetystään.
 |
| Lahnajärvi ja Matkamanna 60-luvun alussa. |
Landella
 |
| Bussi landelle-impasto Juhart 2011 |
 |
| Kitula |
-----------------------------------
Onnikka päästi matkalaisia valtatie yhden pysäkeillä pois ja vasta Suomusjärven Laperlan tienhaarassa Jussi tajusi olevansa yksin kuljettajan ja rahastajatytön kanssa.
Hän ajatteli bussin ajavan suoraan Kitulaan,mutta kuljettaja käänsikin oikealle sivutielle ja tällä vuorolla tultaisinkin koukkaamaan Aneriojärven lenkki Kitulan osuuskaupalle.
Linjurin kattoluukusta tuppasi sisätiloihin maantien pölyä Jussin köhistäessä kurkkuaan ja sannan narskuessa hampaissa. Lattian alla tavaratilassa pilsneri-ja vichykorit hyppivät ja liukuivat peltipohjalla ja Jussia arvelutti,että tulisiko Arpalahden osuuskaupan sivuliikkeen myymälänhoitaja olemaan onnellinen,kiroillessaan pullolähetystä,joidenka korkeista paine oli poksauttanut sisällöt pihalle.
Bussissa tuoksui vielä laimean väljänä isäntien sarkavaatteiden lantalan haju ja emäntien maitokylmiöstä tarttunut kissankerman tuoksu. Aromeihin sekoittuivat bussin konekopan alta tulevat diiselin ja rasvan hajut sekä tuulahdus rahastajatytön korvantaustakolinasta.
Rahastaja keskusteli väliin kikattelemalla kuskin kanssa ,iskemällä tuon tuosta maskarasilmäänsä Jussille takaosaan..Silmäiskut kai johtuivat Jussin omien silmien tikkiviasta.
Bussin haalistuneen punaiset ikkunaverhot läpsyttelivät viimassa ikkunalaseja vasten läpivedossa,ulkoa sisään lemahtavan lantaloiden hapanimelän tuoksahduksen kutkutellessa papinpojan aistiherkkiä sieraimia. Jotenkin haju muistutti läheltä Kastun leipomon setsuurilta.
Jussista maaseudulla oli ikioma hajunsa..
Kaupungissa syysmarkkinoiden jälkeen haisi sokeritehtaan eli "makjabruukin" melassi,käynyt oksennukselta etova juurikasleike sekä viherleike.Maalaisisännät aina juurikaskuormansa vietyään tehtaalle,veivät maatiloilleen paluukuormassa ällöttävän haisevaa juurikasleikettä lehmänrehuksi ja sitä valui peräkärryjen lavanreunoista vihreänä lietteenä kaduille.
 |
| Juurikastraktorisketsi Tehdaskadulta Juhart 1987 |
Pappilan pihassa pyykkipäivinä tuoksahti pyykkituvasta lipeä , lakanoiden valkaisukloori sekä pyykkäri-Hilkan sipulikainalohiki.
Pesutupa itse ja saunan lauteet tuoksuivat mäntysuovalta ja vanhat pehkautuneet ja mädät lattiatrallit haiskahtivat mutapohjaiselta lehmirannalta,mihin lehmänsorkat olivat puhkoneet jälkensä kaislan syönnissä..
Jussin nokka oli yhtä tarkka kuin vainukoiralla.
Autoillakin oli omat hajunsa.
Kankon papan bensaletukka-kuorma-auto haisi kuivuneelta plinisavelta ja konerasvalta.
Kirkkoherra Savolaisen kansuri haisi iceblueaquaveralta,ruumishuoneelta ja bibliankansilta.
Pöksytehtaan johtajan tummansininen barokkimersu tuoksahti sisältä Pledgellä puunatulta pähkinäpuulta sekä tuoreilta kieloilta,joita rouva vaihtoi viikoittain kojelaudan pieneen posliinivaasiin.
Isäkappalaisen motorisoitua 60-luvun puolessa välissä,hänen laivastonsininen Neckar Jagstinsa tuoksahti Old Spicelta ja hänen työhuoneensa Bostonilta sekä hammaskiveltä haukotellessaan saarnanteossa.
Samoin isä sai papinlapset katselemaan keittiön ikkunanverhoihin puhallellessaan ulos hyväksyntänsä pyhäruokapöydän päässä äidin tekemästä lihamurekkeesta.
Kun pappilan hoviräätäli Uuno Närhi oli kuolla kupsahtanut kotona pappilassa,Jussin ollessa pöksytehtaan mökillä,poika oli kotiin tullessaan saanut äidiltä ilmoituksen Uuno-sedän poismenosta.
Jussin ainoa kommentti Uunon kuolemasta oli:
--Haisseeks se jo?
Pappilan suitten ronklaaja hammaslääkäri Inkeri Linna oli monasti puhunut pahasta hengestä ja siitä ,että halitoosista kärsivät tavallisesti ammattipuhujat sekä näyttelijät.
Kuulema Clark Cablekin haiskahti vastanäyttelijättärensä kiusaksi hammaskivelle suudellessaan hörökorvat vekissä Vivian Leighiä Tuulen viemässä. Clark Cablen hörökorvat kuulema teipattiin kalloon kiinni ennen filmausta,,
Tuuli ei siis vienyt pois pahaa henkeäkään....
Äitikappalaisen neuvona pahan hengen poistamiseksi oli kurlailu suolavedellä,mutta isä pisti Vademecumia suunsa kirkastamiseksi.
Suuvesimerkki sopikin paremmin latinanopettaja-pastorille,koska Vademecum vastasi suomeksi "Kulje kanssani"-lausetta.
Koneistuneessa maalaismaisemassa oli omat arominsa.
Pappilan Katavassaren mökin omistajan agronomi Variksen riihen edustalla tuoksahti pikku-Valmetin tai kansan suussa "piikkilanka-aidan kiristäjän" ulosottosiivapyörän päästä lotkuttavan rättihihnan palanut haju, tuore koivun mahla ja kuusipuun pihka,isännän halkaistessa polttoklapeja isolla kirveshälläpyörällä.
Artistimittapuun mukaan Jussin ei tarvinnut olla mikään Ray Charles,Jose Feliciano eikä Stevie Wonder,pystyessään kuvailemaan silmät ummessa ja päätään heiluttamalla aistimuksiaan hajuista sekä äänistä.
 |
| Palokunta Kitulan Suomusjärven Osuuskaupan edustalla |
 |
| Suomusjärven meijerin Commer-maitoauto |
-------------------------------
Onnikan kiemurtelusta ja mäen päällä hyppimisistä,että autonalustan mahakalut näkyivät, Jussilla oli melkein oksennus kurkussa,vaikkei yleensä kärsinyt matkapahoinvoinnista.
Bussi oli päässyt tasaisempaan maastoon ohittaessaan Suomusjärven meijerin ,minkä pihasta työnsi maantielle vihreä Commer-maitoauto .
Lopulta Laineen Vanaja-bussi pysähtyi Kitulassa Suomusjärven kaksikerroksisen osuuskaupparakennuksen eteen.
Vaikka oli kesäkuun puolta väliä,osuuskaupan edessä Shellin farmaritankin takana yksinäinen rautukoivu jo ravisteli keltaisia lehtiään maahan.Syynä kuivumiseen oli farmaritankista maahan vuotava kaksitahtibensiini,mikä oli tummentanut pihasoran mustan kahvin väriseksi.
Keltaisten koivunlehtien varisemisesta Jussi hyräili Lasse Mårtenssonin sössötyksellä:
--Aina foi bluuf,fykfyllä foi bluuf...kun fykfynlehti maahan ehti..fiinäkin foi bluuf..."
Bussikuski astui ensimmäisenä onnikasta ulos kädessään Schmandtin leivoslaatikko.
Rahastajatyttö meni tupakalle osuuskaupan päätyyn,missä valkotakkinen kauppa-apulaistyttö oli samoin vetämässä henkosia.
Jussi ajatteli käydä pikaisesti myymälässä ostamassa Valion suklaatikun ja kiirehti kuskin hajuvanassa samalla ovenavauksella sisään.
Bussikuski koputti myymälän konttorin lasiovelle,Jussin kaivellessa jätskiarkusta kylmää suklaapuikkoa vaniljapurkkien alta. Kuljettaja oli jättänyt konttorin oven raolleen pojan kuullessa tämän puhuvan kaupan punatukkaiselle kanslistille:
--Se meitin kuljetuspäällikkö lähettää neiril juhannusterveissii näire makeire Mantin leivosten kans!
--Puhelinnummero näkky kortin sisäst!
Jussin odottaessa vaihtorahaa käteensä tiskillä, kuljettaja ohimennessään kopautti sormellaan pojan olkapäätä sanoen:
--Alassää papinpoik kiirehtii bussil,ku mullo kiirus ehttopäiväl ajaa Karjalohjalt takasi kaupunkki talleil ja valmistauttu kuljetusväe mökill juhannust ryypp...tarkotan ryystään juhannuskaffet !
Astuttuaan myymälästä pihalle sifonkihuivinen kauppa-apulainen pumppasi farmaritankin käsikahvasta kaksitahtibensaa mustan IFA-moottoripyörän tankkiin.
Lippalakkinen pyörämies sivussa katseli neitosen vatkaamista suu pikkuvirneessä,muistellessaan omaa nuoruttaan kun likkakaveri tanssilavan ulkohuusin takana yritti vetää pitsihanskakädellä auki jumiutunatta rippihousujen vetoketjua.
 |
| Veneaseman tankkaajat by Juhart |
Kaupungissakin liikkui pari samanlaista kuormuria sementtirenkaiden kuljetusautoina.
Salon Sementtivalimo näytti harrastavan mannermaisia Fordeja. Jokirannan sementtisiilon päädyssä,missä myös sijaitsi Fribergin Esson Standard Oil-venetankkausmittari,oli vuosia jo seissyt ruostumassa vanhempi Ranskan Hercules Fordin bulldog-hytti. Sitä kauppalan rantojen miehet käyttivät tankkauskoppinaan.
Myöhemmin 70-luvulla sama veneasema tuli palvelemaan BP:n jakelupisteenä.
 |
| Suomusjärven VPK:n Ford Rhein Salon torilla |
Myöhemmin 70-luvulla parkkitontin kyljessä tervehti matkaajia keltainen ja muovinen UFO Futuro-baari.
 |
| Lahnajärvi-kortti 70-luvun vaihteesta |
Tie oli erittäin mutkainen ja päällystämätön santatie,jonka reunustavien metsiköiden läpi kuulsi pienten lampien ja järvien selkiä.
--Tuol jossain oikeel lammen rannal piräs olla presidentti Kekkosenki huvila ja pääministeri Karjalaise mökki..
Jussi puhui itsekseen.
--Ja tuol vasemmal Enäjärve isommal pualel on jossaki Tauno Palon kesähuvila...
--Tauno Palo ja Aino Kallas,kaveri koulus vitsaileva ikäänkus kummakki olisiva alttiit onnettomuuksill..yks poltti ittes ja toine kallas venees..
--Aika kornei huamautukssii!
--ja sitä Regina Linnaheimoo pojak kutsusiva Vagiinaks tai sinneppäite.....
--Sit kaikk aikuse puhuvas sormi suun eres Kekkose naisist jossan Lapin rakovalkeil sekä Lepikon torpal Kainuus ja kun mite Karjalaisel on ain santaalit sekasin ulkomaa valtiovierailuil....et sillai maat johreta ja erustetaa...naiste ja viinan peräss..
--Kekkoselt ol joku savolaisukko kerran kysässy,ett koska silt o tukka lähteny.
--Kekkone ol vastannu,ettei tukka ja järki pysy pitkään samas pääs...
--Savolaisukko kysäs ,ett kumpi lähti ensmäsen?
Pikkupitäjässä monella senaikaisella julkkiksella oli huvilansa.
Salitun kylän puoleisella niemellä oli monen entisen Viipurin Voimistelijan mökit. Agronomi Varis,niemimaan toinen suurtilallinen omisti huvilatontteja omalla kannaksellaan.Hänhän oli myös entisiä Viipurin Voimistelijoita ja kannaksen evakkoja..Hänen arkkitehtiystävänsä Teräsvirta Helsingistä muunmuassa oli yksi mökinrakentajista ja jonka kanssa Erkki Varis rakensi yhdessä timpureina pappilan mökin verannankin.
Leukakiepillä kummatkin kiepsauttivat itsensä verannan kurkihirren päälle eikä yksikään kattohuopanaula pudonnut maahan naularepusta.
Kekkosen mustan Cadillacin AA-yhden Jussi oli kerran nähnyt Salon sillalla,presidentin mennessä Turkuun Crichton-Vulcan-telakan vihkiäisiin.
Karjalaisen virkapirssiä hän ei ole koskaan nähnyt,mutta ministeri Emil Skogin mustan ja Ruotsissa pidennetyn Chrysler Imperialin hän on kerran bongannut kauppalan läpikulkumatkalla...
 |
| Emil Skogin 1956 Chrysler Crown Imperial |
 |
| Poliisinlahden känniset ratsupoliisit-sketsi by Juhart |
Nämä äkkäsivät vetää porukassa paatiin kapean kannaksen yli tuomari Julinin pottumaan läpi,saamalla tuomarin hätistämään juovikkaat ratsupoliisit kaksipiippuisella haulikolla pois tontilla.
Tuomari Julin oli udellut veneenvetäjiltä keitä he olivat.
Vastauksena ratsupoliisit huusivat,ett "Nesteen soutajia"
 |
| Tauno ja Koff |
Kerran Jussi ja kummatkin isosiskot olivat jauhauttamassa Paula-kahvia nollalla Tukkisen kaupassa,kun Tauno tuli ostamaan korillista Koff-pilsneriä.
Isosiskot olivat Taunosta ihan pöllinä ja pyysivät niiaten nimikirjoitusta.
Taukka kirjoitti nimmarit kauppiaan timpurinkynällä puotipaperiin, repäisemällä kulman arkista tyttärille muistoksi.
Siskot olivat ihan onnesta jäykkinä ja uskoivat ihan varmana,miltä Ansa Ikosesta tuntui Taunon pussatessa poskille.
 |
| Helsingintietä..oik.Vähäsillan kukkakauppa,Mauno Virtanen, Kirja-aitta,LSO,Kastu ja Pesosen kulma.. |
 |
| Hanna-tädin vehnäjauhot |
----------------------------------------------------------------------
Jussi kuten isänsäkin oli aina pitänyt pullasta,etenkin kahvipullasta,mitä sai tuoreena Kastun leipomosta lettoina eli lengdeinä. Isä kylläkin piti enemmin räämikakuista ja makeista ,jopa viikon vanhoista homeentuneista wienereistä,jotka eivät enää kelvanneet muulle pesueelle...olihan hänen lempikuoronsa joulun alla Wiener Singerknaben..
Äidin polku-Singerin ompelukoneöljy taas oli hänen ainoa pappilan voiteluaine,jota hän käytti narisevien ovensaranoiden voiteluun..
Jussia kutsuttiin pullapojaksi ja isäkappalainen kutsui itseään seurakunnan pullasorsaksi.
Papinhan oli syötävä pakosta seurakunnan kaikissa pippaloissa,kastajaisissa,hautajaisissa ja vihkiäisissä ensimmäisenä tarjotut pakkopullat.
--"No--kappalainen ottaa vain nyt ensimmäisenä!"...oli Antille mitä tutuin kehotus.
Jussi sai rippilahjaksi Uskelan kirkon rappusilla äidiltään Kastun rusinapullalengdin,minkä poika oli jo kerinnyt panemaan poskeensa ennen kuin oli päässyt kirkkomäkeä alas Uskelan kunnantalon kulmalle
"Makea ompi maailman tie!"
 |
| Uskelan kirkko ja karjalaisten muistomerkki sankarihautojen vieressä |
He olivat lounaissuomalaisessa kauppalassa senaikaisia maahanmuuttajia evakkokarjalaisten ohella eikä aluksi jäyhien kauppalalaisten silmissä muukalaisten vastaanotto ollut kovinkaan lämmintä.
Aivan 50-luvun alussa pappilan kolme sisarusta Riitta,Annukka ja Jussi istuivat pastorin asunnon kiviportailla Rummunlyöjänkadulla tervehtimässä ohikulkijoita savonkielellä:
--Mistöö kaakaa työ uotta?
Heidän omituista kieltään ei kukaan ohikulkija ymmärtänyt,mutta ajan saatossa parisen vuoden kuluttua sama poppoo kysyi ohikulkijoilta saman lauseen sujuvasti kauppalan pätkäkielellä:
--Mist päite te ole tulos ja mihi te ole menos?
Monikulttuurinen kauppala ja Tobacco Road
-----------------------------------------------------------------------
Kotikauppalaa ei voitu kutsua supisuomalaiseksi,asuinkunnan oltua puhtaasti ruotsinkielinen vuosisatoja.
Kauppala oltiin lohkottu 1800-luvulla Åminne Godsin kartanon maista ja sen keskusta käsitti Salonjoen molemmat rantakaistaleet pieninä puutaloryhminä,joita oltiin jo pystytetty 1700-luvulla.
Silloisista asukkaista valtaosa oli sotamiehiä,korpraaleja,nahkureita,torppareita,hatuntekijöitä ja muita ammatinharjoittajia.Listaan mahtuu myös yksi siltavouti,koska sillan tullimaksut olivat tuloja kauppalan taloudelle.
 |
| Salon Isokatu v.1911 Nykyinen Horninkatu. Oikealla Cavenin kirjakauppa |
Jussin pappila sijaitsi siinä entisessä Hornin korttelissa,joka myöhemmin ristittiin Hermanniksi.
Pappilan talon oli rakennuttanut kauppalan historian mukaan 1890-luvulla insinööri ja sähkö-ja konetehtaan johtaja Johan Fredrik Martelin,vaikka kauppalalaiset puhuivat Selänteen talosta. Insinööri Martelin asui kylläkin 1890-luvulta vuoteen 1905 asti Mathildedalissa,että kauppias Elias Selänne olisi voinut hyvinkin ollut talon rakentajana.Selänne ja Martelin olivat kaukaisia sukulaisia ja samoin kuuluivat Salon Kauppalan Säästöpankin johtokuntaan.
Johan Fredrikin naitua kauppalan ensimmäisen naisvalokuvaajan Paulina Axelssonin,nuoripari muutti sanottuun taloon vuonna 1905.
Korjatkoon joku epäilykseni.
 |
| Paarmamittari Juhana Kustaa Eskolinin talo |
 |
| Leskirouva Martta Grönholmin talo |
Pappilaa vastapäätä Rummunlyöjänkadun ja Torikadun kulmassa oli seissyt vuoteen 1939 asti laivuri Frans Wilhelm Fredrikssonin puutalo.Sen paikalla vuonna 1960 oli vain tyhjä aidattu tontti,jota puhelinlaitos piti kuorma-auto-ja kaapelivarastonaan..Sen vieressä sijainnut entinen leskirouva Martta Grönholmin talo säilyi 60-luvun puoliväliin asti ns. Pelkosen talona.
V.1939 purettua Fredriksonin taloa oltiin myös kutsuttu Eskolinin taloksi,koska siihen muutti paarmamittaaja Johan Gustaf Eskolin.
Pelkosen mamma pojanpoikansa Sepon kanssa asutti päädyssä hellakamariyksiötä,jonka lasiveranta oli ikuisesti notkollaan kuin lehmän selkä.
Talon keskirapun huoneiston oli vuokrannut Salon Autokoulu 1950-luvulla.
 |
| Kuurupiilolla Pelkosen talon edessä Juhart 2002 |
Yhdeksi seurakunnaksi oli muotoutunut Uskelan kunnan ja Salon kauppalan seurakuntien amalgaami.Alunperin kauppalan seurakunta oli aloittanut 1900-luvun vaihteessa rukoushuoneyhdistyksestä.Kauppalan kyljessä Uskelan kunnassa korkealla mäellä seisoi 1800-luvun puolessa välissä rakennettu kivikirkko,mikä hallitsi alhaalla leviävää savilaaksoa,aiheuttamalla papinpojalle kylmällä hahmollaan pelonsekaisia tunteita lentävistä enkeleistä ja sorkkajalkaisista piruista.
Isä kutsuikin kivikirkkoaan piruntorjuntabunkkeriksi.
Kirkkokadulle aivan pappilan naapuriin oltiin pykätty soma rukoushuone vuonna 1901,joka 20-luvulla sai ikioman kellotapulinsa.Sitä kutsuttiinkin pikkukirkoksi.
Kirkon sakarstissa pidettiin lähetysyhdistyksen ompeluseuroja,kirkkokuoron harjoituksia,toimimalla myös seurakuntasalina..
Jussi siskoineen kävivät siinä pyhäkoulunsakin.
 |
| Isosiskojen pyhäkoulukuva 1950-luvun alusta Salon pikkukirkossa. |
 |
| Hermanni 1960-luvulla. Salon kirkko ja pappila punaisissa renkaissa |
1950-luvulla niitä oli jo kaksi.
Samoin vuosisadan alusta alkoi kauppalaan muuttamaan väkeä sisä-Suomesta maaltapaossa sekä Venäjältä bolshevismin paossa.
Venäjän ja Ruotsin vallasta vielä 1950-luvulla kertoivat katukilvet,kuten palokuntatalon eli brankkarin Asemakadun kyltti,missä luki kolmella kielellä,venäjänkielellä ylinnä,välissä ruotsiksi ja pohjalla suomeksi:
Aleksandraskaja Ulitsa (Aleksanterinkatu)
Stationsgatan
Asemakatu.Maariankatu Asemakadun kulmassa taas oli Mariskaja ulitsa Aleksanteri-tsaarin rouvan mukaan.
Kauppalan väestöön kuului myös saksalaisia kuten mm.von Essenit,Lagerkranzit sekä Langet.
Åminne Godsin eli Joensuun kartanon hallitsijasuku Armfeltien jälkeen oli von Knorringeja.
Venäjän tsaarin sortovallan päätteeksi ja uuden kommunismidiktatuurin saattona kauppalaan muutti mm. Kusnetsovea,Kovalevejä sekä yksi vapaaherra ja tsaarin armeijan luutnantti Smirnov,joka tunnettiin pitkään valokuvaajana.
Monikulttuurismista kieli kipsoissa myydyt Sinebrykoffin juomat,Schmandtin leivokset,Rettigin Klubit ja Sternbergin Fenniat.
50-luvuna rakennusvuosina kauppoihin tulivat Amertupakan Bostonit,Kentit,Menthol Meilit,Lucky Striket,Chesterfieldit,North Statet,Marlborot sekä Camelit.
 |
| Tobacco Road by Juhart |
Kulutustavaroiden merkkivalinta oli ruotsalaissaksalaisesta kotimaisuusasteesta hiljalleen muuttunut amerikkalaiseksi.
Killan sijasta Clania,Erinmorea,Half & Halfia sekä MacBaren'sin Golden Blendiä sekä Mixturea.
Usea Clanin polttaja littaili kadulla kengänkorkonsa alla Dollari-piippunsa vaahtomuovifiltteriä,piipun pesän poristessa kuin tervamiilu.
Näin Jussikin teki 60-luvun puolessa välissä Hornin baarin ikkunapöydässä ladatessaan äkkiväärää briariaan makean imelillä MacBaren'sin Golden Blendin poroilla,sukiessaan samalla miesmäisesti ylähuuleensa kasvaneita viiksenkärkiään.
Tupakoiminen oli siihen aikaan miehekästä.
Amerikkalaisuus ja englanninkieli olivat kaikessa muodossa muotia,suomalaisten pistäessä silti "Osta suomalaista-kampanjassaan" Finn-etulisäkkeitä tuotteidensa sekä firmojensa nimiin.
Suomalaisuutta korostettiin myös ulkolaisten suomalaisista juurista.
Eräs savolainen oli lausahtanut,että Ranskan presidentti Charles de Gaullenkin suku oli kotoisin Savolaxista,koska siellä oli jossain asustellut 1800-luvulla kuuluisa Nenä-Kalle.
Harva kyllä tiesi,että presidentti Franklin Delano Rooseveltin eräs esi-isä oli ollut suomalainen Ruotsin armeijan sotilas Magnusson 1600-luvulta.
Ruotsin kuninkaathan taistelivat ja voittivat sotansa suomalaisten Hakkapeliittojen ansiosta.
Eleanor Roosevelt taas isänsä puolelta oli hollantilaista Rosen Veldt-sukua.
Olikohan tämä sukua sille kuuluisalle patovallin tulppaajapojalle,joka oli pistänyt etusormensa vuotavaan reikään ?
Suomalaisten suuren sankarin marsalkka Mannerheimin sukua väitetään hollantilaiseksi Marnheim-suvuksi.
Jotkut kyllä väittävät suvun Marnheimien olevan vanhaa saksalaista kauppiassukua
Isäkappalainenkin suuresta kauppalan amerikkalaisuuteen muuttumisesta oli lausahtanut saarnapöntöstöön,että olemme hiljalleen päässeet "Agricolan ajasta Coca-Colan aikaan".
 |
| Katavasaaren mökki |
----------------------------------------
Jussi havahtui ajatuksistaan bussin laskeuduttua mäkeä alas Salmen siltaa kohti.
Edessä olevan sillan vastapäästä alkoi Uudenmaan lääni. Pappilan mökkisaarenkin jakoi keskeltä kivinen rajapyykki kahteen eri lääniin. Saaren asuttamaton puoliska kuului Uudenmaan lääniin.
Isä oli ripustanut keinunkin kahden rajalla seisovan riippakoivun väliin ja papinkakarat saivat kiikkuilla hulvasti kahden läänin välillä.
Tuntui melkein ulkomaan matkalta kiikkulaudan persuspuolen hujahtaessa korkealle Uudenmaan läänin puolelle ja jalat sojossa takaisin korkealle Turun ja Porin lääniin.
Jussi painoi summerista hädissään,ettei joutuisi kävelemään sillan toisesta päästä veneelle ,kuskin jarrutellessa saapasjalallaan Vanajansa seisokkiin Turun ja Porin läänin puoleiseen sillankorvaan.
Jussin astuessa ovesta kasseineen ja loukattu peukalo sojossa ulos, rahastajamimmi moiskautti ilmaan suu marilynimäisessä ympyrässä pojalle lentosuukon.
Seistessään tienreunassa bussin peräimun vetämä pölypilvi verhosi Jussin santaiseen syleilyynsä .
Vasta pilven laskeuduttua salmen ulpukanlehtien päälle Jussi uskalsi lähteä kasseineen tien yli,katselemalla liikennelaulun opista ensin vasemmalle ja sitten oikealle.Vasemmalta mäestä ei näkynyt tulevan liikennettä,mutta oikealta puolelta sillalle kiisi kovaa vauhtia ja valoja vilkuttaen sysimusta Wartburg,kaksitahtikoneen pakoputken siristessä yli sadan desibelin kaikuna tienvarren punamullatun saunarakennuksen hirsiseiniltä.Laineen bussikin oli joutunut väistämään tien keskiharjanteella vihaisesti päälle pärisevää itäsaksalaista ampiaista tienpenkalle.
Jussi oli hypännyt tienvarren heinikkoon kasseineen katsomaan sillan puukannella renkailla ärheästi kopistelevaa Itä-Saksan ihmettä,minkä ritilämaskikin istui ilkeässä virneessä..
 |
| 1961 Wartburg 311. |
Se oli agronomi Varis,joka oli kehunut ajavansa vain "viipurilaisella järellä". Liikennesäännöt agronomista oli tarkoitettu vain huonoille autoilijoille..
Vielä yli viidenkymmenen vuoden perästä Jussi muistaa tarkasti agronomin naaman pirumaisen virneen ratin takaa, ikäänkuin reservin kapteeni Varis olisi hyökännyt sillan yli ryssävainolaista vastaan ja huutanut suu vääränä "Äl' yli päästä perhanaa!"
Wartburg onneksi paineli vauhdilla ohi ja mäkeen,kääntymällä rinteessä vasemmalle Salitun tienviitalla,jonka Jussi aina disleksikkona oli lukenut Sallituksi ja ihmetellyt, mikä sitten voisi olla kiellettyä kyläpahasessa.
 |
| Miele |
Isäkappalainen oli jo kerinnyt siirtämään mopon satulalaukut merihankaveneen kokkaan Jussin soudettavaksi,että saisi kepeänä päristellä Salitun tietä Varisten tilalle ja sieltä alas kesämökkisaaren vastaiseen leppärantaan.
Istuessaan harallaan haalarihousuissa ja räpsiessään niiden elastisia henkselejä olalleen isä lausui pojalleen:
--Noh...nähhään siellä lepikkorannassa,eläkä anna vuottoo..että puappa aeronlappoo vetteen tihheeseen tahtiin!
Mopon häivyttyä mäkeen sinisessä savussa Jussi huusi äkäisenä perään:
--Laiva on lastattu ja yksi orjakuli airoissa!
Työntäessään raskasta venettä kokasta ulos salmeen mutapohjaisesta rannasta Jussi mumisi Suomen lasten rakastamaa Markus-setää matkimalla:
--Ja pikku-Pekka...missäs sinä asut?
--Puhuppas kovempaa tähän mikrofooniin!
--Ai,että Rantasalmella..!
--Joo..meillä siellä kotona Rantasalmella vesi ylettyy ihan rantaan asti?
Jussi oli kuullut lasten salaisilta asiamiehiltä,ettei Markus-setä oikeasti rakastanut paljoakaan Suomen lapsia ja tykkäsi enemmän napata kabineteissa snapseja kitaansa ainakin tunnin verran jokaisen yleisradion lastentunnin jälkeen.
Kuulema herra Markus Rautio oli turhautunut tyhmien kakaroiden tenttaamisesta mikrofooniin..
Se mikrofooni toi muitakin kuuluttajien saloja julki yli Suomenmaan.
Yleisradion pääkuuluttaja kreivi Creutz oli kerran uutistenluvun perästä sattumalta jättänyt mikin päälle ja sanonut kaiken kansan kultavaksi:
--Ja nyt tämä poika menee paskalle!
 |
| Markus-sedän lastentunti Juhart 1989 |
Jussi oli kerinnyt soutamaan sillan ali kapeaan salmeen,mihin kaislarintaman väliin oli jäänyt tiukasti veneenlevyinen väylä.Noin puolisen kilometrin rankan soutelun perästä,missä merihankaimet kiusasivat, lapojen pyöriessä miten sattuivat ja niihin tarttuvia kaisloja ja ulpukanlehtiä kirotessaan Jussi veti airot sisään ja jäi katselemaan suvista maalaismaisemaa.
Jenkkikassin sivuvetoketjun alta hän kaivoi ulos pienen Partner-tupakka-askin, sytyttämällä miesmäisesti Inkereen Elomaan Jaakon maatilan salaojittajilta oppimassa kourakupissa sampotikulla sätkän.
Jussi oli edelliskesänä ollut tilalla maatöissä ja Elomaan täti,joka myös oli agronomi, oli ollut isän oppilaana lyseossa..
Elomaiden tiluksilta Jussi oli oppinut salaojamiesten tavat,miten kahvitauolla sytytettiin sätkät rasvaisen ja diiselikuonan peittämän Fordson Supermajorin isoon tuplapyörään nojaamalla.
Traktorin salaojakoneen kauhat olivat pyörineet tyhjäkäynnillä takanostolaitteessa ylhäällä kuin Chaplinin Nykyaika-filmin konevempeleet,Jussin yskiessä salaojamiehiltä pois kääntyen elämänsä ensimmäisistä Työmies-savuista.
Salaojamiehet olivat sivussa virnuilleet puuholkit suupielissä pojan ottaessa ensiaskeliaan raavaiden diagonaalipöksymiesten maailmassa.
 |
| Fordson heinäpellolla Juhart 2004 |
Jostain kauempaa kuului kosken huminaa ja Jussi muisti kerran koko pappilan poppoon soudelleen kosken postikorttimaiseen lehvämaisemaan.
Valjastetun kosken mädän puurännin laudanrei'istä oli suihkinut ulos satoja vesikaaria kuin Havis Amandan hyljepatsaiden suusta..
Veneen kokan lähellä näytti heiluvan ruosteinen katiska ja sen merkkikapulakin näkyi menevän monasti jopa umpisukkeloon saakka.
Jussi uskoi katiskassa potkivan vähintään kymmenen kilon hauen,joka väkivoimalla yritti päästä nielun sisästä vapaisiin vesiin.Hauen terävähampaisen nokan hän näki hakkaavan kiukussa vankeudestaan pullistumia katiskaverkkoon.
Leijonatiukuansa vilkaistuaan hän päätti jatkaa soutamista omaa Volgaansa pitkin heittämällä partneritumpin ulpukan lehdelle,sinisiipisten päivänkorentojen syöksyessä siivet sulaen kuin Ikaruksella järviveteen.
--Ette te olis päivänkorentoin muuteskaa koko päivää eläneet!
Jussi puheli pistäessään airoja hankaimiin, kääntämäessään veneen kokkaa salmen suuta päin.
Ulpukan lehden vieressä kellui kaksi palanutta sampotikkua ristissä muistona kristillisistä hautajaisista.
Korennoista pojan mieleen tuli Suomusjärven tien varressa punaisessa mummonmökissä asuva Korennon Olavi,joka tiesi kaiken itämoottoripyöristä sekä itäautoista.
Olavilla oli aina kintuissaan lyhkäset uloskasvetut rippiteryleenit ja suunpielessä Killalta haiskahtava dollaripiippu.Tämä oli Variksen Epsan kavereita ja varmaankin nyt juhannusaattona oli kaahaamassa MZ-pyörällään Varisten rantasaunalle litkimään kaljaa.
Olavi puheliaana lausahti yleensä kaksi sanaa tunnissa "Kyl maar"-etusuffikseilla.
Lepikkorannassa isä oli jo heiluttelemassa käsiään vanhan partioviestittäjän signaaleilla Jussin kääntäessä veneen kokan savipohjaista poukamaa kohti.
Isän maastonvihreä mopo nojasi lepänrunkoon ketjutettuna kuin myöhempien aikojen viherpeukalo atomivoimalan porttiin ja rantanurmella seisoi Bernoullien tuskanpunainen vanna-Taunus-farmari tervaleppien suojassa.
--Jaaha...kupparmäkeläise lederpöksyt ovas saapunne kotkanpesästäs ja sivistyksen keskelt sivistämää pappila moukkii!
Poika äksyili,meripaatin kokkakölin juuttuessa matalan rannan mutapohjaan....
 |
| Isä soutelulla 30-luvulla |
 |
| Bernoullien vanna-Taunus Sammatin kirkolla |
 |
| Kappalaisen Aldell ja Miele,motoriset hengenvihulaiset Juhart 2010 |
Pyhä pyromaani
----------------------
Isän istuttua takatuhdolle melanpitäjäksi kurapuvussaan, Jussi mutapohjassa kahlaamalla työnsi paatin järvelle.
Jussin kämmenpohjat olivat saaneet vesikelloja pitkästä soutumatkasta ja hammasta purren hän yritti kiskoa viimeisillä aironvedoilla kuin Nesteen soutaja merihankaista ja raskassoutuista venettä salmen yli mökkisaaren ponttoonilauturin maaliin.
Isä peränpitäjänä katseli poikansa kärsimystä kysäisemällä:
--Noh..mittäesj sinä Jussi näätät niin ärreeltä?
--Emmää tiärä,mutkun toi äidin Nullien (Bernoullien) tuttavaperhe panee mun karvat pysttyy?
Jussi vastasi näreänä.
--Elä sinä niistä piittoo!
--En minäkään niitä oekeen haluaisi katella ja jaksaesi pahemmin kuunnella joetaenj viipurjlaesija ja berniläesijä tyhyjänpolokijoeta .
--Yks puhhuu viisaeta lapsjpsykologiasta ja toenen kukkuu käkenä rantakivillä.
Isä vastasi koppaamalla kourakuppiinsa järvivettä hikiseen niskaansa.
--Kylläpäs muantien pöly männöö ihan jokkaeseen ihohuokoseen!
--Minä kyllä pistän enstoeminanj saanan lämpiimään.
 |
| Kappalaiska ja Paul Bernoulli muuripataräiskäleiden teossa |
-----------------------------------------------
Jussin lopulta kiskottua viimeisillä aironvedoilla veneen mökkisaaren ponttoonilaiturin kylkeen, rannassa kakkosnelosparrun nokassa könötti tervehtimässä mökin Aldell-perämoottori ...taas kerran.
Äiti oli ilmeisesti perheen mekaanikkona vaihtanut siihen potkurin sokkanaulan ,katkottuaan ensin rantakiven päällä hohtimien hampaissa sinkityn puolentoista tuuman rautalaunan originaalisena rantavaraosana.
Vaasalaistekoinen ja ruotsalaislisenssinen Aldell ei lähestulkoonkaan vastannut laadultaan amerikkalaista Johnsonia ja Evinrudea.
Perämoottorin pehmeät messinkimutterit ja- pultit isä sai ympäripyöreiksi teologisena mekaanikkona hengenvihollisten kutsumanimien kaikuessa vastarannoilta .
Teknisesti haasteellisena hän agronomi Variksen "jären" vastaisesti käytti raakaa savolaista voimaa kiinni juuttuneiden pulttien avaamisessa tongeillaan sekä jakoavaimillaan.
Alituisesti pissaavan kaasuttimen ja kastuneen Lodge-tulpan äiti yleensä puhdisti essunkulmaansa jo rannassa ennen reissulle lähtöä.Isän käsissä kaasuttimen huolto ja tulpan puhdistus järvenselällä oli papinpesueelle pahempaa piinaaa kuin katkismuksen kuulustelu.
Aldell oli vielä niin vanhanaikainen,ettei siinä ollut edes kahvakaasua,vaan vauhtihirmua piti nopeuttaa sekä hidastaa pallopäisestä liukuhanasta moottorikopan etupaneelista.
 |
| Aldell A2 ja A3 1954.Pappilan Aldell oli väriltään vaaleanvihreä. |
Lisäksi Enäjärveltä löytyi vaarallisia salakareja,joidenka päälle papillinen kippari yleensä karautti veneen mahalleen.
Vesillä nähtävästi hänellä ei ollut mukanaan taivaallista kakkosperämiestä.
Auton ostettuaan 60-luvun puolen välin jälkeen hän luotti aina taivaalliseen kartanlukijaansa mökkipikataipaleellaan, ajamalla enimmäkseen uudelle mökille mutkaisen Kemiönsaaren santatien vasenta puolta ruotsalaisittain.
Ruotsissa äkättiin kyllä v.1967 siirtymään eurooppalaisittain oikealle,mutta vesillä Suomessakin ohitettiin kansainvälisten meriliikennelakien mukaisesti vastaantuleva paatti vasemmalta.
Lainkuuliaisena papille riitti laki kuin laki.
Papinlapsetkin saivat kuulla äidin ja isän lukemaa lakia,mikä merkitsi pikarangaistuksia taikka -sakkoja pahanteoista.
Isän puolustuksena olikin ollut,ettei järvistä olla koskaan tehty merikarttoja eikä kaikkiin sisäjärviin oolla ajateltu panna reimareita,koska pikkujärviliikenne käsitti vain vapaa-ajan veneilijöitä.
Isän yleensä rytkiessä kastunutta moottoriaan käyntiin, keskituhdolla istuvat saivat ylimääräisen selkäsaunan vetonarun solmusta,koskei Aldell edes kuivanakaan suostunut käyntiin kuin viidennellä vedolla...jos silloinkaan..
Moottorin käynnistyessä koko vene tärisi kuin tärypora ja tuupparin kipparin ohjainkahvakäsi tuntui turtuvan tunnottomaksi kuin kätensä päällä yön yli nukkujalla.
Aldellista kärsineitä on löytynyt muualtakin maasta.
Eräs jyväskyläläinen Aldellisti oli ennen kuolemaansa määrännyt testamenttinsa klausuulin,että hänen haudalleen olisi pystytettävä parrun päähän perheen Aldell-tuuppari.
Omaisten tulisi käydä käynnistämässä se kerran viikossa.
Äiti oli isää enemmän venenaisia,joka myös 30-luvulla matkusti sisävesilaivoissa kotinsa Mulanniemen laiturista Iisalmeen ja Kuopioon,,
Hän kertoi meille pappilan muksuille yhdestä laivamatkasta,jossa sisävesilaiva oli melkein törmäämässä toiseen kapeassa salmessa.
Laivan kippari oli huutanut komentosillalta messinkiseen trattiin,joka viestitti alas konemestarille:
"Purlautappas pari laakia pakkia siellä alailimoessa kun tiällä yläilimoessa ajetaan yhteen!"
 |
| Sisävesilaivakippari by Juhart |
--No--sieltä tulloo se meijän sortinsakki!
--Miesjväkkee kyllä tarvihaankin matontamppaaksessa ja kuopalla käännissä sekä muissa pikkutehtävissä!.("Kuoppa" oli mökin kylmiö,mikä oltiin kaivettu Uudenmaan läänin puolelle yhteen kanervarinteeseen. Saaressa ei ollut sähköjä eikä jääkaapeista pappilassa puhuttu kun v.1967,jolloin perhe muutti uuteen seurakuntatalon papinasuntoon,missä sellainen kuului vakiovarusteisiin).
Jussi tiesi kuuluvansa siihen miesväkeen,joka äidin komentojen mukaan pantiin naisväen muihin tehtäviin.
--No kipaseppas sinä nuorempana siitä ...!--oli se yleisin käsky,mitä ei edes katkismukseen oltu lisätty.
Isän kustannuspaikalle eivät huushollityöt kuuluneet.
Hänelle kuuluivat verkkojen ja katiskojen kokemiset sekä kalanperkaukset että -savustukset,saunan lämmitys sekä yleinen Paul Bernoullilta saaneissa nahkahousuissa ähkiminen mökkiläisen mielipuuhissaan.
--Noh..toitkos sinä ne kahavitarpeet, nisut ja Kallion kaapan tillaakset sekä viikkolehet?
Äiti kysäisi Jussilta.
Poika aukaisi jenkkikassinsa suun ojentamalla äidille Kotilieden,Kotimaan,Suomenkuvalehden ja Uuden Suomen.
Päivälehdistä vain Salon Seudun Sanomat oltiin käännytetty Laidikkeen postiin Suomusjärvelle kesäksi ja se piti hakea aamuisin kahdella venereissulla kannaksen toiselta puolelta.
--Joo--tässon postipojan tulijaise ja katos näit kaleeriorjan rakkossii kännyi!
Jussi vastasi nenäkkäänä.
--Ja noi siskot vaa näyttää kummast ruskistannee nahkojas kalliol!
--Sää äiti oles saanu oikke koko joukon nuupialaissi orjii!
Äiti vastasi ainoalle pojalleen tekovihaisena:
--Eläpäs sinä Jussi heiluta hetuloitas liikoja tai panen sinut ulukohuoneen makin tyhyjennykseen!
--Siitä kyllä vetkuilut kattoo kunniin meijän isännän pieru nahkahousun lahkeeseen!
--Ee nuo sinun rakkosj näätä niin pahoelta,ettet voes tehä jottaen kevyempöö kunniin laskiämpärin kiikuttamista ulukohuussin tuakse!
Äiti naurahti.
--Niin ja kun mänet sinne huussille,niin elä revi niitä kirvasija koevunlehtijä Irja-täjille tietarpeiksi..
--Tätisj ol sanonna viime vuojen juhannukselta,että lehistä sille olj jiänynnä leppäkertun siivet kiinni yläleuvan kruunuun...
Jussi vastasi äidille:
--Kruunuun vaiko klaavaan?
--Eläpäs siinä ennee viisastelj ja miäppäs vaehtammaan vuatteesj,että piästään työpäevässä etteenpäin ja valamistutaan pyhhään!
Äiti vastasi.
Isä nostettuaan satulalaukkunsa laiturilta rantaan jäi katselemaan parrun päässä nököttävää perämoottoriaan ja kysäisi äidiltä:
--Onkos se sokkanaala tuas männynnä poekki?
--Piäsenkös minä verkoelle ja katiskoelle..ja onkos tankissa benssiiniä?
Äiti vastasi pannessaan lehtinipun rullalle kainaloonsa:
--Uus naala siinä propellissa on ja uon uatellu,että venelakkisj sijasta voesit panna piähäs myös Pelle Pelottoman propellilakin suaren tekniikan tohtorina.
--Ja kuasuttimen uimurin siätelin ettee tuluvi yli..
--Kyllä sillä kelepoo männä järvelle kunnet vuan aja niihin ahvenruohoehin,että koko Varisten ranta kaekoo piruja ja suatanoeta!
 |
| Kuva Aldellin parrulta mökille |
----------------------------------
Mökin verannan ovi paukkui siskojen juostessa toimissaan sisään ja ulos.
Jussista nämä olivat tytöille oikeita lottasulkeisia.
Pihan lepotuolissa hän näki Irja-tädin istumassa leveälierinen olkihattu päässä ja lukemassa paksua ruotsalaista romaania.
Paul-setä näkyi hyppelevän yhdellä kontillaan mustissa aluskalsareissa keräämässä lasten pieneen marjapärevasuun rannasta mustikoita.
--Ja että mitä sortinsakkia?
Jussi manaili äidin kommentista.
Äidin mentyä edellä Irja-tädin luokse kysäisemään onko palvelu ollut riittävää,voikkamaisteri nappasi tämän kädestä Uuden Suomen,pyytämällä vielä santsit teekuppiinsa,isän katsellessa kiukkuisena rannasta moista passausta.
Jussi kävellessään tädin ohi verannan ovea kohti pysähtyi pokkaamaan tsaarinnan eteen syvään hovilakeijan kumarruksella,ettei vain saisi alkumetreillä kokkareita käyttäytymisestään.
Kumarassa hän näki Uuden Suomen pääotsikon,että juutalaismurhaaja Aadolf Eichmannin oikeudenkäynti oli alkamassa Israelissa.
Jussin kumarrellessa Irja-täti katsoi poikaa suippokärkisten kilolasiensa takaa murhaavasti siitä,että papinpoika oli taas uhallaankin pilkkaamassa tämän käytännön kultaisen kirjan opetuksia.
Isä ei tullut tervehtimään tätiä pihaan,vaan vaihtoi rannassa kurapukunsa arkkitehdin lahjoittamiin tirolilaisiin
nahkashortseihin,joidenka henkselien alla hän näytti paidatta kuparinruskeata yläkroppaansa.
Perämoottoria tolpan nokasta veneen perään kantaessaan isä näytti kauempaa liikasuuriin henkselihousuihin pukeutuneelta pikkupojalta,joka oli menossa rantaan uittamaan kaarnalaivoja.
Laiturilta alkoi kuulumaan tavanomaista ähkimistä isän ruuvaillessa moottoria perälautaan kiinni.
Kymmenisen minuutin ähkimisen perästä vene suunnisti kokka pystyssä vastarantaa kohti, kappalaisen mustan kiharapään oietessa tuulessa putkeksi.
Kuudelta saunassa Jussi istui isän ja arkkitehdin välissä ylälauteilla älyttömän vastanläiskeen piinassa..
Paul-sedän piti uhallakin kilpailla kirkollisen löylymestarin kanssa helvetin esikamarin tapaisesta nahan polttamisesta..
Peltinen saunamittari näytti sataakahtakymmentä graadia arkkitehdin jalantyngän näyttäessä keitetyltä kinkkupotkalta,isän kipatessa kauhalla lisää vettä maitotonkkakiukaalle.
Veden kiehumisasteessa Jussi oli jo antaututunut kilpakylpemisestä ja hypännyt alas lattiatralleille,juosten ensimmäisenä kalliorantaan pulahtamaan kylmään järviveteen.
Hän ei ollut koskaan mikään innokas uimari ,siskojensakin kutsuessa veljeään vesikauhuiseksi,mutta pieni sukellus kalliorannan vedenalaiselta karitasanteelta auttoi maallisen nahan palossa.
Saunakamariin palatessaan hän kuuli löylyparin keskustelevan saunomisen ihanuudesta.
Paul-setä vielä kehaisi löylyjä monella "Ach so schöneilla" ja "Bitte einmal mehreillä" yritellessään näytellä urheata---kunnes saunan ovi räpsähti auki selälleen ja höyrystä ilmestyi punakroppainen ja valkokasvoinen sveitsiläinen,joka peruutti yhdellä kontillaan ja kahdella västäräkin hypyllä istumaan saunakamarin penkin pellavapyyhkeiden päälle.
Isä kuului saunassa heittävän vielä kipollisen vettä sylkevälle kiukaalle ja minuutin päästä tämä käveli saunapyyhe lantioilla kravunpunaisena rantaan uimaan sammakkoa lähikarille,mihin hän jäi istuskelemaan nakuna kuin pronssista veistetty kööpenhaminalainen vedenurho.
Isä oli taitava omassa ekshibitionismissaan.
Pienen saunan lauteille ei muutenkaan olisi mahtunut kuutta alastonta naista, kahden ison matruunan vallatessa ylälauteen.
Äiti ja Irja jäivät kahdestaan saunaan nautiskelemaan toistensa selkien pesusta ja keskustelemaan viisaita napatyristä,vyöruusuista,iskiaksista,reumatismista ja painon lisääntymisestä eli kaikista vaivoista ja kolotuksista,mitä vanheneminen oli ajan mittaan alkanut Aatamin kylkiluusta tehtyä naiskroppaa rapistamaan.
 |
| Epsa ja Warre |
Korennon Olavikin kuului jo pärisseen mustalla MZ:llään saunalle ja ilmeisesti nojaili pyöräänsä valkoisessa nailonpaidassaan ja kutistuneissa rippipöksyissään, piikkikärkisten kengänkärkien sojottaessa punaisista froteesukista kuin lehmän sorkat.
Annukka-sisko oli leikkauttanut lettinsä yhtä lyhkäiseksi kuin Anne Seberg Jean-Paul Belmondon vastanäyttelijänä A Bout de Souffle-kuvassa ja näytti Jussista keskitysleiriltä karanneelta.Siskolla oli niskassaan löysä beatnikvillapaita ja jaloissa sivusta kiinnitettävät farkkunappiset pillidongarit sekä mustat matalakantaiset balettitossut.Yhdistelmästä sisko näytti Anne Sebergin ja Audrey Hepburnin klanitukkaiselta mutaatiolta.
 |
| 1959 Anne Seberg ja Jean-Paul Belmondo A bout de souffle-filmissä by Juhart |
 |
| Tiitti dongareissa Fammun kanssa Katavasaaressa |
Jalkaansa hän oli pannut valkoiset nahkakorkokengät,joita nuoremmat siskokset pilkkasivat sienestyskengiksi...koska niistä saisi jalkasienen..
Pikkusiskot,Maija ja Henna istuivat saunanpuhtaina ja kammattuina verannan pöydän ääressä lukemassa Aku Ankkaa ja Nakke Nakuttajaa punarusetit kiiltävien polkkatukkien kruunuina.
Isosiskot kuuluivat jo kolistelevan merihankaveneen lykkäämisessä vesille, pikkusiskojen seuratessa ponttoonilaiturilla veneen hiljaista häipymistä niemenkärjen taakse..
Paul-setä oli uinut melkein keskelle salmea,tumman pään vilkkuessa peilityynessä kuin Saimaan norpalla.
Jussi seuraillessaan kalliolta sedän sukelluksia ja pinnalle pulpahteluja mietti,miten syksyllä tuulastusaikana moinen pää voisi vahingossa joutua tuulastusatraimen piikkeihin kiinni.
Myöhemmin saunakamarista kuului donnerwettereitä ja scheisseja sedän pistäessä jalkaproteesiaan kiinni jalantumppiin.
Toinen pappilan harmaista kissanpoikasista lensi karvakeränä verannan lattialle,tehtyään pesänsä proteesionteloon.
--Warum gehst du wie ein Katze um den heissen Brei?
(Miksi kuljet kuin kissa ympäri kuumaa puuroa?)
--Was sagst du?
Paul-setä kysäisi ymmällään.
Isä vastasi savoksi sanomalehteään ravistamalla:
--Oot kun kissa pistoksissaan?
--Ich ferstehe nichts....was..?
Paul-setä kysäisi suomeksi.
--Sine taida vai pilkka minua?
Jussi kuiskasi pöydässä pikkusiskolleen pullamössökahvia lusikalla suuhunsa pistävälle Hennalle:
--Toi Bernoullin setä näyttä kyl must Pekka Töpöhännä ja Saapajalkakissa risteytykselt..
 |
| Henna lukemassa Nakkea verannan pöydän ääressä |
 |
| Peacock Feathers by Juhart |
Jussista Irja-täti muistutti Bombayn basaarin koobran kesyttäjältä.
Täti suuttui Jussin vetkuilusta sanomalla äidille:
--Katsoppas poikaasi Sanna,kun uskaltaa ilkkua aikuisille!
--Eipä ole poikasi saanut kunnon käytöskoulutusta,vaikka pappilassa otetaan vastaan piispoja ja muita arvohenkilöitä?
--Samalla tavalla poikasi kai pilkkaa niitäkin?!
Äiti ei osannut vastata mitään Irja-ystävättärelleen,tietäen Jussi-poikansa aiemmat konnankoukut piispantarkastuksessa.
Jussin isä oli mielestään saanut tarpeeksi Irjan nalkutuksesta.Hän ruttasi sanomalehden viereensä keinutuolissa ja laukaisi:
--Kuuleppas sinä Irja Vesterä-Bernoulli?
--Jollet lopeta meijän pesuveen solokkaamista hetjpakealla,niin souvan sinut puujalakamiehines tuonne leppärantaan jiähylle koko Juhannukseks!
--Pijä kuule sinä näppisj ja hetulasj irti pappilan katraasta?
--Ee ne sinnuinj kollisj ja tyttäreskään mittään enkeleitä ole?
--Iessäpäen ovat niin höveleitä ja makkeita,mutta miäppäsj kahtomaan niijen pippaloeta,niin naesten alushoosujen piältä poekaesj tappaat..ja tyttäresj biitnikkinä savuttoo sätkää kuppiloessa yljsuuressa villapuserossa mustasilimäesenä kunniin Parriisin bohheemit!
Verannalle oli laskeutunut hiljaisuus.
Irja-tädin struumaleuka näytti väpättävän kylpytakin rinnuksella kuin metsolla soinnilla.
Äiti oli yhtäkkiä paennut keittiöön kiehauttamaan pulputuspannulla uusia porokahveja.
Paul-setä linkutteli sinisissä verkkareissaan verannan lattiaa ympäri ja kysäisi:
--Was händet hier?
--Mike sota on päällä?
Isä käski tätä pitämään turpansa kiinni ja lisäsi vielä tavallisen papinretoriikkinsä suututtuaan:
--Haesta paska...haesta paska!!
Vaikka äitiä pidettiin pappilan "piällysjmiehenä",kovan paikan tullessa isä lausui viimeisen sanan.
Herran pelkoko oli se viisauden alku?!
Eikä Saarakaan olisi siinä tilanteessa nauranut,kun hänen Herransa koetteli häntä.
 |
| Katavasaari |
Joku kuului murisevan äänekkäästi metsänpeikoille sekä menninkäisille liukastuttuaan tarpeillaan höyryäviin maamiinoihin.
Suomalaisethan ovat tunnettua metsäkansaa?
Kymmenisen kokkoa oli pystytettynä vastarannalle,yhden jopa ollessa kelluvaa mallia,jota helsinkiläiset ratsupoliisit hinasivat pikasliipparilla selälle.
Pappilan mökkisaaren iltarannan poukamaan sulkapallokentän läheisyyteen isä oli kerännyt kuivia puurankoja ja haravoinnin rippeitä,pannen pystyyn kokkoa vasten vanhan ja lahonneen ruuhen.
Arkkitehti ja nokkiinsa ottanut voikkamaikka nyhjöttelivät rantakivien päällä kahvikupit käsissään.
Äiti oli kuparikannu kädessä serveeramassa pariskuntaa murokakulla ja nisupullalla,pujotellen rantakivien välissä kuin Copacabanan kyyppari..
Isä oli heittämässä viimeisiä risuja ja puunrankoja kokkoon.
Jussi ja pikkusiskot joivat sitruunasoodaa pillistä kallion päällä,murennellessaan pikkuleipiä rantalinnuille,jotka yleensä syövät vain hyönteisiä.
Oli kokon sytyttämisen aika.
Isä kaiveli vanhan rispaantuneen tupakkatakkinsa taskusta tikkuaskia.
Vanhana partiolaisena hän osasi sytyttää valkean yhdellä tikulla.
Ensimmäisen tikun raapaisun perästä meni toinen ja jopa kolmaskin....
Tikkuaski oli kastunut takin taskussa läpimärkien verkkojen nostosta.
Kaikkien katseet olivat keskittyneet tulentekijään,äidin poistuttua paikalta.
Pian äiti löntysteli paikalle limonaadipullo kädessään ja kaatoi koko pullollisen kuiville lehdille ja heinille kokon juureen.
--No koetappas panna palamaan!
Äiti kehotti isää.
Isä sai lopulta yhden tikun syttymään ja kontallaan puhalteli lehtiin...kun koko kokko leimahti yhdellä humauksella palamaan..liekkien nuoleskellessa jopa riippakoivujen latvoja.
Isä hyppäsi taaksepäin ja aloitti omituisen vuuduutanssin vastarannalta kuuluvan samban tahdissa.
Sormillaan hän sammutteli käryyntyneitä kulmakarvojaan,repiessään samalla sulaneita silmälasin raameja kyömynokaltaan.
Kappalaisen kirosanavarasto oli Jussistakin melko laaja ja papinpoika taisi oppia joitain uusia versioita belsepuupeista.
--Mittee sinä Kaesa heitit kokkoon?
Isä huusi naama mustana äidille.
--Noh..se olj sitä Alteenin kakstahtobensoo..enkä sietännä katella moesta sytyttämistä märillä tikuilla!
Äiti vastasi tyynesti.
--Mutta kommeesti sinä näyt tanssivan kuin oekeen piälusifeeri!
--Benssiinij olj kakstahtista,mutta sinä pistit jalakaa toesen etteen satatahtisesti!
Juhannusaamuna kello kuudelta isä oli voidellut nenänsä vaseliinilla,kyömyn päällä istuessa vaaleanruskea Salve-Kvik-laastari.
Jussi oli lähtemässä soutamaan isää leppärantaan.
Isän piti olla kirkossa kello kymmeneltä pitämässä juhannussaarnaa.
Äiti hyvästeli isää laiturilla:
--Noh--Antti...eläpä liikoo viittoo suarnassas niitä kohomeloesija virvoettavviin vessiin siellä suarnastuolin alla niillä pelsepuupeillas!
--Monij seerakuntalenen kaipoo ehkä paremmin kylymee vissyvettä,,
--Niillä voej olla kattuumus piällä herkässä!
 |
| Kokko..kokoo kokoon koko kokko! |
Finis..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti