Mauno ja Markku tömistelivät pellolta tielle.
Make piti vyöllään Paavon veristä havaijinpaitaa kuin siouxurho skalpattua päänahkaa voitonmerkkinään.
--Heitäs Make mull toi paita,kun tua frouva tual alhhall ei löytäny muut kun alupaitoi!
Hulttio huudahti.
Paita lensi vyöltä Hulttion luisille olkapäille.
Hulttion napittaessa sitä juoponnappiin,muori katseli tylsästi paidan ruskistuneita palmuja sekä Tyynenmeren iltaruskoista iltataivasta. Rintataskun kookospähkinässä näkyi verinen luodinreikä,jonkä ympärille oli tarttunut norttitupakan ruskeata poroa.
Hulttio jatkoi synninpäästöään:
--Eisse ittesäs hyvä frouva paljoo merkkaa,mitä rikoksi on tehny....
--Sitä voi tehrä kaikenlaist,kuten ehkä tappaa jonkun jätkän tais sitte varastaa autonrenkkaan,kosk piremmän pääll sää unohras koko homman.....ja sitte sua rankaisttan siit!
Lasten äiti alkoi hengittämään raskaasti aivan kuin astmakohtauksessa Hulttion puhutellessa tätä ojantörmällä:
--Jos te frouva olsis niin hyvä ja astelisis ton flikkas kans ton mettänreunal ,kun noil pojil olsis teill jottan asjaa!
Äiti jopa kiitteli Hulttiota psykoosissaan:
--Ja kylmaar me...kiitti vaan kehotuksest!
Maurin ottaessa Kerttua kädestä kiinni,tyttö alkoi kirkumaan puremalla poikaa kämmeneen:
--Sun pärstäs onkun siall ja emmää pan mun kännyyn sun sorkkasas!
Mauri puristi otettaan ,vaikka kämmenen hampaanjäljistä punersi verta,jolloin tyttö kulki perässä puolilennossa.
Äiti seurasi perässä puristaessaan vauvaa sylissä yhdellä kädellä,toisen heiluessa puolihervottomana kyljessä.
Muori tajusi menettäneensä täysin äänensä halutessaan kertoa Hulttiolle rukouksen voimasta.
Hänen kurkustaan kuului vain korppimainen krähäys:
--Jeesus..Jeesus...!------sanojen tullessa ulos kuin kirouksina.
Muorin oli pitänyt sanoa "Jeesus pelastaa!" ,loppulauseen jäätyä poikittain kurkkuun,kankean kielen pystymättä muotoilemaan sanoja.
--Hyvä frouva...
Hulttio ryhtyi todistamaan kuin jehovalaisten saarnamies ovella.
--Evankelisluterilaisen kirkon Kiasus ol viskannu kaiken toivos ulos takaovest kaikkien kraviteettilakijen mukkaan pihall ----aivaskun munkin kohral----kun sekkään ei tiatojes mukkaan olnu tehny mittään väärää...
--Ja ne juutalase panivas sen roikkumaan ristill..ja kertosivat,ett niilläkin ol paperit kaikest...
--Näin munkin kohrallan virkavallal ja lääkäreill on must paperit sellasist asjoist,mitä mää kuuleman mukkaan olen tehny ...
--Mun olsis pitäny saara jokasest tekosest kopio ittellen..meinaan sellasen kalkkerikopijon ja kumpastenkin osapualten allekirjottaman...kunne väittivät etmää olen tehny aikamoisen litanian pahoi..
--Mää ehrotinki niit hankkima oikken parakoonikuittilehtiön juaksevil nummeroil,ett mull olis sillon toristuskappalee fölisän,mist mää voisis verrata rikost rankastuksen kans ja kollata rankastuksen istuttuan,ett onks mua kohreltu oikkiamiälisest...
Metsästä kuului jälleen laukaisuja...nyt kolme eri laukausta ja tieltä korviarepivä parkaisu:
--Jeesus...Jeesus!
Hulttio kysäisi muorilta:
--Onks teist sitte reiluu,ett yht miäst rankastaan samast rikoksest oikken mätkäyksell ja toist ei sit millään?
Muori ryhtyi haukkumaan Hulttiota ääni käheänä:
--Te oles site oikkeen kylmäverine tappaja!
--Etteste senttään raskis amppuu vanhaa frouvaihmist?
--Mää voisis anttaa teitil kaiken,mitä mää omistan!
Muori lisäsi hädissään avaamalla mustan käsilaukkunsa.
Hulttio eväsi tarjouksen honottamalla:
--Mun ammatissan mää en ol koskkaan ottanu vasttaan juamarahoi vainailt,enkä ol koskkaan tehny niil muunlaissikaan ihmistöit..ei ennen eikä ampumisen jälkkeenkään!
--Niin kylmäverine konna mää en ole,vaan kunnioitan hameväkkee etäsyyrelt oikken käsisaluutil!
--Noi tual mettänreunas eivät nouse ennään kualleist!
Hulttio todisti totisena katsellessaan vilttihatun lierin alta metsänreunaan päin.
--Sitä Jeesust kehutaa ainooks,joka olsis noussu kualleist..
--Olsis olnu pare,ettei olsis noussu,kun sen ylosnousun jälkkeen koko maalima on tehny häränpyllyy...
--Jos se teki miten saarnas,niin sulla ei ollu muut vaihtoehttoo,kun seurata sitä...
--Ja jos se ei ollu tehny miten se saarnas,niin sulla ei olnu kun pari minuuttii ventata ja nauttii siit ajast,mitä sull oli käsissäs jäljell ja tehrä olos oikkeen mukavaks------eli tappaa joku äijä tai polttaa jonkun mökki tai jottan muut oikkeen ilkkiätä....
Muori pudottuaan polvilleen maantielle laukaukset kuultuaan vastasi Hulttiolle epäröivänä:
--Kaisse Jeesus sittenkkän ei noussu ylös kuolleist?
Hulttio löi nyrkkillään tiesantaan ja huudahti räkäisellä äänellä:
--Mullei ol mittän mieltekko tehrä pahaa kellekkä ihmisel!
Vanhuksen päässä alkoi jälleen suhista mäntyjen latvat tuhansien sudenkorentojen siipien surinana kuunnellessaan Hulttion yksinpuhelua:
--Mää en kyll olnu paikall toristamas hänen ylösnousemusttan,mutt olisin kyl miäliste olnu siäl....
Muori kuultuaan konnan tunnustuksen pani kätensä Hulttion luiselle olalle,jolloin mies kuin kyynpistosta hypähti taaksepäin ja ampui lonkalta vanhusta keskelle otsaluuta sekä toisen laukauksen rintarossin lävitse.
Muori oli nähnyt kuollessaan vain miehen vääntyneet ja itkunsekaiset kasvot,mitkä olivat häviämässä usvaan.
Muori makasi ojanpenkalla kyljellään jalat kääntyneinä linkkuun kirkkomekon alle kuin nukkuvalla pikkutytöllä.
Hulttio laski aseensa maahan alkaessaan hinkata lasejaan havaijinpaidan helmaan.
Tämän silmät näyttivät haaleilta ja vetisiltä,melkein kuin uunissa paistetun lampaanpään silmiltä.
Ne näyttivät myös punareunaisilta kuin pitkän surun tatuoimina.
Muorin kollikissa oli ilmestynyt jostain kahnaamaan Hulttion sukatonta nilkkaa vasten,konnan silittäessä sen harmaaraitaista selkää.
Hulttio puhui kissalle:
--Eläimet ovat paljon viksumppii kun ihmiset ja olsis sääli tappaa viattomi elukoit...!
Sitten hän huusi karkurikavereilleen ,että alkaisivat kantamaan muoria metsänreunaan muun ruokakunnan luokse.
Mauno roikottaessaan muoria käsistä kysäisi Hulttiolta:
--Tää mummo tais olla oikken lörppäsuu?
--Tuntuiks hyvält pistää sill kuti ottaan?
Hulttio asetellessaan raamittomia lasejaan puolustuskyvyttömien, paljaiden ja ohranjyvän muotoisten silmiensä suojaksi rääkäsi :
--Kuules Manu..piräs sää lärvis kiine ja jatka vainajan kantamistas tonne tuanelan kummul!
--Tuo muari ol ihan OK,jos sen elon aikan olsis joku ain olnu ampumas sen ottaan kutin jokasell täysminuutil....
--Tään elon aikkan mää en ole koskkan pystynyt nauttimaan kunnollisest misttän hyvänolon tuntteest!
Kauempaa maantieltä kuului pikkufergusonin papatusta.
Hulttio huusi pojille:
--Hei ...lopettakaas se ruumiin kantamine hetpaikall ja jättäkää se muari siihe ojanpenkall!
--Hinataas äkiste toi folkkari maantiäl ja suariuduttaa uurel reissul!
Hulttio jäi katselemaan muoria ojanpenkalla ,poikien kiinnittäessä manilaköyden päitä kummankin auton puskureihin.
Hulttio kuiskasi kesäilmaan, katsellessaan muorin hämmästyneitä ja aukinaisia silmiä:
--Elo ihmise hualines ja murheines...väliaikkast kaikki on vaan....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti