1965 Goldfinger |
02.10.12.
Viime viikolla juhlittiin James Bondia Britannissa ja jopa Bond-filmien soundtrackeistä laulajatar Adele oli tehnyt juhla-CD:n salaisen agentti 007:n kunniaksi.
Silti korvissani soi yhä tinnituksen myötä Lady Shirley Bassyn laulama Goldfinger-sävelmä.
Vuonna 2012 Bond samoin oli vaikeuksia sopeutua uuden MI6:n tulostähtäävään ja kiipeilyhenkiseen työrytmiin sekä parlamentin Britannian kuninkaallisen armeijan karsimaan budjettiin.
Afganistassakin pannaan eläkkeelle vuoteen 2015 mennessä eläkkeelle brittiarmeijan 8000 45:n ikävuoden saavuttanutta upseeria ja MI6 säästöbudjetissa joutuu panemaan vanhempia salaisia asiamiehiä ennenaikaiselle eläkkelle.
Rule Britannia-sävelmä oli vetämässä viimeisiä rahisevia uria His Master's Voicen bakeliittilevyllä.
M16:n uusi päällikkö ei vastannut odotuksia tyypillisestä Mr.M:stä.
Tämä ei pitänyt ollenkaan totutusta toimistokulttuurista,työnjälkeisistä paukuista kulmapubissa eikä arvopallikilpailusta.
Tämä oli jopa puhunut toimistossaan jostain piikistä perälihassaan----Ceri Subbesta, Gareth Williamsin, sen "ruumis-säkissä-vakoilijauhrin" siskosta,joka oli vänkäämässä juoruilullaan pois palliltaan Miss Moneypennyä.
Miss Moneypenny |
Hattunaulakon tyhjän paikan takana seinällä vesipulloautomaatin yllä roikkui nyt valkoinen taulu,jonka alumiinisessa kourussa oli puolisen tusinaa värillisiä taulutusseja.
Muutama nuorempi agentti seisoi ringissä taulun ympärillä.
Ilmeisesti yksi niistä oli juuri vastaanottanut uuden Aston Martinin seläntaputuksista päätellen ja epäilemättä tämä tulisi kerskumaan siitä ihan uupumukseen saakka White Dragonissa myöhemmin illalla.
Bond tunsi sisälmyksissään lievää väristystä.
Hän olisi halunnut pikkuisen flirttailla Miss Moneypennyn kanssa,mutta muisti,mitä oli tapahtunut edellisellä kerralla.
Bond katsoi suoraan eteensä ohittamalla nuoret agentit ja Miss Moneypennyn,joka oli naputtamassa läppäriä MP playerin kuulokkeet korvilla hyräillessään From Russia with Love-biisiä.
Siitä oli silloin seurannut viikon mittainen seksuaalisen ahdistelun kurssi Guilfordissa..
Bond astui Mr. M:n konttoriin,missä päällikkö oli syventynyt yhden punaleimaisen salaisen asiakirjan sisältöön.
--Vilkaiseppas tätä!
Mr.M sanoi vilauttamalla paperia.
Se oli Travelodgen pesulalasku Kidderministeristä,missä Bond oli viettänyt viikon.
Mr. M jatkoi:
--Ja tässä olisi vielä Travelodgen 150:n punnan sakkolasku lasku siitä,että olit polttanut sikaria savuttomassa hotellihuoneessa ja pannut sukan katossa olevan savuhälyttimen päälle.
--Kustannuksessa..pelkään pahasti... ei kyllä hyväksytä näitä laskuja!
--Ja sitten tässä on vielä 34.75 puntaa ALV:eineen päivällisestä,joka ylittää päivärahasi määrän ..
--Eivät ne pirulauta suostu maksamaan siitä,mitä söit ja joit piikkiin baaritiskilläkään.
Bondin ajatukset ratsastivat viehkeään tupla-agenttiin,jonka hän oli vietellyt sinä kohtalokkaana tiistaina vanhan koulun sharmillaan ja parhaalla sterlingpunnalla hankitulla shampanjalla Kiddermeisterin Premier Innissä ja sitten vielä yömyöhään Ibisissä.
Huoneeseen viety shampanja oli ollut Sutterland Home Zinfandelia,9.99 puntaa pullo Kiddermeisterin Lidlistä...mutta mikä ilta se olikaam ollut!
Ja tietysti se naisagentti sattui olemaan yksi jätkä nimeltään Brian ja Bond oli herännyt aamuyhdeksältä jalat ja kädet sidottuina vuoteen putkipäätyihin nahkaremmeillä.
Bond oli joutunut odottamaan latvialaisia kerroshuonesiivoojia irroittamaan ja joka oli vielä tirskunut hänelle.
Mutta eihän kaikkea hyvää saa kerralla!
Tapaus oli hänelle ollut lähimpänä eksotiikkaa,mitä hän oli kokenut vuosiin M16:ssa.
--Älä murehdi M!
--Bond oli mutissut.
--Maksan kulut omalla Barclay-kortillani.
Myöhemmin Bond oli saanut soiton SO:sta..Special Operationista ja kutsun poikkeamaan siellä.
Niillä oli antaa hänelle jotain.
Bond muisti niitä hyviä aikoja,jolloin hän oli saanut ensimmäisen täytekynänsä siinä samassa toimistossa 20 vuotta sitten.
Se kirjoitti kuin Mont Blanc ja ampui kuin Gluck.
Sillä hän oli teilannut KGB:n parhaimman miehen ja kirjoittanut sillä vielä anteeksipyyntökirjeen sen Vladivostokissa asuvalle maatuskamummollekin.
Ryhmä 4:n tylsiintyneen näköisen turvamiehen tarkastuksesta selvittyään Bond astui pohjakerroksen huoneeseen,missä kolme valkotakkista miestä pelasi sukellusveneen upotusta vanhalla Atarilla.
Ne eivät vilkaisseetkaan.
Bond astui pöydän ääreen koppaamalla käteensä yhden kynäntapaisen ja hypisteli sitä sormissaan.
Kynä oli kevyempi kuin hänen viimeksi saamansa.Se oli mustassa keinonahkakotelossa,jota reunusti kultadubleekranssi.
Bond painoi kynän kultadubleisesta taskukiinnittimestä tahrimalla Marks & Spencerin puuvillapaitansa sinisellä musteella.
--Hei..mitäs sinä oikein teet?
Yksi valkotakki huusi Atarin äärestä.
--Se on minun äitienpäivälahjani!
Valkotakki nappasi vihaisena kynän Bondin kädestä.
Bond mutisi:
--Minä kun luulin...
Toinen valkotakki ojensi hänelle pienen pahvirasian sanomalla:
--Tarkoitat kai tätä!?
--Kiinnostavaa!
Bond mumisi.
--B.I.C...enpäs ole koskaan nähnyt samanlaista..
--Mitä se tarkoittaa?
Bic!
Valkotakki vastasi ivallisesti palaamalla takaisin sukellusveneen upotukseen.
Bond tutkiskeli ja kokeili kynää melkein koko iltapäivän..ilman mitään tulosta.
Kynässäkään ei ollut kuin kaksi toimintaa...hattu päästä ja hattu päähän.
Eikä sillä pystynyt edes kirjoittamaankan kunnolla tahrimatta kämmensyrjäänsä.
--Tässä olisi sitten sinun uusi autosi!
Sinitakkinen korjaamopäällikkö esitteli ylpeänä.
--Se käy sähköllä.
--Tämä olisi se sinun uusi ajoneuvosi 007.
Sinitakki tarjosi Bondille kaapelijohtovyyhdin ja ison ladattavan akun sanomalla;
--Me ollaan vaihdettu vihreään voimaan.
Bond uteli:
--Missäs se minun uusi Aston Martinini sitten on?
Sinitakki vastasi:
--009 sai sen.
--Sen ukko kun edustaa ja myy niitä.
Bond istuutui vastahakoisesti uuden sähkökäyttöisen Vauxhall Amperan ohjauspyörän taakse painamalla nappia kojetaulusta.
Tuulilasinpyyhkiment liikkuivat hitaasti ujellen tuulilasia vasten.
Bond pisti otsansa ohjauspyörän ilmatyynykeskiölle huokaisemalla syvään,tupeen siirtyessä ohimolle.
Vasta palattuaan maisemakonttorin pieneen kubiikkeliinsa Bond tapasi vastustajansa Andyn markkinoinnista.
--Sun pitäis allekirjoittaa tää..Jimboy!
Andy sanoi ojentamalla suuren ja kitsisen Hallmarkin onnittelukortin.
--Se olis niinkun Veronicalle.
--.On lähdössä firmasta.
Bond kysyi:
--Kukas se Veronica taas olikaan?
Hänellä oli haalea muistikuva yksistä pikkujoulujuhlista muutama vuosi sitten.
Hän oli pyytänyt silloin kuivaa martinia..sitä jäissä heiluteltua eikä lusikalla sotkettua,mutta oli saanut sen sijaan bacardilonkeron.
Hän oli herännyt seuraavana aamuna kopiokoneen vierestä huulipunan ja mustan kopiokasettipuuterin töhrimänä.
Lattialla hajallaan oli puolisen tusinaa kopioituja naisenpyllyn kuvia.
Bond riipusti jotain epäselvää korttiin Bicillään.
--Ja tietty me otettais pikkusen rahalahjaakin..
Andy lisäsi.
Bond kaivoi taskustaan ryppyisen viiden punnan setelin.
--Jotkut porukasta kyllä on antaneet vähän suurempaakin!
Andy niiskaisi katsomalla Bondia päästä jalkoihin,hänen musteen tahrimaa paitaansa sekä kuolleen tuijottavia ruskeita skottisilmiä.
Sitten Bond viitosen kevyempänä ja hyvin hoonatulla käytöksellään astui ulos alkuillan sadetihkuun.
Hänen autonsa oli lataamassa tallissa,Bic-kynän kilistellessä attasheasalkussa halvasti.
Venäläinen kännykkänumerolappu poltti reikää Savilen puvuntakin taskussa.
--Ne pojat siellä idässä kyllä osaavat hoitaa hommansa tyylillä.
--Putin on kyllä saanut homman hanskaan.
--Pari tupla-agenttia kuoli tuntemattomaan myrkkyyn.
--Ensimmäinen kuoli hetkessä Tower Bridgellä steenvarjon piikistä.
--Toinen makasi etelälontoolaisessa sairaalassa tiputuksessa kuukauden,kunnes poistui taakse riveistä polonium-myrkytyksestä.
--Eikä itään loikkaaminen enää ole samanlaista kuin ennenvanhaan..
--Moskova on moderni disainerimetropoli nykyään.
Ajatuksiinsa unohtaneena Bond ei nähnyt mestaajaansa eikä huomannut raskasta sateenvarjoa miehen nahkakäsineen puristuksessa,kunnes tunsi terävän kipupiikin oikeassa pohkeessaan.
Bond kääntyi ja hymyili melkein kuin kiitokseksi.
Sitten pimeys oli astumassa sisään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti