Älä sylje lattialle! Spotta ej på golfvet!
Huonojen tapojen korjauskirja
---------------------------------------------------------
Näin kiellettiin aikoinaan julkisissa paikoissa,kuten rautatieasemien odotussaleissa ja jopa junanvaunuissa kaksikielisesti. Tsaarinvallan aikana jopa kolmikielisesti,venäjänkielisen kiellon seistessä päällimmäisenä ruotsalaisen keskellä ja suomalaisen pohjimpana. Yleisin sylkemisen syy oli miesväen mällitupakan jauhaminen,vaikka maalaisnaisväelläkin oli osansa siihen synnintekoon. Rautatiet hoitivat sylkemisen spittuuneilla eli metallisilla sylkykupeilla,mihin mällinjauhajan piti osata tähdätä venttasalin penkiltä.Niinä aikoina ei kyllä kielletty eikä sakotettu naisväkeä siitäkään,että nostivat hameenhelmoja ja näyttivät periään häväistykseksi riitapukareilleen.Nykyään semmoisesta istuisi häkissä kunnianloukkauksesta ja siveettömästä esiintymisestä julkisella paikalla.
Kirjoitukseni sai alkunsa tämän päivän Daily Mailin artikkelista,missä Lontoon Walthamstowin boroughin kunta päätti ryhtyä sakottamaan kadulle sylkemisestä.Enfieldin borough oli jo samoin aloittanut rikesakon antamisen kadulle räkimiselle.
Välittömänä seurauksena yleisönosastot täyttyivät kommenteista.että kaupunkien paskapoliisit nyt olivat menneet liian pitkälle alkaessaan sakottamaan kadulle räkimisestä ja jalkakäytäville kusemisesta,mikä rikkoo EU:n ihmisoikeuksia. Virkaintoiset sakottajat ovat jopa antaneet 80 punnan rikemaksun tulitikun ja tupakantumpin kadulle pudottamisesta.Manilassa kerran vaimoni vielä polttaessa tupakkaa,hän tumppasi Pasay Cityssä tupakkansa kadulla sesiovaan roskaläjään,missä haisi ihmisjäte avonaisista muovipusseista. Paikallinen roskapoliisi sattui paikalle antamaan hänelle 1000 peson sakkomääräyksen.Vaimolla oli taskussaan vain 30 pesoa käytyään ruokaostoksilla Pasayn Food Marketissa. Näytettyään varansa roskapoliisi suostui ottamaan 20 peson setelin ilman kuittia.Näin käy Manilassa,missä poliisikin sakottaa vain silloin autoilijoita,kun kahvipaussi eli merienda time on lähestymässä...siis ilman kuittia.
Mm.Singaporessa purukumin jauhaminen ja sen kadulle sylkeminen antaa synnintekijälle mahtavat sakot. Lontoossa olen saanut katsella,miten mm. uuden Whitechapelin Royal London-sairaalan etupihan kiveys on täynnään littautuneita purkkia eikä sairaalan johdolla ole aikomustakaan irroittaa niitä petkeleillä,koska siivoustoimi on ulkoistettu. Alaurakoitsijan ylityöpalkat verottaisivat liikaa jo kuihtuvaa budjettia,sairaaloiden maksaessa miljoonia puntia tohtoreiden ja sairaanhoitohenkilökunnan laiminlyönneistä aiheutuvien kuolemantapausten korvauksia.
Lontoossa 1800-luvulla kadulle sylkeminen aiheutti tuberkuloosin valtavaa leviämistä.Spittoonien eli sylkykuppien käyttö oli silloin yleistä.pubeissa,ja rautatieasemien odotussaleissa.
Nyt maahanmuuttajien myötä tuberkuloosi on jälleen leviämässä maahan,sanotaan.
Olen päivittäin seurannut kaupungilla käydessäni,miten bussipysäkeillä mm. romaninaiset päästelevät katukäytävälle pitkiä sylkimällejä. Samoin monet afrikkalaiset mammat lepsauttavat suustaan räkäklimppejä katulaatoille kuin aivan normaalina tekona. Samanlaisena tekona katson nenän kouraan niistämistä,kuten Suomessakin monella jätkällä on ollut tapana päästää nokkanäytteet rukkaseen ja rukkaselta kadulle.
Itse olen aina inhonnut naisten sylkemistä ja pitänyt sitä mitä vulgäärisempänä tapana.Siinä en katso kansallisuutta,vaan koko luomakunnan naisväkeä.
Kasvoille sylkemistä taas katson primitiivireaktioksi sukupuoleen katsomatta.
Itse kyllä katson sylkemissakotuksen panevan kadulla kävelevien jonkinaliseen kuriin käytöskoulussa Lontoon monikulttuurisen väestön keskuudessa,vaikka useiden mielestä ollaan menty asiassa liian pitkälle.
Jo äidinmaidossa geeneihini on isketty tapakoulutuksen juuri.äitikappalaisen käskiessä pitämään sylkiklöntin suussa niin kauan kuin pääsee lähimpään vesiklosettiin. Miesten räkimistä ollaan aina pidetty jonkinlaisena miesmäisenä tekona ja muistan kyllä itsekin,miten poikaporukassa pidettiin räkimis- ja kusemiskilpailuja vanhempien silmien alta piilossa.
Espanjassa Ciezan kaupungissa pidetään vuosittain sylkykilpailuja jonkinlaisena urheilumuotona.Guinnessin maaimanennätyskirjasta voi löytää kirskikan kiven sylkyennättyksiä,heinäsirkan ja eteläafrikkalaisten afrikaansien Kudu-antiloopin lantapallon sylkymestaruuksia.
Maalla ja kaupunkien rakennuksilla näin myös,miten raavaat miehet sylkivät kouriinsa malliksi lapion varteen ryhtymiseen taikka raskaan surritaakan nostamiseen. Tämä oli tapa,jonkalaisia myös monissa muissakin kulttureissa katsottiin aivan normaaleiksi käytösmuodoiksi.
Naisten sylkemistapaa monissa maissa katsotaan luonnollisena käyttäytymismuotona ja jonain perinteenäkin.Pohjois-Pakistanissa ja Pohjois-Intiassa äideillä on tapana sylkäistä kevyesti lapsiensa päälle (ei kylläkään suoraan kasvoihin) puolustakseen jälkeläisiä pahalta silmältä (nazar).Liiallisen lastensa ihailun sekä rakkauden katsotaan vetävän pahaa silmää puoleensa.Jopa morsiamiin ja muihin rakkaisiin perheenjäseniin kohdistetaan sylkemistapaa nazarin estämiseksi ja kauppiaatkin joskus sylkäisevät päivän ensimmäiseen kaupanteosta tulleeseen seteliin,millä estetään pahan silmän puuttumista päivän liiketoimintaan.
Suomessa äidit ennen vanhaan käyttivät sylkirauhasiaan pureksimalla sylilapsille ruoan valmiiksi.Silloin ei vielä tunnettu kaupan hyllyltä saatavia lapsiruokapurkkeja.Lapsien päälle sylkemistä ei tunnettu kuin alakoulun välitunneilla lasten välisissä riidoissa.
1920-luku.Chicagolaisen oikeussalin spittuuni |
Kirous voi aiheuttaa huonoa onnea ja joskus jopa sairauksia.
Kreikassa on tapana sylkäistä kolme kertaa ennen kuin kehaisee jotain estääkseen pahan silmän kostoa.
Näin yleensä äidit tekevät lapsilleen,mutta tapa on yleistä kaikissa ikäluokissa.
Sylkeminen tapahtuu etäisyydeltä eikä se ole kuvainnollisesti kasvoihin sylkemistä,mitä pidetään tabuna.
Lisäksi sylkäistään kasveille sekä eläimille äkillisen kuoleman tai sairauden sekä pahan silmän estämiseksi.
Eläimillä myös on oma tapansa sylkeä,kuten laamat ja kamelit,jotka sylkevät vihreätä vaahtokuolaa ihmisten päälle tultuaan uhatuiksi. Kissaeläimetkin "sylkevät" taikka sähähtävät territoreillensa eksyville eläimille.
Kissaeläimille lisäksi sylki on turkin pesuaine.
1910-luku. Filipinaneiti tarpeilla Manilassa |
Kaduilla sylkeminen ja virtsan erittäminen on erittäin tavallista aasialaisissa maissa. Miljoonat kiinalaiset sylkevät päivittäin kaduilla ja jopa Lontoossa olen nähnyt jopa kiinalaisnaisten päästävän räkäklönttejä punahuulistaan kadulle.Kyseessä voi olla jopa kaunis kiinatar,mikä panee minuakin etoamaan ja loitontamaan salaista ihailuani kauniimpaa sukupuolta kohtaan. Kauniit romaninaiset,joista olen jo maininnut sylkemisen lisäksi roikottavat punahuulissaan jatkuvasti röökiä,mikä yhdistettynä tapana sopisi paremminkin hevosmarkkinoille haitarijatsariseuraan eikä sairaaloiden lasi-ikkunaisten aulojen edustalle.Vaikka itsekin olen tupakkamiehiä,en katso kuitenkaan hyvällä naisten julkisesti roikottavan röökiä suupielissään vauvanvaunuja työntäessään ja kännykkä puuteroidun posken ja olkapäätoppauksen välissä.Itse en yleensä polta julkisesti kadulla enkä autossa. Olen tavoiltani sisäpolttaja,vaikkakin olkkarin ovi auki,mikä vaatii itseltäni jatkuvan verhojen pesun sekä ikkunoiden puhdistamisen etikkapohjaisella lasipesuaineella.
Autonomistajana panin aina kovakarkkeja tuhkakuppeihin,etteivät edes kyytiläiset ryhtyisi kaivamaan taskuistaan tupakka-askia. Inhoan tupakansavun jättämää hajua autossa sekä tuulilasin opaalista nikotiinikalvoa että kattovuorauksen kellastumista. Savuttomia kanssamatkustajiakin teoillani yritän suojella passiivisen tupakanpolton vaaroilta omassa tekopyhyydessäni.
Ajaminen silmiä kirvelevässä röökin savussa on yhtä laitonta kuin kännykän käyttö liikkuvassa ajoneuvossa.
Kadulle virtsaaminen on valitettavasti tullut muoti-ilmiöksi jopa nuorten naisten keskuudessa. Globaalista rakkovikaa olen tavannut niin Suomen Salossa kuin Lontoossakin. Iltakävelyllä ja ikkunaostoksilla käyvät vanhemmat ihmiset säikähtävät nuorten vähäpukeisten naisten pikkupöksyt nilkoissa katukaytäville lorotusta. Vessassa käyntiä vanhempi polvi on aina pitänyt privaattina asiana,mutta nykymallin mukaan,missä Lady Gagat ja Madonnat ovat tuoneet alusvaatemuodin päällysvaatemuodiksi naisnuoriso esteettömästi viikonloppuisin pyllistelee porttikongeissa ja liikkeiden portailla kuin suomalaislapset kyykkypaskalla metsän pimennossa tai ojanpientareilla.Erona vain on,että suomalaislapsia vartioivat ja peittivät vanhemmat ohikulkijoiden katseiden peittämiseksi.Nyt tyttölasten vartioina Lontoossa ovat paikalliset Hi-Viz-oranssiliiviset plastiikkipoliisit eli Police Support Workersit,joilla ei ole valtaa kirjoittaa sakkoa eikä pidättää,vaan kutsua kauluskännykästä Bobbyn paikalle.
Kadulla virtsaamista olen tavannut Manilassa,Filippiineillä, Kyseessä ei tässä tapauksessa ole naiset vaan miehet,joidenka rakot alkavat aina ronklaamaan liikenteessä ja liikennesumassa. Melkein kaikki kadunvarsien harkkotiilimuurit taikka tiiliseinät ovat täynnä maalattuja kieltotauluja "Bawal umihi dito!" eli "Virtsaaminen kielletty tässä!".Kielloista huolimatta juuri niiden varotuskylttien alla virtsataan,jolloin filippiinomiesten vessatapojen mukaan vyöt aukaistuina ja housut puolitangossa kastellaan jo kellastunutta muuria. Jos virtsamuuria ei ole näkyvissä,niin kustaan vaikka naapurin auton renkaille.
Renkaille kuseminen on myös globaalinen ilmiö.
Samaa olin nuoruudessani tavannut Suomessa kesäviikonloppuisin kaljatäytteisillä autoreissuilla tanssilavoille. Silti en voi ymmärtää sitä,minkälainen yhteys miehen elimellä on kumin kanssa,vaikkakin sitä käytetään eri tarkoituksiin kummassakin päässä.
Äitikappalainen aina oli varoitellut ulkona virtsaamisesta,ei pelkästään siisteydellisenä ja siveellisenä rikkeenä,vaan,että siitä saa kylmällä ilmalla "ikkuuset pokkaalit" eli virtsatiehyiden tulehduksen,mikä uusiutuu joka vuosi.
Sylkeminen taasen ei katso säätä eikä ilmanalaa.
Lontoossa saa nykyään kävellä katukäytävällä korttelin lehtipuotiin sunnuntaiaamuisin varovaisesti luovien väistelemällä viherkeltaisia kurkkujätöksiä koirien päästämien liukumiinojen ja nuorison laskemien virtsalätäköiden seassa.
Viikonloppuisin,jolloin heitä todella tarvittaisiin, heijasteliiviset sakkopoliisit valitettavasti ovat vapaalla...ehkä levittämässä ratsuhevoslannalla Allotment Plotinsa (kunnan vihannespalsta) brysselinkaalimaitaan.
Toivottavasti Brysselistä tulee vielä koko EU:ta käsittävä sylkemis- ja virtsaamisdirektiivi.
Pikkulapsille nuoruudessani opetettiin vanhaa puistolaulua:
"Älä tallaa nurmikoita,
älä puita vahingoita,
älä parjaa,älä pauhaa,
älä riko luonnon rauhaa.
Korjaa tähteet,joita heität,
siivoo roskat ,joilla peität.
Luonnon pyhätöstä!
Säästä seinät piirroksilta,
puut,pensaat viilloksilta.
Varo,suojaa toisen omaa.
Älä tahraa mik' on somaa!"
Autonomistajana panin aina kovakarkkeja tuhkakuppeihin,etteivät edes kyytiläiset ryhtyisi kaivamaan taskuistaan tupakka-askia. Inhoan tupakansavun jättämää hajua autossa sekä tuulilasin opaalista nikotiinikalvoa että kattovuorauksen kellastumista. Savuttomia kanssamatkustajiakin teoillani yritän suojella passiivisen tupakanpolton vaaroilta omassa tekopyhyydessäni.
Ajaminen silmiä kirvelevässä röökin savussa on yhtä laitonta kuin kännykän käyttö liikkuvassa ajoneuvossa.
Nuoret röökimiehet Juhart 2010 |
Kadulla virtsaamista olen tavannut Manilassa,Filippiineillä, Kyseessä ei tässä tapauksessa ole naiset vaan miehet,joidenka rakot alkavat aina ronklaamaan liikenteessä ja liikennesumassa. Melkein kaikki kadunvarsien harkkotiilimuurit taikka tiiliseinät ovat täynnä maalattuja kieltotauluja "Bawal umihi dito!" eli "Virtsaaminen kielletty tässä!".Kielloista huolimatta juuri niiden varotuskylttien alla virtsataan,jolloin filippiinomiesten vessatapojen mukaan vyöt aukaistuina ja housut puolitangossa kastellaan jo kellastunutta muuria. Jos virtsamuuria ei ole näkyvissä,niin kustaan vaikka naapurin auton renkaille.
Renkaille kuseminen on myös globaalinen ilmiö.
Samaa olin nuoruudessani tavannut Suomessa kesäviikonloppuisin kaljatäytteisillä autoreissuilla tanssilavoille. Silti en voi ymmärtää sitä,minkälainen yhteys miehen elimellä on kumin kanssa,vaikkakin sitä käytetään eri tarkoituksiin kummassakin päässä.
Äitikappalainen aina oli varoitellut ulkona virtsaamisesta,ei pelkästään siisteydellisenä ja siveellisenä rikkeenä,vaan,että siitä saa kylmällä ilmalla "ikkuuset pokkaalit" eli virtsatiehyiden tulehduksen,mikä uusiutuu joka vuosi.
Sylkeminen taasen ei katso säätä eikä ilmanalaa.
Lontoossa saa nykyään kävellä katukäytävällä korttelin lehtipuotiin sunnuntaiaamuisin varovaisesti luovien väistelemällä viherkeltaisia kurkkujätöksiä koirien päästämien liukumiinojen ja nuorison laskemien virtsalätäköiden seassa.
Viikonloppuisin,jolloin heitä todella tarvittaisiin, heijasteliiviset sakkopoliisit valitettavasti ovat vapaalla...ehkä levittämässä ratsuhevoslannalla Allotment Plotinsa (kunnan vihannespalsta) brysselinkaalimaitaan.
Toivottavasti Brysselistä tulee vielä koko EU:ta käsittävä sylkemis- ja virtsaamisdirektiivi.
Pikkulapsille nuoruudessani opetettiin vanhaa puistolaulua:
"Älä tallaa nurmikoita,
älä puita vahingoita,
älä parjaa,älä pauhaa,
älä riko luonnon rauhaa.
Korjaa tähteet,joita heität,
siivoo roskat ,joilla peität.
Luonnon pyhätöstä!
Säästä seinät piirroksilta,
puut,pensaat viilloksilta.
Varo,suojaa toisen omaa.
Älä tahraa mik' on somaa!"
Manilalaista pilahelpotusta ja virtsaamiskieltotaulu |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti