 |
| Bernoullien vanna-Taunus vauhdissa Suomusjärven tiellä Juhart 2009 |
--------------------------------------------------------------------------------------------
Jussin patikoidessa pappilan kulmalta puhelinlaitoksen kaapelivaraston Torikadun aidanviertä,hänen mieleensä tulvi kesäisiä kauhukuvia edellisistä juhannuksista äidin voikkamaisteriystävättären Irja Vesterä-Bernoullin ja tämän sveitsiläisen lederhosearkkitehtimiehensä Paul Bernoulli-Vesterän vierailuista mökkisaaressa.
Bernoullit olivat ihan varmaan jo kerinneet ajamaan uudella punaisella vanna-Taunus-piilofarmarillaan alas punkkileppärantaan ja tööttäilleet torvella sieltä hakijoita mökkisaaresta.Piilofarmarin kyljet olivat vielä ikkunattomina ummessa,mutta takapenkki oltiin Salon Automyynnissä asennettu.
Suomen valtion veroherrojen päätöksestä pakettiautoon sai asentaa akkunat puolen vuoden päästä.
Näin verohallitus kiersi omaa verolakiaan.
Tietysti joku pappilanpesueesta pantiin äidin käskystä soutajaksi Taunuksen saavuttua leppärantaan.
Tuliaisia kukaan ei odotellut näiltä ...päinvastoin!
Irja-täti tulisi odottamaan täyttä palvelua sekä passausta,äidin kantaessa tälle mökin pihan aurinkotuoliin viimeiset päivän lehdet,mitkä hän oli käynyt aamulla hakemassa Arpalahdesta Laidikkeen postista kahdella eri paatilla.Hän oli soutanut keskisuomalaisella veneellä aluksi Vanhatalon leppärantaan ja kävellyt linttaanastutuissa läskäreissään Vanhatalon ja Uusitalon tiluksien läpi kannaksen yli vanhaan kapulalossirantaan.Siitä hän oli vielä vanhalla järviruuhella soutanut postirantaan ja tehnyt saman reissun takaisin.Jollei hän olisi kerinnyt kiireistään näin tekemään,joku pappilan lapsista pantiin aisalle.Äiti oli kerran lapsille kertonut,että kerran postinhakumatkalla lossisalmesta oltiin naarattu hukkunut rantalepän juureen torkkumaan,kunnes ruumisauto haki sen pois. Hukkunut oli joskus talvella kovassa lumipyryssä ajanut moottoripyörällä jäällä ja katkaissut kaulansa jään päällä roikkuvaan lossin vaijeriin sekä hävinnyt pyörineen suvantoon.
Jussille oli äidin stoori pannut mielikuvituksen lentämään.
Hän näki silmissään vuoden järvenpohjassa maanneen ja päättömän sekä kaasuista pullistuneen modarimiehen nuokkumassa lepänjuuressa.
 |
| Kas-kas-plankkipoika Juhart 2012 |
Enää ei voitu irvailla hukkuneen kengistä,vaikka isän papinkaftaani sunnuntaisin aina siunausten jälkeen keittiön ruokapöydässä tuoksahti kalmalta...ja papin henki ammattipuhujan halitoosilta.
Kesämökillä iltapäiväsiestan jälkeen maha pullollaan äidin lihamurekkeesta Irja-täti makaisi mökin yläkerran makkarissa lukemassa jonkun ruotsalaisen hinttirunoilijan kymmensivuista suurteosta, laususkelemassa ikitotuuksia ja aforismeja opuksesta,kuten..."Onko se Aa vai Kuu?
Lederhosearkkitehti taas hyppeli rannassa kiviltä toiselle yhdellä kontillaan kuin raajarikko rantasipi etsimässä linnunmunan kuoria ja sveitsiläisiä edelweisseja kaislikkorinnasta.
Irjan homekruunuinen suu tuoksahti hammaskivelle.
Jussinkin piti sitä tervetuliaisiksi pussata poskelle.
Yleensä äiti käski Jussia hakea pihan riippakoivusta Irja-lehtoria varten koivunlehtiä,mistä kiehautettiin tämän uutta herbaalikeksintöä,koivunlehtiteetä.Joskus piti löytää keittiön kaapista jopa camomillateepeusseja..
Jussi piruuttaankin kävi hakemassa paskahuusin takaa sille koivukirvojen ja leppäkerttujen kaluamia rautukoivun lehtiä päivän uudeksi fleivöriksi.Yläkamarin serveerauksen perästä Jussi kävi kiehauttamassa itselleen saikat oikeista Mauri Bergrothin kaupasta ostamista Darjeeling-teelehdistä ja painui lukemaan verannan pöydän ääreen uutta Populär Mekanik-lehteä.
Joka Juhannuksena papinpoika luuli olevansa lehtori-arkkitehtiparin huonepalvelijana eivätkä siskoksetkaan välttyneet palvelukomennuksista.
Silti papinpesue sai Irjalta kiitosta huonosta ja moukkamaisesta käytöksestä ja kuulla ylistyksiä hänen omista kakaroistaan,jotka olivat sata kertaa fiksumpia kuin pappilan apinat.
Heidän lapsensa kun olivat niin fiinejä,hoksaavia ja kohteliaita,koska niiden veri oltiin jalostettu jostain berniläisestä matemaatikkosuvusta sekä viipurilaisesta lehtoriperheestä.
Rouva oli ylpeä viipurilaisista juuristaan.
Ilmeisesti Irja-lehtorin sukututkimuksissa iisalmelaisen arkuntekijä-kauppiassukujen perillisten sukupuun alaoksilta löytyy vain pettuleipää purreita ja suota kuokkineita savolaisjuntteja.
Lisäksi historiassa viipurilaisen hansakaupungin asukkaat ovat aina vihanneet savolaisia.
 |
| Irja ja äiti Tuulentyttöjen partiokesäleirin kokkeina Juhar 2010 |
Kansikuvassa mainostettiin vuoden 1940 Helsingin olympialaisia,mitkä tunnetuista naapuruussyistä lykkääntyivät vuodelle 1952.
Nyt kun Irjaa tarkastelee siniharmaaraidallisessa marimekossa,ei tunnistaisi voikkamaikkaa entiseksi sorjavartiseksi Viipurin voimistelijattareksi.
Marikaapuunkin saisi mahtumaan kolme entistä Irja-tätiä.
 |
| 1940 Helsinki Olympic games. Columbia Records jacket |
Paul menetti toisen jalkansa Helsingin pommituksissa Talvisodan aikoihin ja sodan jälkeen ansioitui toimessaan erinomaisesn hyvällä suomalaismaisemaan sopivalla rakennustyylillään.
V.1945-46 Pohjois-Savon liiton suojeltavien rakennusten tilastoista löytyy Paul-Bernoulli-Vesterän suunnittelemat Varkauden talotehtaan (Oy Ahlström Ab) ylempien toimihenkilöiden Kissankello- ja Sinikello-rivitalot
Samoin Salon kauppalan arkkitehtina hän oli suunnitellut v. 1953 rakennetun uuden linja-autoaseman sekä Moision pelloille rakennetut Terhitalot,mitkä myös olivat rivitaloja.
Silti Paul arkkitehdin sivupersoonassaan oli mitä eksentrisin yksilö.
 |
| Salon linja-autoasema.Suunnitellut Paul Bernoulli-Vesterä 1953 Juhart 2010 |
Mm.Varkaudessa ja Tamperella rakennettiin Paulin suunnittelemia AA-asevelitalokyliä.
Varkauden museoviraston tutkija Mari Immonen on kysellyt 1940-luvulla Onnelassa asuvasta Paul Bernoullista,vaimosta Irma (sic) IRJA: sta,pojista Markuksesta ja Mikaelista.He olivat muuttaneet Varkauden Onnelaan Ämmäkosken Kalapirtiltä,missä asuivat tilapäisesti
Kirjoitus 6.7.2011
Paul oli tunnettu ryssänvihaaja ja eläkkeelle päästyään otti useasti kantaa poliittisiin kysymyksiin lehtikirjoituksissaan.
V.1977 hän oli toimittanut Salvador de Madariagan ja Ludek Pachmanin kanssa kirjasen "ETYK Turvallisuus Vapaus".(Alea-kirja).
Äärivasemmistolainen Punatähdet-Teräksen lukupiiri kritisoi Paul Bernoullin aatteita otsikolla Vaikeneminen on kultaa seuraavasti:
Tuohan jo opetetaan jo pikkupioneereille
Neuvostovastaisessa marginaalikirjallisuudessa tunnettu ALEA-kirja iskee jälleen.Tällä kertaa sen tuotos on hämmentävä puheista ja tajunnanvirrasta kyhätty kooste,vuonna 1977 julkaistu Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksesta: ETYK Turvallisuus Vapaus.
Kirjassa on kolme osaa. Ensimmäinenon vuonna 1968 Oxfordissa Espanjan professorin Salvador de Madariaganin (s.1886) kirjoittama puheenvuoro Euroopan "turvallisuus"-kenen eduksi?. Kirjan toimittanut sveitsiläis-suomalainen arkkitehti Paul Bernoulli-Vesterä selittää kymmenen vuotta vanhan de Madriagan kirjoituksen olevan "tällä haavaa vieläkin ajankohtaisemman kuin ilmestyessään". Varsinainen syy julkaisuun on ilmeinen: provokaatio. Teksti on julkean neuvostovastaista: "Neuvostoliiton vihamielisyys Lännen suhteen on pysyvä ja absoluuttinen (...) Neuvostoliitto on aina valmis noudattamaan taipuisaa taktiikkaa; ei sen takia,että se luopuisi vihamielisestä taktiikasta,vaan koska se päinvastoin halusi toteuttaa sen,"
Paul Bernoulli-Vesterä kirjoittaa otsikolla Sorrosta vapauteen Euroopassa.
Bernoulli-Vesterä (s. 1908 Berliinissä) on käynyt koulunsa Baselissa,arkkitehtikoulun Zürichissä ja toiminut mm. yksityisarkkitehtina Suomessa ja Salon kaupunginarkkitehtina. Hän on 30-luvun fascistilehden kalskahtavan VAPAUS+JÄRJESTYS-aviisin vastaava toimitsija.
Bernoulli-Vesterä muistelee Helsingin "arvoitusta",34 maan ulkoministerikokousta Helsingissä 3.-5. VII.1973. Albania näet ei ollut ainoa maa,jonka virallinen edustaja ei ollut paikalla. "Puuttui maanosamme suurin maa,asukasmäärältään 5. suurin maa,Ukraina". Myös kolme kansainliiton jäsenmaata uupui: Viro,Latvia ja Liettua. ETYK:in loppuasiakirjaa valmisteltiin 18.IX.1973-21.VII.1975, joka kirjoittajan mielestä on mahdottoman pitkään.
Mutta se kannatti.
Esimerkiksi DDR:n kommunistisen puolueen pääsihteeri Erich Honecker lupasi,että Itä-Saksa "haluaa noudattaa tinkimättä loppudokumenttia."
Demokratioiksi itseään kutsuvat "länsimaat" paljastuvat kirjan lähitarkastelussa --Ilmeisesti kirjailijan itse sitä ymmärtämättä--aivan joksikin muuksi: niiden lait ovat räikeässä ristiriidassa ETYK:in asiakirjan kanssa. Saksassa kansalaisten ääni ei paina liittovaaleissa yhtään mitään,jollei ääniä ei kerry viittä prosenttia. Myös Ruotsissa on neljän prosentin äänikynnys. Saksa ja Ruotsi siis rikkovat loppuraporttia eivätkä ole tehneet asialle mitään!
Neuvostoliitto sen sijaan,kuten Vladimir Teplov kirjoittaa (Moscow News,25-76): "Ulkomaalaisten sanomalehtien myyntiä on lisätty kysynnän mukaisesti." lehtikioskeista ja varsinkin hotelleista saa nykyään sellaisia länsilehtiä,kuten Daily Worker,l'Humanite,Neues Deutschland ja Tiedonantaja.
Teplov myös muistuttaa,että länsimaisten liikemiesten viisuminsaantia Neuvostoliittoon on helpotettu ja että matkustusalueita on laajennettu.
Itä avautuu,mutta avautuuko Länsi?
Esimerkiksi vain noin 13000 amerikkalaista opiskelee venäjää,samaan aikaan kun 12 miljoonaa neuvostonuorta lukee englantia.
Suomalaista virkavaltaa käsitellessään Bernoulli-Vesterä uppoaa syvälle humpuukin suohon. Hän väittää,että Suomen poliisi olisi "Gromykon käskystä" pidättänyt kolme Amerikan-balttia Seutulan lentokentällä vuoden 1975 ETYK:in aikaan. Kirjoittajan mukaan samat kolme pidätettiin jo vuonna 1973 ETYK:in suunnittelukokouksessa Helsingissä "Gromykon käskystä" kalterien taakse.
Vangituksi joutuneet- tai väitetysti joutuneet- olivat latvialainen Uldis Grava (balttien maailmanjärjrstön presidentti 1975),liettualainen tohtori Joseph Valjunas (vuonna 1977 istuva presidentti) sekä ilmeisesti virolainen Aino Teivens,joka pidätettiin myöhemmin Seutulan lentokentän hallissa. Myöhemmin kirjailija paljastaa,että nämä neuvostovastaiset provokaattorit vain piipahtivat poliisiasemalla ja että USA:n suurlähetystö riensi apuun.
Suomen ulkoministeriö luonnollisesti kiisti virheelliseksi nämä tiedot pidätyksistä. Kirja väittää edelleen,että Helsingissä pidätettiin ETYK:in aikana12 ihmistä poliittisin perustein. Lisäksi kaksi humalaista merivartiosotilasta ampui opuksen mukaan valopistoolilla "sääntöjen vastaisesti" suoraan kohti kahta muuta miestä,jotka kuolivat.
Sotilaat saivat rangaistuksensa,heitä käskyttäneet esimiehet eivät.
Kirjassa Bernoulli-Vesterä esittää myös revisionistisiä näkemyksiä neuvosto-Tallinnasta.
"Se oli meille (suomalaisille) rakkaampi,joille Viru-hotelli oli tuhonnut kaupungin ainutkertaisen kauniin silhuetin". Bernoulli-Vesterä irvii edistyksellistä Mustamäen neuvostolähiötä: Talojen teräsbetonielementtien saumat kuuleman mukaan vaihtelevat nollasta 120 millimetriin. Lännessä,johon Bernoulli-Vesterä ilmeisesti lukee Suomen, ei yksikään urakoitsija saumaisi elementtejä niin huolimattomasti. Mitenkähän lie,onkohan Bernoulli-Vesterä koskaan piipahtanut länsimaisissa lähiöissä?
Suosittelen,suosittelen.
ETYK-opus päättyy Länsi-Berliiniin vuonna 1972 loikanneen shakkimestarin tshekkoslovalkialaisen Ludek Pachmanin (s. 1924) luritukseen "Onko liennytys mahdollista ilman vapautta".
Dubcekista kaiholla kirjoittava Pachman syyttää Neuvostoliittoa naapuriensa vapauden ryöstöstä,jonka uhreiksi hän arvioi 100 miljoonaa itäeurooppalaista. Että paksua on Pachmanin keitos.
Kirjan takakansi rehvastelee: "Teos on ilman muuta nyky-Suomessa sensaatio!
Yhtä ilmeistä on,että se yritetään haudata hilaisuuteen. Luottakaamme silti vapaiden kansalaisten kiinnostukseen ja tukeen,ALEA.kirja".
Vaan kyllä tämäkin ETYK:in hengen vastaisen kirjan kohdalla vaikeneminen olisi ollut kultaa. Jostain käsittämättömästä syystä opus julkaistiin samanaikaisesti Suomessa ja Sveitsissä saksaksi.
Eipä tainnut Freiheit in Europa? olla kummoinenkaan hitti."
Selma Rytkönen
Kansakoukun opettaja
 |
| Arkkitehti Hans Benno Bernoulli 1876-1959 Ilmeisesti Paul Bernoullin isä Näköisyyttä on Paul Bernoullin kanssa |
 |
| Paul Bernoulli pappilan mökillä juhannuksena 1957 |
Bernoullien alppitalossa Lukkarinmäen kyljessä vieraillessaan kutsusta isän ja äidin kanssa nauttimassa koivunlehtiteetä ja sveitsiläistä varpaanvälijuustoa Jussi luki innolla suuresta kirjastosta Paul-sedän mahtavia kuvateoksia San Fransicon taloarkkitehtuurista.
Kuvat antoivat hänelle ponnetta American Dreamiin ja vasta 1981 hän pääsi Saudeista käymään oikein paikan päällä Friscossa.
Jussin Amerikan unelma hyytyi marraskuisessa viimassa Fisherman's Wharfilla.
Myöhemmin Jussin haaveet lukiossa arkkitehdin urasta huonolla matikkapäällä tai kiinnostuksen puutteesta algebraan sekä geometriaan karisivat, muiden haaveiden tullessa tilalle.
Jussi vaihtoi lukion kielilinjalle ja kävi keväällä 1967 Ateneumin karsintakursseilla mainosgraafiselle osastolle.
Karsinnoissa hän pääsi varalle.
Varusmiespalvelu 1967-68 yo-kirjoitusten jälkeen tuli viemään papinpojan opiskelemaan alempia kauppatieteitä..
Paul Bernoullin eksentrisyys oli nuoressa kaupungissa ja entisessä kauppalassa monelle tuttua.
Käydessään ruokatuntisin kauppalantalolta Lukkarinmäen alppitalossaan proteesijalallaan linkaten,hän päästeli maailmalle tekojalan venttiilistä lahjetta koskemalla tynkäonteloon syntynyttä painetta.
Lukkarinmäen mummonmökkien pitsiverhot heiluivat ja torilla seuraavana päivänä kuultiin.että arkkitehti oli taas kerran piereskellyt mäessä.
Ennen autonostoaan hän ajeli Vespa-skootterilla.
Kerran hän oli maaseudulla ajessaan ja ihaillessaan ojanpenkkojen floraa törmännyt heinäkuorman perään.
Vespa ja arkkitehti makasivat ojassa ja arkkitehdin tekojalka sänkipellolla.
Isäntä oli traktorinpukilta saada järtslaagin nähtyään irtonaisen kintun pellossa.
Paul oli käynyt yhdellä jalalla hyppien hakemassa jalkansa kainaloonsa.
Taunuksensa ostettuaan hän jotain teknisestä häikästä oli pysäyttänyt autonsa kadunvarteen.
Ohikulkijat katukäytävällä olivat ihmeissään töllänneet,että auton etunokan alta pistivät miehen jalat,joista toinen kengänkärki osoitti ylös ja toinen alas.
Remonttimies Paulin proteesijalka oli vain niljahtanut alassuin.
Pariskunnan matka pappilan mökille juhannuksen viettoon oli takapenkkimatkustajille piinaa arkkitehdin kiroillessa voikkalehtorin ajosta ja päinvastoin.
Yleensä Irja ajoi.
Kerran suuresta ajotaitoväittelystä Paul hyppäsi vauhdissa pelkääjän ovesta tienpenkalle ja Luojan suuresta laupeudesta häneen ei sattunut naarmuakaan..taas kerran.
 |
| 1961 Ford Taunus P3 17M-mallisto |
jatkuu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti