 |
| 1928 Konnamorsian Rae Keavy |
Naisajajia pankkialalla
.........................................................
Konnapariskunnan Bonnien ja Clyden viimeisenä pakoautona oli 1934-mallinen Ford V8 Fordor. Clyde Barrow oli kirjoittanut ylistyskirjeen Henry Fordille auton hyvistä ominaisuuksista etenkin pakoautona,mikä valitettavasti lopulta päätyi pakenevien kanssa poliisien Thompson-konepistoolien suolaamaksi.Vaikka Clyde Barrow enimmäkseen ajoi autoa pankkiryöstökeikoilla,Bonnie Parker kaksi Camel-askia päivässä polttavana supernaisena hyvinkin oli saattanut olla kakkoskuskina.
Clyde Barrowta Teksasin ulkopuolella ei oltaisi pidetty yksinään kuin tavallisena pistoolia tyrkyttävänä konnana,mutta blondattu Bonnie Parker antoi pankkiroistoparille tiettyä seksittyyttä.Kovaksikeitetty teksasilainen poliisietsivä Jack Hamer vuoden 1934 huhtikuussa miehineen suolasi konetuliaseilla parin Jolinin pikkukaupungissa Missourissa anastettuun Fordiin ilman pysähdyskäskyä,jolloin Clyde Barrow ampui takaisin Browning-kiväärillään kohti poliiseja,jotka ensiksi olivat avanneet tulen. Bonnie Parkerista ruuminavauksessa löydettiin yli 20 luodinreikää ja Clyde Barrowsta 17 kappaletta. Poliisit yhteensä ampuivat 150 laukausta autoa kohti. Bonnie ei ollut ampunut laukaustakaan.
Paikalle saapuneet katsojat leikkasivat linkkuveitsillä Bonnien hiuskiehkuroita ja hameesta paloja suveniireiksi.Clyde Barrowin korvaakin ja pikkusormea eräs uskalias yritti leikata veitsellä irti,poliisien puututtua ruumiinryöstöön.
 |
| Bonnie Parker ja Clyde Barrow sekä 1932 Ford V8 |
John Dillingeriä näytteli vuoden 1991 televisiofilmiversiossa Mark Harmon,joka nykyään näyttelee sotilastiedusteluetsivää lain oikealla puolella NCIS-televisiosarjassa.
Baby Face Nelson kuoli tyttöystävänsä Helen Gillisin syliin poliisien ampumana.
Toinen pankkiryöstäjä Pretty Boy Nelson v.1934 ajoi sumussa pakoautollaan puhelintolppaan ja käryämisen pelosta lähetti kahden naiskumppaninsa hakemaan vetoautoa läheiseltä korjaamolta.
Clyde Barrowin veljen Marvin "Buck" Barrowin vaimon ja rikolliskumppanin ura taas päättyi vuonna v. 1933 kiinniottoon. Hän oli pukeutunut pidätyksen aikana iowalaisen Exeterin pikkukaupungin liepeillä asukkaiden huomiota herättävään asuun,miesmäisiin ratsastushousuihin sekä -saappaisiin ja kauluspaitaan,ostettuaan paikallisesta rohdoskaupasta lääkkeitä ja sideharsoja miehensä haavoihin.
Blanche sai tuomion murhayrityksestä ja armahdettiin vankilasta hyvästä käytöksestä v.1939.Buck Barrow oli kuollut v.1933 ampumahaavoihin heinäkuussa 1933.
 |
| Blanche Barrowin pidätys 1933. |
Todellisuudessa Clyde ei ollut komea eikä nätti .
Oikea Bonnie Parkerkaan ei näyttänyt miltään kaunottarelta.
"The King of Cool"Steve McQueen Faye Dunawayn vastanäyttelijänä v 1968 The Thomas Crown Affair-filmin ensiversiossa oli lausunut naisvastanäyttelijättärensä viileydestä suutelukohtauksissa nimellä "Day Funaway".Filmissä upporikas playboymiljonääri etsiväystävättärensä kanssa suunnitteli taidemuseoryöstön.
Vuoden 1999 versiossa pääosaa esitti Pierce Brosnan ja naisosaa Rene Russo
 |
| Bonnie Parker 1933 |
 |
| Faye Dunaway ja Warren Beatty Bonniena ja Clydenä 1967. |
Kilpaileva nainen
----------------------------------------
Naiskilpa-ajajista olen maininnut laajemmin edellisissä kirjoituksissa,mutta lisäsalaattina voin lisätä pari tunnettua naisajuria,koska naisilla on aina ollut erikoinen intohimo autojaan kohtaan.
Intohimossaanhan he kilpailivat isiensä,veljiensä sekä miestensä rinnalla eikä ainoastaan ns. feministisufrageettiena.
Naisia ollaan vuosikymmeniä pidetty heikkoina astioina ohjauspyörän takana ja useasti ollaan shovinistisesti lausuttu,että naisen paikka olisi vain auton takapenkillä pikkupöksyt nilkoissa.
Samoin alinomaan ollaan veistetty vitsejä anopeista takapenkillä ajajina sekä ohjauspyörän takana nenä tuulilasissa ajavista vanhoista piioista.
Yleensä vitsien aiheena ollaan käsitelty naisten epävarmuutta,jota nähdään enemmän miesautoilijoissa,jotka peittävät ajotaidon puutteensa kovalla verbaalisella jälkikäynnillä eli syljellä sekä raskaalla kaasujalalla.
Pat Moss (1934-2008)
--------------------------------------
 |
| Pat ja Stirling Moss 1955 |
Pat silti lyhyenä n. 152 senttiä pitkänä naisena pääsi ralliautoiluhistorian huipulle jopa miesajajien yläpuolelle. Kuten Brittein saarilla voidaan olettaa,monen varakkaan perheen tyttären urheilu-ura alkaa esteratsastuksella.Näin Patkin aloitti voittamalla teini-ikäisenä jopa itse Queen Maryn jakamia pokaaleja.Kyseessä ei ollut se kolmipiippuinen Atlantin risteilijä,vaan oikea kuningatar. V.1953 tuore ja nuori kuningatar Elisabeth II antoi hänelle Victor Ludorum-voittopokaalin Lontoon White Cityn hevostrialeissa.
Isänsä sekä äitinsä jo oltua kokeneita ralli-ja trialajoihin osallistujia ja vanhemman veljensä Sterlingin noustessa kilparatojen kuninkaaksi Pat aloitti rallikilpauransa v.1952 pienellä Morris Minorilla. Sterling oli opettanut häntä ajamaan 7-vuotiaana perhetilan Willys-sotajeepillä ja tytöstä tuli talon monen Land-Roverin luotettu kuljettaja 17-vuotiaana,jolloin isä lahjoitti tytölle 1936-mallisen Morris Tenin. Sterlingin manageri Ken Gregory ilmeisesti Patin veljen menestyksestä otti tytön ralleihin eräänlaisena public stunttina.
Patin 20-vuotinen kilpailu-ura avautui v.1954 paikallisen kerhorallin voitolla kotinsa lähellä Trentissä Hertfordsiherssä omalla Triumph TR2-urheiluautollaan. Kartanlukijana hänellä oli jo silloin mukana hevoshoitajaystävättärensä Ann Riley.
Monen autovalmistajan tarjotessa talliautoaan ,Pat kieltäytyi halutessaan 2-litraisen TR2:n,jota Triumphin tehdas ei tarjonnut ja seuraavat rallinsa hän ajoikin MG TF-mallilla. Triumphin tallimanagerin Ken Richardsonin tylystä kohtelusta ja torjumisesta MG:n tallimanageri Marcus Chambers otti avosylin Patin hoiviinsa voittaakseen Triumphin joukkueen.
V.1955 lopulla Pat pääsi RAC-rallissa kolmantena parhaimpana naisena maaliin ja seuraavan vuoden 1956 tammikuussa hän osallistui kolmen naisen tiimissä Monte Carlon ralliin kolossaallisen Austin Westminsterin takapenkillä.
Austin menetti jarrunsa eräässä tiukassa kaarteessa kaatumalla katolleen,mikä ei ollut kaikista lupavin alku ralliuralle.
 |
| 1955 Austin Wetminster A95 |
Hän kunnioitti kylläkin eniten isoja Healyjeä ihaillen lisäksi Mini Coopereita,joita hän kutsui pieniksi kitiseviksi laatikoiksi.Pienestä koostaan hänen Mininsä polkimille sidottiin puupalikat Monte Carlon rallissa,missä hän seurasi Timo Mäkisen Cooperin hännillä maaliin. Lancioista hän myös piti,vaikka autoissa kaikki irtosi käsiin ja vaihteet hyppivät pykälistä,milloin kartturin piti pitää vaihdekepistä kiinni.
--Mutta siitä huolimatta pidin Lanciasta!
 |
| Pat Moss pokaaleineen |
 |
| 1960 Pat Moss ja Anne Wisdom sekä Austin A40 Liege-Rooma-Liege-rallissa |
Siitä rengasvaihdosta Pat sai myöhemmin Erikiltä kultarenkaat nimettömäänsä.
V.1962 hän tuli toiseksi Austin Healyllään RAC-rallissa ,mutta lopullinen voitto tuli saman vuoden Tulppaanirallissa äskettäin esitetyllä Mini Cooperilla.
Mini Cooperista ,mitä aiemmin hän kuvasi kitkuvaksi pieneksi laatikoksi,Pat ei pitänyt,koska auto käyttäytyi holtittomasti ääritilanteissa.
Suomalaiset ralliajajat Mäkinen ja Aaltonen puolestaan osasivat ajaa vikuroivat Mini Cooperinsa RAC:n ja Monte Carlon ralleissa voittopokaaleille.
 |
| Mäkisen Mini Cooper-hyppy Juhart 2004 |
 |
| 1962 Pat Mossin ja Morley-veljesten Healeyt varikolla Alppirallissa |
V.1964 tuntui valoisemmalta hänen vaihdettua SAAB:in talliin koko kaudeksi,missä hän tuli 5. sijalle Monte Carlon rallissa,11. kansainvälisessä rallikisassa sinä vuonna.
V.1965 Pat oli 3. Montessa,mitä hän piti kaikista kovimmaksi ralliksi lumimyrskyn iskiessä lähellä Chamberyä.
Lumimyräkkä sopi hyvin Saabille Pat Moss-Carlssonin näytettyä sarjan nopeimpia aikoja viimeisenä ralliyönä.
Hänet voitti vain Timo Mäkinen Mini Cooperillaan sekä Eugen Bohringerin rallispesiaalisportti Porsche 904:llä. Molemmat autot olivat kevyempiä ja voimakkaampia kuin 2-tahtinen ja 55-hevosvoimainen Saab Sport.Samassa rallissa Pat sai naisluokan voittopokaalin.
Amerikassa Saab Sport ristittiin Saab 850 Monte Carloksi..
 |
| 1965 Pat Mossin Saab Sport. |
Erik Carlsson oli yli 180-senttiä pitkä svenssoni,jota pieni Pat sai katsella yläviistoon.
Erik rallikuninkaana oli kerran lausunut,että ralliajot ovat kuin sirkusta,missä joukko sakemanneja,svenssoneja ja fransmanneja sekoilevat keskenään.Pat olikin kerran lausunut olleensa pistoksissaan lyödäkseen Erikin laudalta ja muutaman kerran onnistunutkin kummankin ajaessa Saabia,mikä oli silloin paras ralliauto. Silloin ei yleensä koskaan sekaannuttu jelppimään toisia ajajia ja jos näki jonkun olevan tienposkessa,niin sai vain kiittää siitä,että pelistä oli yksi pois...jollei sitten sattunut olemaan tulipalo taikka iisimpi taipale.
--Olimme kilpailijoita ja maksettu voittamisesta!
Pat jatkoi.
Pat aina oli voittanut kotona Sterling-broidinsa Scrabble-laudalla,koska isoveli oli huonompi tavaamisessa ja lausumisessa.
Rata-ajoihinkaan hän ei halunnut,koska se hänestä oli kuivaa,ikään kuin hiiri juoksisi loputtomasti pyörässä.,kunnes joko putoaa hyrrästä tai sattuu jotain muuta yllättävää.
--Kunnes jotain todella menee vikaan!
Ralleissa hän oli kokenut kauheimmat onnettomuutensa,kuten v.1960 Solitudessa Saksassa,missä hän Healeyssä kiisi alamäkeen kolmen voimakkaan AC Cobran perässä..jotka hänen onnistui ohittamaan...ehkä tyhmänrohkeasti sateessa..auton liukuessa vesiluistossa viimeiseen kaarteeseen.
Auto syöksyi rautatiepölkyistä tehtyihin kaiteisiin,yhden pölkyn mennessä etupyörän alle ja sieltä matkustajan istuimen läpi,auton kieriessä katon kautta penkkaa alas.
Hotellista olisi voinut nähdä auton ilmalennon kellotuskopin yli..
--Se oli ikävin tapaus!
Pat kertoi vetäessään savukkeesta syvät henkoset.
Onnettomuuden vakavuudesta huolimatta Patin ainoana huolenaiheena oli pelastaa auton sivuikkunat,koska uusia oli vaikeata saada..
--Ja Eric juoksi paikalle vetämään sivuikkunaa pois,että pääsisin ulos..
--Olin niin vihainen ja kerroin hänen pilanneen koko paskan..
 |
| 1960 Solitude |
 |
| 1960 Solitude 1 |
Shirley Muldowney (10.6.1940--)
--------------------------------------------------------------
 |
| Shirley dragsterin vieressä |
 |
| Shirley Muldowney |
kopuoleksi voitaisiin miesvaltaisessa dragsterkilpa-ajolajissa saavutustensa ja sisukkuutensa pohjalta laskea kuuluisa dragsterkilpa-ajaja Shirley Muldowney.
Shirley oli syntynyt Burlingtonissa Vermontissa taksikuljettaja Belgium Benedict Roquen ja pyykkäri Mae Roquen perheeseen. Perhe muutti myöhemmin Schenectadyn kaupunkiin New Yorkin osavaltioon,missä Shirley kasvoi ja kävi koulunsa ja lopulta keskeyttämällä high schoolin muiden intressien tullessa eteen. Pat Moss ja Shirley muistuttivat vain luonteeltaan toisiaan peräänantamattomuudessaan miesvaltaisessa urheilulajissa.Kauniimpana versiona Shirley olisi voinut kelvata vaikka Playboyn keskiaukeamakuvaksi. Hän pystyi vetämään kuitenkin toisella tavalla miesajajien haalarit nilkkoihin 275 mph:n nopeusennätyksellä rakettipolttoaineella käyvällä monsterdragsterilla 5.05 sekunnissa varttimaililla.
Shirley muistaa ensimmäisen ajokokemuksensa tapahtuneen pikkutyttönä isänsä sylissä Pontiacissa,elämyksen yleensä kuuluvan vain samanikäisille 5-6 vuotiaille pikkupojille.
--Sitten siirryin traktorinpukille!
Shirley kertoi.
--Ja 13-vuotiaana lintsasin koulusta katsomaan varttimailin katukilpailuja.
V.1956 Shirley ajoi radalla Corvetteja.
--Mitä muut senajan teinitytöt tekivät?
--Ne levittivät majoneesia eväsleipien väliin!
Shirley napautti naureskellen kysymystä.
--Ne vihasivat sisuani!
V.1958 18-vuotias Shirley ajoi ensimmäisen kerran dragstripillä Fonda Speedwayllä New Yorkissa 348-kuutiotuumaisella 1958-mallisella Chevroletilla. Kampanjoituaan neliovisilla muutaman vuoden hän meni naimisiin entisen rata-ajajan Jack Muldowneyn kanssa.
Jack rakensi Shirleyn ensimmäisen dragsterin,jolla hän myös ansaitsi dragsterlisenssin v.1965,pariskunnan kilpaillessa toisiaan vastaan idässä sekä keskilännessä.
Ruiskumoottorisia dragstereita seurasi pari ahdindragsteria,joista toinen oli kaksimoottorinen monsteri,jolla Shirley kilpaili vuoden 1969 ja 1970 Nationaleissa sekä I divisioonan kisoissa.Vaikka Shirleyn ajotaidollaan oli voittanut useita pokaaleita ,miesvaltaisen kilpa-ajomaailman olisi pitänyt kuitenkin ottaa häntä vakavammin,koska pian sillä ei olisi enää valinnanvaraa.
Muut kilpa-ajajien vaimot harvemmin edes pääsivät varikkoalueille ja luvankin saatuaan päätyivät grillaamaan barbecueta herroilleen.
 |
| Shirley Muldowney Don Garlitsin rinnalla Nationaleissa. |
 |
| 1972 Shirley Mustang Funny Carinsa Burnoutissa |
V.1975 Shirley koki ensimmäisen tulevasta neljästä palosta,mitkä lopulta saivat hänet muuttamaan Funny Careista Top Fueliin.V.1976 hänen autonsa jälleen syttyi palamaan U.S. Nationalsien eliminaattoriajoissa,jolloin hän vannoi koskaan palaavansa Funny Careihin.
Aiemmin kaudella hän oli ansainnut Top Fuel-lisenssin detroitilaisessa Pancho Rendonissa.
Kanadassa Ontarion Cayugassa hän kilpaili Don Garlitsia,TV Tommya ja tietenkin Connie Kallittaa vastaan.
Vuoden 1975 ajokaudella englantilainen saippua-ja kosmetiikkavalmistaja English Leather astui sponsoroimaan Shirleyä.
--1977 Shirley voitti NHRA:n Winston Top Fuel-mestaruuden saamalla kongressin ansiopalkinnon erinomaisista saavutuksista sekä Car Craft-lehden Allstar Racing Teamin vuoden henkilö-palkinnon.
--1980 hän voitti ensimmäisenä henkilönä kaksi NHRA:n Top Fuel-titteliä ja kolmannen v.1982.
--1983 Shirley Muldowneystä tehtiin elokuva "Heart like a Wheel",ensimmäinen filmi dragkilpa-ajajasta,vaikkei selluloidi pystynyt nappaamaan hänen kilpailuhenkensä tulisuutta sekä päättäväisyyttä eikä kipakkaa kielenkäyttöä,jota kanssakilpailijat kokivat Shirleyn fueldragsterin vieressä varttimailin startin valokuusen juurella.
Eräs filmin paneelijäsenistä olikin ehdottanut filmin otsikon muuttamista "Heart like a Bulldog"-versioksi.
--V.1977 puolivälissä nuori teksasilainen nimeltään Rahn Tobler liittyi ryhmään tulemalla avaintekijäksi ensimmäisissä mestaruuksissa. 11 vuotta ja kaksi mestaruutta taskussaan hänestä tuli Shirleyn toinen aviomies.
Tobler oli aina pahimmillakin hetkillä Shirleyn rinnalla,kuten kerran kun dragsterin etupyörävika väänsi auton radalta ojaan valinta-ajoissa v.1984 Le Grandnationaleissa Quebecissä.
Kova nopeus murskasi Shirleyn kehoa,muttei henkeä.
--1987 hän istui jälleen dragsterissa ja vasta kahden vuoden perästä NHRA:n Fallnationaleissa Phoenixissa vuoden 1989 lopulla Shirley voitti 18. ja viimeisen mestaruutensa kansallisessa tapahtumassa.
--1990 ajettuaan Larry Minorille Muldowney ja Tobler keskittyivät kilpailutapahtumiin koko vuosikymmenen ajan vetonaulana täyteen ahdetuin katsomoin ja nimikirjoituten pyytäjien pitkin jonoin kaikkialla,mihin he menivät.
--1992 Shirleylle annettiin Yhdysvaltojen urheiluakatemian Mildred "Babe" Didrikson Zaharias-urheuspalkinto,joka vuosittain annetaan henkilölle urheasta toiminnasta urheilun vastoinkäymisten voittamisesta.
--V.1997 hänet äänestettiin akatemian 25:n naispuolisten huippuammattilaisurheilijan ryhmään vv.1992-1995. Shirley myös valittiin New Yorkin osavaltion senaatin kunnialliseen 30 huomattavan naisen joukkoon ,johon mm. kuuluvat Susan B.Anthony ja Eleanor Roosevelt.
Sports Illustrated-lehti valitsi hänet myös naisten sadan huippu-urheilijan listalle.
Shirley oli ikuisesti kiitollinen kanssakilpailijalleen ja vastustajalleen Don Garlitsille,joka eräässä kansallisessa julkaisussa kehui Shirleyä taivaaseen "planeetan suurimpana naiskilpa-ajajana".
Tässä tapauksessa Shirleyllä seisoi kaksi miestä takanaan, Big Daddy Garlits ja Rahn Tobler.
 |
| Shirley v.2012 |
 |
| 1960 Don Garlitsin maailman nopein dragsteri |
 |
| 2012 Don "Big Daddy"Garlits ja Dodge Challenger. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti