sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Vodkapaukkuja ja Molotovin cocktaileja.Joosepin kirja Suomesta.

Gerasimov.Josef Stalin ja Klimentin Voroshilov Kremlissä 1938

Käännös englannista Simon Sebag Montefioren kirjasta Punaisen tsaarin hovi
-------------------------------------------------------------------------------------------------

Stalin oli hyvällä tuulella Ribbentrop-sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen,vaikkakin pysyvästi vaarallisen vainoharhaisena,etenkin ystäviensä vaimojen suhteen.
Vuoden 1939 marraskuussa puhelin soi Kulikin ,Puolan hyökkäystä komentaneen ja töppäilleen varapuolustuskomissaarin dachassa. Hän ja hänen pitkäsäärinen ja vihreäsilmäinen vaimonsa Kira Simonitsh,jota Stalinin piireissä kutsuttiin parhaimman näköisenä Kremlin hovinaisena,olivat juhlimassa komissaarin syntymäpäiviä Kremlin Almanac De Gothan julkkisten (Almanac De Gotha--Euroopan rojaalisten vuosijuorukirja) kanssa,mihin kuuluivat mm. marsalkka Klimentin Voroshilov ja työläismaalaiskirjailijaherttuas Leo Tolstoi,aina paikalle kutsuttu hovilaulaja Kozlovski ja Bolshoi-baletin Joutsenlammen ballerinojen sulkasato.
Kulik vastasi puhelimeen.
--Hiljaa!
Hän kuiskasi.
--Se on Stalin!
Hän kuunteli.
--Mitä olen tekemässä?
--Olen juhlimassa syntymäpäivääni ystävieni kanssa.
--Odota minua!
Stalin vastasi saapumalla melko nopeasti henkilökohtainen turvapäällikkö Nikolai Vlasik ja viinikori mukanaan. Hän tervehti kaikkia istuutumalla pöytään,missä hän joi omaa viiniään (pelätessään myrkytystä) samaan aikaan,kun Kozlovski lauloi Stalinin mielikappaleita,etenkin Herttuan aarian Rigolettosta.
Kira Kulik lähestyi Stalinia rupattelemalla tälle kuin vanhalle ystävälleen. Stalinin piirin kaikista epätodellisin jäsen oli Kira Simonitsh,serbialaisyntyisen kreivin tytär.
Kreivi Simonitsh oli aikoinaan johtanut tsaarin tiedustelupalvelua Suomessa ja päätynyt Chakan ammuttavaksi v.1919. Kira oli vallankumouksen jälkeen mennyt naimisiin juutalaisen kauppiaan kanssa ja paennut tämän kanssa Siperiaan,missä hän oli tavannut Grigory Kulikin,paksun ja aina puolihumalaisen elämän nautiskelijan ,joka oli komentanut Stalinin tykistöä Tsaritsinassa ja jonka tykistöteknologia oli jäätynyt vuoteen 1918.

Neuvostoliiton marsalkka Grigory Kulik

Kreivittärestä tuli Kulikin toinen vaimo ja kummatkin jättivät aiemmat aviopuolisonsa rakastuttuaan,mutta Kira kantoi ikeenään aristrokraatin himmentynyttä kruunua,yhteyksiä tsaarinajan tiedustelupalveluun sekä avioliitosta pidätettyyn juutalaiskauppiaaseen.
--Kira keskusteli aina Stalinin kanssa epämuodollisesti ja loisti Kremlin kutsuissa.
Yksi naispuolinen kutsuvieras,joka samoin tavattiin usein Kremlissä,oli muistellut.
--Kira oli erittäin kaunis ja Tukhatsevski,Voroshilov,Zhdanov,Yagoda,Yetshov sekä Beria kaikki liehustelivat tätä.
--Tietenkin ilmassa lenteli juoruja,että Stalinkin oli  pitänyt Kiraa yhtenä rakastajattarenaan.
Nyt pianon ääressä kutsuilla Kira Kulik ja muut naiset ympäröivät Stalinin:
--Juomme terveydellenne Josef Vissarionovitsh!
Yksi kuuluisa ballerina toivotti.
--Ja saanen suudella Teitä kaikkien muiden naisten nimissä!
Stalin vuorostaan suuteli takaisin ballerinaa nostamalla maljan tälle.
Mutta Kira teki etikettivirheen.
Ollessaan yksin Stalinin kanssa pianon ääressä hän pyysi tätä vapauttamaan veljensä,entisen tsaarin upseerin yhdeltä Stalinin vankileiriltä.
Stalin kuunteli ystävällisesti panemalla gramofoniin soimaan yhden mielikappaleensa.
Kaikki Stalinia lukuunottamatta tanssivat.
Stalin antoi Kira Kulikille kirjan,jonka etusivulle hän oli kirjoittanut "Vanhalle ystävälleni J. Stalin",mutta Kiran lähestymisen tuttavana ja nättinä oli Stalinin epäilevä mieli katsonut miesansaksi.

Muutama päivä myöhemmin Grigory Kulik komensi tykistötulta,mikä aloitti Neuvostoliiton hyökkäyksen Suomeen,joka kuului neljäntenä maana Neuvostoliiton intressipiiriin Itämeren maista,jotka olivat olleet osana venäläistä imperiumia vuoteen 1918 saakka.
Suomi oli nyt uhkana Leningradille.
Lokakuun 12. päivänä Suomen delegaatio oli tavannut Stalinin ja Molotovin Kremlissä kuulemaan Neuvostoliiton vaatimuksia Hangon laivastoaseman luovuttamisesta. Suomalaiset kieltäytyivät vaatimuksista Stalinin suureksi hämmästykseksi.
--Tällainen ei voi jatkua pitkään ilman onnettomuusvaaraa!
Stalin oli lausunut.
Suomalaiset vastasivat tarvitsevansa 5/6-osan enemmistön eduskunnassa,jolloin Stalin naurahti:
--Olkaa varmoja 99 prosentin saamiseksi!
Molotovkin vitsaili:
--Ja me pistetään omat äänemme kaupanpäällisiksi!
Heidän viimeinen tapaamisensa suomalaisten kanssa päättyi vähemmän humoristisemmasti ;
--Me siviilit..
Molotov uhkaili.
--Emme voi katsoa enää eteenpäin..ja nyt on armeijan aika puhua!

Vjatsleslav Molotov

Päivällisellä Berian ja Hrustshevin kanssa asunnossaan Stalin lähetti Suomeen ultimatumin,jota Molotov ja Zdanov,joista jälkimmäinen oli vastuussa Baltian asioista,laivastosta sekä Leningradista,tukivat.
Mikoyan oli kertonut yhdelle saksalaiselle diplomaatille varoittaneensa suomalaisia aikaisemmin:
--Pitäisi olla varovainen työntäessään venäläisiä liian lähelle reunaa..
--Niillä (venäläisillä) on syvät tunteet tässä maailmankolkassa ja...voin vain kertoa teille,että me kaukaasialaiset Politburossa katsomme erittäin vaikeaksi pitää venäläisiä aisoissa..

Kun ultimatumi lensi eetteriin Kremlissä vielä juotiin.
--Voisimme aloittaa tänään!
Stalin sanoi lähettämällä Kulikin komentamaan tykistötulta.
Kulikin jokainen läsnäolo missä tahansa sotilaallisessa offensiivissa takasi tuhon.

Lokakuun 30. päivänä 5 neuvostoarmeijaa hyökkäsi 800 kilometriä pitkälle Suomen rajalle.
Rintamahyökkäykset Mannerheimin Linjalla nokkelat suomalaiset pysäyttivät pukeutuneina haamuiksi valkoisiin maastopukuihin suolatessaan venäläisiä joukkoja. Metsiä koristi vain jäätyneiden neuvostosotilaiden ruumiskasat.
Suomalaiset käyttivät bensiinillä täytettyjä viinapulloja neuvostotankkien tuhoamiseksi..ensimmäisiä Molotovin cocktaileja...turhamaisen pääministerin persoonakultin ivailuna,mistä Vjatseslav ei varmaankaan pitänyt.
Joulukuun puoleenväliin mennessä Stalin oli menettänyt kartaltaan 25.000 miestä.
Hän oli amatöörimäisesti suunnitellut Talvisodan paikallisena sotaharjoituksena hyljättyään yleisesikuntapäällikön Shaposnikovin ammattimaisen suunnitelman. Kun Kulikin tykistövarakomentaja Voronov ja myöhemmin kuuluisa marsalkka oli kysynyt operaatioon tarvittavasta ajasta,hänelle oltiin vastattu "Kymmenen ja kahdentoista päivän väliltä".
Voronov oli ajatellut sen kestävän  kahdesta kolmeen kuukauteen.
Kulik oli ottanut vastaan Voronovin huomautuksen pilkallisella leukailulla ja käskenyt alaistaan panemaan homman hanskaan kahdessatoista päivässä.
Stalin ja Zdanov olivat puolestaan niin varmoja operaation onnistumisesta,että pystyttivät suomalaisista kommunisteista kootun nukkehallituksen.
Joulukuun 9. päivän perästä 9. Armeija oli tuhoutunut Suomussalmen kirkonkylän ympäristöön.
Stalinin sotilaalliset amatöörit saivat niskaansa teloitus- sekä syyteryöppyjä.
Voroshilovkin oli varoittanut 44. Divisioonaa:
--Pidän oleellisena radikaalia puhdistusta!
Tarve puna-armeijan uudistukseen tuli myöhään Euroopan muiden maiden hallitusten jo herättyä reformin tarpeeseen ennen sotaa.
Silti Stalinin ensimmäisenä lääkkeenä oli lähettää "Synkkä Piru" Lev Mekhlis,joka istui nyt valtansa huipulla,suoraan eturintamalle.
(Juutalaissyntyinen Odessassa syntynyt Mekhlis oli koulutukseltaan opettaja ja noussut I maailmansodan aikaisesta tykistöupseerista 1930 Pravdan päätoimittajaksi ja lopulta Stalinin sihteeriksi ja Stalinin puhdistusten pääinkvisiittoriksi.
1939-40 hän vastasi Puna-armeijan poliittisesta hengestä ja v.1941 ylennettiin Stalinin lupauksesta Talvisodan Puna-armeijan upseeriston putsauksesta puolustusministeriön varakomissaariksi kenraalin kaluunoin.)
--Olen niin imeytynyt työhöni,etten tiedä päivien kulusta mitään.
Lev Mikhlis oli  kertonut vaimolleen.
--Nukun vain 2-3 tuntia.
--Eilen oli -33 astetta ....ja voin hyvin....Minulla on vain yksi unelma...Suomen valkokaartin tuhoaminen
--No...tee se!
--Voitto ei ole kaukana!*
*Kumarrellessaan johtajansa imperiaaliselle statukselle Mekhlisillä oli pakkomielteenä tuoda tarjottimella voitto Stalinin syntymäpäivän kunniaksi 21.joulukuuta 1939.
--Haluan juhlia sitä suomalaisen Valkokaartin täydellisellä tuhoamisella!
Suuren päivän tullessa Mekhlis oli kertonut perheelleen:
--Minä tervehdin Sinua 60. syntymäpäivänäsi JV.
--Juhli sitä perheesi kanssa.
Kremlissä sinä iltana Stalin vietti juhlapäiväänsä hovinarriensa kanssa kello kuuteen aamulla.
"Unohtumaton yö!"
Dimitrov oli kirjannut päiväkirjaansa.
(Georgi Dimtrov oli bulgarialainen poliitikko sekä Stalinin v.1934 nimittämä Kominternin pääsihteeri)


Stalin ja Dimitrov 1936

Joulukuun 26. päivänä Stalin lopulta nimitti Timoshenkon komentamaan luoteisrintamaa ja palauttamaan järjestystä harsoutuneisiin joukkoihin,jotka olivat nälkäkuoleman ja jäätymisen partaalla.
Jopa Stalinin pyöveli Beria oli poikkeavan humaanisesti raportoinut Voroshiloville:
--139. Divisioonan vaikeuksia...ei rehuja ollenkaan...ei polttoainetta...joukot hajallaan.
Stalin aavisti armeijan salaavan tuhon koko mittakaavaa luottamalla vain Mekhlisiin kirjoittamalla:
"--Valkosuomalaiset ovat julkaisseet operaatioraporttinsa,missä väitetään 44. Divisioonan täydellisestä tuhoamisesta...1000 Puna-armeijan vangitusta sotilaasta. sekä 102 tykin ja 43 tankin tuhoamisesta.."
--Kertokaa ensiksi onko se totta?
--Toiseksi--missä ovat Sotaneuvosto sekä 44. Divisioonan esikuntapäällikkö?
--Kolmanneksi--miksei Sotaneuvosto eikä 9. Armeija ole informoineet meitä..?
--Odotamme vastausta.Stalin"

Mekhlis oli saapunut Suomussalmelle todistamaan kaoottisia näkymiä,mitä hän tuli vielä pahentamaan .
Hän vahvisti tappiot ammuttamalla koko komentoportaan "Vinogradovin  oikeudessa",missä Volkov ja poliittisen osaston päällikkö marssitettiin eteen aukiolle divisoonan katsellessa,kun teloitus suoritettiin julkisesti.
--Pettureiden ja pelkureiden paljastaminen jatkuu.
Mekhlis julisti.
Joulukuun 10. päivänä Mekhlis oli joutua kuolonuhriksi,kun häntä kuljettaneeseen autoon hyökättiin,kuten hän ylpeänä tilitti Toveri Stalinille. Toisin kuin muut johtajan komissaarit Mekhlis oli henkilökohtaisesti rohkea,jopa melkein itsemurhamaisesti holtiton tulituksenkin aikana,ehkä juutalaisuudestaan,missä kuolema otetaan vastaan kristalliakin kirkkaampana.
Itseasiassa hän oli ottanut komentoonsa pakenevia komppanioita johtamalla niitä vihollista vastaan.
Mekhlis ja Kulik eivät salanneet sekasotkua.
--Me olemme leivän puutteessa armeijassa.
Mekhlis raportoi.
Kulik oli samaa mieltä:
--Jäykkyyttä ja byrokratiaa kaikkialla.
Kulikin kiiruhtaessa yhteen Politburon kokoukseen raportoimaan lisätappioista Stalin oli läksyttänyt tätä:
--Olet vaipumassa paniikkiin...kreikkalaiset pakanapapit olivat älykkäitä...kun ne saivat häiritseviä raportteja,kokoontumalla kylpyhuoneisiin kylpemään ja pesemään toisiaan puhtaaksi..ja vasta sen perästä ryhtyivät arvioimaan tapahtumia sekä tekemään päätöksiä.
Stalinia tappiot tekivät surulliseksi:
--Lumi on syvää ja joukkomme marssivat mielet ylhäällä ..ja sitten yhtäkkiä kuuluu konetuliaseen sarjoja miesten kaaduttua maahan.
Joskus hän näytti avuttoman depressiiviseltä.
Kerran Hrustshev oli tavannut hänet makaamassa sohvalla täysin muusta maailmasta tietämättä.
Hänen luhistumisensa oli henkinen kertausharjoitus natsihyökkäysten alkupäivistä.
Paine teki Stalinin sairaaksi tavallisin streptokokein ja stafylokokein sekä 38-asteen kuumein että kovin kurkkukivuin.

Helmikuun 1. päivänä 1940 hän oli jo paranemassa Timoshenkon koetellessa suomalaisten puolustusasemia,aloittamalla suuren offensiivin 11.päivänä. Neuvostoarmeijan ylivoimaisuus tällä kerralla otti ohranan urheista suomalaisista..
Lääkärien tutkiessa Stalinia,hän näytti niille kartalta:
--Otamme Viipurin tänään!
Suomalaiset pyysivät rauhaa ja 12. päivä Zhdanov allekirjoitti rauhansopimuksen,missä Suomi luovutti Hankoniemen,Karjalan kannaksen sekä Laatokan koillisrannan 35.200 neliökilometriä Leningradin eristämiseksi.
Suomi menetti noin 48.000 sotilasta ja Stalin yli 125.000.

Isaak Brodsky. Stalin

"Puna-armeija ei kelpaa mihinkään!"
Stalin myöhemmin oli kertonut myöhemmin Churchillille ja Rooseveltille Teheranin konferenssin aikana.
Stalin oli nopeaälyinen eikä hän ollut yksin Hrusthevin myöhemmin syyttäessä Voroshilovia rikollisesta laiminlyönnistä ,vinoillessaan siitä,että marsalkka viettää enimmät aikansa Stalinin hovitaiteilijan Gerasimovin ateljeessa kuin puolustuskomissariaatissa.
Stalinin Kuntsevon dachassa Stalinin viha kiehui ylitse alkaessaan huutamaan Voroshiloville,joka sai kasvoilleen kaiken.
Kasvoilta tulipunaisena kuin kalkkunakukolla Voroshilov kiekaisi takaisin Stalinille:
--Saat vain itseäsi syyttää kaikesta tästä!
--Sinä se itse miinustit koko armeijamme vanhan kaartin nollaan,kun ammututit armeijan parhaimmat kenraalit!
Stalin ei ollut moksiskaan kommentista,jolloin Voroshilov nosti pöydältä tarjottimella paahdetun porsaan,lämäyttämällä sen pöydän kanteen.
Nikita Hrustsev myöhemmin myönsi,että se oli ainoa tapaus hänen elonsa aikana,jolloin hän todisti sellaista sanaryöppyä.
Ainoastaan Voroshilov selvisi naarmuitta tapauksesta.


Nikita etsimässä metsää puilta tai päinvastoin
Juhart  2006
jatkuu..







Ei kommentteja: