sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Menneitä katsellen kuorma-auton hytistä.Vanhan roddarin muistelmat.1.Kauppalan lava-autot.

Kolmen sukupolven Jussit by Juhart



1952 Pappilan viemärityömaa,pyykkäri-
Hilkka ja Kankon 1946 letukka sekä
,minun vanerikuormurini
By Juhart
Fordien ja Letukoiden kulta-aikaa
------------------------------------------------------
Jotenkin oma autohullun elämäni on aina sivunnut kuorma-autoja.
Santalaatikossa kasvaessani 50-luvun taitteessa ensimmäinen leluautoni oli vanerista koottu punainen kuorma-auto,jonka äitipastorska oli ostanut minulle kauppatorin yhdeltä kori-ja tamppauskeppimyyjältä...
Mallivaihtoehtoja ei silloin ollut,kun vain osti punaisella Miranolilla ja keltaisin "pin-stripein" maalatun lava-auton,jossa kippikään ei edes toiminut. 
Muovilapiolla jouduin lastaamaan lavan,mutta kippaamisen hoidin vain lelukuorma-auton keulaa nostamalla.
Kipit pystyssä
kanttorilan portailla.Kuvassa 1948
Bedford O-Series.
By Juhart
Silloin pappilan pihalla tehtiin viemäritöitä eikä monissa ihan oikeissakaan kuorma-autoissa ollut mitään kippimekanismeja,kuskien ja hanttimiesten lapioidessa kuuppalapioilla santakuutiot pihamaalle.
Kaikkien kuormureiden ovissa näkyi maalattuna kolme lukua päällekkäin,joista kävin räkänokkaisena kuskeilta utelemassa,mitä ne merkitsivät. 
Vastaukseksi sain suupielestä Fennia-holkin takaa:
--Essää niist nummeroist tair paljo ymmärttä,papinpoik..mut niiss seisso päällekkäin ett..rutto.netto ja taara..!
Salolainen Perniöntien varressa ja Perhelän talossa asuva autonkuljettaja Y.Kanko kylläkin omisti vihreän 46-mallisen krominokka-Chevroletin,missä toimi ihkaoikea rappukippi,jolla hän kammesta veivaamalla lavan ylös sai santakuorman sujauksessa luisumaan peltipohjaa myöten viemärikaivannon viereen.
Piispantarkastus-kirjoitukseni 3. osassa olin kuvaillut kuorma-autoilijoiden puolihärskejä kommentteja pappilan talossa asuvasta kanttorskasta,joka ilmeisesti jälleen oli pieniin päin ..seuraavasti:
Papit olivat kyllä vilkuilleet kanttorskan nilkkoja,jotka olivat tosisirot,toisin kuin kirkkokonttorin Salli-kanslistin,joka käytti jaloissaan paksuja ruskeita tukisukkia ja jonka nilkat aina turposivat ulos mustista kävelykengistä kuin ruisleipätaikina.
Jussin kerran norkoillessa pappilan pihan viemärityömaalla kuorma-autokuskien jutustelua uteliaana kuulostellessaan ,kuuli seuraavanlaisen keskustelun.
Y.Kankon letukkakuormuri oli kippaamassa santaa monttuun.
Autoilija K.Sjöberg:
--Toi kanttorska o pullistuma päin...
--Sill taitta olla taase kippi pystys.
Y.Kanko:
--Tollasest jokavuatisest tökkimisest meirä muija jakopään stefa alkkasis vuatama ja päästäs öljyp pakal!
--Taittapas toi kanttorska olla oikkes urkurin toinen polkukone!
Jussi kyllä tunsi monenkin polkukoneen eli munamankelin merkit,
kuten Hermeksen,Ainon,Vienon,Monarkin,Pyrkijän ja Tunturin,millaisia säilytettiin pappilan alustan pyöräkellarissa.
Siellä nojasi liiterinseinää vasten Toini-diakonissan tummanpunainen pedaleilla käyntiin poljettava Simson-mopedikin.
Alli-merkin papinpoika lisäsi kosmoskynällä konelistaansa.



1938 Salon Autohallin Chevrolet-korjaamon väkeä

1938.1936 Chevrolet katutöissä
Itäisen Siltakadun kulmassa
HOPn konttorin edustalla

Joensuun kartanon puukasu-Chevrolet 1937
1939 Salon Automyynti Oy
II maailmansodan jälkeen kauppalan ja sen ympäristökuntien kuorma-autokanta oli vanhaa sotaa edeltävää ja sodan käynyttä kalustoa.
Yleisimpinä merkkeinä nähtiin vain kaksi amerikkalaista valtabrändiä..Ford ja Chevrolet.
Frans Koskenmäen Salon Automyynti Oy Turuntiellä Perttelintullissa oli vuodesta 1936 edustanut Fordeja ja sitä ennen vuodesta 1930 samassa paikassa uskelalainen Yrjö Valli.
Valli oli muuttanut Turkuun perustamaan uutta Fordin edustusta Auto-Vallia.
Ennen Vallin Ford-edustusta 20-luvulla E.& J. Leinon Auto-osasto Rummulyöjänkatu 7:ssä meidän pappilan vieressä myi Fordeja.
1939 ca. Automyynnin verhoomo-
ja maalaamo
Automyynnillä oli oma korjaamo-verhoomo- ja -maalaamorakennuksensa Annankadun ja Venemestarinkadun kulmatontilla.
Vasta 40-luvun lopulla Automyynti muutti keskustaan Turuntie 3:een,missä se pysyi aivan 80-luvulle asti.
Chevroletia edusti länsikauppalan keskustan Vilhonkatu 10:ssä Salon Autohalli,jonka yhteydessä pihalla oli myös korjaamorakennus.
Chevroletin ja GM:n edustuksen otti 50-luvun taitteessa salolaisen Einar Helanderin perustama Salon Auto ja Moottori,jolla oli myymälä-ja korjaamorakennus vanhan Turuntien varressa ns. Toijalanmäen mutkassa. Myöhemmin myymälä ja varaosamyynti siirtyi v.1953 uuden linja-autoaseman liikesiipeen Vilhonkadulla ja 60-luvulla Vilhonkadun ja Mariankadun kulmatontille.
1955 Salon VPK:N kalustoa.
Oik.1940 ja 1955 Fordit,1948 Fordson Thames 7V suomalaisella
korilla.1926 Hudson Super Six ja 1942 Dodge Powerwagon

1938,Aug.Vesanderin  1936 Ford laattakuormassa
Turuntie 3:n edustalla

1953 .Automyynnin 1940 Ford
Hävittäjä-hinuri
torinvarren puun nostossa..
Vielä pitkälle 50-luvun lopulle asti Automyynti piti hinausautonaan 1940-mallista Ford V8 "Hävittäjää" jonkinlaisena reliikkinä kestävistä sota-ajan malleista.
Salon VPK:llakin oli pitkään 60-luvulla asti Hävittäjä-paloauto.
Hävittäjä olikin suosittu malli monttu-ja maansiirtoajoissa kauppalan rakennus- sekä tietyömailla.
Sitä vanhempia 1936-39-malleja oli samoin lukuisa määrä vielä 50-luvun alkuun saakka.
Automyynti tarjosi 1945-47 upouutta "Luunokka" Fordia,joka pohjautui viimeiseen sotaa edeltävään 1942-malliin,jollaista sodan takia vain Amerikassa myytiin ns. viimeisenä "rauhan vuoden" mallina siviilissä.
1947-Pappilan Jussin syntymävuoden autot-kirjoituksessa olen kuvaillut Luunokkaa näin:


1958
Kemiöläinen 1946 Luunokka-Ford
Strömman kanavan tienoilla
Uusia amerikkalaisia 1945-47 Ford-kuorma-autoja tuli kauppalaan muutama kappale paikallisille autoilijoille.
Kyseessä olisi voinut olla myös Ford Francen valmistamat Ford "Luunokka"-kuorma-autot,koska käsiini eräästä Lammijärven kesämökin ulkohuussin seinästä repäisin suveniiriksi ranskankielisen Ford-kuorma-autosarjamainoksen.
Luunokaksi taikka Keltanokaksi ammattiautoilijat kutsuivat niitä luunkeltaiseksi maalatuista maskirivoistaan.




1945-47 Ford Panelvan ranskalaisesta
mainoksesta
1946 Chevrolet soranajossa
Jos Luunokka oli ensimmäinen sodan jälkeinen Amerikan Ford,niin Chevroletin 1942-47 ns. krominokkamallia voidaan katsoa samoin uudeksi "Letukka"-malliksi.Kromikeulansa se sai vasta 1945.Malli tuli kuuluisaksi jopa brittiläisten SAS-kommandojen maastoautona Saharan sannoilla sota-aikana taisteluissa Rommelin joukkoja vastaan.
Salolaisella Y.Kankolla oli juuri sellainen upouusi tummanvihreä 1946 Krominokka.



Brittijoukkojen 1942-44 Chevrolet WB 30 cwt Chevrolet
Patrol Truck Pohjois-Afrikassa

195.Y.Kankon 1950 Chevrolet
Loadmaster
Axelssonin pihalla
Maanlaajuisesti niitä taidettiin tuoda useita,kunnes v.1947 markkinoille saatiin täysin uusittu Loadmaster-malli. 
Edellä mainitsemani kuorma-autokuljettaja Y.Kankokin osti  vihreän ja keltavanteisen 1950-mallisen Loadmasterin,jota hän vuokrasi Horninkadulla toimivalle Taloustavaraliike R.Axelssonillekin jakeluajoon.
Loadmaster oli Suomessa erittäin suosittu malli myös maitoautona.
Mm. Valiolla Loadmastereilla oli oma fliittinsä ja Esso käytti niitä samoin jakeluautoina. Salonseutulainen Särkisalon Liikenne omisti ainakin yhden Loadmaster-nokkaisen onnikan...


1957.Perniöläinen 1947-52 Chevrolet
Loadmaster GAZ-perävaunun takana..
1948 Austin K4LV
Brittikuormureiden maihinnousu
------------------------------------------------
Britit tarvitsivat kipeästi länsivaluuttaa sodan päätyttyä maan jälleenrakentamiseen.
Autoteollisuuden päästyä jaloilleen,useimmiten sotaa edeltäviä malleja valmistettiin pienin uudistuksin vuoteen 1948 asti.
Kuorma-autovalmistukseen kelpasivat sotaa ennen ja sota-aikana kehitetyt mallit.
Austin,Bedford ja Fordson Thames tarjosivat ulkoisesti melkein muuttumattomia lava-automalleja.
Suomeen tarvittiin pikaisesti vanhan sota-aikana loppuunkulutetun kuorma-autokannan tilalle uutta kalustoa,johon brittimallit saivat kelvata alkuun.
Austin Motor Company jatkoi sotilaskäyttöön tarkoitettujen K2-K3- ja K4-mallien siviiliversioiden valmistusta eri kantavuusluokissa,joita Suomeenkiin saatiin kovaan kalustopulaan.
Niitä näkyi kauppalassa monttuajoissa sekä uuden Turku-Salo-Helsinki-Valtatie Ykkösen rakennustyömailla.V.1949 Austinin kuorma-autosarja muuttui Loadstariksi v.1954 asti.
Salo-Turku-valtatietä rakennetaan.1948 Austin K4 Hullu-
Jussin edessä
Vanhan K-sarjan hytti ja nokkakalut muuttuivat Austinin henkilö- ja pakettimallien kaltaisiksi kaarevin poskikaluin..

Kauppalassa Salon Seudun Osuuskauppa suosi uusia 1949-54 K4 Loadstareja raskaimpina jakeluautoina.



Bedford samoin jatkoi sota-aikana hyviksi koettuja kuorma-autoja sodan jälkeisinä malleina. Bedfordin K-M-O-sarjojen mallit pohjautuivat paljolti jo v. 1939 esiteltyihin malleihin.
1948 Bedford OSS
Ne samoin kelpasivat 0.75-tonnisista 5-tonnisiin Chevroletin suorien kansiventtiilikuutosten kanssa monenlaiseen kuljetuskäyttöön,jopa linja-autoalustoiksi.
K-M-O-sarjan valmistus päättyi 1953 uuden transatlantisen TA-sarjan astuttua tilalle.Transatlantisella tarkoitan sitä,että TA-sarjan hytin ja keulan korimalli pohjautui vahvasti amerikkalaiseen Chevrolet Loadmasteriin.


1953 Austin K4 Loadstar
1957 Salon Vanutehtaan.Fordson 7V ja
Vanaja sokeritehtaan aumalla.

Salon VPK:n Fordson 7V-paloauto

Salon linja-autoasemalla.
Fordson 7V.
By Juhart
Kauppalaan ilmestyi samoin useita 1948-mallisia ja tylppänokkaisia Fordson Thames 7V-kuormureita,joita ohjailtiin brittiläisesti oikeanpuolisesta ratista.
Helsingin Hernesaaren Fordin tehtailla niitä oltiin koottu Suomen markkinoille.
Kauppalan VPK:kin oli hankkinut Suomessa 7V:n rungolle koritetun ja oikealta ohjattavan paloauton. 
Perttelintiellä Ahon Sementtituotteella ja monella muulla salolaisella ja halikkolaisella ammattiautoilijalla oli käytössä harmaahyttisiä 7V-kuormureita.
40-lukuinen 7V oli mielestäni paljon rumempi kuonostaan kuin sotaa edeltävät mallit,jotka maskeiltaan myötäilivät nokallista Fordson-kuorma-autosarjaa.. 


Brittiläinen 1937 Fordson 7V
Takaisin hellatehtaan varjoon-kirjoituksessani kuvailin saapumista v.1956 kesäkuun alussa kemiöläisen autoilijan Bedford-muuttokuorma-autolla takaisin kauppalaan Harjavallasta,jossa vietimme ns. pappisevakkovuodet 1953-56..näin:
Kuorma-auto lähestyi Perttelin tullin Gulfin aseman ja rautakaupan risteystä,jonka vastapuolisesta Auto-Osasta Jussi oli saanut sotapyöräänsä vihreitä Castrol-tarroja..
Risteykseen vasemmalta Perttelintieltä kiihdytti sementinharmaa,tylppäkuonoinen 1947 Fordson Thames-kuormuri,jonka ratti oli oikealla puolella.Lavalla seisoi isoja sementtirenkaita narskumassa peltipohjaa vasten.Kuljettaja käänsi aivan Bedfordin eteen edes katsomatta vahvojen rilliensä lapi.
Jussi tunsi tämän vanhaksi,puolisokeaksi ja paksulinssiseksi Ahon papaksi,joka joskus ajoi vielä vanhoilla päivillään omistamansa Salon Sementtituotteen kuorma-autoja.
--Noi voi sun djävel,.kun on blindi koko faari!!
1946-48 Fordson Thames 7V.
Samanlainen kuin
Salon sementtituotteella
Saxelin huusi kuskinikkunasta.
--Onks sul varaa maksaa mun kutflygel jos osuis kylkeen? (Koflygel--ruotsiksi on lokasuoja)
Jussi katsoi Bedfordin lavalle,oliko pappilan flyygeli tiukasti sidottuna,kuultuaan flyygelisanan.
Pappilan flyygeli seisoi kylläkin muuttokuorman räsymattojen alla piilossa odottamassa pastorin Siionin virsien sekä papintyttärien Kissapolkan sekä Für Elisen soittoa pappilan salissa.
Sementtirenkaat Fordsonin lavalla häipyivät silmistä nopeasti papan edes vilkaisematta sen brittiläisittäin oikeanpuolisen ratin takaa Saxeliniin päin.. Asemakadun kulmasta Osuuskaupan tavaratalon rakennustyömaata kohti,sinisen pakokaasusavuverhon keikkuessa pääkadun yllä tovin.


Pekka Laineen 1937
Ford V8-onnikka
Juhart 2010
Oikealta Katrineholminkadulta samalla puski Lydmanin  konditoriakahvilan kulman takaa Pekka Laineen sinikeltainen vanha ja sodankäynyt Ford-bussi. Saxelin antoi onnikalle tietä,vaikka itse ajoi etuoikeutetulla kadulla.
Saxelin heilautti ikkunasta bussikuskille,huutamalla :
--Hei Virtasen Vode ,sää vielä  kuskaat samal bussil,kun sillon Kivennavan kyrkanill vuonna 1944!.
--Muistaks ku sun syyläri kuukkas ? 
--Sulla oli kolme ryssän masiinpistolinreikää syylärin alatankis!
Saxelin veti oikean kätensä saluutiksi risaiseen lippaan, väsyneen bussin häipyessä Turuntietä Myllymäkeen päin:
Saxelin mutisi ruotsiksi:
--En krigare,grå,avdankad och arm!
--Se on siitä Vanrikki Stoolista? 
Isäpastori kysäisi Saxelinilta.
--Jåå.. visst!
Kuski vastasi pannessaan korvia vihlovalla räsäyksellä ykköstä silmään.
Isä huokaisi syvään,sanomalla ulospuhalluksen mukana;
--No ,vihdoinkin ollaan kuin kotimaassa!
Pirssikopin pokkasakki ja rovasti.
1952 Ford Customline
Juhart 2005
--Ei kun Foordimaassa!
Jussi lisäsi:
---Katos tota Ahon britti-Fordsonii,joka oli iskee britti-Bedfordin likasiippeen ja sitten toi Pekka Laineen kolmeseiska jenkki-Ford-bussi.
--Tual sillankulman pirssis näkyy viiskakkosen krominen jenkki- Ford Customlinen tähtimaski..
--Katos vielä kun Annakarull Lehden valokuvaamossa mainostetaan Ilfordin filmei!
Sillan yli ajettiin korttelin verran hellatehtaan kivitalon kulmaan ja käännyttiin Rummunlyöjänkadulle pappilaan päin.
Petteri pysähtyi tutun vihreämiranolisen talon paraatioven eteen,josta äidin leveä perä peruutti ulos sihvelin ja harjan kanssa.
Leinon hellatehtaan portista ajoi ulos vaaleanruskea ja mustalokarinen Ford Big Job-kuorkki lavallaan kirkkaita valkoisia emaliluukkuisia sekä –kahvaisia Leino-liesiä.
Jussi hyppäsi autosta alas helssaamaan äitiä katukiveykselle,huutamalla isälle kourat huulilla trattina:---Viimeinen pari uunista ulos!


1955.Hellatehtaan Ford Big Job.
By Juhart
Osuuskaupan palon purkutöitä.
Vas. SSO:n Austin Loadstar ja oikealla
Y.Kankon  Chevrolet Loadmaster..
By Juhart
Lopuksi lainaan Akkavallasta Harjavaltaan-kirjoituksestani muuttoa 1953 kesäkuun alussa Osuuskaupan Austin Loadstarilla kauppalasta Harjavallan rikkinummille..näin:
Salon Seudun Osuuskaupan vaaleanvihreä Austin Loadstar-kuormuri jarrutti bussipysäkkilevennykselle harvan kuusimetsän reunaan,Jussin rakon melkein lauetessa paineesta.
Isä oli seuraillut pojan saksausta ja hermostunutta kannikoiden vaihtelua kuorma-auton etupenkillä.
Jussi oli näytellyt kuitenkin kovaa juotuaan kaksi pulloa sitruunasoodaa eräällä raumalaisella kioskilla.
Kuormurikuskikin oli kesähelteessä nauttinut kipsan tiskillä janoonsa leveäharteisen Lahden Mallasjuomatehtaan yhden tolpan pilsneripullon mainitsemalla pastorille jotain,että tälläkin oli kupla otsassa.
Savolaissyntyinen pastori ei joko tuntenut savilaaksokauppalaista käsitettä kusihädästä taikka ihan tahallaan kiusasi "kuplivaa" ajuria.
Isä oli käskenyt kuskia vain ajamaan eteenpäin samaa vauhtia ristijalkaisen poikansa sekä pilseniröyhtäyksiä tuulilasille päästävän kaljamiehen pieneksi rangaistukseksi..
Lopulta isä pyysi kuljettajaa pysähtymään soratulle levennykselle ehdottaessaan lyhyttä tupakanmittaista taukoa omassa tupakannälässään..
Isä oli tarjonnut kuskille edvinlainemaisen khakipaitansa rintataskun läpän alta filtteritöntä pikku- Bostonia,mutta kuski kieltäytyi kunniasta,vetäisemällä kovan Fennialaatikon sarkapusakkansa rintataskusta esille.
Jussi oli Austinin jarrujen kiljahdettua seisomassa jo tien pientareella kastelemassa pölyistä ojakasvillisuutta,painamalla kiiltävää molskihousujen peräänsä Austinin kuumaa eturengasta vasten,kun isä löi häntä autonovella poskelle laskeutuessaan palava boston pajuholkissa törrössä suun keskellä ojanreunalle.
--Ju----nalautoja saa...tavana.....Perk...järven asemalla!
Jussi oli kironnut Jumalaudan ja Perkeleen sijasta  oven läimäyksestä,kusikaaren suihkiessa solkikengille pojan lopulta kaaduttua kuin lavalta pudotettu heinäseiväs rähmälleen penkereelle.
Tien vastapuolella osuuskaupan kuljettaja lorotteli pilsnerilastiaan mädän maitolavan puujaloille kuin puutarhaletkulla kukkia kastellen sivuun vasemmalle ja oikealle ,päästämällä sepaluksen napituksessa vielä kuraisen pierun  ravistellessaan kannikoitaan työkansalle tutulla tavalla.
Isäpastori oli huutanut perään,että nyt oli tainnut valua kuskille ruokalusikallisen verran pierun mukana näytettä flanellihousun peräkiilalle.
Kuski oli huutanut peränytkäyksin takaisin,ettei siinä niin vähällä päästy,vaan vähintään parilla isolla tuopilla..

--Mittee sin siinä kuhunit polovillas kun mehemettiläänen rukkooksessa?
Isä kysäisi pojaltaan huvittuneena.
--Emmää mitään kuhni....vaan yritin kusta,ku sää törkkäsit mua ovell poskeen!
Jussi vihoitteli.
Isä oli ikuisena kielipoliisina mennyt korjaamaan,ettei herrasmiehet yleensä kuse vaan virtsaavat,jolloin Jussi oli kysäissyt näsäviisaana,voisiko herrasmiehet virtsata virstan päähän..
Isä oli käskenyt armeijan malliin poikaa pitämään murinat mahassaan..
Jaloilleen kömpiessään ja litsinnappeja kiinnitellessään märin käsin Jussi veti kuormurin bensatankin korkkia palvelleen trasselitupon ulos ja pyyhki kusiset solkikengän kärjet sillä kuiviksi,ruskean patenttinahan saadessa omituisen sateenkaarikirjon värit konerasvan ja bensiinin kastelemasta trasselista.
--Katoppahan poeka!
Isä huudahti bostonsavun keskeltä,osoittaessaan eternakellokädellään mustaa tienviittaa.
--Tuolla männikön keskella seesoo Cedercreutzin museo!
--Ee uo ennee pitkä reissu sinne Harjavallan kirikolle.
--Ja sitten asetuttaan aloillemme pariksi vuojeksi.
--Toevottavasti se äeteesj ja siskosj ovat jo asettunna  meijän uuteen kottiin,lähettyään meitä aekaesammin junalla muuttomatkalle ensin Porriin ja sieltä Satakunnan linijan onnikalla kirkonkyllään.


Jussia oli alkanut jo väsyttämään koko muuttomatka kohti tuntemattomaan.

jatkuu...

Ei kommentteja: