SUDEETTISALOLAINEN: Manilan taksi.Avenidojen toinen kuningas.1.

1970. 1965 Toyota Corona taksi Avenida Espanjan tulvassa

KINGS OF THE ROAD
----------------------------------

Manilan calesa-hevostaksi

Filippiinien maanteiden kuninkaaksi ollaan jo yli puolisensataa vuotta sitten kruunattu jeepney ,kenraali MacArthurin lahjana saaristokansalle.Paljon Jeepneytä ennen 1800-luvulta asti espanjalaishallinnon ajalta perintönä callejoiden kuninkaana oltiin pidetty hevos-calesaa ja -carotellaa,kaksipyöräistä ja sivulta lastattavaa vaunua.jonka ajuria eli kotseroa kutsuttiin myös teiden kuninkaaksi.
V.1904 Santa Cruzin silloisessa Manilan bisneskaupunginosassa Levy Hermanosin perustamassa Estrella del Norten Automobile Palacessa myytiin ensimmäisiä Hupmobileja myös taksikäyttöön,joista alkoi vakaa amerikkalaisen vuokra-autokannan kasvu,joka lopulta pysähtyi v.1942 kaupungin japanilaisvalloitukseen.

1909 Estrella Automobile Palacen
Hupmobile-mainos

Escolta Streetillä Sta. Cruzissa
japanilaisten pakkotakavarikoimia
manilalaisten autoja.

Japanilaisen Interim-hallinnon aikana kaikki bensiinikäyttöiset ajoneuvot otettiin pakkoluovutuksella sotilaskäyttöön,manilalaisten saatua tyytyä ylitupattuihin tranvia-raitiovaunuihin sekä itsekyhättyihin hevoscarotellavalmisteisiin,joidenka puupuolapyörätkin oltiin lainattu 20-lukuisista autoista.joidenka omistajilla ei ollut lupaa bensiinin ostoon,koska japanilaisten ohella vain lääkäreillä ja valtionvirkamiehillä oli lupa polttoainekuponkeihin. V.1942-44 yksityis- sekä vuokra-autoilu oli melkein kokonaan tyrehtynyt. koko maassa.Manilan tranvia-raitiovaunujen konkattua varaosien puutteessa kaupunkilaiset päätyivät apostolinkyytiin eli jalkapeliin,jota he ironisella filippiinohuumorilla kutsuivat "Cadillacad"-iksi.
Lakad-verbi tagalogissa merkitsee kävelyä.

Manilan callejoita ja avenidoja hallitsivat 30-luvulla jitney-tyyppiset American Austin Bantam Autocalesat sekä Willys Autocabit .Perusajatuksena niissä oli sama "takaa ladattava" sisäänmeno sekä pitkittäin asennetut penkit.Nämä palvelivat siten peruskuljetusmuotoina lisääntyvälle filippiiniläiselle "masalle" eli köyhemmälle kansanosalle.
Manilan aiemmasta taksihistoriasta ei olla paljoakaan kirjoitettu,etenkin 20-30-luvuilta,mutta II Maailmasodan päättymisen synnyttämästä jeepneystä ollaan väsätty runoja,proosaa ja jopa taidekirjojakin melkein joka tarpeeseen.
Jeepney kuuluukin osana filippiinojen kulttuurihistoriaan.

Jeepney Wash
Juhart 2002

Filippiinojeepneymaalari primitiivisen ja animistisen sekä uskonnollisen taiteen osaajana käyttää peltipinnasta jokaisen neliömillimetrin taiteiluunsa,samoin kuin oman pienen bambumajansa lattian jälkikasvullaan.Tilan haaskaus on hänelle suurin synti,vaikkei laske suuremmaksi synniksi uuden lapsen syntymistä jo köyhyydessä elävään 10-päisen katraaseen.
Kirkon ohittaessaan hän tekee aina ristinmerkin,mutta vastakohtaisesti kaihtaa korttelin perhesuunnittelukeskusta.
Samoin tekee manilalainen "kotsero" eli taksikuski,joka kukittaa kojelaudan päälle asentamansa Mama Maryn ja El Ninjon pystin tuurinsa alettuaan katukauppiaalta ostamallaan makealta tuoksuvalla sampaguita-leillä.
Kerrotaankin,että manilalainen jeepneykuski ja taksikuski yleensä olivat aloittaneet kotserouransa ensin calesa-hevoskuskina.Ajotyylinsäkin hän oli saanut calesaponin valjaissa.Calesa eli caramato ja caratella olivat viime vuosisadan vaihteessa Manilan katujen ensimmäisiä hevostakseja.

1932 American Bantam BMC-taksifirman Autocalesa
Juhart 2003

1933 Willys 77 Autocab
Juhart 2003

Matkustajalle manilalainen entinen Kotsero ja nykyinen Tsuper (Chauffeur) voi kertoa koko elonsa tragedian,miten isä makaa sotaveteraanien sairaalan hengityskoneessa,miten vanhin poika päätyi narkkariksi ja miten vaimo odottaa seitsemättä lastaan.Päiväpalkka tuskin riittää elämiseen taksifirman napattua 1000 pesoa "boundaryä" eli renkimaksua 12 tunnin tuurista,mutta siitä huolimatta hän voi vetää hihastaan vitsin liikennepoliiseista,joita hän kutsuu nimellä "asim" eli suola,että joka kerta ohittaessaan yhden,hänellä kuivaa kurkku janosta.Poliisithan keräävät yleensä välipala-aikana stipendiä autoilijoiden oletetuista ja olemattomista liikennerikkomuksista..ilman sakkolappua.

American Bantam , Willys ja DKW
------------------------------------------------

1933 Willys 77 Sedan, Erikoisella tavalla Willys sekä American Bantam liittyvät manilalaiseen taksihistoriaan 30-luvulta.Valitettavasti manilalaisesta taksihistoriasta tiedetään painetussa sanassa vain 1970-80-luvuilta,jolloin taksien yleiseksi väriksi tuli valkoinen ja kaikkien ollessa japanilaismerkkisiä,vaikkakin koottuja Filippiineillä korealaista ,KIA:a sekä Daewoo:ta lukuunottamatta.

1912 Don Tirso de Irureta
Goycena Willys-vaunussaan jossain
Manilassa japanilaisen shaföörin
kuljettamana.
Edellisvuosisadan alussa espanja-
laiset olivat saarimaan herroja ja japa-
nilaiset palveluskuntaa.1940-luvulla
japanilaiset ottivat herruuden käsiinsä.

Willys-Overland-merkkiä oltiin tuotu Manilaan jo 1910-luvulla ja ilmeisesti myös koottu 20-30-luvulla Filippiineillä amerikkalaishallinnon aikana.II Maailmansodan jälkimainingeissa toledolaista MB Willys-jeeppiä eli filippiinojen kielenpäissä MacArthur-jeeppiä tuotiin maihin tuhatmäärin japanilaismiehtittäjien poistamiseksi saarilta. Jeepistä Filippiineillä sittemmin kehitettiin v.1944 kieppeillä se kuuluisa Jeepney-taksibussivesio. Willys ja American Bantam ensimmäisinä olivat valmistaneet prototyypit Yhdysvaltojen armeijalle GP-auton (General Purpose) valmistamiseksi.

1941 American Bantam Boulevard
Delivery

Samalla tavalla Willys sekä American Bantam olivat edustaneet Manilassa 30-luvulla taksikaluston enemmistöä.
Autot olivat kooltaan pienehköjä.sopimalla hyvin yleensä pienikokoisten manilenjojen kuljetukseen.
Vielä tänäpäivänäkin manilalainen ottaa kyydin pienellä Toyota Corolla-taksilla,joskin malli on kasvanut vanhan isomman Coronan kokoiseksi .
Corollasta tulikin 60-70-80-lukuisten Toyopet-Toyota Corona-taksien jälkeen suosituin taksimalli.Toyota-moottorit olivat sitkeitä ja itsekin hankin 90-luvulla Manilan Marikinassa tehtyyn Feroza-kattoiseen Toyota Land Cruiseriini Coronan 3R-moottorin tilalle Japanista maahan tuodun Corollan 4K-koneen,joka jopa liikutti kevyempänä katumaasturia nopeammin.
.

1938 American Bantam
Autocalesat ja Calesa-
hevostaksi

1930-luvun American Austin Bantamit olivat pieniä Autocalesoita ja Willys-mallit hieman isompia Autocabejä.Willys-cabit tunnisti erikoisista taivaaseen katsovista mulkuvaloista.American Bantamit taasen muistuttivat enemmän Aku Ankan autoa.
Motorisoitu Autocalesan ensimmäisen malli keksittiin Manilassa edustavan saksalaisen DKW Ag.v.1932 etuvetoisesta ja kaksitahtisesta Transporter-mallista (DKW F1 Kastenwagen) ja uskon American Bantamien sekä Willysten samoin olleen rakennetun pakettivaunu-alustoille,joissa vain etuosan pellit laitteineen olivat asennettu tehtaalla.
Manilalainen Bachrach Motor Works rakensi DKW:istä kevyempiä Autocalesoita.
30-lukuisissa Manila-kuvissa Willys-malleja näkyy runsaasti Autocabeinä sekä oikeina Taxicabeinäkin.

1931-32 DKW F1 Roadster

Uskoisin useiden Willys Overland Taxicabien kuuluneen silloiseen Manila Yellow Taxi Cab Co:n fliittiin,joskin American Bantamit liikkuivat kymmenien pienten taksiyritysten logoissa..

1938,1933 Willys Autocab
oikeassa reunassa

Willys-taksien lisäksi Manila Yellow Taxi Cab Company osti v.1937 ison Chevrolet-fliitin ja oletettavasti osa niistä päätyi japanilaismiehityksessä v.1941-44 samuraiupseeriston käyttöön.
40-lukuisissa Manila-valokuvissa niitä ei enää näy katukuvia täyttämässä. Vasta 10 vuotta sodan päättymisestä v.1954 samainen taksiyhtiö kehaisee lehtimainoksessa ostaneensa ison Studebaker Champion-fliitin.
Studebakereita oltiin koottu Manilassa jo 20-luvulta asti ja tuhansilla Studebaker-sotakuorma-autoilla ja weapons carriereillä kenraali MacArthur valloitti maan takaisin Yhdysvaltojen kansainyhteisölle.

1940 Manila Yellow Taxi Cab Co. Inc:
in
Willys Overland Escoltassa.

1920-1930-lukujen Manilassa oli muitakin taksiyrittäjiä Manila Yellow Cabin lisäksi.kuten Bacharach Motorsin Aerial Taxi Co.,Gold Dollar sekä Golden,joidenka autokanta koostui Fordeista.Chevroleteista,Willyseistä,Dodge Brotherseista,muutamia mainitakseni.
Fordia myi aluksi santacruzilainen Teal Motor Company ja Manila Trading & Supply Company.
Dodgen edustajana oli aiemmin mainittu Estrella Auto Palace Escoltassa.

1920 Manila Trading & Supply
Companyn T Ford mainos

1930 Estrella Auto Palacen
Dodge Brothers mainos

1939 Golden Cab Ford Standard
Juhart

1950 Manila Yellow Cab Co:n Ford Custom
Juhart

1954 June 17 Evening
News-Manila
Yellow Cab Companyn
Studebaker
Championit

1950-luvun "Amerikan Aika" ja eurooppalaisten maihinnousu
-----------------------------------------------------------------------------------
40-50-lukujen manilalaisessa liikenteessä vilkkui katukuvien pohjalta enemmistönä amerikkalaisia autoja.
Eurooppalaiset mallit aloittivat nurkanvaltauksena bensiinisyöppöisten jenkkiautojen markkinoilla jo 50-luvun alussa. Taksikalustoksikin hankittiin amerikkalaisten Fordien,Chevroletien.Studebakerien,Packardien jne. lisäksi eurooppalaisia valtamerkkejä,kuten Austin A55 Cambridge,Hillman Minx sekä Ford Taunus 17M.

1950 Studebaker Champion taksi

1939 Golden Tacicab Com Ford Custom

1954 Studebaker Champion taksi

1958 Avenida Rizal.oikealla 1958 MB 180d,keltainen
1957 Standard 8 ja keskellä 1955 Chevrolet taksi

1960 Manila International Airport ja 2
Austin A55 Cambridge-taksia

Borgwardiakin näkyi liikenteessä jopa taksina ja viimeksi näin yhden siviilimallisen 1959 Kombin v.2003 kotini lähellä Paranaquessa Merville Service Roadilla. Eurooppalaiset merkit kävivät hyvin kaupaksi filippiinotaksiyrittäjien ihastuttua pieniin transatlantilaisiin pikkujenkkeihin,jotka jopa olivat bensiinipihejä.
Suezin v.1955 öljykriisi oli pakoittanut autoilijoita siirtymään pienempiin ja taloudellisempiin eurooppalaisiin merkkeihin.
Keskiluokan perheen tallissa nakutti jo Mercedes-Benz 180 D ja Manilan poliisivoimatkin sekä taksifirmat liukuivat silloisella Dewey Boulevardilla dieselmersuilla.(Nykyinen Roxas Boulevard).
Paikallinen Universal Motors v,1961 alkoi kokoamaan Mercedesiä maahantuonnin sijasta.

1957 Mercedes-Benz 180b.Dieselmalli
näytti samalta

Hiljaisesti käyviin amerikkalaisiin autoihin tottuneille filippiinokuskeille totutteleminen äänekkääseen ja vapisevaan dieselmoottoriin vei oman aikansa.
Mercedesin ensimmäiset 180D-mallit tuppasivat keittämään tropiikin kuumuudessa ja vasta 60-luvun alussa neljännen sukupolven dieselmersut 190D ja 200D suuremmin jäähdyttäjin pääsivät eroon keittämisestä ja kuljettajat pystyivät nauttimaan bulevardiajosta jälkiasennetuilla kojetaulun alle sijoitetuilla japanilaisilla Denso-ilmastointilaitteilla..
Amerikkalainen taksikalusto näkyi senaikaisten kuvien ja postikorttien perusteella olleen väreiltään jopa täysin mustia. Manila Yellow Cabit taasen tietysti keltamustia..Kaksivärisyys paistoi kerskuvan muodikkaana jopa mustavalkoisina sekä oranssinmustina. Amerikkalaistyylisesti cabien katoilla loistivat taksivalot.
Mustiin takseihin kuuluivat myös Austin A55 Cambridget.Morris Oxfordit,Mercedes-Benz 180D:t ja Hillman Minxit.

1957 ca.Manila Avenue.Taustalla pari MB
180d taksia ja Packard-taksi

1966 Manilan Luneta Parkin edustan takseja.
1957 Austin A55 Cambridge ja pari Toyopet Coronaa

N.1960.Austin A 55 Cambridge ja
1987
Ford Custom-taksit
Corriodon kulmassa

60-lukua lähestyttäessä ja eurooppalaisten valtamerkkien jo täyttäessä taksikalustoja,ensimmäiset Toyopet Tiarat saapuivat Manilan North Harboriin Maru-nimisten rahtilaivojen kansilla ja ruumissa toisena japanilaisena maihinnousuna.
Yllättäen manilalaiset taksiyrittäjät tällä kertaa ottivat pseudoamerikkalaiset ja leluautomaiset japanilaisvaltaajat avosylin vastaan.
Manila ei ollut silloin yhtä suuri kuin nykyään lähes parinkymmenin kaupungein.
Quezon City oli vain esikaupunkialuetta ja Makati City aavaa viidakkopeltoa.
Nykyinen EDSA oli silloinen Highway 54.
Sodanjälkeisessä Liberation-riemussa miesmuodissa oli IN pitää armeijamallista khakiasua ja MacArthurmaisia pilotti-Raybaneja nenällään kansanluokkaan katsomatta.Vielä tänäpäivänäkin jeepney- ja taksikuski tiirailevat mustissa pilotti-Raybaneissa yläosasta tintatun tuulilasin läpi liikennetukosta..Amerikkalaisuus näkyi lisäksi katujen ja teiden varsille rakennetuista Caltex-asemoista.

II japanilaisvaltaus eurooppalaisamerikkalaisille markkinoille
-------------------------------------------------------------------------------------------------

1966 Kartimar kauppakeskuksen eurooppalaista
autokantaa.Etuvasemmalla Fiat 1500,keskellä
Hillman Super Minx-taksi,oikealla Ford
Taunus 17M ja takana Mercedes-Benz 180D-taksi

1960-luvun alkupuolella eurooppalaisten autojen maahantuonti,ihme kyllä, tapahtui merkkien amerikkalaisten alajaostojen kautta,kunnes Ford perusti Mantrade-yhtiön amerikkalaisten ja eurooppalaisten mallien maahantuonniksi ja kokoonpanoksi.Samoin Yutivo Brothers-yhtiö aloitti GM-merkkien maahantuonnin ja kokoonpanon.
BMC:kin ja Rootes perustivat oman edustuksensa Manilaan.
Kotimaisen kokoonpanon sai ponkaisemaan presidentti Marcosin asettamat korkeat tuontitullit ja korkeampaan kotimaisuusasteiseen pyrkivän autoteollisuuden kehittäminen.

1965 Makatin Ayala Avenue.Vasemmalla
Ford Cortina Mk1-taksi.
Oikealla Vauxhall Victor 101 Estate.

Pian taksiliikenteessäkin alkoi näkymään enemmän Ford Cortinaa ja Taunusta, Vauxhall Victor 101:tä,Opel Kadettia ja Hillman Super Minxiä.
Demetrio Dumez, presidentti Diosdao Magapacalin kaveri, toi maahan Peugeot 403 ja 404-malleja bensiini- ja dieselmoottorein.
Ysmael Steel alkoi tuomaan Fiat Millecinqocentoa eli 1500-mallia sekä Multiplaa.
Kuuluisa arkkitehti C.C. Castro ryhtyi myymään Goggomobiliä ja Glasia Castro-merkkisinä.
Hahn-perhe jo kuuluisana BMW-moottoripyöräedustuksesta aloitti varovaisesti myymään BMW-autoja.
Poliisitkin saivat alleen BMW R35-moottoripyöränsä.
Takamaoottoriset Renaultitkin saivat oman ostajapiirinsä.

1964 Toyopet Corona MkII-taksi

1960 Toyopet Tiara Corona MKI

De la Merced -ja Silverio-perheet päättivät tuoda maahan ensimmäiset Amerikan vientiin tarkoitetut Toyopet Tiara-autot.Pian maahan saapuivat ensimmäiset Mazda Familiat kuuluisan jeepneyvalmistajan Fransisco Motorsin avulla sekä Isuzu Bellettit että Datsun Bluebird 1200:t.
Toyopet Tiarasta,myöhemmin Coronasta ja Datsun Bluebirdistä tuli suosittuja taksiautoja.Japanilaisissa autoissa oli vakiovarusteina sellaisia ihmeitä,joita eurooppalaisissa malleissa sai vain lisävarusteina,jolloin japanilaisia autoja katsottiin paremmin rahan "väärtinä".