 |
| Seppälä |
Puolisen tunnin perästä Seppälä saapui kotiin.
Hän tiputti sadetakkinsa hallin tuolille,astelemalla olohuoneen ovensuuhun.
Hänen kasvonilmeensä muuttui yhdessä hetkessä. Ne hohtivat pelkkää mielihyvää.
Raine istui mustanpuhuvana silhuettina korkeaselkänojaisessa, vaaleanpunaisessa ja topatussa sohvatuolissa.
Rainen selän takana seinää vasTen seisoi kirjahyllyrivistö kymmenin hyllymetrein kirjoja lattiasta kattoon.
Poika oli lukemassa yhtä kirjaa.
Seppälän silmät kaventuivat nähdessään Rainen lukemassa Isoa tietosanakirjaa.Sylissään pojalla oli vuoden 1956 Pikkujättiläinen.
Raine oli niin keskittynyt lukemiseen eikä huomannut Seppälää.
Seppälä pidätti henkeään nähdessään pojan täydellisessä ja ihanteellisessa tilanteessa..kirjojen luvussa.
Mielessään hän halusi tavata aina Rainen juuri tällaisena.
Seppälä kättään ojentamalla poikaa kohden lausui:
--Raine!
--Hauska tavata sinua poikaseni!
Raine katsahti ylöskäsin naama peruslukemilla vastaamalla:
--Noh..terve vaan!
Välittämättä täysin ojennetusta kädestä ,Seppälän pitäessä sitä ojossa melko pitkään, Rainen piti ravistaa sitä poskiinsa mutisten...
Seppälä oli jo varautunut tällaiseen.Se oli Rainen tyypillistä teeskentelyä,paljastamatta itsestään minkäänlaista innokkuutta.
--Noh..miten sinulla menee?
Seppälä uteli.
--Mitenkäs pappasi kohtelee sinua?
Seppälä istuutui sohvalle.
--Se delas jo...
Raine vastasi välinpitämättömästi.
--Et kai ole tosissasi?
Seppälä huudahti hyppäämällä pystyyn, istuutumalla matalalle kahvipöydälle Rainen silmien eteen.
--Noo..ei se ihan oikeest ole delannut,vaikka mää olisin kovin toivonut..
Seppälä kysyi:
No..missä se sinun pappasi sitten on?
Raine vastasi:
--Se painui metsään parin muun huru-ukon kanss..
--Se uskonhihhulikavereiden kanss kuulema meni kuoppaamaan parii Raamattuu johkiin luolaan ja sitten ottamaan huastaans pari elukkaa kustaki eläinlajist kuten Ukko Nooa...
--Se sanos,ett täll kertaa ei tulekaan semmonen tulva,mut pirkulanmoinen mettäpalo...
Seppälä lisäsi suu vääntyneenä:
--Noh...kyllä minä ymmärrän...eli toisin sanoin hän on hyljännyt sinut..
Raine vastasi latteasti:
--Ei se nyt niin kaali ole...
Raine nytkäytti hartioitaan.
--Missä muuten on se sinun sosiaalityöntekijäsi?
Seppälä uteli.
Raine vastasi:
--Ei mun pirä ottaa siihe yhteyttä,vaan sen muhun..
Seppälä naurahti sanomalla:
--Odotappas hetkinen,sanoi Putkinen.....
Hän nousi seisomaan napatessaan sadetakkinsa kainaloonsa tuolilta ja hävisi halliin ripustamaan sen päällysvaatekaapin hengariin.
Näin hän antoi itselleen mahdollisuuden ajatella ja päättää,miten hän voisi pyytää poikaa jäämään heille.
Hän ei voinut pakottaa Rainea siihen ja sen pitäisi tapahtua vapaaehtoisesti.
Raine teeskenteli hänen mielestä inhoamalla häntä.Tällä tavoin Raine piti omaa ylpeyttään ja hänen pitäisi pyytää Rainelta sillä tavoin,että pojan ylpeys jotenkin lopulta sulaisi.
Hän avasi hallin päällysvaatekaapin koppaamalla vaatetangosta vapaan puuhengarin käteensä.
Hänen vaimonsa vanha talviulsteri roikkui tangossa.
Hän yritti työntää sitä sivuun,mutta ulsteri ei liikahtanut milliäkään.
Hän yritti uudelleen väkisin liikuttaa sitä pienessä epätoivossa.
Osku oli seisomassa vaatekaapissa päällystakkien välissä kasvot kalpeina ja itkusta paisuneina kuin lääkitetyllä mielisairaalan potilaalla,elämän angstin heijastuessa niistä ulos.
Seppälä tuijotti poikaansa tovin ja yhtäkkiä hänen mieleensä juolahti eräs mahdollisuus.
Seppälä karjahti pojalleen:
--Alappas siltä paikalta tulla ulos kaapista!
Hän repäisi pojan hartioista hallin käytävälle,josta poika pyörähti suoraan olohuoneeseen yli vaaleanpunaisen sohvatuolin käsinojan, Rainen ollessa lukemassa tuolissa Isoa tietosanakirjaa.
Seppälä aikoi riskeerata kaiken yhdellä iskulla.
Seppälä avasi suunsa:
--Raine...minulla on pikkuinen ongelma ja tarvitsisin siihen sinun apuasi..
Raine katsoi Seppälää epäilevästi.
Seppälä jatkoi:
--Kuuleppas...me tarvitsisimme toisen pojan taloon.
Seppälän äänestä kuulosti todellinen epätoivo.
--Tämä Osku ei ole koskaan elämässään jakanut mitään kenenkään kanssa koko elämänsä aikana.
--Hän ei tiedä,mitä jakaminen merkitsee ja jonkun pitäisi opettaa hänelle sitä.
--Voisisitkos sinä Raine auttaa?
--Jäisit meille joksikin aikaa...tarvitisin todella sinun apuasi..
Koko asian jännitys oli tehnyt Seppälän äänenkin ohueksi kuin heliumilmapallon puhalluksessa
Oskun kasvoihin syttyi oikea elämän tuli poskien paisuessa kiivasta huutaessaan:
--Se meni äidin makukammariin ja pelas äidin kammalla!
Osku nyki huutoryöpyssään Seppälän hihaa.
--Se pani päällens äidin korsetinkin ja tanssi meidän kotiapulaisen kanss köksäs!
-Sepplä kivahti:
--Lopetappas tuo rääkyminen!!
--Etkö osaa muuta kuin kieliä!?
--En pyytänyt selostusta Rainen käytöksestä,vaan pyysin sinua toivottamaan hänet tervetulleeksi meille!
--Tajuatko!`
Osku potkaisi vihoissaan vaaleanpunaista sohvatuolia kylkeen rajusti,melkein osumalla Rainen kompurajalkaan,jolloin Seppälä repäisi hänet kauluksesta takaisin.
Osku huusi:
--Se sanoi että sää et ole muuta kuin täynnä tyhjää ilmaa!
Ovela mielihyvän hymynpilkahdus ilmestyi Rainen kasvoille.
Seppälä ei antanut periksi,katsomalla poikansa pilkat joksikin puolustusmekanismiksi ,kysymällä Rainelta:
--Entäs sinä Raine?
--Haluaisitko jäädä meille joksikin aikaa?
Raine vain katsoi tylsänä eteensä lausumatta sanaakaan.Hänen kasvoilleen ilmestyi pieni hymynpoikanen ja näytti sisäsilmällään katsovan jonkun itseään kiehtovan tulevaisuuden näyn ilmestymistä.
Hän käänsi likaista etusormeaan nuolaisemalla tietosanakirjan sivun sanomalla:
--Ei mulla ole mitään väliä!
--Mää voin kestää missä tahansa!
Seppälä ihastuksissaan vastasi:
--Ihanaa..ihanaa!
Kääntymällä poikansa puoleen hän kuitenkin sanoi kurkusta tulevalla kähäyksellä:
--Sinä et kuule erota vasenta kättäsi oikeasta!
Huoneeseen laskeutui hiljaisuus.
Raine kostutti suussaan taas likaisen etusormensa kääntääkseen toisen tietosanakirjan sivun.
Seppälä avasi suunsakurkkuaan selvittämällä:
Minulla on teille kummallekin jotain sanottavaa...
Hänen silmänsä kulkivat pojasta toiseen puhuessaan hitaasti,että kumpikin poika kuuntelisi ja käsittäisi ,ettei sanomaa tarvitsi enää toistaa:
--Mitä Raineen tulee ja mitä hän minusta ajattelee ei merkitse mitään,niin en olisi kutsunut häntä jäämäänkään meille..Hän tulee auttamaan minua ja minä häntä ja me kummatkin tulemme yhdessä auttamaan sinua..Osku.
Olisin yksinkertaisesti itsekäs antaakseni Rainen mielipiteen minusta vaikuttaa siihen,mitä voisin tehdä hänen hyväksi..Jos voin auttaa jotain,niin se tulee omasta tahdostani. ..
--Seison vakaumuksessani kaiken pikkusieluisuuden yläpuolella!
Kumpikaan pojista ei äänähtänytkään.
Osku tuijotti sohvatyynyä,Rainen katsellessa nenä tietosanakirjan sisässä sivun alakaneettien pikkutekstiä.
Seppälä katseli kummankin pojan päälakeja hymy suupielissä.
Kaikesta huolimatta hän oli voittanut ja poika oli tullut jäädäkseen.
Hän ojensi kätensä pörröttääkseen Oskun tukkaa ja taputti Rainen olkapäätä sanomalla:
--Nyt te kaverukset voitte istua tässä ja tutustua toisiinsa..
Seppälä kohdisti askeleensa ovea kohden lisätessään:
--Käyn kurkkaamassa,jos kotiapulainen olisi jättänyt jotain illalliseksi..
Seppälän hävitessä keittiöön Raine nosti päätään tietosanakirjasta katsomalla Oskuun päin.
Osku katsoi takaisin Oskua tylsästi:
Raine kähäytti rikkonaisesti:
--Miten sää voit kestää sitä?
Rainen kasvot jäykistyivät vihastuksesta:
--Se luulee vielä olevansa joku Jeesus Kristus ja Mestari ja Hyvä Paimen ton harmaan täryleenipukunsa alla!
--Pälpättää kuin lahkosaarnaaja läpiä päähänsä!!
jatkuu..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti