 |
| MInä ja Turkan Osmo 1956 kevättalvella Perttelintien Turkan talon edessä |
Tämä kyhäelmäni on itseasiassa pohjakirjoitus Hyvä kaveri vaiko Pare Ko:ssa
KAVERIPIIRI PIENI PYÖRII ..
Pappilan Jussilla on ollut kavereita...hyviä ja huonoja.kOTIMAAN KAVERIT
Melkein jokaisella suomalaiskundilla on jossain vaiheessa ollut jätkäkaveri,jonka kanssa ollaan liikuttu yhdessä erimuotoisissa vapaa-ajan muodoissa eli ajan tappamisessa.
Hyvien kaverien kanssa yleensä tulee lopullinen ero naivissa kasvuvaiheessa ja huonojen kaverien kanssa vietetään huonossa seurassa koko aikuisikä...ainakin osittain.
Sellaiseksi kai se taivaan korkea tuomari on katsonut miehen elämän,että tämä saa kokea maan päällä molemmat Sanan kaavoittamat äärimaailmat...taivaan sekä helvetin.
Ja niitä infernon tulikivenkatkuisia purgatooreja sekä taivaan transitterminaalin ihanuuksia myös pääsee jakamaan aluksi ensirakkautensa ja myöhemmin miehen metkuihin läpikyllästyneen aviosiippansa kanssa.
Moni uuskaveruus pulpahtaa pinnalle kuin paskakikkara vessanpytyn vesilukossa uusvaurauden mukana ja päättyy huuhdeltavaksi ripulivedeksi mammonan kaikkoamisen myötä.
-----------------------------
SAVOLAINEN SEPPO JA SALOLAINEN OSMO..(Turkan Osmo)
 |
| 1953 Pappilan pihan hiekkalaatikko |
 |
| Savolaisen kansurin pesu Juhart 2004 |
Jussin ensimmäinen kaveruus alkoi pappilan pihan santalaatikolla jossain 50-luvun alussa kurapuvussa kirkkoherra Savolaisen pojan..Sepon kanssa.
Seppo oli samanikäinen ehkä puoli vuotta nuorempi savolaispoika ja Jussi savolaisten vanhempien keskisuomalaissyntyinen poika.
Yhdistikö kaveruutta savolaisuus ja körttiläisyys...kysymykseen on vaikeata vastata,kun santalaatikossa pihanperän tiilisen pesutuvan ovesta pihalle pakenevassa lipeähöyryssä pojat päräyttivät suillaan nokkavanajoiden diiselkurnutuksia työnnellessään keltaisia plastoplastiikkisia rekkoja muoviämpäreillä tehtyjen santakakkujen välistä.
Poikia kai enemmän kiinnostivat autot kaveruudessaan.Harrastukset ja mielenkiinnot piti olla konkreettisesti samanlaisia,päinvastoin kuin likkojen kanssa seurustelussa ja avioliitossa,missä järjelle ei yleensä anneta asuintilaa.Avioliittopsykologien tekstikirjoihin perustuva termi,että vastakohdat täyttäisivät toisiaan olisi jo painovaiheessa sopinut silppuriin,koska Jussi omassa elämänkoohailuissaan myöhemmin tajusi erilaisuuksien ajavan ajan mukana kauemmaksi erilleen..
Kunnon kaveruudenkin piti kestää loppuelämän,muttei yksikään Jussin vanhoista kavereista ole kymmeniin vuosiin ottanut yhteyttä ...eikä Jussikaan.
Jätkillä oli jätkien haaveet,mitä yritettiin taidokkaasti vähätellä pappilan akkadiktatuurissa,missä isäpastorilla oli pää taivaissa ja jalat puolukassa.
Savolaisen sedän kansuri oli merimiesauto eikä Jussi tajunnut kansurin ja merimiehen yhteyttä muuta,kun vasta myöhemmin,että Volkswagenilla oli ollut sodassa oikea uiva sotakansuri...Scwimmwagen.
Ja jos sattui ajamaan lossilta tavallisen siviilikansurin mereen,niin auto kellui umpitiiviinä ainakin tunnin,ennen kuin upposi salmeen.
Jussin ja Sepon kaveruus päättyi siinä kymmenvuotiaina,kun kirkkoherra Savolaisen pesue muutti lounaissuomalaisesta savikauppalasta Varkauteen takaisin omille savolaisille juurilleen.
Jussi taas sai kasvaa yksin vilkkaana ja lyhytjalkaisena sudeettisavolaisena kanervantallaajana kyyräilevässä varsinaissuomalaisessa kauppalamiljöössä ja asettua uusille sokerijuurilleen.
Kauppalassa kärysi syksyisin sokeritehdas makeaninelällä tuoksullaan.
 |
| 1955 ca.Turkat Luotsisaaressa |
Itse valkotukkainen tuomari muistutti sarvisankalaseissaan Spencer Tracyä.
Perheen nuorin oli Jussin ikäinen Osmo ja papinpoika käveli Turkille keskikaupungilta Perttelin tullin sementinharmaaseen tehdasmiljööseen,missä Salon Sementtituote Ahon papan johdolla pölytti tienoon kaivonrengastuotannolla.
Turkkien talokin oli sementinharmaa rapattu omakotitalo ja tallissa seisoi keskiharmaa rinkeli-ikkunakansuri.
Poikien leikit keskittyivätkin kuurupiiloihin ja länkkäri-inkkaritaistoihin valimon pihan viemärirengasvarastossa.
Kilolasit päässä kuin auringonpimennyksessä ja karvareuhkat korvilla pojat polttelivat rapatun talon eteläseinustalla plastiikkinegatiivejä suurennuslasilla,mutteivat saaneet taloa palamaan
Turkilla oli kesämökki Vartsalan saaren kyljessä Luotsisaaressa,missä poikien kesäleikit menivät saarta ympäri ja talvinen ihoon tunkenut sementtipöly huuhtoutui pois merivedessä plutraamisessa.
Jussin muistoissa Turkkien mökkielämä viistosi jotain intellektuellien boheemia tyyliä,missä järjestyksellä ei ollut mitään sijaa ja kaikki elivät onnellisina pienessä sekasorrossa.
Turkan täti olisi hyvin käynyt Katy Hepburnista väitellessään fiksuja mökin edustalla aurinkotuoleissa harmaan Spencen eli tuomari Turkan kanssa
Pappilan körttiläiseen järjestyksenpitoon tottuneena Jussin oli vaikeata irroittautua Turkkien suloiseen sekamelskaan,mutta loppukesästä hän oli jo täysin vapautunut disipliinin ikeestä tukka auringonpaisteen valkaisemana ja naama mustana kuin Osmolla.
Turkat myöhemmin muuttivat Helsinkiin tai oikeastaan Vantaan Tapiolaan ja Jussi viimeisen kerran tapasi perheen siellä Tapiolan rivitalossa,,viettämällä viikon heillä vuoden 1966 kesällä pyrkiessään Ateneumin mainosgraafiselle osastolle.Osmoa Jussi ei tavannut,vaan vanhempien veljien ..etenkin Martin kanssa tyhjentämässä useissa illlanistujaisissa laatikollisen Canadian Whiskyä.
Silloin Turkan setä oli jo ollut kuolleena vuosia,mutta oikea Spencer Tracy esiintyi vielä Bio-Salon laajakankaalla yksikätisenä yksityisetsivänä Arizonan aron vihellyspysäkilla lain pitkää kättä välttävän konnan takaa-ajossa.
PÖKSYTEHTAAN PERILLISET JUKKA JA HEIKKI (HESSU)
 |
| Pöksytehtaan autot pihalla Juhart 2004 |
Housutukun vintillä pojat uudessa pilejä kangistavassa uteliaisuudessa tutkivat tehtailijan ullakolle kantamia vanhoja Kalleja,Jalluja ja Coctaileja.Samoin Jussi oli ihastunut tukun kanslistiin rouva Suomiseen,joka tainaelgimäisessä nutturassa,suipporaamisissa rodenstockeissa ja harmaassa jakkupuvussa pyllisteli pää kassakaapissa.
Aina kun pojat olivat hiipimässä tukun vintille,Jussi tapasi kanslistirouvan kassakaapilla,toimitusjohtajan oltua joko virkamatkoilla Kuopion Turolla tai koeajamassa uutta Chrysler Valianttia.
Myöhemmin rouva Suominen kärysi kassakavalluksesta,mutta tehtailija painoi asian villasella,vai oliko se teryleenillä,koska kaupungilla puhuttiin,että niillä oli ollut suhde.
Äitikappalainenkin oli puhunut puhelimessa jostain,että niillä oli ollut joku 'suhe' ja seurakuntatalon talkkari Jormakin oli päräyttänyt kerran Cezeta-skootterinsa pukilta huulen kavereilleen,että kaikki naiset ovat kahdelle ja useasti jopa monelle jaollisia.
Jussilla taas oli huono matikkapää murtoluvuissa..
Se Jussin suhde pöksytehtailijan poikiin kyllä oli laimenemaan päin 60-luvun puoliväliin mennessä,vaikka vielä teini-ikäisinä kävivät yhdessä lyskan teini-hipoissa ja Kiva-hallin lauantaitansseissa ja jopa hankkivat tyttöystävänsäkin samoista tyttöpiireistä.
Jussi onnistui saamaan ensirakkaudekseen postimestari Paloheimon tyttären ja vanhin pöksyperillinen Jukka halikkolaisen kuorma-autoilija Niinivirran tyttären...molemmat tyttäret kun sattuivat olemaan likka-ja luokkakavereita.
Erona seurustelussa oli ,että Jussi oli palavasti lätkässä Branderin eli Paloheimon tummaan tyttöön ja Jukka leikki Niinivirran tyttären kanssa kuin kissa käpäliinsä saanutta peltohiirtä lihan pehmentämisessä.
Nuorempi pöksyperillinen Hessu ei styylannut vakavasti kenenkään pimun kanssa,vaan keikaili tanssipaikoissa Carnaby Streetiltä ostamissaan pitkäkauluksisissa kuviopaidoissaan lennonrillit nokallaan.
Lopullinen irtautuminen papinpojalle tuli teryleenitehtaasta,kun intti kutsui sarkaharmaisiin vuoden 1967 lokakuussa.
ERKKI...EKI KUNNANVAIVAISEN KIERO POIKA
 |
| Eki ja Jussi ihmettelemässä Angelniemen kanttorin A Ford kupeeta Juhart 2001. Jussin kaverina oli 50-60-luvun vaihteessa luokkakaveri Erkki..Eki Ylänkö,jonka isä oli Salon Seudun Sanomien toimittaja ja myöhemmin päätoimittaja.. |
Hakiessaan tätä ulos liukumaan fillareilla,Jussi joutui venttaamaan lauantaiaamuisin toimittajaperheen alkoovissa,missä nokkaan puski vahva vauvanpaskan,pohjaanpalaneen kaurapuuron,Gordonin ginin ja filtteriarmiron katkut.
Pukeutumisessa ja fillareissa kaverukset erosivat.
Jussilla oli niskassa sininen anorakki ja musta kernipäällinen pipo ja jalassa harmaat teryleenit mokkakenkien päällä.Eki roikotti kapeilla hartioillaan beessinväristä ja vetoketjullista kernipusakkaa mustien teryleenien kanssa,jonka lahkeista pilkottivat mustat piikkikärkiset topmannit.
Jussin vaalea tukka oli trimmattu otsalle Heiskasen parturissa niskarajalla ja Eki kampasi sokerivettä tummaan billhaleymäiseen sorsanselkäniskaan eikä vuodenajoista riippumatta käyttänyt koskaan päähinettä.Talvella Ekin sokerivesiletti oli jäässä kuin huuberin valurautaputki.
Jussi polki isältään perimää mustaa sotapyörää ja Ekillä oli uusi ookarunturi napsuvalla takakapalla ja kolmella vaihteella.
Jussin fillarissa taas oli yksi raskas marssivaihde
Kauppalassa kaveripari yleensä sai kuonoonsa itäkauppalan jengien nyrkeistä,jolloin kumpikin talutti kotiin fillareitansa rikotuin Soliferivaloin ja mustelmaposkin.
Kaverukset yleensä krossasivat fillareilla asemapuiston kivisen pommisuojan ympäri,missä itäkauppalan pojat olivat pummaamassa pulareilta röökiä ja vinettosiivuja.
Poikien harrastukset erosivat paljon toisistaan yhdistävästä fillaroinnista huolimatta.
Eki oli sisältään introvertti älykkö,jonka vasen vaeltava silmä vahvan suurennuslinssin takaa haki levottomasti horisontin nollapistettä.Useasti silmä pysähtyi korjauslinssistä huolimatta kuin kissakortin nappisilmää heiluttaessa katsomaan nenänjuurta.
Jussi oli ylipuhelias ekstrovertti,joka aina yritti kumota kaverinsa väitteet.
Jussilla oli silmätikkivika,joka tahdottomasti aiheutti kauppojen tiskillä myyjättärien punastumista ja kauppalan toripuiston namusedät vinkkaaamaan silmillään takaisin.
Automaailma ei näitä yhdistänyt,koskei kummallakaan ollut kotona autoa.
Pappilassa isä käytti ulapirssiä virantoimituksiin ja Ekin isä yleensä tuotiin aamuvarhaisella jalattomana toimituksesta kotiin sanomalehden panoraamaikkunaisella Opel Rekord-pakettiautolla.
Ekin kanssa fillaritiet erosivat,kun toimittajaperhe muutti Kajaaniin.Ilmeisesti päätoimittajaisä sai potkut ryyppäämisen takia.
Kerran 70-luvun alussa Eki ilmestyi pappilan ovelle kovassa kaasussa,jolloin ruustinna pani saunan lämpiämään pojille.
Jyrki oli puolikaadossa kuin aikoinaan isäukkonsakin ja katseli yhä kieroon nokanvarttansa pitkin kuin aikoinaan Sariolan lippuluukulla tiiratessaan ämyrivaunun katolla heiluvia kaislahameisia lakritsityttöjä,joidenka nännipihatkin vilkkuivat ruohorintsikoista lakunmustina.
Jussin äiti pelkäsi ainokaisen poikansa joutumista huonoille teille ja tämän pelko oli kotoa Iisalmen maalaiskunnan Mulanniemestä lähtöisin,missä Kalle-isä kaateli ahkerasti akvaviittiä lasiinsa ja pakeni Oulun matkustajakoteihin pelaamaan pokkaa viikkotolkulla.
Äidin Ville-velikin saapui monasti myötälaitaisessa tervehtimään pappilaan possukauppamatkoillaan ja äiti joutui petaamaan sille
pedin hetekanalusvateineen.
Ville-eno kuoli myöhemmin auton koukaisemana kävellessään humalassa keskellä tietä eli opetus kaidan tien keskellä kulkemisesta ei soveltunut enon kohdalla.
TORSTEN...TUURSTENNI, ELUKKALEKURIN POIKA
 |
| Eläinlääkärin kummitustalo Vähäjoen rannalla. Kuva kylläkin 30-luvulta |
Tytöt olivat siihen lääpäällään ja eräs pahkavuorelainen mimmi iski Torsteniin kiinni jokaisessa teinibileessä,jolloin poika käytti tilaisuutta hyväksi illan kaadoksi.Tytöstä tulikin maanvaiva eikä kaveri tahtonut päästä ihailijastaan eroon.
Eräänä juhannuksena Hangon Silversandissa kaverikööri kantoi sammuneen ihailjattaren vieraaseen soputelttaan,josta tyttö heräsi punakäkkäräletti oviaukosta ulkona.
Torsten väitti likan yöpyneen vain vieraissa ja kaverilla oli hyvä syy pitää hajueroa tytöstä.
Torsten asui Pahkavuoressa Mäyränkadulla lähellä Unionin huoltaria,mutta Jussi oppi tuntemaan kaverinsa jo keskikauppalan ajoilta,kun eläinlääkäri asui Vähäjoen rannassa Vähäsillan kauppapuutarhaa vastapäätä puisessa kummitustalossa,jota varjostivat vanhat tammet..
Torsten oli jo silloin kymmenvuotiaana uskaliaampi kuin Jussi viettelemällä papinpoikaa iltapimeällä tsiikaamaan Inkerinkadun kulmatalon yhdestä keittiön ikkunasta,kun Salokanteleen pikkutytölle äiti pani niveaa pimppiin.
Sitten Torsten kehui tarjoavansa vilausta isosiskostaan Hannelesta kahdesta nikkelimarkasta ja puoleksi poltetusta partneriaskista,kun sisko oli riisumassa makuukamarin ikkunassa rintaliivejään.
Pimeästä omppupuutarhasta kun oli helppo nähdä valaistuun huoneeseen.
Ja Hannelella oli airamin hehkussa tosi komeat tutit.
Silloin kinoissa näytettiin kaikkia väkivaltaisia jepari-ja sotailmejä hidastetuilla verenpurskautumisilla ja sattui jopa veri lentämään hitaana 'slo-mona' Little Big Manissa Medicine Bowssa,missä inkkarit skalppasivat ja kuohivat eversti Custerin sinitakit.
Filmin päätähtenä oli Dustin Hoffman,joka juuri oli saanut ylioppilaslakin Graduatesta Mrs. Robinsonin toyboyna.Hoffman oli vaihtanut punaisen Alfa Romeo Spiderinsa samalla punaiseen poniin ja harmaapermanenttisen Mrs. Robinsonin mustapalmikkoiseen squawtyttöön.
 |
| 1967 Graduate |
Torsten oli puolihippi,jonka koulutus päättyi keskikoulun päästötodistukseen.Koskaan hän ei päätynyt työvoimatoimiston odotusjonoon,koska sai elellä ilmaiseksi jo vanhojen vanhempien kustannuksella.
Kaveruus lopahti vuonna v. 1970,kun Jussi päätyi kansankynttilävalamoon Turun Nummenbakalle.
Jussille jäi kyllä Torstenista hapanimelä maku suuhun,ostettuaan kaveriltaan komean japanilaisen Toshiba-pystykelanauhurin.
Torsten tarvitsi pikarahaa kitaran ostoon ja kapakkaan ja Jussilla oli opintolaina sekä säästöjä fikassa kesätöistä Märynummen mielisairaalasta.
Talvella papinpoika fyrkkojen kuivutessa yritti myydä koneen yhdessä Hämeenkadun divarissa ja päätyi Turun keskusrikospoliisiin varastetun elektroniikan kauppaamisesta.
Koneen sarjanumero ei kuitenkaan kuulustelujen päätteeksi stemmannut anastetun nauhurin numeron kanssa ja Jussi vapautettiin syytteistä Eikä komissaariokaan edes pyydellyt anteeksi töppäyksestä.
Seuraavana keväänä Jussi käveli helpottuneena Nummenbakan koulun ovista ulos,kun papinpojan ja rehtorin käsitys opettajakandiudesta erosivat liian jyrkästi toisistaan.
 |
| Coitus Int: Juice leskinen,Harri Rinne ja Mikko Alatalo |
BIO-JÄNNÄÄ JA COITUS INTERRUPTUSTA
Torstenia Jussi tapasi vielä sattumalta korikaupungin rikkaitten perillisten pirskeissä.
Jännärin poikien uudenvuodenpileet olivat opintovuoden huipputapahtumia,mihin kutsuttiin vain harvat ja valitut.
Suomen tulevaa presidenttiä, pääministeriä ja kokoomuspoliitikkoa Niinistön Saulia näkyi myös juhlakuvioissa.
.
Saulia pidettiin silloin eristäytyvänä tyyppinä,vaikka Jussin isä oli kerran 50-luvun puolivälissä vienyt papinpojan kunnanvaivaisen kirjanpainaja-Niinistön kotiin leikkimään talon ainoan poikalapsen kanssa.Saulilla ei ollut paljon leluja ja se luki vain pikkujättiläisiä ja muita poikatietokirjoja.
Jussia eikä Saulia paljon mikään muu yhdistänyt,kun Nokian kännykkääkään ei vielä oltu keksitty.Torstenkin myöhemmin liittyi taivaalliseen rokkibändiin.
Uudenvuodenyönä juhlaporukan ansiosta katosivat jokaisen keskustan huoltoaseman liput pikapesuineen.Kunnanvaivainenkin eli Salon Seudun Sanomat ihmetteli lippujen häviämistä eikä poliisilaitoksellakaan saatu tiedonjyvää anastamisesta..
Lakitieteen ylioppilas Jussi Jännärillä liput roikkuivat Turussa poikamiesboksin seinällä.
Jussista tuli myöhemmin kotikaupungin oikeusavustaja.
Jännärit omistivat keskikaupungilla kokonaisen korttelin liikerakennuksin,elokuvateatterein ja tontein.Suku oli rikastunut yhtäkkiä kieltolain aikoina pirtukaupoista ja kauppiaan pojat jatkoivat perinnettä alkoholin suurkuluttajina.
Jännärien mökille Kemiöön pieni sisäporukka ajeli talon beessinvärisellä Alfa Romeo Giulialla takakontin kilistellessä viikonloppuisin koffi-ja rokkisessioihin iloisesti.
Jännärin Jussi soitti pianoa kuin Jerry Lee lewis ja muut kitaroivat beatleseja Koffin A:n lataamina kuin puolalainen ruokalabändi.Porukassa oli muitakin intellektuelleja kuten Rinteen Harri,jolle Jussi piirteli huputituptup-peniskuvia.Sekakuorobändin pappilan Jussi risti Coitus Interruptukseksi paljon ennen,kuin kukaan tunsi korkeaotsaista kurkunkastajaa Juicea.
Harri vei idean Tampereelle mukanaan eikä papinpoika koskaan vaatinut tekijänoikeuksia.
Nyt Jussi ja Juice soittavat rokkia pilvenlongalla liiketoimintaa johtaa Mikko,joka oli kuoron nuorin jäsen.
Torsten meni myöhemmin naimisiin itävaltalaisen kuvaanveistäjättären kanssa ja ajoi ammatikseen TIR-rekkaa Johnny Cashin On the Line-kasetin innostamana alppisolien lävitse.Jussi ei usko Torstenin vaihtaneen elämäntapaansa Edelweissiin Edelweinin sijasta aivan tyhjästä.
 |
| Jose Feliciano: Never Gonna Change |
Sunnuntaisin kapakoitten auettua myöhempään kaverit kävivät Jännärin kinossa tsiikaamassa Sergio Leonen spagettilänkkäreitä muutaman taalarin tähden..
Torsten puolestaan nai sen itävaltalaisaatelisen patsaantekijättären perinnön tähden.
RAMI...VANHAPOIKA VARJOISELTA KUJALTA..JA VÄHÄN KEMPPISTÄKIN.
 |
| Saloran TV- tehtaan hallintorakennus eli Ankkalinna |
Työ tuo mukanaan uudet kaverit.
Saloran ankkateeveetehtaalla Jussi sai uuden kaverin Varjosen Ramin. Kaikki muut Jussin entiset kaverit olivat kasvaneet isoiksi ja istuivat korkealla paksujen lompakkojensa päällä omissa pehmeissä viroissaan.
Moni oli avioitunut ja Jussikin oli astunut persialaiselle torille taikamatolta,naituaan teheranilaisen arikkitehdin tyttären.
Jussista oltiin tehty maailmankansalainen.
Elettiin 70-luvun buumivuosia ja Salorallakin lennettiin helikoptereilla ja learjeteillä maailmalle neuvottelemaan näköradiokaupoista.
Talon sisäinen hyvinvointi sai heilauksen,kun firman johtajat jäivät kiinni veropetoksesta ja taloa saneerattiin valtion piiskalla.Jussikin ajautui know-how-pakkaamon esimiehestä juonen henkilöstöpäällikön ja juopon varastopäällikköesimiehensä ansiosta laaduntarkastajaksi.
Jussin pomoksi astui sinistä armiroa ketjussa polttava pujoliivipaitainen työteknikko Raimo Varjonen.
Rami oli jähmeä kivikasvo ja hyvä esimies,joka laukoili varsinaissuomalaisella murteella Suomusjärven Laperlasta oppimiaan ikitotuuksia.Ramin suonissa juoksi apulannan lisäksi konerasva.
Jussia ja Ramia yhdisti kaikkien konevehkeiden rassailu ja tämän Sepänkadun kotipihalla Varjosen liinatukkapojat kiersivät krossia isänsä Manet-skootterista tekemällä mikroautolla.
 |
| Kaasuhitsari Juhart 2009 |
Iltamyöhäiselle Ramin tallissa vilkkui sähköhitsi ja armiron kekäle,miehen väsätessä Da Vincin uusia keksintöjä käsiinsä kaatopaikalta jääneistä rattaista ja muista romuvempeleistä.
Ramin romunkeräys ei pelkästään lähtenyt innovaatioista.Saituudella oli suuri osansa keksintöjen synnyssä.Kellaripajansa revolverisorvinkin vääntyneen akselin tämä keksi yhdestä romikseen heitetystä vanadiumtangosta ja jäi aprikoimaan,mihin panisi romiksesta Jussin löytämän hinaajakompassin.Kompassi päätyikin ruuvattuna monitaiturin entisen postin Renault Goelette.pakettiauton mittaritauluun.
Pakun Rami oli muuttanut asuntoautoksi.
Jussi teki Ramin kanssa kaatopaikkakeikkoja useasti ja paluumatkalla miranolilla maalatun Peugeotin peräkärryssä oli enemmän roinaa kuin mennessä.
Papinpoika oli mukana oppipoikana ja assistenssina ja Jussin avuliaisuudesta esimies oppi hyväksikäyttämään alaistaan vapaa-ajan toimissa armiro-ja ruokapalkalla.
Rami omisti omakotitalon Venemestarinkadun ja Sepänkadun kulmassa,missä viikonloppuisin kaikkien talkoiden jälkeen vinttiolkkarissa korkattiin kossua,Pelle Pelottoman vedellessä haikeita kaipauksia rantapianolla Syysilllasta Syväjärveltä.
Ramin Liisa-vaimo oli laihahko blondi,joka työskenteli TV-tehtaan kokoonpanolinjalla eikä monesti osallistunut miesten korkkailuun,vaikka oli erittäin höveli Jussia kohtaan ja hoiti miesten passauksen pyyteettä.
Mutta Liisaa vaivasi erikoinen mustasukkaisuus ja epäluulo miestään kohtaan kolutessaan öisin taskufikkarin kanssa etsimässä Ramin piilotettua tyttöystävää kattotuolien alta.
Vainon vahvistuttua kestämättömäksi Liisa pantiin firman lääkärin lähetteestä hoitoon, palaamalla kotiin psyykelääkkeissä aivan normaalina...ikäänkuin mitään ei ollut tapahtunut.
Jussista osasyyna Liisan fiiraukseen Ramin täydellinen tukemisen puute vaimonsa sairaudessa.Mies kun ei pystynyt pelkällä talonpoikaisjärjellä ja mittatikulla siirtämään ihmismielen oikkuja millimetripaperille.Hänhän oli työteknikko ja entinen Högforsin sorvari.
Jussi ei ollut ainoa talkoomies Ramin savotassa.
Rami oli laperlalaisen pikkutilan perijäpoika ja kotitalossa maalla asui tämän iäkäs ja ikiuuttera Lahja-äitinsä,joka ei kestänyt autonrenkaan jälkiä pihalla haravoimatta.
Lahjallakin fiirasi hiukan,mutta tästä kuulsi lisämausteena tyypillinen varsinaissuomalainen naapurikateus ja uteliaisuus kuin omassa pojassaan.
Yhtä epäluuloinen kun Liisa oli Ramista...Rami puolestaan epäili vaimoaan kaikesta...oli se kukantaimien ostaminen torilta miespuutarhurilta tai keskustelu miehen äänen kanssa keittiön puhelimessa.
Muita maatalon vakitalkoolaisia olivat laaduntarkastuksen Aaltosen Leena Taisto-miehineen.
Leena oli harmaatukkainen ja ylipuhelias nainen,joka myös oli läpiuuttera.
Uutteruuden päälle Rami laski paljon ja usein esimiehen tapasikin Leenan vierestä tarkastuspöydältä turisemasta.Taisto taasen oli Talmu-tuotteen ultravingutuskoneenhoitaja ja hiljainen vaimonsa takatuuppari,jolle avioelämän tärkein merkitys oli puhtaat sekä lämpimät kalsarit plus säännölliset ruoka-ajat.
Ramin kotitilan suulin kattotalkoitten ja metsänperkauksen jälkeen talkooporukka kokoontui isännän itsensä remontoiman mummonmökin keittiöön virvokkeille.
Talkooillallinen oltiin syöty Lahjan talon tuvassa,missä ruoantarjonta oli yleellistä,vaikka muori oli vetämässä tyhjää hernerokkalautasta nokan alta pesusinkkiin kuin kiinalainen tarjoilijatar.
Illanistujaiset etenivät saunakaljojen jälkeen mummonmökin tuvassa pienen pirttipöydän ääressä ja isännän lämmettyä muutamasta koskenkorvallisesta,tienoon täytti jälleen rantapianosta reväisty Syysilta Syväjärveltä sekä Leenan pyytämä Partisaanilaulu,jolloin vasemmistolaisella Taistollakin vierähti kyynel pitkän nenän viereen poskelle.
Taisto oli hidas alkoholin nauttija,joka pitkän ja kapena nokkansa takia ei voinut maistella kapeasuisista laseista ilman nenän kastoa.
Jussi tarjosi tälle saunakauhaa,jolla Taistokin alkoi lämpenemään illan pimetessä,sössöttäessään puoliässäisiä ikiviisauksia keskusteluun,että...kylmaar joo---viffi fe o...mää fano...tott fää puhuf alvariift..joo pirulaut..!
Taiston nukahtaessa keittiön kiikkustuoliin viinakauhan kippauksesta,Rami ja Leena vetäytyivät makuukamarin puolelle kiusaamaan hanurin palkeita..Jussin mentyä nukkumaan saunakamariin.
Rami ja Liisa erosivat ja Sepänkadun talo meni Liisalle.Pojat jäivät asumaan äitinsä luokse.
Rami osti omakotitalon Lukkarinmäen kupeesta Santavirran Sampsan naapurista Rauhalankadulta.
Isäntä remontoi yläkerran itselleen Aaltosten avulla ja alakerran kaksi rappua pantiin vuokralle.
Jussi oli jo pitkään asunut Saudissa ja viimeisellä visiitillä myynyt saudisitikkansa v. 1989 Ramin nuorimmalle pojalle..Viisuminvaihtolomalla papinpoika asui muutaman kuukauden Ramin alakerran hellahuoneistossa.
Jussin lähtiessä takaisin Saudiin Rami ja Leena kuskasivat papinpojan miranoolin luunvärisellä pösöllä juna-asemalle ja jopa ottivat kuvan lähtiessä matkaajasta Rauhalankafdun talon päädystä.
 |
| Ramin Miranooli-Pösö |
 |
| Jatkosodan hanuristi |
Laadunvalvontaosastolla oli myös yksi laatutarkkailija Kemppisen Arto,joka osallistui Ramin savotoihin pelkän kaveruuden pohjalta.
Tehtaan ulkovarastojen tarkastaminenkin Ramin seurassa päätyi aina Halikon Isokissa-Esson baariin kahville ja flipperin peluuseen.Arto,Jussi ja Rami näyttivät ulkopuolisten silmissä yhteensynkkaavalta huulenheittoporukalta.
Artokin alkoi viettämään vapaa-aikojaan Jussin ja Ramin kanssa.Arton vaimo Marjukka oli myös kokoonpanijana teeveetehtaalla.
Jussilla ja Artolla jutut mallasivat yhteen ja kummallakin kädet vispasivat tahdottomasti jostain neurologisesta muotovirheestä kuin venetsialaisella gondolikitaristilla.
Kaverit kyllä pelkäsivät olla sylkemättä antavaan käteen talkooreissuilla Laperlan tilalla,vaikka mieli olisi tehnyt Ramin yhä enemmän paljastautuneesta mielentilasta.
Ramin puheista kuultava kaikenlainen epäluulo kaikkia eläväisiä kohtaan oli pahentumassa ja hän uskoi jokaisen ihmisolion käyttävän hyväksi taiturin älyä ja kykyä tavalla tai toisella..
Tuvan pirtissä päivällisellä Rami ja Lahja-äiti eivät pysyneet rahilla minuuttiakaan katsomatta ikkunasta ulos naapurien liikkeitä ja puheenaihe siirtyi useasti naapuri-isäntien kauheaan himoon ostaa Varjosen sukutilalta paketoidut pelllot polkuhintaan.
Maatilalla kun ei enää viljelty eikä pidetty karjaa.Varsinaissuomalainen kyttääminen ja kyylääminen olivat kyllä molemminpuolista naapurien kesken.
Rami ainoana talon lapsena ja poikana myös ei osannut katsoa kuin omaan napaansa täyspassattuna perillisenä.Pojan isä oli kaatunut talvisodassa ja Lahja-äiti oli passannut Ramin piloille.Ruokapöydässä Rami uskalsi töykeästi vastata äidilleen kaikista mummon hössötyksistä eikä Lahja valinnaiskuuloisena ollut moksiskaan kommenteista.
Vieraan korvissa se tuntu oudolta.
V.1995 Jussi evakuoitiin Suomeen Filippiineiltä.Vaimo ei halunnut pitää tupauunoa nurkissa,joka oli käynyt katkaisussakin.Jussia oli vaivannut postsaudiittinen syndrooma,joka iski niin moneen Saudista ulkomaantyyöntekijään,jolle sopeutuminen siviilielämään toi suuria vaikeuksia työttömyydessä ja turhautuneisuudessa.Ikäkin painoi hartioita ja työmarkkinat halusivat värvätä vain kaksikymppisiä koulutettuja,joilla on vähintäin viidentoista vuoden kokemus.
Jussi vietti viikon nuoremman siskonsa hotteissa ja vähitellen rakkaan veljen läsnäolosta kuiskailtiin rahakorvausta,jos niin kuin pitemmällä tähtäimellä aiotaan roikkua nurkisSa.
Jussi tapasi Ramin kertomalla kaverilleen asuntopulastaan. ja entinen mestarinsa katsoi harkitsevan asiaa.
Eräänä päivänä Jussi pakkasi kamppeensa siskon luota ja muutti Ramin alivuokralaisen pyynnöstä toistaiseksi kämppäämään kanssaan.
Rami saapui aamulla Laperlasta kaupunkiin asioilleen eikä suvainnut Jussin läsnäoloa alivuokralaisen vieraana haukkumalla papinpoikaa nurkanvaltaajaksi.
Pitkän armirosavuttelun ja pihan soran potkimisen jälkeen Rami suostui ottamaan Jussin alivuokralaiseksi toiseen rappuun,vaikka miehen silmät olivat jähmettyneet tiibettiläisen buddhalaismunkin viiruiksi ja ääni tuli kurkusta gutturaalisena moniäänijodlaamisella.
No...tulssite asuma hyyryläseks,kus oles jo matkapakasiss pannu kommuttii...perkala!
Mää valmista vuakrapaperi jassää saas painuu sossuu kerjäämä tipendii kussoles tyättömie kirjois..perkala!
Toimeentulotukee kaissää saas?
Jussi aloitti elämänsä uusköyhyydessä hellahuoneistossa,mikä talvella oli kylmä kuin ryssän helvetti,koska Rami oli säätänyt öljypolttimon minimille.
Kesällä Jussi repi puusepän vajan reunustalta raparperia sopanjuureksi ja nokkosia lättytaikinaan.Eläminen säästöliekillä pani tarkaksi toimeentulotuen tuhlaamisessa.Viikkokeitot olivat jatkuvana menyynä,mutta elo oli terveellistä,missä kaikista elämänkulun pikkuasioista pääsi nauttimaan.Ruokakultturin parantamiseksi papinpoika kokosi reseptejä lehdistä vaihtelevampaan perusruokavalioon.
Rami kävi kaupungissa kerran viikossa asioilla ja tarkastamassa,että alivuokralaiset elivät siisisti ja nuhteettomasti sekä maksoivat vuokran prikulleen leimapäivänä.Saunan sähkökiukaan kulutuksesta moitittiin,vaikkei lämmittämättömässä pukuhuoneessa kylmien vaatteiden päällepano ollut suurinta onnea.
Näin olivat kaveruussuhteet jostain omituisesta syystä kylmenneet saunan pukuhuoneen mittarin mukana pakkasen puolelle.
Kun Jussi oli lähtenyt Saudiin...poikaa pidettiin onnenpekkana ja kullanvuolijana ja Raminkin silmissä papinpojan satus nousi huippuunsa.
Se oli vuoden 1980 lokakuussa,kun lähtö oli edessä maailman suurimpaan santalaatikkoon.
Aina lomille Suomeen tullessa Jussi otettiin Ramin talossa vastaan kuin prinssipoikaa.
V.1995 prinssillä oli päällään uudet ja kauhtuneet vaatteet,jotka tuoksuivat vanhalta pojalta,vaikka olivat juuri pestyjä.
Kaupungin kirjaston lukusalikin tuoksui samanlaiselta kulmien yksinäisten ja viinaan sortuneiden miesten lukiessa aamusanomia harmaasänkiposkisina, odotellessaan viinakaupan aukeamista naapurissa.
Pari kertaa Rami kuskasi Jussin Laperlaan taksvärkkiin,mutta työn lomassa aiemmin kehittynyt vilkas jaarittelu oli tipotiessään.
Ramista oli tullut äksy ja kulmikas,ilmeisesti siitäkin syystä,koskei saanut mummonmökkiinsä omaa akkaa.Taisto seurasi talkooparia aina hajuetäisyyden päässä kuin hallikoira,räyskyttämällä tienvarren heiluville timoteille.että...kylmaar fe futtaantuu..perkala..kumme naulataa laro kato pellie fijaft vaa tervapaffii...fe olfif pal erullifemppa fulki Rami..!
Illalla taas soi mökin pirtissä kaihoisa rantapiano,muttei aiemmalla innokkaalla tempolla ja Syysilta Syväjärvellä oli saanut päällensä usvaviltin.
Leena pysyi lainavaimona ja Rami jopa osti tälle talonsa alakertaan saviuuninkin,missä heräävä ruukkutaiteilijatar voisi poltella dreijasta syntyneitä kukkopilleja ja savivateja.
Rouvalta loppui pian ruukkutaiteilu lyhyestä innostuksesta,uunin jäädessä seisomaan kylmilleen kuin Ramin sydänpesä,joka olisi tarvinnut tuohivirikkeitä todellisen lemmen syttymiseen...Leenan kanssa vaikka susiparina.
Jussi sai matkalitterat käteensä Filippiineille vuoden 1995 lokakuussa.
Rami tuli tupatarkastamaan hellahuoneiston tsekkaamalla,ettei arvotapetteihin oltu lyöty liikaa nauloja ja että vessa oltiin klanssattu sekä hella puunattu.
Kaikki kirpparilta hankittu irtain kuului Jussille ja papinpoika oli soittanut helluntalaiset korjaamaan omaisuuden lahjoituksena takaisin kirpparille.Ramin vanhan UPO-jääkaapinkin Jussi lahjoitti piruuttaan mukaan,kun sen kompura ei kylmentänyt boksia kuin vauvanmaidon lämpimäksi.Kyynärpäälleen Jussi oli pirskuttanut kaapista otetusta karjalapullosta kolmosta testiksi..
Lähtöpäivänä Ramia ei näkynyt tontilla hyvästelemässä,vaikka Leena ajoi pihaan sinisellä farinapösöllä venttamaan ostajaa ruukku-uunille.
Taisto istui pelkääjän paikalle astumatta ulos pihalle helssaamaan,vaan kaiveli pitkästä klyyvaristaan etusormellaan maistiaisia nokkakarvojen kera.
Niin pystyuunit olivat kylmenneet Jussinkin kaveruudessa Ramin kanssa harakoille.
.
Seuraa...Maurice,Berny ja Alois..uudet ulkomaan kaverit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti