 |
| 1929.Naispolkuautoilija Washington D.C:ssä |
-------------------------------------------------------------------------------
Taija Försti kertoo tutkimuksissaan seuraavaa:
Vuosisadan alussa ei ollut järjestäytynyttä ajo-opetusta.Ensimmäisten autojen mukana tuotiin Suomeen myös ajotaitoinen kuljettaja.
Autokaupat myös antoivat ostajalle ajo-opetusta.
Ajolupa eli ajokortin esimuoto tuli käyttöön Helsingissä v.1907 ja Turussa v.1910.
Lupaa hakevalla piti olla todistus,jossa tämän todettiin olevan perehtynyt auton hoitoon,rakenteeseen ja ohjaamiseen.
Maistraatin määräämän autonkuljettajaopettajan tai katsastusmiehen kirjoittama todistus saattoi olla muotoa "Neiti N.N. on tänään pidetyssä koeajossa näyttäytynyt olevan pätevä ohjaamaan autoa,joka täten todistetaan."
Ajokortit,autojen rekisteröinti ja katsatus yhtenäistyivät v.1922. Tämänkään jälkeen ajotaitoa ei pystytty täydellisesti valvomaan vielä vuosiin.
Ammattimaisiksi autonkuljettajiksi naisia ei haluttu.
Tätä ei siitä huolimatta missään säännöissä voitu kieltääkään.Helsingin maistraatti päätyi v.1913 poliisimestarin vaatimuksesta suosittelemaan,ettei naisia hyväksyttäisi ammattimaiseen liikenteeseen.
Ammattiautoilua katsottiin 1910- luvulla säädyttömäksi toiminnaksi. Vuokra-automobiilien kuljettajat kuljettivat miesasiakkaitaan ravintoloihin ja bordelleihin ja myöhemmin kieltolain aikana osa takseista kuljetti myös pirtua.
 |
| 1932.Hämeenlääniläinen taksi |
 |
| 1929.Pirtutaksin nosto vedestä Viitasaarella. |
Suosituksesta huolimatta 15 helsinkiläisnaista ilmottautui v.1906-1917 ammattimaisen autoliikenteen harjoittajiksi.
Ilmeisesti he eivät kuitenkaan itse ajaneet autoa,toisin kuin turkulainen Alma Lydia Suomi,jonka ammattimainen ajo oli kirjattu v.1916 Turun poliisilaitoksen kirjaan.
V.1920 Helsingissä laskettiin olevan 514 henkilöautoa ja 174 kuorma-autoa ja Turussa noin 60 henkilöautoa.
Autojen lukumäärä kasvoi nopeasti kieltolain takia,kun alkoholi oli saatava nopeasti rannikolta sisämaahan. Vuokra-autojen määrä samoin kasvoi yhä useamman pirssin naisomistajan ajaessa itse.
 |
| 1930-luku.Turun rautatieasema ja vuokra-autorivistö. |
(Jos naisautoilua miesväki yritti shovinistisesti estää,niin 1900-luvun alun naiskirjailija Maria Jotuni puolestaan ryhtyi tutustumaan suomalaisiin aikansa merkittäviin naisasianajajiin.
Jotuni kirjoitti humoristisesti novelleissaan ja kirjoissa feministisellä aspektilla miehistä. Naisautoilun pioneereihin hän ei ilmisesti kuulunut)
 |
| 1952 Plymouth-mainos |
Vasta 1950-luvulla maaseudulla ja kaupungeissa oli useita naistaksiyrittäjiä-sekä renkejä.
Vuoden 1952 kesällä turkulaiset saivat kummastella aivan uutta ilmiötä,kaupungin "ensimmäisen ja ainoan" naistaksiautoilijan aloittaessa työnsä. Rouva Aini Anttila oli aloittanut työnsä tukikohtanaan Kupittaan vuokra-autoasema ja ajokkinaan sinivihreä Plymouth Cranbrook.
Taksitolpalla seisoivat myös 1952-mallinen brittiläinen Austin Hereford sekä 1947-mallinen Checker A2-pirssiautot
 |
| Turkulainen ulakeskusneiti |
 |
| Ensimmäinen ulataksi Turussa 1952-mallinen Austin Hereford ja takana v.1947 Checker A2,ns Olympia.-Checker. |
Samana vuonna Turussa aloitettiin uusi ulataksiliikenne (radiotaksit).
Naistaksiautoilijan virkapukuun kuului koppalakin lisäksi,silloin jopa naiselta harvinaista,pitkät sannanväriset housut
Olisi luullut,että silloin olisi ollut vaikeata ryhtyä ajamaan taksia.
Vaimo vain otti perheenpäältä joutilaaksi jääneen pirssin ja suunnisti passiin Kupittaalle.
Hänellä oli jo ollut ammattikortti kolmisen vuotta ja riittävä ajokokemus takanaan.
Ilmeisesti taksilupaan vaadittiin muutakin,Anttilan siitä mainitsematta.
Uutta taksiyrittäjää oltiin varoitettu ryöväreistä,rouvan kerrottua pitävänsä mukanaan jotakin "kättä pidempää".Hän ei myöskään ottanut kyytiä epämääräisiin osoitteisiin.
Taksilla oli ajo-oikeus joka toinen vuorokausi kello kuudesta aamulla kello kahdeksaan seuraavana aamuna.
Nainen ammattiautoilijana oli silloin melko harvinainen näky.
Helsingin pirssissä oli kolme naiskuljettajaa kuten Porissakin.Pääkaupungissa oli myös yksi paikallislinjan naispuolinen linja-autonkuljettajakin.
 |
| 1947 Rovaniemellä 39 pirssimiestä osoitti mieltään taksimies Kärnän muthan oikeudenkäynnistä |
V.1953 syyskuussa Rovaniemellä oli tapahtunut naistaksiautoilijan 37-vuotiaan Hilda Tarkiaisen murha,minkä tekijänä oli Helsingistä kotoa karannut kaunialainen 16-vuotias koulupoika.
Poika oli naapurilta anastetulla käsiaseella yrittänyt varastaa naisautoilijan auton ja ajaa se Haaparannasta Ruotsiin,aseen lauettua.
Tapaus kuohutti,koska olojen uskottiin rauhoittuneen sitten sodanjälkeisten vuosien,mutta yhtäkkiä lehtien pääotsikkoihin oli nousseet Kyllikki Saaren ja Soson murhat (1953 Muhoksen Soson pysäkinhoitajan perheen nelimurha)
V.1955 eräs naistaksiautoilija Nimimerkki Naistaksi Ammattiautoilija-lehden numerossa 26 1955 oli kirjoittanut runollisesti puolestaan iloisemmista tanssireissukyytiläisistä:
"Naapuris on nuorii...
Iltamissa käydä täytyy...
Häitä kohta laitetaan,nyt on heillä suuri huoli,
tyttöjäkin mukaan löytyy..
Siinä taksi tarvitaan.
Tulee uutta elämästä...
tietäähän nuorten retket.
Eipä niitä suinkaan yksi,käsissä suuri hätä!
Monet ihanaiset hetket saakin olla kymmenyksin...
Silloin niille soitetaan,autossa kun on nähty...
Taas on siinä pari nuori,nopeasti viemään vaan...
Taksi siin on verraton.
Vuoden päästä heillä huoli..."
1970-luvulla karjanajaja Einari Johanssonin Pirjo-tytär oli Nummelan ainoa naispuolinen taksirenki.
Miestaksikuskit kutsuivat häntä "Likaksi".
Pirjon virkapuku oli valkoinen paitamainen asu.Talvella hän piti päässään karvalakkia.
Ajoillaan hän maksoi isänsä "Mullijohanssonin" tai "Rämlin" (Rambler) Johanssonin karjavelat.
 |
| 1963 Rambler Classic 770.Yleinen taksina Suomessa 60-luvulla. |
-----------------------------------------------------------
Ehdoksi naisten autoilulle asetettiin sellainen vaatetus,joka ei haittaisi auton ohjaamista.
Aluksi naisautoilijat pukeutuivat maskuliinisiin ja raskaisiin ajolakkeihin- ja takkeihin sekä ajolaseihin.
Autotarvike- ja muotiteollisuus havaitsivat pian naisissa uudet lupaavat merkit ja 1920-luvulla mainostettiin jo kevyitä vauhtikauden vaatekertoja rengaskuvioilla,Försti kertoo.
I maailmansodan jälkeen muoti ja naisideaali muuttuivat ja hennon sekä suojeltavan naisen tilalle ratsastivat, purjehtivat ja autoilivat, ruskettuneet,vahvat sekä itsenäiset polkkatukkaiset fläpperit.
Jazztytöt ja poikamiestytöt vapaamielisien tapoineen herättivät sekä ihastusta että pahennusta.
 |
| 1930-luvun alun kuopiolaisia fläppereitä. Lukkariskansiot |
 |
| Lady Mechanics by Juhart |
Försti kertoo.
Autoa esiteltiin välineenä vapaa-aikaan,keinona päästä luontoon. Nainen ajoi autolla golfaamaan,aurinkoa ottamaan tai luontoretkelle. Mainosten moderni nainen oli kuitenkin kaukana useimpien naisten arkielämästä.
Autoja ei mainostettu naisille,jotka olisivat tarvinneet niitä.kuten kiertäville kotitalousneuvojille,opettajille ja kätilöille (myöhemmin 50-luvulla myös seminologeille eli keinosiementäjille.Kirjoittajan huom.)
Suomalaisissa mainoksissa ei näkynyt perheitä tai isiä lapsineen.(Amerikkalaisissa mainoksissa kylläkin.kirjoittajan huom.)
 |
| 1919 Stockmann-mainos |
 |
| 1914 Baker Electric |
Naisten autoilua vastustivat etenkin ammattiautoilijat sekä maaseudun autoilijat.
Vastustajat perustelivat kantaansa biologisilla syillä,että nainen oli se heikompi astia fyysisesti.
Naiset kärsivät sellaisesta luonnollisesta epävakaisuudesta ja naisten sairauksiin luokiteltiin hermotaudit sekä hysteria vastustajien mielipiteinä.
Ammattiautoilijoiden Autoilija-lehti oli sitä mieltä,etteivät naiset ja autot sovi yhteen.
"Auto ja nainen ovat toisensa vastakohtia.
Omituista kylläkin,sillä molemmissa on monimutkainen hieno koneisto,jota täytyy laaturasvoilla rasvata ja puleerata",todettiin pakinassa 1928.
1920-luvun lehdissä autoiluvitsit ja pakinat käsittelivät useimmiten aihetta nainen ratissa. Nainen ei osaa lukea käyttöohjeita,liikennesäännöt- ja merkit ovat niille hankalia,samoin kuin koneet ja moottorit ovat naiselle vastenmielisiä.Teija Försti kertoo.
Naisen ulkonäköäkin ja autoa saatettiin vertailla. Autoilija-lehden pakina totesi,että "Viime vuoden mallia oleva Ford ja eukko eivät tietenkään kenenkään mieltä ilahuta".
 |
| 1910.Naisen paikka poissa auton ratista |
 |
| 1927.Perhekorjausta Amerikassa. |
Pakinoitsija Agapetuksen mukaan "Auton pinta voidaan myös jättää kokonaan hoitamatta,mutta jälkiseuraukset ovat sitten sitä myöten. Vaunu on likainen ja tuo mieleen naisen,joka ei hoida ulkomuotoaan."
Naiskilpa-ajajat
------------------------------------------
 |
| 1929.Olohuonekilpuri |
Suomen Automobiiliklubi alkoi järjestää kilpailuja v.1921 ja muutamaa vuotta myöhemmin naisia jon näkyi olevan mukana.
Naiskilpailijat esiteltiin reippaina ja rohkeina tyttöinä,kertoi tunnettu "autoamatsooni" Terna Åkerman,joka otti osaa Näsijärven ympäriajoihin v.1930. Autoilija-lehti kirjoitti,että " Terna-neiti ajoi urheasti osuutensa reippaasti yli odotusten".
 |
| Terna Åkerman avo-Singerissään. |
Naiset eivät itse katsoneet olevansa mitenkään erikoisia,mutta eivät myöskään katsoneet autoilun sopivan kaikille naisille.
Neiti Åkermanin vastaus naisten pystyvyydestä autonajoon Moottori-lehdessä kertoi paljon:
--Olen sitä mieltä,että naiset ajavat autoa yhtä hyvin kuin miehet.
--Tällä en kuitenkaan tarkoita,että kaikki naiset sopisivat tähän toimeen.
--Niiden,jotka eivät voi hallita hermojaan,pitää luopua autolla ajamisesta.
Suhtautuminen naisautoilijoihin ei näyttäisi muuttuneen meidän aikaamme tullessa.
Autoilevan naisen ohi on päästävä tavalla tai toisella ja naisen ajotaitoa on oikeutetumpaa arvostella kuin miesten.
Naisen oletetaan hermoilevan ratissa enemmän.
 |
| 1931 Suomen Kuvalehti ja Terna Åkerman |
 |
| Helene Nice |
------------------------------------------------------------
Syrjäisessä Suomessa oltiin ilmeisesti saatu vaikutteita Euroopan naiskilpa-ajajista.
Eräs kuuluisimpia ranskalaisia naiskilpa-ajajia,joka peittosi mieskilpa-ajajatkin Bugatillaan,oli Helene Nice,alkujaan Helene Delangle.
Miranda Seymorin kirja "Bugatti-kuningatar" eli The Bugatti Queen kuvaa hyvin Helene Nicen rohkeudesta miesvaltaisilla kilparadoilla.
Helenen mottona oli:
"Mistä eniten pidän maailmassa,on seikkailu!
 |
| Helene Nice.The Bugatti Queen |
Eloisana,viehättävänä ja nopeasti sukupuolisuhteita vaihtavana useat hänen naiskilpailijansa rakastivat taikka vihasivat häntä.
Eräs hänen kilpakumppaminsa jääkylmästi oli lausunut,ettei Helene koskaan ajatellut muuta kuin seksiä ja itsensä näyttämistä.
Ensimmäisenä meteorimaisen uransa askeleena hän jätti perheensä suunnistaakseen Pariisiin 1920-luvun loiston vaiheessa. Hänestä tuli balettitanssija ja sitten strippari,mutta puolimaailmalliset ja läpinäkyvät harsovaatteet sekä ihailijat eivät tyydyttäneet hänen kuuluisuuden janoaan.
Vierailu Näyttelijöiden Mestaruuskilpailuihin,joka oli ainutlaatuinen ranskalainen teatterimaailman tapaaminen kilparadalla,avasi hänen silmänsä hehkeään koneiden ja nopeuden maailmaan.
Osoittamalla olevansa kyvykäs ja uhkarohkean uskalias kilpa-ajaja,kaunis nuori nainen tultiin tuntemaan Helle Nicenä ja kuten hänen brittifänit kutsuivat "Hellish Nice-nimellä" (Helvetin kiva).
Oman nimisensä automerkin perustaja Ettore Bugatti,joka iski silmänsä nuoreen naiskilpa-ajajaan,tultiin muistamaan Helene Nicen ennaltaodottamattoman uran yhteydessä.
Helene kilpaili monissa Grand Prix-ajoissa,olemalla ensimmäineni nainen,joka ajoi petollisen vaarallisissa amerikkalaisissa nopeuskilvoissa 1930-luvulla.
Hän teki maanopeusennätyssarjan ennen pahamaineista onnettomuutta,mikä melkein oli katkaista tämän uran.
 |
| Naiskilpa-ajaja ja Numero 3 Juhart 2010 |
Lähihistorian naiskilpa-ajajista lisäsalaattina voin lisätä pari tunnettua naisajuria,koska naisilla on aina ollut erikoinen intohimo autojaan kohtaan.
Intohimossaanhan he kilpailivat isiensä,veljiensä sekä miestensä rinnalla eikä ainoastaan ns. feministisufrageettiena.
Naisia ollaan vuosikymmeniä pidetty heikkoina astioina ohjauspyörän takana ja useasti ollaan shovinistisesti lausuttu,että naisen paikka olisi vain auton takapenkillä pikkupöksyt nilkoissa.
Samoin alinomaan ollaan veistetty vitsejä anopeista takapenkillä ajajina sekä ohjauspyörän takana nenä tuulilasissa ajavista vanhoista piioista.
Yleensä vitsien aiheena ollaan käsitelty naisten epävarmuutta,jota nähdään enemmän miesautoilijoissa,jotka peittävät ajotaidon puutteensa kovalla verbaalisella jälkikäynnillä eli syljellä sekä raskaalla kaasujalalla.
Pat Moss (1934-2008)
--------------------------------------
 |
| Pat ja Stirling Moss 1955 |
Pat silti lyhyenä n. 152 senttiä pitkänä naisena pääsi ralliautoiluhistorian huipulle jopa miesajajien yläpuolelle. Kuten Brittein saarilla voidaan olettaa,monen varakkaan perheen tyttären urheilu-ura alkaa esteratsastuksella. Näin Patkin aloitti voittamalla teini-ikäisenä jopa itse Queen Maryn jakamia pokaaleja. Kyseessä ei ollut se kolmipiippuinen Atlantin risteilijä,vaan oikea kuningatar. V.1953 tuore ja nuori kuningatar Elisabeth II antoi hänelle Victor Ludorum-voittopokaalin Lontoon White Cityn hevostrialeissa.
 |
| 1952 Morris Minor |
 |
| 1956 Triumph TR 2 |
Monen autovalmistajan tarjotessa talliautoaan ,Pat kieltäytyi halutessaan 2-litraisen TR2:n,jota Triumphin tehdas ei tarjonnut ja seuraavat rallinsa hän ajoikin MG TF-mallilla. Triumphin tallimanagerin Ken Richardsonin tylystä kohtelusta ja torjumisesta MG:n tallimanageri Marcus Chambers otti avosylin Patin hoiviinsa voittaakseen Triumphin joukkueen.
V.1955 lopulla Pat pääsi RAC-rallissa kolmantena parhaimpana naisena maaliin ja seuraavan vuoden 1956 tammikuussa hän osallistui kolmen naisen tiimissä Monte Carlon ralliin kolossaallisen Austin Westminsterin takapenkillä.
Austin menetti jarrunsa eräässä tiukassa kaarteessa kaatumalla katolleen,mikä ei ollut kaikista lupavin alku ralliuralle.
 |
| 1955 Austin Wetminster A95 |
Hän kunnioitti kylläkin eniten isoja Healeyjä ihaillen lisäksi Mini Coopereita,joita hän kutsui pieniksi kitiseviksi laatikoiksi.Pienestä koostaan hänen Mininsä polkimille sidottiin puupalikat Monte Carlon rallissa,missä hän seurasi Timo Mäkisen Cooperin hännillä maaliin. Lancioista hän myös piti,vaikka autoissa kaikki irtosi käsiin ja vaihteet hyppivät pykälistä,milloin kartturin piti pitää vaihdekepistä kiinni.
--Mutta siitä huolimatta pidin Lanciasta!
 |
| Pat Moss pokaaleineen |
 |
| 1960 Pat Moss ja Anne Wisdom sekä Austin A40 Liege-Rooma-Liege-rallissa |
Siitä rengasvaihdosta Pat sai myöhemmin Erikiltä kultarenkaat nimettömäänsä.
V.1962 hän tuli toiseksi Austin Healeyllään RAC-rallissa ,mutta lopullinen voitto tuli saman vuoden Tulppaanirallissa äskettäin esitetyllä Mini Cooperilla.
Mini Cooperista ,mitä aiemmin hän kuvasi kitkuvaksi pieneksi laatikoksi,Pat ei pitänyt,koska auto käyttäytyi holtittomasti ääritilanteissa.
Suomalaiset ralliajajat Mäkinen ja Aaltonen puolestaan osasivat ajaa vikuroivat Mini Cooperinsa RAC:n ja Monte Carlon ralleissa voittopokaaleille.
 |
| Mäkisen Mini Cooper-hyppy Juhart 2004 |
 |
| 1962 Pat Mossin ja Morley-veljesten Healeyt varikolla Alppirallissa |
V.1964 tuntui valoisemmalta hänen vaihdettua SAAB:in talliin koko kaudeksi,missä hän tuli 5. sijalle Monte Carlon rallissa,11. kansainvälisessä rallikisassa sinä vuonna.
V.1965 Pat oli 3. Montessa,mitä hän piti kaikista kovimmaksi ralliksi lumimyrskyn iskiessä lähellä Chamberyä.
Lumimyräkkä sopi hyvin Saabille Pat Moss-Carlssonin näytettyä sarjan nopeimpia aikoja viimeisenä ralliyönä.
Hänet voitti vain Timo Mäkinen Mini Cooperillaan sekä Eugen Bohringerin rallispesiaalisportti Porsche 904:llä. Molemmat autot olivat kevyempiä ja voimakkaampia kuin 2-tahtinen ja 55-hevosvoimainen Saab Sport.Samassa rallissa Pat sai naisluokan voittopokaalin.
Amerikassa Saab Sport ristittiin Saab 850 Monte Carloksi..
 |
| 1965 Pat Mossin Saab Sport. |
Erik Carlsson oli yli 180-senttiä pitkä svenssoni,jota pieni Pat sai katsella yläviistoon.
Erik rallikuninkaana oli kerran lausunut,että ralliajot ovat kuin sirkusta,missä joukko sakemanneja,svenssoneja ja fransmanneja sekoilevat keskenään.Pat olikin kerran lausunut olleensa pistoksissaan lyödäkseen Erikin laudalta ja muutaman kerran onnistunutkin kummankin ajaessa Saabia,mikä oli silloin paras ralliauto. Silloin ei yleensä koskaan sekaannuttu jelppimään toisia ajajia ja jos näki jonkun olevan tienposkessa,niin sai vain kiittää siitä,että pelistä oli yksi pois...jollei sitten sattunut olemaan tulipalo taikka iisimpi taipale.
--Olimme kilpailijoita ja maksettu voittamisesta!
Pat jatkoi.
Pat aina oli voittanut kotona Sterling-broidinsa Scrabble-pelilaudalla,koska isoveli oli huonompi tavaamisessa ja lausumisessa.
Rata-ajoihinkaan hän ei halunnut,koska se hänestä oli kuivaa,ikään kuin hiiri juoksisi loputtomasti pyörässä,kunnes joko putoaa hyrrästä tai sattuu jotain muuta yllättävää.
--Kunnes jotain todella menee vikaan!
Ralleissa hän oli kokenut kauheimmat onnettomuutensa,kuten v.1960 Solitudessa Saksassa,missä hän Healeyssä kiisi alamäkeen kolmen voimakkaan AC Cobran perässä..jotka hänen onnistui ohittamaan...ehkä tyhmänrohkeasti sateessa..auton liukuessa vesiluistossa viimeiseen kaarteeseen.
Auto syöksyi rautatiepölkyistä tehtyihin kaiteisiin,yhden pölkyn mennessä etupyörän alle ja sieltä matkustajan istuimen läpi,auton kieriessä katon kautta penkkaa alas.
Hotellista olisi voinut nähdä auton ilmalennon kellotuskopin yli..
--Se oli ikävin tapaus!
Pat kertoi vetäessään savukkeesta syvät henkoset.
Onnettomuuden vakavuudesta huolimatta Patin ainoana huolenaiheena oli pelastaa auton sivuikkunat,koska uusia oli vaikeata saada..
--Ja Eric juoksi paikalle vetämään sivuikkunaa pois,että pääsisin ulos..
--Olin niin vihainen ja kerroin hänen pilanneen koko paskan..
 |
| 1960 Solitude |
 |
| 1960 Solitude 1 |
--------------------------------------------------------------
 |
| Shirley dragsterin vieressä |
 |
| Shirley Muldowney |
kopuoleksi voitaisiin miesvaltaisessa dragsterkilpa-ajolajissa saavutustensa ja sisukkuutensa pohjalta laskea kuuluisa dragsterkilpa-ajaja Shirley Muldowney.
Shirley oli syntynyt Burlingtonissa Vermontissa taksikuljettaja Belgium Benedict Roquen ja pyykkäri Mae Roquen perheeseen. Perhe muutti myöhemmin Schenectadyn kaupunkiin New Yorkin osavaltioon,missä Shirley kasvoi ja kävi koulunsa ja lopulta keskeyttämällä high schoolin muiden intressien tullessa eteen. Pat Moss ja Shirley muistuttivat vain luonteeltaan toisiaan peräänantamattomuudessaan miesvaltaisessa urheilulajissa.Kauniimpana versiona Shirley olisi voinut kelvata vaikka Playboyn keskiaukeamakuvaksi. Hän pystyi vetämään kuitenkin toisella tavalla miesajajien haalarit nilkkoihin 275 mph:n nopeusennätyksellä rakettipolttoaineella käyvällä monsterdragsterilla 5.05 sekunnissa varttimaililla.
Shirley muistaa ensimmäisen ajokokemuksensa tapahtuneen pikkutyttönä isänsä sylissä Pontiacissa,elämyksen yleensä kuuluvan vain samanikäisille 5-6 vuotiaille pikkupojille.
--Sitten siirryin traktorinpukille!
Shirley kertoi.
--Ja 13-vuotiaana lintsasin koulusta katsomaan varttimailin katukilpailuja.
V.1956 Shirley ajoi radalla Corvetteja.
--Mitä muut senajan teinitytöt tekivät?
--Ne levittivät majoneesia eväsleipien väliin!
Shirley napautti naureskellen kysymystä.
--Ne vihasivat sisuani!
V.1958 18-vuotias Shirley ajoi ensimmäisen kerran dragstripillä Fonda Speedwayllä New Yorkissa 348-kuutiotuumaisella 1958-mallisella Chevroletilla. Kampanjoituaan neliovisilla muutaman vuoden hän meni naimisiin entisen rata-ajajan Jack Muldowneyn kanssa.
Jack rakensi Shirleyn ensimmäisen dragsterin,jolla hän myös ansaitsi dragsterlisenssin v.1965,pariskunnan kilpaillessa toisiaan vastaan idässä sekä keskilännessä.
Ruiskumoottorisia dragstereita seurasi pari ahdindragsteria,joista toinen oli kaksimoottorinen monsteri,jolla Shirley kilpaili vuoden 1969 ja 1970 Nationaleissa sekä I divisioonan kisoissa.Vaikka Shirleyn ajotaidollaan oli voittanut useita pokaaleita ,miesvaltaisen kilpa-ajomaailman olisi pitänyt kuitenkin ottaa häntä vakavammin,koska pian sillä ei olisi enää valinnanvaraa.
Muut kilpa-ajajien vaimot harvemmin edes pääsivät varikkoalueille ja luvankin saatuaan päätyivät grillaamaan barbecueta herroilleen.
 |
| Shirley Muldowney Don Garlitsin rinnalla Nationaleissa. |
 |
| 1972 Shirley Mustang Funny Carinsa Burnoutissa |
V.1975 Shirley koki ensimmäisen tulevasta neljästä palosta,mitkä lopulta saivat hänet muuttamaan Funny Careista Top Fueliin.V.1976 hänen autonsa jälleen syttyi palamaan U.S. Nationalsien eliminaattoriajoissa,jolloin hän vannoi koskaan palaavansa Funny Careihin.
Aiemmin kaudella hän oli ansainnut Top Fuel-lisenssin detroitilaisessa Pancho Rendonissa.
Kanadassa Ontarion Cayugassa hän kilpaili Don Garlitsia,TV Tommya ja tietenkin Connie Kallittaa vastaan.
Vuoden 1975 ajokaudella englantilainen saippua-ja kosmetiikkavalmistaja English Leather astui sponsoroimaan Shirleyä.
--1977 Shirley voitti NHRA:n Winston Top Fuel-mestaruuden saamalla kongressin ansiopalkinnon erinomaisista saavutuksista sekä Car Craft-lehden Allstar Racing Teamin vuoden henkilö-palkinnon.
--1980 hän voitti ensimmäisenä henkilönä kaksi NHRA:n Top Fuel-titteliä ja kolmannen v.1982.
--1983 Shirley Muldowneystä tehtiin elokuva "Heart like a Wheel",ensimmäinen filmi dragkilpa-ajajasta,vaikkei selluloidi pystynyt nappaamaan hänen kilpailuhenkensä tulisuutta sekä päättäväisyyttä eikä kipakkaa kielenkäyttöä,jota kanssakilpailijat kokivat Shirleyn fueldragsterin vieressä varttimailin startin valokuusen juurella.
Eräs filmin paneelijäsenistä olikin ehdottanut filmin otsikon muuttamista "Heart like a Bulldog"-versioksi.
--V.1977 puolivälissä nuori teksasilainen nimeltään Rahn Tobler liittyi ryhmään tulemalla avaintekijäksi ensimmäisissä mestaruuksissa. 11 vuotta ja kaksi mestaruutta taskussaan hänestä tuli Shirleyn toinen aviomies.
Tobler oli aina pahimmillakin hetkillä Shirleyn rinnalla,kuten kerran kun dragsterin etupyörävika väänsi auton radalta ojaan valinta-ajoissa v.1984 Le Grandnationaleissa Quebecissä.
Kova nopeus murskasi Shirleyn kehoa,muttei henkeä.
--1987 hän istui jälleen dragsterissa ja vasta kahden vuoden perästä NHRA:n Fallnationaleissa Phoenixissa vuoden 1989 lopulla Shirley voitti 18. ja viimeisen mestaruutensa kansallisessa tapahtumassa.
--1990 ajettuaan Larry Minorille Muldowney ja Tobler keskittyivät kilpailutapahtumiin koko vuosikymmenen ajan vetonaulana täyteen ahdetuin katsomoin ja nimikirjoituten pyytäjien pitkin jonoin kaikkialla,mihin he menivät.
--1992 Shirleylle annettiin Yhdysvaltojen urheiluakatemian Mildred "Babe" Didrikson Zaharias-urheuspalkinto,joka vuosittain annetaan henkilölle urheasta toiminnasta urheilun vastoinkäymisten voittamisesta.
--V.1997 hänet äänestettiin akatemian 25:n naispuolisten huippuammattilaisurheilijan ryhmään vv.1992-1995. Shirley myös valittiin New Yorkin osavaltion senaatin kunnialliseen 30 huomattavan naisen joukkoon ,johon mm. kuuluvat Susan B.Anthony ja Eleanor Roosevelt.
Sports Illustrated-lehti valitsi hänet myös naisten sadan huippu-urheilijan listalle.
Shirley oli ikuisesti kiitollinen kanssakilpailijalleen ja vastustajalleen Don Garlitsille,joka eräässä kansallisessa julkaisussa kehui Shirleyä taivaaseen "planeetan suurimpana naiskilpa-ajajana".
Tässä tapauksessa Shirleyllä seisoi kaksi miestä takanaan, Big Daddy Garlits ja Rahn Tobler.
 |
| Shirley v.2012 |
 |
| 1960 Don Garlitsin maailman nopein dragsteri |
 |
| 2012 Don "Big Daddy"Garlits ja Dodge Challenger. |
 |
| BonnieParker ja 1932 Ford V8 Model 18 |
.........................................................
Konnapariskunnan Bonnien ja Clyden viimeisenä pakoautona oli 1934-mallinen Ford V8 Fordor. Clyde Barrow oli kirjoittanut ylistyskirjeen Henry Fordille auton hyvistä ominaisuuksista etenkin pakoautona,mikä valitettavasti lopulta päätyi pakenevien kanssa poliisien Thompson-konepistoolien suolaamaksi.Vaikka Clyde Barrow enimmäkseen ajoi autoa pankkiryöstökeikoilla,Bonnie Parker kaksi Camel-askia päivässä polttavana supernaisena hyvinkin oli saattanut olla kakkoskuskina.
Clyde Barrowta Teksasin ulkopuolella ei oltaisi pidetty yksinään kuin tavallisena pistoolia tyrkyttävänä konnana,mutta blondattu Bonnie Parker antoi pankkiroistoparille tiettyä seksittyyttä. Kovaksikeitetty teksasilainen poliisietsivä Jack Hamer vuoden 1934 huhtikuussa miehineen suolasi konetuliaseilla parin Jolinin pikkukaupungissa Missourissa anastettuun Fordiin ilman pysähdyskäskyä,jolloin Clyde Barrow ampui takaisin Browning-kiväärillään kohti poliiseja,jotka ensiksi olivat avanneet tulen. Bonnie Parkerista ruuminavauksessa löydettiin yli 20 luodinreikää ja Clyde Barrowsta 17 kappaletta. Poliisit yhteensä ampuivat 150 laukausta autoa kohti. Bonnie ei ollut ampunut laukaustakaan.
Paikalle saapuneet katsojat leikkasivat linkkuveitsillä Bonnien hiuskiehkuroita ja hameesta paloja suveniireiksi.Clyde Barrowin korvaakin ja pikkusormea eräs uskalias yritti leikata veitsellä irti,poliisien puututtua ruumiinryöstöön.
 |
| Bonnie Parker ja Clyde Barrow sekä 1932 Ford V8 |
 |
| 1922 Wanted--John Herbert Dillinger |
John Dillingeriä näytteli vuoden 1991 televisiofilmiversiossa Mark Harmon,joka nykyään näyttelee sotilastiedusteluetsivää lain oikealla puolella NCIS-televisiosarjassa.
Baby Face Nelson kuoli tyttöystävänsä Helen Gillisin syliin poliisien ampumana.
Toinen pankkiryöstäjä Pretty Boy Nelson v.1934 ajoi sumussa pakoautollaan puhelintolppaan ja käryämisen pelosta lähetti kahden naiskumppaninsa hakemaan vetoautoa läheiseltä korjaamolta.
Clyde Barrowin veljen Marvin "Buck" Barrowin vaimon ja rikolliskumppanin ura taas päättyi vuonna v. 1933 kiinniottoon. Hän oli pukeutunut pidätyksen aikana iowalaisen Exeterin pikkukaupungin liepeillä asukkaiden huomiota herättävään asuun,miesmäisiin ratsastushousuihin sekä -saappaisiin ja kauluspaitaan,ostettuaan paikallisesta rohdoskaupasta lääkkeitä ja sideharsoja miehensä haavoihin.
Blanche sai tuomion murhayrityksestä ja armahdettiin vankilasta hyvästä käytöksestä v.1939.Buck Barrow oli kuollut v.1933 ampumahaavoihin heinäkuussa 1933.
 |
| Blanche Barrowin pidätys 1933. |
Todellisuudessa Clyde ei ollut komea eikä nätti .
Oikea Bonnie Parkerkaan ei näyttänyt miltään kaunottarelta.
"The King of Cool" Steve McQueen Faye Dunawayn vastanäyttelijänä v 1968 The Thomas Crown Affair-filmin ensiversiossa oli lausunut naisvastanäyttelijättärensä viileydestä suutelukohtauksissa nimellä "Day Funaway".Filmissä upporikas playboymiljonääri etsiväystävättärensä kanssa suunnitteli taidemuseoryöstön.
Vuoden 1999 versiossa pääosaa esitti Pierce Brosnan ja naisosaa Rene Russo
 |
| Bonnie Parker 1933 |
 |
| Bonnien ja Clyden 1934 Ford V8 suolattuna |
 |
| Faye Dunaway ja Warren Beatty Bonniena ja Clydenä 1967. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti