 |
| December 7 1941.The Day of Infamy |
Northwest Orientin jumbo oli laskeutumassa Honolulun lentokentälle harmaan pilvipeiton läpi.Kone oli lähtenyt sateisen synkältä Tokion Naritan kentältä ainakin sata tuntia sitten..näin ainakin minusta tuntui,yrittäessäni pitkän lentomatkan aikana käännellä kankkujani ikkunanvieruspenkillä nukkuvan oululaisen maainssikaverin Torkkelin kuorsaillessa koko matkan Manilan Ambassador-hotellin lääkärin takalistoon pistämästä penisilliinipiikistä. Torkkeli oli käynyt Manilan Ermitassa huolimattomilla naisilla.
Olimme viettäneet viikon Manilassa ja Legaspi Cityssä 600 kilometriä Manilasta etelään,missä kävin tapaamassa bicolilaista pankkineitiä ja kirjeenvaihtoromanssiani.
Olimme viikkoa aiemmin lähteneet Dhahranin kentältä Saudi Arabian itäprovinssista suunnitelmana tehdä maailmanympärimatka Japanin,Havaijin,San Fransiscon ja New Yorkin sekä Suomen kautta takaisin Saudiin.
Honolulu ja Pearl City Jumbon mahakalujen alapuolella näyttivät píeniltä harmailta kyliltä eikä miltään Elviksen Blue Hawaiilta,jonka olin nähnyt Jubailin poikamiesvillan Betamax-kasetilta. Urakoitsijamme oululaisen OMP:n poikamiesvilla sijaitsi silloisen pienen nukkuvan Jubail Al Bahrin (Jubail merenrannalla arabiaksi) ja pölynharmaan taatelipalmuoasiksen takana Arabian lahden rannalla Waikiki Beach Motellissa.
 |
| Elvis ja 1961 Dodge Phoenix Blue Hawaiin ananasviljelmällä |
 |
| Elvis ja tyttäret Blue Hawaiissa |
Villa oli yksi paristakymmenestä prefabtaloista Waikiki Beach-motellista,mihin oltiin asutettu paskimoprojektin (makeanvedenpuhdistuslaitos) muutama toimihenkilö, tamperelainen Putzmeister-betonipumppuautokuski ja pyssykyläläinen (sodankyläläinen) caterpillarkarhukuski eli tiejyräkuljettaja. Pyssykyläläisen karhukuskin olin pari viikkoa aiemmin hakenut Dhahranin kentältä ja tyyrätessäni tummansinistä Cadillac Eldoradoni Simonitz-keulapeltiä Jubailiin johtavaa laveaa ja piikkisuoraa pikitietä eteenpäin,karhukuski oli osoitellut etusormellaan horisontissa aavikolla kulkevaa kamelikaravaania tokaisemalla:
--Katho..kamelitokha"
 |
| "kamelitokha" |
Jubailin Waikiki Beach oli pölyn kattama ja kanaverkkoaidalla ympäröity motellialue,minne paikallisille arabeille ei ollut asiaa,koska asukkaat olivat enimmäkseen Royal Commissionin konsulttifirman Bechtelin amerikkalaisia toimihenkilöperheitä ja loput suomalaisia urakkamiehiä.
Perjantaisin paikallisen viikonlopun aikana arabipojat ajoivat valkoisissa hameissaan valkoisilla Nissan Laureleilla rantaan aivan kanaverkkoaidan viereen.Nämä kahlasivat puolivyötäröön vihreään polttomeduusaveteen pällistelemään rannalla makaavia amerikkalaisia bikinirouvia,käsien viuhasti vatkatessa mekkojen alla rantaveden vaahdoksi seksuaalisissa fantasioissaan.
Arabinuorukaisten käyttäytyminen rantavedessä kuvasi hyvin kuningaskunnan miesten salaisia fantasioita mustaan abayankaapuun pukeutuneista naisista.Bikiniasuisten jenkkirouvien salakatselu verkkoaidan takana
avasi nuorukaisten seksuaaliset padot,missä sensuuri-imamit olivat mustanneet tussilla ulkolaisten lehtien naiskuvista paljaat käsivarretkin . Elokuvien ja videokasettien suutelukohtauksissa parit vain erkanivat toisistaan,imamisensuroitsijoiden leikattua moraalittomat lähentymiset.
 |
| Ford Island ja Arizona-museo tänään |
 |
| 07.12.1941 ilmakuva japanilaisesta Zerosta ja Ford Islandin itäpuolen Yhdysvaltojen Tyynemeren laivastosta |
West Virginiassa,Vestalissa,Arizonassa,
Nevadassa ja pohjoisrannan Pearl Cityn vastaisessa salmessa Tangierissä,Utahissa,Raleighissä ja Detroitissa. Pohjoisempana redillä uinui rykelmiä pienempiä aluksia ja etelässä telakalla kuusi risteilijää ja yksi miinanraivaaja sekä Kuahua-niemen poukamassa CINCPAO-päämajan edessä neljä sukellusvenettä ja kaksi huoltoalusta sekä Pallas-risteilijä.
Olin jo 16-vuotiaana tentannut koko Pearl Harborin japanilaishyökkäystä kaupungin lainaston II maailmansodan kuvakirjoista ja mieleeni oli palanut kuin negatiivina Arizonan uppoaminen miehistöineen Ford Islandin edustalle.
Lentokoneen ikkunasta en pystynyt näkemään edes Arizonan vedenalaista museota,mikä oli minulle suuri pettymys.
Lentomatkalla olin puoliunessa kuvitellut olevani mustavalkoisen Täältä Ikuisuuteen-filmin laivaston koulutuskersantti (Burt Lancaster) lempimässä rantavedessä sunnuntaiaamun pikkutunneilla punatukkaisen neidon (Deborah Kerr) kanssa valkoisen vesiputousmaskisen Lincoln Zephyr-avoauton pisaranmuotoisten etulyhtyjen kajeessa.
Hiekkaranta sijaitsi Oahun pohjoisrannalla ja olin kuulevinani kiihkeiden suudelmien väliin lentokoneen moottorin yhä kovenevaa surinaa pohjoisesta,kun yhtäkkiä kone pyyhkäisi yltämme kohti etelää.
Olin havainnut koneen siivissä punaiset nousevan auringon tunnukset ja siltä makuulta olin vetänyt läpimärän punapää-Deborahni valkoisen avomallisen Lincoln Zephyrin punaiselle etunahkapenkille ja suunnannut rantatietä renkaat vinkuen kohti etelää ja Pearl Harborin laivastotukikohtaa.
Toisessa univälähdyksessä ja ilmeisesti toisesta mustavalkoisesta Pearl Harbor-filmistä olin Oahun pohjoiskärjessä sijaitsevan tutkavaunun tarkkailija,joka oli nähnyt tutkan pyöreässä oskillaattorimonitorissa lentokonemuodostelman lähestymässä pohjoisesta saarta kohti.Huomautin kaverilleni näkymästä,jolloin soitin suoraan CINCPAO:n päämajan päivystävälle luutnantille,joka vähätteli raportointiani,että kyseessä oli San Diegosta saapuva pommilaivue..lyömällä luurin korvaani.
Olin juossut vaunusta ulos,kun taivaalla pyyhki ylitse Mitsubishi Zero-laivue etelää kohti.
Jostain päähäni oli tullut,että japanilaiset Zero-pilotit olivat harjoitelleet laivaston esikuntaupseeri Minoru Gendan johdolla Nipponin saaren eteläpuolella sijaitsevan Shiyku-ja Shikoku-saarien välisen salmen poukamassa,mikä muistutti Pearl Harborin lahtea,matalavetistä torpedopommitusta jo v.1940.Japanilaiset vakoilijat olivat todenneet Pearl Harborin lahden myös matalaksi ja yritysten pohjalta lentoluutnantti Gendan mekaanikot joutuivat asentamaan torpedovakaajat oikeaan asentoon,etteivät ne iskisi mutapohjaan.
Zerojen pyyhkiessä ylitseni näin laivueen japanilaisen johtokoneen luutnantti Mitsuro Fuchidan (Minoru Gendan laivastoakatemian kurssikaveri) sitovan päähänsä japaninkielisen Tora!Tora!Tora!-banderollin,irvistämällä minulle pitkillä japanilaisilla pukinhampaillaan,miten japseja oltiin kuvailtu kaikissa amerikkalaisissa sotajulisteista. Tora japaniksi on lyhennys sanonnasta Totsugeki raigeki...Salamahyökkäys.Tora myös vastaa tiikeriä.
V.1970 valmistuneen filmin olin katsellut ainakin kymmenen kertaa.
Yhdysvaltojen Tyynenmeren laivaston komentajaa amiraali Kimmeliä eivät laivaston tiedusteluosaston tarkkailijat olleet sanallakaan varoittaneet mahdollisesta yllätyshyökkäyksestä,vaikka olivat kuunnelleet vilkasta japanilaista radioliikennettä Tyynellämerellä. Hyökkäyksen jälkeen hän oli ottanut syyt niskalleen ja myöhemmin kuultuaan tiedusteluosaston jo tienneen mahdollisesta hyökkäyksestä,kieltänyt syyllisyytensä.
Valkoinen talo isolaatiossaan presidentti Rooseveltin kanssa eivät olleet uskoneet Japanin hyökkäystä,vaikka keisarillinen armeija oli jo 30-luvun puolesta välistä lohkaissut Kiinalta Mantsurian itselleen etenemällä kohti Koreaa sekä ranskalaista Indokiinaa.
Olimme Torkkelin kanssa ottaneet tervetuliaisleit kaulalla Checker-taksin kansainväliseltä kentältä Honolulun Aloha-hotelliin,joka kuului Northwest Orientin economyluokan lippupakettiin. Kansainväliseltä kentältä etelään sijaitsi Hickamin sotilaslentokenttä,mikä samoin oli japanilaislentoiskussa saanut valtavia vaurioita ,lentokoneiden ja hangaarien palaessa poroksi.Torkkeli napsi taksin ikkunasta uudella Nikon-järjestelmäperämoottorikamerallaan kuvia Waikiki Beachistä,missä viileällä ja pilvisellä kelillä ei näkynyt edes surffaajia eikä kanoottimelojia,mitä Havaijin postikorteissa ja matkajulisteissa aina ollaan esitelty. Honolulun Waikiki Beach oli yhtä autio ja harmaa kuin Jubailin Waikiki Beach arkipäivinä.
Aloha-hotelli sijaitsi sivukadulla vain kävelymatkan päässä Waikiki Beachistä. Se oli pieni viisikerroksinen valkoisten liikerakennusten ympäröimä hotelli eikä ilmeisestikään oltu luokiteltu Michelinin katalogissa edes kolmeen tähteen.Huoneeni oli tyypillinen amerikkalainen ruskealla kokolattiamatolla pehmustettu hotellihuone,minkä tiikkiset kalusteet ja seinäpaneelit väritelevisioineen heijastivat 60-lukua kuin suoraan sen aikaisista amerikkalaisista televisiosarjoista..
Samassa Aloha-hotellissa v.1940 keväällä olisi voinut sattumoisin asua japanilainen 29-vuotias vänrikki Takeo Yoshikawa japanilaisena turisti Tadashi Morimurana.
Helmikuun 3. päivänä amiraali Yamamoto oli selostanut laivaston tiedusteluosaston kapteenille Kanji Ogawalle potentiaalisesta hyökkäyssuunnitelmasta ja pyytänyt tätä keräämään faktoja Pearl Harborista.
Erikoisen sivumainintana voidaan lisätä,että eräs brittiläinen laivaston tiedustelu-upseeri oli jo 1930-luvun alussa kirjoittanut Japanin laivaston mahdollisesta hyökkäyksestä Pearl Harboriin,missä Yhdysvallat pitivät Tyynenmeren laivastoaan.
Ogawalla oli jo ollut vakoilijansa Oahulla ja muilla saarilla mukaanluettuna Japanin konsulaatin virkailijat.
Hän oli myös järjestänyt apua yhdeltä saksalaiselta Abwehrin agentilta,joka asui Havaijilla.
Residenttiagenttien lisäksi hän oli lähettänyt vänrikki Takeo Yoshikawan,joka ryhtyi vakavissaan keräämään tietoja Havaijilta,minne hän oli saapunut turistina Yokohamasta Nitta-Maru-valtamerihöyrylaivalla.Hän oli kasvattanut hiuksensakin pitemmiksi sotilassingleerauksesta.
Takeo Yoshikawa alias Tadashi Morimura matkaili Oahulla pienkoneella ja muilla saarilla turistina.Hän kävi useasti Pearl Harborissa luonnostelemalla taskublokkiinsa satamaa ja alusten sijaintia erään mäen päältä.Yhden kerran hän oli ottanut taksin ja saanut luvan ajaa Hickamin sotilaskentälle,panemalla muistiinsa näkyvillä olevat lentokoneet,lentäjät,hangaarit,parakit sekä sotilaat. Hän myös havaitsi sunnuntain olevan päivän,jolloin suurin lukumäärä laivoista oli satamassa joko redilltä tai laitureissa ja että PBY-partiokoneet nousivat ilmaan joka aamu ja ilta.Lisähavaintona hän oli pannut mieleensä,ettei sataman salmen suussa ollut edes sukellusveneiden torjuntaverkkoa..
Kaikki kerätyt tiedot menivät konsulaatin kautta koodattuina Japaniin ja suoraan Havaijille saapuvien alusten tiedustelu-upseereille.
Todellisessa hyökkäyksessä amiraali Yamamoto oli pettynyt,ettei yhtäkään amerikkalaista lentotukialusta ollut satamassa.
Asettuessani hotellihuoneeseen asumaan panin ensitöikseni väritelevison päälle paneutuakseni amerikkalaiseen elämään. Vääntelin kanavanvalitsimesta Charlien Enkeleitä,sitten ruutuun tuli Taxin Danny de Vito ja piipittävä-ääninen ja valkohaalarinen Andy Kaufman,General Hospital,ABC:n Dynasty ja NBC:n Harper Valley PTA.Lopulta pääsin paikalliselle kanavalle,missä Thomas "Tom" Sullivan Selleck ajeli yksitysetsivä Magnum PI:nä Honolulun kaduilla punaisella Ferrari 308 GTS Quattrovolvalella.
Tomin päätä koristi Detroit Tigersien baseball-lippis ja ranteessa kiilsi Rolex GMT Master-tiuku.
Katsellessani episodia kävin ottamassa huoneen minibaarijääkaapista purkin Budweiseria,kun Tom oli jo korkkaamassa pitkäkaulaisen Old Düsseldorf-olutpullon kruunukorkkia entisen brittiarmeijan upseerin Robin Mastersin ja vuokraisäntänsä vierasmajan pienoisjääkaapista,mikä oli ladattu täyteen saksalaisolutmerkillä.
Olin kuullut,että Mastersin Oxfordin englanninkieli oli dubattu Orson Wellesiltä.
Honolululaiset poliisit,joita esiintyi sarjassa ,partioivat myös rinnakkaiskanavalla Hawaii Five-O-sarjassa.
Magnum PI vieraili myös muissa televisiosarjoissa,kuten Simon & Simon ja Murder She Wrote-sarjan Magnum on Ice-episodissa,missä tunnettu brittinäyttelijätär Angela Lansbury alias Jessica Fletcher selvitti nais-Sherlockina uusenglantilaisen itärannikon pikkukaupungin ihmisrikoksia,joita vuosien varrella kasaantui enemmän kuin sen asukkaita.
Angela Lansbury sattumoisin näytteli Elviksen etelävaltion murteella puhuvaa äitiä v.1961 Blue Hawaii-filmissä.
Seuraavana päivänä kiertelimme Torkkelin kanssa kaupungilla ostamassa muunmuassa aidot havaijilaiset moo-moo-paidat,jollaiset niskassaan presidentti Kekkonen,Ulkoministeri Ahti Karjalainen ja Suomen Yhdysvaltojen suurlähettiläs Max Jacobson istuivat palmun alla lukemassa Nikita Hrsutsevin noottia v.1961 Honolulun rentoutumismatkallaan.
Presidentille ja Ahdille tulikin siitä nootista pikainen lento koti-Suomeen ja Urholle jatkolento Novosibirskin tulipalopakkasiin.Presidentin moo-moo-paita vaihtui susiturkkiin ja karhunkarvalakkiin lentäessään Novosibirskiin Nikitan kylmään noottivastaanottoon.
Emme olleet Torkkelin kanssa Urhoa,Ahtia eikä Maxia pahempia ainakaan paidoissa!
Ostin jopa muutaman parin kromattuja Hawaii-rekisterikilven raameja asennettavaksi Eldoradoni saudilappuihin.
Havaijivisiittimme kestäessä vain kolme päivää kävimme Hertziltä vuokraamassa upouuden ja luunvalkoisen Ford Mustangin,jolla päätimme ajaa Oahun ympäri vastapäivään.Vuokra-Mustang ei tuntunut siltä oikealta tulipunaiselta ja aidolta 1965-malliselta ja 289 cid-V8 squareback-mallilta,johon itse olin tutustunut Grönroosien Salon Uudessa Autokoulussa v.1966. Uudessa Mustangissa ei ollut muuta yhtäläisyyttä kuin nimi ja koneenakin sattui olemaan pieni V-6-talousmoottori.
40 vuotta aiemmin vain kourallinen P-38 Mustangeja pääsi nousemaan Hickamin kentältä jahtaamaan torpedoita tiputtelevia Zeroja.
Ajelimme tasaista vauhtia rantaa nuolevaa asvalttitietä,mitä varjostivat Diamond Headin tulivuoren laavarinteet,Kahalaan.Pysähdyimme katsomaan kaakkoiskolkassa Koko Headin tyrskyjä,jatkamalla rantatietä ylös Kaneokeen,missä käväisimme polyneesialaisessa kulttuurikeskuksessa,mikä muistutti malesialaisen heimopäällikön pitkää " long house-asuintaloa".
Torkkeli napsi pelkääjän paikalla perämoottori-Nikonillaan kuvia rantamaisemista ,kun päädyimme saaren pohjoiskolkkaan Kahukuun,minkä lähistöllä oletin v.1941 olleen sen tutkavaunun,mistä havaittiin Zero-laivueen saapuminen koillisesta Tyyneltä mereltä ja minne Japanin laivaston kuusi lentotukialusta Zuiho,Ryujo ja Hosho suurimpina olivat saapuneet .
Jatkoimme pohjoisrantatietä Waialeehen,josta laskeuduimme Oahun keskiosan ja ananasviljelmien halki Milani Towniin ja lopulta Pearl Cityyn.
Ananasviljemien halki ajaessani ei sattumoisin vastaan ajanut vaaleanvärinen Dodge Phoenix-avoauto täynnä kikattavia koulutyttöjä viehkeän opettajattaren kanssa ja minkä ohjauspyörässä laulelisi brylcreemitukkainen Elvis Blue Hawaiita.
Elvis oli valitettavasti poistunut näyttämöltä v.1978,vaikkakin hänen imitoijiaan syntyi hetkessä sadoin kappalein ympäri maailmaa.
Elvis lives forever!
Elviksen äiti Angela Lansbury yhä näyttelee Lontoon teatterilavoilla.
Siihen päättyi lyhyt saaren kiertomatka enkä uskonut Oahun olevan suuremman kuin Kemiön saaren,jolla pappilan kesämökki seisoi jossain pohjoisessa maapallon pimeällä puolella.
Golden Gate
Päivän perästä olimme lentomatkalla Torkkelin kanssa San Fransiscoon,missä meidät otti vastaan kylmänkolea marraskuinen talvi-ilma. Koneen ikkunasta en nähnyt edes vilaustakaan pilvipeitteen läpi Golden Gate-sillasta.
Vaihdoimme vasta lentoterminaalissa punaiset moo-moo-paidat villapuseroihin ja nahkapusakoihin.
Olin onnellisesti perillä oikeassa Amerikassa ensimmäistä kertaa elämässäni ja jonka olin kuvitellut sijaitsevan pikkupoikana kotikauppalani rautatien poppeleiden takana. Olin kiertänyt koko maapallon päästäkseni unelmieni ihmemaahan,joka oli ottanut minut vastaan kosteankylmällä ja luihin iskevällä lounaissuomalaisella merituulella.
Olin jo 16-vuotiaana tentannut koko Pearl Harborin japanilaishyökkäystä kaupungin lainaston II maailmansodan kuvakirjoista ja mieleeni oli palanut kuin negatiivina Arizonan uppoaminen miehistöineen Ford Islandin edustalle.
Lentokoneen ikkunasta en pystynyt näkemään edes Arizonan vedenalaista museota,mikä oli minulle suuri pettymys.
 |
| Burt ja Deborah |
Hiekkaranta sijaitsi Oahun pohjoisrannalla ja olin kuulevinani kiihkeiden suudelmien väliin lentokoneen moottorin yhä kovenevaa surinaa pohjoisesta,kun yhtäkkiä kone pyyhkäisi yltämme kohti etelää.
Olin havainnut koneen siivissä punaiset nousevan auringon tunnukset ja siltä makuulta olin vetänyt läpimärän punapää-Deborahni valkoisen avomallisen Lincoln Zephyrin punaiselle etunahkapenkille ja suunnannut rantatietä renkaat vinkuen kohti etelää ja Pearl Harborin laivastotukikohtaa.
 |
| 1943 Amerikkalainen metsäpalotorjunta- juliste |
Olin juossut vaunusta ulos,kun taivaalla pyyhki ylitse Mitsubishi Zero-laivue etelää kohti.
Jostain päähäni oli tullut,että japanilaiset Zero-pilotit olivat harjoitelleet laivaston esikuntaupseeri Minoru Gendan johdolla Nipponin saaren eteläpuolella sijaitsevan Shiyku-ja Shikoku-saarien välisen salmen poukamassa,mikä muistutti Pearl Harborin lahtea,matalavetistä torpedopommitusta jo v.1940.Japanilaiset vakoilijat olivat todenneet Pearl Harborin lahden myös matalaksi ja yritysten pohjalta lentoluutnantti Gendan mekaanikot joutuivat asentamaan torpedovakaajat oikeaan asentoon,etteivät ne iskisi mutapohjaan.
Zerojen pyyhkiessä ylitseni näin laivueen japanilaisen johtokoneen luutnantti Mitsuro Fuchidan (Minoru Gendan laivastoakatemian kurssikaveri) sitovan päähänsä japaninkielisen Tora!Tora!Tora!-banderollin,irvistämällä minulle pitkillä japanilaisilla pukinhampaillaan,miten japseja oltiin kuvailtu kaikissa amerikkalaisissa sotajulisteista. Tora japaniksi on lyhennys sanonnasta Totsugeki raigeki...Salamahyökkäys.Tora myös vastaa tiikeriä.
V.1970 valmistuneen filmin olin katsellut ainakin kymmenen kertaa.
Yhdysvaltojen Tyynenmeren laivaston komentajaa amiraali Kimmeliä eivät laivaston tiedusteluosaston tarkkailijat olleet sanallakaan varoittaneet mahdollisesta yllätyshyökkäyksestä,vaikka olivat kuunnelleet vilkasta japanilaista radioliikennettä Tyynellämerellä. Hyökkäyksen jälkeen hän oli ottanut syyt niskalleen ja myöhemmin kuultuaan tiedusteluosaston jo tienneen mahdollisesta hyökkäyksestä,kieltänyt syyllisyytensä.
Valkoinen talo isolaatiossaan presidentti Rooseveltin kanssa eivät olleet uskoneet Japanin hyökkäystä,vaikka keisarillinen armeija oli jo 30-luvun puolesta välistä lohkaissut Kiinalta Mantsurian itselleen etenemällä kohti Koreaa sekä ranskalaista Indokiinaa.
 |
| 1960-luvun Havaiji-juliste |
Aloha-hotelli sijaitsi sivukadulla vain kävelymatkan päässä Waikiki Beachistä. Se oli pieni viisikerroksinen valkoisten liikerakennusten ympäröimä hotelli eikä ilmeisestikään oltu luokiteltu Michelinin katalogissa edes kolmeen tähteen.Huoneeni oli tyypillinen amerikkalainen ruskealla kokolattiamatolla pehmustettu hotellihuone,minkä tiikkiset kalusteet ja seinäpaneelit väritelevisioineen heijastivat 60-lukua kuin suoraan sen aikaisista amerikkalaisista televisiosarjoista..
Samassa Aloha-hotellissa v.1940 keväällä olisi voinut sattumoisin asua japanilainen 29-vuotias vänrikki Takeo Yoshikawa japanilaisena turisti Tadashi Morimurana.
Helmikuun 3. päivänä amiraali Yamamoto oli selostanut laivaston tiedusteluosaston kapteenille Kanji Ogawalle potentiaalisesta hyökkäyssuunnitelmasta ja pyytänyt tätä keräämään faktoja Pearl Harborista.
Erikoisen sivumainintana voidaan lisätä,että eräs brittiläinen laivaston tiedustelu-upseeri oli jo 1930-luvun alussa kirjoittanut Japanin laivaston mahdollisesta hyökkäyksestä Pearl Harboriin,missä Yhdysvallat pitivät Tyynenmeren laivastoaan.
Ogawalla oli jo ollut vakoilijansa Oahulla ja muilla saarilla mukaanluettuna Japanin konsulaatin virkailijat.
Hän oli myös järjestänyt apua yhdeltä saksalaiselta Abwehrin agentilta,joka asui Havaijilla.
Residenttiagenttien lisäksi hän oli lähettänyt vänrikki Takeo Yoshikawan,joka ryhtyi vakavissaan keräämään tietoja Havaijilta,minne hän oli saapunut turistina Yokohamasta Nitta-Maru-valtamerihöyrylaivalla.Hän oli kasvattanut hiuksensakin pitemmiksi sotilassingleerauksesta.
 |
| 1940-luku Kamehameha-päivä Waikikilla |
 |
| 1930/luvun Honolulu-juliste |
Kaikki kerätyt tiedot menivät konsulaatin kautta koodattuina Japaniin ja suoraan Havaijille saapuvien alusten tiedustelu-upseereille.
Todellisessa hyökkäyksessä amiraali Yamamoto oli pettynyt,ettei yhtäkään amerikkalaista lentotukialusta ollut satamassa.
 |
| Magnum PI ja Ferrari 308 GTS Quattrovolvale |
Tomin päätä koristi Detroit Tigersien baseball-lippis ja ranteessa kiilsi Rolex GMT Master-tiuku.
Katsellessani episodia kävin ottamassa huoneen minibaarijääkaapista purkin Budweiseria,kun Tom oli jo korkkaamassa pitkäkaulaisen Old Düsseldorf-olutpullon kruunukorkkia entisen brittiarmeijan upseerin Robin Mastersin ja vuokraisäntänsä vierasmajan pienoisjääkaapista,mikä oli ladattu täyteen saksalaisolutmerkillä.
Olin kuullut,että Mastersin Oxfordin englanninkieli oli dubattu Orson Wellesiltä.
Honolululaiset poliisit,joita esiintyi sarjassa ,partioivat myös rinnakkaiskanavalla Hawaii Five-O-sarjassa.
Magnum PI vieraili myös muissa televisiosarjoissa,kuten Simon & Simon ja Murder She Wrote-sarjan Magnum on Ice-episodissa,missä tunnettu brittinäyttelijätär Angela Lansbury alias Jessica Fletcher selvitti nais-Sherlockina uusenglantilaisen itärannikon pikkukaupungin ihmisrikoksia,joita vuosien varrella kasaantui enemmän kuin sen asukkaita.
Angela Lansbury sattumoisin näytteli Elviksen etelävaltion murteella puhuvaa äitiä v.1961 Blue Hawaii-filmissä.
 |
| Elvis ja Angela Lansbury Blue Hawaiissa v.1961 |
Presidentille ja Ahdille tulikin siitä nootista pikainen lento koti-Suomeen ja Urholle jatkolento Novosibirskin tulipalopakkasiin.Presidentin moo-moo-paita vaihtui susiturkkiin ja karhunkarvalakkiin lentäessään Novosibirskiin Nikitan kylmään noottivastaanottoon.
Emme olleet Torkkelin kanssa Urhoa,Ahtia eikä Maxia pahempia ainakaan paidoissa!
Ostin jopa muutaman parin kromattuja Hawaii-rekisterikilven raameja asennettavaksi Eldoradoni saudilappuihin.
 |
| 1981 Ford Mustang |
40 vuotta aiemmin vain kourallinen P-38 Mustangeja pääsi nousemaan Hickamin kentältä jahtaamaan torpedoita tiputtelevia Zeroja.
Ajelimme tasaista vauhtia rantaa nuolevaa asvalttitietä,mitä varjostivat Diamond Headin tulivuoren laavarinteet,Kahalaan.Pysähdyimme katsomaan kaakkoiskolkassa Koko Headin tyrskyjä,jatkamalla rantatietä ylös Kaneokeen,missä käväisimme polyneesialaisessa kulttuurikeskuksessa,mikä muistutti malesialaisen heimopäällikön pitkää " long house-asuintaloa".
Torkkeli napsi pelkääjän paikalla perämoottori-Nikonillaan kuvia rantamaisemista ,kun päädyimme saaren pohjoiskolkkaan Kahukuun,minkä lähistöllä oletin v.1941 olleen sen tutkavaunun,mistä havaittiin Zero-laivueen saapuminen koillisesta Tyyneltä mereltä ja minne Japanin laivaston kuusi lentotukialusta Zuiho,Ryujo ja Hosho suurimpina olivat saapuneet .
 |
| Mustang-juliste |
 |
| Mitsubishi Zero -Yasukuni |
Ananasviljemien halki ajaessani ei sattumoisin vastaan ajanut vaaleanvärinen Dodge Phoenix-avoauto täynnä kikattavia koulutyttöjä viehkeän opettajattaren kanssa ja minkä ohjauspyörässä laulelisi brylcreemitukkainen Elvis Blue Hawaiita.
Elvis oli valitettavasti poistunut näyttämöltä v.1978,vaikkakin hänen imitoijiaan syntyi hetkessä sadoin kappalein ympäri maailmaa.
Elvis lives forever!
Elviksen äiti Angela Lansbury yhä näyttelee Lontoon teatterilavoilla.
Siihen päättyi lyhyt saaren kiertomatka enkä uskonut Oahun olevan suuremman kuin Kemiön saaren,jolla pappilan kesämökki seisoi jossain pohjoisessa maapallon pimeällä puolella.
Päivän perästä olimme lentomatkalla Torkkelin kanssa San Fransiscoon,missä meidät otti vastaan kylmänkolea marraskuinen talvi-ilma. Koneen ikkunasta en nähnyt edes vilaustakaan pilvipeitteen läpi Golden Gate-sillasta.
Vaihdoimme vasta lentoterminaalissa punaiset moo-moo-paidat villapuseroihin ja nahkapusakoihin.
Olin onnellisesti perillä oikeassa Amerikassa ensimmäistä kertaa elämässäni ja jonka olin kuvitellut sijaitsevan pikkupoikana kotikauppalani rautatien poppeleiden takana. Olin kiertänyt koko maapallon päästäkseni unelmieni ihmemaahan,joka oli ottanut minut vastaan kosteankylmällä ja luihin iskevällä lounaissuomalaisella merituulella.
Missä kasvoivat ne appelsiinit ja missä kilkuttelivat ne kuuluisat Cable Carit?
Jäimme Torkkelin kanssa odottamaan terminaalin kahvioon Northwest Orientin jatkolentoa New Yorkiin,mikä tulisi keskeytymään Minneapolisiin lumimyrskyn takia..
Olisin mieluummin tehnyt matkan Cary Grantin näyttelemänä Mr. Tornhillinä 20th Century-junalla hehkeän Eva-Marie Saintin kanssa New Yorkista Chicagoon ja sieltä Mount Rushmorelle roikkumaan Teddy Rooseveltin viiksistä North by Northwest-filmissä...
Aloha!
Jäimme Torkkelin kanssa odottamaan terminaalin kahvioon Northwest Orientin jatkolentoa New Yorkiin,mikä tulisi keskeytymään Minneapolisiin lumimyrskyn takia..
Olisin mieluummin tehnyt matkan Cary Grantin näyttelemänä Mr. Tornhillinä 20th Century-junalla hehkeän Eva-Marie Saintin kanssa New Yorkista Chicagoon ja sieltä Mount Rushmorelle roikkumaan Teddy Rooseveltin viiksistä North by Northwest-filmissä...
Aloha!
.jpg) |
| 1959 North by Northwest |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti