keskiviikko 8. lokakuuta 2014

"Ateniemeen hakija",Eräs Jussin Helsingin reissu.2.

60-luvun Helsinkiä.
Kolmen kaupungin kasvot-filmi 1963

Helsinkiin turistilla ja turistina

Helsinkiin päätin mennä tällä kertaa bussilla junan sijasta.
Helsingin päärautatieasemalta olisi kylläkin ollut vain kadun ylitys Ateneumiin Keskuskadun kulmalle eikä linja-autoasemalta ollut paljonkaan pitempi patikkamatka Mannerheimintien yli.
Bussin ikkunasta saisin taas kerran katsella tuttuja näkymiä,kun junavaunun ikkunasta näkisin vain ohivilahtavaa rantaradan varren metsikköä sarjassa.
V.1955 isän kanssa matkustimme junalla Helsinkiin ja maiseman katseleminen päätyi Karjaan asemalle,kun iivanasotilaat pistivät luukut ikkunoiden päälle,ettemme saisi vilkuilla Sosialistista Porkkalanniemen Tasavaltaa. Pikkupojasta silloin tuntui omituiselta,että keskellä Etelä-Suomea oli naapurina Neuvostoliitto,jota vastaan isä oli taistellut kymmenisen vuotta aiemmin
paljon idempänä Karjalan kannaksella.
Vielä enemmän minua ihmetytti myöhemmin,kun keskellä  kommunistista Itä-Saksaa seisoi kahteen jaettu Berliini. Isä kertoi,että Lapinsodassa hän oli käynyt kahdessa suomalaisessa Berliinissä.Oulun ja Tornion Pikku-Berliineissä ja kuulema Turussakin oli saksalaisilla ollut oma Berliininsä,minne waffenbrüderit toivat turkulaisia morsiamiaan.Turkulaiset osasivat kutsua sitä Kickel-Berliiniksi.
1963 Helsingintien alku,Oikealla tuuheamman puun
kohdalla Kastun talon
pikavuoropysäkki.
Kuva tapio Äyräväinen
Kotikaupungin rautatieasemalle olisin joutunut raahaamaan veskaani joen toiselle puolelle rautatiesillan kautta,joten mukavuudenhaluisena valitsin kotikorttelin ja lyseon takaisen bussipysäkin,josta pääsisi Pohjolan Liikenteen pikavuoroon.
Pikavuoropysäkki alunperin seisoi pappilan lähellä Helsingintiellä Kastun talon edessä,johon saavuin Turun satamasta Pohjolan Liikenteen laivapikavuorolla 1965 heinäkuussa paluumatkaltani Ruotsin kesätöistä. Poistuessani bussista minun piti antaa kuskille matkalippuni,jonka olin hukannut johonkin nukkuessani koko matkan.Bussikuski syytti minua lintsariksi eli vapaamatkustajaksi,mutta päästi minut veskoineni alas pysäkille,kun sievä rahastajaneito todisti minun maksaneen lipun..
Koko systeemi matkalipun luovuttamisesta kuskille oli ihmeellistä tuplakontrollia.
Minua pitkään vitutti koko Valtion bussifirma,mutta pappilassa kasvatettuna Bibilian evästyksillä olin muokattu Herran nuhteessa  kaikille luonnon olioille anteeksiantavaksi ja lyhytvihaiseksi..
Olin kollannut pikavuoroaikataulun äidin paksusta Turistista,mikä kertoi kaikki Suomenmaan juna- ja bussiaikataulut.
Nyt Turisti on jo lopetettu,koska kaiken tiedon saa Pyhästä Netistä googlaamalla.
Kotikaupungissa toimi aikoinaan oikein Turisti-matkustajakotikin samannimisen matkatoimiston yhteydessä Turuntien Koskisen rautakaupan kulmassa ja josta äiti kävi hankkimassa aina uuden Turisti-opuksensa..
Pikkukakaroina vitsailtiin aina sanakäänteillä,kuten "Tuomarit ja juristit..juomarit ja turistit".
Yhteiskoulussa joku välkky oli jopa levitellyt luokassa paperilappua "Tu+ Pu+ Mu + Nastan kuva piirrettynä,mikä sai takapulpetin kollit hirnumaan,koska arvoitus paljasti puolirivon kommentin.."Turisti puristi munasta"..Niin paljon hauskaa kakaroille yhdestä turistin munasta!
Helsingissä palveli myös Suomen Turistiauto,joka jo 50-luvun alusta tuli kuuluisiksi sinivalkoisista ja kattoikkunallisista Skoda- ja Büssing-busseistaan.
Helsinkiin ajoi muitakin pikavuoroja,kuten Someron Linja,Paraisten Linja eli Matka-Autot pika -ja vakiovuoroina.Jos halusi halvimman vakiovuoron eikä matkantekoon ollut kiirettä,niin Postibussi vei aina perille,joskin tuplasti pitemmällä aikataululla,pysäyttelemällä jokaisen Valtatie I varrella olevan postikonttorin ja postilaatikon eteen purkamaan ja lastaamaan postia.

1962 ca.Pohjolan Liikenteen bussit
lahnajärven matkamannan
edessä
Valtatie I oli minulle tuttua aina Lahnajärven Matkamannaan
 asti ja 
missä pikavuoro piti vartin tauon.
1964 Ajokki-postibussi
   Jokakesäkuiset mökkimuuttomatkat olin tehnyt samaa valtatietä pitkin Kitulanmäen päälle,josta oikealle kääntyi santatie Suomusjärvelle,Sammattiin ja Karjalohjalle.
Olin jopa erinäiset kerrat pyöräillyt koko etapin Suomusjärven Enäjärven mökille.
Sammatissa vanhin siskoni oli käynyt Elias Lönrootin "Emännyyskoulun" ja nyt hän oli valmistautumassa Helsingin Lastenlinnasta lastenhoitojaksi.Minulla ei vielä silloin ollut aaninkiakaan,miten v.1968 kevättalvella tulisin yöpymään monet kerrat Lastenlinnan yhdessä vierashuoneessa,koskei aamuvarhaisin ollut pikavuoroa Salosta Helsinkiin palatessani lomilta Isosaaren Aliupseerikouluun.Silloin talvimanttelini hihassa kiilsi Talmun heijastimen sijasta valkoinen aliupseerioppilaan täky,mitä myös kutsuttiin "Kusirajaksi".
Lastenlinnan käytävällä taisin tulla nokitusten kuuluisan arkkiatri Arvo Ylpönkin kanssa.Lyhyenläntänä savolaisena kanervantallaajana sain silloin tervehtiä kuuluisaa lastentohtoria alaspäin katsomalla.
                                          Simon and Garfunkel.Mrs. Robinson

En ollutkaan Suomen pienin mies..ehkä Little Big Man of Finland. Amerikan todellinen Little Big Man Dustin Hoffman saapui suomalaisiin teattereihin vasta 1970.
Hoffmanin kyllä olin jo nähnyt elokuvateatterissa Miehuuskokeessa (Graduate 1967),missä "Virgin" High School Graduate eli amerikkalainen ylioppilasneitsytpoika pääsi petiin keski-ikäisen Mrs.Robinsonin (Anne Bancroft) kanssa.
Simon and Garfunkelin biisissä Mrs. Robinson laulettiin "God Bless You Please..Mrs Robinson.."Tänä Herran vuonna 2014 Mrs. Robinson alias Anne Bancroft vihdoin pääsi Herransa siunaukseen...Minulle Mrs. R. v.1967 oli jo keski-ikäinen, lievästi elähtänyt,viinaan menevä ja ketjupolttava sekä turhaantunut perheenäiti eikä kenenkään tuttavaperheeni äiti ollut yhtä puoleensavetävä seksuaalisesti,jollei lasketa pöksytehtaan kanslistirouvaa,joka oli yhtä komea profiililtaan ja olemukseltaan kuin taina Elg..
Dustin Hoffman alias
Benjamin sekä Alfa Romeo
Itsekin olin suomalainen  ja täysin kokematon "neitsytylioppilaskokelaspoika",jonka urheat saavutukset olivat päätyneet vain kiihkeään pettingkiin tyttöystävän kanssa.
Toisaalta olin enemmän kiinnostunut Dustin Hoffmanin alias Benjaminin punaisesta Alfa Romeo-avoautosta ja sen viisivaihteisesta manuaalilaatikosta kuin sorminäppäryydestä tyttöjen vaaleanpunaisten pikkupöksyjen uumakumilangan alla.

V.1968 keväällä viimeisen kerran matkustin Pohjolan Liikenteen pikavuorolla Helsingistä Saloon korpraalin arvokulmat punalaatoissa säihkyen.Muut kaverini olivat saaneet tupla-arvokulmat eli alikessun natsat,koska vietin 2 kuukautta aasialaisessa flunssassa Suomenlinnan Tilkassa.
Lättähattu DM7
Juhart 2004
Salosta loman päätyttyä matkustin junalla Karjaalle ja sieltä Lättähattu-pätkällä Hankoon,josta jatkoin armeijan H-veneellä Russarön linnakkeelle puolustamaan Suomen rannikkoa.
Sinä kesänä Hangon Regatassa koko  kasinon puoleinen ranta oli täynnään huviveneitä ja purjeveneitä.Me Russarössä tiirasimme kiikareilla,miten venäläiset Whisky-luokan sukellusveneet purjehtivat kilpaa ulapalla suomalaisten tykkiveneiden Uusimaan ja Karjalan kanssa. Tsekkoslovakian kriisi oli silloin huipussaan ja suomalaiset Leningradista palaavat turistit olivat kertoneen koko Leningradin ja Viipurin välisen valtatien olleen täynnä venäläistä sotakalustoa.
Lomatkin meiltä oltiin peruutettu toistaiseksi epämääräiseksi ajaksi.
Russarössä sain lopulta ne tupla-arvokulmat alokaskouluttajana.

Lahnajärven Matkamannassa kerkisin heittää kitaani kahvikupillisen.pelata 20-pennin pajatsoa ja polttaa sätkän asvalttipihalla. Kuskeille oli oma lepotupansa ravintolan vieressä.Yleensä kuskit rupattelivat tauolla bussiensa vierellä potkiessaan renkaita ja kiusaamassa sieviä minihameisia rahastajatyttöjä shovinistisilla kommenteillaan,kuten "Onkos sulla kurakeli,kun roiskeläppäkin on perän peitton!?".Yhden bussin etusivu-ikkunaan näin teipatun lappusen,missä seisoi mustalla merkkaritussilla kirjoitettuna."Kuljettaja rakastaa".. jonkun ilveilijän tyyliteltyä rahastaa sanan H-kirjaimen K.ksi..
Bussin piippuhyllyn takapenkillä pitkätukkainen ja Jamesfarkkupukuinen finninaama puristeli lakkanailonpusakkaisen punapäätytön rintoja kourallaan. Pojan kaulasta näkyi roikkuvan punainen "fritsuliina",jolla yleensä peitettiin fritsuja eli kaulapuremia..
Maanantaisin, muistan,miten monet yhteiskoulun teinipojat -ja likat tulivat kouluun samanlaiset liinat kurkkujensa ympärillä,kuulemma vilustuneina viikonloppubileissä..
Jotkut pitivät niitä kaularättejä joinain voitonmerkkeinä lauantai-illan iskemisestään tai eivät peittäneet ollenkaan kaulamustelmiaan ,jotka mainostivat kateille kavereille isoin kirjaimin,että "OLEN SAANUT!"...
Yleensä ne saivat kommentiksi,että "Oletkos juossut pyykkinarua päin pimeessä!?" tai "Mun likkakaverilleni olen sanonut,että purra saa,mutta vain vyötärön alapuolelta!"
Silloinhan juhlittiin rakkauden vuotta!

Osuusliike Keko
Lohjalla 30-luvulla
Pikavuoron alittaessa Lohja-Hämeenlinna-tien kivisillan muistin Lohjan kauppalasta..tai oliko se jo silloin kaupunki,ettei sellaista lähiötä koskaan näkynyt maantielle,joka halkoi harjua pitkin Hämenlinnaan saakka.Sanotaan lisäksi,että sitä harjun jatketta jatkuu veden alla ihan kaukaiselle Örön linnakesaarelle asti. Lohjalta tunsin vain Lohjan kalkkitehtaan,jollainen myös seisoi Särkisalon Förbyssä ja Keko-osuuskaupan,jonka haaraliikkeissä olin käynyt kesämökiltämme Bernoullien  punaisella vanna-Taunus-farmarilla Sammatissa sekä Karjalohjalla.Ol. Kekon myymäläauto kävi kylläkin kerran viikossa Turun-ja Porinläänissä ja Enäjärven pohjoispuolella mökkisaaremme omistajan agronimi Wariksen maatilan pihassa.
Kekon tuotteet maistuivat ihkasamoilta kuin naapuriläänin ja salolaisen ja Santasaaren kaupan myymäläautossa.
Sammatti ja Karjalohja kuuluivat Uudenmaanlääniin,jonka rajapyykki seisoi jakamassa meidän kesämökkisaartamme kahteen lääniin. Minulle ei ollut mitään uutta kuulua kahteen lääniin,koska synnyingeenini tulivat "Savonmuan liänistä" ja vinoon kasvamiseni Turun- ja Porinläänistä.

1960-luvun
Santasaaren
myymäläauto
Tarvontiellä bussikuski pani Kutter-Scamian lusikan pohjaan.Silloin taisi Tarvontien nopeusrajoitus olla 120 kph.
Matelukaistalla  jäivät sinisavuiset Wartburgit ja pihtitakakinttuiset sekä töpösiipiset Skoda Octaviat Pohjolan Liikenteen bussin peräpeilin taakse. Jossain ison liikennekyltin takana näkyi valkoinen Liikkuvan Poliisin Porsche 356:n keula. Piippuhyllyltä Nordiska Kompanietin paperikassista krapulankorjausryyppyjä tiheästi ottanut suomalainen Tukholman turisti huusi:
--Perrkkeleen kytät taas jahtaamassa vijattomii autoilijoit,joiren Rapantit (Trabant) ei eres kulje yhreksääkymppii (90 kph)!!
--Rapantin tehtaall korotettiin sen huippunopeut kahreksaankymppiin (80 kph),kun tikka lensi jo seittemääkymppii (70 kph)..ett Perrkkeles!
--Pohjanmaan kautta pojat ..ja toisell kotimaisell ...Hejjaa Sverige och på bottniska viken ja heikun keikun...!!
En till pojkarna!
1966 Liikkuvan Poliisin Porsche 356
tarvontiellä

jatkuu,,,


Ei kommentteja: