 |
| Es ist Zeit für ein Guinnes! |
 |
| 1938 Pomerania |
----------------------------------------------------------
1.Schulz
Saksalainen statusnimi kylän päällikölle
Termin alkuperäinen merkitys;mies,joka kerää maksuja kartanon omistajalle----Schultheise,
2.,juutalainen ja askeenaasialainen nimi,
Nimi otettu käyttöön rabbille,juutalaiyhteiskunnan päämiehelle.
Variaatioita,
Schultz,Schulz,Schulte(i)ss,Scholz ja Scholtis.
Dictionary of Surnames/Ranks and Hodges 1998.
ALOIS SCHULZ. JA SYTYTTÄVÄÄ PUOLAN LÄHIHISTORIAA
Sytytyspuola...Warszawa-auton induktiolaite,millä on korkeajännitteinen vaikutus puolan johtoon sekä virranjakajaan.
Alois Erwin Schulz oli syntynyt vuonna 1930 Puolan Johensaaten-nimiseen pikkukylään aivan Saksan rajan tuntumassa.Kylän nimi oli saksankielinen ja kyläläiset puoleksi puolankielisiä.
Kylän sijaintipaikassa Puolan Pomerania oli tehnyt pullistuman Saksan sisään ikäänkuin haluamalla kurottaa Berliiniä kohti.
Pikkupoikana Alois eli normaalia puolalaisen saksalaispojan elämää leikkimällä kylän poikien kanssa raitilla ja kesäisin uimassa läheisessä järvessä.Uimataito Aloisilla oli heikkoa ja hän yleensä pysyi matalassa rantavedessä.Hänellä ei koskaan ollut mitään kahinoita puolankielisten poiken kanssa
Aloisin isä matkusti aina sunnuntai-iltaisin Krakowaan töihin eräälle hiilikaivokselle ja palasi kotiin kerran kuukaudessa lomille.Krakowa sijaitsi kaukana etelässä Vistula-joen haarassa.
Myöhemmällä iällään Aloisille oli jäänyt hyvin etäinen kuva isästään.
Äiti työskenteli karjakkona kylän läheisellä maatilalla ja kotona näillä oli yksi lehmä sekä tusina kanoja,jotka pitivät perheen maidossa,voissa sekä kananmunissa.
Syyskuun ensimmäinen ja toinen päivä 1939 muutti kylän sekä Schulzien elämää täydellisesti.
Isä oltiin kutsuttu Pomorzen armeijan 9. jalkaväen divisioonaan Saksan IV:n armeijan hyökätessä Pomeranian lohkon läpi kaakkois-Puolaa kohti.Saksalaiset hyökkäsivät tarkasti suunnitellussa salamasodassa niin kovalla voimalla,että puolalainen ratsuväki,heikot ilmavoimat ja puutteellinen kalusto eivät tuottaneet suurempaa vastustusta.
Eikä saksankielisissä puolalaiskylissä valtaajia vastustettu eleelläkään.
Saksalaiset marssivat Johensaatenin kylän läpi suuntanaan Vistula-joki sekä Varsova.
Kylä jäi saksalaisten haltuun jo ensimmäisenä taistelupäivänä,vaikka Pomorzen armeijan 18. rykmentin komentaja eversti K. Masterlaz oli johtanut kahta alimiiehitettyä partiota hyökkäämään vihollislinjojen taakse laukkaamalla ratsain läheisestä metsästä.Hyökkäyksestä tuli sananmukaisesti kalpojen kalistelu saksalaista jalkaväkipataljoonaa vastaan avoimella kentällä ja taistelu vähensi yllätettyjä saksalaisia muodostelmia.
Taistelusta myöhemmin oltiin tehty myytti,että puolalainen ratsuväki oli sapelein ja ratsain hyökännyt saksalaista 3:tta panssaridivisioonaa vastaan,missä puolalainen eversti ja 20 ratsastajaa oli kaatunut..
Johansaatenin kylä kuitenkin jäi onneksi Sturm-joukkojen vainoilta rauhaan..
Puolan saksalaisia perheitä jopa kehotettiin muuttamaan Vaterlandin puolelle saksalaiseen itä-Pommerniin.
Moni perhe muutti,mutta Aloisin äiti halusi pysyä kotikunnillaan.
Sodan edetessä Aloisin isä hävisi rintamalla.
Hän oli jäänyt saksalaisten vangiksi jo sodan toisena päivänä ja hänelle oltiin saksalaisjuuristaan annettu kaksi vaihtoehtoa...joko pakkotyö Ruhrin alueen tehtaissa tai pakkovärväys Saksan Wehrmachtiin.
Isä lähetettiin taistelemaan puna-armeijaa vastaan Puolan itäosaan.
Isä valitsi jälkimmäisen.
Sodan edettyä äiti oli jo pelännyt isän kaatuneen joko Ukrainan steppeillä tai Stalingradin taisteluissa aloittamalla hiljaisen surutyönsä jo vuonna 1941 pukeutumalla mustiin.
Kylän muut puolalaispojat perheineen oltiin pakkomuutettu kauas Puolan itärajan tuntumaan.
Himmler oli jo aloittanut Pomeraniassa saksalaistamiskampanjan vuonna 1939 ja alueen sotilashallinto piti Danzigia pääpaikkanaan.
Hän itse ei ollut puhdas sisäsaksalainen,vaan itäpreussilainen ja hänelle oli kehittynyt kammo Hitleriä kohtaan.
Himmler oli nähnyt miten oman 3. panssariarmeijan komentajalle itävältalaiselle Rausille oli käynyt.Syynä oli Hitlerin väärinkäsitys,että Rausin aksentti kuulosti itäpreussilaiselta ja oletettavasti mies oli myös junkkeri.
Junkkerit olivat maanomistajia Elben itäpuolisilla alueilla Preussissa ja Saksassa.
Junkkerisukujen kantaisät olivat saksalaisia aatelisia,jotka valloittivat keskiajalla länsislaavien maita ja asettuivat asumaan niihin.
He toivat myös mukanaan kristinuskon ja muuttoliike oli tärkeä osa saksalaisten idänsiirtolaisuutta, niinsanottua Ostsiedlungia.
Martti Luther käytti salanimeä junkkeri... Jörg.
Vastineeksi sotapalvelustaan soturit saivat maata ja verovapauden.
Nimitys junkkeri periytyy keskiajan yläsaksan sanasta Juncherre,joka tarkoittaa nuorta herraa.
Tämä johtui siitä,että itään lähteneet olivat usein perheidensä nuorempia poikia,joille ei ollut luvassa perintömaata.
Toisen maailmansodan häviäminen ja Itä-Saksan maauudistukset merkitsivät junkkeriluokan loppua.
Varsinainen aatelisluokka oltiin jo lakkautettu siirryttäessä Weimarin tasavaltaan I maailmansodan jälkeen.Nykyään Junker on käyttönimi Saksan tittelittömästä aatelista.
Osaltaan Hitler epäili Himmlerin ulkomaalaisia kontakteja,koska tammikuun 18. päivänä Himmler ensimmäistä päivää konsulina oli ollut ruotsalaisen kreivi Bernadotten haastateltavana.
Himmler pelkäsi enemmän sitä,että Martin Bormann oli Hitlerin ainoa neuvonantaja ja ,että hän ..Heinrich Himmler oli yrittänyt neuvoa valtakunnankansleria.
Bormann kyllä tiesi mitä tehdä Himmlerille,entiselle itäpreussilaiselle teurastajalle.
Näyttö Bormannin kavaluudesta oli äskettäinen esimerkki läheltä Himmlerin kotikuntaa.
Eräs Himmlerin vanhimmista SS-kamraateista Arthur Greiser palveli natsijohtajana Danzigin vapaassa kaupungissa.
Greiser oli uuden Wathegaun provinssin uusi kuvernööri ja piti päämajaansa Posenissa (Posdnan).
Tammikuun 20. päivänä 1945 Greiser oli Posenissa saanut sähkeen Bormannilta kaikkien saksalaisten siviilien evakuoimisesta Berliiniin ja ilmoittautumisesta uusiin tehtäviin.
Saavuttuaan Frankfurt an der Oderiin Greiser tajusi Bormannin vetäneen häntä huulesta.
Hitlerhän oli vähän aiemmin julistanut,että Posenista piti pitää kiinni kynsin sekä hampain samalla,kun Göbbels puoluepomojen kanssa oli vaatimassa Greiserin verta pelkurina ja karkurina,.
Enin,mitä Himmler pystyi auttamaan Greiserin suhteen,oli käskeä tätä vetäytymään Karlsbadiin.
Hitler oli pysäyttänyt Bormannin Greiserin vastaisen prosessin,mutta maaliskuun alussa Greiser ilmestyikin Himmlerin puheille.
Tämä vaati saada haastaa Bormann väärennetystä sähkeestä oikeuteen.
Himmler oli ollut niin peloissaan,että vaati jutun avaamista uudelleen.
Lopulta Greiser vetäytyikin Baijerin alpeille,missä myöhemmin antautui amerikkalaisille.
Greiser Danzigin senaatin presidenttinä tuomittiin kuolemaan vuonna 1947 Posnanin tuomioistuimessa.
Ennen hirttämistään häntä kierräteltiin paraatissa näytillä entisen palatsinsa edessä ja ympäri kaupunkia kuin sirkuksen häkkieläintä.
Pomeranian alueella,mikä kuului Greiserin hallintosektorille,sijaitsi Bergen-Belsenin tuhoamisleiri.
Siellä tuhottiin 50.000 Reichin vihollista sekä arjalaisille alarotuisia.
Elokuussa 1944 puna-armeijan kärkijoukkojen astuttua Varsovan esikaupunkikortteleihin,aloitettiin kirjoittaa uutta sivua Puolan historian uudesta venäläishallinnosta.
Venäläiset väittivät Varsovan vapaustaistelijoiden olevan rikollisia vallantaistelijoita.
Kysymyksestä olivatko nämä patriootteja,jotka jäivät natsi-Saksan ja kommunismin väliseen valtataisteluun,ollaan pitkään väitelty Kremlissä.
Totuus kuitenkin oli,että nämä taistelivat vapaan Puolan puolesta.
Taisteluiden päätyttyä 'vapaat varsovalaiset ' arvostelivat katkerina vanhoja sekä uusia valloittajia seuraavasti:
-Karkea totuus on,että meitä on kohdeltu pahemmin kuin Hitlerin satelliittivaltioita.
Pahemmin kuin Italiaa,Romaniaa sekä Suomea.
-Saakoon oikeudenmukainen Jumala antaa tuomionsa sille kauhealle epäoikeudenmukaisuudelle,mitä Puolan kansa on kärsinyt!
Schulzien perhekin seurasi voimattomana,kun Johanssatenin kylän roomalaiskatolisesta kirkosta tehtiin venäläinen kasarmi.
Venäläisiä sotilaista kävi vähän väliä näiden kotona pyytämässä ruokaa,jota äiti antoi vähäisistä tarpeista.
Moni Puna-armeijan sotilas nälkäisin vartaloin ja silmin oli valmis vaatimaan äidiltä muitakin palveluksia.
Eräänä yönä vuoden 1945 helmikuussa äiti ja Alois ylittivät Saksan rajan eräässä metsänotkelmassa..
 |
| 1950 MB 170 Polizeimann schaftwagen- poliisimiehistöauto |
Alois oli silloin 17-vuotias vaaleatukkainen saksalaisnuorimies.
Varreltaan hän ei ollut pitkä,mutta lihaksikas.
Teollisuuden alkaessa nousta alueella amerikkalaisten sekä brittien valvonnan alla,Alois pääsi töihin erääseen kölniläiseen tehtaaseen,mikä teki kannentiivisteitä nousevaan ja elpyvään autoteollisuuteen.
Entinen Hitler jugend-poika stanssasi kannentiivisteitä uusiin Mercedes-Benz 170-malleihin,joita oltiin uudelleen herätetty tuotantoon vuoden 1939 piirustuksista.
Tehdas,missä Alois työskenteli oli Daimler-Benz AGn eräs alihankkija.
 |
| 1948 Opel Olympia 1.5L |
Vuonna 1950 äiti oli mennyt uusiin naimisiin,koska isä oli joutunut Stalingradin kranaattishokista loppuiäkseen mielisairaalaan lusikalla syötettäväksi vihannekseksi.
Alois oli nyt vapaa lähtemään maailmalle.
 |
| Muukalaislegioonalainen Juhart |
Elokuussa 1950 Alois oli ilmestynyt stuttgartilaisen kaverinsa Kurt Spiegelin kanssa pieneen Aubagnen kaupunkiin Marseillesin lähellä.
Pari astui eräästä sivukadun talon ovesta sisään.Valkoisen rapatun talon kaarioven yläpuolella oli kirjoitettuna lultaisin kirjaimin Legion Etranger.
Viikon sisässä saksalaiset aloittivat 3-vuotisen legioonalaispalveluksen Sidi Bel Abbasin kasarmeilla Algeriassa.Ensimmäisen sopimuksen päätyttyä he voisivat hakea Ranskan kansalaisuutta.
Yllätyksekseen Alois ja Kurt saivat alipäällystöesimiehikseen Saksasta liittoutuneilta karanneita SS-ali- sekä -toimiupseereita.
Suurin osa legioonaan värväytyneistä nuorukaisista oli saksalaisia ja entisiä hitlerjugendilaisia poikia,jotka olivat natsi-Saksan viimeisessä puolustusyrityksessä palvelleet Rein-joen alueella Hitlerin pikaisesti kootuissa hätäjoukoissa,missä myös oli paljon yli-ikäisiä Reichin puolustajia.
 |
| Erömaarosvot Juhart |
Suurimmat viholliset erämaassa olivat arabirosvojoukot,jotka kutsuivat itseään harhanäyn miehiksi...les Hommes de Mirage.
Aavikon keskellä ja sen kuumuudessa pystyi näkemään jopa väräjävän merenrannan horisontissa miraasina,joten nämä yksinäiset ratsastajat kamelien selässä voivat putkahtaa harhanäysitä todellisina rosvoina kolonnien kimppuun.
Harhanäyn miehet yllättivät legioonalaisten kuljetuskolonnoita kuin tyhjästä tulleina,ryöstämällä aseet,kaluston sekä muonat.
Käyttöarabiankielen Alois oppi kasarmin läheisistä kylistä ja kaupungeista samoin kuin vaeltavilta beduiinelta,vaikkakin ranskan kielellä yleensä pärjäsi hyvin.
Aloisin tekniset kyvyt havaittiin ajoissa puolitela-autojen radiokorjaajana ja koulutettiin radistiksi. Kurt puolestaan pääsi radioauton kuljettajaksi ja täten taistelupari joutui moniin seikkailuihin omasta tahdostaan huolimatta ja joskus nuoren miehen yltiöpäisestä seikkailunhalustakin.
50-luvun alussa Algeriassa oli syntynyt itsenäisyyskuume ja OAS-vastarintaryhmä ryhtyi iskemään ranskalaisiin yrityksiin väkivaltaisesti pommein ja kranaatein.
OAS-järjestön johdossa oli Ranskan armeijan kenraaleja,jotka halusivat kenraalin ja myöhemmin valtion presidentin Charles De Gaullen pois päiviltä.
Aloisin ja Kurtin työnkuva oli toisenlainen.
Legioonan suurena tehtävänä olo arabiterroristien ja aavikkorosvojen jahtaus ja radioautolla pari joutuikin moneen välikohtaukseen.
Samoin vuorilla asuvat berberit,jotka eivät kuuluneet etnisesti mihinkään arabiheimoon,taistelivat arabirosvoja ja ranskalaisia vastaan.
 |
| Viet Minh saapumassa Hanoihin |
Mutta tuulet olivat kääntymässä erämaasta Ranskan toisen alusmaan, ranskalaisen Indokiinan sisällissotaan .
Maassa oli syntynyt kommunistiliike stalinistisen älykön ja kansallismielisen Ho Tshi Minhin johdolla ja Kiinan tukemana vastarintaliike ranskalaisten häätämisestä niemeltä.Sodaksi liike oli muuttunut jo vuonna 1946.
Vuonna 1945 Ho Tshi Minh julisti Vietnamin itsenäiseksi valtioksi aloittamalla sodan Ranskan siirtomaavaltaa vastaan,jolloin muukalaislegioonalaisia lähetettiin apuun.
Vuonna 1953 Dien Bien Phun valtauksen jälkeen Ranska ja Kiina sopivat aselevosta.
Ranska hävisi Dien Bien Phun saarroksessa ja Vietnam jaettiin kahtia etelä- ja pohjois-Vietnameiksi 17. leveysasteella.
Yrityshankkeet maitten jälleenliittämiseksi aloittivat myöhemmin häpeälliseksi julistetun Vietnamin sodan ja Thdysvallan armeija pysyi maassa 70-luvun puoliväliin saakka.
Tammikuussa 1952 Alois ja Kurt laivattiin legioonalaispataljoonan kanssa Panaman lipun alla seilaavaan Liberte-alukseen
Maaliskuun alussa nämä jo heräsivät normaaleihin aamutoimiin legioonalaisten kasarmilla Hanoissa.
Liberte-laiva oli purkanut legioonalaislastinsa Haiphongin satamassa,mistä oli ollut pitkä ja kostea kuorma-automatka hanoihin.
Erämaan kuivaan pätsiin tottuneina legioonalaiset saivat totutella silityskuivaan ja 37-asteiseen ilmanalaan,missä ihohuokoset tunkivat ulos hikeä vuolaasti,aiheuttamalla ikäviä märkänäppylöitä sotilasnahan arkoihin paikkoihin.Erämaan kuivassa kuumuudessa ei hiki puskenut ulos samalla tavoin kuin Indokiinassa,vaikkakin aurinko ja tulikuuma tuulenvire radioautossa poltti ihon parkkimaiseksi.
 |
| 1954 muukalaislegioonalaisia Indokiinassa |
Mihin alusmaahansa tahansa ranskalaiset olivat perustaneet siirtomaahallintonsa,nämä jättivät oman leimansa arkkitehtuuriin,kulttuuriin ja kieleen.
150.000 vapaaehtoista ranskalaista sotilasta jättivät lisäksi jälkensä myös indokiinalaiseen jälkikasvuun.
Ranskalaisen Algerian Algiers ja Tunisian Tunis olivat samoin pohjoisafrikkalaisia pikku-Pariiseja.
Välimeren pohjukassa Libanonin Beirutia taasen kutsuttiin Lähi-idän Pariisiksi tai paremminkin Maseillesiksi rantabulevardineen ja kahviloineen.Ennen Libanonin julistautumista itsenäiseksi,maa kuului ranskalaiselle Syyrialle.Ranskalla oli myös muita alusmaita muualla Afrikassa,Karibian saarilla sekä Tyynellä merellä.
Hyvällä syyllä Hanoitakin voitiin kutsua kaukoidän pikku-Pariisiksi,koska Ranskan valta oli astunut sinne jo 1700-luvun lopulla.
.jpg) |
| Hanoin elämää 1950-luvun alussa |
Kenraalilla oli omat ongelmansa kukitettuna ja mitaloituna sankarina Filippiinien Leyten lahden maihinnoususta 1945,koska hän omin luvin ilman presidentti Trumanin lupaa kävi härkkimässä kiinalaisa kauemmaksi Kiinan puolelle.
Truman lähetti kenraalin niskoittelusta komentajalle matkalitteran kotiin Yhdysvaltoihin.
Maon Kiinalla näytti olevan kaksihaarainen yritys vallata Ranskan Indokiina sekä Korea samanaikaisesti.
Alois ja Kurt pian komennettiin katupartioon ja he kuuluivat legioonan Police Militaireen eli sotapoliiseihin ,jota vapaalla kulkevat sotilaat kutsuivat katujyräksi.Heidän Algeriassa kyttämä Dodge Powerwagon tela-auto vaihtui MacArthur MB Willys-jeepiksi,koska kadulla kitisevät telaketjut rikkoivat kiveyksiä sekä niiden kitinä pelotti alkuasukkaat ja eläimet niin,että naiset saivat keskenmenoja,miehet nielivät riisipuikkonsa ja vuohenmaito muuttui utareissa jugurtiksi.
Jeepillä legioonalaispari risteili päivisin ja iltaisin Hanoin katuja.
Pojista Hanoissa oli marseillemainen puolikostea ilmanala,vaikkei rannikkoa näkynyt lähimailla.Kaupungin läpi virtaava Red-joki toi kaduille kosteuden hyönteisineen.
 |
| 1945 Willys MB Jeep |
Iltaisin himmeät katulamput valaisivat kiiloillaan koimaisesti valoon pyrkiviä hyönteispilviä,joita paikalliset kutsuivat gamu-gamuiksi.Itseasiassa ne olivat lentomuurahaisia sekä lentotermiittejä,jotka kuumaan lamppuun iskiessään ropisivat kadulle laumoittain.Aloisista paikallinen hyönteiskanta oli itsemurhapsykoottista.Poikkeuksena olivat hyttyset,jotka vaanivat ulkokahviloiden sekä bistrojen pöytien alla asiakkaiden nilkkoja,missä verisuonet pullottivat ihon alla valmiina inisiöiden herkullisiin veri-illallisiin.
Hanoin liikenne oli arvaamatonta,lyömällä jopa laudalta arabien holtittoman ajotyylin.Liikenne oli yhtä arvaamatonta kuin äkillinen pimeys iltakuudelta,missä orientin taivas peittyi mustansiniseen sariin.Tähdet ja kuukin tuntuivat jeepin penkissä suuremmilta kuin Algeriassa ja niiden koko ja läheisyys jotensakin kiehtoi sotilaiden mieltä romanttisena.
Liikenteessä Kurtin piti oppia luovimaan jeeppiä riksojen, vesipuhvelivankkureiden,skoottereiden,autojen ja ihmisten seassa kuin sisävesilaivan kippari merikortista poisjätettyjä karikkoja,särkkiä ja luotoja.
Indokiinalaiset olivat oppinee myös ranskalisilta ajotyylin pyörien päällä,vaikkakin pienellä kiinalaisella ripauksella,missä ei välitetä kanssakulkijoista.
Hanoin uudet liikennevalot osoittivat kaupungin seuraavan nykyaikaa,mutta niistä huolimatta,että kun valot sattuivat toimimaan,kukaan ei ollut opettanut paikallisille,että punainen valo merkitsee pysähtymistä ja vihreä valo etenemistä.
 |
| Muukalaislegioonan lipputervehdys Hanoissa |
Lisätyönä partioinnissa oli humalaisten legioonlaisten keruu kapakoista.
Rutiinitarkastukset legioonalaisten suosimassa Caravelle-ravintolassa sekä Rex-hotellin baarissa toi vähemmän satoa.
Sivukatujen tyttö- ja oopiumluolista pari löysi tajuttomia lattialle kaatuneita sotilaita,jotka olivat päätyneet maalattioille joko humalasta,oopiumista taikka maksamattomista laskuista.
Yötuurin päätyttyä ja sen jälkeen, kun tajuttomat oltiin kuljetettu kasarmin selleihin toipumaan jeppiä seuranneella Renault Goelette-mustamaijalla,legioonalaispari kaatui venttinä punkkiinsa,jolloin muu kasarmi oli heräämässä aamutoimille Marseillesin pauhussa rätisevältä vääntögrammarilta.
 |
| Hanoin ranskalaista arkkitehtuuria nykyään |
Kaduilla kyllä myytiin postikorttien ja bamburihkaman kyljessä avoimesti seksiä.
Hanoin katujen seksitarjonta poikkesi kuitenkin muista kaakois-Aasian kaupungeista hienotunteisuudellaan.Sitä ei tyrkytetty paljaalla iholla kirkkaissa reklaamivaloissa,vaan tyylikkäästi hotellien lobbeissa ja ravintolojen pöydissä hymyvivahtein,misä tumman sarin halkiosta näkyi vilahtavan tavallista enemmän reittä,vaikkei koskaan menty risqueen rajoille.
Kauempana lähitulevaisuudessa häälyivät amerikkalaisten punaiset Coca-Cola-automaatit ja MacDonaldsin keltaiset kaarivalot.
Elokuvateatterin lipunmyyntiluukkujen mainosvaloissa ei vielä nähty ripaustakaan Hollywoodia kuten Manilassa,Singaporessa ja Bankokissa.
Amerikkalaisista lomilla äänekkäästi puhuvista sotilaista,joidenka punakoita kasvoja peittivät New York Yankeesien siniset baseball-llippalakit,ei Hanoin kadunmiehellä ollut aavistustakaan.
70-luvun Sylvester Stallonen roikkuva alahuuli Rambo-julisteessa muistuttaisi paremmin 50-luvun indokiinalaisille jostain buddhalaisjuhlan kiemurtelevan lohikäärmeen irvistelevästä lohikäärmemaskista.
Ranskalaisuus näkyi ja tuoksui Hanoissa.
Kaupungin taksit,ranskalaiset Dyna Panhardit ja Traction Avant-sitikat voisivat yhtä hyvin ottaa kyytinsä Pariisin Champs Elyseeltä.
 |
| Saigonin Citroen Traction Avant-taksin pienoismalli |
Kaupungin kaduilla voisi aistia hiukan italialaisuuttakin Vespoilla ja Lambretoilla ajavien kaunottarien puikkelehtiessa taitavasti kolmipyöräisten cycloriksojen välistä.
Kiinalainen ruoka sai legioonalaisparin vaihtamaan ruokavalionsa.
Hanoin kadulta ostetut lumpia-spring rollsit maistuivat miesten suissa kuin kiinalaiset enkelit olisivat rakastelleet kielen makuhermojen päällä.
Paistettu ruskea riisi sekä öljyssä friteerattu karppi lisäsi makuelämyksiä melkein autuuteen asti.
Ainoastaan vietnaminkielisten ruokalajien nimien oppiminen tuotti vaikeuksia.
Kasarmin messissä syömisen sijasta poliisipartio päättikin syödä jeepissä kadulta.
seuraavassa numerossa.
Kun Viet Minh päätti asettua Hanoin taloon...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti