 |
| 1958 Pekka ja Pätkä Suezilla |
Ja asiasta minä en tiedä mitään...mutta minä vaan kysyn!
Masa Niemen kommentti Pekka ja Pätkä Suezilla-elokuvassa.
Olli ja Pena olivat innostuneet vuoden 1957 keväällä Hellaringin Seudun Sanomien ilmoituksesta värväytyä YK-jääkäreksi Suezille.
Pari oli mennyt syyniin kauppalan urheiluseuran talolle,missä kummatkin oltiin läpäisty fyysisessä testissä ja haastattelussa. Edessä oli vielä tarkempi syyni Helsingissä.
Kysymys oli vain Ollin tapauksessa vaimonsa Pirkon ja koulukalustehtaan toimitusjohtaja Monntagin suostumuksesta.
Kummatkin olivat suorasti hänen esivaltaansa.
Penalla taasen ei ollut ketään kotona puoltamassa eikä myöntämässä lupia,koska Tenkasen pappa ja mamma elivät viimeistä nostalgiaepisodia punakapinan ajoista ,mamman pölytellessä vanhoja valokuvaraameja kamarin piirongin päällä punikkiparista,missä nuori lettipäinen neito ja viiksekäs sarkapukuinen nuorimies poseerasivat ammusvyöt olalla ja naganit kädessä valokuvaajalle metsäkulissin edessä..
Olli ja Pena olivat yhdessä marssineet toimitusjohtajan konttoriin audienssille pyytämään vuoden sotalomaa.
Monntag oli aluksi ollut hanketta vastaan,menettämällä kaksi hyvää ammattimiestä,mutta entisenä jääkärikapteenina muutti mieltään,koska nuorten miesten päämääränä oli uuden presidentin Urho Kekkosen ulkopoliittinen rauhanlinja ja ikkunoiden avaaminen maailmalle.Johtaja itse oli nuorena miehenä liittynyt jääkäreihin ja mennyt Saksaan koulutettavaksi Suomen itsenäisyyden puolesta.
Kavereiden todellisena tavoitteena ei ollut pelkästään rauhanturvaaminen,vaan nuoren miehen seikkailunhalu sekä hyvät verottomat tulot ulkomaan palveluksesta.
 |
| YHdysvaltojen Ilmavoimien Hercules C-124 Globemaster Seutulan kentällä |
Ensimmäinen YK:n rauhankomppania majuri Kittisen johdolla seremonioiden jälkeen marssitettiin Yhdysvaltojen ja maailman suurimpaan Boeing Globemaster C-124-kuljetuskoneeseen,mikä runkonsa kolmessa kerroksessa lennättäisi jääkärit Gazaan.
Lentomatka oli lajissaan ensimmäinen kaikille rauhanturvaajille.
Seitulaan ei koskaan ennen olllut laskeutunut niin suurta lentokonetta.
Kahden päivän päästä viisi muuta Globemasteria veisi loput pataljoonasta Gazaan.
Koska 29.päivä lolakuuta israelilaiset olivat työntäneet egyptiläiset joukot Suezille,osa pataljoonasta saavuttuaan Gazaan,lähetettiin kanavanvartijoiksi Port Saidiin.
Olli ja Pena kuuluivat siihen komppaniaan.
Suez
------
Olli otti karttalaukustaan ruusunhajuisen kirjepaperilehtiön,mihin hän oli edellispäivän aloitellut kirjettä Pirkolle.
Kiireessään Olli oli ostanut lähtöpäivää ennen lehtiön Asemakadun kirjakaupasta ja havainnut vasta kotona,että ruusukantinen lehtiö oli parfymoitu.
Hän otti rintataskustaan täytekynän ja ruuvasi sen auki lukiessaan kirjeentynkää:
17.7.1958
Täällä jossain Siinailla.
Rakas Pirkko ja 3 kullanmuruani!
On ikävä kotiin,mutta olen päättänyt täyttää tinkini ja tuoda kotiin ensi keväällä sellaiset säästöt,että päästään pykäämään sitä suunniteltua omakotitaloamme....
Kun en polta enkä ryyppää,niin kaikki päivärahat menee säästöön.
Minulla on sinulle Kairosta pieni tuliainen...kultashillingeistä tehty ranneketu..oikein .21-karaattinen,minkä ostin Khan Al Khalidin kultasouqilta.......
.
Alkaessaan kirjoittamaan jatkoa partioauton yli pyyhkäisi israelilainen tiedustelukone,joka kävi kaartamassa kanavan Afrikan puolisen maantien yli kääntymällä takaisin puolitela-auton yli heiluttamalla tervehdykseksi siipiään rauhanturvaajille.
Aamun viileys oli yhtäkkiä muuttunut hiostavaksi kuumuudeksi ja Olli kävi herättämässä Penan auton ratista.
Kersantti Tenkanen oli torkkumassa pää ohjauspyörän keskiössä käsien pidellessä kehyksestä kuin uinahtaneella rattijuopolla.Pena silmiään hieromalla ja haukoitelemalla kysäisi,että takahampaiden amalgaamipaikat näkyivät:
--Mitässe aikraut oikke näytä?
--Mullo sit pirummone jano,kumma perisi faijalt vaan sen sammumattoma jano ja ikuse vapaurenkaippuun!
--Heitäs mul toi kenttäflaska..et määs saisis kostuket takahammppail!
 |
| 1917 kairolaisia kauppiaita |
Olli oli ottanut taas kiikarin silmilleen ja tiiraili pohjoiseen päin,missä vastarannalla näkyi palanut säiliöaito,jonka israelilaisten siimaohjus oli tuhonnut.
Kääntäessään katseensa etelään kanavalle,harmaa Liberte-alus oli jo lähestymässä Ollin tähystyspaikkaa.
Laivan kylkeen näkyi liiimautuneen pieniä jokimoottoriveneitä kuin punkkeja kamelin pakaroihin.
Vene-egyptiläiset olivat hieromassa kauppaa aluksen kannella seisovien khakipukuisten miesten kanssa.
Kamelinnahkatuotteita ja väärennettyjä faaraoiden pyramidien kammioaarteita nousi aluksen kylkeä ylös niinikoreissa,jollaisella Mooses-lapsi parituhatta vuotta sitten pantiin seilaamaan Niilin vesiä papyruskaislikosta.
Samoissa koreissa laskeutuivat shillingit jokiveneisiin kovan viittelyn,väittelyn ja pidgin-englannin myötä..
Liberte-alus oli täynnä Indokiinasta Viet Minhin vankeudesta palaavia legioonalaisia,joidenka päämääränä oli Algeriassa Sidi Al Abbasin tukikohta.Ranska oli vetänyt legioonalaiset pois jo vuonna 1954 Indokiinasta,mutta aluksella matkaavat sotilaat olivat jääneet aikaisemmin taisteluissa Vietkongin vangeiksi ja säilötty Hanoin Hiltoniin,pahamaineiseen vankilaan.
Osa legioonalaisista matkasi viimeistä laivareissuaan aluksen ruumassa lyijyarkuissa.
Reilingin ääressä tuprusi ranskalainen Gitanes-pöllitupakka ja jos legioonalaiset olisivat saaneet luvan muokata Ranskan trikolorisen tasavallan mottoa,niin se oltaisiin kirjoitettu...Liberte,Egalite et Gitanete.
Ollin kiikaroidessa kaupankäyntiä israelilainen tiedustelukone palasi takaisin pyörimään aluksen yläpuolella ja yhtäkkisellä suhauksella koneen yli pyyhkäisi israelilainen F-5-hävittäjäkone ,Daavidin tähden välkkyessä hopeisesta rungosta.
 |
| Arabisoturi,tosin saudi |
Patterin miehistö oli nukkunut rauhallisesti koko yön ja vasta aamulla israelilainen tiedustelukone oli tullut härnäämään näitä aamurukousten jälkeen.Kone ei aiheuttanut suurempaa hälyä,koska israelilaiset aina kävivät härnäämässä egyptiläisiä asemia,eikä kukaan viitsinyt haaskata kalliita ammuksia kömpelön Lysanderin takia.Patteriston ammusvarastolta muutenkin oli vaikeata saada täydennystä kovan paperisodan ja päällystöportaan allekirjoitusten tukemana.Egyptiläinen byrokratia oli jäykkyydestään surullisen kuuluisa..
Israelilainen hävittäjä saikin hälinän patterilla ja konekivääriampuja korpraali Sayed Al Masri oli kiireessä hyppinyt jalkojen yli istuimelle suuntaamaan tähtäintä koneen perävanaan.
Ammusmies Khalid Al Qahtani samalla kompastui kranaattilaatkkoon ja tönäisi kypäräpäällään Al Masrin olkapäähän,jolloin ase laukesi.
Konekiväärin piippu oli tönäisystä tipahtanut melkein vaakatasoon,jolloin fosforiammussalvo oli vinkuen lentänyt kanavan poikki Liberte-aluksen perän ohi vastarannalle.Liberte-laivan kapteeni oli komentosillalla nähnyt vilskettä patterilla ja vetänyt semafoorin kammesta eli Tres viten eli täyden höyryn päälle,jolloin konemestari oli toiminut käskyn mukaisesti,aluksen nytkähtäessä parin lisäsolmun vauhtiin.
Legioonalainen radistikorpraali ja entinen Hitlerjugend-poika ja Puolan saksalainen Alois Schulz oli ollut reilingillä vastaanottamassa niinikorista kamelinnahkasandaaliostoksiaan,kun laiva oli nytkähtänyt...ja radisti molskahti kaiteen yli kanavaan.
Kauppaveneetkin olivat äkisti kadonneet aluksen kyljestä kuin kamelikärpäset Cooperin kärpäspommin suihkeesta.
Olli ja Penakin kuulivat laukauksen vastarannalta,kun puolitela-auton perästä kuului räjähdys ja puolet autosta lensi atomeina hiekkadyyneille bensiinitankin räjähdyksestä.
Ilmanpaineesta kaveruksetkin tekivät ilmalennon erämaahan.
Herättyään pää sannassa kuin strutsilla Olli kuuli kanavalta avunhuutoja....Hilfe...Hilfe..!!!
Olli ja Pena istuivat dyynillä kasvot mustuneina savusta ja naarmuuntuneina ilmalennosta.
Radioautosta ja radisti-Ojalasta ei ollut jäljellä kuin palanut ja kuumuudesta vääntynyt metallikasa.
Olli juoksi kanavan rantaan ja uimamaisterin taidoilla kroolasi keskiväylälle.Hän tarttui hukkuvaa kainaloista alkaen selkäuinnilla vetämään saksalaisradistia rannalle.
Puolan ja Saksan rajalta Kölnin kautta vuonna 1947 Rüsselsheimiin muuttanut radisti Schulz ei koskaan ollut oppinut uimaan muuta kuin käsipohjaa.,koska Frankfurtin ja Mainzin ympäristössä ei ollut kuin yksi pahainen mutalampi,jossa paikkakuntalaiset kävivät viikonloppuisin kylpemässä.
Algerian ja Marokon aavikoilla legioonalaiskoulutuksessa ei vaadittu uimataitoja.
Alois Schulz,24-vuotias,vaaleatukkainen, arjalaisen näköinen ja kotkannenäinen muukalaislegioonalainen sylki kanavavettä suustaan kiittämällä pelastajaansa:
--Vielen Dank...Vielen Dank!
Olli vastasi oppimallaan bitte schönillä jättämällä radistikorpraaliin rannalle toipumaan,koska hänellä oli huoli oman radistikorpraalinsa kohtalosta..
Puolitela-auto oli katkennut istuimien takaa kahtia,ja vain etuosa makasi puolirungon varassa hiekalla.Kierrellessään ympäristössä hän löysi radistin vaaleansinisen YK-kypärän ja kauempaa ihmeellisen ehjän Topi-radion,mutta korpraali Ojala oli hävinnyt ilmaan.
Amerikkalaisten walkie-talkie-käsiradioiden oliivinvihreitä ja alumiinisia kotelopaloja oli hajallaan dyyneillä.
Olli kantoi raskaanTopiradion Penalle kysymällä osaisiko kaveri käyttää laitetta,jolloin ilmalennosta äimistymyt kersantti pudisti päätään sanomalla vain tietävänsä kaiken autoista eikä pystyisi eroittamaan radioputkea vesirännistä.
Korpraali Schulz käveli horjuen paikalle pyytämään vettä alumiinikanttiinista,joka oli jo Penan huulilla, hokemalla Wasser...Wasser bitte,jolloin Pena pani pullon takaisin vyönsä kiinnikkeeseen..
Hän ei halunnut luovuttaa kanttiinia sakemannille,joka edusti legioonalaisen khakishortseissa niitä kenraali Dietlin Lapin polttajia..
Pena vielä otti taskustaan tulitikkuaskin ja raapi malliksi pari tikkua palamaan kopraalin nenän alle ja hoki....Feuer...Feuer...Fritz...Lappland...saatana..!
Legioonalaiskorpraali oli aivan ihmeissään YK-kersantin äitymisestä,ottamalla pari askelta taaksepäin.
Olli repäisi kenttäpullon kaverinsa vyöstä tarjoamalla sitä Schulzille,jolloin hän havaitsi legioonalaisen hihassa salamatäkyn,joka viittasi radiokoulutukseen.
Olli kysäisi uteliaana taputtamalla etusormellaan saksalaisen olkapäämerkkiä:
--Spark...are you Spark...radio operator?
Korpraali vastasi saksaksi ja ranskaksi:
--Ja...Jawohl...ich bin ein Funk...operateur d'apparelle a Legion Etranger en Indochine.
Olli osoitti kädellään Topi-radiota kysymällä:
--Can you operate this radio?
Saksalaiskorpraali kyykistyi radion ääreen heittämällä antennikaapelin pitkän suomalaisylikersantin käteen,jolloin Olli havaitsi olevansa kaapelitolppana puuttomalla arolla.
Radisti väänteli tovin radion nappuloita tarjoamalla tangenttikuulokketta Ollille.
Peukalo pystyssä okeimerkiksi korpraali sanoi :
--Alles klar...tres bien!
Olli selosti Al Hadithin komentopaikan radistille tilanteesta antamalla radioauton asemapaikan...tai mitä siitä oli jäljellä.
Alois Schulz ihaili suomalaisten Topi-radion vahvuutta,joka oli jopa kestänyt ehjänä räjähdyksen sekä ilmalennon.
Kenttäadio oli Suomen puolustusvoimien vuonna 1955 käyttöönottama 85-kanavainen prikaatiradio, jota valmistettiin L..M.Ericssonin Suomen tehtailla VR-3A-tuotenimellä.Laite oli kyllä painava,17.5 kiloa virtalähteineen ja marssiantennilla sillä sai yhteyttä kuuteen kilometriin.
Suezin kanavalla tarvittiin vain yksi radiokanava komentopaikalle.
Ranskalaisista legioonan kenttäradioista Schulz sanoi lyhyesti...Merde...paska.
 |
| 1958 Brittiarmeijan Land-Rover- radioauto Suezilla |
Siinain kuuma aurinko oli kuivattanut uimarit,vaikkei kanavan haju lähtenyt ihosta pesemättä.
Tukikohdan komentaja majuri Kittinen soitti Port Saidin satamapäällikölle,Että Al Hadithista lähetettäisiin YK:n kuljetuksella yksi aluksesta pudonnut muukalaislegioonalainen odottamaan Liberte-laivan kiinnittymistä laituriin.
Satamapäällikkö Rasheed Al Idriss kysäisi puhelimessa majurilta ihmeissään oliko Ranska,entinen Egyptin vihollinen,osallistunut rauhanturvaajiin legiionalaisvoimin.
Al Idriss ilmaisi hyvin selvästi inhonsa ranskalaisia,brittejä ja israelilaisia kohtaan,koska tämä trio oli yrittänyt kaapata kansallistetun kanavan takaisin.
Suomalaismajuri joutui pitämään puhelinkuulloketta kaukana korvastaan arabiankielisten Nik Äräkien tulvassa.(Sanonta loukkaa isoäitejä seksuaalisena väkivaltana)
Satamapäällikkö ei koskaan antanut anteeksi ranskalaisille ja briteille vuoden 1956 Port Saidin maihinnousua eikä viattomien siviilien kuolemaa.Maihinnousu oli tapahtunut kanavan kansallistamisen jälkeen.
Pääministeri Anthony Eden ja presidentti de Gaulle olivat sunnimuslimilaiselle Al Idrissille infidelien pääpiruja.
Koko presidentti Nasserin määräämä kanavansulkutempaus oli saanut kansainväliset öljy-yhtiöt takajaloilleen siitä,että arabiöljyn hinta kallistuisi,kuljetusten kiepauttaessa Hyvän toivon niemen ympäri tai vaihtoehtoisesti Egypti voisi vaatia kallista tullia kanavan käyttäjiltä.
LAMMASTA ÖLJYKASTIKKEESSA KUNINKAANLINNASSA
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti