 |
| 1948 Pulpettitehtaan työntekijöitä |
JA PIKKUISEN PIRTUHISTORIAA
Kesäkuun 4. päivä 1960.
Olli kuuli tehtaan pillin viheltävän lounastauolle.
Vilkaistessaan ranteestaan työtakin hihan alta teräksistä Leijona-kelloaan sekunttiviisari nakutti juuri yhtätoista.
Tarkasti se johtaja Sven Monntag on kaliproinut tehtaan ajan....ihan sekunnilleen!
Olli mumisi itsekseen.
Hän kävi kytkemästa poikki virran betonipilariin asennetusta kytkimestä,mikä käytti vannesahaa.
Samanaikaisesti hallin muittenkin työstökoneiden sähkomoottorien ulina vaimeni huonekalunikkarien alkaessa poristen laahustamaan harmaasta sahauspölystä ovelle ja ulos kirkkaalle sepelipihalle.
Ripustaessaan työrtakkinsa kytkimen viereiseen naulaan Olli muisti kellosta,että siitä oli prikuulleen vuosi kun rouva Sallli Paajanen,hänen keinoemonsa, oli päässyt tehtaalta eläkkeelle 65-vuotiaana..
Pulpettitehtaan johtaja oli antanut pitkäaikaiselle siivoojalle ja leskirouvalle uskollisesta palvekuksesta kultadubleeratun Eterna-rannekellon.
Anselmi Paajasen henki oli hiljalleen hiipunut pahentuneissa yskänrykäyksissä , katkaisemalla elämänsä parsinlangan pahassa yskäkrampissa aivoveritulpalla vuonna 1951.
Ensimmmäistä kasvatusisäänsä Anselmia Olli muisteli mielihyvällä,mutta Salli-tätiä Olli vielä kartteli palattuaan sankarina takaisin Suezilta pulpettitehtaalle töihin vuoden 1958 syksyllä.
 |
| Anselmi Juhart |
Ollia hirvitytti katsella saunan pukuhuoneessa setää,joka karhean pellavapyyhkeen päällä kuori flanelliasusta luista ihmisenkuvaansa ,missä kylkiruodot pystyi sokeakin laskemaan sormenpäillään.
Miehillä kuulema oli yksi kylkiruoto vähemmän,kun Aatami oli lahjoittanut yhden herralleen Eevan tekoon..
Saunakamarissa setä sai pahoja yskänkohtauksia sylkemällä ovesta hangelle limaklönttejä,jotka hankeen porautuneina kuulsivat kuunvalossa kuin fosforiset inkaraunioiden epäjumalanpatsaiden silmät.
Vasta saunanlauteilla sedän yskä laantui kuumassa höyryssä kasvatusisänsä piiskatessa ja kiusatessa kumaraista ja kuhmuista selkärankaansa koivuvastalla.
Kylvyn jälkeen pari istui aluskalsareissaan saunakamarin penkeillä katsomassa ovenraosata tummansinistä tähtitaivasta,mistä Olli erotti saman kirkkaan Pohjantähdenjota,jota hän oli ihaillut Jäppilän savusaunan räppänästä vuoden 1939 syksyllä.
Saunakamarin penkillä Anselmi oli avannut rouvansa pakkaaman kernisen maitokaupan kassin ja vetäissyt siitä ulos jaloviinapullon.
Kulauttaessaan pari huikkaa kurkkuunsa sedän aataminomena liikkui ylös ja alas kuin kauppalan kivitalon kalteriovihissi.
Ollille setä tarjosi kassista Mallasjuomatehtaan sitruunasoodapullon,jotta poika voisi matkia napsujen ottoa kirkkaalla juomalla.Poika matki Anselmin siemauksia joka kulauksella ähkäisemällä syvään,ikään kuin sitruunasooda olisi polttanut kitarisoja.
Kasvatusisä oli hiljalleen tullut epätavallisen ja puoliräkäisen puheliaaksi ja tämän äänikin oli muuttunut tummemmaksi alkaessaan kertomaan Ollille elämästään;
Kuules Olli...sun ikkäsen mullei ollu aikkaa eik varoi käyr kouluu,vaikk meill kävi Isoskyläs sellane kiartokouluopettajaki,joka ei tiänny opettamisest pal enemppää,kum mukulakkaa.
Nuar ylioppilaskloppi se ol!.
Meil ol yhreksänpäine pesue ja koton tarvittii erellisvuassara lopu pula-aikkan leippää pirti pöyräl ja kaik me kakara jouruttii kerjuulla ja alustalaisiks ruakapalkal johjki rikkaa isännä komennettavaks.
Sää oles onnekas kus sää ossaa jo nuaren kossin lukee ja kirjottaa.
Mää vast opi tavama pukstaavei kymmenluvul,kus seurakunna kanttor opet Isokylä kinkereil meittii tankkama katkismust,ett päästäs ripilt ja laillisest naimaan.
Siit katkismuksest mun päähä o päntät mont käskkyy,mut yht mää ole alvariis rikkonu,ettei piräs turha laussu herras nimee.
Föörpyy kalkkitehttal mää monest kirosi pruuki johtaja Kalkki-Petteri nimee etse ol keksinys sellase valkopulverise helveti maan pääll..tai oikkestas paremmin sanottun maan all.
Mää oli sillo viiret vuat kalkkitehtta varastomiähen,mist tuunist mää sai nää kalkkikeuhko alituiset pölynporost.
Ei me sillo nuarempan tajuttu,et me henkitettii jotta myrkyllist pölyy sissä keukoihi ja kaffepausseil ja ruaklevollaki palo viltteritömä paperossi kekäle jokase suupiäles ku pruuki punatiiline savukorsteeni.
Ei sillo kukka tiännny syävist eik juavist,vaik moni sälli sylk fillareires päält kalkkissii räkämällei kotimöki paka piharatamoire lehrill tulttuas kahrentoist tunni taksvärkist kottiin pruukilt.
Me uskotti,et kun joka lauvantaakisel kunnollisel jallumatokuuril lääkittee itteäs,nii kaikk pruuki kurat keuhkopalkkeis sulaa ittestäs ja tulee kusen uloss nokkospuskil pienil peränytkäyksill.
Nysse o mull kuule myähäst katuu eik pruuk ol maksanu kellekä korvaust tyämiähe kiruksie ahrinkost.
Moni munikkäne kalkkitehtta tyäläne o maannu jo kalmistos,miss horsman putki kasvva hulvattomast jokase persreijä lävitte.
Ainoo hyvä pual asjas o,ett kalkkine kualnu ruumis ei mätäne noppiast eik haise raaroll.
Mullo ain yks kahrekymmene kilo pusssi sammutettuu kalkkii vajas ulkohuusi ja kopmpostikasam hajun peittämiseks koossikal...vaik om meil sisävesiklosettiki.
Olli muisteli ruokalaan harppoessaan,miten hän oli päätynyt pulpettitehtaalle töihin.
Varusmiespalveluksen suoritettuaan Turun autokomppaniassa hän oli saanut ensimmäisen työpaikan kauppalan Bruukinkadun Myllynkivitehtaalla,joka harhaanjohtavasta nimestään huolimatta valmisti keittökalusteita.
Valmistuttuaan ammattikoulun huonekalupuuseppälinjalta keväällä 1951 hän oli saanut tehtaalla paikan kisällinä,mutta kutsuntojen takia päätti ensin astua armeijan leipiin.
Tehtaan johtaja Sakari ´Saku´Koskinen olikin luvannut Ollille vakipaikan tehtaalla kaappien kasaajana armeijanpalveluksen jälkeen.
 |
| Olli ja Pena ennen armeijaan menoa Juhart |
Mitässä oikke funteeraat?
Mun vatta kurnii ja sualii kuristaa piru laiil!
kuului Ollin selän takaa,kouran puristaessa hänen olkapäätään.
Ai..Pena...mitäss sie oikee säikyttelet miuu..?
Tuollasel pelil sie annat miul järtslaakin,etten ees huomenna jouva kesälomil!
Olli säikähdyksestä toivottuaan tohahti Tenkasen Penalle,armeija- ja työkaverilleen.
Kummatkin palvelivat tehtaan pulpettikokoonpanolinjalla puuseppinä ja Olli oltiiin ylennetty työstöpuolen nokkamieheksi puolisen vuotta aikaisemmin Suezin ansiomerkin ja sankarpojan maineensa ansiosta.
Tehtaan johtaja ja res.kapt. Monntag katsoi rauhanturvaajan Croix de la Guerre-mitalin (muukalaislegioonan sotaristi)) takaavan alaiselleen ylennyksen sekä myöhemmin puuurappuset johtajiston toiseen kerrokseen toimistorakennuksessa.
 |
| 1946 Työväen Urheilijoiden marssi kauppalan pääkadulla Juhart |
Pena vietti yksinäiset lapsuusvuotensa yläjuoksun koskien huminassa ja norreja kalastellessa.
Vasta kolli-ikäisenä liittyi itäkauppalan tullin työläisperheiden poikasakkiin.
Useat pojat olivat liittyneet pioneereihin,missä vastoin kuin kauppalan seurakunnan partiossa,ei opetettu solmuoppia eikä Suomen lipun tervehtimistä,enemmänkin hirttosilmukoiden tekoa riistoporvariluokan kauloihin.
Pena liittyessään pioneereihin oppi samoin tekemään saluuttia punaiselle työkaluaiheiselle lipulle.
Yhteistä kristillisen partioliikkeen kanssa pioneereillä oli lippujen seuraaminen,aatekirjallisuuden lukeminen sekä sodanjälkeiset kauppalan halkimarssit,missä kummatkin ryhmät lauloivat toveruudesta ja veljeydestä.
Valpurin päivänä pioneerit ja partiolaiset ottivat vastaan kevään vaskipumppujen pauhussa ja lippumeren keskellä rinnat riemusta pullistellen.
Partiolaisten "Kuullos pyhä valan" patrioottiset sanat sekoittuivat Kansainvälisen julistukseen....Kuullos pyhä vala...suuaa suojelemme...veerin varjelemme....oollos huoleton veeljes valveill on...Työn oorjat sorron yöstä nouskaa.....Tää on viimeinen taisto...Huomispäivän kansa oon veeljeksiä keskenään...!
Uskonsiskoista ei laulettu sanallakaan.
 |
| 1928 Buick Six-pirssi kauppalan sillankulmassa |
Penan Saara-äiti oli taas ollut kaunis ruskeaverikkö ja Pena-poika oltiin pantu alkuun ilman kihloja erään kauppias Skinnarin pirtu-Buickin ruskealla takasohvalla.
Ollin kerran penättyä Penalta vanhemmistaan,Tenkasten tarina raotti hiukan kauppalan punavalkoista historiaakin.
Paavo-isä oli ollut kauppias Skinnarin kuljettajana,päivisin tekstiililiikkeen T-mallisella Ford-pakettiautolla ja viikonloppuisin Skinnaria salakapakasta toiseen komealla feetoniavo-Buickilla.
Liikkeenharjoittaja oli saanut hyvät starttirahat liikkeen harjoitukseen pirtukaupalla monen muun kauppalan yrittäjän lailla kieltolain aikana.
Pirtukauppa teki niin hyvää voittoa,että keskustan yrittäjät Uuden Hotellin kabinetissa lauantai-iltaisin laskivat setelisaldojaan valkoisen pöytätyykin päällä ja eniten ansainnut pisti koko illan kierrokset.
Sama liikevoittoperinne jatkui hotellin kabinetissa pitkälle 60-luvun loppuun saakka ilman pirtukauppavoittoja.
Nimismies Nikander oli Juuso Skinnarin opiskelukaveri Turun Yliopiston ajoilta ja käänsi kohteliaasti koko pirtutouhulle punaisen niskansa kuin Shanghain liikennepoliisi liikennerikkomukselle maksun jälkeen.
Paavo Tenkanen pestattiin ajamaan sokeritehtaan laiturirannasta pirtulasteja öisin maakuntaan,jossa vallesmannit eivät olleet yhtä ystävällisiä eikä kohteliaita ratsioissaan ja piikkimatoilla.
 |
| Pirturatsia Juhart |
Hauhon käräjillä paavo sai vuoden tuomion Hämeenlinnan lääninvankilassa,koska rikos oli tehty Hämeen läänissä..Vapauduttuaan sälehoidosta Paavo palasi Skinnarin palvelukseen haluamatta jatkaa autonkuljettajana...
Kauppias oli pistänyt tämän moottorimiehenä hoitamaan pirtukuljetukset mahonkisella moottoriliipparillaan Turun saaristosta kauppalan sokeritehtaan laituriin..
Skinnarin pikavene oli kauppalan jokirannan nopein vene,koska kauppias oli ostanut kartanon kreiviltä romuksi ajetun Hispano-Suiza-avoauton 12-sylinterisen V-moottorin veneensä potkurin ruuvaajaksi. Kaakaon värisessä Pukinsaaren salmessa pikavene pääsi joensuusta kymmenen solmun vauhtiin.
Kauppalan poliiseilla ei ollut yhtään paattia käytössään ja rannikkovartioston syvällä uivat onkaristeilijät jäivät takaa-ajossa kuin paikalleen kuin lokinpaska kalliolle kilpa-ajossa.
Paavon Saara-vaimo oli usein mukana peränaisena ja kiikaroijana Hiittisiin,missä virolaiset rahtialivat olivat redillä valmiina moottoriveneiden lastaukseen.
 |
| Pirtuvene-ja torpeedo kiinniotettuna kauppalan jokirannassa |
Paluumatka Hiittisistä kauppalaan oli Paavosta kuin uistelua jättiläimäisen kuhatäkyn kanssa ja torpeedot osasivat uida myös matalassa vedessä,koska Paavo oli keksinyt niihin peltisen vakaajan,jonka avulla säiliöt matelivat matalan joen mutapohjaa myöden kuin mätimatikat.
Jälkiviisaudessa voitaisiin mainita,että Japanissa vasta vuonna 1940 harjoiteltiin torpeedojen uimista Kiyushu-saaren eräässä lahdessa,mikä muistutti Pearl Harborin lahtea muodoltaan ja mataluudeltaan.
Japanilainen lentoässä Genda oli keksinyt samanlaisen vakaajan lentotorpeedoihin kuin suomalainen pirtukuljettaja Paavo Tenkanen, etteivät ne tökkäisi nokallaan mutapohjaan pystyyn.
Paavolla olisi ollut tulevaisuus Finska Flåttanin torpeedovenesuunnittelijana,mutta sodan tultua laivasto osti Italiasta moottoritorpeedovenelaivueen.
Tenkasten salkuljetuspariskunta valitettavasti hukkui moottoriveneonnettomuudessa puoli vuotta pojan syntymää enne vuonna 1933.
Kieltolaki oli päättynyt jo vuonna 1930,mutta kauppias Skinnarilla oli vielä laaja ostajakunta kalliin suomalaisen monopolisoidun alkoholin takia..
Tenkasen ajama pikavene oli ajanut uppotukkiin joen suussa ja naarauksessa kauppalan vallesmanni Nikander oli ensiksi pelastanut kaksi pirtutorpeedoa,mitkä olivat täynnä Varsovan laulua.
Tenkasen pariskunta löydettiin kuukauden päästä läheltä Varstalan sahaa kellumassa erään kaislikon rinnasta.
Voimakkaat merivirrat olivat kuljettaneet ruumiit ulappaa pitkin melkein kymmenisen kilometriä..
Raatimiehenkadun poliisikamarin arkistohuoneessa laulettiin varsovalaisittain kurvamatzshia suhuässillä ja zetavoittoisesti kokonainen viikko onnettomuuden jälkeen..(kurvamatzsh . puolalainen kirosana...perkele).
Moni kamarin jalkaisin ohittanut tunnisti poliisirapun eteen parkitetut kauppalan yrittäjien amerikkalaisfeetonit sekä -kupeet ja poliisilaitos oltiin virallisesti suljettu flunssaviruksen takia.
Vain jehovalainen vanhempi konstaapeli Kaljunen oli koko viikon päivystyksessä ja hoitamassa passikierroksia kauppalan keskustassa.
Penan isovanhemmat olivat kuuluisia kauppalassa puna-aatteestaan.
Isopappa Valtteri ja isomamma Senni oltiin pidätetty 1918 lokakuulla osallistumisestaan kauppalan rautatiesillan sabotaasiräjäytyksestä.
Molemmille oltiin annettu kuolemantuomio viiden muun punaisen kanssa,mutta presidentti Ståhlbergin armahduksesta nämä vapautettiin.
Lahden vankileiriltä vuonna 1925 presidentti oli samalla armahtanut Suomesta Venäjälle loikanneita punaisia,järjestämällä niille jopa kotiinkuljetukset..
Presidentin punaihmisrakkaus kostautui myöhemmin v.1928 muilutukseen ,joka päätyi öisellä ajolla Helsingistä Joensuuhun.Kaapauksen takana oli pari armeijan everstiluutnanttia,jotka eivät pitäneet valtionpäämiehen punasympatioista.
Pentti-poikaa kasvatettiin vakaaseen punauskoon isovanhempien koulutuksessa.
Punataustastaan huolimatta Penan poliittinen vakaumus roikkui napanuorasta jotenkin höllässä haaveillessaan porvarillista pirssikuskin ammattia ja ikiomaa Letukka Masteria..kuten monet muutkin kauppalan pikkupojat.
Ollin saavuittua orpoevakkopoikana Bruukinkadun alakouluun,Penasta tuli toisena orpona pyyteettä karjalaispojan puolustaja..sellainen turvamies.
Kummatkin olivat menettäneet vanhempansa onnettomuuksissa ja Pena jotenkin tunsi hengenheimolaisuutta omituista miukumurretta puhuvan evakkopojan kanssa..
Matkalla koulusta kotiin nämä laulelivat Bruukinkadulla kuin kasvuveljet,että olen orpona,mutten orjana,kivittämällä ohikulkiessaan Myllynkivitehtaamn pihavaraston yläkerran ikkunoita säpäleiksi.
Tehdas oli jäänyt autioksi yrityksen mentyä konkurssiin myllynkivien kysynnän puutteesta.
Pena olikin sanonut Ollille,että ner myllynkivet oltiin myyty loppuun jo 20-luvulla,kun Mannerheim oli pistänyt niitä punaisten kaulaan.
Näin olivat isomamma ja isopappa kertoneet.
Yhdessä pojat kävivät ammattikoulun ja asepalveluksen Turun Autokomppaniassa sekä myöhemmin palvelivat vuosina 1957-58 YK:n rauhanturvaajina Siinailla ja Suezilla.
Pari kohdisti tehdassalin ovelta vaaleanharmaata puutaloa kohti pihan joen puolisella syrjällä.
Rakennuksessa pidettiin ruokalaa ja kanttiinia.
Ruokajonossa seistessään Penan takana vaneritarjotin kädessään Olli kuunteli peräseinällä rätisevästä ämyristä Olavi Virran Hopeista kuuta hyräilemällä takakuoron italialaisia sanoja...Guarda di Luna...Guarda di Mare..
Pena yhtäkkiä käänsi päätään Olliin päin ja tokaisi:
Oleksää kuulnu,ett Virra Ola vuare viisseittemä Amerika reissullas ol ostanu tuliterä Foordi yhre nevernyrkkiläisen autoliikkeen aknast..ja iha kontantil?
Nysse käyttää sitä piilii lauluauton jasse hansklokeros kuulemma o ainaski kolme pottuu kossuu virvokkeiks!
Olli vastasi lyhyesti pini ivanpoika huulessa:
En mie oo kuullu,enikä miuu kiinnosta asia yhtään.
Siul taitaa olla jo lomaviinat salkus kunnoin Laulavan Lihapullan kossut tul mieleen?
Pena vastasi:
Joo...vissi ne viina onki päällimäsen miäles sen pillun pääll ja huamaen aamul mää suunnista lahnasskoran keula Pukissaaree päite...enk pist nokkaan viikkoo kauppalaan.
Maanataki mää aja kauppalaa ja mene Viljonkaru Alkkoo ja osta uure lasti ja osuusliike Rukiist salkullise hampparväärää nuatijol käristettäväks.
Se o sellane lomaileva poikmiähe yksinkertane rantamänyy!
Lauseensa lopuksi Pena pisti etusormensa suunsa sisäposkeen alkamalla paukutella sitä kuin pullonavaaja.
Se o mun rantamusan rummutusat Eikka Krööni laulaman ja tankopumpu säestämän!
Pokspoks!
Penan vuoro tuli kassalla,jossa hän tilasi ruokalan myyjättäreltä Koskisen Helleviltä nakkimuhennosannoksen pilsnerillä.
Hellevi oli kurvikas vetysuperperoksiidiblondi,jonka suu oli yleensä pysyvässä mutrussa kuin Marilynillä.
Tilauksen päälle Pena laukoi:
Kullessää Hellevi hento!
Antasiksää mull samall tavall nakkimuhennokse kussää annos Rantala Reiskal se Kantinavia-Mossen takapenkil..oikke piirakkaas pihrate soossin kanss?
Reiska viäl tänäpänä kävelee kintu harrellas ikkäku joku ols pannu tärpättii sen munil!
Hellevi ei ollut moksiskaan moisesta irvailusta,vaan läiski muusin lautasella nakkiannoksen päälle ja vastasi kuumaa kapustaa heiluttamalla:
Kuulessää Pentti Oskari Tenkanen..sää oles kuule kauppala rääväsuisin jätkä,vaik su rintasas kauppalajohtaja ol pistäny jonku sotainvaliitien ristin se Suetsi keika jälkkee...
Essää mun silmis ol muu ku yks saatanan sahanporol haiseva timpuri,joll on liian suur leipäläpi ja hervottomat käre!
Mitässiel Tenkase isovanhuksie mökis ehttol syärä?
Emmää usko,ett tollase kapinakorpraali pojapojal tarjotaan eres muussi nakkie kans koton...ehk punajuurisallattii ja nokkossoppaa!?
Essää mikkä miäs ol Tenkkase Oskari...kussää Armirohenujalkin verä poskareil etkä henkkeen.
Isomma miähe vetävä henkkee,vaik sull kuulema oli olnut jonkinlainen henkenmeno lähel siäl Suetsin kanaalin penkal!?
Alas sää talssata poijess mu näkyvilt...sää pilaas koko maiseman...vai luuleksää saavas mult jotta lisäponuksen!?
Mää kyl miälistäs tajoasi toll kommiall Orava Oskul muusit ja nakit melkke ilmatteks..iha kaffelil suuhun syätettyn!
Hellevi vastasi hymyillen Ollille maireasti.
----
 |
| Tehtaan ruokala |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti